ellauri046.html on line 243: Mun Kirjailija-Toiminnassa on saavutettu Piste, jossa on tehtävissä, jossa mä tunnen Tarvetta, minkä mä nyt koen Velvollsuudexi: Kerta Kaikkiaan niin reilusti ja avoimesti ja määrätietoisesti kuin mahdollista julistaa, mikä on mikä, nostaa kissa pöydälle, mitä mä Kirjailijana sanon olevani. On Aika vaieta ja Aika puhua. Niinkauan kun mä oon nähnyt mitä ankarimman Vaitiolon uskonnollisesti Velvollisuudexeni, olen joka Tavalla yrittänyt säilyttää sen.
ellauri046.html on line 245: En liioin välittänyt ottaa huomioon, että Vaitioloon liittyy Arvoituxellisuus ja Kaximielisyys, joka vastustaa mun Pyrkimyxiä. Mitä mä oon tässä suhteessa tehnyt on tullut väärinymmärretyxi, selitetyxi Ylpeydexi, Ylimielisyydexi ja Jumala ties mix. Kun mä uskonnollisesti pidin Vaitioloa Velvollisuutena, en ole tehnyt Vähintäkään poistaaxeni tätä Väärinkäsitystä. Vaan Vaitioloa pidin Velvollisuutenani, koska mun Kirjailijuus ei vielä ollut niin lähestymässä Täydellisyyttä, että Ymmärrys voisi olla Muuta kuin Väärinymmärrys. Tämän pikku Kirjoituxen Sisältö on siis: mitä mä Kirjailijana Tosiasiassa olen, että mä olin ja olen uskonnollinen Kirjailija, että koko mun Kirjailija-Toiminta liittyy Kristinuskoon, tähän Ongelmaan: että tulo Kristityxi on suorassa ja epäsuorassa poleemisessa Tähtäimessä kauhea aistiharha: Kristillisyys, tai että jossain Maassa kaikki jo on sellaisia Kristillisiä.
ellauri046.html on line 251: Mut en mä syytä Aikalaisiakaan, just six koska mä uskonnollisesti olen ymmärtänyt Velvollisuudexeni palvella Totuutta myös Izekieltäytymisessä, että on ollut mun Tehtävä joka Tavalla estää, että musta tulisi Arvostettu, Rakastettu. Vaan se joka ize ymmärtää, mitä on tosi Izekieltäymys, vaan se voi ratkaista mun Arvoituxen, ja nähdä, että se on Izekieltäymys. Se joka ei sitä ize ymmärrä, voi mieluummin pitää mun Hommia Izerakkautena, Ylpeytenä, Omituisuutena, SuuruudenHulluutena, mistä Kaikesta mä en syytä häntä; sillä mähän oon todellisen Izekieltäymyxen hengessä ize aiheuttanut sen. Se on välttämättä jotain, jota ei voi ymmärtää meluava Seurakunta, tai kunnianarvoisa Yleisö, tai puolessa Tunnissa, se on: mitä on kristillinen Izekieltäymys. Sen ymmärtämisexi tarvii paljon Pelkoa ja Vavistusta, hiljaista Yxinäisyyttä, ja pitkän Ajan. Ting Tar Tid, kuten maanmieheni Piet Hein tulee sen lyhyesti sanomaan:
ellauri141.html on line 468: Rudyard ja hänen kolmevuotias pikkusiskonsa Alice (”Trix”) lähetettiin koulutettavaksi ja kasvatettavaksi Englantiin. Kiplingin sisarukset saapuivat Portsmouthiin, jossa he päätyivät pariskunnan ylläpitämään, Intiassa asuvien brittilasten kouluttamiseen erikoistuneeseen perhekotiin. Nämä kasvatusvanhemmat olivat Lorne Lodgessa asuneet kapteeni ja rouva Holloway, jonka kohtelua seuraavan kuuden vuoden aikana Rudyard kuvaili julmaksi ja halveksuvaksi. Kipling kuvaili kokemuksiaan laskelmoiduksi kidutukseksi niin uskonnollisesti kuin tieteellisesti.
ellauri190.html on line 185: Ordasta tuli pian pikemminkin kaupunki- kuin paimentolaisvaltio: Saraista kehittyi kukoistava metropoli. Siellä arvellaan olleen 600 000 asukasta. Huolimatta venäläisten käännytystyöstä Saraissa, mongolit enimmäkseen säilyttivät animistiset uskomuksensa, kunnes Uzbeg-kaani (1312–1341) sääti islamin valtionuskonnoksi. Eräiden venäläisruhtinaiden on kerrottu tulleen murhatuksi Saraissa, koska he kieltäytyivät kumartamasta pakanallisille symboleille, mutta murhien syyt saattavat (hehe) todellisuudessa olla pikemminkin poliittisia. Kaanit olivat yleensä uskonnollisesti suvaitsevaisia ja jopa vapauttivat ortodoksikirkon veroista.
ellauri246.html on line 60: Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi ihailijakirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.
ellauri262.html on line 569: Viimeisessä kirjeessä Potilas (Patient) on tapettu salamasodan (Blitz) aikana ja hän on mennyt taivaaseen, ja lopullisen epäonnistumisensa vuoksi Matomezä (Wormwood) on tuomittu kärsimään henkisen olemuksensa kuluttamisesta muiden demonien, erityisesti Ruuvinauhan (Screwtape) itsensä toimesta. Hän vastaa Matomezän (Wormwood) viimeiseen kirjeeseen sanomalla, että hän saattaa odottaa yhtä vähän apua kuin Kierreteippi odottaisi Matomezältä (Wormwood), jos heidän tilanteensa muuttuisivat ("Rakkauteni sinua kohtaan ja rakkautesi minua kohtaan ovat samanlaisia ​​kuin kaksi hernettä... Erona on, että minä olen vahvempi."). Tämä jäljittelee tilannetta, jossa Matomezä (Wormwood) itse ilmoitti setänsä Infernal Polizeille syyllistymisestä helvetin harhaoppiin tekemällä uskonnollisesti positiivisen huomautuksen, joka loukkaisi Saatanaa (Satan).
ellauri294.html on line 697: Varhainen uskonnollinen ilmaisu Chautauquassa oli yleensä yleisluonteista, verrattavissa myöhempään Moral Re-Armament -liikkeeseen. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla fundamentalismista pidettiin yhä enemmän Chautauquan saarnoja ja luentoja. Mutta Chautauquajen suuri määrä sekä keskusvallan puuttuminen tarkoitti sitä, että uskonnolliset mallit vaihtelivat suuresti heidän välillään. Jotkut olivat niin uskonnollisesti suuntautuneita, että ne olivat lähinnä kirkon leirejä, kun taas maallisempi Chautauquas muistutti kesäkoulua ja kilpaili vaudevillen kanssa teattereissa ja sirkustelttaesityksessä eläinnäytteillään ja trapetsillaan akrobaatit.
ellauri309.html on line 719: etiikka liitti vaurauden uskonnollisesti inspiroimaan ankaruuteen, kun taas
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
xxx/ellauri104.html on line 1145: Ensin Johnu käyttää sivukaupalla vakuuttaaxeen lukijan että Ranskan vallankumouxen iskusanat "vapaus veljeys tasa-arvoisuus" olis muka uskonnollisesti kunnossa. Ei helvetissä, tommoisesta veljeilystä ei uskonnossa ole lainkaan kysymys! Noihan on vasemmiston iskusanoja! Eihän tosta puutu enää kuin kateus ja sosialisointi! Kyse on juuri päinvastaisesta, miten pidetään laahus höylinä taivasosan toivossa. For the sake of the argument, antaa olla, jatka Johnu:
xxx/ellauri104.html on line 1177: Patriarkaalinen avioliittokäsitys liittyi, kuten todettua, laajempaan uskonnollisesti väritettyyn ihmis- ja yhteiskuntakäsitykseen. Kun tasavertaisuuteen pohjautuva avioliittokäsitys sitten murtautui esille, oli silläkin oma näkemyksellinen ja sosiaalinen kontekstinsa. Onko mitään vastaavaa todettavissa, kun laajennettu avioliittokäsitys nyt levittäytyy yhä useampiin maihin maailmassamme? Voisiko sekin olla jonkin laajemman yhteiskunnallisen ja kulttuurisen kehityssuunnan ilmaus? Mikä voisi olla sen konteksti?
xxx/ellauri121.html on line 74: Kazomuxia ei kilpailuteta keskenään, ja opetus on uskonnollisesti, kazomuxellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Lasta ei saa tukuttaa, kyyneleihinsä hukuttaa.
xxx/ellauri121.html on line 360: Käsineiti (1985) on kirjoitettu samoihin aikoihin kuin Maare Tammin Lasten ja nuorten uskonnollinen maailma (1988), jonka sain ilmaisexi Sysmän kirjakyläpäiviltä. HBO:n sarja (2016)on samaa nykyaikaa kuin Lastenkokoinen kazomuskasvatus (2020). Käsineiti-kirjan Soul Roll -rukousmyllystä voi valita 5 aiheen joukosta: rikkaus, terveys, syntymä, kuolema, ja synti. Aiheittain kuin virsikirjan lisälehdet: synti, ahdischtus. Tammin kirjan luvussa Pikkulapset ja rukous mainitaan Pyyntörukous, Kiitosrukous, Tunnustusrukous, Sairaus ja muu vaara -rukouxet, Altruistiset rukouxet, Rituaaliset rukouxet, ja Vastausta vaille jääneet rukouxet. Tää viimeinen ei ole oma laji, vaan sisältää kaikki edelliset. Jo hyvin aikaisin lapsi oivaltaa, että kaikkiin rukouxiin ei vastata. 4-5 vuotiaana lapsi uskoo että taivaan iskä unohti kun sillä on niin paljon töitä. 6-7 vuotiaat ovat hyvin vihaisia ja lakkaavat uskomasta koko pelleen. (Mä olin muistaaxeni 9v.) Noin 8-9 vuotiaina lapset uskovat, että niiden rukouxet oli huonoja. Rukoile paremmin. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun. Vittu tietysti, mixi siis edes vaivautua. Käsineidin porukat on uskonnollisesti kehittymättömämpiä kuin Tammin lapsoset. Myllyissä ei ole kuin pyyntö- sairaus- ja muu vaara -rukouxia. Tammin kakarat on täysinoppineita teologeja, tai Maare Tamm on ainakin. Hengellisesti kypsälle ihmiselle rukous on vaan elämän kolhujen nöyrää vastaanottamista ja kiitollisuutta siitä mitä annetaan. Herra antoi, herra otti, kiitetty olkoon herran nimi. Ottaa antaa, kanankakan kantaa. Lastenkokoisessa ei rukouxia enää pidetä, on vaan aamunavauxia. Heräjä, mixi nukut herra? (Psalmi 44:24).
xxx/ellauri177.html on line 118: Pitkän aikaa hän oli pitänyt tallinsä seinällä värillistä kaiverrusta Marian pyhästä sydämestä. Tyynisti hymyilevä Neitsyt työnsi syrjään tissiliivinsä, osoitti punaista reikää polvivälissään, jossa hänen "sydämensä" paloi "miekan" pistämänä, valkoisten ruusujen ritarimerkin kruunaamana tammenlehvien keskellä. Tämä outo "miekka" ajoi hänet epätoivoon; se aiheutti hänelle sietämättömän kauhun naisten kärsimyksestä, jonka pelkkä ajatus vei hänet kaiken hurskaan alistumuksen ulkopuolelle. Hän pyyhki ja pumppasi mielellään vieraan "miekan" jätöxet pois, hän säilytti vain kruunun ja liekehtivän sydämen, puoliksi revittynä tästä upeasta lihasta tarjotakseen oman "miekkansa" annoxet tilalle. Silloin hän tunsi olevansa rakastettu. Maria antoi hänelle "sydämensä" reiän, elävän "sydämensä", kun se löi hänen kohdussaan, verestä ruusuisena tippuneena. Siellä ei ollut enää kuvaa hartaasta intohimosta, vaan aineellisuus, hellyyden ihme, joka hänen rukoillessaan ennen "kaiverrusta" sai hänet ojentamaan oman "miekkansa" max pitkäxi seivästääxeen siihen uskonnollisesti tahrattomasta kurkusta hyppivän "sydämen". Hän näki sen, hän kuuli sen lyövän. Ja häntä rakastettiin, kun "sydän" supisteli hänen puolestaan!
xxx/ellauri287.html on line 514: Kaiken kaikkiaan Julianuksen lyhyt hallituskausi ei yksinkertaisesti kyennyt muuttamaan Imperiumin halki pyyhkäisevää inertian tunnetta. Kristityt olivat tuominneet uhraukset, riisuneet temppeleitä varoistaan ​​ja katkaisseet papit ja tuomarit yhteiskunnallisesta arvovallasta ja taloudellisista eduista, jotka liittyivät johtaviin pakanallisiin asemiin menneisyydessä. Johtavilla poliitikoilla ja kansalaisjohtajilla ei ollut juurikaan motivaatiota heiluttaa venettä elvyttämällä pakanallisia festivaaleja. Sen sijaan he valitsivat keskitien järjestämällä seremonioita ja joukkoviihdettä, jotka olivat uskonnollisesti neutraaleja.
xxx/ellauri291.html on line 586: Tätä veristä sijaistoimintaa kuzutaan uhrauxexi, ja uhrin eli syntipukin maxumiehen tehtävää siinä lunastuxexi. Aika huvittavaa että se on uskonnollisesti toimiva meemi vielä tänäkin päivänä. Ei äitinsä kohdussa piilotellut lapsi muutu yhtään inhimillisemmäksi siitä että pullahtaa häpyluun takaa näkyviin.
xxx/ellauri303.html on line 296: Sukkotin keskeinen symboli on lehtimaja, suka. Tooran mukaan miesten ja bar mitsva -iän ylittäneiden poikien on asuttava lehtimajassa koko seitsenpäiväisen juhlan ajan. Tytöt ja naiset on vapautettu tästä mitsvasta, mutta halutessaan hekin voivat asua lehtimajassa. Konservatiivijuutalaisten keskuudessa sukassa asumisen mitsva on ulotettu kaikkiin uskonnollisesti täysi-ikäisiin juutalaisiin.
xxx/ellauri303.html on line 306: Ortodoksijuutalaisille lulavin heiluttamisen mitsva on pakollinen kaikkina sukkotin päivänä paitsi sapattina kaikille uskonnollisesti täysi-ikäisille miehille. Myös naiset voivat halutessaan heiluttaa lulavia. Konservatiivijuutalaisten ja reformijuutalaisten keskuudessa kaikki aikuiset juutalaiset noudattavat seremoniaa. Se suoritetaan yleensä synagogassa tavallisen päivittäisen jumalanpalveluksen aikana, mutta sen voi tehdä myös kotona tai lehtimajassa. Lulavin ja etrogin kanssa kierretään usein myös synagoga ympäri siunauksia lausuen. Sukkotin seitsemäntenä päivänä (hoshana raba, suuri apu) synagoga kierretään ympäri seitsemän kertaa. Tänkin meemin on kristityt ortodoxit nyysineet koukkunokilta.
xxx/ellauri361.html on line 216: Anton Tšehov puhui teoksesta myönteisesti. Hän kutsui kyllä Nehljudovin ja Katjushan suhdetta "melko epäselväksi ja keinotekoiseksi". Maksim Gorki näki romaanin Tolstoin vihonviimeiseksi teokseksi. Leninin mukaan tää oli ihan parhautta. Ilman "ylösnousemusta" ei olisi ollut Gorkin "äitiä" ja kenties koko sosialistista realismia, yritystä mukauttaa todellisuus ideologiaan, minkä Neuvostoliiton sanamestarit tuskallisesti mutta uskonnollisesti tekivät.
20