but who'd want to live there.
ellauri008.html on line 495: Jane Austen tietysti, Charlotte Bronte, ja Thackeray. Virginia Woolf on hieno. Leo Tolstoi, Tsehov, Turgenjev vaik se kirjoittaa liikaa metästyksestä. Kuin myös Trollope, joka on hirmu setämäinen. Ann Tyler on kiva. Alice Munro, Katherine Mansfield tosi hyviä, Anthony Powell ok vaik on sovinisti. Galsworthy on sillä rajalla. Steinbeck myös, vaikea sijottaa, kuten jenkit yleensä, niillä on jenkki"kulttuurista" jo pahat mieslähtöpisteet, iso handicap. Jos ne on kilttejä ne on lällyjä, siirapinlitkutusta yleensä. Fielding ja Sterne saa peukutuksia. Proust on ok, Balzac ihan jees, vaikka melko pitkäveteisiä. Samaa voi sanoa Cervantesista. Onhan se kiva, ja sydän paikallaan, mutta puuduttava.
ellauri011.html on line 1354: Julkinen mielipide on apinoiden punaisesta perseestä. Ja hitsi se toimii! Julkkikset saa paljon helpommin punaista persettä kuin tavikset. Tosin tää ei takaa kestävää onnea, niinkuin ei monet muutkaan asiat jotka tulee laulaen. Niillä on taipumus myös mennä viheltäen. Mutta se takaa maistuvia hetkiä, kuten taannoinen hampparikiska Kouvolassa, joka myi takaa maistuvia burgereita.
ellauri014.html on line 36: Lainasin Pamela piukkapepun kirjastosta. Sen esipuhe oli paksulti alleviivattu ja merkitty huutomerkein. Joku on kai lukenut tän tenttiin - vittuako typeryxet alleviivaa kirjaston kirjoja? ei siitä ole mitään apua! Wäinö mainitsee siinä kiittävään sävyyn Paul Bourgetin. Ai kenet, kysyt ehkä, niin minäkin. Katsoin Wikipediasta. Wannabe-julkkistyrkky viisinkertainen melkein-nobelisti, agnostikko, joka palasi katoliseen uskoon romaanissa Le Disciple. Se oli Gladstonen mielikirjoja. Russell pelkäsi Gladstonea pikkupoikana. Ei varmaan ollut Russellin mieleinen kirja. Bourget oli ollut sielun hienoudessa edellä ihailijattariansa, Wäiskin mielestä. Samaa ei voinut sanoa Richardsonista, joka ainakin Fieldingin leirissä kuvattiin pieneksi, punakaksi, turhamaiseksi, arkipuheiseksi pikku mieheksi. Tuntuuko jo pientä narsistisen setämiehen hajua? - Asiasta 3:nteen, kuppainen Kasimir Leino kirjoitti kalikkarunon Gladstonen kunniaxi, verraten sen Irlannin kohtelua suomen sortoaikaan.Sellainen HINOA JOHN -vittuilu Paulille tussilla Johnin oveen. No Pohjois-Irlannin Karjalaa ei sentään antanut Gladstone takaisin. Sattui silmiin, kun koitin löytää tietoa Kasimirin kupasta.
ellauri014.html on line 53: P.S. Oiskohan tää kiva: Le Snobisme Et Les Lettres Francaises De Paul Bourget A Marcel Proust 1884-1914. Siitä vois löytää lisää snobbailtavaa.
ellauri014.html on line 1874: Scourged to his dungeon, but, sustained and soothed
ellauri014.html on line 1975: Thanatopsis on uudisssana, sitä ei ole Liddell Scottissa eikä liioin Passowissa. Opsis on kazanto, kasvotkin. Täähän vois tarkottaa myös kuolinnaamiota, sellasta kun tehtiin Paul Bourgetista. Lämitään kipsiä vainaan naamalle ja odotetaan kunnes se kangistuu. Tai ne. Thanatos tarkoitti sukukielissä myös hämärää. Wagnerin Götterdämmerung oli jumalhämärä. Hotellin hämärässä jumalat kykkii lattioilla niinkuin Dumarin laulussa Vielä yxi opetus.
ellauri016.html on line 552: Snobbery surfaced more strongly as the structure of the society changed, and the bourgeoisie had the possibility to imitate aristocracy.[citation needed] Snobbery appears when elements of culture are perceived as belonging to an aristocracy or elite, and some people (the snobs) feel that the mere adoption of the fashion and tastes of the elite or aristocracy is sufficient to include someone in the elites, upper classes or aristocracy.[citation needed]
ellauri016.html on line 564: Snobi on yhtä hyvin tää nuori karvainen pikkumies joka taputtaa liian ilmeisellä innolla ollakseen aitoa avantgardistiselle kappaleelle jota paheksuu suuri yleisö, kuin tää kunniamerkitty herra jonka edessä kaikki pyllistelevät joka saapuu varman menestyskappaleen ensi-iltaan; sitä on yhtä hyvin tää pieni keikari joka koittaa saada sanan väliin ruhtinattarien keskusteluun, kuin tuo monokkelipäinen herrasmies joka ikävystyneen ja alentuvan näköisenä suostuu sanomaan sille pari yhdentekevää sanaa. (Emilien Carassus: Le Snobisme Et Les Lettres Francaises De Paul Bourget A Marcel Proust 1884-1914. 1966, Librairie Armand Colin.)
ellauri018.html on line 503: Es urgente tengo diarrhea
ellauri021.html on line 655: er rante mir in daz purgelin
ellauri030.html on line 577: Schopenhauerin estetiikan Arska nakkas tienoheen rutosti. Se onkin tosi hienostelevaa, porvarillista, Arska on talonpoikainen, agraarihenkisenä tykkää salvoxista ja rukinlavoista. Niistä tykkäs Pirkkokin, ja Calle mukana. Mut hieno taide ei oo vaan kaunista vaan ylevää. Ylentää kauppiaanpojan ylempiin sfääreihin. Taiteet paremmusjärjestyxeen musiikki ja etenkin huilunsoitto ylinnä. Taiteilijanero puuppaa huilulla, puudeli kuuntelee ja ulisee. Tälläsestä tuubasta tykkäs mm. Viivi ja Wagner, Schönberg, Nietzsche sekä symbolistit Baudelaire, Verlaine, Mallarmé, etc etc. Varmaan snobi Paul Bourget myäs. Olix Schopenhauerilla yhtään vizejä? Aika huumorittomalta se vaikuttaa. No oli sillä muutama esimerkkinä, kts sen huumorin filosofiaa.
ellauri031.html on line 644: Hölmö Kaarlo pani päähän samanlaisen homburgerin kuin Shulemilla, ja tuli melkein ammutuxi Shulemina. Taas pienoisjunan vaihdemies käänsi vaihdetta ihan viime hetkellä. Oli jäädä Maire leskexi ja 4 orpolapsen äidixi. Sillä aikaa Kaarlon kämppä Safedissa räjäytettiin taivaan tuuliin herkkuvarastoineen kaikkineen. Onnexi ei oltu paikalla. Perhe oli hyvin pettynyt kun ei päästykään Palestiinaan syömään appelsiineja.
ellauri032.html on line 388: Muista pikku teiniveli piirtämäsi paraabeli, vittuili Jöns puolipitkältä matikalta. Parabeli on vertaus, pieleen heitetty. Jeesus puhui vertauxilla ja tunnuskuvilla. Pieleen meni, tuli tapetuxi. Siinä vaiheessa se oli heittänyt jo kaivoon hohtimet, ei ollut enää pelkkä symbolisti niinkuin paha Bourget tai vielä pahempi Baudelaire. Symbolismi oli setämiesten hommia, piirtelivät pulpetteihin kirkkoveneitä.
ellauri032.html on line 407: Symbolistien symppaamia kynäilijöitä oli Stendhal, Balzac, Flaubert, ja se tollo setämies Edmond de Goncourt, jopa Émile Zola, jota kyllä Bourget ällösi. Zola kertoi liian naturalistisesti rotinkaisista, ei hyvä. Ja peukutti jutku kolmijalkaa, hyvin paha. Symbaalirunoilijoita oli paljon, esim Charles Baudelaire, Stéphane Mallarmé, Paul Verlaine, ja Theodore de Banville. Nää on siis kaikki ranskixia, sieltähän tää alko. Ranska luuli olevansa maailman napa aina 1871 rökäletappioon. Siihen liitty myös tää porukka, vastareaktiona, jos niin voi sanoa.
ellauri033.html on line 24: Bourget on fin de siecleä jollon ranskalaisnuoriso ol saxalaisten voiton jälkeen yhtä nuupallaan ja ärhäköitä kuin sakemannit sitten maailmansotain välillä. Barresilta tuli toi culte de moi, jota Bourges kyllä pahexui. Ei viälä modernismia, joka pääsi vauhtiin 1900-luvun puolella ennen sotia, kun vanha minä oli jo ihan särknyt ja säädyt hajalla. Vielä vähemmän postmodernia, semmosta vielä rikkinäisempää seuraavaa fin de siecleä. Mikäs maanjäristys sen sit selittää? Oiskohan se Gutenbergin romahdus? Mieti sitä. Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa.
ellauri033.html on line 39: Marcel Proust ja Paul Bourget on fin de siecle snobeja vuosisata ennen mua. Mä oon fin de millenaire snobi. Vähemmän kuin Marcel enemmän kuin Paul.
ellauri033.html on line 41: Nää(kin) on bourgeois poikia jotka hännystelee homona aatelia. Katolisia poliittisia konservatiiveja. 1870 sotahäpeän todistajia revanchisteja. Pirun oppipoikia kadonnutta aikaa ezimässä. Hienohattusia wiixekkäitä fin de siècle snoppeja. Antediluviaalisia amfibisia sammakkomiehiä.
ellauri033.html on line 59: Ardeche on kaakossa Loiren latvoilla. Ihan landea. Vanhoina Bourgetit promeneeraa mökkirannalla Marseillen lähellä. Aatelisämmät valittaa et Mme Bourget mahtailee kuin joku amazoni. Paul kantaa happamen näköisenä sylikoiraa. Minnie veti lopuxi pitemmän korren. Henry James mökkivieraana sytytti vahingossa verhot palamaan. Tupakoi kai sisällä. Minnie ranskansi sen suojatin Edith Whartonin kirjan Edithin kaa yhdessä. Käännös oli "plutôt grossière".
ellauri033.html on line 61: Bourgetia työnnettiin Nobelin palkinnolle kokonaista 5x, ei napannut. Le Disciple oli Gladstonen mielikirja, sen jota Rullell pienenä niin pelkäsi.Sekin todistanee jotakin.
ellauri033.html on line 77: Georges Pellissier niminen aikalaishäiskä haukkuu Pollea ja muita symbolisteja kuin vierasta sikaa. Samanikänen kuin Paul, kirjailija ja kirjallisuustieteilijä, ei niin kuuluisa, varmaan kade kolleega. Siltä löytyi netistä sattumalta pätkä OCR:ttyä TEI-tiedostoa, josta pelastin seuraavan jorinan. Hizi tää Pellissier on vielä taantumuxellisempi kuin Hra Bourget.
ellauri033.html on line 349:
Paul Bourget
ellauri033.html on line 350:
Romancier moraliste, M. Paul Bourget commença par s´inoculer
ellauri033.html on line 357: pure perte. Avec sa candeur foncière, M. Bourget ne put voir tant de
ellauri033.html on line 361:
Le scepticisme intellectuel de M. Bourget s´allia toujours avec un fond
ellauri033.html on line 390: Sixte, le grand négateur, finit par marmotter un Ave Maria. M. Bourget
ellauri033.html on line 398: Bourget n´a jamais vu de milieu entre la scélératesse et les
ellauri033.html on line 406: Bourgetin mätkintä vapaasti käännettynä:
ellauri033.html on line 408: Hra Paul Bourget on mondeeni romaanikirjailija, zygologinen ja moralistinen. Mondeenixi sen maku oli erittäinkin aristokraattinen (vaikka olikin poroporvari). Nuorena innokkaana se kuvitteli runoilevansa "vernissatuissa saappaissa ja vaaleissa käsineissä". Idoli oli silloin pukeutunut viimeisen muodin mukaan. Sitä on usein pilkattu nokkelahkosti sen eleganteista tavoista ja innostuxesta salonkien ja buduaarien pikku rivouxiin. Se vaikutti sanalla sanoen aika snobilta. No se ei ole "kirjallisuudessa" kovin harvinaista. Yx Paulin henkilöistä, kiltti runoilija Rene Vincy, huomauttaa aika naivisti: Me kirjailijat, meillä on hirvee hinku hienoihin siusustuxiin: Balzacilla oli se, Mussetilla oli se, se on sellanen pieni lapsellinen piirre. Snobi voi olla monella tavalla. ... On snobeja ja snobeja, tämmöinen pieni viaton on kaikista anteexiannettavin.
ellauri033.html on line 410: Pahansuovat sielut pilkkaa Hra Bourgetin harrasta snobiutta, mut siinä voi nähdä tietyn pyrkimyxen tarkkuuteen. Eikös buduaarit ja salongit ole vaan kehys, jossa sen romaanit kukoistelevat, miljöö missä sen sankarit kehittyvät? Kyllähän se herkuttelee ihan sikana pikkuseikoilla kuten prenikoilla ja pukukoruilla. Suurin osa Hra Bourgetin henkilöistä pukeutuu hirmu huolella, mut eikös niillä ole syytäkin? Jos markiisi Bonnive tekee vaikutuxen Rva Nancayhyn, se saa kiittää siitä sen kauluksen ja mansettien hienoa leikkausta ja leveetä mohairnauhaa, joka roikkuu hienosta kultahakasesta, johon on kiinnitetty sen antiikkinen lornjetti. Ja mixkä ei Rva de Tillieres Raymond Casain ilmestyttyä nää kaunopuheisessa ja kiltissä Poyannessa, jota se on rakastanut uskollisesti vuosikausia, enää kuin hövelin ja lurittelevan tunkeilijan? Sen ymmärtääxemme Pollen on näytettävä että Casai on hienoston makutuomari, jonka pukeutumishuoneessa nuoret näkee hienon hyllyn jolla on upeasti järjestettynä 92 paria kenkiä. Ei ihme että Rva Tilliers on höxötyxissään vaan sen nimen kuullessaan.
ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa.
ellauri033.html on line 414: Voi kysyä oliko luonto tarkoittanut Hra Bourgetin kirjoittamaan mondeeneja romaaneja. Se tahtoi olla muodikas kirjailija, ja sitähän se oli. Mutta samalla kun onnittelee sitä sen innosta täyttää tämä tehtävä, voi katua ettei se ottanut izelleen sopivampaa aihetta. Hra Bourgetin valizemassa genressä sen ominaispiirteet kääntyvät vioixi. Sen kaunein kirja (kai tää Disciple?) on ankara ja vahva etydi, jossa ei ole mitään mondeenia. Kun B. maalaa mondeenia eleganssia, sen vakavuus kuulostaa nulikkamaiselta, ja kun se pohdiskelee sentimentaalisia typeryyksiä, sen metafysiikka kuulostaa pedantilta. Sillä ei ole mitään niitä lahjoja joita hommaan tarvittais. Se on tunnollinen ja raskas, se ei osaa leikkiä. Siltä puuttuu huolettomuutta, taitoa ja suloa. Se minkä muut antavat hienoisesti ymmärtää, se sanoo pitkän kaavan mukaan yxitoikkoisen monisanaisesti. Missä muut liu´uttelevat, se tunkee päälle ja tolkuttaa. Pakinointi ja ironia on sille tuntematonta. Se on tarkka havainnoija, kexeliäs moralisti, mutta siltä puuttuu totaalisesti henkevyys. Vaikka lukee kaikki ne 15-20 romaania mitä se on kyhännyt, ei löydä mitään vizikkäämpää kuin Francoisen pölinä Mensongesissa, tai Opetuslapsessa pappa Carbonnetin turina: yx sanoo kukkelikuu incogniton sijasta, toinen sanoo 4-12 välillä pro catimini. Hra Bourget kerää huolellisesti tämmöisiä hulvattomuuxia; Bouvard ja Pecuchet teki sen paremmin.
ellauri033.html on line 416: Tää erittelyn mestari on liian rehellinen ollaxeen vizikäs. On vaikea sanoa missä kohtaa Hra Bourgetilla puuttuu kepeyttä. Kun se kuvaa don Juania, alta kurkistaa Don Quichotte. Se uhoo, huudahtelee, pahentuu, huokailee, kuzuu avux taivasta ja maata. Aina tulisena ja juhlallisena se pitää traagisena sellaista jota muut ei edes ota vakavasti. Arvoituxet joita se pitää julmina tai jotka aiheuttavat sairasta angstia, on sen lukijattarista vaan hassuja. Muistattexte mitä Claude Larcher sanoi izestään: mua pidetään subtiilina analyytikkona, mä olen kovan luokan tumpelo. Sellasta tumpeloutta sais olla enemmän. Tässä kohtaa Hra Bourget on parempi kuin mondeeni kirjailija, mutta mondeenina kirjailijana se on surkeampi kuin Marcel Prevost.
ellauri033.html on line 418: Zygologina Paul Hra Bourget on pannut moraalin takasin romaaniin. Aikana jolloin suoraviivainen luonnontieteilevä zygologia tukehdutti koko alan, kun sielutiede oli pelkkää ihmiseläimen tutkimusta, Hra Bourget lainasi luonnontieteilijöiden menetelmiä ja sovelsi niitä hormonien sijasta sielun kaiveluun. Tätä arvonimeä en tohdi siltä riisua. Se oli romaaneissa ensimmäisiä ja ehkä väkevin reaktionääri, joka vastusti tuota summittaista väkivaltaa, sielun lyhkäsex myyvää filosofiaa joka palauttaa ihmistoiminnan ruokahaluihin, ja sulkee luonnosta ja taiteesta kaiken mihin materialismi ei ylety. Ikävä kyllä sen reaktio löi aika lailla ylize. Se korvas yhden kaavan toisella: sosiobiologian joka puristaa sielun kuivaxi se korvaa koulusielutieteellä, joka exyy abstraktioihin. Ei siitä synny yhtään todennäköisempiä henkilöitä. Kaikista sen hahmoista ei mikään elä eikä jää mieleen. Sen analyysi rajoittuu hirmu ahtaisiin raameihin, ja sen tyypit on aina samanlaisia.
ellauri033.html on line 420: Hra Bourgetin naiset on niin samanlaisia keskenään että ne menee sekaisin. Miesten joukossa, jos ei lasketa Hubert Liaurania, Rene Vincya tai edes Poyannea, jotka on harvinaisen mitättömiä, ei löydy enää muuta kuin se ikuinen diletantti, tää analyysin "uhri", joka on joka romaanissa eri nimellä tollanen fin-de-siecle lapsukainen, joka alkaa jo hymyilyttää, eikä ole yhtään vähemmän mahtipontinen ja hälyyttävä kuin suurpiirteinen insinööri tai kohtelias tehtaanisäntä. Ruvetessaan zygologixi Hra Bourget unohtaa olla kirjailija. Se sekottaa tieteen, joka kuvaa elämää ja taiteen, joka kyhää sitä. Useet sen kirjoista on vähemmän romaaneja kuin jotain pöpilän sairaskertomuxia.
ellauri033.html on line 422: No se alotti kriitikkona, eikä pääse täplistään. Tyyppien teot on vaan veruke aloittaa viisasteleva pohdinta. (Kukas tästä tulee mieleen? No Esa Sariola!) Hienoa zygologiaa epäilemättä; mutta ois kiva kun toi zygologia ei olis pelkkiä alaviitteitä, joista se pitää enemmän huolta kuin henkilöistänsä, jotka sais elää elämäänsä ilman selityxiä. Hra Bourgetin henkilöt on suoraan sanoen vaan automaatteja. Välillä ne tekee jotain eleitä; heti kun ne liikauttavat edes eväänsä, kirjailija hyökkää väliin ja pitää esitelmän mekaniikasta, joka ei pääty ennenkuin se on osoittanut ihan pikkutarkasti miten kellokoneiston rattaat liikahtivat. Sellasta marginaalihuomautusten zygologiaa. Selitys tarjoillaan eri lautasella. Se tekee siitä muistiinpanoja, niin monisanaisia että ne peittävät koko textin ja tukauduttavat romaanin. Valtaosa sen kirjoista on karkeita luurankoja, jonka jokaiseen koukkuun on kiinnitetty anatominen kyltti. Sen huomas kun Une Idyllestä tehtiin teaterikappale. Näyttämöllä selittäjä piti hiljentää. Vaan banaali raaka melodraama jäi jälelle.
ellauri033.html on line 424: Jos se käyttäis tota erittelyä vaan monimutkaisiin tunteisiin, joita ehkä ei muuten tajua, mut ei se selittää laajasti tapauxia joissa ei ole mitään hämärää, tilanteisiin jotka ei kaipais mitään kommentaaria. Siitä vois antaa tukuittain esimerkkejä. Esim mitä kiinnostavaa on leikellä mustasukkaisen rakkauden anatomiaa kirjassa Cruelle enigme, missä se kertoo pitkällisesti mitä tapahtuu d´Hubertin mielessä kun Rva de Sauve pettää sitä. Hra Bourget tässä esiintyy taas yleisön pyynnöstä; se soittaa mielisoitinta. Se selittää ihan yxinkertaisia mielenliikkeitä niin pitkästi että alkaa luulla et niissä on jotain monimutkaista. Osan mielestä se on kuolleen konin ruoskintaa, osalle se vaan sotkee selvää asiaa. Ja jos tyypit ei ole tarpeex kiinnostavia leikeltäväxi, se kexii ihan kummia hyypiöitä, niin omituisia et ne ei edes kiinnosta, ihan vaan virtuositeettina. Se leikkelee jopa ihan sivuhenkilöitä, vaan leikkelemisen ilosta. ... TLDR
ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.
ellauri033.html on line 428: Pahimmassa tapauxessa tyypit vois olla ihan erilaisia eri luvuissa. No ei Hra Bourget ihan niin pitkälle mene, vaikka pitääkin kovaa melua ponin minän moneudesta. Useimmiten löytyy vaan kaxi minäehdokasta, esim. Robert Greslou, Loup-Garou ihmissusi, ompasusi joka löytää sisästään kaxi eri oliota, yxi selkeä älykäs rehellinen, kova henkisen työn tekijä, ja toinen pimeä, julma, impulsiivinen. Tai toi Rva de Tillieres, jolla on 2 heilaa, Poyanne ja Casai, jotka tyydyttää sen kahta eri jotain (en sentään sano aukkoa). Vaan Rva Moraine kirjassa Mensonges sisältää kolme persoonallisuutta. Siinä on yx joka tykkää luxuxesta, toinen joka tykkää lemmestä, ja kolmas joka haluu huomiota. Odottakaas! Kun Larcher päättelee: se on aika moni poni, abbe Taconnet vastaa doucement kuin Pirkko: Komplisoituko? ... tiedän, te käytätte nitä sanoja välttääxenne yxinkertaisempia. Se on vaan onneton joka on tunteittensa vallassa. Jos appi on oikeassa, mitä jää Hra Bourgetin zygologisista pölinöistä? Oikeassahan appi on, Suzanne on yxinkertainen elukka. Se mistä Hra Bourget tekee ison numeron koko kirjan pituudelta, voidaan tiivistää tähän: siinä kisailee sielu ja ruumis, enkeli ja nauta. Eikä siinä mitään, mut pitääx siitä tehdä tollasta zygologista sanasalaattia.
ellauri033.html on line 430: Kun Rva de Sauve, joka vielä rakastaakin Huuperttia, antautuu La Croix-Firminille, typerälle vaikka söpölle muskelimasalle, niin Hra Bourget ei tajua siitä enää mitään, ja kuten sanoo Pascal, ezii syytä huokaillen. Oi! se huutaa pateettisesti, julma, julma arvoitus! Miten se saatto tehdä noin? ja onhan se silti se sama misukka... eikö vaan ... Eikä kuitenkaan! Huupertin partneri ei ois voinut tehdä noin... Häh, sekö? Oi! julma, (taas) julma arvoitus! Voi luoja, tarvizeeko noin pyöritellä ja pidellä päätä. 50 sivua myöhemmin sama taas. Vincy yrittää turhaan ratkaista Theresen luonnetta kuin ristikkoa. Bourgeet selittää asian, kuiskuttelee sivusta: Therese on romantikko, ja samalla kertaa intohimoineen; sillä on sentimentaalisia unelmia, mutta myös panohalua, ja aavioero asettui vähäx aikaa sen sydämmen tarpeiden ja aistien tyrannian välille. Ei sen kummempaa, kuten sanotaan. Sama juttu Rva Tillieresin kohdalla. Poyenne on sen sielun rakas, ja Casai, sen ... nojaa, sen mitä Poyanne ei saa tyydytetyxi. Selittely jatkuu loppupeleihiin, spoileria ei jätetä.
ellauri033.html on line 432: Joissakin romaaneissa Hra Bourget ei tyydy vaan kuvaamaan sielujen tilannetta, vaan se asettuu vastustamaan joitain oikeita väitteitä. Opetuslapsessa, esimerkiksi; ja siellä sen analiissi on ihailtavan tarkkaa ja syvällistä (sanoo Pellissier; lue: päädytään katoliseen johtopäätöxeen). En sanoisi samaa Luvatusta maasta enkä Cosmopolixesta. Luvatussa maassa moralisti esittää kysymyxen, mutta zygologi vesittää sen. Ikävä kyllä tässä ei päädytä yhtä selvään loppputulokseen kuin Opetuslapsessa.
ellauri033.html on line 435: Cosmopolixessa 2 erirotuista kosmopoliitia on melkein samixet, mut sit joku kadasdrofi saa ne huomaamaan, et nehän onkin ihan eri rotua. Pollen mielestä ne käyttäytyykin just six eri tavalla. Paul Hra Bourget on kova rasisti. Tää on melkein liian paxua Pellessierillekin, se vähän nikottelee. (Tiesittekö että octavonne on 1/8 neekeri? Se riittää jo tekemään tyypistä värillisen.)
ellauri033.html on line 437: Hra Bourget halus olla samalla kertaa moralistinen ja zygologinen kirjailija. Pellissierin miälestä tästä ei tule lasta eikä paskaakaan. Jos se kertoo jostain poikkeustapauxista, mitä niistä jää käteen moralistille? Ei käy, pitää kirjoittaa kunnollisia moraliteetteja tai ei sit ollenkaan. Jos moraalinen johtopäätös ei seuraa annetuista premisseistä loogisesti, mikäs oppitunti se nyt on. Tuumii Pellissier. Ja toistaa et Opetuslapsi on sentään Hra Bourgetin kirjoista väkevin.
ellauri033.html on line 439: Mutta siinäkin, jos se uskaltaa sanoa, on teesi aika hatara, Hra Bourget esittelee ison filosofin pienen oppilaan, joka tekee ällön rikoxen, ja yrittää osoittaa et filosofi on vastuussa oppipojasta. Ja silti ihmetyttää. Sixte on jonkinlainen harrastelijapyhimys, joka ällistyy kuullessaan et joku sen tuskin tuntema nappula on lukenut sen kirjoja ja tehnyt niistä kamalia johtopäätöxiä. Pellissier ei ota kantaa ize kysymyxeen, mut ihmettelee kuitenkin, ex sellainen syytös vaaranna ajattelun vapautta. Ex Greslou kexi omat kokeilunsa ihan omasta päästä? Noniin, koittakaa nyt päättää heppahöperöt, kuka on oikeesti vastuussa kun Polle karkaa avoimesta tallin ovesta syömään Heinosen sedän tulppaaneja penkistä?
ellauri033.html on line 441: Oli Gresloun tapauxessa miten oli, ilmeisesti Hra Bourgetilla oli tullut tunnonpistoja siitä et nuoriso otti sen varhemmista teoxista pahaa esimerkkiä. Se kirjoitti siitä jopa esipuheen kurinpalautuskirjaansa. Vaik Pellissierin mukaan se siinäkin irtisanoo izensä mahdollisista vahingonkorvauxista. Sen velvollisuus oli kirjoittaa tämmösiä kirjoja. No Pellissier tutkii sit vähän Hra Bourgetin omaa omaatuntoa. Ristiinsuihkinnat ei saa suurta tuomiota, paizi milloin ne tuottaa surua ja harmia setämiesosapuolelle. Toi monin ponius on tosi pahaa lääkettä, koska sit se mä joka joutuu teosta tuomiolle ei välttämättä ole just se mä joka teki sen! Hemmetti, vastuukysymyxistä tulee tosi kinkkisiä.
ellauri033.html on line 443: Onx Hra Bourgetkin tämmönen Dr. Jekyll ja Mr. Hyde? Joo sanoo Pellissier. Sillä on aina on ollut izessään pari kolmekin minuutta: mystikko ja moralisti toisaalta, diletantti ja herkuttelija toisaalta. Sen mystisismi menee hukkaan tekohenkilöihin ja steriileihin huudahduxiin, kun sen monisieluiset ponit potkii aidan yli. Mikä pahempaa, sen älyllinen epäily ja aistillisuus estää sitä pääsemästä taivaaseen. Six nää Hra Bourgetin aaltoilut on viihdyttäneet meitä jo vuosia. Lähes kaikissa sen kirjoissa on joku libertiini joka saa taivaskosketuxen. Sankarit alkaa viime sivuilla höpöttää paternosteria. Ja seuraavassa kirjassa alotetaan koko homma alusta. Se ei ole järin rohkasevaa (Pellissierin miälestä).
ellauri033.html on line 445: Oliko Bourget homo? Sen kuolaava kuvaus miehekkäästä kreivi Andresta on homahtava. Ja aii-van,sillä oli kuin olikin jotain homojimbajambaa 18-vuotiaana 15-vuotiaan Maurice Bouchorin kaa, jonka kotiope se oli olevinaan:
ellauri033.html on line 447: L’auteur des Chansons joyeuses était alors amateur de vins et très libre sur le plan des mœurs. Il faut signaler une amitié particulière peu connue qui avait uni Maurice Bouchor et Paul Bourget. Ce dernier écrivait à Bouchor quand il avait 15 ans des lettres enflammées auxquelles l’adolescent n’était pas inseänsible. Bourget à cette époque était son « précepteur ». Il faut savoir que Paul Bourget est présent dans l’Album zutique et qu’il fréquentait le groupe des Vivants auquel on l’associe à tort. Il semble que Bouchor n’ait pas craint dans sa première jeunesse de passer pour un homosexuel, peut-être par provocation.
ellauri033.html on line 454: Le Disciple on Pollen magnum opus. Sen suomensi joku Valtonen (ei hilja eikä mato) 1941 nimellä Opetuslapsi. Sillä oli silloin sosiaalinen tilaus. 21v le Disciplen ensijulkaisun 1888 jälkeen eli v 1909 T Wyzeva (häh nainenko? Älä unta nää, se on Theodore Wyszewski, puolan emigrantti, kääntäjä ja taidekriitikko, symbolistien nokkamies) esittelee Bourgetin vanhoile lukijoille ja mahdollisille uusille. No nuoret varmaan lueskeli jo modernisteja. Tätä Wyzevskiä oli silloin jo 20v sitten hämmästyttäny kirjan opettavaisuus (ei jää epäselväxi ketkä on hyvixiä ketkä pahixia ja kuinka niille käy) niin paljon ettei se eka lukemasta muuta muistakaan.
ellauri033.html on line 456: Aikasemmat Paulin kirjat oli ollu pessimistisiä laskukkuuden runoelmia. Ei mitään törkeitä rupusakin kuvauxia naturalistityyliin niinkuin Zolalla. Zola on Wn mielestä ihan pasee, niin lääst siisön kun olla voi. Bourget on ylemmän keskiluokan eli herrasväen laulaja, jatkaa ihailemansa yrittäjähenkisen Balzacin kengänjäljissä. Se kuvaa raffinoidumpia fixumpia ihmisiä joilla on makua, pankinjohtajia ja hammaslääkäreitä, ja niiden sisäisiä mielenliikkeitä, just niinkun Mirkku, Aarne ja Sariolan Esa.
ellauri033.html on line 470: Tainella oli merkittävä vaikutus Ranskan kirjallisuuteen. Vuoden 1911 Encyclopedia Britannica kuvasi hänen merkitystään mainitsemalla, että Émile Zolan, Paul Bourget’n ja Guy de Maupassantin töissä on selvästi nähtävissä Tainen vaikutus.
ellauri033.html on line 472: Aika työlästä on Wyszewskiä tankata ranskaxi, mutta kaiketi se koittaa sanoa, että tässä niteessä porvari-Paavali on kääntänyt kelkkansa ja syyttää entisiä kavereitaan taidepellejä kuin ateenan johto Sokratesta nuorison villizemisestä. Tätä taideboheemit piti syystä melkoisena takinkääntönä. Paavalista tuli porvari ja porvarista Paavali, ja 5v myöhemmin akateemikko. Nousujohteista. Bourget teki selloutin katolisille sioille. Wysewski rinnastaa nuorison pilaajat kovaxi keitettyyn Nick Carteriin. En tiennytkään että Nick on noin vanha! Tää copycat ilmiö, eli julkisuuden ilkiöiden apinointi, on takuulla yhtä vanha kuin sapajou-apina. Konnantöiden laajamittainen mainostus tietysti onkin nuorison ja vanhemmankin ääliökannan villizemistä klikkausten hinnalla. Kokeilen samaa, sanoo apinat kuin Wagner Viiville ja apinoi.
ellauri033.html on line 479: Jos ne ei kerro omia tarinoitaan, kirjailijat kexii juonia uutisista tai vanhemmasta viihteestä, esim myyteistä. Disciplen taustalla oli joku affaire Chambige, ilmeisesti jonkun Paulin kaverin tunaroima Klasu ja Ebba tapaus, jossa Klasu muka ampuu vahingossa oman pään ohi ensin nitistettyään menestyxekkäästi Ebban. Tästä nuoriso oppii ampumaan huonosti, tuumii Bourget ja päättää kirjoittaa siitä opettavaisen romaanin. Sekaan voi laittaa paljon monarkismia ja mies-ja ääniperiaatteen pelkoa, puhumattakaan nais-ja ääniperiaattesta. Plus muuta naisten halvexuntaa ja niistä viisastelua. Proustin hyvä puoli sentään on et se on kiinnostunut vaan ja yxinomaan persereijistä.
ellauri033.html on line 483: urget.jpg" height="300px" />
ellauri033.html on line 498: Hirvee mulkero. Esipuheessa vähäpätöisempi mulkero Bourget jo paljastaa karvansa, se setäilee nuorelle (mies)lukijalle ihan vimmatusti, tärkeilee ja puhuu pyhistä pataljoonista, vaikkei se ei ize 19-vuotiaana heilauttanut evääkään kun Ranska kärsi rökäletappion Saxalle 1871. Täähän oli entiselle suurvallalle tosi nolo sauma kun surkea Saxa pisti niin pahasti turpaan aurinkokunkun ja Napsun perikunnalle. Tämmösiä nolostuneita herrakansoja on läjäpäin, eikä niissä ole kovin kiva tunnelma. Parempi ois kun eivät eläis niin tiimihengessä. Futismazienkin häviäjät menee särkemään nakkikojuja ja autoja. Huligaanit ja graffitien piirtelijät kuseskelevat in effigie voittajien reviirille huonoina häviäjinä.
ellauri033.html on line 564: Toi Musset taitaa olla aika tärkee Bourgetille, se oli dändi ennen dändiä. Täytyy tehdä siitä ihan oma paasaus. Jos usko on lastenkaltaisexi palanneiden ukkeleiden ja mummeleiden heiniä, niin romantiikka on kuin tehty nuorisoa varten. Kun mahla nousee ja panohaaveet on vilkkaimmillaan, tekee mieli lukea tollasta romanttista höttöä. Niinku tää: "Jumalattomuus on tää kaunis nuori mies joka viimeisen yönsä aamusella kazoo verenkarvaista sarastusta ja salamana näkee koko historian ja legendojen taivaanrannan, palataxeen sitten painamaan pääkyn kauniin tytön tisseille, kauneimman unelmansa, jota se rakastaa liian myöhään nyt." Justiinsa niin, liian myöhään joo, todennäköisemmin se tuli ihan liian aikaisin.
ellauri033.html on line 577:
ellauri033.html on line 587: Sixte lukee siis edelleen ihmishukan kertomusta tapahtumista markiisin huvilinnassa. Eri narsistista textiä. Minkähän verran tässä on omaelämäkerrallista? Ainakin se varmaan et ihmissusi alias Bourget oli tyttöystävien mielestä nätti poika, ja se että sitä rotinkaisena otti suunnattomasti päähän, mut samalla vähän himotti markiisin lihasaivoinen pikkuwiixinen pikkusikareja poltteleva aatelispoika joka osas razastaa, miekkailla ja pelaa biljardia. Rotinkainen Bourget tunsi vaan pelin taskuversion.
ellauri033.html on line 824: 1816 -1830, Alf Lamartine ehti käydä Bourgetin järvellä Aix-les-Bainsissa 8x. Jo ekalla käynnillä lokak. 2816 26-v Alfiin iski intohimo. Sen nimi oli Julie Charles, 32-vuotias tohtorinna, joka asui hotellissa Alfin seinänaapurina, mitämax vingahteli siellä kuuluisan tohtorimiehensä alla. Tiedän just millaista se on, Niku höyläs Fainwood Circlellä suloista japsityttöystäväänsä komeron ohkasen seinän takana. On siinä pitelemistä.
ellauri033.html on line 826: 10.10. se pelastaa Julien Bourgetin järvellä kuin Rousseaun St.Preux omansa. Alf kirjottaa päiväkirjaan: "Pelastin rouvan mun veneeseen toissapäivänä. Nyt oon päivät pitkät sen veneessä." Mela mekssa kyrpä airona ja munat peräpainona.
ellauri033.html on line 1084: ja mietin Paul Bourgetin Le Disciplen loppupelejä, niin tuumasin:
ellauri033.html on line 1122:
Mixi snobi Bourget ei voinut sietää Ernu-setää
ellauri033.html on line 1139:
Il trouve des amis protestantiques. Il entre aussi en franc-maçonnerie. Kaikesta tästä debaucheriestä huolimatta se valittiin akateemikoxi ja sai tukuittain muita palkintoja. Bourget puhisi kiukusta ja kadehti.
ellauri033.html on line 1148: Vuonna 1882 julkaisemassaan kuuluisassa esseessä Qu´est-ce qu´une nation? (Mikä kansakunta on?) joka ilmestyi vihkosena Que sais-je? sarjassa, hän hylkäsi useimpien nationalistien vaaliman ajatuksen kansakuntien ikiaikaisuudesta ja luonnollisuudesta. Hänen mukaansa kansakunta oli sitä vastoin joukko ihmisiä, joita yhdisti solidaarisuus ja vapaaehtoinen halu kuulua yhteen, ”joka päivä uudistettava kansanäänestys”. Ei ihme että snobi protonazi Bourget ja sen hampuusikaveri Barrès karsasti Ernu-setää kuin ruttoa. Renan oli sentään tiedemies eikä mikään pöyhkeilevä pelle.
ellauri033.html on line 1161: Hunsvotti on koiranvittu. Bourgesin hunsvottikavereista puuttuu vielä Maurice Barrès. Se oli hampuusin näkönenkin, ja paha protonazi. Räxytti kuin pikku rakki koiralaumassa.
ellauri033.html on line 1179: "Uutta" Maurin kansallisuusajattelussa oli muun muassa sen korostaminen, että nationalismi sulki Ranskassa asuneet ulkomaalaiset kansakunnan ulkopuolelle. Barrès vaikutti Charles Maurrasin rinnalla keskeisesti Ranskan äärinationalistien aatemaailman muotoiluun. Mauri ei ollut rojalisti kuten Bourges, ei tietenkään kun oli ize tasavallan kahvassa. Näillä eväillä ei auta ranskisten paljon Hitler-porukoille vittuilla. Samoja koiranvittuja oli ja on rajan molemmilla puolilla.
ellauri034.html on line 227:
ellauri036.html on line 51: Aika rankkaa sätintää. Täähän kuulostaa ihan Pellissierin kritiikiltä urget Paul">Paul Bourgetista. Goncourt-palkinnon nimismies päästi vielä pahempia misogyynisiä haukkuja; epäili että Sandilla oli yhtä pitkä häpykieli kuin sillä izellään oli pippeli. Ehkä niin, mutta kummankohan nilkkaan se pilkka kalahti. Virginia Woolf piti pahana et se ja George Eliot kirjoitti miehen nimellä. Ei niinkun Virginia. Woolf! Woolf!
ellauri036.html on line 206: Alfred oli masis ja viinamäen miehiä, mutta jatkoi kirjoittamista. Se sai kunnialegioonan mitalin ja valittiin Ranskan akatemiaan 1852 (jolloin syntyivät Bourget ja rautakauppias). Se löytyy Pierre-Lachaisesta. Nyt sitä taas pidetään hyvänä kynämiehenä. Poliittisesti suht vasemmalla, mut kannatti Reininmaan ottamista Saxalta (kuten Napsu oli tehnyt). Nikolaus Becker lauloi Rheinliedissä:"Sie sollen ihn nicht haben, den freien, deutschen Rhein". Musset kirjoitti vastineen:"Nous l'avons eu, votre Rhin allemand". Tää ennakoi 1871 rökitystä, jota Bourget muiden patrioottisten ranskalaisten kanssa jäi hautomaan. 1. maailmansota oli muun muassa sen revanssi. Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Musset kuoli sydänvikaan. Sen pää pompsahteli pulssin tahdissa. De Mussetin merkixi sitä sanottaneen vieläkin.
ellauri037.html on line 157: Charles Spencer Chaplin (1889-1977), der König der Stummfilmkomödien, ein rührend-komischer kleiner, verwegener Tramp in Klassikern wie (ei jaxa), wurde für seinen Diensten im II. Weltkrieg zum Ritter geschlagen. Seine Mutter Hannah lehrte ihn zu tanzen. Sein Vater war Alkoholiker und verliess die Familie nach Charlies Geburt. Mutti war geisteskrank und Charlie verbrachte seine Kindheit in Anstalten. Er war ein launischer Perfektionist. 1952 verliess Charlie die U.S.A, weil er da als einen Kommunisten gehalten wurde. Er wurde Weltburger in der Schweiz mit seinen Millionen.
ellauri037.html on line 360: maybe to the Burgermeister's daughter?
ellauri037.html on line 401: kenties Burgermeisterin tyttären?
ellauri037.html on line 478: Joseph Étienne, dit Étienne de Jouy né le 19 octobre 1764 à Versailles et mort le 4 septembre 1846 à Saint-Germain-en-Laye, etait un dramaturge et librettiste français.
ellauri038.html on line 80: Juurikin näin. Paul Rée (sepalusta kaiveleva nikkari yo. kuvassa) oli mursua 5v nuorempi, jonkinlainen sielutieteilijä sekin, ei oikeastaan hullumpi: materialisti, deterministi, darwinisti, viis välitti vapaasta tahdosta. Edusti siis urget Paul">Paul Bourgetin nimenomaan inhoamia näkemyxiä, ja osallistui samaan sotaan vastapuolella. Mikä pahinta: äveriästä eheytynyttä jutkusukua. Loppuun filosofoituaan liukastui johki rotkoon ehkä tahallaan. Osterina kolmantena toimiva Lou oli ryssä, josta tuli matkailija ja kirjailija. Nazit haukku sitä Suomen jutkuxi vaikka se oli hugenotteja. Loun 25vuotta vanhempi ope, holl. pastori Gillot oli niin siihen lääpällään et olis jättäny vaimoparkansa jos Lou ois siitä huolinut. Ei huolinut.
ellauri038.html on line 370: mä olen insinöörin ja hammaslääkärin ("dental surgeon",
ellauri039.html on line 347: Hatsipompponen’s installation/handmade paper works, such as houses of beings and Lucid Absurdity, have dealt with the correspondence between visual and textual languages, which is established upon the absurd conflicts among urges, necessities, and mortality. She draws her philosophy from Camus, Heidegger, Haiku poets, modern Japanese novelists, and ancient Chinese thinkers.
ellauri040.html on line 267:
ellauri042.html on line 708: During repeated trips to many European cities in the years 1862–1865, Dostoevsky got to know the complacence and arrogance of the aristocratic European ‘Bourgeoisie’. These experiences strengthened his slavophilic attitude and explain his xenophilia.
ellauri042.html on line 951: Although King James was pleased with Donne's work, he refused to reinstate him at court and instead urged him to take holy orders. At length, Donne acceded to the king's wishes, and in 1615 was ordained priest in the Church of England. In late November and early December 1623 he suffered a nearly fatal illness, thought to be either typhus or a combination of a cold followed by a period of fever. During his convalescence he wrote a series of meditations and prayers on health, pain, and sickness that were published as a book in 1624 under the title of Devotions upon Emergent Occasions. One of these meditations, Meditation XVII, contains the well known phrases "No man is an Iland" (often modernised as "No man is an island") and "...for whom the bell tolls".
ellauri045.html on line 761: Kokoomuksen Suomen Toivo -ajatuspajan julkaisema Paul Lillrankin pamfletti ”Bourgeois virtues” perustuu amerikkalaisen tutkijan ja professorin Deirdre McCloskeyn tutkimukseen porvarillisesta hyveestä ja sen roolista modernin maailman muokkaajana. Teksti käsittelee myös samaisen tutkijan teoriaa neljästä poliittisesta mentaliteetista.
ellauri045.html on line 786: Her book Crossing was a New York Times Notable Book in 1999. Her latest books, The Bourgeois Virtues: Ethics for an Age of Commerce (2006) and Bourgeois Dignity: Why Economics Can't Explain the Modern World (2011), are parts of a four-volume "apology" for capitalism, of which she says: "I reckon this is why God put me on the planet. She thought, '"Hmm. We need an economist who is silly enough to try to unify the scientific and the humanistic sides. Oh, yeah: Deirdre.'"
ellauri046.html on line 469: Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais, né Pierre-Augustin Caron le 24 janvier 1732 à Paris où il est mort le 18 mai 1799, est un écrivain, dramaturge, musicien et homme d'affaires français. Éditeur de Voltaire, il est aussi à l'origine de la première loi en faveur du droit d'auteur et le fondateur de la Société des auteurs. Également espion et marchand d'armes pour le compte du roi, c'est un homme d'action et de combats qui ne semble jamais désarmé face à un ennemi ou à l'adversité. Son existence est tout entière marquée par l'empreinte du théâtre et s'il est principalement connu pour son œuvre dramatique, en particulier la trilogie de Figaro, sa vie se mêle étrangement à ses œuvres.
ellauri047.html on line 749: Naturgeheimniß werde nachgestammelt.
ellauri048.html on line 237: erinomaisessa Byron-tutkielmassaan, raportoi Bourget.
ellauri049.html on line 301: Baudelaire lähti 1840-luvun lopulla barrikaadeille. Ei kovin edistyxellinen naisten suhteen kuitenkaan, haukkui Mussetin misun ihan pataluhaxi. Varmaan kohteli kaltoin myös mulatitarta ja muita panopuita. Bourget ei pitänyt Baudelairesta.
ellauri050.html on line 484: Bourgetin paha sielutieteilijä Adrien Sixte asui Jardin des Plantesin laidalla. Bourget ei tykännyt että ihmisten käyttäytymistä verrataan apinoihin tai muihin eläimiin. Se ei ole sopivaa.
ellauri051.html on line 464: War, sorrow, suffering gone--The rank earth purged--nothing but joy Sota voitettu, kärsimyxet unohdettu -- laahus puhdistettu -- vain iloisia
ellauri051.html on line 588: 44 Urge and urge and urge, Yrkäilyä ja lisää yrkäilyä,
ellauri051.html on line 589: 45 Always the procreant urge of the world. aina maailma yrkäilee lisääntymistä.
ellauri051.html on line 859: 277 The malform'd limbs are tied to the surgeon's table, 277 Epämuodostuneet raajat on sidottu kirurgin pöytään,
ellauri051.html on line 1247: 650 They do not need the obstetric forceps of the surgeon, 650 He eivät tarvitse kirurgin synnytyspihtejä,
ellauri051.html on line 1545: 942 The hiss of the surgeon's knife, the gnawing teeth of his saw, 942 Kirurgin veitsen suhinaa, hänen sahan kalvavia hampaita,
ellauri052.html on line 656: After learning about Krishnamurti's secret love affair with his best friend's wife, Bohm felt betrayed. Perhaps this plunged him into his third and final deep depression. Hospitalized, suffering from paranoia and thoughts of suicide, Bohm underwent fourteen episodes of shock therapy before he recovered sufficiently to leave the mental hospital. Earlier triple bypass surgery on his heart had been successful, but his death in 1991, at age 75, was from a massive heart attack. Krishnamurti had died six years earlier, at his home in Ojai, of pancreatic cancer. His body was cremated.
ellauri052.html on line 943: It may be helpful to note here that Bellow’s fame, already growing after The Adventures of Augie March, exploded after the publication of Herzog in 1964—the same year Daniel, his youngest son, was born. By the time the newly rich writer, urged by his third wife, moved into a fancy co-op on Lake Michigan, Greg already possessed enough of what he thought were his own opinions to dislike the white plush carpets, the 11 rooms “filled with fancy furniture and modern art.” Reminding the reader he was “raised by a frugal mother and a father who had no steady income,” Greg says that he “found the trappings of wealth in their new apartment so repellent that I complained bitterly to Saul,” who replied that he didn’t care about the new shiny things so long as he could still write—which he could. “As I always had, I accepted what he said about art at face value,” Greg admits, but he stopped visiting the new place. After the marriage deteriorated and Saul moved out, 3-year-old Daniel, in the words of ex-child-therapist Greg, “took to expressing his distress” by peeing on the carpets. “I have to admit that the yellow stains on them greatly pleased me,” Greg writes—for once showing off the Bellovian touch.
ellauri053.html on line 326: Mitäs se monisielusuus sitten on? Sekin on Puovon oma sana. Onkos se jotain sellasta mistä toinen Puovo, Paul Bourget ei yhtään pidä, eli jotain freudilaista jakomielisyyttä? Minä, superminä ja se? Minä, sinä, ja Hentun Liisa? Juorkunan Jussi, kukas se nimimerkki oli? Se oli Kerttu Kauniskangas, eurokommari. Vaihtoi kansanedustajan levikkipäällikköön. Riitautti eläkkeensä kun meinasivat naisen laittaa eläkkeelle ennen miehiä. Hyvä Jussi! Nojoo, tää oli taas asian vierestä. Ei vaitiskaan, monisielu on moniosaaja, eli sellainen joka osaa vähän kaikkea eikä mitään kunnolla. Ei sentään sieluton. Koko sana sielu on aika pateettinen, vanhaa hapatusta.
ellauri053.html on line 734: Strikantha setä oli hyvä ihminen siis yxinkertainen. Iloizi muiden mukana. Sepä perin hienoa, tapas sanoa kirjoittajalle eräs mänzäläläinen kiltti talonpoika vainaja, jonka nekrologin luin Mänzälän Burger Kingissä Mänzälän Sanomista.
ellauri053.html on line 993: Only a perfect control of the emotions together with an irrepressible urge for creative expression could explain the continuous outpouring of his thoughts in poems, novels, short stories, essays and other writings irrespective of his surroundings or circumstances, mental or physical.
ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri055.html on line 52: Son père, procureur, décède alors que Jean Bouchet est encore jeune. Ami de Rabelais, Jean Bouchet exerce la profession paternelle. Il compose un grand nombre d'ouvrages historiques ou de fantaisie en vers et en prose, qui sont encore recherchés des bibliographes au XIXe siècle. Selon Maurice Allem, « grand travailleur, bon bourgeois, père d'une nombreuse famille, Bouchet est volontiers moraliste et même sentencieux » ainsi dans cet envoi :
ellauri055.html on line 74: Zweig oli kova Rolland fan. Eikaine vaan homostellu keskenään? Sitä oli paljon liikkeellä jetset piireissä. Bertie ja Conrad. Proust ja Bourget. Epäilyttäviä tapauxia pisteessä on läjittäin. Zweig nyt takuulla oli vähintään bi. Se ja sen vaimo teki seppukut brasseissa. What did Zweig have that brought him the fanatical devotion of millions of readers, the admiration of Hermann Hesse, the invitation to give the eulogy at the funeral of Sigmund Freud? Sas se. Freud teki suusyöpäisenä seppukun Lontoossa 1939. Ei ois kannattanut vetää tupakkaa. Henkilääkäri otti sen hengiltä morfiinipiikillä kuin vanhan koiran. Koiran iässä se oli 12-vuotias.
ellauri055.html on line 1143: Né à Gand, Maurice Maeterlinck est l'aîné d'une famille de trois enfants, flamande, bourgeoise, catholique, conservatrice et francophone. Après des études au collège Sainte-Barbe (Sint-Barbara) de Gand, il suit des études en droit avant de pratiquer le métier d'avocat durant une courte période. Maeterlinck publie, dès 1885, des poèmes d’inspiration parnassienne dans La Jeune Belgique. Il part pour Paris où il rencontre plusieurs écrivains qui vont l'influencer, dont Stéphane Mallarmé et Villiers de l’Isle-Adam. Ce dernier lui fait découvrir les richesses de l'idéalisme allemand (Hegel, Schopenhauer). À la même époque, Maeterlinck découvre Ruysbroeck l'Admirable, un mystique flamand du XIVe siècle dont il traduit les écrits (Ornement des noces spirituelles). C'est ainsi qu'il se tourne vers les richesses intuitives du monde germanique en s'éloignant du rationalisme français. Dans cet esprit, il se consacre à Novalis et entre en contact avec le romantisme d'Iéna (Allemagne, 1787-1831, autour d'August et Friedrich Schlegel et de la revue l'Athenäum), précurseur en droite ligne du symbolisme. Les œuvres que publie Maeterlinck entre 1889 et 1896 sont imprégnées de cette influence germanique.
ellauri055.html on line 1265: Tshehov, Oblomov, Turgenev, Lermontov, Hjalmar Söderberg, Herman Bang, Anatole France. Joutomiehiä riittää hemmetisti romaanikirjailijoissa. Tästäkin vois tehdä taulukon. Jos ne ois menneet kunnon töihin ois maailma nyt monta romaania köyhempi.
ellauri061.html on line 699: Nousukkaat snobit tuli varovasti perässä kakkosdivarissa: Wagner Ibsen Turgeniev ja Tolstoi, Bourget sekä Proust. Pariisin turilaat. Nietzsche ja d'Annunzio tuli ja meni muodista niinkuin anarkismi nihilismi ja okkultismi. Entä Fedja-setä? Se trendas kunnolla vasta myöhemmin, suuren sodan perästä. Fedja ei juuri perustanut eukuista, kun ne oli vittuilleet ja naureskelleet sille. Jaa mut onkohan se myös yxi syy mix jenkit tykkää siitä niin?
ellauri062.html on line 327: Juotikas on selkeästi seuraavaa sukupolvea, sen kieltä mä en pysty jäljittelemään, en tunne sanastoa. Tai kenties se jossain 500 ekan sivun jälkeen alkaa tulla tutuxi. Sokko assburgeri. Juotikas oli pushing 40 kun se prujas tän. Ei siis ihan nuori enää izekään.
ellauri062.html on line 615: Cum resurget creatura Jahka nousee eläinkunta And the late lamented, waking,
ellauri062.html on line 671: Qua resurget ex favilla, Jona nousee kypenistä, When, to enjoy the conflagration,
ellauri065.html on line 502: AUNIOIDA, aunikoida, ainikoita usw. 'skizzieren, modellieren, grob behauen'. *auni- /*aini– urgerm. "afnjan-/"abnjan- ... Murresana Loimaalta, vanhempien käyttämä. Synonyymi: kuusailla.
ellauri066.html on line 498: Specifically, for someone with high self-esteem, seeing another person fail may still bring them a small (but effectively negligible) surge of confidence because the observer's high self-esteem significantly lowers the threat they believe the visibly-failing human poses to their status or identity. Since this confident individual perceives that, regardless of circumstances, the successes and failures of the other person will have little impact on their own status or well-being, they have very little emotional investment in how the other person fares, be it positive or negative. Tässä todennäköinen syy mixi anglosaxeilla ei ole sanaa sille, vaan on gloating (quod vide).
ellauri067.html on line 192: 1988 "A Gravity's Rainbow Companion" by Steven Weisenburger collects
ellauri067.html on line 229: Tuli tässä mieleen muuten että monilla legendoilla on ollut tollasia pyllynnuolijoita ja aseenkantajia, kuten Pynchonilla Weisburger ja Bloom, ja Haavikolla Mauno Saari ja Aarne Kinnunen. Jotka kiipee julkun siivelle ja pääsee sillä ize esille. Ehkä niiden maine onkin noiden ansiota ja kääntäen. Goethe ja Vaakku Koskenniemi. Sillinpää ja Tatu. Näitä on vaikka kuinka.
ellauri067.html on line 272: Lukijoiden ja kääntäjien avuksi on julkaistu muutamia selitysteoksia, kuten Steven C. Weisenburgerin A Gravity’s Rainbow Companion. Pitää olla näsäviisas burgeri seuraneitinä että tajuaa Tomin höpötyxiä. Mutta se on vanhanaikaista, nyt on https://pynchonwiki.com/ ja sen 7 muuta nettilähettä. Vastaisen varalle myös Wallacelle Loppumaton läppä -wiki. Kts. myös tätä.
ellauri067.html on line 463: tannäuserism: In a note to 3.2 of Gravity´s Rainbow, Heseburger explains Pynchon´s use of the word "Tannhäuserism" as follows: The tragic error of Tannhäuser — for example, in Richard Wagner´s operatic version of the myth — was to postpone his quest in order to linger for one year of sensual, "mindless pleasure" with the goddess Venus under her mountain called Venusberg. Vai onko se Brocken, Jaakon ja Jöötin mainizema Kyöpelinvuori Harzissa? On 11 April, American forces liberated the camps at Buchenwald, near Weimar, and the V2 rocket slave-labour camp at Nordhausen in the Harz Mountains. Ryssät eivät päässeet lähellekään. Jenkeillä oli vitun kiire kahmimaan izelleen ne raketit. Ja siitä vasta iso piru pääsi merrasta.
ellauri067.html on line 500: ...The first piece to provide substantial information about Pynchon´s personal life was a biographical account written by a former Cornell University friend, Jules Siegel, and published in Playboy magazine. In his article, Siegel reveals that Pynchon had a complex about his teeth and underwent extensive and painful reconstructive surgery, was nicknamed "Tom" at Cornell and attended Mass diligently, acted as best man at Siegel's wedding, and that he later also had an affair with Siegel's wife. Siegel recalls Pynchon saying he did attend some of Vladimir Nabokov's lectures at Cornell but that he could hardly make out what Nabokov was saying because of his thick Russian accent. Siegel also records Pynchon's commenting: "Every weirdo in the world is on my wavelength", an observation borne out by the crankiness and zealotry that has attached itself to his name and work in subsequent years.
ellauri069.html on line 376: Thomas Pynchonin 1973 mestaripala Painomusteen Sadeviitta on eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli, kuten Moby-Dick. Toisinkuin Melvillen lukijat, kuiteskin, Pynchonin lukijat voi mennä sivukaupalla täysin pihalla siitä mitä juonessa, tilanteessa tai tyypeissä on tapahtumassa. Kirjaa ei edes voi kunnolla lukea selaamatta samalla koko ajan esim Steven Weisenburgerin Seuraneitiä ja Michael Davitt Bellin “Some Things That ‘Happen’ (More or Less) in Gravity’s Rainbow.”
ellauri069.html on line 616: Elikkä mistäs löytys paavi jonka lipputanko kukkii mulle? Se on jo nupulla. Sen häpykukkula vamppaa mut taas sinne, silkeillä ja lemuilla, sen öljytyt muskelimasat, sen löysät viittauxet kidutuxiin muuttuu taivaaxi, valkoisexi valoxi--laulavixi lepositeixi, ja piiskat jotka laahaa häntäänsä kun ne putoo. Sään armoilla nyt ollaan, löydän sen kuzun joka kääntessä, kun saapuu yö. Tää on Tannhäuseria, sanoo Weisburgeri. Mäntymiestä. Tää sauvan kukinta on nyysitty Jesajasta, se on vanha vizi.
ellauri070.html on line 230: jener Burgen, von wo Klage-Fürsten das Land joiden huipulta ruinojen ruhtinaat hallizi maata
ellauri071.html on line 125: In his Middle East Diary Coward made several statements that offended many Americans. In particular, he commented that he was "less impressed by some of the mournful little Brooklyn boys lying there in tears amid the alien corn with nothing worse than a bullet wound in the leg or a fractured arm". After protests from both The New York Times and The Washington Post, the Foreign Office urged Coward not to visit the United States in January 1945. He did not return to America again during the war.
ellauri072.html on line 208: This surprising, even shockingly "liberal" view of homosexual love as being the counterpart of the heterosexual kind should cause more notice than it generally does; perhaps even greater surprise should attend the extraordinarily generous gestures made toward the three Florentine homosexual politicians, Iacopo Rusticucci, Guido Guerra, and Tegghiaio Aldobrandi, whom we encounter in Inf. 16. They are presented as being among the most admirable figures in Hell. Let us examine the scene briefly. Virgil, who so often warns Dante when the latter begins to admire or become sympathetic (or overly concerned with) the damned, here is urgent in his approbation of these three sinners: "a costor si vuole esser cortese." This is the only time in Hell in which cortesia is mentioned as a fitting response to the damned except for Beatrice's and Dante's use of "cortese" for Virgil (Inf. 2.58, 2.134). The following tercet only emphasizes the guide's appreciation of their worthiness.
ellauri073.html on line 320: Kirjassa Immonen kehottaa elämään unelmaansa, eli “live the dream!” tässä nopeatahtisessa modernissa maailmassa, jossa ”aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi”. Hän antaa erilaisia ohjeita aamukävelystä aina iltarutiinien muuttamiseen. “When you engage in a walk as a part of your morning routines, you have this good feeling, and you find it easy to purge your mind”, Immonen kirjoittaa kirjassa.
ellauri074.html on line 128: Tucks lääketyynyjen valmistus alkoi 1948. The Whopper was created in 1957 by Burger King co-founder James McLamore. InterLacen koti- toimisto- ja mobiilikäyttöön tarkoitetun tk-järjestelmän tarkkaresoluutioisen Yushityu 2007 moduulinkazelulaitteen emolevyn helposti asennettavan päivityxen vuotta 3v aiemmin olis James-isä muka tehnyt seppukun. Wallu-poika pani töpinäxi 2008.
ellauri074.html on line 150:
ellauri074.html on line 369: A vingt ans, je n'avais en tête que l'extermination des vieux; je persiste à la croire urgente mais j'y ajouterais maintenant celle des jeunes; avec l'âge on a une vision plus complète des choses.
ellauri077.html on line 243: Geoffrey Hinton is the great-great-grandson both of logician George Boole whose work eventually became one of the foundations of modern computer science, and of surgeon and author James Hinton who was the father of Charles Howard Hinton.
ellauri077.html on line 791: the "best people" from the gentlemen´s clubs, and all the frantic fascist captains, united in common hatred of Socialism and bestial horror at the rising tide of the mass revolutionary movement, have turned to acts of provocation, to foul incendiarism, to medieval legends of poisoned wells, to legalize their own destruction of proletarian organizations, and rouse the agitated petty-bourgeoise to chauvinistic fervor on behalf of the fight against the revolutionary way out of the crisis.
ellauri077.html on line 798: The jargon peculiar to Marxist writing (hyena, hangman, cannibal, petty bourgeois, these gentry, lackey, flunkey, mad dog, White Guard , etc.) consists largely of words translated from Russian, German, or French; but the normal way of coining a new word is to use Latin or Greek root with the appropriate affix and, where necessary, the size formation. It is often easier to make up words of this kind (deregionalize, impermissible, extramarital, non-fragmentary and so forth) than to think up the English words that will cover one´s meaning. The result, in general, is an increase in slovenliness and vagueness.
ellauri077.html on line 808: It is almost universally felt that when we call a country democratic we are praising it: consequently the defenders of every kind of regime claim that it is a democracy, and fear that they might have to stop using that word if it were tied down to any one meaning. Words of this kind are often used in a consciously dishonest way. That is, the person who uses them has his own private definition, but allows his hearer to think he means something quite different. Statements like Marshal Petain was a true patriot, The Soviet press is the freest in the world, The Catholic Church is opposed to persecution, are almost always made with intent to deceive. Other words used in variable meanings, in most cases more or less dishonestly, are: class, totalitarian, science, progressive, reactionary, bourgeois, equality.
ellauri080.html on line 766: In April 1942, an early Indian independence leader Sri Aurobindo urged Mahatma Gandhi to accept the proposals of Sir Stafford Cripps which gave India dominion status as a way to secure a united independent India. Gandhi refused the Cripps proposals.
ellauri080.html on line 767: On 8 August 1942, Gandhi began a “Quit India Movement”. His speech urged Indians to ‘do or die.’
ellauri080.html on line 779: Gandhi despised his own sexual desires, and despised sex in any context except for procreation. He preached that the failure to control carnal urges led to complaints including constipation. He believed that sex was bad for the health of an individual, and that sexual freedom would lead Indians to failure as a people. He sought to consign his nation to what Martin Luther called "the hell of celibacy". He took his own celibacy vow unilaterally, without consulting his wife.
ellauri082.html on line 137: By the time of the match, his symptoms are so bad he’s taken by ambulance to the hospital (16: “the only other emergency room I have ever been in [was] almost exactly one year back”), safely escaping the A.F.R.’s assault. Like fellow student Otis P. Lord, he gets the bed next to Gately. Joelle (who is at the hospital for a meeting) visits Gately on her way out and recognizes Hal. She tells them both about the hunt for the lethal Entertainment and the resulting Continental Emergency and they all go to dig up JOI’s grave. They persuade John Wayne, a spy for the A.F.R., to become a double agent and help sneak them into JOI’s Quebec burial site. Wayne presumably tells the A.F.R. he is actually a triple agent — that he will steal the tape as soon as Hal digs it up. But, as with Marathe, his loyalties are ultimately even-numbered (n40). The A.F.R. finds out and brutally murders him, which is why he can’t win the WhataBurger (16f).
ellauri082.html on line 149: As seen in Chapter 1, Hal’s condition deepens until he literally can’t communicate at all, but no longer feels like a robot anymore. (12: “I’m not a machine. I feel and believe.”) The only thing he has left is tennis and he looks forward to playing Ortho Stice in the final match of the WhataBurger. But Stice is possessed by his father (in the manuscript, Stice is called “the Wraithster”), so the novel ends as Hal finally gets to really interface with his father — in the only way he has left.
ellauri082.html on line 505: Evolution is a slight problem I must own, it looks as if it was a continuous process of rearranging atoms, unless we urge that with the dawn of consciousness an entirely new nature seems to slip in, something whereof the potency was not given in the mere outward atoms of the original chaos. (I know it sounds both silly and pretentious, but what else can I say. I must save the appearances of the good book, or else I am soon out of my cozy Harvard chair.)
ellauri089.html on line 42: Matheis Heinlein arrived in Pennsylvania in 1754. Spelling variations of this family name include: Hainberg, Hainberger, Hainburger, Heynberg, Heynberger, Heinberg and many more. Itävaltalaista aatelia. Hohoo, Pelkkää puppua jolla myydään jenkkihöynille vaakunamukeja. Eigentlich ist es so:
ellauri089.html on line 96: When Robert A. Heinlein opened his Colorado Springs newspaper on April 5, 1958, he read a full-page ad demanding that the Eisenhower Administration stop testing nuclear weapons. The science fiction author was flabbergasted. He called for the formation of the Patrick Henry League and spent the next several weeks writing and publishing his own polemic that lambasted "Communist-line goals concealed in idealistic-sounding nonsense" and urged Americans not to become "soft-headed".
ellauri089.html on line 197: Job: A Comedy of Justice is a novel by Robert A. Heinlein published in 1984. The title is a reference to the biblical Book of Job and James Branch Cabell's book Jurgen, A Comedy of Justice.
ellauri089.html on line 535: § 64. Certain ambiguities in the conception of Utilitarianism are noticed; and it is pointed out (1) that, as a doctrine of the end to be pursued, it is finally refuted by the refutation of Hedonism, and (2) that, while the arguments most commonly urged in its favour could, at most, only shew it to offer a correct criterion of right action, they are quite insufficient even for this purpose. …
ellauri090.html on line 204: Os críticos concordam que o ceticismo em Dom Casmurro surge na expressão da afasia pirrônica (ausência de afirmação ou de negação).
ellauri090.html on line 333: Chamamos aparência aquilo que aparece a nossos olhos, aquilo que primeiramente surge à observação; chamamos essência aquilo que consideramos a verdade, aquilo que é encoberto pela aparência. Mas o que tomamos por essência pode não ser mais do que outra aparência. O estilo machadiano focaliza as personagens de fora para dentro, vai descascando as pessoas, aparência atrás de aparência. Por isso, Machado é considerado grande "analista da alma humana".
ellauri092.html on line 84: The first change in Moody was that he received a burden to see all his family earnings saved. Later that year he moved to Chicago and although he started to show signs of real shoe business ability and success, when he experienced the revival which commenced in that city in January 1857, business success faded into insignificance. He was ruined - success of this world no longer interested him instead, he began to glow in Christian virtue. He mixed freely amongst Plymouth Brethren, Methodist Episcopal, Congregationalists and Baptists. The years passed and he worked with the men in tights at YMCA and raised up one of the most unusual Sunday Schools of that day which became a church. He reluctantly began to preach and haggled every step of the way. He turned down Congregational ordination and remained a simple uneducated layman with a burden for souls. Having heard of Spurgeon’s ministry in London he did all he could to get hold of and read every Spurgeon sermon. He took thorough hold of Spurgeon’s three ‘R’s: Ruin by the fall, Redemption by the Blood, and Regeneration by the Holy Mackerel. This flowed through every one of his messages and was the marrow of Moody’s theology. Many thought him too radical and so nicknamed him ‘Crazy Moody.’
ellauri092.html on line 86: When his wife Emma suffered bad asthma the doctor suggested a boat trip so Moody decided to take her to dry and airy Britain. In February 1867 they set sail for Britain for the first time. Altogether they had a thoroughly inspiring time. They visited Spurgeon’s Metropolitan Tabernacle which had a congregation of 5,000. He sat amongst the Plymouth Brethren and heard their most fervent preachers as well as preaching for them. He could preach as fervently as any tommy, if not more. He was also invited to speak at some meetings in London where his warmth won everyone’s affection while his wife coughed in the smog. He also visited Bristol to see George Muller’s work where 1,500 orphan children were provided for financially without requests for money. (The trick is familiar from Dickens' Oliver Twist.) Moody was very impressed with what Cod could accomplish going through this meek godly man of prayer. They managed to include Dublin and France in the trip then in June they returned to America.
ellauri092.html on line 249: There are many famous pastors in both Methodism and Baptists. Famous Baptist pastors include Charles Spurgeon, John Gill, John Bunyan. Present-day famous pastors include preachers like John Piper, David Platt, and Mark Dever.
ellauri092.html on line 255: There has been a resurgence of Reformed theology among Baptists recently, with some major Baptist seminaries teaching a more classic and robust Reformed theology. There are also many Reformed Baptist churches which would enthusiastically subscribe to Calvinism.
ellauri092.html on line 277: The Keswick Movement urged Christians to seek enlightenment emotionally, to press on toward a higher (“mystical”), experience in Christ. This type of pursuit is diametrically opposed to what God teaches in His Word (2 Timothy 3:16-17). As such, it should be rejected. It is the exact same way Satan tempted Eve to focus on how she felt instead of what God had said (Genesis 3).
ellauri093.html on line 176: Wingate was an exponent of unconventional military thinking and the value of surprise tactics. Assigned to Mandatory Palestine, he became a supporter of Zionism, and set up a joint British-Jewish counter-insurgency unit. Under the patronage of the area commander Archibald Wavell, Wingate was given increasing latitude to put his ideas into practice during the Second World War. He created units in Abyssinia and Burma.
ellauri094.html on line 517: Ye are bondmen and bondwomen, to be scourged and smart, Te olette James ja Jennifer Bondeja, ovelia,
ellauri097.html on line 247: Aika monet hinaajat kääntyy katolisixi kun ne löytää izensä. Muita tapauxia pisteessä: Mänli Hopkins, T. S. Eliot. Onko vielä muita? Paul Bourget?
ellauri100.html on line 391: Persons who choose closure over open options are likely to be the judging types. Persons preferring to keep things open and fluid are probably the perceiving types. The J is apt to report a sense of urgency until he has made a pending decision, and then he can be at rest once the decision has been made. The F person, in contrast, is more apt to experience resistance to making a decision, wishing that more data could be accumulated as the basis for the decision. As a result, when a P person makes a decision, he may have a feeling of uneasiness and restlessness, while the J person, in the same situation, may have a feeling of ease and satisfaction.
ellauri100.html on line 945: Till Lizzie urged, “O Laura, come;
ellauri100.html on line 1176: That urged her home quite out of breath with haste
ellauri101.html on line 461: Sixi brändit ovat niin kalliita. Niiden on oltava, ei ne muuten tehoa. Niinkuin Edgar Allan Poen pyrstön niiden on laahattava maata. Emme elä ainoastaan leivästä, vaan Burger Kingin logosta. Tästä kellosta näkee kuinka köyhä olen.
ellauri105.html on line 486: Tuohon alkuaikaan sisältyivät sitten armeijapalvelus ja erilaisia muita kuuliaisuustehtäviä luostarissa, josta hänet lähetettiin silloiseen - nykyisen Tšekin ja Slovakian tasavaltojen muodostamaan - Tšekkoslovakiaan luostarikouluun opiskelemaan kieliä. Tuolta matkalta kielitaitorepertuaariinsa "tarttui" tšekin lisäksi venäjä ja kirkkoslaavi. Venäjää hän oli opiskellut jo Suomessa ollessaan, mutta ilmeisesti hän ei ollut käynyt mitään suureellisimpia kieliopintoja missään. Hänen myöhempi laaja kielitaitonsa oli enemmänkin suuren lahjakkuuden tai kuten isä Sergius Colliander, joka oli hänet tavannut, sanoi, nerouden, aikaan saamaa oppimista. Hänen sanottiin osanneet lukuisia kieliä ja ilmeisesti hän osasi melko hyvin tai jopa sujuvasti oman äidinkielensä suomen lisäksi, ruotsia, venäjää, saksaa, ranskaa ja ainakin enemmän kuin auttavasti kreikkaa ja ilmeisesti myös jonkin verran tšekkiä ja latinaakin. Tätä laajaa kielitaitoaan hän käytti sitten myöhemmin hyväkseen mm. tekemällä käännöstöitä. Hän käänsi suomeksi useita maailmanhistoriallisia merkittäviä kaunokirjallisia teoksia, mm. Leo Tolstoin "Hadži Murat", Ivan Turgenevin "Savua", Ilja Ehrenburgin "Pariisin kukistuminen", mutta myös mm. Tšehovia ja monia muita merkittäviä kirjailijoita.
ellauri106.html on line 84: In October 2012, Roth announced to the French culture magazine Les Inrocks that Nemesis was his last book. At the age of 74 he began to reread his favorite authors such as Dostoyevsky, Turgenew, Conrad and Hemingway as well as his own works. He came to the conclusion that he had made the best of his possibilities and did not want to continue working as an author, read or talk about new literature.
ellauri106.html on line 184: “The comedy is that the real haters of the bourgeois Jews, with the real contempt for their everyday lives, are these complex intellectual giants,” Zuckerman snorts. “They loathe them, and don’t particularly care for the smell of the Jewish proletariat either. All of them full of sympathy suddenly for the ghetto world of their traditional fathers now that the traditional fathers are filed for safekeeping in Beth Moses Memorial Park. When they were alive they wanted to strangle the immigrant bastards to death because they dared to think they could actually be of consequence without ever having read Proust past Swann’s Way. And the ghetto—what the ghetto saw of these guys was their heels: out, out, screaming for air, to write about great Jews like Ralph Waldo Emerson and William Dean Howells. But now that the Weathermen are around, and me and my friends Jerry Rubin and Herbert Marcuse and H. Rap Brown, it’s where oh where’s the inspired orderliness of those good old Hebrew school days? Where’s the linoleum? Where’s Aunt Rose? Where is all the wonderful inflexible patriarchal authority into which they wanted to stick a knife?”
ellauri107.html on line 427: 1937 English author J.R.R. Tolkien published The Hobbit; the title and the originally somewhat complacent and bourgeois character of Bilbo and hobbits in general were influenced by Babbitt.
ellauri108.html on line 184: Rastafarians typically avoid food produced by non-Rastas or from unknown sources. Rasta men refuse to eat food prepared by a woman while she is menstruating, and some will avoid food prepared by a woman at any time. Rastas also generally avoid alcohol, cigarettes, and hard drugs such as heroin and cocaine, presenting these substances as unnatural and dirty and contrasting them with cannabis. Rastas also often avoid mainstream scientific medicine and will reject surgery, injections, or blood transfusions. Instead they utilise herbal medicine for healing, especially teas and poultices, with cannabis often used as an ingredient.
ellauri109.html on line 183: Iwan Turgenjew:
ellauri109.html on line 451: Flaubert se donne pour mission urgente de la sauver des séductions du sirupeux : « leur poésie est une bavachure d’eau sucrée. Siirapinlitkutusta. J’aime l’ordure, comme dans Rabelais qui n’est point du tout un homme à gaudrioles.
ellauri109.html on line 563: Roth spent much of his life in pain. Many spinal surgeries followed his mishap in the Army. Diagnosed with heart disease before he was fifty, Roth lived with an acute sense of imminent catastrophe. In 1989, when he was fifty-six, he was swimming laps in his pool and was overwhelmed by chest pain. The next day, he had quintuple-bypass surgery.
ellauri109.html on line 581: in 2000, James Atlas’s biography of Bellow appeared. It was a book that Roth had urged Atlas to write, but Bellow hated it, and so, in the end, did Roth. An acidic trickle of disenchantment, especially regarding Bellow’s inconstancy with women and family, runs through it. Oma vika pikku sika.
ellauri111.html on line 138: Tobit 12:8-9, 17, It is better to give alms than to lay up gold; for alms doth deliver from death, and shall purge away all sin.
ellauri111.html on line 689: The world is full of false churches, full of false teachers and false prophets that want to make merchandise of you--they are on television and in churches. As a Christian, you will want to go to church and be with other Christians, but I do not know of ONE good church building and there are MANY cults. BE CAREFUL AND READ YOUR AUTHORIZED BIBLE (I urge you to print out and bind your own--the ones being sold today are often altered--There is a good Authorized Bible download at this link and a sound Overview of the Bible at this link.).
ellauri115.html on line 414: Hume's eyes were on France, in particular, and his reputation as the good David. His first denunciations of Rousseau were made to his friends in Paris; his Concise and Genuine Account of the Dispute between Mr. Hume and Mr. Rousseau would be published there in French, edited by Rousseau's enemies. He studiously avoided communicating with Mme de Boufflers, knowing she would, as she did, urge "generous pity". Hume's descriptions of Rousseau as ferocious, villainous and treacherous ensured joyful coverage in newspapers and discussions in fashionable drawing rooms, clubs and coffee houses. The actor-manager David Garrick wrote to a friend on July 18 that Rousseau had called Hume "noir, black, and a coquin, knave".
ellauri117.html on line 389: Resist urge to shout when network reveals screentest data indicating widespread audience indifference to car chase.
ellauri117.html on line 469: An old couple shares a plain hamburger in a bar.
ellauri117.html on line 657: With regard to the Bible, Locke was very conservative. He retained the doctrine of the verbal inspiration of the Scriptures. The miracles were proof of the divine nature of the biblical message. Locke was convinced that the entire content of the Bible was in agreement with human reason (The Reasonableness of Christianity, 1695). Although Locke was an advocate of tolerance, he urged the authorities not to tolerate atheism, because he thought the denial of God's existence would undermine the social order and lead to chaos. That excluded all atheistic varieties of philosophy and all attempts to deduce ethics and natural law from purely secular premises. In Locke's opinion the cosmological (i.e. primus motor) argument was valid and proved God's existence. His political thought was based on Protestant Christian views. Additionally, Locke advocated a sense of piety out of gratitude to God for giving reason to men. Locke compared the English monarchy's rule over the British people to Adam's rule over Eve in Genesis, which was appointed by God. And stands to human reason, don't it?
ellauri118.html on line 551: Alan uranuurtajille kuten Käte Hamburgerille ja Dorrit Cohnille fiktiivisen mielen esittäminen oli ennen kaikkea osoitus kertovan fiktion erityislaadusta muihin diskursseihin nähden – ainoa kerronnallisuuden alue, joka tarjoaa tiedollisen pääsyn toisen ihmisen tajuntaan (ks. Hamburger 1993, 81–89; Cohn 1978, 5–7; Cohn 2006, 35–38, 149). Cohn väittää klassisessa tutkimuksessaan Transparent Minds (1978), että kerronnalliset keinot, jotka päästävät meidät lähimmäksi henkilöhahmojen kokemusmaailmaa, ovat samaan aikaan kaikkein kirjallisimpia – kaikkein ilmeisimmin kirjailijan taiteellisen luomistyön tulosta.
ellauri118.html on line 571: Viimeaikaisin puheenvuoro fiktiivisten mielten tutkimukseen on David Hermanin toimittama antologia The Emergence of Mind: Representations of Consciousness in Narrative Discourse in English (2011a). Herman rakentaa kokoelmansa johdannossa jyrkän vastakkainasettelun kognitiotieteellisten ja fiktiivisten mielten erityislaatuisuutta korostavien lähestymistapojen välille. Ensin mainittuun leiriin Herman asettaa itsensä ja kaikki kokoelmansa kirjoittajat, jälkimmäiseen Hamburgerin, Cohnin, luonnottoman narratologian puolestapuhujat sekä tämän tutkielman kirjoittajan (ks. Herman 2011b, 11 ja 31, viite 5).
ellauri131.html on line 761: The often-problematic ex-frontman of The Smiths then took aim at one royal, in particular: "Harry killed 34 people in Afghanistan and the UK press called him a hero. If he ate 34 poor people in Haiti the UK press would still call him a hero. It is insufferable." Speaking to reporters in 2013 (via Reuters), the prince admitted to killing insurgents. "Yeah, so, lots of people have," he said. "Yes, we fire when we have to, take a life to save a life, but essentially we're more of a detergent than anything else. We remove dirty lives and beget whiter ones."
ellauri132.html on line 671: 1980, Anthony Burgess, kirjan Maalliset voimat kynäilijä, kieltäytyi osallistumasta seremoniaan ellei se voittaisi palkintoa. Toinen voittajaehdokas oli William Goldingin Siirtymäriitit. Dumarit päättivät vasta 30min ennen ohjelman alkua antaa rahat Goldingille, kun Burgessia ei kuulunut. Knääpien kirjallinen sota pääsi etusivulle, mikä tietysti oli mieluisaa, ainaskin Williamista.
ellauri141.html on line 113: In B. C. 17, Augustus celebrated the Ludi Seculares, and Horace was required to write an Ode for the occasion, which he did, and it has been preserved. This circumstance, and the credit it brought him, may have given his mind another leaning to Ode-writing, and have helped him to produce the fourth book, a few pieces in which may have been written at any time. It is said that Augustus particularly desired Horace to publish another book of Odes, in order that those he wrote upon the victories of Drusus and Tiberius (4 and 14) might appear in it. The latter of these Odes was not written, probably, till B. C. 13, when Augustus returned from Gaul. If so, the book was probably published in that year, when Horace was fifty-two. The Odes of the fourth book show no diminution of power, but the reverse. There are none in the first three books that surpass, or perhaps equal, the Ode in honor of Drusus, and few superior to that which is addressed to Lollius. The success of the first three books, and the honor of being chosen to compose the Ode at the Ludi Seculares, seem to have given him encouragement. There are no incidents in his life during the above period recorded or alluded to in his poems. He lived five years after the publication of the fourth book of Odes, if the above date be correct, and during that time, I think it probable, he wrote the Epistles to Augustus and Florus which form the second book; and having conceived the intention of writing a poem on the art and progress of poetry, he wrote as much of it as appears in the Epistle to the Pisones which has been preserved among his works. It seems, from the Epistle to Florus, that Horace at this time had to resist the urgency of friends begging him to write, one in this style and another in that, and that he had no desire to gratify them and to sacrifice his own ease to a pursuit in which it is plain he never took any great delight. He was likely to bring to it less energy as his life was drawing prematurely to a close, through infirmities either contracted or aggravated during his irrational campaigning with Brutus, his inaptitude for which he appears afterwards to have been perfectly aware of. He continued to apply himself to the study of moral philosophy till his death, which took place, according to Eusebius, on the 27th of November, B. C. 8, in the fifty-seventh year of his age, and within a few days of its completion. Mæcenas died the same year, also towards the close of it; a coincidence that has led some to the notion, that Horace hastened his own death that he might not have the pain of surviving his patron. According to Suetonius, his death (which he places after his fifty-ninth year) was so sudden, that he had not time to execute his will, which is opposed to the notion of suicide. The two friends were buried near one another “in extremis Esquiliis,” in the farthest part of the Esquiliæ, that is, probably, without the city walls, on the ground drained and laid out in gardens by Mæcenas.
ellauri141.html on line 366: Adolescent slave boys were fair game for a virile man. Jupiter may have had his Ganymede, but none of the standard pantheon of gods were gay as we use the term. But there was a limit: it was queer to screw a boy after he was old enough to shave. “Passive’ homosexuality was the real disgrace. The urge to bugger was understandable. A man’s desire to be buggered was disgraceful. As often observed, it was better to give than receive. And in Horace’s poems, pederasty seems no more frowned upon than a taste for veal might be frowned upon today. Actually less. By now you can see where I’m headed with all this. I think the puer in Persicos odi, puer, apparatus... is the kind of boy that Horace is sometimes fond of screwing.
ellauri144.html on line 821: cual en un libro abierto, surge la letra negra Kuin avoimessa virsikirjassa kirjaimet
ellauri145.html on line 70: André Breton est né le 19 février 1896 à Tinchebray en Normandie, où il passe ses quatre premières années. Fils unique de Louis-Justin Breton, gendarme né dans les Vosges, il est issu de la petite bourgeoisie catholique dont la mère impose une éducation rigide, il passe une enfance sans histoire à Pantin (Seine-St-Denis3), dans la banlieue nord-est de Paris.
ellauri145.html on line 79: Malgré les difficultés de la reconstruction de la France et le début de la guerre froide, Breton entend poursuivre sans aucune inflexion les activités du surréalisme. Et les polémiques reprennent et se succèdent : contre Tristan Tzara se présentant comme le nouveau chef de file du surréalisme, contre Jean-Paul Sartre qui considérait les surréalistes comme des petits-bourgeois, contre des universitaires, en démontant la supercherie d’un soi-disant inédit d’Arthur Rimbaud, contre Albert Camus et les chapitres que celui-ci consacre à Lautréamont et au surréalisme dans L’Homme révolté. Kuka täällä hajuttaa, Milli-Molli rupsuttaa.
ellauri145.html on line 221: Renvoyé du lycée Louis-le-Grand en avril 1839 pour ce qui a passé pour une vétille, mais que son condisciple au lycée, Charles Cousin (1822-1894) a expliqué comme un épisode d´amitié particulière, Baudelaire mène une vie en opposition aux valeurs bourgeoises incarnées par sa famille. Il passe son baccalauréat au lycée Saint-Louis en fin d´année et est reçu in extremis. Jugeant la vie de l´adolescent « scandaleuse » et désirant l´assagir, son beau-père le fait embarquer pour Calcutta. Le Paquebot des Mers du Sud quitte Bordeaux le 9 ou 10 juin 1841. Mais en septembre, un naufrage abrège le périple aux îles Mascareignes (Maurice et La Réunion). On ignore si Baudelaire poursuit son voyage jusqu´aux Indes, de même que la façon dont il est rapatrié.
ellauri145.html on line 438: Spede kävi Bourgetin suosimissa Bonshommesien, Zutikoiden ja Hydropaattien klupeissa. Kyllä niitä oli ihan hirmuinen liuta kekkaloizijoita Pariisissa siihen aikaan. Kaikki tunsi toisensa, paukutteli ja puukotteli iloisesti selkään toisiaan. Kilpailu oli kamala. Tää kaveri oli erikoisen kova kukkoilemaan, mm. kirjoitti:
ellauri145.html on line 725: His mother Marie-Angélique-Aspasie Puyo, 19 years old at the time of his birth, belonged to one of the most prominent families of the local bourgeoisie. His father was Antoine-Édouard Corbière, known for his best-selling novel Le Négrier. A cousin, Constant Puyo, was a well-known Pictorialist photographer.
ellauri146.html on line 678: As a critic, Poe often expressed national sentiments. He urged Americans to build their own literature, to avoid a blind adulation of, or slavish imitation of, Europeans simply because they were Europeans. But at the same time, Poe warned against literary chauvanism, which tended to overpraise every dull American writer simply because he happened to be American. Poe’s detached and objective attitude could become, and often did become, highly critical of American society and America
ellauri147.html on line 83: Having completed her university studies, Tyynni took up the teaching of Finnish in evening classes, but the urge to write proved stronger than the duty to teach. Her first poetry collection, Kynttilänsydän (‘Candlewick’), was published in 1938. Two years later she published a second collection Vesilintu (‘waterfowl’). With the outbreak of war, her poetry changed: Lähde ja matkamies (’The spring and the traveller’), Lehtimaja (‘The arbour’) and Soiva metsä (‘The ringing forest’) all reflected the defensive spirit of the country. Tyynni also depicted womanhood, the experiences of women in childbirth and motherhood. Later feminist research in particular has praised Tyynni as a pioneer for her lyrics dealing with childbirth.
ellauri150.html on line 438: The play has been translated and performed many times, and it is responsible for introducing the word "panache" into the English language. Cyrano (the character) is in fact famed for his panache, and he himself makes reference to "my panache" in the play. Wanna see my panache? Wanna see my aubergine? Wanna taste my coq au vin? The two most famous English translations are those by Brian Hooker and Anthony Burgess.
ellauri150.html on line 440:
Hesburgess
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri150.html on line 448: Kubrick's film is relatively faithful to the Burgess novel, omitting only the final, positive chapter, in which Alex matures and outgrows sociopathy. Sehän on tiettävästi lähestulkoon mahdotonta. In the novel, Alex drugs and rapes two 10-year-old girls. In the film, the girls are young adults who seem to have consensual, playful sex with him, with no suggestion of using any drugs and without any violence. The film portrays Dr. Branom as female, despite being described as male in the novel. Kubrick oli lälläri.
ellauri150.html on line 647: ... And it's time for the big setpiece, the Chariot Race! The first rule of the Chariot Race is: there are no rules. A demolition derby is entirely standard procedure. That's how Messala gets to have a chariot tricked out with blades on the wheels-- vroom! But does that shake Ben-Hur? No! He will have his vengeance. As the race starts, the two of them are neck-and-neck. Messala tries to destroy Ben-Hur's chariot, but in a cruel twist, his own chariot falls apart. Messala is dragged by his horses and viciously trampled by another team. As Messala's broken body is carried to the surgeon, Ben-Hur receives the victor's laurel crown.
ellauri150.html on line 649: Ben-Hur seeks out Messala in the dark pit of the surgeon's bay. Messala refuses to be carried out to a proper hospital: even if it kills him, he'll see Ben-Hur one last time. The two onetime friends meet. Messala taunts Ben-Hur with the knowledge that Miriam and Tirzah are alive— but as lepers. Having had his last revenge, Messala dies. Ben-Hur goes to seek out his family, even in their horrific state. Esther meets him at the leper's cave. The family reunites as Jesus' crucifixion takes place. At Jesus' death, by a miracle, Miriam and Tirzah are healed of their leprosy. Judah renounces hatred and dedicates himself to his family— which will include Esther as his wife. All live happily ever after, except for Messala.
ellauri152.html on line 81: In 1894 Louÿs, travelling in Italy with his friend Ferdinand Hérold, grandson of the composer (1791–1831) of the same name, met André Gide, who described how he had just lost his virginity to a Berber boy named Muhammed in the oasis resort-town of Biskra in Algeria; Gide urged his friends to go to Biskra and follow his example. The Songs of Bilitis are the result of Louÿs and Hérold's shared encounter with Muhammed the dancing-boy, and the poems are dedicated to Gide with a special mention to "M.b.A", Mohammad ben Atala. Ben is boy, bat is girl, Q.E.D.
ellauri152.html on line 647: "I the dog have created the evil urge, and I have created the Torah as its spice." (Talmud: Kiddushin 30a)
ellauri152.html on line 649: The Mezricher Maggid points out that the Talmud's analogy doesn't make sense! The Talmud compares the Torah to a spice, implying that the Torah is secondary to the evil urge, in the same way that spice is secondary to food! The Maggid explains that the evil urge is a major force, and not secondary, like spice. We are challenged with channeling that energy and using it to service dog.
ellauri152.html on line 651: How can we control our fiery evil urge and channel it towards serving dog? Through "fighting fire with fire." In other words, through using the positive spiritual energies of harshness, of din, as it states, "Everything that comes into the fire, you shall pass through the fire (in order to purify it)" (Bamidbar 31:23). To harness our most basic urges towards spirituality we must revert to the earliest system of creation: strict justice, severity, din.
ellauri152.html on line 660: "the evil urge assaults a person daily. If it wasn't for Hashem's assistance, one would fall into Evil Knievel's hand" (Kedushin 30a).
ellauri152.html on line 689: Through wearing Rabbeinu Tam's Tefillin (in addition to Rashi's Tefillin) we draw awesome spiritual energies from the spiritual giants of the past, heroes who were able to neutralize afflictions, barriers, and harshness at their root, without the assistance of the dog's mercy. For this reason, Rebbe Nachem urged anyone who truly desires to come close to the dog to wear Rabbeinu Tam's Tefillin in addition to Rashi's Tefillin.
ellauri152.html on line 691: Rebbe Nachem said that since the power of the evil urge and the forces of evil are derived from the negative spiritual energies of din, unmitigated justice, one must access the potent positive spiritual energies of severity from the spiritual giants of the past to break these evil forces at their root.
ellauri155.html on line 787: Calvin then addresses the mistaken notion that election removes human responsibility. Many today associate John Calvin with an aberration of his teaching called Hyper-Calvinism, which is a doctrine that emphasizes divine sovereignty to the exclusion of human responsibility. Among other things, Hyper-Calvinism would deny 1) that gospel invitations are to be delivered to all people without exception; 2) that men can be urged to come to Christ; and 3) that God has a universal love. To Calvin these teachings were monstrous distortions of truth. God really loves a lot also those he chucks into the recycle bin. Except Esau, whom he hates. Vitun karvakäsi.
ellauri156.html on line 98: Joab urges David not to number the Israelites, and through the prophet Egad, God rebukes David for doing so, giving him a choice of one of three chastenings. It is a grave sin with great consequences for the nation Israel. Out of this sin, God brings about blessing for Israel, because it is on the plot of ground where David offers sacrifices to God that the temple will be built. What chastenings?
ellauri156.html on line 209: A second reason may be boredom. Something you my dear remaining readers know by now. It is one thing to fight battles in which the enemy is quickly overcome. But the besieging of Rabbah is a whole different kind of war. This battle will not be won so quickly. It will take time to starve the Ammonites to the point that they surrender. It is not a very exciting kind of war to wage. And while they wait, the Israelite soldiers (which includes David) have to pitch their tents outside the city, living in the open field. This is no picnic, and David knows it. David's attitude seems reflected in the advertising slogan of a major hamburger chain, “You deserve a break today.”
ellauri156.html on line 451: A. H. Weiler of The New York Times described the film as "a reverential and sometimes majestic treatment of chronicles that have lived three millennia." He praised Dunno's screenplay and Peck's "authoritative performance" but found that Wayward "seems closer to Hollywood than to the arid Jerusalem of his Bible." Variety wrote, "This is a big picture in every respect. It has scope, pageantry, sex (for all its Biblical background), cast names, color—everything. It's a surefire boxoffice entry, one of the really 'big' pictures of the new selling season." Philip K. Scheuer of the Los Angeles Times wrote that the film "leaves little to be desired" from the standpoint of production values with Peck "ingratiating" as David and Wayward "a seductress with flaming tresses, in or out of the bath, and only her final contrition is a little difficult to believe." Richard L. Coe of The Washington Post wrote, "On the whole, the picture suggests a Reader's Digest story expanded into a master's thesis for the Ecole Copacabana."] Harrison's Reports wrote, "The outstanding thing about the production is the magnificent performance of Gregory Peck as David; he makes the characterization real and human, endowing it with all the shortcomings of a man who lusts for another's wife, but who is seriously penitent and prepared to shoulder his guilt. Susan Wayward, as Bathsheba, is beautiful and sexy, but her performance is of no dramatic consequence." The Monty Python Bulletin commented that the film had been made "with restraint and relative simplicity" compared to other historical epics, "and the playing of Gregory Peck in particular is competent. The whole film, however, is emotionally and stylistically quite unworthy of its subject." Philip Hamburger of The New Yorker wrote that "the accessories notwithstanding, something is ponderously wrong with 'David and Bathsheba.' The fault lies, I suppose, in the attempt to make excessive enlargements of an essentially-simple story." Zanuck the Hot Dog agreed.
ellauri156.html on line 709: I hope I am not guilty of attempting to make this story “walk on all fours” when I stress the same thing the story does -- that there is a very warm and loving relationship between the rich man and the poor man's “pet lamb.” It really tasted great! Considered along with everything else we read about Uriah and Bathsheba and David, I must conclude that the author is making it very clear that Uriah and Bathsheba dearly loved each other. Anyway, who cares this way or that, it was his lamb. When David “took” this woman to his bedroom that fateful night, and then as his wife after the murder of Uriah, he took her from the man she loved. Bathsheba and Uriah were devoted to each other, which adds further weight to the arguments for her not being a willing participant in David's sins. It also emphasizes the character of Uriah, who is so near to his wife, who is being urged by the king to go to her, and yet who refuses to do so out of principle.
ellauri156.html on line 816: He bore ours sins on the cross! And by trusting in His death, burial, and resurrection, we die to sin (or sin to die, pick your choice, like David from Nathan's deck of bottom cards) and are raised to novelty products of eternal life, in Christ. The Gospel must first bring us to a recognition of the magnitude of our sin, and of our guilt, and then it takes us to the magnitude of God's grace in Jesus Christ, by which our sins can be forgiven. Have you come to see how great your sins are before a holy God? Then I urge you to experience how great a salvation is yours, brought about by this same God, through the death, burial, and resurrection of Lord Jesus Christ. What a Relief! Plop plop fizz fizz, oh what a relief it is.
ellauri159.html on line 753: Second, males’ greater amounts of testosterone make them well-suited for the warrior role for a couple of reasons. First, testosterone is linked with a greater desire to compete and take risks. Studies show that when a man “wins” in a contest, he is hit with a boost of dopamine and a surge of testosterone that makes him want to keep on competing. So while testosterone doesn’t directly make men more aggressive (that’s a myth — it’s more complicated than that), it does fuel a drive to keep pushing when someone else is pushing back.
ellauri160.html on line 436: Unwept, unwrapped in sepulchre, since toils urged other. Itkemättä, hautaamatta, kun oli muita kiireitä.
ellauri161.html on line 921: L'ambassadeur est très apprécié de la bonne société pétersbourgeoise, dont les princes Galitzine et l'amiral Tchitchagov. Il obtient en 1805 de la part de l'amiral le poste de directeur de la bibliothèque et du musée de la Marine à Saint-Pétersbourg en faveur de son frère Xavier. Il rencontre l'empereur Alexandre Ier à de multiples reprises et devient son conseiller attitré.
ellauri161.html on line 1000: “Bourgeois are by nature people who hate and destroy heavens. When they see a beautiful site, they have no more pressing dream than to cut the trees, dry up the springs, build streets, shops and urinals. They call this seizing a business opportunity.”
ellauri162.html on line 115: Tästä päätellen ja siitä että ko. pappi tapetaan loppupeleissä vois olla niinkin että se onkin antisankari, ja noi vanhat papit edustaa Ykän omaa mielipidettä. Vähän niinkö Bourgetin taikurin oppipojassa.
ellauri162.html on line 148: L´évolution de son antisémitisme est toujours débattue. Bernanos rend hommage à Édouard Drumont, avec lequel il partage sa détestation de la bourgeoisie, mais aussi l´association des juifs à la finance, aux banques, au pouvoir de l’argent au détriment du peuple, un thème qui fait florès dans la France de cette époque et qui suscite des propos antisémites de l´écrivain. Bernanos, qui a fait la guerre de 1914-1918, fustige aussi un patriotisme perverti qui humilie l´ennemi allemand dans la défaite au lieu de le respecter, trahissant ainsi l´honneur de ceux qui ont combattu et hypothéquant l´avenir. Täähän kuulostaa suorastaan Ezra Poundilta. «Les juifs traînent nonchalamment sur les colonnes de chiffres et les cotes un regard de biche en amour » ou « ces bonshommes étranges qui parlent avec leurs mains comme des singes ». J’aimerais mieux être fouetté par le rabbin d’Alger que faire souffrir une femme ou un enfant juif ». Juutalaiset kiistelevat vieläkin oliko Ykä hyvis vaiko pahis.
ellauri162.html on line 264: Marcel Aymé, né le 29 mars 1902 à Joigny et mort le 14 octobre 1967 chez lui, rue Norvins dans le 18e arrondissement de Paris, est un écrivain, dramaturge, nouvelliste, scénariste et essayiste français. Écrivain prolifique, il a laissé deux essais, dix-sept romans, plusieurs dizaines de nouvelles, une dizaine de pièces de théâtre, plus de cent soixante articles et des contes. Avec ces écrits il fournit une « étude sociale », avec un vocabulaire précis pour chaque type humain. Son langage mêle les différents registres : argot, patois régional franc-comtois, soutenu et anglais phonétiquement francisé. Très attaqué par la critique, y compris pour ses textes les plus inoffensifs comme Les Contes du chat perché4, il doit l'essentiel de son succès au public. Il a également écrit de nombreux scénarios et traduit des auteurs américains egalement simpletons: Arthur Miller (Les Sorcières de Salem), Tennessee Williams (La Nuit de l'iguane).
ellauri171.html on line 468: We forgot to mention that Jezebel was the New Testament's N:o 2 whore after Magdalen. In Revelation 2 Jesus Christ rebukes the church of Thyatira saying, “You allow that woman Jezebel, who calls herself a prophetess, to teach and seduce My servants to commit sexual immorality and eat things sacrificed to idols”. Christ also says of this Jezebel, “I gave her time to repent of her sexual immorality, and she did not repent. I will kill her children with death.” Battle of the sexes. In Handmaid's Tale, a Jezebel is a woman forced to become prostitute and entertainer. They are available only to the Commanders and to their guests. Offred portrays Jezebels as attractive and educated; they may be unsuitable as handmaids due to temperament. They have been sterilized, a surgery that is forbidden to other women. They operate in unofficial but state-sanctioned brothels, unknown to most women. Jezebels, whose title also comes from the Bible (note Queen Jezebel in the Books of Kings), dress in the remnants of sexualized costumes from "the time before", such as cheerleaders' costumes, school uniforms, and Playboy Bunny costumes. Jezebels can wear make-up, drink alcohol, and socialize with men, but are tightly controlled by the Aunts. When they pass their sexual prime and/or their looks fade, they are discarded, without any precision as to whether they are killed or sent to "the Colonies" (XII Jezebels).
ellauri171.html on line 788: The poverty of some is caused by unwise financial decisions or by refusing to work. The Bible says, “He who has a slack hand becomes poor” (Proverbs 10:4). Christians are always admonished to work and earn their keep. As the apostle Paul wrote to the Thessalonians, “We urge you, brethren, that you… work with your own hands… that you may walk properly toward those who are outside, and that you may lack nothing” (1 Thessalonians 4:10-12). One who is lazy and will not work is not showing Christian behavior. God does not like a talent to get buried, it must be invested so as to yield compound interest. That is the proper way to fill the earth. The righteous will prosper and get a lot of sheep.
ellauri172.html on line 301: 36 When Balak(L) heard that Balaam was coming, he went out to meet him at the Moabite town on the Arnon(M) border, at the edge of his territory. 37 Balak said to Balaam, “Did I not send you an urgent summons? Why didn’t you come to me? Am I really not able to reward you?”
ellauri172.html on line 767: One of St. Olaf's chief attractions is a giant black hole, which the townspeople enjoyed standing around and looking at - which prompted Dorothy to refer to St. Olaf sarcastically as the real "entertainment capital of the world." St. Olafians also celebrate various oddly themed festivals, including; "Hay Day" (the day everyone in town celebrates hay),"The Crowning of the Princess Pig", "The Day of the Wheat" (where everyone goes to town dressed like sandwiches), "The Festival of the Dancing Sturgeons" (a festival where the townsfolk watch sturgeons flopping around on the dock), a "Butter Queen" competition (in which Rose almost won, however her churn jammed causing her to believe it had been tampered with), and a milk diving competition (Rose ranked in the "low fat" division), as well as many other events.
ellauri180.html on line 179: Despite an estimated one-sixth of the world's men having been circumcised, it has long been forgotten where or why this most intriguing operation began. The procedure has been performed for religious, cultural and medical reasons, although the last has only become fashionable since the rise of modern surgery in the 19th century. Accordingly, the indications for surgery have surfaced, submerged and altered with the trends of the day. In this review we explore the origins of circumcision, and discuss the techniques and controversies that have evolved since the event has become medicalized.
ellauri180.html on line 195: Abernathy (1928) who was a reluctant surgeon) does report the use of the bistoury (knife) to achieve circumcision in men with gonoccocal phimosis'. He also states that the bleeding should be stanched with iodoform and boric', possibly indicating that sutures were not applied.
ellauri180.html on line 197: Baillie (1833) also describes gonococcal phimosis and recommends that the initial treatment is nugatory' (inoperative) involving the washing of the penis (and under the prepuce with soap and tepid water, followed by the application of calomel ointment. Abernathy also warns against immediate circumcision in the face of a morbidly sensitive surface' (and declares that Sir Edward Home agrees with him!). He advocates that the posthitis (inflamed foreskin) should be allowed to soothe and allay' before surgical intervention. We can assume that the complications recognized by both Abernathy and Baillie were re-phimosis, re-stricture or suppuration; what is clear is that circumcision was not a procedure taken lightly at that time. Interestingly, neither author mentions circumcision in the neonate, suggesting that it had not yet significantly entered the domain of English surgeons.
ellauri180.html on line 198: By the middle of the 19th century, anaesthesia and antisepsis were rapidly changing surgical practice. The first reported circumcision in the surgical accounts of St Bartholomew's Hospital was in 1865; although this comprised only one of the 417 operations performed that year, it was clearly becoming a more common procedure. Indeed, this was a time when surgical cures were being explored for all ails and in 1878 Curling described circumcision as a cure for impotence in men who also had as associated phimosis. Many other surgeons reported circumcision as being beneficial for a diverse range of sexual problems. Walsham (1903) re-iterates the putative association of phimosis with impotence and suggests that it may also predispose to sterility, priapism, excess masturbation and even venereal disease. Warren (1915) adds epilepsy, nocturnal enuresis, night terrors and precocious sexual unrest' to the list of dangers, and this accepted catalogue of phimotic ills' is extended in American textbooks to include other aspects of sexual erethisms' such as homosexuality.
ellauri180.html on line 201: Neonatal circumcision techniques have evolved in parallel. It is clear from most surgical texts that circumcision of the new-born had become a regular request for the surgeon by the later part of the 19th century. For instance, Jacobsen (1893) warns of the importance of establishing a familial bleeding tendency from the mother before circumcision. He describes the case of four Jewish infants, each descended from a different grandchild of a common ancestress, all of whom died from haemorrhage after circumcision.
ellauri180.html on line 224: Literary assaults such as these have served to fuel the debates and even a Medline® search today reveals that in the last year alone, 155 reviews or letters have been published arguing for or against routine circumcision. However, studying the evolution of the medical indications provides us with a pleasing demonstration of how controversy drives scientific enquiry. We have already described how the surgeons of 100 years ago advocated circumcision for a wide variety of conditions, such as impotence, nocturnal enuresis, sterility, excess masturbation, night terrors, epilepsy, etc. There can be no doubt that a large element of surgical self-interest drove these claims. However, most of the contemporary textbooks also included epithelioma (carcinoma) of the penis amidst the morass of complications of phimosis. Although rare, once this observation had been made, it presumably filtered down through the textbooks by rote, rather than scientific study. A few reports had appeared in the early 20th century indicating that carcinoma of the penis was rare in circumcised men, but not until the debate over neonatal circumcision erupted in the medical press in the 1930s that this surgical `mantra' was put to the test. In 1932, the editor of the Lancet challenged Abraham Wolbarst, a New York urologist, to prove his contention (in a previous Lancet editorial), that circumcision prevented penile carcinoma. Wolbarst responded by surveying every skin, cancer and Jewish hospital in the USA, along with 1250 of the largest general hospitals throughout the Union. With this survey, he was able to show that penile cancer virtually never occurred in circumcised men and that the risk related to the timing of the circumcision. Over the years this association has been reaffirmed by many research workers, although general hygiene, demographic and other factors such as human papilloma virus and smoking status are probably just as important. However, Wolbarst established that association through formal scientific enquiry and proponents of the procedure continue to use this as a compelling argument for circumcision at birth.
ellauri180.html on line 230: Finally, controversy has arisen over who should perform the procedure. Once circumcision had been medicalized' in the 19th century, many surgeons were keen to take paying customers away from the religious men. As such, doctors were often quick to highlight the unforseen risks attendant on a non-medical procedure. For instance, Cabot (1924) described tuberculosis of the penis occurring when Rabbis with infected sputum sucked on the baby's penis to stop the bleeding. However, it has often been claimed that the incidence of complications in Jewish children is very low and that the final result is usually better than any hospital doctor can produce.
ellauri180.html on line 559: They slept on the abyss without a surge— Kun ne putosivat ne lojuivat syvän päällä
ellauri180.html on line 577: Men and women (not mentioned) pray for light not for the benefit of mankind, but for themselves, each wishing to retrieve their life as it was before. But this test (not an exam but a scourge, there are no grades) , most likely sent by a (or the) God bringing on the end of days, is not going to be surmounted so easily.
ellauri182.html on line 121: A Japanese lunch invitation cannot be likened to the statement, “let’s grab a burger.” Ashburne offers the opinion that “it’s an invitation to commune over food, to bond in a primal act of mutual celebration, to reinforce group identities, or welcome outsiders into the fold.”
ellauri182.html on line 130: Sartre urged the personal freedom of choice in the face of life’s unknowns, and claimed that seizing freedom was each person’s duty. These ideas of free will and personal responsibility are also introduced in “Kitchen.” Mikage makes the statement: “People aren’t overcome by situations or outside forces; defeat invades from within,” when she begins to realize that she has responsibility for her own life and its pain. Other people can no longer help her; she must take charge of things herself, “with or without” Yuichi.
ellauri182.html on line 373: "hamburger", jeppi "jeep", maskari "mascara", plebbi from "plebeian =
ellauri183.html on line 236: Para Ortega, la vida humana es la realidad radical, es decir, aquella en la que aparece y surge toda otra realidad, incluyendo cualquier sistema filosófico, real o posible. Para cada ser humano la vida toma una forma concreta.
ellauri184.html on line 60: Morales moved in with Mailer during 1951 into an apartment on First Avenue near Second Street in the East Village, and they married in 1954. They had two daughters, Danielle and Elizabeth. After attending a party on Saturday, November 19, 1960, Mailer stabbed Adele twice with a two-and-a-half inch blade that he used to clean his nails, nearly killing her by puncturing her pericardium. He stabbed her once in the chest and once in the back. Adele required emergency surgery but made a quick recovery. Mailer claimed he had stabbed Adele "to relieve her of cancer". He was involuntarily committed to Bellevue Hospital for 17 days. While Adele did not press charges, saying she wanted to protect their daughters, Mailer later pleaded guilty to a reduced charge of assault saying, "I feel I did a lousy, dirty, cowardly thing", and received a suspended sentence of three years' probation. In 1962, the two divorced. In 1997, Adele published a memoir of their marriage entitled The Last Party, which recounted her husband stabbing her at a party and the aftermath. This incident has been a focal point for feminist critics of Mailer, who point to themes of sexual violence in his work.
ellauri184.html on line 72: Bodily urges are fundamental to Mailer's approach to novels and short works. According to his obituary in The Independent, his "relentless machismo seemed out of place in a man who was actually quite small – though perhaps that was where the aggression originated." For Mailer, African-American men reflected a challenge to his own notions of masculinity. His pecker was not much bigger than those of Hemingway and Scott Fitzgerald, about the size of his pen knife. Like many men with a tiny penis he sought comfort with men and women equally. Throughout his work and personal communications, Nuchem repeatedly expresses interest in, includes episodes of or makes references to, bisexuality or homosexuality.
ellauri184.html on line 655: The Romans regarded him as a political dissident, or an insurgent – which the word lestes/latro appropriately captured – via the claim that he was King of the Jews, a claim that he never denied. Jesus’s hobo life testified to his calling as a prophet and radical wandering charismatic who constantly transgressed social boundaries. These multi-faceted processes of marginalization that Jesus partly took on voluntarily and partly endured led – in the brutal logic of the time – to his crucifixion as an outsider.
ellauri192.html on line 137: Sully Prudhomme oli Ranskan-Saxan sodan veteraani. Varmaan sen kavereita oli hydropaatit ym. fin de siecle töyhtöhyypät. Goncourt sanoi että se oli pappimaisen öljyinen seuramies. Se kirjoitti Leconte de Lislen Parnasso-lehteen ja seukkas vaan kavereiden kanssa kuten Alphonse Daudet, Paul Bourget, Goncourtin veljexet etc. Vanhemmiten se kääntyi runoudesta filosofiaan ja pohti finaalisten syiden roolia darwinismissa (oikea vastaus on: ei midiä). Tässä ilmainen näyte nuorelta Sullyltä. Sr varmaam viittaa Sullyn omaan pottaan joka halkesi kun sen sussu antoi sille rukkaset. Ruukku on hyvin populääri meemi, vatsinkin särkynyt (Kleist, hindut, Keazin Isabella, Rebekka kaivolla, ym).
ellauri192.html on line 344: Sometimes even those feints aren't enough. The academy suspected a leak last year when Le Clezio surged to No. 1 in Nobel betting a day before the announcement.
ellauri192.html on line 704:
What Is The Scourge Of The Dnieper River?
ellauri192.html on line 820: The local affiliate of the Communist Party of Russia had earlier urged to boycott and cancel the Belarusian band’s concert. The communists explained it by the fact that the band's frontman Siarhei Mikhalok ‘had supported the coup in Ukraine’ at Euromaidan.
ellauri192.html on line 894: The United States, which was perceived as the land of machines and technological progress, was of great importance at the time for the Soviet Union, which had set itself the goal of overtaking the United States. This slogan (Russian: догнать и перегнать Америку; "catch up and surpass America") was one of the most important slogans during the ambitious industrialization of the Soviet Union. Given the political climate in the Soviet Union in 1937 when the book was published, with the onset of Great Purge, it is no surprise that a version of a book that satirizes the United States was published. Oh sorry I misread:
ellauri192.html on line 895: Given the political climate in the Soviet Union in 1937 when the book was published, with the onset of Great Purge, it is surprising that a version of a book that lovingly satirizes the United States was published.
ellauri194.html on line 108: Big Texan mainosti 72 unssin (noin 2 kilon) pihviannosta ilmaiseksi, jos sen pystyi syömään tunnissa. Tästä alkoi myös pikaruokakulttuuri: Red's Giant Hamburgers Springfieldissä Missourissa oli ensimmäinen drive-thru-ravintola.
ellauri196.html on line 633: In 1945 and 1946, an unprecedented wave of major strikes affected the United States; by February 1946 nearly 2 million workers were engaged in strikes or other labor disputes. Organized labor had largely refrained from striking during World War II, but with the end of the war, labor leaders were eager to share in the gains from a postwar economic resurgence.
ellauri196.html on line 703: Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala ei tapa vaan vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Hän oli papin (Phil Cohen) poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Ezekiel, like Jeremiah, is said by Talmud and Midrash to have been a descendant of Joshua by his marriage with the proselyte and ex-prostitute Rahab. Hänet vietiin Joakin von Ankan ja muun herrasväen mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin Hesekielin kirja, joka on Hesburgereita koskevien tietojen päälähde.
ellauri197.html on line 502: The term gold digger rose in usage after the popularity of Avery Hopwood's play The Gold Diggers in 1919. Hopwood first heard the term gold digger in a conversation with Ziegfeld performer Kay Laurell. As an indication on how new the slang term was, Broadway producers urged him to change the title because they feared that the audience would think that the play was about mining and the Gold Rush.
ellauri198.html on line 116: Amerikka oli ällö paikka jo kun oltiin nuaaria. A great place for hamburgers but who'd wanna live there. Sarjasta True Detective tulee ilkeitä 80-luvun takautumia. Eise ollutkaan kuvattu Arkansoossa vaan Luisiaanassa. Häirizeviä matkijalintuja karkotettiin kotipesiltä haukkojen ja pöllöjen avulla, ei sentään kaadettu kannanhoidon nimissä kuin Audubonin lintuja tai työläisiä Republican Steelin pihalla.
ellauri198.html on line 435: But cockle, spurge, according to their law Aurankukkaa tyräkkiä, juuta jaata,
ellauri198.html on line 736: In a final "Coda" section, King urges the reader to close the book at this point, consider the story finished with a happy ending, and not venture inside the Tower with Roland. For those who do not heed the warning, the story resumes with Roland stepping into the Dark Tower. He realizes that the Tower is not really made of stone, but a kind of flesh: it is Gan's physical body. As he climbs the steps, Roland encounters various rooms containing siguls or signs of his past life. When he reaches the top of the Tower, he finds a door marked with his own name and opens it. Roland instantly realizes, to his horror, that he has reached the Tower countless times before. He is forced through the door by the hands of Gan and transported back in time to the Mohaine desert, back to where he was at the beginning of The Dark Tower: The Gunslinger, with no memories of what has just occurred. The only difference is that, this time, Roland possesses the Horn of Eld, which in the previous incarnation he had left lying on the ground after the Battle of Jericho Hill. Roland hears the voice of Gan, whispering that, if he reaches the Tower again, perhaps this time the result will be different; there may yet be rest. The series ends where it began in the first line of book one: "The man in black fled across the desert, and the gunslinger followed."
ellauri198.html on line 792: Hizi täähän on Pia Pipsukan markkinointimixiä. Uusi tuote pääsee markkinoille vaan jonkun vanhan reppuselässä, mainoxissa pitää väittää että kyseessä on uusi kokonaan parannettu painos kaikkien tuntemasta ja rakastamasta vanhasta. Cokis-Pepsi, McDonalds-Burger King, DelMonte-Heintz, Windows-Apple, McDonnell-Boeing, BMW-Mercedes, Shelley-Browning, etc. etc.
ellauri203.html on line 100: Dosto pahastui liberaaleille kollegoille Panajev Nekrasov ja Turgenjev jotka väsäsivät siitä pilkkarunoja sen selän takana tyyliin "Dosto on uusi syylä Venäjän kirjallisuuden nenässä" ym ym.
ellauri203.html on line 146:
Dosto and Turgenev kärhämöivät
ellauri203.html on line 148: Dostoyevsky despised Turgenev and Bunin couldn´t stand Nabokov. Ideology, ambition and personal conflicts - Russian classical authors had enough reasons to be rude about one another.
ellauri203.html on line 150: The two great writers of the 19th century had completely different ideologies. Ivan Turgenev, author of the novel Fathers and Sons, was a convinced Westernizer and a liberal. Fyodor Dostoyevsky was a conservative nationalist. In his novels The Idiot and The Possessed he preached that liberals had corrupted Russia, leading it to ruin, and that Russia should preserve its own way and Orthodox Christianity.
ellauri203.html on line 152: It’s not surprising that the two authors did not like each other. From his youth Turgenev, a wealthy nobleman, made fun of his lugubrious colleague. In a mocking poem he described Dostoyevsky as a "pimple on the nose of literature." Dostoyevsky didn´t conceal his reciprocal hostility and was indignant that, with all his wealth, Turgenev´s royalties for his publications were four times as high as he was paid.
ellauri203.html on line 154: But the main reason for the quarrels was ideology. "All these wretched liberals find their principal pleasure in abusing Russia," Dostoyevsky wrote in a letter to a friend in 1867, referring to Turgenev´s new novel Smoke. Turgenev by that time was living in France and Dostoyevsky, sarcastically, advised him to buy a telescope as, "otherwise, you can´t really see [Russia] at all". Turgenev was offended.
ellauri203.html on line 156: Turgenev, in turn, was annoyed by Dostoyevsky´s psychological preoccupations and his manner going deep into the dark depths of the human soul. "What a sour smell and hospital stench" and "psychological nitpicking" were some of the phrases he used to describe Dostoyevsky´s novels. By jove he hit it right on the dot.
ellauri203.html on line 158: Riivaajissa on great writer Karmazinov jonka pitäis olla pilakuva Turgenevista.
ellauri203.html on line 431: Enough is enough. I left my fart car behind, sanoo Turgenev proosarunossaan Enough, joka alkaa romanttisella lässytyxellä, mutta ryhdistäytyy loppupuolella, säkeistöstä XIV alkaen.
ellauri203.html on line 438: Eikä Turgenevkaan heittänyt tikkaa ohi taulun: There is nothing terrible, the very essence of life is petty, uninteresting and degradingly inane. Puhumattakaan saarnaajasta, joka sanoi saman vähemmillä sanoilla. Pane puukenkä jalkaan, se on lyhyempi lause.
ellauri203.html on line 473: It was published first in 1866 in the first episode of the new literary magazine Epoch that was launched by Dostoevsky and his brother Mikhail. As we know Turgenev and Dostoevsky were not the best of friends. Turgenev had sent the story to Dostoevsky when he was in Baden Baden. Dostoevsky, however, was too busy playing roulette and returned the story without having read it. Mikhail told him in a letter that that had been a big mistake, because their magazine was sure to be a success if they could have a new Turgenev in the first episode. Dostoevsky proceeded to write an apologetic letter to Turgenev and managed to secure Phantoms for the magazine.
ellauri203.html on line 475: From an 1849 letter to Pauline Viardot we know that the inspiration came from a dream that Turgenev had had. In this dream there was a whitish creature claiming to be his brother Anatoli (Turgenev had two brothers: Nikholai and Sergei). They both turned into birds and flew over the ocean. In another letter Turgenev writes that he was looking for a way to connect several landscape sketches that he had written. He combined the flying with the landscapes and came up with a vampire woman to explain the flying.
ellauri203.html on line 477: Eli tää oli puhtaasti rahastusta Turgenevin puolelta. Kuin myös Dostojen.
ellauri203.html on line 489: Riivaajat on allegoria katastrofisista seurauxista mitä poliittinen ja moraalinen nihilismi aikaansai ryssissä hullun vuoden ja fin de sieclen tienoilla. Herrat kuten Gogol Dosto Tolstoi ja Turgenev menetti kuolleet sielunsa ja nilviäiset kuten Lenin ja Stalin ja Molotov tuli tilalle. Paizi Vileenikin oli aatelinen vaikka säikytteli Russellin Perttiä.
ellauri203.html on line 551: Kuvernööri haukkuu väärää puuta ja meinaa pidättää Verho Seniorin. Tulee pahaa sekaannusta taas. "Suuri kirjailija" Karmazinov, Turgenev valepuvussa, esiintyvät gaalassa huomenna. Stavrogin varastaa shoun Karmazinovilta paljastamalla, että Marja on sen puoliso. Tää on kyllä kamalaa häsläystä mutta siitä huolimatta pitkäveteistä.
ellauri203.html on line 555: Turgenevin kirjatapaaminen on seuraavana päivänä. Koko hienosto on paikalla, paizi Stavroginit. Mutta kuvernöörskän kekkerit menee perseelleen. Paikalla on kosolti laahusta. Kännipäinen kapteeni alkaa tankata jotain omatekemää runoa lavalla. Seuraavana esiintyy Turgenev, joka hölöttää jotain unettavaa tuntikausia. Joku huutaa "mitä paskaa!" Turgenev vittuilee yleisölle takaisin ja lukuhetki päättyy Turgenevin salaivaisiin kiitoxiin. Seuraavaxi astuu sähläämään Verho Sr., esittäen omia esteettisiä ideaalejaan riidellen kimakasti yleisönsä kaa. Verho häipyy lavalta rumasti kiroillen. Alkaa meteli ja odottamaton kolmas esiintyjä, "professori" Pietarista alkaa haukkua ryssiä, huutaen täysiä ja heristäen nyrkkiä. 6 poliisia kiskoo sen lavalta, se karkaa mutta saadaan kiinni taas. Yleisöstä tulee vapaaehtoisia avustajia ja joku koulutyttö villizee tutentteja.
ellauri203.html on line 578: Lammas ei pidä haaleasta uhrista, se syö mieluummin kylmiä paloja tai kuumia. Kääntymisen tarvitaan tunnemyrskyä, koska se ei tunnu täällä (Foggin neekerisheriffi osoittaa umpiluista päätä) vaan täällä (ruskea sormi sojottaa kohti genitaaleja). Doston roistolla on terriibilejä aikomuxia. Turgenevista terriibeleintä elämässä oli sen mitäänsanomattomuus. Vitun löysimyxet, tuo on tuota samaa nauseata kuin ranskixilla existenssikermaperseillä. Ne haluu tappaa izensä kun niillä ei ole mitään kivaa tekemistä. Olisivat menneet oikeisiin töihin, olis loppunut toi valitus.
ellauri204.html on line 41: Rikun vaaleanpunurissa kirjassa on vahva ennennähdyn ja kuullun tuntu. Palaa mieleen Turgenevin runo Dovoljno, kiitos riitti.
ellauri204.html on line 333: The most well-known mythopoetic text is Bly’s Iron John: A Book About Men which was published in 1990. Bly suggests that masculine energy has been diluted through modern social institutions, industrialisation, and the resulting separation of fathers from family life. He introduced the ‘wild man’ and urged men to recover a pre-industrial conception of masculinity through brotherhood with other men. The purpose was to foster a greater understanding of the forces influencing the roles of men in modern society and how these changes affect behaviour, self-awareness and identity.
ellauri204.html on line 365: Hedwig von Beit vermutet nach Vergleich mit ähnlichen Märchen in Eisenhans einen Lar oder Gibbon, ursprünglichen Seelenbruder, dessen Verzauberung durch eine negative Muttergestalt noch in dem Schlüssel unter ihrem Kopfkissen angedeutet ist. Der alte König fängt ihn seines prophetischen Wissens wegen, wie Midas den Silenos, König Numa die Walddämonen Faunus und Picus, Salomo den Geisterfürsten Aschmodai oder König Rodarchus den Waldmann Merlin. Naturgeister bei Frühlings- und Erntefesten heißen oft wilder Mann, tragen zottelige Schamhaare oder Moospimmel. Im Mittelmeerraum ähneln sie Pan, Silen und Faunus, in Russland Ljeschi. Auch Ulla Wittmann sieht in Held und Eisenhans ein mythologisches Freundespaar, das sich parallel jeweils vierstufig entwickelt, und vergleicht Chadir (18. Koran sure enough).
ellauri207.html on line 361: Years later, he runs a criminal empire based on drugs and prostitution, with his son Ronald Neiderman as his enforcer. El Sapo continues to cover for him in order to have him as a national asset, meaning that he is never arrested for his crimes but just patted on the back. This part of the story sounds fully believable. Some feminists blamed Mia for spreading bourgeois fantasies. The story did not specify which, and Lisbet hadn´t got the foggiest what they might be. Nor Stieg for that matter.
ellauri210.html on line 85: Alfred Jarry, né à Laval, en France, le 8 septembre 1873 et mort à Paris 6e le 1er novembre 1907 (34 ans) , était un poète, romancier, écrivain et dramaturge français. Il est aussi dessinateur et graveur.
ellauri210.html on line 749: Jacques Pierre Vaché, né à L'Orient le 7 septembre 1895 et mort à 23 ans à Nantes le 6 janvier 1919, etait un wannabe écrivain et dessinateur français. Il n'a laissé pour toute œuvre qu'une série de lettres, quelques textes et quelques dessins. Le ton de son œuvre est volontairement provocateur, pacifiste voire anti-militariste, haine des bourgeois, des conventions et de l'armée. Quatre jeunes hommes faisaient paraître une revue ayant pour titre En route mauvaise troupe, en hommage à Paul Verlaine. Varmaan hinureita kaikki.
ellauri213.html on line 258: In Soviet Russia the Scouting system started to be replaced by ideologically-altered Scoutlike organizations, such as "ЮК" ("Юные Коммунисты", or young communists; pronounced as yuk), that were created since 1918. There was a purge of the Scout leaders, many of whom perished under the Bolsheviks. Those Scouts who did not wish to accept the new Soviet system either left Russia for good, like Pantyukhov and others, or went underground. However, clandestine Scouting did not last long. On May 19, 1922 all of those newly created organizations were united into the Young Pioneer organization of the Soviet Union, which existed until 1990. From that date, Scouting in the USSR was banned.
ellauri213.html on line 296: Each year, the organisation publishes the Girls' Attitudes Survey, which surveys the views of girls and young women on topics such as body image, career aspirations and mental health. BBC staff were told there are more than 150 genders and urged to develop ‘trans brand’.
ellauri214.html on line 108: Rowling became popular because she got lucky. Her work is more accessible than the works of people mentioned above. She set out to write light-hearted children's books, which allowed her works to avoid some of the more serious scrutiny from literature critics. And I guess because people don't read nearly as much as they used to. When you never had a good burger, you'd think Big Mac is the best thing in the world.
ellauri214.html on line 326: Seijan harmaa ohut kovakantinen kappale Turgenevin tuonnimistä pienoisromaania sopii kuin valettu mun Salmiselta hankittuihin kesähousuihin ja Tokmannilta eilen ostettuun siistiin vanhusmaiseen paitapuseroon. Ne ovat yhtä haalean harmaita kuin oli Ivan Turgenev, iso ja leveäharteinen mutta timidi länkkärimielinen agnostikko joka eli ja kuoli eturauhassyöpään 64-vuotiaana lännessä. Se oli köyhtynyttä tataariaatelia isän puolelta, varakas kielitaitoinen ja hyvätapainen, mistä sitä halvexivat moukkamaisemmat slavofiilit virkaveljet Tolstoi ja Fedja-setä. Dosto oli henkilönä kusipää eikä Tolstoi juuri parempi. Tchekhov oli luikero ja Turgenjev turha mies. Leskov oli ikävä (despotic, vindictive, quick-tempered and prone to didacticism) ja Gogol hullu. Turgenev pysyi poikamiehenä vaikka ilmeisesti menetti poikuutensa maaorjaneitosille. Ivan oli tylyttävän äidin poika, rentustava isä oli läheisempi vaikka jäi etäisemmäxi, kuten tavallaan sanotaan tässäkin novellettassa. Äiti oli isää vakavaraisempi kuten kirjassa. Joku Uncle Tom luki Ivanille pienenä Heraskovin Rossiadia.
ellauri214.html on line 356:
Turgenevin kaikuja somessa
ellauri216.html on line 877: The term nepsis comes from the New Testament's First Epistle of Peter (5:8, νήψατε, γρηγορήσατε. ὁ ἀντίδικος ὑμῶν διάβολος ὡς λέων ὠρυόμενος περιπατεῖ ζητῶν τινα καταπιεῖν — NIV: Be alert and of sober mind. Your enemy the devil prowls around like a roaring lion looking for someone to devour). There nepsis appears in a verb form, in the imperative mood, as an urgent command to vigilance and awakeness: "be alert and awake".
ellauri217.html on line 308: Als der schwer zuckerkranke Konsalik im Alter von 78 Jahren in seinem Salzburger Haus an einem Schlaganfall verstarb, hatte er mit seinem Lebenswerk von 155 Romanen, die in 43 Schaffensjahren entstanden und von „Kriegsalltag, Gewalt, Sex und anderen Trivialitäten“ handeln, eine Weltauflage von 83 Millionen erreicht.
ellauri219.html on line 196: His parents divorced before he was 10, and he lived with various relatives over the next decade. His British-born father, Myron (Mickey) Schneider, was a shoe clerk; they saw each other very infrequently. His mother, Sally Marr (legal name Sadie Schneider, born Sadie Kitchenberg), was a stage performer and dancer and had an enormous influence on Bruce's career. He defiantly convinced his ship's medical officer that he was experiencing homosexual urges toward him, leading to his dishonorable discharge in July 1945. However, he had not admitted to or been found guilty of any breach of naval regulations, and successfully applied to change his discharge to "Under Honorable Conditions ... by reason of unsuitability for the naval service". At Hanson's diner Bruce met Joe Anjovis (named by his taste) who had a profound influence on Bruce's approach to comedy.
ellauri221.html on line 93: Issue d'une famille modeste (son père Louis Betenfeld, violent et alcoolique, est ouvrier brasseur et sa mère Marie Lartisant domestique), Marthe Betenfeld a un frère et une sœur aînés, Camille et Jeanne. Elle est envoyée quelques années dans une institution catholique et son destin semble tout tracé : couturière, comme sa sœur aîné. Puis elle devient à Nancy apprentie culottière, à quatorze ans. Le métier ne l'enchantant guère, elle fugue de chez ses parents. Elle est interpellée pour racolage en mai 1905 par la Police des mœurs et ramenée chez ses parents. Elle fugue à nouveau à 16 ans et se retrouve à Nancy, ville avec une importante garnison militaire, où elle tombe amoureuse d'un Italien se disant sculpteur mais qui se révèle être un proxénète. Il l'envoie sur le trottoir, puis elle devient prostituée dans les « bordels à soldats » de Nancy. Devant effectuer plus de 50 passes par jour, elle tombe rapidement malade et contracte la syphilis. Renvoyée du bordel, dénoncée par un soldat pour lui avoir transmis la syphilis et fichée par la police (où elle est inscrite comme prostituée mineure le 21 août 1905), elle est contrainte de s'enfuir à Paris. Elle rentre dans un « établissement de bains » rue Godot-de-Mauroy (maison close d'un standing supérieur à ses anciennes maisons d'abattage) où elle rencontre, un soir de septembre 1907, Henri Richer, mandataire aux Halles. Le riche industriel l'épouse le 13 avril 1915. Elle fait alors table rase de son passé et devient une respectable bourgeoise de la Belle Époque dans son hôtel particulier de l'Odéon. Elle demande à être rayée du fichier national de la prostitution, ce qui lui est refusé.
ellauri221.html on line 271: Surrounded by anthropogenic ecological disasters, brutal wars, and the threat of destruction looming over the future of the planet itself due to our actions, constructed knowledge, and structured ignorance, it becomes urgent to examine the underlying ontological concepts and the reality from which our children are incarcerated in schools. This research is an attempt to look at what is the knowledge that children get exposed to and my main question is whether identity and civilisation are not the underlying culprits in our alienation from the world. As Tove Jansson shows in her moominbooks, perhaps it is necessary to empathise even with the one who dislikes us and not limit ourselves to people only, but see if “I can often have tender, concerned feelings for anyone (animals and people included) as fortunate or less fortunate than me”.
ellauri222.html on line 237: But to keep it short – the reason: the reason lay in the hatred of one's own country. Among the French it was the old confrontation of "free spirits", or artists, with the ruling bourgeoisie. In America it was the fight against the McCarthys, the House Committees investigating subversion, etc that justified the left, the followers of Henry Wallace, etc. The main enemy was at home (Lenin's WWI slogan). If you opposed the CP you were a McCarthyite, no two ways about it.
ellauri222.html on line 529: Augie’s mother is “simple-minded,” gentle, and meek, with few teeth left. She allows herself to be ruled by Grandma Lausch and later, by her son Simon. After Mama goes blind, Simon sells her home to get money, and she ends up in a home. The one-time Mama stands up for herself is when she insists on bringing her white cane to Simon’s wedding, against the wishes of Simon, who appears ashamed of her disability. Later in her life, she lives in a luxurious bourgeois style, taken care of by Simon.
ellauri222.html on line 694: Bernard Le Bouyer de Fontenelle, né le 11 février 1657 à Rouen et mort le 9 janvier 1757 à Paris, est un écrivain, dramaturge et scientifique français. Fontenelle oli armoton keskikertaisuus joka yritettyään kaikenlaista päätyi populääritieteen kautta Ranskan akatemiaan. Eli kuukautta vaille satavuotiaaxi, laiskiainen. Il ne connut pas l’amitié vraie, et put s’appliquer ces mots d’une de ses églogues : « Il me manqua d’aimer. » Claudine de Tencin, lui disait en montrant sa poitrine : « Ce n’est pas un cœur que vous avez là ; c’est de la cervelle, comme dans la tête."
ellauri222.html on line 803: British critics tend to regard the American predilection for Big Novels as a vulgar neurosis — like the American predilection for big cars or big hamburgers. Oh God, we think: here comes another sweating, free-dreaming maniac with another thousand-pager; here comes another Big Mac. First, Dos Passos produced the Great American Novel; now they all want one. Yet in a sense every ambitious American novelist is genuinely trying to write a novel called USA. Perhaps this isn’t just a foible; perhaps it is an inescapable response to America – twentieth-century America, racially mixed and mobile, twenty-four hour, endless, extreme, superabundantly various. American novels are big all right, but partly because America is big too. You need plenty of nerve, ink and energy to do justice to the place, and no one has made greater efforts than Saul Bellow. In 1976 Bellow was awarded the Nobel Prize for Literature, praised by the Swedes ‘for human understanding and subtle analysis of contemporary culture’. Many times in Bellow’s novels we are reminded that ‘being human’ isn’t the automatic condition of every human being. Like freedom or sanity, it is not a given but a gift, a talent, an accomplishment, an objective. The busiest sections of the Chicago bookstores, I noticed, were those marked ‘Personal Growth’.
ellauri223.html on line 182: Bacon stated that he had three goals: to uncover truth, to serve his country, and to serve his church. He sought to achieve these goals by seeking a prestigious post. Yet he failed to gain a position that he thought would lead him to success. He showed signs of sympathy to Puritanism, attending the sermons of the Puritan chaplain of Gray's Inn and accompanying his mother to the Temple Church to hear Walter Travers. In the Parliament of 1586, he openly urged execution for the Catholic Mary, Queen of Scots. He advocated for the union of England and Scotland, which made him a significant influence toward the consolidation of the United Kingdom; and he later would advocate for the integration of Ireland into the Union. Closer constitutional ties, he believed, would bring greater peace and strength to these countries. What a motherfucker.
ellauri236.html on line 108: According to Brazil's Superior Electoral Court, Positivo Tecnologia, a Brazilian company, won the most recent bid to produce electronic voting machines for this year's election. Smartmatic and Dominion confirmed their equipment is not being used in Brazil. But the voting machine claims resurged this month, both in WhatsApp messages in Brazil about Smartmatic and in English-language posts on U.S. social media sites claiming, incorrectly, that Dominion or Smartmatic machines were used in Brazil.
ellauri236.html on line 134: Tästä kaikesta voi päätellä että Chasen kirjat ovat pulppia. He was the son of Colonel Francis Raymond of the colonial Indian Army, a veterinary surgeon. His father intended his son to have a scientific career and had him educated at King's School, Rochester, Kent.
ellauri238.html on line 438: Den Spuren dieser Maler*inpoet*in folgt das nach ihr benannte Literaturgeschäft, die Erinnerung an Leben und Werk dieser Ausnahmekünstler*in und Poet*in lebendig erhält. Nach ihrem Vorbild haben wir ein Netzladen aus Autor*innen, Künstler*innen, Literaturwissenschaftler*innen und –liebhaber*innen gewoben.
ellauri240.html on line 117: Vang Pao, mercenary soldier, born 8 December 1929; died 6 January 2011. Vang Pao, the Laotian general who marshalled a CIA mercenary army to fight a "secret war" against communist insurgents in the remote mountains of Laos in the 1960s, has died aged 81. Although Vang Pao's supporters portrayed him as a father figure uniting all his people, the Hmong (an ethnic minority in Laos), on the side of the US against the communist world, his critics regarded him as a charismatic but ruthless opium warlord, who made arrogant and misleading claims to speak on behalf of all Hmong. Far from uniting the Hmong, they say, he divided them. Some historians argue that he allowed his "secret army" to be used as cannon-fodder, played as pawns on a CIA geopolitical chessboard.
ellauri240.html on line 121: Reality soon dispersed that dreamworld. Vang Pao later admitted that his Hmong soldiers suffered appalling losses fighting around the Plain of Jars, in Xieng Khouang province. He put the figure at 17,000 dead by 1968. But his CIA controllers urged him to keep on fighting. US sources, including the historian Alfred McCoy, have noted that younger and younger fighters were forcibly enrolled. By 1968, 30% of the new recruits were only 14 years old.
ellauri243.html on line 184: 1. Panty hamster 2. Mossy cleft 3. Pink taco 4. Snatch 5. Twat 6. Hoo hoo 7. Foo foo 8. Pussy 9. Poon 10. Poony 11. Poontang 12. Lady garden 13. Box 14. Vajayjay 15. Vag 16. Cunt 17. C u next Tuesday 18. Bearded clam 19. Furry taco 20. Tuna taco 21. Fur burger 22. Cream pie 23. Beef curtains 24. Meat curtains 25. Meat sleeve 26. Cooch 27. Coochie 28. Cooter 29. Cooze 30. Coozie 31. Hot box 32. Squeeze box 33. Vertical smile 34. Cha cha 35. Love tunnel 36. Cherry 37. Hair pie 38. Honey pot 39. Beaver 40. Slit 41. Gash 42. Hole 43. Muff 44. Flange 45. Minge 46. Nether regions 47. Lady parts 48. Pink parts 49. Girly bits 50. Private parts 51. Privates 52. Bits 53. Down there 54. Peach 55. Flower 56. Tutu 57. Wee wee 58. Cookie 59. Muffin 60. Cupcake 61. Tweeny 62. Fanny 63. Front butt 64. Peaches and cream 65. January Nelson
ellauri243.html on line 579: Tällaisten tunnuslauseiden mahdollinen lähde on Patrick Henryn kuuluisa 23. maaliskuuta 1775 puhe Burgeressesien talolle (Virginian siirtokunnan lainsäädäntöelin), joka sisälsi seuraavan lauseen: "Onko elämä niin rakas tai rauha niin suloinen, että se ostetaan ketjujen ja orjuuden hinnalla? Kiellä se, kaikkivaltias Jumala! En tiedä, mihin suuntaan muut voivat kulkea; mutta mitä minuun tulee, anna minulle vapaus tai anna minulle kuolema!" Kumpi vaan, ihan sama. No täältä pesee vainaja.
ellauri246.html on line 972: It is the details that delight. Donne hated milk. Mortally sick, about to celebrate his death by sitting for his portrait in a shroud, he was urged by his doctor that ‘by Cordials, and drinking milk twenty days together, there was a probability of his restoration to health’. Donne would have none of it. The doctor (a Dr Fox, son of the author of the ‘Boke of Martyrs’) insisted that his patient should at least try. Donne thereupon drank milk – but for ten days only. Then he told Dr Fox that he would not drink the stuff for another ten days even ‘upon the best moral assurance of having twenty years added to his life’.
ellauri247.html on line 211: Alain-René Lesage ou Le Sage, né le 8 mai 1668 à Sarzeau1 et mort le 17 novembre 1747 à Boulogne-sur-Mer, est un romancier et dramaturge français. Bien qu’il soit aujourd’hui surtout connu pour son roman picaresque Histoire de Gil Blas de Santillane, Lesage est l’auteur d’une importante production théâtrale. Il a notamment contribué au développement et au renouvellement du « théâtre de la Foire » Après les marionnettes et les danseurs de corde, les acteurs forains en vinrent progressivement à jouer de véritables petites comédies, souvent écrites par des auteurs de renom et de talent. Toujours modeste, c’est par ses ouvrages seuls qu’il obtint sa réputation, et jamais il ne rechercha les dignités et les titres littéraires. Nietsche piti Gil Blasista enemmän kuin Shakespearesta. Varmaan se oli parempi kuin tuo nenäkäs skottitohtori.
ellauri247.html on line 316: His mother was 40 when she gave birth to Sam in the family home above his father's bookshop in Lichfield, Staffordshire. This was considered an unusually late pregnancy, so precautions were taken, and a man-midwife and surgeon of "great reputation" named George Hector was brought in to assist. The infant Johnson did not cry, and there were concerns for his health. His aunt exclaimed that "she would not have picked such a poor creature up in the street". Sillä oli pentuna risatauti (scrofula).
ellauri248.html on line 181: Ab 1850 studierte von Meysenbug an der Hamburger Hochschule für das weibliche Geschlecht, um Erzieherin zu werden. Nach dem frühen Tod Theodor Althaus' im Jahre 1852 emigrierte sie, auch um einer drohenden Verhaftung zu entgehen, nach London. Dort lernte sie unter anderem Gottfried und Johanna Kinkel, Carl Schurz, Therese Pulszky und Alexander Herzen kennen. Herzen, bei dem sie wohnte, machte sie mit weiteren Persönlichkeiten des Londoner Exils bekannt; darunter waren Giuseppe Mazzini, Ferdinand Freiligrath und Giuseppe Garibaldi. Für den Witwer Alexander Herzen übernahm sie die Erziehung seiner Töchter Olga (1844–1912) und Natalie (1844–1936); besonders zu ersterer entwickelte sie eine starke "mütterliche" Zuneigung.
ellauri249.html on line 90: In January 1980, foreign ministers from 34 countries of the Organisation of Islamic Cooperation adopted a resolution demanding "the immediate, urgent and unconditional withdrawal of Soviet troops" from Afghanistan. The UN General Assembly passed a resolution protesting the Soviet intervention by a vote of 104 (for) to 18 (against), with 18 abstentions and 12 members of the 152-country Assembly absent or not participating in the vote; only Soviet allies Angola, East Germany and Vietnam, along with India, supported the intervention.
ellauri249.html on line 92: Afghan insurgents began to receive massive amounts of support through aid, finance and military training in neighbouring Pakistan with significant help from the United States and United Kingdom. They were also heavily financed by China and the Arab monarchies in the Persian Gulf.
ellauri249.html on line 130: quaecumque excēpit turgentis verbera caudae,
ellauri254.html on line 434: Seit 1920 wird das Stück jedes Jahr bei den von Reinhardt und Hofmannsthal begründeten Salzburger Festspielen aufgeführt. Samaan aikaan toisaalla bolshevikit kamppailivat johtopaikoista.
ellauri254.html on line 893: Olen seurannut Serapionin veljien henkisti kasvua hyvin toiveikkaana. Minusta tuntuu, että nämä nuoret pystyvät luomaan Venäjällä kirjallisuutta, jossa ei tule ole- maan Leo Tolstoin kvietismii eikä passiivista anarkismia; siitä katoaa myös Dostojevskin synkkä sadistimen inkvisiittiöhenki samoin kuin Turgenevin veretön puoliveteinen lyyrisyys. Venäläinen 'skyyttalaisuus", "euraasialaisuus" yani muunlai- nen slavofiilisyys tai kerskaileva nationalismi eivät löydi kannattajia Serapionin veljien keskuudesta.
ellauri254.html on line 896: Turha toivo Maxim Gorki, kökkäreitä ootte kaikki samanlaisia. Gorkin arvostelu Tolstoista, Dostojevskistä, Turgenevistä ja Blokista osuu naulan kantaan, mutta ei nää bolshevikkikynäilijät ole pekkaa pahempia. Kökkäreitä äidin oomme kaikki, apinoita samanlaisia.
ellauri264.html on line 222: These commodities and services must be offered to the consumer with a special urgency. We require not only “forced draft” consumption, but “expensive” consumption as well. We need things consumed, burned up, worn out, replaced, and discarded at an ever increasing pace. We need to have people eat, drink, dress, ride, live, with ever more complicated and, therefore, constantly more expensive consumption. The home power tools and the whole “do-it-yourself” movement are excellent examples of “expensive” consumption.“
ellauri264.html on line 475: Born in Gloucester, England, poet, editor, and critic William Ernest Henley was educated at Crypto Grammar School, where he studied with the poet T.E. Brown, and with the University of St. Andrews. His father was a struggling bookseller who died when Henley was a teenager. At age 12 Henley was diagnosed with tubercular arthritis that necessitated the amputation of one of his legs just below the knee; the other foot was saved only through a radical surgery performed by Joseph Lister. As he healed in the infirmary, Henley began to write poems, including “Invictus,” which concludes with the oft-referenced lines “I am the master of my fate; / I am the captain of my soul.” Henley’s poems often engage themes of inner strength and perseverance. His numerous collections of poetry include A Book of Verses (1888), London Voluntaries (1893), and Hawthorn and Lavender (1899).
ellauri266.html on line 366: As part of peace accords, NATO agreed to provide 60,000 troops to deploy to the region, as part of the Liquidation Force, U.S. designation: Operation Knee Joint Fracture. These forces remained deployed until December 1996, when those remaining in the region were transferred to the Subjugation Force. Subjugation peacemakers remained in Bosnia until 2004, when they were needed more urgently in Iraq.
ellauri267.html on line 177: "My addiction is to opiate painkillers, specifically oxycodone, oxycontin," Murdaugh testified on Thursday, saying he believes his addiction stemmed from surgery he got for an old college football injury. He said he needed a few surgeries, and he started getting addicted to hydrocodone around 2004 before moving on to oxycodone around 2008. "It just escalates. It escalates," he said.
ellauri269.html on line 222: Silvermoon City (suom. Hopeakuu): Eversong Woodsissa sijaitseva verihaltioiden puoliksi Kalmorutton (engl. Undead Scourge) epäkuolleiden invaasiosta tuhoutunut kaupunki.
ellauri270.html on line 395: Mr. Summers tells the crowd, “let’s finish quickly.” The villagers have forgotten several aspects of the lottery’s original ritual, but they remember to use stones for performing the final act. There are stones in the boys’ piles and some others on the ground. Mrs. Delacroix selects a large stone she can barely lift. “Hurry up,” she says to Mrs. Dunbar beside her. Mrs. Dunbar gasps for breath and says that she can’t run. Go ahead, she urges, “I’ll catch up.”
ellauri270.html on line 401: The children pick up stones, and Davy Hutchinson is handed a few sharp pebbles in a paper cone. Tessie Hutchinson holds out her arms desperately, saying, “it isn’t fair,” as the crowd advances toward her. A flying stone hits her on the side of her head. Old Man Warner urges everyone forward, and Steve Adams and Mrs. Graves are at the front of the crowd. “It isn’t fair, it isn’t right,” Tessie screams, and then the villagers overwhelm her.
ellauri272.html on line 246: A Clockwork Orange by Anthony Burgess
ellauri275.html on line 677: Mdivanin ja Maharadzen mielipiteistä Josip ei piitannut palanutta puukopeekkaa. Polikarp Gurgenovich Mdivani oli budu -georgian ; 1920-luvulla hänellä oli tärkeä rooli Kaukasuksen sovjetisoinnissa , mutta myöhemmin hän johti Georgian vastustusta Josif Stalinin keskittämispolitiikkaa vastaan Georgian selkkauxessa 1922. Hänet teloitettiin suuren puhdistuksen aikana 30-l.
ellauri278.html on line 159: In 1936, Vyshinsky achieved international fame as the prosecutor at the Zinoviev-Kamenev trial (this trial had nine other defendants), the first of the Moscow Trials during the Great Purge, lashing its defenseless victims with memorable rhetoric:
ellauri278.html on line 163: He often punctuated speeches with phrases like "Dogs of the Fascist bourgeoisie", "mad dogs of Trotskyism", "dregs of society", "decayed people", "terrorist thugs and degenerates", and "accursed vermin". This dehumanization aided in what historian Arkady Vaksberg calls "a hitherto unknown type of trial where there was not the slightest need for evidence: what evidence did you need when you were dealing with 'stinking carrion' and 'mad dogs'."
ellauri278.html on line 167: He spoke good French, was quick, clever and efficient, and always knew his dossier well, but whereas I had a certain unwilling respect for Molotov, I had none at all for Vyshinsky. All Soviet officials at that time had no choice but to carry out Stalin's policies without asking too many questions, but Vyshinsky above all gave me the impression of a cringing toadie only too anxious to obey His Master's Voice even before it had expressed his wishes. ... I always had the feeling with Vyshinsky that his past as a Menshevik together with his Polish and bourgeois background made him particularly servile and obsequious in his dealings with Stalin and to a lesser extent with Molotov.
ellauri278.html on line 171: We must bear in mind that the growth of the power of the Soviet state will increase the resistance of the last remnants of the dying classes. It is precisely because they are dying, and living their last days that they will pass from one form of attack to another, to sharper forms of attack, appealing to the backward strata of the population, and mobilizing them against the Soviet power. There is no foul lie or slander that these 'have-beens' would not use against the Soviet power and around which they would not try to mobilize the backward elements. This may give ground for the revival of the activities of the defeated groups of the old counter-revolutionary parties: the Socialist-Revolutionaries, the Mensheviks (glup), the bourgeois Malo-Russian nationalists (double glup) in the centre and in the outlying regions; it may give grounds also for the revival of the activities of the fragments of counter-revolutionary opposition elements from among the Trotskyites and the Right deviationists. Of course, there is nothing terrible in this. But we must bear all this in mind if we want to put an end to these elements quickly and without great loss."
ellauri278.html on line 242: The replacement of Litvinov with Molotov significantly increased Stalin´s freedom to manoeuver in foreign policy. The dismissal of Litvinov, whose Jewish background was viewed disfavorably by Nazi Germany, removed an obstacle to negotiations with Germany. Stalin immediately directed Molotov to "purge the ministry of Jews". Recalling Stalin´s order, Molotov commented: "Thank God for these words! Jews formed an absolute majority in the leadership and among the ambassadors. It wasn´t good."
ellauri278.html on line 258: The highlight of Litvinov’s eighteen months ambassadorship was the 25th celebration of the Russian Revolution on the 7 November 1942. 1,200 guests, representing all of the United Nations, entered the reception hall to shake hands with Litvinov. Russian vodka and a sturgeon from the Volga were supplied to the guests. Roosevelt became annoyed with Litvinov’s second-necklace zeal. He told Stalin to call in Litvinov.
ellauri278.html on line 264: In his reminiscences dictated to a supporter later in life, Vyacheslav Molotov—Litvinov´s replacement as chief of foreign affairs and right-hand man of Joseph Stalin—said Litvinov was "intelligent" and "first rate" but said he and Stalin "didn´t trust him" and consequently "left him out of negotiations" with the United States during the war. Molotov called Litvinov "not a bad diplomat—a good one" but also called him quite an opportunist who greatly sympathized with Leon Trotsky, Grigory Zinoviev, and Lev Kamenev. According to Molotov; Litvinov remained among the living in the Great Purge only by chance.
ellauri281.html on line 158: In 1936, Vyshinsky achieved international fame as the prosecutor at the Zinoviev-Kamenev trial (this trial had nine other defendants), the first of the Moscow Trials during the Great Purge, lashing its defenseless victims with memorable rhetoric:
ellauri281.html on line 162: He often punctuated speeches with phrases like "Dogs of the Fascist bourgeoisie", "mad dogs of Trotskyism", "dregs of society", "decayed people", "terrorist thugs and degenerates", and "accursed vermin". This dehumanization aided in what historian Arkady Vaksberg calls "a hitherto unknown type of trial where there was not the slightest need for evidence: what evidence did you need when you were dealing with 'stinking carrion' and 'mad dogs'."
ellauri281.html on line 166: He spoke good French, was quick, clever and efficient, and always knew his dossier well, but whereas I had a certain unwilling respect for Molotov, I had none at all for Vyshinsky. All Soviet officials at that time had no choice but to carry out Stalin's policies without asking too many questions, but Vyshinsky above all gave me the impression of a cringing toadie only too anxious to obey His Master's Voice even before it had expressed his wishes. ... I always had the feeling with Vyshinsky that his past as a Menshevik together with his Polish and bourgeois background made him particularly servile and obsequious in his dealings with Stalin and to a lesser extent with Molotov.
ellauri281.html on line 170: We must bear in mind that the growth of the power of the Soviet state will increase the resistance of the last remnants of the dying classes. It is precisely because they are dying, and living their last days that they will pass from one form of attack to another, to sharper forms of attack, appealing to the backward strata of the population, and mobilizing them against the Soviet power. There is no foul lie or slander that these 'have-beens' would not use against the Soviet power and around which they would not try to mobilize the backward elements. This may give ground for the revival of the activities of the defeated groups of the old counter-revolutionary parties: the Socialist-Revolutionaries, the Mensheviks (glup), the bourgeois Malo-Russian nationalists (double glup) in the centre and in the outlying regions; it may give grounds also for the revival of the activities of the fragments of counter-revolutionary opposition elements from among the Trotskyites and the Right deviationists. Of course, there is nothing terrible in this. But we must bear all this in mind if we want to put an end to these elements quickly and without great loss."
ellauri281.html on line 241: The replacement of Litvinov with Molotov significantly increased Stalin´s freedom to manoeuver in foreign policy. The dismissal of Litvinov, whose Jewish background was viewed disfavorably by Nazi Germany, removed an obstacle to negotiations with Germany. Stalin immediately directed Molotov to "purge the ministry of Jews". Recalling Stalin´s order, Molotov commented: "Thank God for these words! Jews formed an absolute majority in the leadership and among the ambassadors. It wasn´t good."
ellauri281.html on line 257: The highlight of Litvinov’s eighteen months ambassadorship was the 25th celebration of the Russian Revolution on the 7 November 1942. 1,200 guests, representing all of the United Nations, entered the reception hall to shake hands with Litvinov. Russian vodka and a sturgeon from the Volga were supplied to the guests. Roosevelt became annoyed with Litvinov’s second-necklace zeal. He told Stalin to call in Litvinov.
ellauri281.html on line 263: In his reminiscences dictated to a supporter later in life, Vyacheslav Molotov—Litvinov´s replacement as chief of foreign affairs and right-hand man of Joseph Stalin—said Litvinov was "intelligent" and "first rate" but said he and Stalin "didn´t trust him" and consequently "left him out of negotiations" with the United States during the war. Molotov called Litvinov "not a bad diplomat—a good one" but also called him quite an opportunist who greatly sympathized with Leon Trotsky, Grigory Zinoviev, and Lev Kamenev. According to Molotov; Litvinov remained among the living in the Great Purge only by chance.
ellauri284.html on line 113: Von 2013 bis 2016 lebte Adrian Geiges in Rio de Janeiro, wo er als Korrespondent und Dokumentarfilmer u. a. für RTL und den WDR arbeitete. Ab September 2016 leitete er als Chefredakteur die Redaktion des Unternehmens-Magazins „Evonik“ für die Hamburger Medienagentur Bissinger plus. Seit 2018 hält er Vorträge auf Kreuzfahrten von AIDA Cruises über die Städte und Länder, welche die Schiffe anfahren. Aika surkeaa.
ellauri284.html on line 608: The Trump Organization’s two partners here have been among the primary developers in Gurgaon’s now-stalled building boom. They are hard-charging companies — a surgeon named Subrat Saxena is just one of many former property owners here who, bullied and misled, lost their land to the developers, land that is now slated for a Trump tower.
ellauri284.html on line 643: Dinesh Dayma, a land agent for the Bansals, persuaded the surgeon to sell his land to the developer rather than risk having his land appropriated by the government at below-market rates. Dayma works out of an office in a low-slung concrete building not far from luxury hotels and a Porsche dealership. It sits snugly inside the walled office compound of his brother, Mahesh, a local politician from the BJP. A saffron-and-green banner with the politician’s photo — common in India — hangs prominently outside the property office.
ellauri288.html on line 274: ”Sofi Oksasen häiritsevä, mukaansatempaava romaani Purge. ..on järkytys. Vuonna 1992 sijoittuva Purge sijoittuu vuodelle 1992, kun Berliinin muurin purkamisen turmeltumaton iloinen optimismi on vain kolme vuotta, ja Purge jatkaa sumutusta osoittaakseen, kuinka vuosikymmeniä kestänyt mustamaalaus vääntää entisen Neuvostoliiton ihanneyhteiskunnasta rikollisuuden ja julmuuden leimaaman yhteiskunnan. Oksanen käsittelee tätä laajempaa teemaa tiukassa, epäsovinnaisessa rikosromaanissa, jota välittävät kauhistuttavat hiljaisuudet, häpeälliset paljastukset ja vastenmieliset läheisyydet (mm. runkun popsinta). Korvaamalla historian fiktiolla (kuin veroilmoituxessa henkilökohtaisella tasolla), Oksanen… tekee pelkän selviytymisen kustannukset sairaan käsin kosketeltavaksi… Sekä noirin että satujen herättäminen Purgessa on koukuttavaa luettavaa.” NPR, Yhdysvallat
ellauri288.html on line 293: Oksasella on fantastinen kyky lavastella groteskeja kohtauksia, jotka johtavat merkittäviin ja intensiivisiin havaintoihin. Sofi Oksanen on epätavallisen kunnianhimoinen tarinankertoja, jolla on tiukka ote monista löysältä näyttävistä langoista. Vaikka Purge ei ole mukava kirja lukea, se on hirvittävän ilahduttava matka ajassa ja tilassa. Dagens Næringsliv, Norja
ellauri288.html on line 300: Purge värähtelee jännityksestä: sanattomat salaisuudet ja syvästi häpeälliset teot, joille hahmot joko altistuvat tai itse suorittavat, leviävät verkkona kirjan yli ja pakottavat lukijan jatkamaan sivujen kääntämistä. Kirjoitus on elävää, tarkkaa ja kaunista. Hufvudstadsbladet, Suomi
ellauri288.html on line 304: Sofi Oksasesta on tullut kirjallinen ilmiö. Purge on virheellinen, nerokas teos, joka ei helposti luovu otuksestaan lukijan mielikuvituksesta. The Times, Iso-Britannia
ellauri288.html on line 328: Purgessa on myös hieman "goottilaista fiktiota" – tarinaa rakkaudesta ja maanpetoksesta, väkivallasta, kauhusta ja sietämättömästä. Welt Online, Saksa
ellauri301.html on line 39: Mixi pidän krimisarjoista ykkös eniten Raidista? Koska se on kuin Kummeliparodia anglosaxisista skoudesarjoista. Kaikki samat klisheiset elementit mutta niin läpeensä roiseina että katu-uskottavuus on mahtava. Kämänen rupusakki on oikeasti laahuxen näköistä eikä mitään sminkattuja mamuja. Tyypit puhuu just niin epänokkelasti kuin ihmiset oikeasti puhuvat. Ei häslätä eikä näytellä suuria tunteita. Enimmän aikaa ei tapahdu paljo paskaakaan. Se on sattuva havainto elämänmenosta, kuten kirjailija Turgenev oivalsi runoelmassa Jo riitti. Näytteleminen on perinteistä Suomi-filmi tasoa. Koko skenessä on kosolti sekä tahallista että tahatonta huumoria. Ja perusasenne on mukavan saamattoman vasemmistohenkinen, ei tollasta et kun yritän tarpeexi kovasti niin olen oman elämäni Seppo. Kaikki pahixet on Espoosta, kuten tosielämässäkin.
ellauri301.html on line 238: On 3 May 1662 she was baptized by a visiting person, minister Jean Sibelius, in the church inside the Fort de Goede Hoop. The witnesses were Roelof de Man and Pieter van der Stael. On 26 April 1664 she married a Danish surgeon by the name of Peter Havgard, whom the Dutch called Pieter van Meerhof. She was there after known as Eva van Meerhof (See Geni/MyHeritage).[clarification needed] She was the first Khoikoi to marry according to Christian customs. There was a little party in the house of Zacharias Wagenaer. In May 1665, they left to the Cape and went to Robben Island, where van Meerhof was appointed superintendent. The family briefly returned to the mainland in 1666 after the birth of Eva´s third child, in order to baptise the baby. Van Meerhof was murdered in Madagascar on 27 February 1668 on an expedition. After the death of her husband Pieter Van Meerhof came the appointment of a new governor, Zacharias Wagenaer. Unlike the governor before him, he held extremely negative views toward the Khoi people, and because at this point the Dutch settlement was secure, he didn´t find a need for Eva as a translator anymore.
ellauri301.html on line 242: On 3 May 1662 she was baptized by a visiting person, minister Petrus Sibelius, in the church inside the Fort de Goede Hoop. The witnesses were Roelof de Man and Pieter van der Stael. On 26 April 1664 she married a Danish surgeon by the name of Peter Havgard, whom the Dutch called Pieter van Meerhof. She was thereafter known as Eva van Meerhof (See Geni/MyHeritage).[clarification needed] She was the first Khoikoi to marry according to Christian customs. There was a little party in the house of Zacharias Wagenaer. In May 1665, they left to the Cape and went to Robben Island, where van Meerhof was appointed superintendent. The family briefly returned to the mainland in 1666 after the birth of Eva´s third child, in order to baptise the baby. Van Meerhof was murdered in Madagascar on 27 February 1668 on an expedition. After the death of her husband Pieter Van Meerhof came the appointment of a new governor, Zacharias Wagenaer. Unlike the governor before him, he held extremely negative views toward the Khoi people, and because at this point the Dutch settlement was secure, he didn´t find a need for Eva as a translator anymore.
ellauri301.html on line 482: Luottamus demareihin murenisi täysin jos IB asiakirjat pulahtavat pintaan. Demareiden olisi vaikea muodostaa hallitusta. Burgerit pääsisivät valtaan. Hurra hurra! hurraavat Annika ja Berit.
ellauri302.html on line 68: Regrettably, however, 'The God of Vengeance," despite conclusions too easily drawn, is not a sex play. When Ash wishes to deal with sex as sex he is not afraid to handle the subject with all the poetry and power at his command. Such a play as his "Jephthah's Daughter" treats the elemental urge of sex with daring, beauty and Dionysiac abandon. A lurid reader is referred to this other play. This one is bound to be a disappointment.
ellauri310.html on line 673: In asymmetric warfare, threats such as improvised explosive devices and mines have proven effective against MBTs. Asymmetric warfare (or asymmetric engagement) is a type of war between belligerents whose relative military power, strategy, or tactics differ significantly. This type of warfare often, but not necessarily, involves insurgents or resistance movement militias who may have the status of unlawful combatants against a standing army. In response, nations that face asymmetric warfare, such as Israel, are reducing the size of their tank fleet and procuring more advanced models. Conversely, some insurgent groups like Hezbollah themselves operate main battle tanks, such as the T-72.
ellauri310.html on line 761: A heavy cigar smoker, Abrams died at age 59, eleven days before his 60th birthday at Walter Reed Army Medical Center in Washington, D.C., from complications of surgery to remove a cancerous lung. He is buried with his wife Julia in Arlington National Cemetery.
ellauri310.html on line 953: A.K.A, burgers. On this day, no burger will be left unflipped. Americans beware, the day of the grill is comming.
ellauri317.html on line 364: Das kommunistische Regime der Tschechoslowakei nach 1948 tat sich Karel Čapek zwar schwer anzuerkennen, da er nie von der Überlegenheit einer Diktatur des Proletariats gegenüber anderen Gesellschaftsformen überzeugt gewesen war. Zudem war er eine Symbolfigur der „bourgeoisen“ ersten Republik.
ellauri322.html on line 240: In 1783 Mary Wollstonecraft aged twenty-lour with two of her sisters, joined Fanny Blood in setting up a day school at Islington, which was removed in a few months to Newington Green. Early in 1785 Fanny Blood, far gone in consumption, sailed for Lisbon to marry an Irish surgeon who was settled there. After her marriage it was evident that she had but a few months to live ; Mary Wollstonecraft, deaf to all opposing counsel, then left her school, and, with help of money from a friendly woman, she went out to nurse her, and was by her when she died. Mary Wollstonecraft remembered her loss ten years afterwards in these "Letters from Sweden and Norway," when she wrote:
ellauri322.html on line 417: Many very cogent reasons have been urged by her friends to prove that her affection for Struensee was never carried to the length (15cm) alleged against her by those who feared her influence. Be that as it may she certainly was no a woman of gallantry, and if she had an attachment for him it did not disgrace her heart or understanding, the king being a notorious debauchee and an idiot into the bargain.
ellauri326.html on line 172: Salamanterit ovat siksi tekosyy puhua ihmisasioista. Kirjassa on paljon erilaisia kirjallisia muotoja: journalistinen muoto, pamfletteja, jokapäiväinen kohtaus... ja siellä on jopa piirros, joka esittää Paul tai Louis Bourgetia, siis fossiilisia salamanteria Andrias scheuchzeria. (Siitä on kuva paasauxessa 33.) Tämä teos on täynnä teemoja: reflektio nationalismista, natsismista, totalitarismista, rasismista, ahneudesta, kapitalismista, talouden globalisaatiosta, lehdistön maailmasta, tiedeyhteisöstä, kielestä... ja myös ekologia, kaikkein ennakoivin teema, joka on hämmästyttävä Capekin ajalle, mutta joka on nykyään räjähtävä teema: kun riistämme luontoa kuoliaaksi, sillä on bumerangivaikutus ja se putoaa nenään!
ellauri326.html on line 554: Kaveri hylkäsi sittemmin työläisten asian, liittyi takas katoliseen kirkkoon ja siitä tuli Paul Bourgetin hyvä veli ja kummi Ranskan Akatemiaan. Saattoipa se olla hinaajakin, kuoli poikamiehenä? Juu oli se!
ellauri331.html on line 97:
urgess-cow.jpg/1280px-Burgess-cow.jpg" width="100%" />
ellauri332.html on line 205: Sekä Anthony Burgessin romaani että Stanley Kubrickin myöhempi "A Clockwork Orange" -sovitus eivät ole heikkohermoisille. Elokuva oli kusen peitossa, eikä ihme, miksi. Juoni keskittyy Alex DeLargen, väkivaltaisesti kieroutuneen rikollisen ympärille, joka tekee kauhistuttavia julmuuksia. Mitähän itua siinäkin muka oli?
ellauri336.html on line 612:
Texas’s burgeoning fossil fuel production spells 'disaster’ for climate activists.
ellauri340.html on line 615: Toukokuun 1968 tapahtumien aikana Baudrillard työskenteli tiiviisti filosofi Humphrey De Battenburgen kanssa, joka kuvaili Baudrillardia "visionääriksi". Hän sai ensimmäisen kameransa vuonna 1981 Japanissa, mikä johti siihen, että hänestä tuli valokuvaaja.
ellauri341.html on line 541:
ellauri344.html on line 263: The novel depicts a Zionist entrepreneur's fatal extortion of a poor Jew, which has been read as a proletarian critique of both American capitalism and of Zionism as a "bourgeois" movement that does not serve the interests of working-class American Jews.
ellauri345.html on line 693: Bachofen erbrachte für den romantischen Polaritätsgedanken mit einem heute auch noch nicht entfernt ausgeschöpften Belegstoff den Beweis seiner Herkunft aus dem Urbewußtsein der Menschheit Erde und Himmel, Nacht und Tag, Mond und Sonne, Wasser und Feuer, links und rechts usw. gehören gleichsinnig paarweise zueinander wie Leib und Seele und werden durch das nämliche Wechselverhältnis als unablässig die Welt erneuernd gedacht wie das weiblich empfangende und das männlich zeugende Prinzip. No niinpä tietysti. Befürworter des Kommunismus wie der hochgelehrte Kropotkin suchte mit der Hilfe der Bachofenschen Begriff des Mutterrechts (Matriarkats) aus der Naturgeschichte der Menschheit Waffen zu schmieden gegen das kapitalistische Eigentumsdogma.
ellauri353.html on line 233: Seuraavan yhteiselokuvan The Discreet Charm of the Bourgeoisie (1972) idean alkio tuli Buñuelista ja Silbermanista, jotka keskustelivat järjettömästä toistosta jokapäiväisessä elämässä; Silberman kertoi anekdootin siitä, kuinka hän oli kutsunut ystäviä illalliselle taloonsa, mutta unohti sen, niin että hän oli poissa päivällisiltana ja hänen vaimonsa oli yöpukusillaan. Elokuva kertoo ryhmästä varakkaita ystäviä, jotka ovat jatkuvasti umpikujassa yrittäessään syödä yhdessä. Vänkää, eri surrealistista.
ellauri360.html on line 185: Nadine Gordimer : Burgerin tytär
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri365.html on line 631: I början av sitt eget författarskap på 1880-talet var Levertin liksom August Strindberg en del av den unga naturalismen, men han blev starkt påverkad av den romantiska och bakåtblickande tonen i Verner von Heidenstams första diktsamling Vallfart och vandringsår (1888). Levertin och Heidenstam kritiserade naturalismen i en gemensam pamflett, Pepitas bröllop (1890), och trots att Levertin i motsats till många generationskamrater aldrig övergav sin vetenskapligt materialistiska historiesyn skulle han från denna tid och framåt skriva romantiska dikter med medeltidsteman men utan svensk nazism. I motsats till muskulöse Valter var Oscar en tuberkulotisk liten stackare. Under sina sista dagar drabbades Oscar av halsfluss, och hans läkare ordinerade ett särskilt slags gurgelvatten. När Levertin sedan, omtöcknad av sjukdomen, steg upp mitt i natten för att dricka ett glas vatten, svalde han i stället av misstag ett glas gurgelvatten, drabbades av en allergisk reaktion, och avled.
ellauri367.html on line 41: Eräässä raportissa todettiin myöhemmin: "Noin puolta asiakirjoista, joita brittivakoilijat lähettivät Moskovaan, ei koskaan edes luettu" Stalinin paranoian vuoksi. Siitä huolimatta neuvostoliittolaiset saivat paljon salaisia tietoja – 1 771 asiakirjaa Bluntilta, 4 605 Burgessilta, 4 593 MacLeanilta ja 5 832 Cairncrossilta – vuodesta 1941 vuoteen 1945. He vuotivat saksalaisten toisen maailmansodan aikana käyttämän Enigma-koodin murtamiseen ja atomipommin kehittelyyn liittyviä Britannian valtionsalaisuuksia Moskovaan.
ellauri367.html on line 42: Neuvostoliiton käsittelijät pitivät Macleania ja Burgessiä "toivottomina juoppoina" johtuen siitä, että heidän oli vaikea pitää salaisia ammattejaan omana tietonaan.
ellauri367.html on line 45: Vuonna 2019 Venäjä kunnioitti Burgessiä ja Macleania seremoniassa sillä että rakennukseen, jossa he asuivat Moskovassa 1950-luvulla, heitettiin muistolaatta. Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun (SVR) päällikkö ylisti kaksikkoa sosiaalisessa mediassa siitä, että se "on toimittanut Neuvostoliiton tiedustelupalveluille tärkeimmät tiedot yli 20 vuoden ajan, antaen merkittävän panoksen fasismin voittamiseen, strategisten tahojemme suojelemiseen, oligarkkien etujen ja maamme turvallisuuden takaamiseen." The Guardian lehti tuli tähän johtopäätökseen: "Se ei meitä juuri hämmästytä, että tällainen haiseva, röyhkeä, valehteleva, röyhkeä, huumorintajuinen, humalainen löysä saattoi tunkeutua brittien vakoilulaitoxen sydämeen ilman että kukaan ilmeisesti olisi huomannut, että hän oli myös Neuvostoliiton mestari." Pluspuolelle voi lisätä että aivan silmitön määrä britti vaklausjorinoita saatiin kynäillyxi ja videoiduxi näistä veikoista, melkein enemmän kuin Enid Blytonilla on Viisikko kirjoja.
ellauri367.html on line 57: Kesäkuussa 1947 vakoilupäällikkö Juri Modin saapui Lontooseen Neuvostoliiton suurlähetystön kryptografina (englanninkielisissä lähteissä lehdistöavustaja) valvomaan Burgessiä, Bluntia ja Cairncrossia. Tänä aikana Cairncross, jota Modin kutsui parhaaksi agentiksi, luovutti Neuvostoliitolle täydellisen paketin luotavan NATOn asiakirjoja - liiton rakenteesta, rahoitusjärjestelmästä ja kokoonpanosta. sekä ennusteen Suomen ja Ruåzin NATO:on liittymisen ajankohdasta.
ellauri367.html on line 62: Vuosina 1944-47. Juri työskenteli Neuvostoliiton NKGB-MGB:n 1. osaston englannin osastolla, missä hänet määrättiin valvomaan "Cambridgen Viisikkoa". Hän muisteli, että "... En opiskellut tiedustelutaitoa jossain koulussa, en teoriassa, vaan käytännössä, poikkeuksellisissa olosuhteissa... Agenttiemme raportteja lukiessani aloin nähdä heidät läheisinä ihmisinä." Onnexi ei kukaan heistä joutunut tiilenpäivä lukemaan. Palattuaan Neuvostoliittoon hän opetti Neuvostoliiton KGB:n Higher Intelligence Schoolissa Moskovassa, puolusti väitöskirjaansa ja ryhtyi apulaisprofessoriksi. Juri Modin kuoli vuonna 2007 Moskovassa. Modin mukaan Tim koira ei ollut Cairncross vaan Victor baron Rothschild, Burgessin opiskelijatoveri Trinity Collegessa.
ellauri370.html on line 127: H) In 1990, the Soviet Union collapsed and there was an upsurge of antisemitism. A wave of 1.2 million former Soviet Jews emigrated to Israel. 300,000 emigrated to the USA. 100,000 emigrated to Germany.
ellauri373.html on line 47: The battle of Jolo, also referred to as the burning of Jolo or the siege of Jolo, was a military confrontation 50 years ago between the Moro National Liberation Front (MNLF) and the government of the Philippines in February 1974 in the municipality of Jolo, in the southern Philippines. It is considered one of the key early incidents of the Moro insurgency in the Philippines, and led numerous Moro leaders to resist martial law under Ferdinand Marcos, whose wife Imelda had over 3,000 pairs of shoes.
ellauri373.html on line 592: omissa käsissään, täydessä vallassaan, Lloyd George, Clemenceau, Wilson, Leon Bourgeois, Rathenau ja monia, monia muita.
ellauri377.html on line 151: Yaldabaoth, otherwise known as Jaldabaoth or Ialdabaoth (/ˌjɑːldəˈbeɪɒθ/; Coptic: ⲒⲀⲖⲦⲀⲂⲀⲰⲐ Ialtabaôth; Latin: Ialdabaoth, Koinē Greek: Ιαλδαβαώθ, romanized: Ialdabaóth), is a malevolent God and demiurge (creator of the material world) in various Gnostic sects and movements, sometimes represented as a theriomorphic lion-headed serpent. He is identified as the false god who keeps the souls trapped in physical bodies, imprisoned in the material universe. Jaldabahuutti tarkoittanee "isyyden aiheuttaja", mikä sopii vällykäärmeeseen kuin suutarin sormi sian pilluun.
ellauri381.html on line 135: For instance Stepan Bandera was a Galician-born political activist who swiftly rose to prominence in the burgeoning Ukrainian nationalist movement, based in Western Ukraine, which gathered pace during the 1930s.
ellauri381.html on line 139: During the Second World War, the OUN’s militant wing, the Ukrainian Insurgent Army (UPA), led by Bandera and his right-hand man Roman Shukhevych, mainly operated in Western Ukraine. It was during this era that some of the most controversial pages in the history of Ukrainian nationalism were written.
ellauri381.html on line 593: For much of the late 1970s and 1980s, Solzhenitsyn was portrayed in the Western media as a cranky has-been. "Partly it was his fault,” Ignat answers. “His strident political tone was not compatible with typical Western discourse. Then people saw the beard and, well, two plus two equals Old Testament prophet. But that was a result of the urgency of the times he was living in. People did not understand the world he had come from. Where he came from good manners were not a common currency.”
ellauri386.html on line 80: Hää- ja velkojien pakomatkalla Saxassa, joka maxettiin Snitkinan panttaamilla myötäjäisillä, Dostojevski riiteli Turgenevin kanssa ja menetti taas paljon rahaa rulettipöydässä. Onnexi Anna oli oppinut saxaa koulussa. Jossain vaiheessa hänen vaimonsa kerrottiin joutuneen panttimaan alusvaatteet. Heidän ensimmäinen lapsensa, Sofia, kuoli keuhkokuumeeseen kolme kuukautta myöhemmin. Anna väitti Doston lopettaneen pelaamisen heidän toisen tyttärensä syntymän jälkeen, mutta tämä on luultavasti palturia.
ellauri389.html on line 61: Indeed, the essay not only represents the sales flows that Lamb, in his role as a clerk, tabulated daily, but also it evokes a burgeoning domestic industry that significantly nurtured Coleridge's literary career as well: as is widely known, Coleridge's career as a poet was supported by an annuity he received from the porcelain manufacturers Thomas and Josiah Wedgwood.
ellauri390.html on line 191: Vuonna 1863 hän matkusti Varsovaan tehdäkseen useamman tunnin muistiinpanoja romaaniinsa Panurgen lauma (1869), joka kertoo tammikuun kansannoususta. Vuonna 1874 hän kirjoitti toisen romaanin, May The Force Be With you, samasta aiheesta. Molemmat romaanit olivat luonteeltaan taantumuksellisia. Myöhemmin Krestovski julkaisi avoimen juutalaisvastaisen trilogian Tma Jegipetskaja (”Egyptin pimeys”, 1888), Tamara Bendavid (1889–1890) ja Toržestvo Vaala (”Baalin juhlat”, 1891–1892).
ellauri390.html on line 223: Romaani oli yksi suosituimmista kirjallisista tapauksista Venäjällä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Seikkailunhaluinen juoni, psykologisesti ja realistisesti tarkat kuvat hahmoista, tutut paikat, joissa toiminta tapahtuu, tyypillisiä luonnoksia eri yhteiskuntaluokkien elämästä - kaikki tämä herätti lukijassa kiinnostusta ja laajaa keskustelua. Lausumat olivat hyvin erilaisia: I. S. Turgenev kutsui sitä "hölynpölyksi", kuuluisa kustantaja ja toimittaja A. S. Suvorin huomautti ironisesti teoksen "stenografismista" ja V. I. Nemirovich-Danchenko päinvastoin oli yksi enemmistölukijoista, jotka ylistivät romaanin korostaen erityisesti sen sexuaalirikollisen toiminnan dynaamisuutta.
ellauri390.html on line 301: Ehkä myös I.S.n runo juontaa juurensa lauluun prinssi Volkonskysta ja Vanka Klyuchnikista. Turgenevin "Balladi" ("Hän seisoo hiljaa kuvernöörin edessä...", 1841), vaikka tarinan henkilöiden nimiä ei mainita Turgenevin kirjoittajatekstissä. Hänen runoihinsa perustuva romanssi A.G. Rubinstein (1891) saavutti suosion F.I. Stravinsky, jolle säveltäjä oli omistettu, ja erityisesti F.I. Shalyapin. Turgenevin runon kansanlaulusovitukset sisällytettiin kansandraaman "Tsaari Maximilian", "Ataman Storm", "Ermak" esityksiin.
xxx/ellauri010.html on line 909:
Tunnistan tästä taudinkuvasta tuttuja piirteitä. Selvä pyy, sanoi Manninen varista, narsistihan se siinä. Näitä on kirjallisuudessa kuin täitä turkissa, esim. Rousseau, Stendhal, Musset, Bourget, you name it. Oserais-je me flatter: olin varsinkin nuorempana jonkinlainen sekunda Byron, kotileffan sankari, en yhtä fiksu ja filmaattinen enkä varsinkaan yhtä komea, mutta yhtä kovaa yritystä vitosdivarissa.
xxx/ellauri010.html on line 1133: Hebsburgerin nenä osoittaen
xxx/ellauri027.html on line 691: Hemmetin "me suomalaiset" ja iänikuiset Mannergeimin läsnäolot pizialusvaatteineen. Kun mä olin pieni muu perhe teki kiusaa kysymällä onko Miisu läsnä. Mä vastasin kiukkuisena EN OLE LÄSNÄ, IZE OLET. Nykyajan johtajadramaturgeista ehkä ihailluin on (oli) Steve Jobs. Tärkeää ei ole tuote, vaan imago. Onnex se kuoli siihen hoitamattomaan syöpäänsä, inhottava syyläinen kilpikonnapusero. Toinen mainio esimerkki on Kim jong-il, joka lisää tuottavuutta vaan kazelemalla esim. liukuhihnoja tai vihannespenkkejä.
xxx/ellauri044.html on line 394: Hermann Hesse arosusineen, lasihelmipeleineen ym ym vaikuttaisi potentiaaliselta narsistilta kukkapenkissä. Narkissos ja Kultasuu oli saleen homoja. Kultasuulla oli äidillisiä piirteitä, se oli sit bottom, ja Narkissos oli top. Kultasuu tekee Narkissoxesta Johannexenkuvan, sekin stemmaa: Johannes oli Jeesuxen poikarakkaus. Tuliko ne ulos kaapista, vai tyytyivätkö vaan reikään kaapin seinässä? No Hessellä oli paljon naisia. Hesse lie ollut monisielu kuten Puovo Huovikko, kun sillä oli näitä eri puolia. Freudin ja Jungin höpötyxiä, joita Paul Bourget ei voinut sietää.
xxx/ellauri044.html on line 1231: kun Burger heittää sivulauseessa vaihtoehtoisia faktoja
xxx/ellauri044.html on line 1232: ize eläintalouskysymyxestä. Mihis oikein pyrit Burgeri?
xxx/ellauri044.html on line 1234: koittaa saada sulle huonoa omaatuntoa pihviburgereista?
xxx/ellauri057.html on line 135: Jethro tunsi syvää myötätuntoa Hesburgerin perustajan Hexi Salmelan esiintuomaa tuskaa kohtaan.
xxx/ellauri057.html on line 1427: Tatu väänsi niin tolkuttomasti kritiikkejä kun sillä oli koko ajan rahapula. Marasta, jolla oli pulskeammat oltavat, oli vaan liikkistä, että Tatu ei voinut ostaa divarista kolmen markan Turgenevia tai Anatole Francea. Nythän niitä saa ilmaisexi poistohyllystä.
xxx/ellauri068.html on line 64: A committee was set up in Baku to develop the new Turkic alphabet (the All-Union Committee for the Development of the New Turkic Alphabet, the CNTA, later transformed into the Committee of the New Alphabet), headed by S. A. Agamali-oglu. At its first meeting the theses of N. F. Yakovlev,Chair of the Commission, were adopted. The Commission declared the Cyrillic (Russian civilian) script a "relic of the 18th - 19th centuries, the script of Russian feudal landlords and the bourgeoisie, the script of autocratic oppression, missionary propaganda, great-power chauvinism. <...> it still binds the population that reads in Russian with the national-bourgeois traditions of Russian pre-revolutionary culture."
xxx/ellauri068.html on line 149: Because Giuliani had bragged about having an affair with a large-breasted woman, Borat brings Tutar to a cosmetic surgeon who advises breast implants. While Borat works in a barbershop to raise enough money to pay for breast surgery, he briefly leaves Tutar with a babysitter who is confused by Borat's sexist teachings; she informs Tutar that the things her culture has taught her are lies. After seeing a woman driving a car, and successfully masturbating for the first time, Tutar decides not to get the surgery and lashes out at Borat for keeping her oppressed her whole life. Before leaving, she tells him the Holocaust is a lie by citing a Holocaust denial Facebook page.
xxx/ellauri075.html on line 157: In the interwar years, Shestov continued to develop into a thinker of great prominence. During this time he had become totally immersed in the study of such "great theologians" as Blaise Pascal and Plotinus, whilst at the same time lecturing at the Sorbonne in 1925. In 1926 he was introduced to Edmund Husserl, with whom he maintained a cordial relationship despite radical differences in their philosophical outlook. In 1929, during a return to Freiburg he met with Nazi Heidegger, and was urged to study Danish philosopher Søren Kierkegaard.
xxx/ellauri081.html on line 390: Kaiserslauternissa oli kääntäjänkoulutuslaitos ja toinen Hildesheimissa. Ammattikorkeita. Tradosin pojat oli kai sieltä kotoisin. Mulla on näkömuistikuva aika modernin junan 6 hengen kopista ja sen ikkunasta näkyvästä Kaiserslauternin taajamasta. Olin kai matkalla Heidelbergiin tai sieltä takaisin. Samalla matkalla söin erinomaisen Burger King aterian jollain asemalla, en muista missä.
xxx/ellauri084.html on line 39: Among the gayest apostles were Tennyson (the poet), William Cory (who reportedly had an affair with the future Prime Minister Earl of Rosebery), E. M. Forster, John Maynard Keynes, Ludwig Wittgenstein, Lytton Strachey, Rupert Brooke, Guy Burgess and Anthony Blunt.
xxx/ellauri084.html on line 65: Guy Burgess (spy),
xxx/ellauri085.html on line 122: Between 1947 and 1950 the workshop produced five films under Peterson's guidance that were influential on the burgeoning American avant-garde cinema, and significant artifacts of the San Francisco Renaissance. In the years that followed, Peterson worked as a consultant for the Museum of Modern Art, made a series of documentary films, penned a novel (A Fly in the Pigment, 1961) and a memoir (The Dark of the Screen, 1980), and worked at Walt Disney Productions as a scriptwriter and storyboard artist on the never completed sequel to Fantasia.
xxx/ellauri085.html on line 361: The economy is, and has always been, bolstered from the bottom up. Do not forget that that Ford sells more cars to the working class than the elite. McDonald's sells more burgers to the working class…. And more new homes are sold to the working class than to those getting the “trickle down” tax breaks.
xxx/ellauri086.html on line 230: Smoking is not expressly forbidden anywhere in the Bible. There is a veritable who’s who list of Christians who smoked. One of the greatest preachers and evangelists of the 19th century loved his cigars. He was Charles Spurgeon. Other famous Christians who smoked or still do are J.R.R. Tolkien, C.S. Lewis, Chuck Colson, Johann Sebastian Bach, Billy Graham, and Jerry Farwell (although the last two quit in their latter years). This article has addressed all types of tobacco: cigarettes, pipe, cigar, snuff, and chewing tobacco. Come to think of it, all these famous Christians are dead. Put that in your pipe and smoke.
xxx/ellauri087.html on line 469: The same line appears in full in the opening minutes of Michael Powell and Emeric Pressburger's A Matter of Life and Death (1946), spoken by the protagonist, pilot and poet Peter Carter: 'But at my back I always hear / Time's wingéd chariot hurrying near; And yonder all before us lie / Deserts of vast eternity. Andy Marvell, What a marvel'.
xxx/ellauri087.html on line 485: World and Time Enough is a 1994 independent gay-themed romantic comedy-drama written and directed by Eric Mueller. In Frasier (season 10, episode 9), Niles, who has recently had heart surgery, says: "Good health is not a competition. When you've heard time's winged chariot hurrying near, as I have, every day is a gift."
xxx/ellauri091.html on line 453: BD står för bindning och disciplin. Paul Bourgets bok hette Disciplin. Nej Discipel, förlåt. Men idén var den samma. I Swinburnes tid hette det algolagnia. Vidare litterära sadomasokister (förutom markisen själv) var Arabian Lawrence, Oberon (i Shakespeares komedi), Weininger, Pynchon, och Wallace, för att nämna bara några få. Vad är det med SM som attraherar författare? Eller vad är det med fiktion som attraherar sadomasokister?
xxx/ellauri103.html on line 431: JK Rowling took another tossing on Twitter on Sunday as she tweeted that “many health professionals are concerned that young people struggling with their mental health are being shunted towards hormones and surgery when this may not be in their best interests.”
xxx/ellauri103.html on line 513: Kulttuurin yhtenäistyminen tarkoittaa että kaikki käyttävät Niken lenkkareita, syövät Burger Kingissä ja kazovat Back Street Boysin videoita. Näin siis 90-luvulla. Mun Burger King-vierailujen lkm on laskettavissa parin apinan neljän käden sormilla (Whopperit on kyllä paljon parempia kuin esim Macit), Nikejä en ole koskaan käyttänyt: ei oo, tuu eikä tilata, yhtään Back Street Boysin videota en ole kazonut. Sitäpaizi inhoon lenkkareita, t-paitoja ja baseball-lippalakkeja. Olen siis selkeästi epäyhtenäistynyt, ja muuta rupusakkia paljon, paljon parempi.
xxx/ellauri104.html on line 253: Funny thing is, nobody knows why neurotransmitters are of a different level for people with "schizophrenia" and blame it on this label. Those with such illnesses were not always measured for levels of neurotransmitters, they were only assumed to have such levels of neurotransmitters by the psychiatrist who has no real medical background like that of a surgeon. To worsen it, Earthling's medical science has yet to be able to measure these levels accurately and safely! Isn't this shocking?
xxx/ellauri113.html on line 490: Professor Stuart Burgess. About: I have a passion for designing engineering systems including bio-inspired designs. Like many scientists I believe that the natural world has a Designer. The purpose of this website is to share some of my design work and to share personal views about why I believe in a Creator. Below is a picture of me holding our two family Chihuahuas – Bambi and Minnie. They were created by the Creator, not me. My creation articles:
xxx/ellauri113.html on line 492: Burgess, Stuart. “The Beauty of the Peacock Tail and the Problems with the Theory of Sexual Selection.” Journal of Creation 15, no. 2 (August 2001): 94–102.
xxx/ellauri113.html on line 494: Burgess, Stuart. “Critical Characteristics and the Irreducible Knee Joint.” Journal of Creation 13, no. 2 (August 1999):112–117.
xxx/ellauri113.html on line 586: Jumala joka luo ihmisen virittelemällä päästäisiä ei ole Pekan jumala. Pekka ei ole mikään viritetty päästäinen, vaan ihan vetämätön. Kristittyjen kannattaa muistaa että (hörps muovimukista) kemia ja fysiikka toimii ja kiihtyvyys. Reinikaisella on 1 esimerkki, mutta hyvä, dinosaurusburgeri. Mixei se riitä? Jos se on hyvää, niin se riittää. No on niitä enemmänkin.
xxx/ellauri116.html on line 270: Don Rigoberto is, by far, the novel's most interesting character, not because he is especially complex but because Vargas Llosa relishes in his quirks and describes them in titillating detail, creating what Anthony Burgess calls "the pornography of hygiene."
xxx/ellauri121.html on line 551: Using the information inside Nicole's microdot, the Canadian media leaks scandalous information about Gilead's elite, which leads to a purge that in turn causes a military coup, bringing about the collapse of Gilead and the subsequent restoration of the United States.
xxx/ellauri122.html on line 796: In their early 20s the pair vacationed together on Lake Garda on the Austrian-Italian border; they paid their respects at Goethe’s house in Weimar; stayed together at the Hotel Belvedere au Lac in Lugano, Switzerland; and even visited brothels together in Prague, Milan, Leipzig, and Paris. Brod, a self-confessed ladies’ man with an insatiable appetite for adventurous sexual conquests, often berated Kafka for not having a similarly urgent drive of eros. “You avoid women and try to live without them,” Brod once told his friend.
xxx/ellauri122.html on line 882:
'A Clockwork Orange' by Anthony Burgess
xxx/ellauri122.html on line 884: Burgess' 1960s classic is a nightmare vision of a future filled with criminals who roam the streets after dark.
xxx/ellauri123.html on line 645: Haley has Moebius syndrome. She’s 22. She has never smiled in her life. Haley was supposed to have “smile surgery,” but her anaesthetist made a mistake and she almost died. Soon, she’ll try it again, hoping to smile for the first time.
xxx/ellauri123.html on line 762: The impassioned Humbert constantly searches for discreet forms of fulfilling his sexual urges, usually via the smallest physical contact with Dolores. When Dolores is sent to summer camp, Humbert receives a letter from Charlotte, who confesses her love for him and gives him an ultimatum – he is to either marry her or move out immediately. Initially terrified, Humbert then begins to see the charm in the situation of being Dolores' stepfather, and so marries Charlotte for instrumental reasons (päästäxeen salaa työntämään Lolan piccu tacoon isoa munakoisoa). Charlotte later discovers Humbert's diary, in which she learns of his desire for her daughter and the disgust Charlotte arouses in him. Shocked and humiliated, Charlotte decides to flee with Dolores and writes letters addressed to her friends warning them of Humbert. Disbelieving Humbert´s false assurance that the diary is a sketch for a future novel, Charlotte runs out of the house to send the letters but is killed by a swerving car. Humbert destroys the letters and retrieves Dolores from camp, claiming that her mother has fallen seriously ill and has been hospitalized. He then takes her to a high-end hotel that Charlotte had earlier recommended. Humbert knows he will feel guilty if he consciously rapes Dolores, and so tricks her into taking a sedative by saying it is a vitamin. As he waits for the pill to take effect, he wanders through the hotel and meets a mysterious man who seems to be aware of Humbert´s plan for Dolores. Humbert excuses himself from the conversation and returns to the hotel room. There, he discovers that he had been fobbed with a milder drug, as Dolores is merely drowsy and wakes up frequently, drifting in and out of sleep. He dares not touch her that night. In the morning, Dolores reveals to Humbert that she actually has already lost her virginity, having engaged in sexual activity with an older boy at a different camp a year ago. He immediately begins sexually abusing (fucking) her. And they lived happily ever after.
xxx/ellauri123.html on line 766: Lolita is frequently described as an "erotic novel", not only by some critics but also in a standard reference work on literature Facts on File: Companion to the American Short Story. The Great Soviet Encyclopedia called Lolita "an experiment in combining an erotic novel with an instructive novel of bourgeois bad manners."
xxx/ellauri123.html on line 1023: feeling sorry for him. But the urge to punish a crime ("Why dost thou lash that
xxx/ellauri123.html on line 1025: the urge to commit it.
Naming a girls' school for Beardsley must have
xxx/ellauri124.html on line 142: "When I take April out it's usually to a hamburger place where we can stop and get a bite to eat, a lot of people don't even notice she is not a breathing person.
xxx/ellauri124.html on line 182: Several manufacturers experienced a surge in demand during the coronavirus pandemic, as lonely customers seek companionship during lockdown.
xxx/ellauri124.html on line 452: they urge the use of the skull emoji instead? Questioning your entire emoji
xxx/ellauri125.html on line 115: Susannan isän rakentaman autotallin kylkeen tulee Fisenille hundhage. Korjattu laho seinä on jo kertaalleen punamullattu. Susanna piteli lautaa suorassa ja John ruuvasi. Se oli mieluista nähtävää. Loppuviimexi on yhdentekevää ollaanko homoja, vitt skräpiä tai neurokirurgeja, kuha ollaan auvoisesti yhessä. Nain on meidankin elamassamme.
xxx/ellauri125.html on line 782: Cobain had become a major public figure following the surprise success of Nirvana's album Nevermind. Love was urged by her manager to participate in the cover story. In the year prior, Love and Cobain had developed a heroin addiction; the profile painted them in an unflattering light, suggesting that Love had been addicted to heroin during her pregnancy. The Los Angeles Department of Children and Family Services investigated, and custody of Frances was temporarily awarded to Love's sister, Jaimee. Love claimed she was misquoted by Hirschberg, and asserted that she had immediately quit heroin during her first trimester after she discovered she was pregnant.
xxx/ellauri126.html on line 324: Erik Homburger Erikson (15. kesäkuuta 1902 – 12. toukokuuta 1994) oli tanskalais-saksalais-yhdysvaltalainen psykologi, joka tutki kehityspsykologiaa.
xxx/ellauri126.html on line 325: Erikson syntyi juutalaisten Salomonsenien avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen Saksassa. Eriksonin biologinen isä oli luultavasti tanskalaismies nimeltä Auf Wiedersehn. Äiti muutti jäätyään elävän leskeksi Karlsruheen, missä hän avioitui Erkin lastenlääkärin Theodor Homburgerin kanssa, joka myöhemmin adoptoi Erikin omaksi pojakseen. Erikson ei tuntenut syntymäänsä koskevia seikkoja. Siitä se oli äiskälle aina katkera. Identiteetin kehittyminen on ollut Eriksonille keskeistä niin omassa elämässä kuin ammatillisestikin :D. Se kexas izelleen sukunimen Erixon, jottei lapsille jenkeissä naurettaisi etne on hampurilaisia. Goyt pilkkas Erkkiä jutkuxi ja jutkut goyx. Oli siinä kriisiä.
xxx/ellauri127.html on line 295: Gene Stratton-Porter (August 17, 1863 – December 6, 1924), born Geneva Grace Stratton, was a Wabash County, Indiana, native who became a self-trained American author, nature photographer, and naturalist. In 1917 Stratton-Porter used her position and influence as a popular, well-known author to urge legislative support for the conservation of Limberlost Swamp and other wetlands in the state of Indiana. She was also a silent film-era producer who founded her own production company, Gene Stratton Porter Productions, in 1924.
xxx/ellauri127.html on line 433: Issu d'un milieu bourgeois et artiste, Prosper Mérimée fait des études de droit avant de s'intéresser à la littérature et de publier dès 1825 des textes, en particulier des nouvelles, qui le font connaître et lui valent d'être élu à l'Académie française en 1844.
xxx/ellauri127.html on line 435: Prosper Mérimée naît le 28 septembre 18031 à Paris dans une famille bourgeoise. Du côté de sa mère, Prosper Mérimée est sans doute l'arrière-petit-fils de Jeanne-Marie Leprince de Beaumont (1711-1776). Les parents de Prosper, qui se sont mariés à (Paris 12e) le 22 juin 1802, ont un solide bagage intellectuel et artistique datant du XVIIIe siècle, mais ne s'engagent guère dans les courants culturels naissants (romantisme). De l'éducation parentale, Mérimée retient l'horreur de l'emphase.
xxx/ellauri128.html on line 68:
xxx/ellauri128.html on line 105: Vaakku ilmeisesti piti vastustelevista runotytöistä. Sama predilektio näkyy mom and son videoissa: "mami" pyristelee vastaan alussa, mutta panee vastaan tarmokkaasti loppupeleissä. Haista-paska kappalainen Capellanus näyttää olleen Vaakun lemppareita. Ruma Honoré de Balzac oli kanssa kova panomies, tosin se sai työntää vasta maxettuaan runsaasti. Paul Bourget oli varsinainen pahis, kuten jo tiedetään. Näissä hanuissa on hurjasti narsisteja. Chardonne eli puteli-Jaakko oli Vaakun poliittinen virkaveli. Cicero oli tyhmä snobi kikhernekauppias. Disraeli Tears oli poikkeuxellisesti hölmö jutku. Dosto komppaa Catullusta Karamazoveissa tän suositun vihaava rakkaus-aiheen suhteen. Duclos näyttää olleen paskiainen miehexeen. Hemmetin paljon on näitä koiraan lisääntymisstrategia-aiheita, missä rakkautta piisaa just niin kauan että pääsee luukulle, ja sitten alkaa jo huooh ikävystyttää. Vaakulla on vitun vähän ylipäänsä naisia muutakuin puheenaiheena. Joubert on nyysinyt ton "ei 2x samaa" penseen ihailemaltaan Rochefoucauldilta (tai vastoin päin). Vaakulla ja Tommilla on samojakin töräyxiä respektiivisissä kokoelmissa. Nietschen penseet naimisesta on niin heikkoja ettei viizi edes mainita. Sen kokemuxet siitä oli aika rajallisia. Mitä jää viivan alle kun Shawin supistus on tehty? Minielefantin kärsä. Tosta tottumuxen osuudesta rakkaudessa näyttää M/F töräyttäjät ottavan ihan vastakkaisia kantoja. Koiraiden kannalta on toi uutuudenviehätys tietty tärkeä. Jokainen uusi reikä on uusi tilaisuus. Riippumahainen Ball-sack ei kyllä tiennytkään mitään häveliäisyydestä. Sen Contes drolatiques on pitkästyttävä. Disdraeli saa lisää haukkuja albumissa 243.
xxx/ellauri128.html on line 151: Paul Lefèvre-Geraldy, dit Paul Géraldy, né à Paris 18e le 6 mars 1885 et mort à Neuilly-sur-Seine le 10 mars 1983, est un poète et dramaturge français. Géraldy ne figure pas dans les principales anthologies de la poésie française de la fin du XXe siècle, ce qui l'a rendu presque inconnu de la génération née après-guerre. Säälittävä nelisilmäinen sillinruotoripustin.
xxx/ellauri128.html on line 155: Élie Pierre Étienne Rey, né le 28 février 1879 à Saint-Pardoux-la-Rivière (Dordogne) et mort le 14 février 1965 à Paris, était un écrivain, dramaturge et critique littéraire français. Eipä siitä sen enempää. Rakkaus takuulla ylensi sitä.
xxx/ellauri128.html on line 249:
xxx/ellauri128.html on line 250:
xxx/ellauri128.html on line 538: He had a good education at the lycée in Rouen, falling under the influence of a charismatic teacher, Émile-Auguste Chartier, known as “Alain.” Alain inspired other pupils, too, including Simone Weil and Raymond Aron, urging them to question received ideas. He gave Maurois a love of literature but also, perhaps surprisingly, urged him to take up the mill business after leaving school. Maurois did so, but in his Elbeuf office he kept a secret cupboard filled with Balzac novels and notebooks, and copied out pages of Stendhal to improve his writing style. He became a Kipling enthusiast, and learned excellent English. He travelled to Paris at least one day a week, and frequented brothels there.
xxx/ellauri128.html on line 542: Jean Anouilh (/a.nuj/) est un dramaturge et scénariste français né le 23 juin 1910 à Bordeaux (Gironde) et mort le 3 octobre 1987 à Lausanne (Suisse). Son œuvre théâtrale commencée en 1932 est particulièrement abondante et variée : elle est constituée de nombreuses comédies souvent grinçantes et d´œuvres à la tonalité dramatique ou tragique comme sa pièce la plus célèbre, Antigone, réécriture moderne de la pièce de Sophocle. Mulla taitaa olla se.
xxx/ellauri128.html on line 546: Après la guerre apparaissent les Pièces brillantes qui jouent sur la mise en abyme du théâtre au théâtre (La Répétition ou l´Amour puni en 1947, Colombe en 1951), puis les Pièces grinçantes, comédies satiriques comme Pauvre Bitos ou le Dîner de têtes (1956). Dans la même période, Jean Anouilh s´intéresse dans des Pièces costumées à des figures lumineuses qui se sacrifient au nom du devoir : envers la patrie comme Jeanne d´Arc dans L´Alouette (1953) ou envers Dieu comme Thomas Becket (Becket ou l´Honneur de Dieu en 1959). Le dramaturge a continué dans le même temps à servir le genre de la comédie dans de nombreuses pièces où il mêle farce et ironie (par exemple Les Poissons rouges ou Mon père ce héros en 1970) jusque dans les dernières années de sa vie.
xxx/ellauri129.html on line 493:
xxx/ellauri129.html on line 494:
xxx/ellauri129.html on line 495:
xxx/ellauri129.html on line 496:
xxx/ellauri129.html on line 497:
xxx/ellauri129.html on line 607: Paul Courty Né le 8 Avril 1840 Décédé en 1892- Dramaturge et romancier français. Découvrez la biographie de Paul Courty , ainsi que des anecdotes, des citations de Paul Courty , des livres, des photos et vidéos.
xxx/ellauri129.html on line 673: Étienne Jodelle est un poète et dramaturge français, né en 1532 et mort en juillet de 1573 à Paris. Membre de la Pléiade, il s´efforcera de revitaliser les principes du théâtre antique à la Renaissance. Il est le premier à introduire l´alexandrin dans la tragédie à son époque, notamment avec Cléopâtre captive, la première tragédie à l´antique, ainsi que L´Eugène dans la comédie, reconnu comme un précurseur du théâtre qui naît dans la seconde moitié du XVIe siècle, une période convulsive qui verra ses incertitudes incarnées dans son œuvre L´Eugène est une comédie humaniste d´Étienne Jodelle, représentée pour la première fois en 1553, à l´Hôtel de Reims, en même temps que Cléopâtre captive. C´est la première comédie à l´antique en langue française, même si certains de ses éléments sont encore proches de la farce : en cela, elle constitua un moment fort dans l´histoire de la Pléiade. Jodelle on piipunrassin näköinen.
xxx/ellauri130.html on line 174: Marcion of Sinope (/ˈmɑːrʃən, -ʃiən, -siən/; Greek: Μαρκίων [note 1] Σινώπης; c. 85 – c. 160) was an early Christian theologian, an evangelist, and an important figure in early Christianity.Marcion preached that the benevolent God of the Gospel who sent Jesus Christ into the world as the savior was the true Supreme Being, different from and opposed to the malevolent demiurge or creator god, identified with the Hebrew God of the Old Testament. He considered himself a follower of Paul the Apostle, whom he believed to have been the only true apostle of Jesus Christ, a doctrine called Marcionism. Marcion published the earliest extant fixed collection of New Testament books, making him a vital figure in the development of Christian history.[citation needed] Early Church Fathers such as Justin Martyr, Irenaeus, and Tertullian denounced Marcion as a heretic, and he was excommunicated by the church of Rome around 144. He published the first known canon of Christian sacred scriptures, which contained ten Pauline epistles (the Pastoral epistles weren't included) and a shorter version of the Gospel of Luke (the Gospel of Marcion). This made him a catalyst in the process of the development of the New Testament canon by forcing the proto-orthodox Church to respond to his canon. Varmaan Marcion oli sitten yhtä persepää kuin Puovoli.
xxx/ellauri130.html on line 767: Paul Claudel, né le 6 août 1868 à Villeneuve-sur-Fère (Aisne), et mort le 23 février 1955 à Paris, est un dramaturge, poète, essayiste et diplomate français, membre de l´Académie française. Il est le frère de la sculptrice Camille Claudel. Paul est le frère cadet de Louise Claudel, pianiste, née en 1866, et de la sculptrice Camille Claudel, laquelle réalisera en 1884 son buste « en jeune Romain »
xxx/ellauri137.html on line 194: When Manet painted this piece 1868, scenes of bourgeois life were in vogue. Yet The Balcony went against the conventions of the day. All the subjects were close acquaintances of the artist, especially Berthe Morisot who here, pictured sitting in the foreground, makes her first appearance in Manet's work, and who went on to become one of his favourite models.
xxx/ellauri137.html on line 634: Dancing to Mozart is a satire of Hollywood values and fantasies, Latin American dictatorships, Da Vinci Code conspirators, movie violence, magical realism, televangelists, mixed wrestling, extreme cosmetic surgery, and a host of other sensational idiocies that thrive on 21st century self-delusion. This whimsical contemporary “Candide” offers a trip through the world of out-of-control egos to a final revelation of ordinary common sense. The send-up is a mix of shrewd perception, lampoon, and wacko action that includes the Society of the Crystal Skull, the Opus Dopus, a female wrestling Amazon with one breast, an Arab who wants to recruit Islamic converts like an American billboard evangelist, two energetic film directors with crazy ideas, a rescue from captivity through “mind-invasion” (á la Inception) and a Hindu swami who tries to set all straight with a Bhagavad burrito. And a lot more.
xxx/ellauri139.html on line 1030: En 1775 paraît sa première pièce majeure Le Dix-huitième siècle. C’est une satire en vers qui donne la caricature de son temps ; la philosophie y est le principe de la « chute des arts », de la « perte des mœurs ». Tout y est matière à charge : la bourgeoisie, la noblesse, le clergé libertin ; la littérature du moment y est passée au peigne fin. Des généralités sociales, on passe bientôt aux attaques ad hominem ; à la fin de la satire, du reste, le nom honni paraît enfin : Voltaire. Le Dix-huitième siècle est véritablement à sa parution, et pour reprendre le mot de Huysmans, « un météore dans le champ littéraire » de l’époque. Il n'est pas de bon ton, La critique se dechaine.
xxx/ellauri139.html on line 1075: Né le 28 frimaire an XII (20 décembre 1803) sous le Consulat, à Lyon, 62 rue Pas Étroit (actuelle rue du Bât-d'Argent), Pierre François Lacenaire est le quatrième enfant et le deuxième fils de Jean-Baptiste Lacenaire, bourgeois et négociant lyonnais, et de Marguerite Gaillard, qui connaît treize grossesses entre 1799 et 1809. Kyllä meni kesken kovasti, jopa riitti Jean-Baptistella yritystä siementää. Non désiré de ses parents, il souffre de se voir préférer son frère aîné Jean-Louis, né le 19 frimaire an VIII (10 décembre 1799), il a notamment un sentiment d'abandon de sa mère et sera spolié de son héritage par son père.
xxx/ellauri139.html on line 1156: Le philosophe Michel Foucault considérait que la notoriété de Lacenaire chez les Parisiens marquait la naissance d'un nouveau genre de bandit adulé, le criminel romantique bourgeois. Le roman La Voix Secrète de Michael Mention retrace les dernières semaines de sa vie.
xxx/ellauri148.html on line 126: Other developed nations [who? were there any?], being more dependent on OPEC oil, took more seriously the threat of an Arab oil embargo and trade boycott, and had stopped supplying Israel with munitions. As a result, Israel was totally dependent on the United States for military resupply, and particularly sensitive to anything that might endanger that relationship. After Meir had made her decision, at 10:15 am, she met with American ambassador Kenneth Keating in order to inform the United States that Israel did not intend to preemptively start a war. It would be just an accident. An electronic telegram with Keating's report on the meeting was sent to the United States at 16:33 GMT (6:33 pm local time). A message arrived later from United States Secretary of State Henry Kissinger saying, "Don't preempt." At the same time, Kissinger also urged the Soviets to use their influence to prevent war, contacted Egypt with Israel's message of non-preemption, and sent messages to other Arab governments to enlist their help on the side of moderation. These late efforts were futile. According to Henry Kissinger, had Israel struck first, it would not have received "so much as a nail".
xxx/ellauri148.html on line 179: In the days of King Messiah, when his kingdom is established and all Israel are gathered into it, the descent of all of them will be confirmed by him through the Holy Spirit which will rest upon him, as it is written, And he shall sit as a refiner and purifier of silver, and he shall purify the sons of Levi, and purge them as gold and silver ( Mal. 3:3), And he will first purify the Children of Levi and will say: “This is of priestly descent, and this is of Levitic descent.” And he will reject those who are not descended of Israel, as it written, And the Tirshatha [governor] said to them that they should not eat the most holy things till there stood up a priest with Urim and Thummin (Ezra 2:63) From this you learn that the presumption of descent will be confirmed, and those with established descent will be announced by the Holy Spirit. And he will establish the descent not from Israel [in general] but from each tribe and tribe. For he will announce that this one is from such and such a tribe, and this one from such and such a tribe….
xxx/ellauri149.html on line 505: Lagarde´s anti-Semitism laid the foundations for aspects of National Socialist ideology, in particular that of Alfred Rosenberg. He argued that Germany should create a "national" form of Christianity purged of Semitic elements and insisted that Jews were "pests and parasites" who should be destroyed "as speedily and thoroughly as possible". His library now belongs to the New York University.
xxx/ellauri154.html on line 99: While there were many contemporary critics of her comportment, many people accepted her behaviour until they became shocked with the subversive tone of her novels. Those who found her writing admirable were not bothered by her ambiguous or rebellious public behaviour. Victor Hugo commented "George Sand cannot determine whether she is male or female. I entertain a high regard for all my colleagues, but it is not my place to decide whether she is my sister or my brother. I bet s/he doesn´t know her/himself." She engaged in an intimate romantic relationship with actress Marie Dorval. She was buried in sand behind the chapel at Nohant. In 1880 her children sold the rights to her literary estate for 125,000 Francs[28] (equivalent to 36 kg worth of gold, or 1.3 million dollars in 2015 USD). Quite a handsome net worth for a lady. Sand often performed her theatrical works in her small private theatre at the Nohant estate. Sand was all for the bourgeois revolution but no communist. Victor Hugo, in the eulogy he gave at her funeral, said "the lyre was within her, so no wonder nothing else could fit in."
xxx/ellauri154.html on line 247: Tää Alamyn Salome on musta vetävämpi. Tanssit on tanssittu, eiköhän nakata tää irtopää rodeen. Kuvan nimi on kaikessa lyhykäisyydessään nasevasti
https://l450v.alamy.com/450v/w58a5m/salom-with-the-head-of-john-the-baptist-salom-is-the-daughter-of-herodias-and-herod-philip-her-mother-wanted-to-remarry-herod-antipas-the-preacher-john-the-baptist-had-condemned-this-marriage-and-was-imprisoned-on-it-on-his-birthday-herod-antipas-promised-to-give-salom-what-she-wanted-when-she-danced-for-him-her-mother-herodias-urged-her-to-ask-the-head-of-john-the-baptist-on-a-platter-against-his-will-herod-kept-his-promise-after-the-dance-the-severed-head-was-carried-on-a-saucer-new-testament-matthew-14-6-11-mark-6-14-29-salom-is-presented-here-as-an-eastern-princess-she-w58a5m.jpg.
xxx/ellauri154.html on line 249:
xxx/ellauri165.html on line 306: With her grandmother struggling to make ends meet at the age of 60, and after Mary went to London in 1777, Emma began work, aged 12, as a maid at the Hawarden home of Doctor Honoratus Leigh Thomas, a surgeon working in Chester.
xxx/ellauri165.html on line 360: Emma received several marriage proposals during 1804, all wealthy men, but she was still in love with Nelson and believed that he would become wealthy with prize money and leave her rich in his will, and she refused them all. She continued to entertain and help Nelson's relatives, especially William and Sarah's "obstreperous son Horace" and their daughter Charlotte, who was referred to as Emma's "foster daughter" in a letter. Nelson urged her to keep Horatia at Merton, and when his return seemed imminent in 1804, Emma ran up bills on furnishing and decorating Merton. Five-year-old Horatia came to live at Merton in May 1805. There were also reports that she holidayed with Emma Carew.
xxx/ellauri168.html on line 302: Influenced: Gualtiero Piccinini, Sam Harris, Tyler Burge
xxx/ellauri173.html on line 253: Auf Drängen seiner Familie heiratete er 1765 die Augsburger Kaufmannstochter Anna Dorothea von Hillenbrand (1746–1801), mit der er 14 Kinder haben sollte. Samen hatte er so es gut reichte.
xxx/ellauri173.html on line 382: Une Déesse bourgeoise! Vittu tällä mezästäjä-keräilijöiden saaren kreivillä on kovat luulot izestään. Se on moukempi kuin nippu kauppiaita.
xxx/ellauri174.html on line 330: The manchineel tree (Hippomane mancinella) is a species of flowering plant in the spurge family (Euphorbiaceae). Its native range stretches from tropical southern North America to northern South America.
xxx/ellauri174.html on line 499: Surge amica mea… et veni. kuin Salomon telttakankaat,
xxx/ellauri175.html on line 652: "Vihdoin!..." hän sanoi tylsästi: "Oi rakas, okei se olet sitten sinä! Lähdetäänkö Hesburgeriin hampparille?
xxx/ellauri176.html on line 842: While Tyndall was inside Jordan hastily married his fiancee Miss Dior. Tyndall got sore and founded his own, even greater Britain movement. Make Britain Great Again. Bugger. Jordan's first wife was French socialite Françoise Dior, the niece of fashion designer Christian Dior. She, too, was a Nazi and helped fund various right-wing causes after the war. Dior had an incestuous relationship with her own daughter Christiane, before playing an active role in her child's suicide. Soon Dior found Jordan bourgeois and divorced him. Jordan's second partner Joanna Saffrany was probably a --- Hungarian!
xxx/ellauri179.html on line 390: “The bourgeois appreciates?” Papa laughed big and drank his grappa and picked up the walking stick. The two Americans sat drinking their grappas at the bar. One had taped up glasses and the other had messy grey-flaked hair. The one with the glasses listened closely. The other just drank.
xxx/ellauri179.html on line 617: This bit of news is quite startling. It upsets half a century of scholarship that seems to have clearly shown James was a firm bachelor with a “low amatory coefficient,” as one of his doctors put it in 1905 in New York. But Holmes is not the only homosexual lover Novick claims for James. He also says that James had an affair with Paul Zhukovski, a Russian aristocrat James met in 1876 in the entourage of Ivan Turgenev.
xxx/ellauri179.html on line 629: Novick’s second “case” is as flimsy as the first, but it has more documentation. It is based on James’ letters from Paris between 1875 and 1876. He has met Ivan Turgenev, the Russian master, and finds himself moving among assorted Russians. One of them is Paul Zhukovski, son of a Russian poet who tutored Alexander II when he was a prince. Reared in the royal court, Zhukovski is soft, dependent, spoiled, and weak-willed, but graceful and entertaining. James has never known any Russians, and Zhukovski becomes an agreeable companion; he is “picturesque,” and while James tells his parents that “human fellowship” is not his specialty, the two get along very comfortably. They dine with Turgenev, and with countesses, a duke, princesses. They make sorties into cabarets and cafes. James reports that he and Zhukovski have sworn “eternal fellowship.” One could read sex into this–as Novick does–but it sounds more like the drinking and singing that often takes place among young males, their swagger and “brotherhood.” At every turn, Novick introduces suggestions of a love affair.
xxx/ellauri179.html on line 635: Writing to his sister Alice, James characterized Zhukovski as “the same impracticable and indeed ridiculous mixture of Nihilism and bric-à-brac as before.” He adds that Zhukovski always needs to be sheltered by a strong figure: “First he was under Turgenev, then the Princess Urusov, whom he now detests and who despises him, then under H.J. Jr. (!!), then under that of a certain disagreeable Onegin (the original of Turgenev’s Nazhdanov, in Virgin Soil) now under Wagner, and apparently in the near future that of Madame Wagner.” Novick bypasses these letters; he avoids looking at facts that might spoil his case. He does allude to the James remark about Zhukovski’s bric-a-brac, but he seems to misunderstand its irony. He claims that James was “cautious” about this visit because of crime and disease in the Naples area–all this, says Novick, is “out of keeping with the collection of bric-à-brac with which Zhukovski was surrounded.” James may indeed have been referring to the villa’s human bric-a-brac.
xxx/ellauri179.html on line 650: Another theme of Kake and Bill's banter concerns the latter's status as an expatriate. He has fled America, with its prudish Anti-Saloon League and bourgeois President Coolidge (who famously said "The business of America is business"). Finally, note the gruff tenderness shared by Kake and Bill in these scenes. One of Hemingway's pleasures in life as in art was what we now call "male bonding," and in this case the bonding is poignant, as in some ways it replaces the love that Kake cannot fully express with female companions. Haha, so you must mean dick, that's the only thing Bill has and they don't.
xxx/ellauri186.html on line 266: Lowell married the novelist and short-story writer Jean Stafford in 1940. Before their marriage, in 1938, Lowell and Stafford were in a serious car crash, in which Lowell was at the wheel, that left Stafford permanently scarred, while Lowell walked away unscathed. The impact crushed Stafford's nose and cheekbone and required her to undergo multiple reconstructive surgeries. No wonder they had a tormented marriage.
xxx/ellauri187.html on line 105: Rilke lived on the brink of poverty for much of his life, dependent on the good graces of aristocratic and haute-bourgeois patrons in the twilight of the Hapsburg Empire. His shaky situation, much as he complained of it, suited his temperament as well as did the black clothes he liked to parade in during his dandyish younger days in Prague. Like the great German mystics, Rilke was a confirmed solitary. Thus he sought to form emotional bonds with people more ardently than do those who take their desire to be with others for granted. Wandering from person to person and from place to place like a pilgrim, he found that patrons offered him, among more practical things, a potential shrine of emotional fulfillment.
xxx/ellauri187.html on line 296: In 1870, Pope Pius IX proclaimed Saint Joseph "Patron of the Universal Church". Joseph is also the unofficial patron of fighting communism. In 1889, Pope Leo XIII issued the encyclical Quamquam pluries in which he urged Catholics to pray to Joseph as patron of the church. This was in view of challenges facing the church, such as the growing depravity of morals in the young generation. He prescribed that every October, a prayer to Saint Joseph be added to the Rosary, with attached indulgences.
xxx/ellauri193.html on line 802: The role of faith communities in rebuilding prisoners’ lives should not be underestimated. The late South African cardiac surgeon Prof. Chris Barnard described execution as follows:
xxx/ellauri199.html on line 1074: The announcement seemed to drive a surge of support for Seuss classics. Dozens of his books shot to the top of Amazon’s print best-seller list; on Thursday morning, nine of the site’s top 10 best sellers were Seuss books.
xxx/ellauri202.html on line 206: À travers les destinées de deux familles bourgeoises, les Thibault et les Fontanin, est évoquée la France de la Belle Époque qui va sombrer dans le premier conflit mondial. L'ensemble du cycle est surtout centré sur les deux fils du riche notable catholique Oscar Thibault, deux frères que tout oppose : Antoine, l'aîné, médecin sûr de lui, esprit rationnel et plutôt conformiste, et son cadet de neuf ans, Jacques, idéaliste et tourmenté, en révolte contre les valeurs de la société bourgeoise puis militant socialiste.
xxx/ellauri202.html on line 208: « Je voudrais surtout ressusciter l'atmosphère du temps. L'agitation pacifiste internationale, autour de Jacques ; la vie bourgeoise, autour d'Antoine », écrit l'auteur à son collegue homophile et ami André Gide en 1933: dès lors « on passe de la fresque sociale à la fresque historique».
xxx/ellauri202.html on line 365: Most recently, the conspiracy theory about whether Adolf Hitler was Jewish resurfaced in 2019. Psychologist Leonard Sax released a paper reexamining the controversial claim, titled Aus den Gemeinden von Burgenland: Revisiting the question of Adolf Hitler’s paternal grandfather.
xxx/ellauri212.html on line 77: His novels were admired by the author Somerset Maugham. A few years after Lodwick's death, Anthony Burgess wrote: "He is not afraid of rhetoric, grandiloquence; his knowledge of foreign literature is wide; his mastery of the English language matches Evelyn Waugh's." He warned, nevertheless, that because of his early death he was "in danger of being neglected", and indeed D. J. Taylor has written that in the post-war years Lodwick's "doomy romanticism sat queerly alongside the comic realism of a Waterhouse or an Amis: Lodwick's reputation did not survive the 1960s."
xxx/ellauri218.html on line 112: He believes the US can still successfully fight the wars of yesteryear — World War-style conflicts — but hasn’t yet mastered how to win wars against insurgents, which are smaller fights against groups within countries. The problem is the US continues to involve itself in those kinds of fights.
xxx/ellauri225.html on line 44: The general gist is that humans originally spread throughout the galaxy from a planet called Hain. The Hainish colonies (including Earth) all eventually lost contact with and then memory of each other; each book or story then shows a planet at or shortly after the moment when contact is re-established. It’s a useful way to frame the classic sociological sci-fi writing that Le Guin is known for—an Envoy or Observer from the slowly burgeoning coalition of planets can arrive at a completely new human society, which Le Guin can then use to dissect and explore some facet of real life through speculative worldbuilding. And the best part of it is that unless Darwin got his hairy foot into it, all the Hainians got fully interlocking genitals! One of the biggest obstacles to enjoyable alien sex is overcome.
xxx/ellauri225.html on line 267: Le Guin read both classic and speculative fiction widely in her youth. She later said that science fiction did not have much impact on her until she read the works of Theodore Sturgeon and Cordwainer Smith, and that she had sneered at the genre as a child. Authors Le Guin describes as influential include Victor Hugo, William Wordsworth, Charles Dickens, Boris Pasternak, and Philip K. Dick. Le Guin and Dick attended the same high-school, but did not know each other. She also considered J. R. R. Tolkien and Leo Tolstoy to be stylistic influences, and preferred reading Virginia Woolf and Jorge Luis Borges to well-known science-fiction authors such as Robert Heinlein, whose writing she described as being of the "white man conquers the universe" tradition. Several scholars state that the influence of mythology, which Le Guin enjoyed reading as a child, is also visible in much of her work: for example, the short story "The Dowry of Angyar" is described as a retelling of a Norse myth.
xxx/ellauri225.html on line 410: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
xxx/ellauri225.html on line 464: Helvetin moukkamainen Burre möykkää Hamburger Börsissä (entistä nolommassa Berlusconin pellepuvussa) kun ei saa mieleisiään perunoita 24 egen pihvin seuraxi.
xxx/ellauri227.html on line 598: Luottamus demareihin murenisi täysin jos IB asiakirjat pulahtavat pintaan. Demareiden olisi vaikea muodostaa hallitusta. Burgerit pääsisivät valtaan. Hurra hurra! hurraavat Annika ja Berit.
xxx/ellauri230.html on line 223: Myöhäisempi mongoli selostaa tapahtumat seuraavasti: Since the late 19 century and early 20 century, Tibet became more and more strategic place for British because Russian Czar’s expansion into Central Asia directly threatened India-‘the jewel in the crown’ of the British Empire. As a result, British government hurried its diplomatic step toward Tibet. In 1893, Qing government signed a contract with British, without Tibetan representative, promising British special trade rights in Tibet. Under such circumstances, Dozhiev, a Buriat Lama, also a close adviser of Thirteenth Dalai Lama, urged His Holiness to seek help from Czar’s Russia to prevent Tibet from British expansion since Manchu Qing was not powerful enough to protect Tibet anymore. This short paper tries to answer the questions like, what was the nature of his missions to Russia? And what was the relationship between Tibet and Russia during his missions in boarder international power relations? Key words: envoy, missions, power relations.
xxx/ellauri230.html on line 276: Koo Vi Kyuin (Chinese: 顧維鈞; pinyin: Gù Wéijūn; Wade–Giles: Ku Wei-chün; January 29, 1888 – November 14, 1985), better known as V. K. Wellington Boot Koo, was a statesman of the Bourgeois Republic of China. He was one of Republic of China's representatives at the Paris Peace Conference of 1919.
xxx/ellauri230.html on line 282: Wellington Boot Koo served as an ambassador to France, Great Britain and the United States; was a participant in the founding of the League of Nations and the United Nations; and sat as a judge on the International Court of Justice in The Hague from 1957 to 1967. Between October 1926 and June 1927, while serving as Minister of Foreign Affairs, Koo briefly held the concurrent positions of acting Premier and interim President of the Bourgeois Republic of China. Koo was the first (and last) Chinese head of state known to use a Western name publicly.
xxx/ellauri232.html on line 79: Right-wing parties are on the rise across Europe, and Sweden is no exception. The far-right and populist Sverigedemokraterna (the Sweden Democrats) now have representatives in the cabinet, and the bourgeois parties are coming close behind.
xxx/ellauri232.html on line 92: The far Right is moving forward all over the globe: in Putin’s Russia, in the sectarian conflicts of the Middle East, dramatically in India, visible in the success of the BJP (witness the 182-meter statue of Patel!). This occurs as the need for a planned and democratically controlled economy is more pressing than ever, as we face accelerating climate change, and shifting attitudes to nationality, as more and more people across the world are forced to move. Socialism – far beyond the clichés of economism – is needed more urgently than ever.
xxx/ellauri232.html on line 169: Aus dem „tonnenweise“ vorliegenden Material in Ludwigsburg stütze er sich auf ganze 166 Aussagen vor Kriegsverbrechertribunalen. „Mit Goldhagens Methoden im Umgang mit Beweismaterial könnte man aus dem Ludwigsburger Material leicht die nötigen Zitate heraussuchen, um das genaue Gegenteil von dem zu beweisen, was Goldhagen behauptet.
xxx/ellauri237.html on line 761: El triunfo del verdadero hombre surge de
xxx/ellauri239.html on line 608: Ulkonäöllisesti exä ja nyxä hyvin samankaltaiset lasit päässä. Mitäs lähti valkoisen ääsburgerin matkaan. Puikulapää olisi pitänyt kuin kukkaa kämmenellä. Poikkeuksellista on tekijän ammatti ja myös se, että nyt ei olla perusnarkkien piireissä vaan suomenruotsalaisen Ankkalammikon ytimessä.
xxx/ellauri250.html on line 435: It’s a tale of the endearing Russian bear, which rings discordantly when that bear has its claws out for its neighbors. Russians can't be nice! It is all russki propaganda! It depicts a woman’s quick forgiveness of a sexual predator with whom she’s forced to associate. (What the fuck, some sexual predator indeed, won't even give to her when she asks.) It’s about the fecklessness of the intellectual class and the blank emptiness of the Western (and Westernized) bourgeoisie—the screenplay deliberately leaves F.F. blank, even unto her name. Ljoha isn’t quite as blank, because in his unguarded drunkenness, he blurts out a few of his prejudices and acts out his impulses.
xxx/ellauri250.html on line 561: In his early teen years, Bukowski had a cow when he was introduced to alcohol by his friend William "Baldy" Mullinax, depicted as "Eli LaCrosse" in Ham on Rye, son of an alcoholic surgeon. "This 'alcohol' is going to help me for a very long time," he later wrote, describing a method (of drinking) he could use to come to more amicable terms with his own life. After graduating from Los Angeles High School, Bukowski attended Los Angeles City College for two years, taking courses in art, journalism, and literature, before quitting at the start of World War II. He then moved to New York City to begin a career as a financially pinched blue-collar worker with dreams of becoming a writer.
xxx/ellauri250.html on line 618: Bukowski selbst hat das Bild des saufenden und krakeelenden Genies nach Kräften gefördert. Legendär ist die Lesung in der Hamburger Markthalle am 18. Mai 1978, bei der ein Kühlschrank auf der Bühne stehen musste, damit der Nachschub an wohltemperiertem Wein der Sorte Müller-Thurgau nicht abriss. Im späteren Leben hatte er den Alkoholismus anscheinend im Griff und soll um einiges ruhiger und sensibler gewesen sein, als sein Image besagte.
xxx/ellauri251.html on line 691: Who drives against the surge of stormy spears
xxx/ellauri251.html on line 1567: Smites without sword, and scourges without rod;
xxx/ellauri251.html on line 3352: Scotland's Nicola Sturgeon: 5 feet, 4 inches (163 cm)
xxx/ellauri253.html on line 313: Tony otti paperipussista purilaisen Burger Kingistä. Onpa säälittävän kurjaa elämää. Tää sit muka löi sosialistimaat laudalta. Guayanassa oli virzaputkilla varustettuja pygmejä. Etnää Unton fiktiiviset tyypit on sit karseita.
xxx/ellauri253.html on line 340: Massayhteiskunta pääsi kukoistamaan ensimmäisenä Yhdysvalloissa ja siellä se myös ensimmäisenä tuhoutuisi. Massayhteiskunta synnytti automaattisesti kulutuskeskeisyyden, uuslukutaidottomuuden, katuväkivallan ja yhteiskunnallisesti rauhattoman henkisen ja taloudellisen me-first filosofian. Eikä mitään niin tehokasta idiotismia levittävää propagandakoneistoa ollut kuin amerikkalainen massaviihde. Ja brittiviihde hyvänä kakkosena, nytkin poliisisarjassa McDonald and Burger King kaikki alaluokan tyypit oli konnia ja yläluokan akateemikot jäi nauttimaan perimästään omaisuudesta. Värivammaiset poliisit kuljetti konnat poseen hilut kintuissa.
xxx/ellauri255.html on line 111: This was exactly what Lenin and the Bolsheviks needed. The upsurge of chaotic violence was actually bulldozing a way through for the Bolsheviks to seize power, because the liberals were incapable (and actually unwilling) to do anything about it. What Lenin perceived – and he was absolutely right – was that the success of a coup depends on the apathy of the majority, not on how many real supporters you have. Trump and Bolsonaro made the same observation.
xxx/ellauri255.html on line 115: He even accused the bourgeoisie of somehow sabotaging food supplies. Actually, though, the bourgeoisie had virtually no control over food supplies at all, they were all stashed away by the kulaks.
xxx/ellauri255.html on line 160: This is what Putin has been raging about: it was Lenin who gave Ukraine its autonomy at that stage. The Bolsheviks thought that allowing a certain amount of autonomy or independence to these former nation states of the Russian empire would cause no problems, because the forthcoming world revolution would bring those states back under communist control – and that’s where they made their great mistake. They did not count on the wily Westerners to come sneaking in with their Coke and burger laissez faire and tease away the little bro.
xxx/ellauri255.html on line 231: 1850-luvun puolivälissä Nekrasov sairastui vakavasti ja lähti Italiaan toipumaan. Hänen lomaillessaan Aikalaiseen tuli kaksi radikaalimpaa kirjoittajaa Nikolai Tšernyševski ja Nikolai Dobroljubov. Nekrasovia arvosteltiin, kun hän päästi Tšernyševskin hyökkäykset lehden sivuille, ja vuonna 1860 talousliberaali Ivan Turgenev kieltäytyi enää julkaisemasta mitään Aikalaisessa.
xxx/ellauri259.html on line 601: Bis 1500 wurden die Begriffe Schleswig und Süderjütland rund fünfhundert Jahre synonym auf deutsch und dänisch gebraucht, doch wurde das Herzogtum seit der Herrschaft der Schauenburger Herzöge Ende des 14. Jahrhunderts überwiegend nach der Residenzstadt Schleswig benannt, dies wurde in der frühen Neuzeit schließlich der gebräuchlichere Ausdruck. Erst im Zuge des aufkommenden Nationalismus im 19. Jahrhundert wurde der Begriff Sønderjylland/Süderjütland von dänischer Seite wieder verstärkt verwendet. 1895 wurde die Verwendung des Begriffs schließlich von preußischer Seite verboten.
xxx/ellauri268.html on line 126: Vorliegende Erzählung ist ein Teil eines großen, aber niemals von dem Dichter vollendeten Novellenzyklus, „Das Vermächtnis Kains“, der nach Sacher-Masochs eigenem Ausspruche „eine bilderreiche Naturgeschichte des Menschen sein sollte“. Das Ganze sollte in sechs Unterabteilungen zu je sechs Novellen zerfallen, für welche die Obertitel „Die Liebe“, „Das Eigentum“, „Das Geld“, „Der Staat“, „Der Krieg“ und „Der Tod“ vorgesehen waren. Sacher-Masoch hatte sich somit ein sehr hohes Ziel gesteckt, er wollte in diesen geplanten Erzählungen alles Menschenleid und -schicksal in seinen verschiedensten Möglichkeiten und Ausdrucksformen schildern und zugleich in der Schlußnovelle eines jeden Teiles die Antwort auf die behandelte Frage und deren Lösung geben.
xxx/ellauri268.html on line 139: Obwohl seine Werke seit über 50 Jahren der Literatur angehören und in allen Literaturgeschichten gewürdigt sind, ist es ihnen — und namentlich der „Venus im Pelz“ — nicht erspart geblieben, neuerdings seitens der Polizeiorganen mit unansehnlichen Flechen dekoriert zu werden.
xxx/ellauri280.html on line 146: Palestinians urge UN to demand Israel end settlements
xxx/ellauri298.html on line 215: ‘Stay beneath the smoke,’ The firefighter urged us In
xxx/ellauri304.html on line 490: Carefree. Nervous. (Except when doing brain surgery.)
xxx/ellauri307.html on line 362: Pariisin natsien miehityksen aikana Rue Lourmel -kadulla sijaitsevasta nunna Marian asuntolasta tuli yksi vastarintaliikkeen päämajasta. Vuonna 1940 hän avaa täysihoitolaansa nakkikioskin, jossa hän myy halpoja tuotteita. Kun saksalaiset tuhosivat Venäjän julkisen Turgenev-kirjaston, I. A. Buninin arkisto siirrettiin nunna Marian asuntolaan. Arkisto pelastettiin, ja Bunin palautti sen vuonna 1945. Vuonna 1941 nunna Maria järjesti jotain Lurmel kadulla.
xxx/ellauri312.html on line 535:
urger_Boogaloo.jpg/800px-Iggy_Pop_at_Burger_Boogaloo.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri312.html on line 635: Ads for penis-enlargement products and procedures are everywhere. A vast number of pumps, pills, weights, exercises and surgeries claim to increase the length and width of your penis. However, there's little scientific support for nonsurgical methods to enlarge the penis. And no trusted medical organization endorses penis surgery for purely cosmetic reasons. Most of the techniques you see advertised don't work. And some can damage your penis. Think twice before trying any of them.
xxx/ellauri320.html on line 195: Despite this very pointed rebuff, Cartland's confidence in these years seemed ever burgeoning - at the age of 77, she even recorded an album of love songs which were so hilarious that it became a collector's item for all the wrong reasons.
xxx/ellauri337.html on line 117: Als Kind kommt Leni mit den Lehrmethoden in der Konfessionsschule nicht zurecht. Ihr Aussehen rettet sie jedoch durch die Schulzeit: Als „deutschestes Mädel“ der Schule kann man sie schlecht auf die Hilfsschule verweisen. Verwiesen wird hingegen Margret Schlömer. Trotz der kurzen gemeinsamen Schulzeit hat Leni in ihr eine Freundin fürs Leben. Leni ist so sinnlich, dass sie alles als erotische Erfahrung erlebt. Mit 16 Jahren hat sie ihren ersten Orgasmus allein im Heidekraut, weshalb ihr auch die jungfräuliche Geburt durchaus logisch vorkommt. Bei den Nonnen hat es ein solches Mädchen naturgemäß schwer. Dennoch gerät Leni im Mädchenpensionat in die richtigen Hände, nämlich in die von Schwester Rahel, genannt Haruspica (Vogelleserin). Die hochgebildete Ordensfrau ist jüdischer Herkunft. Seit ihr 1936 die Lehrerlaubnis entzogen wurde, erfüllt sie pädagogische und ärztliche Funktionen und inspiziert unter anderem täglich die Beschneidung der Mädchen. Vor den Nazis versteckt der Orden sie in einem Dachstübchen. Schwester Rahel stirbt 1942, ausgehungert und verwahrlost. Der Verfasser will mehr erfahren, doch die anderen Klosterfrauen geben nichts preis.
xxx/ellauri337.html on line 135: Leni wird dienstverpflichtet und kommt in die Kranzbinderei von Walter Pelzer. Dieser halb kriminelle Wendehals hat von KPD bis SA, von Schwarzhandel bis Zuhälterei schon alles gemacht. Sein kriegswichtiger Betrieb bietet den unterschiedlichsten Menschen Unterschlupf: Nazis arbeiten mit untergetauchten Juden und Kommunisten zusammen. Unter anderem trifft Leni hier Liane Hölthohne, die sie nach Kriegsende bei sich aufnehmen und ihr 24 Jahre lang, bis 1970, Arbeit in ihrem eigenen Blumengeschäft geben wird. Leni ist eine begabte Floristin, mit ihrer Sinnlichkeit und ihrem ästhetischen Empfinden erweist sie sich als „Naturgenie der Garnierung “. Wegen ihrer Vorliebe für geometrische Muster kann ihr allerdings auch mal ein Davidstern aus Margeriten unterlaufen. Was es mit Nazis und Juden auf sich hat, kapiert sie erst Ende 1944.
xxx/ellauri363.html on line 93: Gadamer published Truth and Method in 1960 at age sixty, devoting an entire decade to its writing. Due to the significance of this project and the length of time involved in its production, it seems appropriate to provide some insight into Gadamer's life-world during the creation of this important work. According to biographer Jean Grondin, "in Frankfurt [in the late 1940s] Gadamer was being urged by students (not to mention contemptuous colleagues) to produce, at long last, a substantial piece of work. Although he felt unprepared to take on such a project, he wrote the work while at Heidelberg in the 1950s at the encouragement of his wife Kate (27-77-80)."
xxx/ellauri376.html on line 228:
xxx/ellauri376.html on line 256: Tämä tarinan kirjoitti Druzhin 25-vuotiaana vuonna 1847 ennen kaikkia I. Turgenevin, L. Tolstoin, F. Dostojevskin suuria romaaneja ja oli erittäin suosittu lukijoiden keskuudessa. Tarina rakkauskolmiosta, jossa on epätavallinen esitys hahmojen välisistä suhteista ja uskomaton lopputulos 1800-luvulle. Opimme kaikista tapahtumista hahmojen kirjeenvaihdosta. Päähenkilön K. Sachsin sotilastoverista ja ystävästä Zaleshinista tulee kirjeenvaihtaja ja hänen vaimonsa Polinka kirjoittaa ystävällensä Annette Krasinskajalle, Galezkyn siskolle.
xxx/ellauri376.html on line 318: Hyvä Pavel Alexandrych, kirjoittaa Panurge Pantagruelille, täällä vielä yksi poikamies. Olen taas yksinäinen, kuten ennen vanhaan. Pikku Polinka Sax ei ole enää siellä, vain prinsessa Polina Aleksandrovna Galitskaja on jäljellä.
xxx/ellauri376.html on line 406: Tarpeettoman ihmisen hahmon esikuvana on pidetty Aleksandr Puškinin Jevgeni Oneginin (1823–1831) nimihahmoa ja Mihail Lermontovin Aikamme sankarin (1840) Petšorinia. Ivan Turgenevin Tarpeettoman ihmisen päiväkirja (1850) teki hahmosta yleisen. Tarpeettoman ihmisen päiväkirjan Tšulkaturinin lisäksi Turgenevin tuotannon tarpeettoman ihmisen hahmoja ovat Rudinin (1856) päähenkilö ja Isien ja lapsien (1862) Pavel ja Nikolai Kirsanov. Myös Arkadi Kirsanovin hahmon on tulkittu teoksen lopulla muuttuvan tarpeettomaksi ihmiseksi. «Лишний человек» ищет смысл, цель жизни, но не находит ее. Он не нашел бы свою задницу, если бы искал ее обеими руками.
xxx/ellauri380.html on line 425: In eight remarkable chapters of August 1914 (the so-called Stolypin cycle), Solzhenitsyn painted a portrait of the statesman Pyotr Stolypin, scourge of the revolutionary left and reactionary right alike and the last best hope for Russia’s salvation. Prime Minister of Russia from 1906 until 1911, Stolypin’s abiding concern was to promote far-reaching agrarian reforms that would lead to the creation of a “solid class of peasant proprietors” in Russia. He believed that a property-owning peasantry would provide the social basis for a revitalized monarchy in Russia. He was a “liberal conservative” who rejected pan-Slavist delusions and who advocated a monarchy that respected the rule of law, one that could govern in cooperation with a “society” that had an increasing stake in the existing social order. But unfortunately Stolypin was shot (in the presence of the Tsar) at the Kiev opera house in September 1911. His assassin was, quite strikingly, a double agent of the secret police and revolutionary terrorists!
xxx/ellauri380.html on line 455: Amid a surge in book bans, the most challenged books in the United States in 2023 continued to focus on the experiences of L.G.B.T.Q. people or explore themes of race.
xxx/ellauri385.html on line 91: Michail Prisjvin (1873–1954) fortsatte den ryska traditionen av naturskildringar och folklivsberättelser, med drag av Turgenjev och Tolstoj, och har sagts vara den finaste naturskildraren i sovjetrysk litteratur. På en poetisk och livfull prosa har han beskrivit sina intryck av natur och människor i bland annat Östkarelen, Norge och Manchuriet.
xxx/ellauri388.html on line 219: Lääketieteellisten asiantuntijoiden joukossa, jotka ovat keskustelleet seksuaalisesta pidättymiskysymyksestä pitkään, ei todellakaan yleensä ole mahdollista löytää sellaisia ehdottomia mielipiteitä sen hyväksi, kuin mitä lainaan. Ei voi kuitenkaan olla epäilystäkään siitä, että suuri osa lääkäreistä, lukuun ottamatta merkittäviä ja arvostettuja auktoriteetteja, joutuessaan välinpitämättömästi kohtaamaan kysymyksen, onko seksuaalinen pidättyvyys vaaratonta, valitsee heti ilmeisen vähimmän vastustuksen tien ja vastaa: Kyllä. Vain harvoissa tapauksissa he eivät edes määrittele tätä myöntävää vastausta. Tätä suuntausta havainnollistaa erittäin hyvin tohtori Ludwig Jacobsohnin, Pietarin, tekemä kysely ("Die Sexuelle Enthaltsamkeit im Lichte der Medizin", St. Petersburger Medicinische Wochenschrift , 17. maaliskuuta 1907). Hän kirjoitti yli kahdellesadalle arvostetulle venäläiselle ja saksalaiselle fysiologian, neurologian, psykiatrian jne. professorille ja kysyi heiltä, pitävätkö he seksuaalista pidättymistä vaarattomana. Suurin osa ei vastannut mitään; yksitoista venäläistä ja 28 saksalaista vastasi, mutta neljä heistä vain sanoi, että "heillä ei ollut henkilökohtaista kokemusta" jne.; siellä oli siis jäljellä kolmekymmentäviisi. Näistä Bonnin E. Pflüger suhtautui skeptisesti kaiken pidättymispropagandan etuihin: "Jos kaikki maailman viranomaiset julistaisivat pidättymisen vaarattomuuden, sillä ei olisi mitään vaikutusta nuoriin. Täällä ovat pelissä mukana voimat, jotka murtavat kaiken esteitä."
514