ellauri014.html on line 238: Lopuksi se törmäsi kadulla tanskandoggiin, löi päänsä ja sai taas kaatumatautikohtauksia. Kaatuili päälleen useamminkin. Kuoli vankan aterian jälkeen laakista 66-vuotiaana. Mun ikäsenä. Ens kuussa mä pääsen joholle. Inshallah. (Pääsinpäs!)
ellauri014.html on line 689: Toinen esimerkki turhista izemurhista oli norjalaisen kenraali Fleischerin tapaus. Se vaan kärmistyi kun ei päässyt karkuunlähteneiden norjalaisten keulamiehexi, vaan lähetettiin jonnekin peräpöhkölään kouluttajaxi. Harmitti ja hävetti niin hiivatusti. Et ei kun leukakiikkuun vaan. No kyllä mullakin se ajatus kävi mielessä useamminkin kuin kerran Kouvolan reissuilla. Kymijoen sillalla, ja siinä isossa kallioleikkauxessa Porvoon lähellä. Tosta kun kääntäis rattia niin se olis siinä. En sitten kääntänyt.
ellauri061.html on line 1218: Pervo ei ole syvällinen kirjailija sydänmailta vaan vizinikkari. Hän on monessa haastattelussa myöntänyt olevansa omahyväinen läskiperse paskiainen hepinlutkuttaja ja on siitä vielä ylpeä. Mielellään kertoisi useamminkin jos joku vaan kuuntelisi.
xxx/ellauri130.html on line 159: Blankolisenssien väärinkäytöxistä tulee ongelma, joka useamminkin on apinoiden keskuudessa leviävä luottamuspula kuin yxittäinen teko ja sen seurauxet. Esim. jonkun tarpeettoman apinan mutustelu voisi olla hyvinkin maittavaa, mutta sitten pitäs jokaisen koko ajan olla varuillaan, missä jonkun toisen haarukka ja veizi luuraavat. Tai eutanasia, hieno asia niille joilla on siihen tarvetta, mutta entäpä jos tarvizija onkin köyhä perijä? Vanhuxet nukkuisivat yönsä huonosti. Tytärpuolen bylsinnästä tykkää kuka tahansa, paizi tytär ja sen siihen panostanut suku. Jos pussiin pääsee pujahtamaan väärä makkara, on Niiskujen suvun suunnitelmat pilalla. Paras pitää muumipappaa silmällä. Jne. jne.
xxx/ellauri173.html on line 770: Omatuntoni turhaan huutaa minulle, että se haluis prostituoidun sydämen. Tämän ensimmäisen rakkauden minussa inspiroimat erittäin ratkaisevat pohdiskelut vieraantuivat suuresti kaikista naisista ja johtivat minut parantumattomimpaan pernaan. Aluksi kiihkeä intohimoni tämän naisen linjoja, ääntä, hajuvettä ja ulkoista viehätystä kohtaan muuttui absoluuttiseksi platonismiksi. Hänen moraalinen olemuksensa jäädytti aistini ikuisiksi ajoiksi: niistä tuli puhtaasti mietiskeleviä. Jos näkisin hänessä rakastajattaren, se etoisi minua tänään! Yhden ainoan kerran elämässäni (siellä Louvressa) tunsin sen turpoavan. Taino, ehkä vähän useamminkin. Silti vittu!
5