ellauri002.html on line 72: No ei Dowlandilla ole Wikipediassa paljon Heineä parempi kohtelu. Älä sekoita samannimiseen lentoupseeriin, äläkä Battler Brittoniin. Dowland oli paavin palvoja ja vakoili hoveissa. Sillä oli perhettä briteissä muze toimi enimmäxeen vierastyöläisenä mannermaalla. Se oli varmaan vähän niinkuin Bellman, hauska seuramies mutta yxixensä aika depis.
ellauri002.html on line 1491: Toi armeja vai siviilipalvelu -teema oli sodan käyneille paha paikka. Mä menin väkeen koska Jöns ei mennyt, mutta jäin kirjuriksi, olin latva-B. Petteristä tuli torpedon näköinen ilmaväen korpraali. Kaikki tää oli tykistöupseeri-isällemme niin nolo asia, että se meni toiseen huoneeseen, kun Brotheruksen serkut kerskui rukkipojillaan.
ellauri002.html on line 2204: Vähän huono ajoitus noin sotilasuran kannalta, depis uusi keväällä sen verran että aliupseeriura katkes kananlentoon. Käytiin dona Caritan kanssa kesken intin Moskovassa filosofikokouksessa, josta palasin kovassa kuumeessa. Olis ollut järkevää jäädä kotiin potemaan, mutta ukaasi oli palata yksikköön. Siellä hoitivat viikkomäärin sinuittia bronkiittina. Sinuitti on sen koommin (Hintikkaismi) ollut usein nähty vieras flunssan jälkeen.
ellauri008.html on line 1166: turvattomuustoimiupseeri Karu Hefta.

ellauri014.html on line 830: Kenties Wolmari ei ole enää aktiivinupseeri, vaan reservissä. Se tykkää tarkkailla muita, ei paljon puhu, sanoo vielä vähemmän. Varmaan toimis mieluusti takapäivystäjänä kun kotiope panis parastaan, siis Juliaa. Kazois päältä, kun Pröö höyleskelis huolella reikää sveitsinjuustoon liereällä juustohöylällä, tikkais väliin takakautta siksakkia kuin sveitsiläisellä Bernina-ompelukoneella. Wolmar nojatuolissa hetkuttaisi löysää letkua toivorikkaana ilman toivoa. Sellaisiakin heppuleita on, kuulemma.
ellauri014.html on line 917: Jullen kaverit: maalaistollot, upseerit evp, emerituskauppiaat, lasten kavereiden vanhemmat. Wollen kamuina on vielä joitain höynähtäneitä gentlemannifarmareita, sen entisiä humputteluveikkoja. Mökkinaapureina on hauskoja originelleja tai nöyriä ihailijoita. Kiltistippä Julle kestizee maalaisäijiä, nyrkkiin haukotellen kuuntelee niiden puisevia juttuja. Tähän käsittelyyn huolitaan vain vanhoja rupuja, ettei muiden rotinkaisten ala käydä kateeksi. Julle antaa vielä lasten ojentaa äijälle (niin, ne on aina äijiä, perheenpäitä) jonkun pieleen menneen käsityön emännälle kotiin vietäväxi. Kotona vanhus kertaa koko jännän vierailun ja koko perhe yhteen ääneen siunaa herrasväkeä. Vertaa La Republica 200 vuotta myöhemmin.
ellauri014.html on line 1009: Markiisitar poltti hihansa, kun loordi ronttas sille Lauran hylkäämiä lahjoja, "pikku Lauralle" luki vielä käärepaperissa. Ne lahjat lensi ikkunasta pokat mukana. Siitä lähin markiisitar hauto kostoa. Sen upseerimies tuli Roomaan pistelemään loordiin reikiä palvelusmiekalla. Loordi voitti, upseeri kuoli mielipahaan myöhemmin. Mut vähän jo rypistynyt markiisitar ei enää kelpaa Ralphille, se saa pakit, loordi käy mieluummin sileän pikku Lauran luona konventissa.
ellauri019.html on line 396: Eino Poutiainen. Suomalainen pienviljelijä Kiihtelysvaarasta. Isän maan mies jos kuka. Syntyi samana vuonna kuin Suomen tasavalta. Lean ikätoveri. Suoritti kanta-aliupseerikoulun jatkosodan aikana. Huonoissa väleissä unohtuneen kansan johtajaan Veikko Vennamoon. Jos oisi hengissä, oisko persu, hengaisiko linnan juhlissa.
ellauri024.html on line 576: Paavo Juho Talvela (alk. Thorén; 19. helmikuuta 1897 Helsingin maalaiskunta – 30. syyskuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen upseeri, joka sai Saksassa jääkärikoulutuksen.[1] Hän osallistui sisällissotaan, heimosotiin sekä talvi- ja jatkosotaan. Hänestä tuli armeijakunnan komentaja sekä marsalkka Mannerheimin luottomies, joka neuvotteli Saksan korkeimman johdon kanssa. Hän oli mukana myös äärioikeistolaisessa Lapuan liikkessä ja toimi myöhemmin 1930-luvulla liikemiehenä sekä jatkosodan jälkeen muun muassa paperiteollisuuden palveluksessa.
ellauri024.html on line 580: Paha myös on kun joku wannabe koomikko pilkkaa upseeria eikä sotamiestä. Komiikka on kazojan silmässä, ja aika malka voi se ollakin sellaisella pölkkypäällä kuin Aarne Kinnunen. Sivistynyt ihminen kuten tämän kirjoittaja ei näe mitään koomista Estherin kirjan 2.12. meikkauskohdassa. Pitä olla Jeremias tai Cato sen nähdäxeen. Näyttää Aarne tykkäävän myös Mark Twainin jumalaa sättivistä pissajutuista, se varman hihityttää sitä äitivainaan jäljiltä.
ellauri031.html on line 37: Yrhättan Dikken oli poikatyttö eikä mennyt naimisiin. Lepakkoja vintillä. Eno ei ollut se kuuluisampi Ludvig Daae, vaan samanniminen upseerismies, wiixiwallu, eikä partapozo niinkuin ensinmainittu. Dikke väänteli sen wiixiä. Oslosta tai siis Kristianiasta molemmat 1800-luvun alusta. Dikken tuli Risöörista, nätistä vanhasta kaupungista lännempänä, Skagerrakin rannalla jossa sen isä oli pormestari. Dikkenistä tuli naisasianainen isona. Aika jyreä. Ois kiva käydä joskus Risöörissä.
ellauri031.html on line 223: Fasistipuolueeseen kuului 2M Italian 40M kansasta. Porvarisluokka ja armeija olivat fasistien puolella. Em. odotti apua sosialisteja ja kommunisteja vastaan, jälkimmäinen ei tahtonut eikä voinut asennoitua vihamielisesti isänmaallisiin fasisteihin, joita sitäpaizi johtivat entiset upseerit ja aliupseerit.
ellauri034.html on line 419: Vanhemmat oli molemmat Galician eli Puolan ja Ukrainan rajaseudun juutalaisia. Siellä niitä sikisi kuin kärpäsiä, kunnes ryssät alko ajaa niitä pois, kts. Viulunsoittaja katolla. Get off my property! (Tosi amerikkalaisesti sanottu galitsian jutkulta ryssän upseerille muuten, tais olla vaihtoehtoista historiaa.)
ellauri035.html on line 1121: B sai vesileipätuomion kun rikkoi jesuiitan 4 pyhää plupausta, ptottelevaisuus, pköyhyys, psiveys, nro 4 on erityinen jesuiitoille eli pnöyryys paapalle. Jesuiittakenraali Loyola oli vanha upseeri, jesuiitat paavin teloituskomppania. Francis Xavier oli jesuiittakenraali, Don Jaimen paras kaveri oli tykkikenraali Aurelio Xavier. Sillä oli taivaansininen asetakki, Francisilla musta. Jesuiittaunivormussa ei ollut nappeja eikä vetoketjua vaan kuin kylpytakin vyö, siitä saa nopeammin aseen ulos. El Zorrokin oli hirmunopee vetämään, tuli nopeemmin kuin varjonsa.
ellauri037.html on line 480: Ei saa sekottaa Toile de Jouyyn joka on painopuuvillakangas 1700-luvun piknikretkikuvilla. Sitä valmistettiin Pariisin esikaupungissa. Jouy oli nuorena ennen Napsua Etelä-amerikassa ja Intiassa siirtomaaupseerina. Se pysy suosiossa restauraation aikana 1830 kun se oli niin mukava. Ranskan akatemian klassikkona vastusti Hugon Vikiä.
ellauri038.html on line 58: RUOSK oli Drakan aliupseerikoulu, josta lähdin maitojunaan 1979 ja sain alennuxen B-miehexi ja kirjurixi. Sit mulla oli olkapäässä kynä ja paperia, mikä kyllä sopi mulle paljon paremmin kuin teräsmiehen asu. RUOSK jäi kesken, eikä ollut ruoskaakaan, jonka Friedrich Wilhelm Nietzsche (1844-1900) käski ottaa mukaan naisen luo. Ilman kättä pitempää se ei ilmeisesti pärjännyt, käsiase oli kai kättä lyhyempi, ja aika harvoin kunnon tanassa. Latinki valui piipusta Retun reisille.
ellauri051.html on line 1539: 936 The husky voices of the two or three officers yet fit for duty, 936 Kahden tai kolmen upseerin vaimeat äänet, jotka ovat vielä tehtäviin sopivia,
ellauri052.html on line 488: Pyhä Sebastianus tai Pyhä Sebastian (k. noin 288 jaa.) eli legendan mukaan 200-luvulla Roomassa. Hän oli kristitty keisarillisen henkivartioston upseeri, jonka kerrotaan salassa käännyttäneen monia ihmisiä kristityiksi. Sebastianus jäi kiinni uskostaan, jolloin keisari Diocletianus määräsi hänet surmattavaksi nuolin. Hän selvisi teloituksesta hengissä ja leski Irene hoiti hänet terveeksi, mutta myöhemmin Sebastianus tuomittiin uudelleen ja nuijittiin hengiltä.
ellauri052.html on line 680: Siegfried Sassoon oli upseeri ja runoilija. Ei kai lähisukua kampaaja Vidal Sassoonille paizi että ovat juutalaisia. Siegfried oli homo, ensin piilo- sitten avo- mutta meni lopuxi naimisiin ja teki pojan.
ellauri058.html on line 639: Ykkösvaimo Helvi sai töitä osuuskaupan myyjänä Messukylässä. Hän rupesi kirjoittelemaan Kallen kanssa kesällä 1943. Heidät esitteli yhteinen tuttava (kirjoissa Heikinkallio). He tapasivat ensimmäisen kerran elokuussa 1943, kun Kalle oli lomalla Siiranmäen vankileiriltä, jonne hänet oli komennettu talousaliupseeriksi. Kihloihin he menivät lusijan päivänä 1943.
ellauri060.html on line 902: Ehkä sotilaiden kapinassa oli vähän kysymys jo pidempään kyteneestä tyytymättömyydestä niin palkkaan, olosuhteisiin kuin brittiupseerien halveksuvaan kohteluun värivammasia alkuasukkeja kohtaan. Sotilaat myös aiheellisesti epäilivät, että koloniaalivaltiaiden suunnitelmissa oli maat ja rahat alkuasukkailta vietyään käännyttää induskit väkisinkin kristinuskoon.
ellauri067.html on line 626: Blicero esiintyi eka kerran Pynchonin 1963 esikoisessa V, nimellä luti Weissmann, dekadentti Sachsan armeijan lupseeri joka oli jäänyt rannalle entiseen Lounais-Afrikkaan presidentti Ahtishaaren kanssa 7v sen jälkeen kun se lakkasi olemasta Saksan siirtomaa. Tässä aiemmassa novellissa se oli mystinen, väliin transu hahmo jolla näytti olleen sadomasokistinen suhde saxalaiseen agenttiin Vera Meroveringiin. Se on kiero myös, ja kenties huumaa ja sitten pöllii jotakin toiselta hahmolta, Kurt Mondaugenilta. Se on enempi hassu kuin huolestuttava, eikä vielä täysimittainen pahis.
ellauri069.html on line 313: Vetelys matkustaa Nordhauseniin, Sachsa, missä V-2 roketit rakennettiin. Matkalla hän tapaa Katkeron, kurssihereron aiemmasta Sachsan siirtolasta Etelä Länsi Aahrikassa, ja Suurehkon Mervin, rasistisen Amerikan upseerin. Katkero ja Mervi ovat myös kiinnostuneita V-2 rockets. (Ainoo joka alkaa väsyä on lukija.)
ellauri069.html on line 325: Lotja pelastaa Laiskixen. Hän matkustaa lotjan toimijoiden kaa, Rouva Gnap ja sen Otto-poika. Ne saapuvat roketin lähetysasemalle Peenemündeen. Siellä Laiskis, Otto, ja vielä yx mies pelastavat Margheritan filmijohtajan, von Köllin, jota pidettiin vankina. Pelastuslähetystehtävän aikana, Laiskiainen vaihtaa Rokettimies-asunsa ryssäläisen upseerin univormuun, antaen sille uuden henkilöllisyyden.
ellauri070.html on line 431: Mr. Spock on pääasiassa Leonard Nimoyn esittämä U.S.S. Enterprisen tiedeupseeri ja yliperämies televisiosarja Star Trekissä. Hän on toiminut myös Tähtiliiton kadettien kouluttajana. Spockin tunnetuimpia piirteitä lienevät hänen suippokorvansa. Voisko se olla ollut Marcelin kampausmallina? Ehkäpä:
ellauri072.html on line 132: Kleist (1777-1811) oli preussilainen aatelinen, sukuperinteisen isän pakottama upseerixi, mutta tunsi voimakasta mieltymystä filosofiaan, matematiikkaan sekä luonnontieteisiin, joita hän alkoi opiskella erottuaan armeijasta vastoin kunkun tahtoa 1799. Kleist oli mieleltään helposti synkkyyteen vajoava. Hänen mieliajatuksensa oli Immanuel Kantin filosofiasta ”tieto on turhaa ja toiveet turhia”. Ranskassa hän yritti pestautua Napoleonin armeijaan, mutta hänen palautettiin takaisin Saksaan liian sekavana. Saksassa Kleist avusti äärikonservatiivista lehdistöä, mutta ei löytänyt politiikasta kutsumusta. Pettyneenä hän vetäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa. Vaikka ruma heppuli, se oli eloisa, ja sille oli kyllä monta naista tarjolla, mutta se saattoi olla vähän kallellaan miehiin päin, ainakin sen mielinaiset oli miesmäinen siskopuoli Ulrike ja pullantuoxuinen sister-in-law Marie ja ehkä jotain muita milfejä. On epäselvää vetikö se koskaan paizi kätöseen. Viimetteexi 34v Kleist tutustui parantumattomasti sairaaseen rva Henriette "Jette" Vogeliin. Vogelilla taisi olla kohtusyöpä. Kumppanuxet teki Wannenseellä izemurhapaktin. Kleist ampui ensin naista rintaan ja sitten itseänsä päähän 21. marraskuuta 1811. Kleistinkin ruukku meni halki. Crackpot kuten bändärinsä Aarne Kinnunen. Sitä 6v vanhempi Rahel Varnhagen piti sille kauniin muistopuheen.
ellauri072.html on line 153: Upporikas puolalainen upseeri ja seikkailija Jan Potocki (1761-1815) kirjoitti "Saragosasta löytyneen kässärin" ja kärsi sitten melankoliasta. Ampui izensä hopealuodilla kun luuli muuttuvansa ihmissudexi. Siltähän se vähän tuntuukin. Sillä oli perettäkin, 5 lasta 2 vaimosta.
ellauri073.html on line 499: Kuulu esimerkki on Marcus Antoniuxen puhe M. Aquiliuxen puolesta, minkä aikana Antonius repi vanhan upseerin salihousut näyttääxen sen pelivammat. Kuulijoiden tunne oli että hyi.
ellauri079.html on line 54: Merimies "Porsas" Bodine on kexitty henkilö joka esiintyy monissa Tuomas Nipistyxen novelleissa. Bodine ilmestyy Veehen (1963), ja toistuu Painovoiman sateenkaaressa (1973). Bodine-nimisiä hahmoja esiintyy myös Masonissa ja Dixonissa (1997) ja Vastoin päiväässä (2006). Hän esiintyy myös lyhyessä tarinassa "Alanko-maat" (1960, 1984). Luonne nimeltä "Puskuri-vaza Bodine", luultavasti "Porsaan" esi-isä, esiintyy määrimiehenä Masonissa ja Dixonissa. Ekaxi kehitetty Veehen päähenkilön Benny Maallisen sivuvaunuxi ja koomisexi kelmuxi, Bodine ilmestyy uudestaan (ca 10 vuotta aiemmaxi sijoitettuna) Painovoiman sateenkaaressa. Vielä 1 merenkyntäjä Bodine, jota sanotaan vaan "O.I.C" (komentava upseeri), tekee kameoesiintymisen Vastoin päiväässä, taas ilman sen kummempaa selvää tarkoitusta kuin ollaxeen intertextuaalinen sisäpiirin läppä.
ellauri098.html on line 491: Goebbelsluokan suu vaahdossa huutajia, ml upseerit ja opettajat, paljon taas vasureita, neekereitä ja rääväsuisia naisia

ellauri098.html on line 754: Toisen maailmansodan aikaan 1941 Myers motivoitui toimivan persoonallisuusindikaattorin kehittämiseen. Hän halusi lopettaa sotien aiheuttamat kärsimykset ja tragediat ja uskoi, että ihmisten paremman keskinäisen ymmärtämisen kautta kärsimykset vähenisivät. Koska psykologit eivät asiasta kiinnostuneet (kärsimyxethän on niiden leipäpuu) Myers ja Briggs päättivät yhdessä kehittää välineen, jolla teoria saataisiin konkreettiseen hyötykäyttöön. II maailmansodasta alkaen MBTI on ollut osa amerikkalaisten upseerien ja muiden johtajien valintakokeita. Se selittää aika paljonkin.
ellauri106.html on line 584: Lakmé on Léo Delibesin ooppera joka valmistui vuonna 1883 ja sai ensi-iltansa Pariisin koomisessa oopperassa Opéra Comique´ssa 1888. Teoksen libreton kirjoittivat Edmond Gondinet ja Philippe Gille ja se perustuu Pierre Lotin romaaniin Rarahu ou Le Mariage de Loti (1880). Teosta esitettiin vuosien 1888 ja 1893 välisenä aikana yhteensä 179 kertaa ja siitä tuli pian yksi ranskalaisten lempioopperoista. Ooppera on sävelkieleltään perinteinen ja sen tapahtumat sijoittuvat Intiaan. Juonessa brahmiinipapitar Lakmé rakastuu englantilaisupseeri Géraldiin. Oopperan keskeisiä teemoja on ihmisten väliset kulttuurierot. Tommosta kolonialistista ihmiskauppaa tämäkin. Britti Gerald kikkailee ja induskit nuolee sitä. Tuuhean holvin alla laulellaan. Mitähän sekin todistaa että Sandysta on tullut Sunny eli Sonja.
ellauri115.html on line 665: Kaiken toiminnan liikkeellepaneva voima on vapaan lehmän tahto; pitemmälle se ei voi mennä kuin sähköaita päästää. Sana vapaus ei ole merkityxetön, vaan sasna välttämättömyys. Se että joku teko ei ole jonkun aktiiviupseerin tulosta on olettaa seurauxia ilman syitä, eli järkeillä kehässä. Joko ei ole alkuperäistä tönäisyä, tai jokainen alkutönaisy on ilman edelläkäyvää syytä, eikä ole mitään varsinaista tahtoa ilman vapautta. Mies on siis vapaa pelaaman pelejä, ja sellaisena sitä liikuttaa aineeton aine, elämätön elämä, ja puhumaton pää. Tää on mun uskontunnustuxen kolmas artikla. Näistä kolmesta voi helposti johtaa koko raamatun, eikä mun sixi tarvi sitä luetella.
ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon.
ellauri118.html on line 399: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos syntyi Amiensissa 1741. Hän sai tykistöupseerin koulutuksen, ja hänet nimitettiin 1761 tykistöluutnantiksi. Hän palveli useilla paikkakunnilla, kuten Strasbourgissa ja Grenoblessa. Hän kirjoitteli myös näihin aikoihin eroottisia tarinoita lehtiin. Ura upseerina ei ollut kovin menestyksekäs. Ollessaan komennettuna Biskajanlahdella de Laclos ilmoitti ystävilleen, että kirjoittaa vielä jotain todella epätavallista ja huomiota herättävää ja että se muistetaan vielä pitkään hänen jälkeensä. Ennustus toteutui Vaarallisia suhteita -teoksen myötä.
ellauri131.html on line 83: Sota-arkistojen asiakirjojen perusteella kapteenin ensi silmäyksellä imarteleva lausunto on tulkittavissa moniselitteisesti. Arkistodokumenttien mukaan saksalaiset upseerit useammin valittivat, että humalassa inkerinsuomalaisia oli mahdotonta pitää kurissa. Siitä johtuvat kohtalokkaat seuraukset eivät jääneet Tenkulta ja hänen pastorikollegoiltaan huomaamatta. Vaan maistuihan se viina pastoreillekin.
ellauri131.html on line 190: Ensimmäiset, yhteensä noin 750 miestä saapuivat 2.–5.12.1943 Tallinnaan. Erillispataljoona 6:n sotapäiväkirjan (23.11.1943–25.4.1944) merkintöjen mukaan vastaanottavat suomalaiset upseerit olivat hämmästyneitä, sillä osa saapuneista oli aika juovuksissa.
ellauri131.html on line 194: Tallinnan kenttäsantarmiupseeri, saksalainen luutnantti Hoffmann selitti Suomen armeijan edustajille, mitä juopuneet olivat kaupungilla saaneet aikaan: tappeluita, puukotuksia ja kuusi miestä oli ”aivan tolkuttomassa humalassa” pidätetty.
ellauri132.html on line 178: Mut tää kaikki vaan kun mä en tasapainoile roolissani aktiiviupseeripuolisona, uutena apinaäitinä, kokeneena turrimammana, ja elämänpituisena opiskelijana! Se et mulla on enemmän hobbeja kuin pystyn hanskaamaan - se on luultavasti syy mun hulluuteen. Mutta, se on okei! mä en haluu syyttää tästä ketään muuta!
ellauri135.html on line 653: Tämä kaveri piti Maria Mikhailovna Arsenievasta - unenomainen ja hermostunut tyttö, joka vanhempiensa kieltämisistä huolimatta halusi tulla vaikean ja lähtevän upseerin vaimoksi. Mikhailin vanhempien elämä avioliitossa oli epäonnistunut. Hänen äitinsä kuoli melko varhain, eikä suhde isään ja isoäitiin mennyt kovinkaan hyvin, mikä jätti jäljenteen runoilijan pienelle tulevaisuudelle - tämä on Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille.
ellauri135.html on line 673: Elokuussa 1832 Mikhailista tuli koulun oppilas. Guards junkers, joka perustettiin nuorille aatelijoille, jotka tulivat Guardille ilman sotilaallista koulutusta ja koulutusta. Hänen siirtyminen Pietariin liittyi tähän tapahtumaan. Kun hän opiskeli koulua 2 vuotta, hän sai ensimmäisen upseerin arvon. Tänä aikana Michael ei lakannut harjoittamasta kirjallisuutta.
ellauri135.html on line 769: Musta tää runo on erittäinkin narsistinen, mikä sopii Lermontoville. Muita hittejä Lermontovilta Konstan mielestä ovat Yxin kuljen, yö on tyyni, lauha, Tikari ja Niin ikävää ja murheellista. Ei ole tarpeen edes luetella niitä kaikkia. Lermontov oli mitään pelkäämätön, rumahko ja ylimielinen upseeri. Teloitettiinko se loppupeleissä? Ei vaan se kuoli kyrpiintyneen majurin luodista. Lepokodin suunnalta kuuluu lisää tuttuja säveleitä. Katjushalla komiat on keuhkot, paska haisee Nevan rannalla. Kukot kiekuvat joen tuolla puolen täyttä kurkkua. Zabolotskilla on erinomaisia runoja ukonilmasta. Zabolotski nousee Tjutsevin rinnalle, jopa kaarteissa täpärästi ohi. Sairas Bunin nauraa iloisesti lukeiessaan Tvardovskia. Koira kuoli koiran kuoleman. Ympärillä kuohuva elämä on täynnä tarkoitusta ja merkitystä.
ellauri135.html on line 772: Lermontov aloitti opiskelut 1830 Moskovan yliopistossa, mutta hän ei ollut erityisen innostunut opiskelija, ja hänet erotettiin pian lähinnä kurittomuuden vuoksi. Jo samana vuonna hän meni Pietariin junkkerikouluun ja hänestä tuli kaartinupseeri. Samoihin aikoihin hän alkoi kirjoittaa runoja Byronia ja Puškinia jäljitellen.
ellauri141.html on line 470: Vuonna 1878 Rudyard Kipling hyväksyttiin oppilaaksi upseerien pojille tarkoitettuun United Services College -yksityiskouluun Devoniin. Koulu oli armeijapalvelukseen valmistava, ja se oli aluksi rankka kokemus Rudyardille, mutta johti lopulta vahvojen ystävyyssiteiden solmimiseen.
ellauri141.html on line 496: Kiplingin 18-vuotias poika John Kipling kaatui syyskuussa 1915 Loosin taistelussa ensimmäisessä maailmansodassa. John oli hylätty kahdesti likinäkönsä takia, mutta brittiarmeijan ylipäällikkö ja irlantilaiskaartien eversti Roberts oli Rudyard Kiplingin henkilökohtainen hyvä ystävä. Hänen pyynnöstään John hyväksyttiin irlantilaiskaarteihin. John Kipling valmistui upseeriksi vänrikin arvolla.
ellauri147.html on line 43: Finni 1näyttää hyypiöltä paizi kannessa myös lupseerinvetimissä Ale Tyynni-Haapion kirjassa Olen typerä kana. Pitiköhän Finni Nietzschestä? Nimeä ei löydy henkilöhakemistosta. Jumal'avita. No se pelästyi AKS:n fasismia ja peräytyi pikapikaa maalaisliittolaisexi.
ellauri150.html on line 354: Turvallisuuspalvelun Hubert Henryn todistus teki vaikutuksen tuomareihin. Hän väitti tienneensä saksalaisten vakoojasta jo jonkin aikaa, ja oikeussalissa hän osoitti Dreyfusia ja väitti tätä kyseiseksi vakoojaksi. Kun Henryä pyydettiin todistamaan väitteensä, hän totesi että ”on sellaisia salaisuuksia, joita upseeri ei paljasta edes hatulleen”.
ellauri150.html on line 360: Uusista todisteista vuoti tietoja lehdistölle. Lisäksi epäilys toisesta syyllisestä kasvoi armeijassa ja hallituksessa. Picquart pelkäsi armeijan estävän hänen tutkimuksensa, ja hän valtuutti asianajajansa toimittamaan hänen keräämänsä todisteet hallitukselle. Asianajaja kertoi eräälle parlamentin jäsenelle, että sotasalaisuuksia kaupitellut lista oli todistettavasti Esterházyn kirjoittama. Parlamentin jäsen otti puolestaan yhteyttä Dreyfusin veljeen Mathieuhön. Mathieu syytti Esterházyä maanpetoksesta ja toimitti laatimansa kirjeen 15. marraskuuta 1897 sotaministerille ja johtavalle pariisilaiselle sanomalehdelle. Esterházyn vaatimuksesta koottu sotaoikeus vapautti kuitenkin hänet syytteistä nopean oikeudenkäynnin jälkeen. Tämän johdosta kirjailija Émile Zola julkaisi 13. tammikuuta 1898 L'Aurore-lehden etusivulla presidentti Félix Faurelle osoitetun kirjeen J’accuse (suom. ”minä syytän”). Zola syytti kirjeessään seitsemää korkea-arvoista upseeria ja kolmea käsialantutkijaa todisteiden keksimisestä Dreyfusia vastaan ja totuuden peittelystä.
ellauri153.html on line 65: Hietanen romaanissa. Yrjö Hietanen on varsinaissuomalainen ylioptimisti ja aliupseeri. Hän on varsinainen yliviikari ja suhtautuu kaikkeen hyväntahtoisesti. Alun perin Hietanen oli alikersantti, mutta hänet ylennetään torpedomiehexi, kun hän onnistuu tuhoamaan taistelussa vihollisten miinan panssarivaunulla. Hän painaa nälkää näkeviä lapsia vallatussa Petroskoissa.
ellauri155.html on line 149: ministeri, apulainen, pomo(shnik), marsalkka, konnetaabeli, konstaapeli, komisario, kersantti (servantti), hlaford, diakoni, vääpeli, visiiri, upseeri, lähetti, enkeli, sihteeri, apostoli, keskijohto, varakuningas, vararehtori, varadekaani, varatuomari, sijaishallizija, asiainhoitaja, stuertti, vikaari, saapasrenki, vouti, vallesmanni, virkamies, byrokraatti, järjestelmävastaava, vastuuhenkilö
ellauri155.html on line 196: Useassa maassa käytössä olleet sotilasprofossien virat on lakkautettu ja pidätettyjen valvonta siirtynyt aliupseerien tehtäväksi. Itävallassa profossi poistettiin sotilasarvoista vuonna 1867. Yhdysvalloissa on nykyisinkin sotapoliisiyksikön (englanniksi provost guard) päällikön nimityksenä provost-marshal ja sotapoliisikersantin provost-sergeant.
ellauri164.html on line 336: Kaarle VII:n sotilaallisesti merkittävin uudistus oli vuoden 1445 asetus, jolla Ranskan armeija muuttui täysin kuninkaan johtamaksi ammattipohjaiseksi armeijaksi. Feodaalivelvollisuuden sijaan ritareille maksettiin nyt palkkaa, ja upseerien nimityksissä kiinnitettiin huomiota kyvykkyyteen enemmän kuin syntyperään. Sotilaskuria parannettiin ja taktiikoita uudistettiin niin, että Ranskan armeija oli 1440-luvun lopulle tultaessa joka suhteessa ylivoimainen verrattuna Englannin armeijaan. Hinoa Kaarle!
ellauri172.html on line 643: La haine pour les Français gagnait du terrain, eikä ihme. Cette femme m’intéressait comme spectateur, et qui cachait les déportements du vice le plus impudent sous les déconcertements les plus charmants de l’innocence. Mä päinvastoin kätkin tän viattomuuteni tähän törkyupseerin valepukuun.
ellauri185.html on line 603: Ne ihmiset, jotka muodostavat nykyiset valtiot, ja erityisesti n.s. hallitsevat, s.o. virkamiehet, upseerit, sivistyneet, yleensä yläluokkalaiset ja määräävät ovat pohjiaan myöten turmeltuneita, täynnänsä kaikkea kataluutta ja ilkeyttä. Mutta tarvitsee vain antaa näille ja yleensä kaikille lurjuksille täysi toimintavapaus, antaa heidän esteettä ryöstää, murhata, hävittää ja riehua mielensä mukaan mitenkään puolustamatta itseään tai muita heidän väkivaltaisuuksiaan vastaan, niin silloin tulevat, se on nähtävästi Tolstoin ajatus, nämä siihen saakka rikolliset ja pahat ihmiset yhtäkkiä muuttumaan puhtaiksi enkeleiksi. Silloin heillä ei ole enää mitään pahoja pyyteitä. Muutenhan sanotaan: "Tilaisuus tekee varkaan." Jos ei ole omaisuutta ei ole varkaita, koska omaisuus on varkautta.
ellauri196.html on line 607: Laulun suomensivat myöhemmin kuuluisuuteen nousseet sosiaalidemokraatit Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki sekä heidän opiskelutoverinsa Pertti Uotila. Kääntäjistä Uotilaa ei usein edes mainita, mikä johtunee hänen myöhemmästä oikeistolaisesta taustastaan muun muassa sisällissodan valkoisena upseerina.
ellauri207.html on line 269: Homoystävyydessä sielut ikäänkö sulautuvat ja yhtyvät toisiinsa niin kokonaan, että ne pyyhkivät olemattomiin koko liitoskohdan, joka ne alunperin sitoi. Mä oon valmis! Tuu pyyhkimään! Hää on mää ja mää oon hää. Me ollaan samixet. Millä erottaa ruozalaisen sotamiehen ja upseerin saunassa? Seipäällä, jos silläkään. Tappaisin vaikka tyttäreni jos hän käskisi.
ellauri242.html on line 247: Aleksandran äiti oli suomalaisen puutavarakauppiaan tytär Aleksandra Aleksandrovna, omaa sukua Masalin ja isä venäläinen keisarillisen armeijan kenraali Mihail Aleksejevitš Domontovitš. Kesät perhe vietti Aleksandran äidinisän Aleksander Masalinin maatilalla Kuusaan hovissa Muolaassa. Aleksandra Kollontai (Šura) valmistui opettajaksi ja oli 1800-luvun lopulla lyhyen aikaa naimisissa pikkuserkkunsa, insinööriupseeri Vladimir Kollontain kanssa. He saivat vuonna 1893 pojan, Mihailin.
ellauri243.html on line 593: "Voi juma, yksikkö kahdeksantoista, sieppasi ryhmän kaksikymmentä", upseeri sanoi radiossa. "Lisäkuljetusta pyydetään."
ellauri243.html on line 594: "Näyttää siltä, ​​että saatamme vihdoin taas saada kunnollisia matuja", toinen upseeri sanoi. "Ne ovat juuri sellaisia, mitä meille kerrottiin." "Joo, ja muistakaa, nää on notmiitä, eli Other Than Mexicans. Jopa Kiinasta ja Aahrikasta. Paizi tää 1 kaveri on ilmiselvä ankeuttaja."
ellauri243.html on line 596: "Voi juma, yksikkö kahdeksantoista, sieppasi ryhmän kaksikymmentä", upseeri sanoi radiossa. "Lisäkuljetusta pyydetään." "Näyttää siltä, ​​että saatamme vihdoin taas saada kunnollisia matuja", toinen upseeri sanoi. "Ne ovat juuri sellaisia, mitä meille kerrottiin." "Joo, ja muistakaa, nää on notmiitä, eli Other Than Mexicans. Jopa Kiinasta ja Aahrikasta. Paizi tää 1 kaveri on ilmiselvä ankeuttaja." 20 km kokoontumispaikalle (ei vittu mailiа?) sanoi ankeuttajamatu venäjäxi toisille hoidettuaan pois päiviltä hyvät, pahat sekä rumat. Hui ne onkin putinisteja!
ellauri246.html on line 560: Tutkimuksen kohteena on kolmannen maanmuutoksen aallon edustaja - Joseph Alexandrovich Brodsky. Olen henkilökohtaisesti harkinnut Brodskysta erinomaista henkilöä, ajattelijaa ja tyylikästä kirjallisuutta. Kirjallisuudessa Joseph Alexandrovich usein laittautuu yhteen riviin Pushkinin ja Lermontovin kanssa, jossa hän kutsui izeään kolmannexi suurexi venäläisexi runoilijaxi. Tämä on tämän aiheen merkitys. Meillä on mahdollisuus miettiä tällaisen henkilön työtä, olla lähes sen tautta nykyaikaisia. Lermontovkin oli koko sekopää, joka karkotettiin johkin arolle kasakkarykmenttiin. Sen vaiensi sen vittuiluihin kyllästynyt upseerikolleega.
ellauri249.html on line 254: Sota muokkasi Hruštšovia. Aikaisemmin raitis mies alkoi tupakoida ja juoda säännöllisesti. Ammattiupseerien mukaan hänen arvosanansa taktiikassa oli korkeintaan tyydyttävä, eikä hänen päätöksentekokykynsä ollut systemaattinen.
ellauri249.html on line 316: 1957 hän määräsi armeijaa supistettavaksi kahdella miljoonalla miehellä. Tammikuussa 1958 tehtiin vielä uusi 300 000 miehen vähennys ja vielä vuonna 1960 uusi 1 200 000 miehen vähennys. Hätiköiden tehdyn päätöksen seurauksena ei siviilielämään siirtyvien upseerien työllistymisen eteen tehty mitään. Moni joutui kadulle ja katkeroitui. Hruštšov perusteli armeijan pienentämistä sillä, että liian suuri armeija ja asevarustelu syövät maan resursseja ja heikentävät elintasoa. Sotilaspiirien mielestä maan päämies oli tietämätön ja lyhytnäköinen ja paljasti maan heikkouden sen vihollisille. Kun talouden päätösvaltaa siirrettiin yrityksiin, sai Hruštšov vastustajikseen alueellisen tason puoluesihteerit, sillä uudistus kavensi heidän valtaansa.
ellauri249.html on line 468: Anglosaxittu Wikipedia korvaa alkuperäisen säätytietoisuuden paremmin neoliberaaliin maailmankuvaan sopivalla meritokratialla, missä joka alan "asiantuntijat" ym jokapaikan dosentit asettuvat säätyläisten paikalle. Valtameediatkin voivat esittää vaikka mitä mieleisiään kantoja kun ne panevat niiden eteen "Asiantuntijat arvioivat". Vaikka tollasia ex-perttejä voi ostaa dollarilla tusinan. Jokainen virkaheitto upseeri on äkkiä sota-asioiden tuntija.
ellauri254.html on line 606: Saint-Simon osallistui upseerina Yhdysvaltain vapaussotaan mutta menetti omaisuutensa Ranskan vallankumouksessa. Hän loi uuden omaisuuden 1798 mennessä mutta menetti myöhemmin senkin. Oli siinä meillä taloustieteilijä.
ellauri254.html on line 636: Wrangel syntyi Novoaleksandrovskissa Liettuassa silloisessa Venäjän keisarikunnassa baltiansaksalais-ruotsalaiseen Wrangelin aatelissukuun. Wrangel oli koulutukseltaan kaivosinsinööri, mutta saatuaan siitä paskakaivoarvosanan liittyi vapaaehtoisena ratsuväkirykmenttiin ja ylennettiin upseeriksi 1902. Hän osallistui vapaaehtoisena Venäjän-Japanin sotaan vuosina 1904–1905. Tämän jälkeen hän opiskeli Venäjän yleisesikunta-akatemiassa, josta valmistui 1910. Ensimmäisessä maailmansodassa hän komensi kasakkarykmenttiä ja taisteli mm. Itä-Preussissa sekä Galitsiassa. Hän yleni kenraalimajuriksi ja sai vuonna 1917 komentoonsa 7. ratsuväkidivisioonan.
ellauri254.html on line 943: Punasuomalaisten "Finnish Legion" , jota komentavat brittiläiset upseerit. [23]
ellauri262.html on line 264: Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä. Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun hillomunkin hinnalla. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta. Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi. Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa. lähde? Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi siitä hyvästä.
ellauri264.html on line 717: Miiamissa Greinit joutuvat New Yorkin juutalaisten käsiin. Mustahampainen pixie Morris Godimer on pelastunut Majdanekista kuin ihmeen kaupalla oltuaan naziupseerien narrina ja otettuaan niiltä suihin lineupissa. Manselaiset mutiaiset eivät olleet sellaisesta moxiskaan. Kyllä apinat on sitten elloja.
ellauri266.html on line 400: Nova synnyttää Ulysselle pojan, Siriuksen, joka kävelee ja puhuu kolmen kuukauden ikäisenä. He peläten henkensä puolesta he ottavat koehenkilöiden paikan avaruuslentokokeessa. Koska kaikki ihmiset näyttävät apinoilta, he voivat paeta ilman ennakkoilmoitusta ja tapaavat kiertävän laivan. Ulysse ohjelmoi aluksen takaisin maahan. Kun he lentävät Pariisin yli, Orlyn lentokenttä ja Eiffel-torni näyttävät samalta. Kun he laskeutuvat, heitä kuitenkin tervehtii Jeepissä oleva kenttäupseeri, joka on gorilla. Myöhemmin paljastuu kehystarina, että Jinn ja Phyllis ovat itse asiassa sivistynyttä simpanssia, ja he hylkäävät Ulyssen tarinan pelkkänä fantasiana, koska he pitävät ajatusta älykkäistä ihmisistä uskomattomana.
ellauri266.html on line 417: Hänen luomansa everstiluutnantti Nicholson *ei* perustunut todelliseen liittoutuneiden vanhempaan upseeriin Kwain silloilla, Philip Tooseyyn, vaan se oli kuulemma yhdistelmä hänen muistojaan yhteistyökykyisistä *ranskalaisista* upseereista. Sekä kirja että elokuva suuttivat entisiä anglovankeja, koska Toosey *ei* tehnyt yhteistyötä vihollisen kanssa, toisin kuin kuvitteellinen eversti Nicholson. Boullen säälittävät puolustelut ovat vielä tallella jos haluatte suuttua. Haastattelun transkriptio ja dokumentti kokonaisuudessaan löytyvät John Coastin kirjan Railroad of Death uudesta painoksesta. Nicholson (oik. *ranskalainen* upseeri!) kuitenkin auttaa vääristyneen velvollisuudentunton vuoksi vihollistaan. Kun ulkopuoliset liittolaiset kilpailevat sillan tuhoamiseksi, Nicholsonin on päätettävä, kumpi uhraa: isänmaallisuutensa vai ylpeytensä. Hän uhraa ensinmainitun. Ei ihme että hänelle käy kalpaten.
ellauri266.html on line 419: Historiallisesti olosuhteet olivat paljon huonommat. Todellinen vanhempi liittoutuneiden upseeri komentosillalla oli brittiläinen everstiluutnantti Philip Toosey. BBC Timewatch -ohjelmassa leirillä ollut entinen vanki toteaa, että on epätodennäköistä, että kuvitteellisen Nicholsonin kaltainen mies olisi voinut nousta everstiluutnanttiarvoon; ja jos hän olisi, muut isänmaallisemmat vangit olisivat "hiljaisesti poistaneet" hänet. Julie Summers kirjassaan The Colonel of Tamarkan terottaa, että Pierre Boulle, joka oli ollut sotavankina Thaimaassa, loi kuvitteellisen Nicholson-hahmon yhdistelmäksi hänen muistojaan yhteistyöhaluisista *ranskalaisista* upseereista. Toisin kuin kuvitteellinen Nicholson, Toosey ei ollut japanilaisten yhteistyökumppani. Toosey itse asiassa viivytti sillan rakentamista estämällä. Siinä missä Nicholson ei hyväksy sabotaasitoimia ja muita tahallisia yrityksiä viivyttää edistystä, Toosey rohkaisi tätä: termiittejä kerättiin suuria määriä syömään puurakenteita, ja betoni sekoitettiin pahasti.
ellauri266.html on line 423: Elokuva Kwai-joen ylittävä siltä kuvattiin Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon), ja elokuvan kuvaamista varten pystytettiin puinen feikki silta Kelani-joen yli Kitulgalassa, Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon). Elokuva oli suhteellisen uskollinen romaanille kahta suurta poikkeusta lukuun ottamatta. Shearsista, joka on brittiläinen kommandoupseeri, kuten Warden romaanissa, tuli *amerikkalainen* merimies, joka pakenee sotavankileiriltä. Myöskään romaanissa siltaa ei tuhota: juna syöksyy jokeen Wardenin asettamasta toissijaisesta panoksesta, mutta Nicholson (joka ei koskaan tajua "mitä olen tehnyt? Olen *ranskis*!") ei putoa männän päälle, ja silta kärsii vain pieniä vaurioita. Boulle kuitenkin nautti elokuvaversiosta, vaikka hän oli eri mieltä sen huipennuksesta.
ellauri267.html on line 1180: Jotkut upseerit menivät hurjalla kiireellä sisään,

ellauri270.html on line 182: Eversti Saito, leirin komentaja (S.I. Hayakawa) kertoo uusille vangeille, että he kaikki, jopa upseerit, työskentelevät rautatiesillan rakentamisessa Kwai-joen yli , joka yhdistää Bangkokin ja Rangoonin.
ellauri270.html on line 184: Nicholson vastustaa ilmoittamalla Saitolle, että Geneven sopimus vapauttaa upseerit ruumiillisesta työstä. (Vitun kermapuo!) Kun värvätyt miehet marssivat komentosillalle, Saito uhkaa ampua upseerit, kunnes majuri Clipton, brittiläinen lääkäri, varoittaa Saitoa, että hänellä on liian monta todistajaa, jotta hän pääsisi eroon murhasta. Saito jättää upseerit seisomaan kovennettua kuin Edwin Laineen Sontimattoman tutilaan Ellun kanat koko päivän kovassa helteessä. Sinä iltana upseerit sijoitetaan rangaistusmajaan, kun taas Nicholsonia hakataan vizalla paljaalle pepulle ja lukitaan rautalaatikkoon.
ellauri270.html on line 197: Sillatyöt etenevät huonosti, mikä johtuu sekä virheellisistä japanilaisista suunnittelusuunnitelmista (kyllä kai, britti- ja jenkkitunarit) että vankien hitaasta tahdista ja tahallisesta sabotaasista. Saiton odotetaan tekevän rituaalisen itsemurhan , jos hän ei noudata nopeasti lähestyvää määräaikaa. Epätoivoisena hän käyttää Japanin vuoden 1905 Venäjän -Japanin sodan voiton vuosipäivää tekosyynä pelastaa kasvonsa; hän julistaa yleisen armahduksen vapauttaen Nicholsonin ja hänen upseerinsa ja vapauttaen heidät ruumiillisesta työstä. Nicholson on järkyttynyt miesten tekemästä huonosta työstä ja käskee rakentaa oikean sillan, aikoen sen olla kunnianosoituksena Britannian armeijallen kekseliäisyyttä vuosisatojen ajan. Clipton vastustaa uskoen tämän olevan yhteistyötä vihollisen kanssa. Nicholsonin pakkomielle sillasta saa hänet lopulta antamaan upseereilleen vapaaehtoistyön.
ellauri270.html on line 199: Shears nauttii sairaala-olostaan ​​Ceylonissa bylsien mehukkaita hoizuja tietämättään Commando-koulussa, jota kutsutaan nimellä "Force 316" (perustuu luultavasti Special Operations Executiven (SOE) todelliseen joukkoon Force 136 ) . SOE:n majuri vartija kutsuu Shearsin liittymään kommandotehtävään tuhotakseen sillan juuri sen valmistuttua. Shears yrittää päästä pois tehtävästä tunnustamalla esiintyneensä upseerina toivoen parempaa kohtelua japanilaisilta. Warden vastaa, että hän tiesi jo ja että Yhdysvaltain laivasto oli suostunut siirtämään hänet Britannian SOE:hen simuloidulla majurin arvolla välttääkseen hämmennystä. Shears tajuaa, ettei hänellä ole valinnanvaraa, ja ryhtyy vapaaehtoiseksi. Mit vit? Pakolla vapaaehtoisexi, tää kuulostaa ihan teologien vapaalta tahdolta. Vapaaehtoisuuspohjallako nää anglot sotivat? Ei täällä päin kysytty mielipidettä.
ellauri270.html on line 497: Like the boys on River Kwai, Kuin Kwai-joen anglot upseerit,
ellauri274.html on line 287: 1:39:51 зону боевых действий в госпитале чтобы поддержать Солдаты офицеров волонтеров 1:39:51 sotaalue sairaalassa tukemaan Soldiers upseerien vapaaehtoisia
ellauri275.html on line 588: Ensimmäisen presidentin KJ Ståhlbergin valizi 1919 lahtarien eduskunta. Mannerheimin leirissä oltiin katkeria. Erityisen hapan oli upseeristo.
ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.
ellauri278.html on line 57: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri278.html on line 77: Huolimatta taustastaan ​​tsaarin upseerina, Shaposhnikov voitti Stalinin kunnioituksen ja luottamuksen. Ammattiupseerin asemansa vuoksi hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vasta vuonna 1939. Tämä on saattanut auttaa häntä välttämään Stalinin epäilyt. Hinta, jonka hän maksoi selviytymisestä puhdistusten aikana, oli yhteistyö Tukhachevskin ja monien muiden kollegoiden tuhoamisessa. Stalin osoitti ihailunsa upseeria kohtaan pitämällä aina kopiota Shaposhnikovin tärkeimmästä teoksesta Mozg Armii (Мозг армии, "Armeijan aivot") (1929) työpöydällään.
ellauri278.html on line 79: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri278.html on line 83: Shaposhnikov suunnitteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen vuonna 1939 , mutta oli paljon vähemmän optimistinen sen keston suhteen kuin Stalin ja kampanjan komentaja Kliment Vorošilov . Siitä seurannut talvisota (1939–1940) ei tuottanut välitöntä menestystä, jota neuvostopuoli oli toivonut, ja Shaposhnikov erosi kenraalin päällikön tehtävästä elokuussa 1940 sairauden ja Stalinin kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi. Suomen upseeristo oli ollut tarkoitus lopettaa niskalaukauxella Katyn myöhemmissä toimissa. Niin ei käynyt, kun puna-armeijalle tuli kiire länsirintamalle...
ellauri278.html on line 329: Katynista kaakkoon on Katynin metsä, joka sijaitsee lähellä Gnezdovon kylää ja tunnetaan yhtenä Katynin joukkomurhan paikasta - vangittujen puolalaisten upseerien ja Neuvostoliiton kansalaisten joukkoteloitukset ja hautaukset.
ellauri278.html on line 337: Neuvostopropaganda käytti jonkun typerän "luokkasodan" retoriikkaa vetoaen vallankumouksen ja sisällissodan parhaisiin perinteisiin. Komentaja Tymoshenkon vetoomus puolalaisille sotilaille kehotti heitä tappamaan upseerinsa: "Lupseerit ajavat teidät järjettömään teurastukseen. He vihaavat sinua ja perhettäsi. Älä luota upseereihisi. Upseerit ja kenraalit ovat vihollisesi, he haluavat sinun kuolevan! Sotilaat - lyö upseerit ja kenraalit! Älä tottele upseerisi käskyjä. Aja heidät pois maastasi." Ihan hyviä ohjeita, oli maa mikä tahansa. Kun älymystöpolakit eivät älynneet tehdä sitä ize, neuvostolaiset hoiti homman jezulleen.
ellauri278.html on line 340: Sotavangileireillä on yhteensä (sotilaita ja aliupseerit huomioimatta) 14 736 entistä upseeria, virkamiestä, maanomistajaa, poliiseja, santarmeja, vanginvartijoita, piirittäjiä ja inhottavia partiolaisia, joista yli 97 % on kansallisuudeltaan puolalaisia. Loput ovat meikäläisiä, mutta pahoja.
ellauri278.html on line 366: Helmikuussa 1943 saksalainen kenttäpoliisi alkoi paikallisten asukkaiden ohjeiden mukaan tutkia hautauksia; Maaliskuun 29. päivänä kaivaus aloitettiin, ja 13. huhtikuuta Berliinin radioviestillä ilmoitettiin virallisesti NKVD:n ampumien puolalaisten upseerien hautauspaikkojen löytymisestä. Tämä oli Goebbelsin henkilökohtaisesti ohjaaman meluisan propagandakampanjan alku, ja Moskova yritti vastata siihen julkaisemalla Sovinformburon raportin 16. huhtikuuta otsikolla "Saksalaisten fasististen teloittajien ilkeät keksinnöt", jossa se syytti saksalaisia provokaatiosta ja väitti, että uhrit olivat kesällä 1941 Smolenskin länsipuolella rakennustöissä ja saksalaiset vangitsivat heidät ja ampuivat.
ellauri278.html on line 378: Tuomioistuimelle esitettiin todisteita siitä, että saxalaislupseeri Ahrens ilmestyi Katyniin vasta marraskuussa 1941, eikä hänellä toimintansa luonteen vuoksi voinut olla mitään tekemistä joukkoteloitusten kanssa; eikä edes fyysisesti Arensissa koskaan ollut niin paljon ihmistä, että hän voisi järjestää joukkoteloituksen.
ellauri278.html on line 382: Harkovilainen nuorisolehti Novaja Smena julkaisi 3. maaliskuuta 1990 kirjeen mieheltä, joka välitti tutun, NKVD:n kuljettajan, sanat, että hän vei ruumiita ennen sotaa Pjatikhatkiin. Tämä oli vain muodollinen "paljastaminen" paikallisten asukkaiden hyvin tuntemasta "salaisuudesta", sillä jo vuonna 1969 Pyatikhatkin koululaiset löysivät metsästä puolalaisten upseerien haudat ja alkoivat metsästää niissä olevia "matkamuistoja" (sotilainappeja), arvomerkit jne.), mikä aiheutti viranomaisten yritykset luokitella ja tuhota haudat uudelleen; tästä jäi kuitenkin muisti, ja vuoden 1989 lopulla KGB:n sisäisessä kirjeenvaihdossa todettiin huolestuneena, että " epävirallisilla on luotettavaa tietoa tästä asiasta" ja he käyttävät sitä neuvostoviranomaisten "hyökkäämiseen".
ellauri278.html on line 388: Moskovan Khamovnichesky-tuomioistuin hylkäsi 24. lokakuuta 2008 teloitettujen upseerien omaisten valituksen GVP:n kieltäytymisestä antamasta poliittista kuntoutusta kuolleille.
ellauri279.html on line 388: Vuodesta 1976 lähtien länsisaksalainen kirjailija ja kriminologi Frank Arnau syytti Solženitsyniä leirin "kirjallisesta varkaudesta" viitaten kopioon niin sanotun "Vetrovin irtisanomisen" nimikirjoituksesta, joka on päivätty 20. tammikuuta 1952. Syytösten syynä oli itse Solženitsynin kuvaus Gulagin saariston toisen osan 12. luvussa prosessista, jolla NKVD-upseerit rekrytoivat hänet tiedottajiksi (salanimellä "Vetrov"). Solženitsyn korosti myös, että ollessaan virallisesti värvätty, hän ei kirjoittanut yhtäkään irtisanomista. Jopa tšekkoslovakialainen toimittaja Tomasz Rzezach, joka kirjoitti kirjan Solženitsynin maanpetokierre KGB:n 5. osaston määräyksestä, ei pitänyt mahdollisena käyttää tätä Arnaun hankkimaa "asiakirjaa". Solženitsyn toimitti lännen lehdistölle näytteitä käsikirjoituksestaan ​​käsinkirjoituksen tutkimista varten, mutta Arnau kieltäytyi suorittamasta tutkimusta. Arnauta ja Rzezachia syytettiin puolestaan ​​yhteyksistä Stasiin ja KGB:hen, joiden viides osasto osana Operation Spideriä yritti häpäistä Solženitsyniä.
ellauri281.html on line 56: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri281.html on line 76: Huolimatta taustastaan ​​tsaarin upseerina, Shaposhnikov voitti Stalinin kunnioituksen ja luottamuksen. Ammattiupseerin asemansa vuoksi hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vasta vuonna 1939. Tämä on saattanut auttaa häntä välttämään Stalinin epäilyt. Hinta, jonka hän maksoi selviytymisestä puhdistusten aikana, oli yhteistyö Tukhachevskin ja monien muiden kollegoiden tuhoamisessa. Stalin osoitti ihailunsa upseeria kohtaan pitämällä aina kopiota Shaposhnikovin tärkeimmästä teoksesta Mozg Armii (Мозг армии, "Armeijan aivot") (1929) työpöydällään.
ellauri281.html on line 78: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri281.html on line 82: Shaposhnikov suunnitteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen vuonna 1939 , mutta oli paljon vähemmän optimistinen sen keston suhteen kuin Stalin ja kampanjan komentaja Kliment Vorošilov . Siitä seurannut talvisota (1939–1940) ei tuottanut välitöntä menestystä, jota neuvostopuoli oli toivonut, ja Shaposhnikov erosi kenraalin päällikön tehtävästä elokuussa 1940 sairauden ja Stalinin kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi. Suomen upseeristo oli ollut tarkoitus lopettaa niskalaukauxella Katyn myöhemmissä toimissa. Niin ei käynyt, kun puna-armeijalle tuli kiire länsirintamalle...
ellauri281.html on line 328: Katynista kaakkoon on Katynin metsä, joka sijaitsee lähellä Gnezdovon kylää ja tunnetaan yhtenä Katynin joukkomurhan paikasta - vangittujen puolalaisten upseerien ja Neuvostoliiton kansalaisten joukkoteloitukset ja hautaukset.
ellauri281.html on line 336: Neuvostopropaganda käytti jonkun typerän "luokkasodan" retoriikkaa vetoaen vallankumouksen ja sisällissodan parhaisiin perinteisiin. Komentaja Tymoshenkon vetoomus puolalaisille sotilaille kehotti heitä tappamaan upseerinsa: "Lupseerit ajavat teidät järjettömään teurastukseen. He vihaavat sinua ja perhettäsi. Älä luota upseereihisi. Upseerit ja kenraalit ovat vihollisesi, he haluavat sinun kuolevan! Sotilaat - lyö upseerit ja kenraalit! Älä tottele upseerisi käskyjä. Aja heidät pois maastasi." Ihan hyviä ohjeita, oli maa mikä tahansa. Kun älymystöpolakit eivät älynneet tehdä sitä ize, neuvostolaiset hoiti homman jezulleen.
ellauri281.html on line 339: Sotavangileireillä on yhteensä (sotilaita ja aliupseerit huomioimatta) 14 736 entistä upseeria, virkamiestä, maanomistajaa, poliiseja, santarmeja, vanginvartijoita, piirittäjiä ja inhottavia partiolaisia, joista yli 97 % on kansallisuudeltaan puolalaisia. Loput ovat meikäläisiä, mutta pahoja.
ellauri281.html on line 365: Helmikuussa 1943 saksalainen kenttäpoliisi alkoi paikallisten asukkaiden ohjeiden mukaan tutkia hautauksia; Maaliskuun 29. päivänä kaivaus aloitettiin, ja 13. huhtikuuta Berliinin radioviestillä ilmoitettiin virallisesti NKVD:n ampumien puolalaisten upseerien hautauspaikkojen löytymisestä. Tämä oli Goebbelsin henkilökohtaisesti ohjaaman meluisan propagandakampanjan alku, ja Moskova yritti vastata siihen julkaisemalla Sovinformburon raportin 16. huhtikuuta otsikolla "Saksalaisten fasististen teloittajien ilkeät keksinnöt", jossa se syytti saksalaisia provokaatiosta ja väitti, että uhrit olivat kesällä 1941 Smolenskin länsipuolella rakennustöissä ja saksalaiset vangitsivat heidät ja ampuivat.
ellauri281.html on line 377: Tuomioistuimelle esitettiin todisteita siitä, että saxalaislupseeri Ahrens ilmestyi Katyniin vasta marraskuussa 1941, eikä hänellä toimintansa luonteen vuoksi voinut olla mitään tekemistä joukkoteloitusten kanssa; eikä edes fyysisesti Arensissa koskaan ollut niin paljon ihmistä, että hän voisi järjestää joukkoteloituksen.
ellauri281.html on line 381: Harkovilainen nuorisolehti Novaja Smena julkaisi 3. maaliskuuta 1990 kirjeen mieheltä, joka välitti tutun, NKVD:n kuljettajan, sanat, että hän vei ruumiita ennen sotaa Pjatikhatkiin. Tämä oli vain muodollinen "paljastaminen" paikallisten asukkaiden hyvin tuntemasta "salaisuudesta", sillä jo vuonna 1969 Pyatikhatkin koululaiset löysivät metsästä puolalaisten upseerien haudat ja alkoivat metsästää niissä olevia "matkamuistoja" (sotilainappeja), arvomerkit jne.), mikä aiheutti viranomaisten yritykset luokitella ja tuhota haudat uudelleen; tästä jäi kuitenkin muisti, ja vuoden 1989 lopulla KGB:n sisäisessä kirjeenvaihdossa todettiin huolestuneena, että " epävirallisilla on luotettavaa tietoa tästä asiasta" ja he käyttävät sitä neuvostoviranomaisten "hyökkäämiseen".
ellauri281.html on line 387: Moskovan Khamovnichesky-tuomioistuin hylkäsi 24. lokakuuta 2008 teloitettujen upseerien omaisten valituksen GVP:n kieltäytymisestä antamasta poliittista kuntoutusta kuolleille.
ellauri282.html on line 225: Władysław Anders oli baltinsaxalainen kenraali joka otti osaa zaarin upseerina ekaan suursotaan mutta Puolan izenäistyttyä sodan jälkeen oli enimmäxeen puolalainen kenraali, tosin polakkien piti kääntää takkia sodan melskeisssä hälläpyörinä kuten Mannergeimin urheiden suomalaisten.
ellauri282.html on line 235: Operaatio Barbarossan käynnistämisen ja Sikorskin ja Maiskyn välisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Neuvostoliitto vapautti Andersin tavoitteenaan muodostaa Puolan armeija taistelemaan saksalaisia ​​vastaan ​​puna-armeijan rinnalla. Stalin suostui julistamaan kaikki aiemmat Natsi-Saksan kanssa tekemänsä sopimukset mitättömiksi, mitätöimään syyskuussa 1939 tehdyn Puolan jaon ja vapauttamaan kymmeniä tuhansia Neuvostoliiton leireillä pidettyjä puolalaisia ​​sotavankeja. Puolan pakolaishallituksen ja Stalinin välisen sopimuksen mukaisesti neuvostoliittolaiset myönsivät "armahduksen" monille Puolan kansalaisille 12. elokuuta 1941, joista 40 000 miehen armeija (Anders and what Army, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Puolan Isse Immu Corps) muodostettiin kenraali Władysław Andersin johdolla. Tuhansien muiden puolalaisten upseerien olinpaikka kuitenkin pysyi tuntemattomana vielä kaksi vuotta ja hiersi voimakkaasti Puolan ja Neuvostoliiton suhteita. Upseerit oli joutuneet hävyxiin Katyn toimissa tai sitten hilpasseet Mantshuriaan, Josif ei osannut jezulleen sanoa.
ellauri282.html on line 442: Mertonin apotti Dunne kuoli 3. elokuuta 1948 matkustaessaan junassa Georgiaan. Dunnen poismeno oli tuskallinen Mertonille, joka oli alkanut katsoa apottia vähän muutenkin kuin isähahmona ja henkisenä mentorina. Elokuun 15. päivänä luostariyhteisö valitsi uudeksi apottiksi Dom James Foxin, Yhdysvaltain entisen laivaston upseerin. Lokakuussa Merton keskusteli hänen kanssaan jatkuvasta vetovoimastaan ​​karthusialaisia ​​ja kamaldolilaisia ​​ritarikuntia kohtaan ja heidän emeriittisestä elämäntavastaan, johon Fox vastasi vakuuttamalla Mertonille hänen (ja hänen tienestiensä) kuuluvan Getsemaniin. Fox salli Mertonin jatkaa kirjoittamistaan, koska Merton oli nyt saavuttanut huomattavaa tunnustusta luostarin ulkopuolella. 21. joulukuuta Merton vihittiin subdiakoniksi. Vuodesta 1948 lähtien Merton tunnisti itsensä anarkistiksi. (Mit vit? No sitä että Mertonista tuli vasemmistoaktivsti silloin kun se ei ollut yhtään sopivaa. Nähdessään käsikirjoitetun version Seitsemänkerroksisesta vuoresta sensorit hylkäsivät sen, koska se sisälsi lukuisia viittauksia seksiin ja juomiseen. Hälinä Seitsemänkerroksisesta vuoresta lopulta ratkesi, mutta pian sensorit olivat jälleen huolissaan Mertonin kirjoituksista sodasta ja rauhasta. Sodasta ei saanut kirjoittaa, ainoastaan rauhasta. Piis. Kiistanalainen koomikko Lenny Bruce päätti usein yökerhotoimintansa lukemalla esseestä, jonka Merton kirjoitti Saksan natsijohtajasta Adolf Eichmannista ja jossa Merton kyseenalaistaa maailman järkeä.
ellauri283.html on line 355: Helmikuussa 1953 Yhdistynyt kuningaskunta ja Egypti tekivät sopimuksen Sudanin itsehallinnosta ja itsemääräämisoikeudesta. Siirtymäkausi kohti itsenäisyyttä alkoi ensimmäisen parlamentin virkaanastumisesta vuonna 1954. 18. elokuuta 1955 Etelä-Sudanin Toritissa puhkesi armeijan kapina, joka vaikka tukahdutettiin nopeasti, johti entisen eteläisen sissikapinaan. kapinallisia ja merkitsi Sudanin ensimmäisen sisällissodan alkua. 15. joulukuuta 1955 Sudanin pääministeri Ismail al-Azhari ilmoitti, että Sudan julistaa yksipuolisesti itsenäisyyden neljän päivän kuluttua. Sudanin parlamentti julisti yksipuolisesti ja yksimielisesti 19. joulukuuta 1955 Sudanin itsenäisyyden. Ison-Britannian ja Egyptin hallitukset tunnustivat Sudanin itsenäisyyden 1. tammikuuta 1956. Yhdysvallat oli ensimmäisten ulkomaisten valtojen joukossa, jotka tunnustivat uuden valtion. Arabien johtama Khartumin hallitus kuitenkin petti eteläisille annetut lupaukset liittovaltiojärjestelmän luomisesta, mikä johti eteläisen armeijan upseerien kapinaan, joka aiheutti 17 vuotta kestäneen sisällissodan (1955–1972). Sodan alkuvaiheessa satoja etelässä palvelevia pohjoisen byrokraatteja, opettajia ja muita virkamiehiä murhattiin.
ellauri284.html on line 172: Koska saksalainen varuskunta pystyi kestämään lähes kaksi kuukautta laivaston saarrosta huolimatta jatkuvalla tykistöpommituksella ja tappiolla 6:1, tappio toimi kuitenkin tilapäisesti moraalin vahvistajana. Saksalaiset puolustajat katselivat uteliaana japanilaisia, kun he marssivat Tsingtaoon, mutta käänsivät selkänsä briteille saapuessaan kaupunkiin. Heidän vihansa oli niin syvä, että jotkut saksalaiset upseerit sylkivät brittiläisten kollegojensa sadetakkeihin.
ellauri284.html on line 228: Enemmän kuin saksalaiset, jotka ovat yleensä näkymättömiä, Blackadderin vihollisia ovat hänen esimiehensä, eksentrinen kenraali Melchett (Stephen Fry), joka kokoaa joukkonsa ranskalaisesta linnasta 35 mailin (56 km) päässä edestä, ja Melchettin byrokraattisesta avustajasta, kapteeni Kevin Darling (Tim McInnerny). Vaikka nämä kaksi ovat samanarvoisia, Blackadder kohtelee Darlingia halveksivasti – kun edellinen on etulinjassa, jälkimmäinen "taittaa kenraalin pyjamaa". Heidän vihamielisyytensä on molemminpuolista, mikä johtuu suurelta osin siitä, että Blackadder hyödyntää Darlingin sukuelimen koomista potentiaalia aina kun mahdollista. Vaikka Blackadder ja Darling ovat molemmat kapteeneja, Darlingilla on virka, koska hän on esikunnan upseeri. Tämä on osoitus hänen univormunsa kauluksessa olevista punaisista kielekkeistä ja palvelulakin punaisesta nauhasta.
ellauri284.html on line 234: JRR Tolkienin Teekerho joutui ikäluokkansa mukana ensimmäisen maailmansodan rintamalle. Tolkien oli upseerina Sommen taistelussa, joka jauhoi paikallaan 5kk ja siirsi rintamaa kaikkiaan 8km. 20K brittiä kaatui ensimmäisenä hyökkäyspäivänä. Ruumiita ei ehditty korjata edes omien juoxuhautojen liejusta. Mitä ulostetta? Paskaa se on! Toista 3x: paskaa, paskaa, paskaa!
ellauri284.html on line 310: YK-joukoissa Majuri oli palvellut upseerinarvoisena luutnanttina ja kenraali Ensio Siilasvuon autonkuljettajana, Erkkilä taas korkea-arvoisena aliupseerina, vääpelinä.
ellauri284.html on line 689: Toisessa buurisodassa Roberts johti ”intialaisten upseerien” ryhmää, joka taisteli vaikutusvallasta ”afrikkalaisten upseerien” kanssa.
ellauri284.html on line 709: Intiassa englantilais-irlantilaiseen perheeseen syntynyt Roberts jr. liittyi East India Companyn armeijaan ja palveli nuorena upseerina Intian kapinassa, jonka aikana hänelle myönnettiin Victoria Cross urheilusta. Sitten hänet siirrettiin Britannian armeijaan ja hän taisteli Abessinian retkikunnassa ja toisessa anglo-Afganistani-sodassa, jossa hänen holtiton käytöksensä ansaitsi hänelle laajan maineen.
ellauri284.html on line 726: Luutnantti Robertsin urheus on kaikissa tilanteissa ollut merkittävintä. Seuratessaan vetäytyvää vihollista 2. tammikuuta 1858 Khodagungessa hän näki kaukaa kahden Sepoyn lähtevän vapaalipulla. Luutnantti Roberts laittoi kannuja hevoselleen ja ohitti heidät juuri heidän ollessaan tulossa kylään. He kääntyivät välittömästi ympäri ja esittivät muskettinsa hänelle, ja yksi miehistä painoi vahingossa liipaisinta, mutta onneksi hatut katkesivat ja tämä urhoollinen nuori upseeri katkaisi lipunkantajan ja hän otti lipun haltuunsa. Hän myös katkaisi samana päivänä toisen Sepoyn, joka seisoi loitolla musketilla ja pistimellä pitäen loitolla Sowaria. Luutnantti Roberts ratsasti ratsumiehen avuksi ja ryntäsi Sepoylle yhdellä miekkaiskulla häntä kasvoihin ja tappoi hänet paikalla.
ellauri288.html on line 521: Fantastic balladi "ilmalaiva" kirjoitti ja julkaistaan painettuna 1840. Tekijän tekstiä ei ole säilynyt. Tämä on vapaa käännös työ "aavelaivan" German Romance Seidlitz. Tuote Lermontov osissa vaikutteita käännös V. Žukovski 1836 balladi "Night Parade" saman runoilija. Uskotaan, että Mikhail Lermontov kirjoitti runon pidätyksen aikana. Hän sai siellä jälkeen kaksintaistelussa ranskalainen upseeri. Runoilija oli monimutkainen tunteita henkilökohtaisista asioista ja Ranska, joka petti hänen keisari.
ellauri300.html on line 625: Suomessa nyt lentävä F-15E Strike Eagle on järkälemäinen pommilavetti – ”Kykenemme tuhoamaan joka kohteen, joka meille annetaan”, kertoo amerikkalainen natoupseerinainen Kauppalehdelle iloisena.
ellauri301.html on line 393: viidakkoon. Eräänä elokuun iltana vuonna 2001 Ystadin poliisi saa merkillisen puhelun. Joku väittää nähneensä palavia joutsenia Marebojärven yllä. Komisario Kurt Wallander ja hänen pian poliisin palvelukseen astuva tyttärensä Linda tutkivat yhdessä tapausta, joka johtaa vaarallisen tuomiopäivänlahkon jäljille. Lindan ura poliisina on vähällä joutua vaakalaudalle jo ennen kuin on alkanutkaan. Isän ja tyttären yhteiset tutkimukset eivät myöskään suju kitkattomasti, mutta lopulta isä-Wallander joutuu myöntämään, että tyttärestä on kasvanut aikuinen, jolla kaiken lisäksi on kykyä rikosten selvittelyyn. Skoonelaispoliisi Kurt Wallender tekee näyttävän paluun. Upeata, että saadaan vielä uusi Wallander. Miten eläkkeelle jäänyt nuhteeton merivoimien upseeri voi kadota jäljettömiin joka-aamuisella kävelylenkillään? Se on liki mahdotonta. Kurt Wallanderia tapaus koskettaa henkilökohtaisesti, sillä upseeri on hänen kexijänsä appiukko Ingmar Bergman. Pian myös upseerin vaimo katoaa mystisesti. Jäljet johtavat Ruotsin laivastossa kylmän sodan aikana vaikuttaneisiin oikeistoradikaaleihin ja Ruotsin aluevesille 1980-luvulla toistuvasti tunkeutuneiden neuvostoliittolaisten (tietysti) sukellusveneiden tapaukseen. Mitä syvemmälle Wallander tutkimuksissaan kaivautuu, sitä tummempia pilviä horisonttiin näyttää kasautuvan… Wallander löytää sitkeästi kaivautumalla tiensä lukijoiden sydämeen kaikkialla maailmassa.
ellauri308.html on line 277: Sisällissodan päätyttyä Suomessa 1918 tuhansia hävinneeseen punakaartiin kuuluneita pakeni Venäjälle, lähinnä Pietariin. Entisen punakaartin johto alkoi viettää ylellistä elämää Pietarin parhaissa hotelleissa ja ravintoloissa, olihan heillä muun muassa miljoonien markkojen arvosta Suomen Pankista varastettua ulkomaanvaluuttaa. Venäjälle paenneiden suomalaiskommunistien rivijäsenten elämä oli köyhää, ja heidän arvostelunsa tukahdutettiin kommunistipuolueen johdon taholta muun muassa erottamalla arvostelijoita puolueesta. Puolueen sisälle muodostui oppositioryhmittymä (niin sanottu mauserioppositio), joka päätti iskeä eli "poistaa johdon ja joukkueen välisen kuilun" avoimella hyökkäyksellä. Oppositioryhmä koostui nuorista punaupseerioppilaista jotka olivat koulutettu suoraan toimintaan ja heidän vihansa kohdistui erityisesti SKP:n keskuskomitean jäseniin. Tavoitteena oli kerralla murhata koko puolueen keskuskomitea. Aseina toimivat Nagant-revolverit ja Mauser-pistoolit.
ellauri308.html on line 279: Salaliittolaisten kuuden hengen ryhmä saapui klubille noin kello 19, kun meneillään oli puoluejohtajien kokous. Uhrit täydellisesti yllättänyt isku alkoi SKP:n varajohtaja Jukka Rähjän pidettyä juuri esitelmän neuvostojoukkojen perääntymisestä Varsovan rintamalla ja ollessa tupakkatauolla. Punaupseeri Aku Paasi ampui hänet ensimmäisenä porrastasanteelle. Tämän jälkeen hyökkääjät avasivat kokoushuoneen ovet ja astuivat kokoussaliin. Konttoristina toiminut Liisa Savolainen yritti soittaa puhelimella apua, mutta sai luodin niskaansa ja kuoli. Jukka Viitasaari yritti tehdä vastarintaa mutta sai luodin päähänsä, samoin kävi Tuomas Hyrskymurrolle. Ammunta lakkasi vasta kun ampujilta loppuivat panokset noin 200 laukauksen jälkeen.
ellauri309.html on line 1053: Hänet tunnetaan parhaiten toimintasankarirooleistaan, erityisesti hänen läpimurtoroolistaan ​​Max Rockatanskyna post-apokalyptisen toimintasarjan Mad Max kolmessa ensimmäisessä elokuvassa ja Martin Riggsina kaveripoliisi toimintakomediasarjassa Tappava ase. Vuonna 1995 Gibson tuotti, ohjasi ja näytteli Braveheartissa, historiallisessa eeposessa. Myöhemmin hän ohjasi ja tuotti The Passion of the Christ -kirjan, raamatullisen draaman, joka oli sekä taloudellisesti menestynyt että erittäin kiistanalainen. Espanjalaisessa El País -sanomalehden haastattelussa hän esitti Jeesuxena halventavia kommentteja homoseksuaaleista. Vuonna 1999, kun häneltä kysyttiin kommenteista El Paísiin, Gibson sanoi: "Minun ei olisi pitänyt sanoa sitä, mutta kutittelin hieman vodkaa tuon haastattelun aikana, ja lainaus palasi kuin Riitta Purra puremaan minua perseeseen." Vanity Fair -lehden 2011 artikkelin mukaan Gibson kertoi ensin pidättäjälle: "Elämäni on ohi. Olen perseestä. Robyn jättää minut." Gibsonilla oli avoin alkoholisäiliö autossa. Gibson sanoi pidättävälle upseerille: "Vitun juutalaiset... juutalaiset ovat vastuussa kaikista maailman sodista plus Jeesuxen salamurhasta. Oletko juutalainen?" Heinäkuussa 2010 Gibson oli nauhoitettu puhelun aikana Grigorjevan kanssa, jossa hän ehdotti, että jos "neekerilauma raiskaa hiänet", hän olisi todennäköisesti syyllinen. Häntä estettiin tulemasta Grigorjevan tai heidän tyttärensä lähelle perheväkivaltaan liittyvän lähestymiskiellon vuoksi Aika paljon ehti Mel laittaa kenkää suuhun uran aikana. Se on Pezkua vuoden nuorempi. Hän sanoi, että kun hän juo, hän voi olla ilkeä humalassa ja "jutut tulevat ulos vääristyneellä tavalla..."
ellauri315.html on line 215: Mutta hän jutteli ilahduttavia asioita ja välistä laulaa kajahdutti komeasti värssysen: - Kuularuiskut kun pani, että tärärättättää, tuli Antinkin asemansa jätätättättää... Tahi hän saarnasi parhaalla pastorin nuotilla: - Te upseerit ja lotat, aliupseerit ja sotilaskotinaiset, sotamiehet ja pyykkärit, minä varoitan teitä pyyhkimästä lumpeen lehteen, sillä lehti voi puhjeta ja sormi sotkeutua.
ellauri315.html on line 387: Radola Gajda, syntynyt nimellä Rudolf Geidl (14. helmikuuta 1892 – 15. huhtikuuta 1948), oli tšekkiläinen armeijan komentaja ja poliitikko. Geidlin isä oli Itävalta -Unkarin armeijan upseeri Kotorissa. Hänen äitinsä oli köyhä montenegroidi aatelisnainen. Radola aloitti Itävalta-Unkarin armeijan rullissa. Mutta jäätyään vihollisen vangixi Geidl vaihtoi välittömästi puolta ja hänet nimitettiin kapteeniksi Montenegron armeijaan. Hänellä oli jonkin verran kokemusta apteekista, joten hän ilmoitti olevansa valelääkäri.
ellauri315.html on line 413: Kreikkalaiset vanhemmat upseerit hyväksyivät Tissapherneen kuzun juhlaan, jossa heidät vangittiin, johdettiin kuninkaan eteen ja teloitettiin. Kreikkalaiset valitsivat uudet upseerit, heidän joukossaan Xenophonin, ja lähtivät marssimaan pohjoiseen Mustallemerelle Corduenen ja Armenian kautta.
ellauri315.html on line 503: Sarjan pääosissa Viktoriya Isakova esittää liittovaltion turvallisuuspalvelun (FSB) upseeria Anna Ziminaa ja Vladimir Mashkov Aleksei Braginia, Venäjän merijalkaväen tarkka-ampujaa. Anna uskoo, että Aleksei, jota tšetšeeniterroristit pitivät sotavankina, "käänsi" vihollisen ja uhkaa Venäjän federaatiota.
ellauri316.html on line 118: Lounaisrintaman armeijat vangitsivat 194041 upseeria, 219 alempia rivejä, 196
ellauri316.html on line 120: ylittivät 000 4020, mutta meidänkin tappiot olivat 285 298 upseeria, 739 40
ellauri316.html on line 121: alempiarvoista. Nimittäin 659 upseeria, 3118 212904 alempiarvoista kuoli, 163 31
ellauri316.html on line 122: upseeria ja 715 711 alempiarvoista haavoittui, 000 upseeria ja 600 000
ellauri316.html on line 346: Noniin, jatketaan. Hän sai useita aivohalvauksia, Arkadi nimittäin. Vuonna 1972 hän kuoli epäonnistuneen sappirakon poistoleikkauksen jälkeen Kremlin sairaalassa. Kirjailijan tytär Daria Dontsova ehdotti, että kyseessä oli murha. Tuskinpa, vaikka hän kyllä oli pahamaineinen naapureidensa keskuudessa Moscow Writer -asunto-osuuskunnassa. Niinpä runoilija Andrei Klenov muistelee: "Pian tuli vaikeaksi asua tässä talossa. Ja en ole ainoa. Ensimmäisistä päivistä lähtien talostamme tuli kaupungin puheenaihe, koska siihen asettui monia pahoja ihmisiä. Kuten Arkady Vasilyev, josta Voinovich kirjoittaa - "turvaupseeri, kirjailija, Sinyavskin ja Danielin syyttäjä" (lisään itsestäni - Moskovan kirjailijaliiton puoluejärjestön pitkäaikainen sihteeri, varajäsen Moskovan neuvosto, "Moskova"-lehden toimituskunnan jäsen ja niin edelleen ja niin edelleen). <...>
ellauri316.html on line 454: Isän puolelta Saharov on lähtöisin pappis- ja lakimiessuvusta, äidin puolelta upseerisuvusta. Suvussa on venäläisyyden lisäksi kreikkalaista, puolalaista, ja eteläistä mongoliverta.
ellauri316.html on line 519: Ohitetaan tarinoita liittolaisista. Käänsin kerran Yhdysvaltain kongressin tutkimuksen tiedusteluupseerimme Richard Sorgen tapauksesta. Raportit ovat tehneet ihmiset erittäin vakavista amerikkalaisista tiedustelupalveluista. Jos lukisit sen,
ellauri316.html on line 780: Vlasov oli varakkaan (taino, varakkaan ja varakkaan) maanviljelijän poika. Vlasov otettiin puna-armeijan palvelukseen vuonna 1919, ja hänestä tuli ammattiupseeri. Hän liittyi siitä huolimatta kommunistisen puolueen jäseneksi vuonna 1930.
ellauri317.html on line 52: Tilintarkastajaxi kouluttautunut Blum työskenteli tietokoneohjelmoijana IBM: lle ja myöhemmin Yhdysvaltain ulkoministeriölle. Hänellä oli kunnianhimo ryhtyä ulkoministeriön upseeriksi, kuten hän selitti, "osallistua suureen kommunismin vastaiseen ristiretkeen", mutta myöhemmin pettyi Vietnamin sotaan. Blum osallistui Vietnamin sodan vastaiseen aktivismiin, ja häntä painostettiin eroamaan hallituksen virastaan ​​vuonna 1967. Siihen mennessä hän oli jo osallistunut sodanvastaisiin mielenosoituksiin ja hänestä tuli Washington Free Pressin, vaihtoehtoisen bisneksen, perustaja ja toimittaja.
ellauri317.html on line 54: Vuonna 1969 Blum kirjoitti ja julkaisi Central Intelligence Agencyn (CIA) paljastuksen, jossa paljastettiin yli 200 CIA:n työntekijän nimet ja osoitteet. Hän työskenteli freelance-toimittajana Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Vuosina 1972–1973 Blum työskenteli toimittajana Chilessä, missä hän raportoi Allenden hallituksen " sosialistisesta kokeilusta" ennen Yhdysvaltojen tukemaa vallankaappausta ja Augusto Pinochetin hallintoa. 1970-luvun puolivälissä hän työskenteli Lontoossa entisen CIA-upseerin Philip Ageen ja hänen työtovereidensa kanssa "heidän hankkeessaan paljastaa CIA:n henkilökuntaa ja heidän väärintekojaan".
ellauri317.html on line 72: Kotljarevskyi oli ukrainalainen maata omistamaton aatelismies. Hän opiskeli 1780-luvulla Pultavan teologisessa seminaarissa ja toimi sen jälkeen maaseudun aatelisperheiden kotiopettajana. Hän palveli vuosina 1796–1808 upseerina Venäjän armeijassa ja komensi uhanalaista kasakkarykmenttiä vuoden 1812 sodassa. Myöhemmin hän työskenteli erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen palveluksessa ja oli vuosina 1812–1821 Pultavan teatterin taiteellinen johtaja.
ellauri317.html on line 151: Jo työn alussa ja varsinkin eeposen toisessa osassa nämä troijalaiset näyttävät yhä useammin siltä kasakkaeliittiltä (starshyna), jotka taistelun sijaan taivuttivat polvensa Venäjän valtakunnalle ja integroituivat venäläiseen upseerikuntaan ja jopa aatelistoon hankkien oikeuden omistaa entisaikojen vähemmän onnekkaita maanmiehiä (esim. Lavr Kornilov). Sen sijaan latinalaisia ​​verrataan eksplisiittisesti jaloihin ja kiusattuihin Zaporozshin kasakoihin (4.102), jotka jatkoivat kiivaasti Sichin ja vapaiden instituutioidensa puolustamista loppuun asti ulkomaalaisia ​​hyökkääjiä vastaan.
ellauri317.html on line 314: Pushkin oli impulsiivinen mies jonka ballit ei pysyneet housuissa ja sentakeen se taisteli monia kaksintaisteluja. Hänen kohtalokas kaksintaistensa oli todellakin toinen kerta, kun hän haastoi Georges d´Anthèsin, venäläisen kaartin ranskalaisen upseerin, kunniansa pilkkaamisesta. Vitun mamut sähläävät taas pyssyjen kanssa karzalla, veri lentää. Lakukeppi ja ranu. Savunaama kylmeni, ranun permis ei edes heilahtanu.
ellauri317.html on line 515: 11. syyskuuta 1941 NKVD:n upseerit ampuivat hänet Medvedevskin metsässä lähellä Orelia yhdessä muun 153 Orjolin vankilan poliittisen vangin kanssa (joissa oli hänen miehensä Ilja Mayorov, ystävä Aleksandra Izmailovitš). Teloitus selittyy sillä, että tuomittujen siirtäminen tästä vankilasta ei ollut mahdollista. Suurin osa tällaisissa tapauksissa tuomiota suorittavista vapautettiin tai määrättiin vetäytyviin sotilasyksiköihin. Joissakin tapauksissa vaarallisimmat vangit tapettiin. Marja kunnostettiin osittain 1988 ja kokonaan 1991. Hän oli venäläis-rsnskalais-englantilaisen imperialismin agentti.
ellauri317.html on line 709: Joulukuussa 1917 hänet kotiutettiin zaarin palveluxesta ja hän meni perheensä luo Bakhmutin kaupunkiin Jekaterinoslavin maakunnassa. Hän liittyi valkoiseen vapaaehtoisarmeijaan, mutta jo maaliskuussa 1918 kenraali L. G. Kornilov lähetti hänet Moskovaan muodostamaan vapaaehtoisia ryhmiä taistelemaan bolshevikkia vastaan ​​Moskovassa ja Keski-Venäjällä . Hän oli Moskovan salaisen upseerijärjestön esikuntapäällikkö, joka oli osa B. V. Savinkovin johtamaa "Isänmaan ja vapauden puolustajaliittoa" .
ellauri317.html on line 711: Hän oli yksi Jaroslavlin Neuvostoliiton vastaisen kansannousun järjestäjistä ja sotilasjohtajasta 6.-21.7.1918 . Hän johti kapinallisten asevoimia - pohjoisen vapaaehtoisarmeijan Jaroslavlin osastoa (sen lukumäärä vaihteli eri arvioiden mukaan 400 - 1000 pistin - upseerit, kadetit, Demidov-lyseumin opiskelijat, lukiolaiset, muutama talonpoika nuoriso), hänestä tuli Jaroslavlin maakunnan ylipäällikkö. Kapinan seurauksena neuvostovallalta likvidoitiin elimet. Samaan aikaan eversti Perhurov vastusti kohtuuttomia raiskauxia ja pidätyksiä.
ellauri317.html on line 737: Kapinaa Jaroslavlissa johti everstiluutnantti Perhurov, jonka komentamat upseerit valtasivat joukon strategisia kohteita 6. heinäkuuta vastaisena yönä kello 2 ja kävivät pidättämässä kaupungin johtavat bolševikit. Näistä useita teloitettiin, mukaan lukien paikallisen aluekomitean puheenjohtaja. Kapinaan liittyivät muun muassa paikallisen puna-armeijan sotakoulun opetusupseerit ja seuraavina päivinä tuhansia vapaaehtoisia lähiseudulta. Bolševikkien vastahyökkäys käynnistyi seuraavana yönä, mutta kapinalliset onnistuivat torjumaan sen. Puna-armeijan tykkitulen tuhottua kaupungin vesisäiliön kapina oli kuitenkin tuhoon tuomittu, sillä puna-armeijan saartorengas esti pääsyn Volgajoelle, ainoalle juomaveden lähteelle.
ellauri317.html on line 739: Viikon tuloksettomien taistelujen jälkeen Jaroslavlin takaisinvaltaus annettiin Anatoli Gekkerille, joka hyökkäsi kaupunkiin tykistön ja lentokoneiden tukemana. Kaupungin historiallinen keskusta kärsi pahoja vaurioita taistelussa. Kapinalliset antautuivat lopulta 21. heinäkuuta, mutta eivät puna-armeijalle vaan kaupungissa olleille saksalaisille sotavangeille, sillä kapinajohto oli ehtinyt julistaa sodan myös Saksalle. LOL. Antautumissopimuksen vastaisesti saksalaiset luovuttivat heidät samana iltana puna-armeijalle. Noin 350 kapinaan osallistunutta upseeria teloitettiin välittömästi.
ellauri321.html on line 274: Mutta eräänä kuumana syyskuun iltana - kun Juan oli kolmannen tai neljännen kerran onnistunut karkaamaan ja istui eräillä portailla maantien varressa, rupesi hän torvisoittoa ja pölypilviä seuratessaan ymmärtämään asioita. Miksi, hän ajatteli, olivat kaikki vanhemmat ihmiset menettäneet järkensä? Miksi he sen sijaan, että olisivat rauhallisia ja hyväntuulisia, olivat kuumia, vihaisia, kiihtyneitä ja aina valmiita itkemään? Hän tiesi, että hänen isoisänsä oli tyhmä vanha äijä, Rhea tyhmä pikkutyttö ja kylän lapset auttamattoman tyhmiä. Oli hauska huomata sellaisia asioita, ja hänen salaperäinen sielunsa hekumoi tämänkaltaisissa huomioissa. Mutta oli kauheata huomata koko maailman tulevan hulluksi. Hän ei voinut nauraa sille... Kaksi sotilasta ajoi hänen ohitseen polkupyörillä. Sitten tuli puoli tusinaa lisää. Heidän polkupyörillään oli raskas kuorma kiväärejä ja khakivärisiä kääröjä. Vähitellen alkoi sieltä kuulua musiikkia, ensin miellyttävän kauniina, mutta muuttuen kovaksi ja läpitunkevaksi lähestyessään. Rykmentin soittokunta tuli näkyviin. Miehet olivat punaisia kasvoiltaan ja pienet tomupilvet kohosivat tiestä, kun heidän jalkansa heiluivat jäykkinä musiikin tahdissa, ja kun he menivät ohi, pitivät torvet huumaavaa melua. Soittokunnan takana ratsasti kaksi upseeria. Toinen heistä oli Juanin mielestä aivan hänen isänsä näköinen. Toinen oli nuori, hauskannäköinen ja ruskettunut. Ja upseerien perässä tuli loputon jono miehiä. Sadat jalat, paksuina ja jäykkinä khakivärisissä sääryksissään, heiluivat väsymättä musiikin mahtavien iskujen mukaan. Jotkut miehistä nauroivat ja laskivat leikkiä. Toiset toljottivat suoraan eteensä. Useimmat olivat aivan nuoria, mutta joillakin oli V:n muotoiset nauhat hihassaan ja he näyttivät julmilta ja itsevarmoilta. Aina vähän ajan kuluttua tuli ratsastava upseeri näkyen korkealla khakivärisen miesjonon yläpuolella. Ja jonolla ei näyttänyt olevan loppua.
ellauri321.html on line 276: Juan eli ollut tiennyt, että maailmassa oli niin paljon sotilaita kuin nyt marssi hänen ohitseen laulaen Tipperarya valkoisella maantiellä kotoisten pölynpeittämien pensasaitojen välissä. Mutta marssin melu muuttui. Oliko se loppumaisillaan? Ei vielä. Marssikenkien töm-töm väheni kylläkin, mutta sen tilalle tuli jyry-jyry. Kulman takaa tuli tykkejä ja hevosten pistävää hajua. Sotilaat istuivat ylpeinä hevosten selässä ja vielä enemmän sotilaita istui naureskellen etuvaunuilla. Jyry-jyry sanoivat tykit mennessään. Tykkimiehet istuivat mukavasti, ja ajajilla oli lakit takaraivolla ja savukkeet hampaissaan. Siellä oli upseeri, joka oli komea kuin Apollo, ja toinen, joka oli nuori ja niin nopean näköinen kuin Merkurius ratsastaessaan pähkinänruskealla tammalla, ja lujakasvoinen mies, jolla oli kruunu hihassaan ja joka käänteli päätään ja huusi raivokkaasti... Ja taas tuli lisää marssivia sotilaita. Juania alkoi huimata. Hänen silmänsä väsyivät jalkojen yhtämittaiseen astuntaan, ylpeästi heiluviin käsiin ja tuhansien kiväärien pystyssä seisoviin piippuihin. Hänen sydämensä jyskytti nopeammin ja nopeammin. Toinen soittokunta tuli säikyttäen taivaita torviensa pauhulla. Sekin katosi kaukaisuuteen, mutta sotilaita tuli yhä vain laulaen kasvot punaisina laulua, joka muuttui naurunpurskahdukseksi. Sotilaitten kengät tömistivät tietä tomun muodostaessa niiden ympärille pienia siipiä. Heidän suunsa olivat auki ja hiki valui pitkin heidän punertavia poskiaan, kun laulu paisui tuoksi suunnattomaksi, järjettömäksi Iloksi. Kymmenentuhatta englantilaista menossa nauraen sotaan ...
ellauri322.html on line 286: Sveduämmät eivät treenaa riittävästi, ne ovat läskejä. Hampaat on niillä huonot kun popsivat niin paljon makiaa. Ne ovat epäsiistejä ja vailla makua. Miehet ovat riskejä ja kallistuvat huumoriin enemmän kuin älyn säkeniin tai tunnelmiin. Matkustelleet upseerit ovat poikkeus.
ellauri324.html on line 95: Salvadoran hallitusta pidettiin Yhdysvaltojen liittolaisena kylmän sodan aikana. Carterin ja Reaganin hallinnon aikana Yhdysvallat antoi Salvadorin hallitukselle taloudellista apua 1-2 miljoonaa dollaria päivässä. Ei sentään ihan Ukrainan tahtia. Yhdysvallat tarjosi myös merkittävää koulutusta ja varusteita armeijalle. Toukokuuhun 1983 mennessä kerrottiin, että Yhdysvaltain armeijan upseerit työskentelivät Salvadoran High Commandissa ja tekivät tärkeitä strategisia ja taktisia päätöksiä. Yhdysvaltain hallitus uskoi, että sen laaja apu El Salvadorin hallitukselle oli perusteltua sillä perusteella, että Neuvostoliitto tuki kapinallisia.
ellauri324.html on line 105: Vastavallankumouksen aikana 1980-luvulla monet salvadorilaiset turvallisuusjoukot harjoittivat laajamittaista kidutusta. Kaikilla näillä voimilla oli läheiset työsuhteet CIA:han ja/tai USA:n armeijaan. Tammikuussa 1982 New York Times julkaisi haastattelun eräältä Salvadorin armeijan käpykaartilaiselta, joka kertoi että heidän harjoituksissaan eri kidutusmenetelmiä oli havainnollistet tu teini-ikäisillä vangeilla. Hän väitti, että paikalla oli kahdeksan amerikkalaista ohjaajaa, ilmeisesti vihreää barettia. Salvadorilainen upseeri oli kannustanut kokelaitaan sanomalla, että kidutuksen seuraaminen "tekee teistä miehiä". ja ettei heidän pidä "sääliä ketään vaan ainoastaan "vihata isänmaansa vihollisia"
ellauri325.html on line 115: Jeltsinin silloinen pääministeri, 48-vuotias entinen KGB-upseeri nimeltä Vladimir Putin, nousi presidentiksi Jeltsinin erottua myöhemmin samana vuonna.
ellauri325.html on line 498: Urhoollinen "Ukko-Uolevi" antoi ukrainalaiselle yliloikkarille niskanapin. Muka karkasi. Pääesikunta vapautti verikostajan. Suomalainen upseeri on arvokkaampi laudalla kuin puskaryssä. Robotti piti miestä laatikkona ja pusersi tämän kuoliaaxi. Kuusen luokkakaverille Pauli Pylkkäselle oltiin tuomassa paikattavaxi siipeen ammuttua puskaryssää. Oli kiire perääntyä luotisateessa. Tuoja tuli tyhjin käsin suihkaten: säästyi vaiva, päästin siitä ilmat pihalle. Paulin olis pitänyt tehdä siitä ilmoitus, ei tehnyt. Se jäi painamaan.
ellauri325.html on line 569: Linkomies kirjoitti, että Airo oli alkanut sodan aikana käyttää liikaa alkoholia, mikä oli vähentänyt marsalkka Mannerheimin arvonantoa Airoa kohtaan. Lisäksi Airo oli Linkomiehen mukaan suhtautunut kielteisesti hallituksen kevättalvella 1944 käymiin rauhantunnusteluihin Neuvostoliiton kanssa. Airo kirjoitti närkästyneen palautteen otsikolla ”Soopaa à la Linkomies” sanoen puolestaan, että Linkomies ei ollut ollut lainkaan kiinnostunut rintamatilanteesta. Airoa loukkasi myös Linkomiehen väite, että Airo olisi ollut ”nuoremman kansalliskiihkoon taipuvaisen upseeripolven henkinen johtaja” ja hänen mukaansa ”moisen höpinän” perusteena oli hänen kymmenvuotinen kautensa Upseeriliiton puheenjohtajana. AKS:n yhteydenotosta vallankaappausmielessä hän sanoi "Ei kuulu teille."
ellauri326.html on line 239: Q: Olen Ukrainasta, ukrainan kielen ja kirjallisuuden opettaja. Kun sota alkoi, kirjallisuustuntien opettaminen oli erittäin vaikeaa. Kun Buchasta ja muusta barbaarisuudesta tuli tunnetuksi, sanoin lapsilleni, etten voi kuvitella, millainen kirjallisuuden opettaja oli niillä, jotka sallivat sen tehdä. En tiedä, minkälaiseen moraaliin nämä sotilaat, upseerit, korkeimman sotilasluokan edustajat kasvatettiin. Millä moraalilla ja kulttuurilla kasvatti maani nuorempi sukupolvi, joka kykeni pommittamaan maatani?
ellauri326.html on line 656: Niin. Atlantilaiset halveksivat lemureja ja haukkuvat niitä raakalaisiksi. Nämä puolestaan vihaavat yltiopäi- esti atlantilaisia salamantereja, joita pitävät imperialisteina, länsimeren paholaisina ja vanhan, puhtaan, alkuperäisen salamanterikannan turmelijoina. Chief Salamander vaatii konsessioita Lemurian rannikoilla viennin ja sivistyksen hyväksi. Kunnianarvoisan vanhan King Salamanderin täytyy suostua vasten tahtoaankin, sillä hän huonommin aseistettu. Tigris-lahdessa lähellä muinaista Bagdadia jännitys sitten räjähtää: lemurialaiset alkuasukkaat hyökkäävät atlantilaisen konsessioretkikunnan kimppuun ja surmaavat kaksi upseeria kostoksi jonkin kansallisen loukkauksen tähden. Siitä seuraa - sota. Luonnollisesti. Niin, salamanterien maailmansota, jossa salamanterit. ovat toisiaan vastaan. Kulttuurin ja Oikeuden nimessä. Ja Oikean salamanteriuden nimessä. Kansallisen Kunnian ja Suuruuden nimessä. Tunnuslauseena on: Me tai ne!
ellauri327.html on line 478: Kianto kävi koulunsa Iissä ja Oulussa. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1892.[4] Koulussa hän muun muassa toimitti oppilaskunnan lehteä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän ehti ilmoittautua opiskelijaksi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, mutta päätti kuitenkin ryhtyä veljensä Volmarin esikuvan mukaisesti upseeriksi. Kianto palveli vapaaehtoisena Oulussa 4. Suomen Tarkka-ampujapataljoonassa 1892–1893. Keväällä 1893 pataljoona matkusti sotaharjoituksiin Krasnoje Seloon Pietarin lähelle, ja Kianto kirjoitti näistä kokemuksistaan leirikirjeitä Suometar-lehteen. Eräs moskovalainen lehti arvosteli Kiantoa separatistiksi näiden leirikirjeiden vuoksi, ja tästä seurannut kohu aiheutti hänelle hankaluuksia. Myös Kiannon sotilaselämään kohdistuneet romanttiset kuvitelmat olivat jo haihtuneet, ja niinpä hän päätti erota armeijasta ja lähteä takaisin yliopistoon opiskelemaan. Tämä toteutuikin myöhäissyksyllä 1893.
ellauri328.html on line 154: 26.-27. elokuuta käydään Dresdenin taistelu. Taistelun toisena päivänä Moro, huomattuaan ranskalaisten alkavan ampua kukkulalla sijaitsevaan Ruåzin kuninkaan seurakuntaan, sanoo, että heidän on lähdettävä, he lähtevät naapuripatterille lehdon läpi, mutta eivät saavuta sitä, Moreau's hevoseen osuu tykinkuula, joka menee suoraan läpi ja osuu kenraalin molempiin jalkoihin. Moro viedään Kainzin kylään. Moron leikatun jalan tuo Napoleonin leiriin hänen koiransa Fifi. Napoleon ja marsalkat katsovat, että kappas korkea-arvoinen upseeri on tapettu, ja katsovat koiran kaulapantaa, johon on kirjoitettu "Kuluu kansalaiselle J. Y. Moro." Napoleon iloitsee: "Oikeus on vihdoin tehty! Suum kuikve!" Joukoiden keskuudessa oli pitkään legenda, että Napoleon näki Moron kaukoputken läpi, kohdisti itse tykin ja ampui. Moreaun toinenkin jalka amputoitiin, mutta tämä ei auttanut. Moro kuoli kaksi viikkoa myöhemmin Nötnitzin linnassa. Hänet haudattiin Nevski Prospektille, jonka vastakkaiselle puolelle Generalissimo Suvorov, hänen tärkein vastustajansa Italian kampanjassa, haudattiin. Moro vitun loikkari sai Venäjällä marsalkka-arvon, ja Ranskassa Louis kahdeksastoista myönsi hänelle marsipaaniporsaan. Moreaun vaimolle tarjottiin lähtöä Venäjälle 30 000 ruplan elinikäisellä eläkkeellä ja Aleksanterin lahjalla 100 000 ruplaa; hänen tyttärestään voisi tulla keisarinnan hovissa kunnianeito. Pariisin vangitsemisen jälkeen Aleksanteri kuitenkin esitteli Alexandrinan Ludvig 18:lle, ja hän jäi asumaan Ranskaan 12 000 frangin eläkkeellä. Pian Leipzigin taistelussa (Kansakuntien taistelu) Napoleon voitti ja vetäytyi Ranskaan.
ellauri328.html on line 161: Jos joku englantilaisista ilmaisi myötätuntoa Napoleonia kohtaan, hänet lähetettiin välittömästi metropoliin. Komissaarien kysymyksiin Napoleonin terveydestä Goodson Lowe vastasi röyhkeästi: "Hän on olemassa, ja se riittää sinulle." Joka päivä Longwoodin valvova upseeri vaati Napoleonin ilmestymistä. Samaan aikaan keisari katsoi ulos ikkunasta tai meni ulos verannalle.
ellauri330.html on line 392: Aristokraattiseen maanomistajaperheeseen syntynyt Kropotkin kävi sotakoulua ja palveli myöhemmin upseerina Siperiassa, jossa hän osallistui useisiin geologisiin tutkimusmatkoihin. Hänet vangittiin aktivismistaan ​​vuonna 1874, ja hän onnistui pakenemaan kaksi vuotta myöhemmin. Hän vietti seuraavat 41 vuotta maanpaossa Sveitsissä, Ranskassa (jossa hän oli vangittuna lähes neljä vuotta) ja Englannissa. Maanpaossa ollessaan hän piti luentoja ja julkaisi laajasti anarkismista ja maantiedosta. Kropotkin palasi Venäjälle Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917, mutta pettyi bolshevikkivaltioon.
ellauri330.html on line 412: Kropotkinin maine Marxin elinaikana ei ollut niinkään anarkistinen, vaan venäläinen sosialistinen vallankumouksellinen, maantieteilijä ja tutkimusmatkailija. Kropotkin tuli erittäin etuoikeutetusta taustasta. Hän oli vanhan Moskovan aristokratian jäsen ja perintöprinssi, vaikka luopui prinssintä 12-vuotiaana, ja ilmoittautui tsaarille henkilökohtaisexi treenarixi sota-akatemiaan. Hän oli tsaarin henkilökohtainen sivuvaunu jonkin aikaa, mutta valitessaan upseerina rykmentin hän ei valinnut jotakin arvostettua, vaan Siperian kasakkarykmentin, mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että hän oli pettymässä Tsaarin hallintoon ja perintökyläänsä. Siperiassa, jossa hän suoritti tutkimus- ja geologisia opintojaan, hänen liberaalit tunteensa kääntyivät vallankumouksellisiksi, varsinkin Sveitsin vierailun jälkeen 1872/3, jossa hän liittyi International Workingmen's Association tai First Internationaliin. Palattuaan Venäjälle hän osallistui vallankumoukselliseen piiriin, tosin vain "mene kansaan " -tyyppiseen pikemminkin kuin myöhemmin kehittyneempiin salaliittoihin tsaarin virkamiesten ja jopa tsaarin murhaamiseksi. Hänet pidätettiin ja vangittiin, ja hän pakeni, kuten olen maininnut, vuonna 1876.
ellauri332.html on line 129: Muita keskeisiä hahmoja ovat Munckin lähin alainen, nuori ja vielä sisällissodan vihakuohuissa elävä, herkästi liipaisimeen tarttuva luutnantti Suutari, jonka ehdottomuus kauhistuttaa etenkin alkuvaiheessa Munckiakin; kunnon sotamies Svejkiä niin olemukseltaan kuin asenteeltaankin muistuttava rajaseutulaisvääpeli Muranen; sekä rajan toisella puolella päämajaansa pitävä vanhempi upseeri ja herrasmies, majuri Gentsch, joka koettaa yläluokkaisen arvonsa säilyttäen vielä hetken luovia historian virrassa, vaikka aavistaakin kohtalonsa hyytävän komissaarin silmälläpidon alaisena olevan vain ajan kysymys.
ellauri332.html on line 509: Ohjuksen laukaisun estyessä Sook ohjaa Skylarkin ja Rapaportin pakoreitille ja selittää, että hänen on palattava Pjongjangiin ylläpitääkseen turvallisuutta. Myöhemmin HYLJE Tiimi So Bring Not Six - upseerit pelastivat heidät silmäkulmiin liimatuilla laastareilla naamioituneena pohjoiskorealaisiksi sotilaiksi. Palattuaan Yhdysvaltoihin Skylark kirjoittaa kirjan kokemuksistaan Pohjois-Koreassa, Rapaport palaa tuottajaksi (ja pitää yhteyttä Sookiin Skypen kautta) , kun taas Pohjois-Koreasta tulee ydinaseistariisuttu demokratia Sookin väliaikaisena johtajana.
ellauri334.html on line 241: Todennäköisesti Juudas, joka kuului Juudan alueeseen, kun muut olivat galilealaisia, ei ollut vaikuttunut Jeesuksen väittämästä messiaanisesta luonteesta, ja siksi hän teki miehen teon ja ilmiantoi hänet. Sotilaat ja pappien upseerit, jotka tulivat miekkojen ja sauvojen kanssa vangitsemaan häntä ja hänen seuraajiaan olivat kiitollisia avusta. Hän valitsi Jeesuksen esille suutelemalla häntä tervehtiessään häntä rabbina (Joh. xviii. 1 ja seq. ); sitten he ottivat Jeesuksen kiinni ja veivät hänet sidottuna Hannaan ja ylipapin Kaifaan luo (Matt. xxvi. 47 ja seq., ja par. pas.), kun taas hänen opetuslapsensa, mukaan lukien Pietari, jättivät herransa hänen kohtalonsa varaan.
ellauri335.html on line 462: Markus ilmaisi myös turhautumistaan siihen, että korkea-arvoisemmat upseerit selvisivät epäpätevyydestään seurauksitta. Prikaatin varakomentajaa hän kuvaili ”moraalittomaksi elostelijaksi”, jonka rinnalla työskentelyn hän sanoi rappeuttavan jatkuvasti omaa kunniaansa ja itsekunnioitustaan. Kenraali Vlasoviltahan tää vähän kuulostaa.
ellauri340.html on line 141: Hänet ajettiin pois Puolan kansantasavallasta vuoden 1968 Puolan poliittisen kriisin aikana ja hänet pakotettiin luopumaan Puolan kansalaisuudestaan . Hän muutti Israeliin; kolme vuotta myöhemmin hän muutti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Hän asui Englannissa vuodesta 1971, missä hän opiskeli London School of Economicsissa ja hänestä tuli sosiologian professori Leedsin yliopistossa, myöhemmin emeritus. Bauman oli yhteiskuntateoreetikko, joka kirjoitti niinkin monimuotoisista aiheista kuin moderniteetti ja holokausti, postmoderni kulutus ja nestemäinen nykyaika . Bauman oli vuosina 1945–1953 poliittinen upseeri sisäisessä turvallisuusjoukossa (KBW), sotilastiedusteluyksikössä, joka muodostettiin taistelemaan Ukrainan kapinallisarmeijaa ja Puolan kotiarmeijan jäänteitä vastaan. Täähän on nykytilanteessa vähän noloa. The Guardian -lehden haastattelussa Bauman vahvisti olleensa sitoutunut kommunisti toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen eikä ollut koskaan salannut sitä. Hän myönsi, että tiedustelupalveluun liittyminen 19-vuotiaana oli virhe, vaikka hänellä oli "tylsä" pöytätyö, jossa ei päässyt naganilla osoittelemaan kapinallista.
ellauri342.html on line 315: Kuilu kertoi toimittaja ja kirjailija Unto Kamarasta, jolla oli homoseksuaalinen suhde tohtori H:ksi kutsuttuun kirjallisuudentutkijaan. Sisällissodan alkaessa Kamara liittyy punaisiin ja tappaa tohtori H:n. Kamara joutuu valkoisten vangiksi ja valkoiset upseerit vaativat häneltä sukupuolisia palveluita vastineena lievemmästä tuomiosta. Vapauduttuaan Kamara yrittää muuttaa elämänsä ja menee naimisiin. Lopulta hän kuitenkin tappaa vaimonsa ja tekee itsemurhan. Erityisesti oikeistolaiset lukijat ja arvostelijat hyökkäsivät teoksen rohkean sisällön vuoksi kirjan kimppuun pitäen sitä sairaana ja moraalisesti vahingollisena. Osittain tämän kritiikin takia Larni julkaisi seuraavan kirjansa vasta vuonna 1942 muutettuaan sitä ennen sukunimensä Laineesta Larniksi.
ellauri342.html on line 580: Mamie Stoverin kapina on vertauskuva amerikkalaisen yhteiskunnan rappeutumisesta militäärisen konfliktin mahdollistaman maanlaajuisen demokratisoitumisen vuoksi. Huie käyttää honolululaista prostituoitua kertoakseen asiansa ja osoittaa hänen nousunsa taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti osittain liittovaltion avustuksella, kun hän rikkoo paikallista sääntelyä (prostituutio oli tuolloin laillista). Sodan edetessä Stoverista tulee sodan voittaja, joka tulee hallitsemaan omaisuutta, keräämään valtavaa omaisuutta käteisenä ja vierailemaan kielletyillä rannoilla Yhdysvaltain armeijan upseerien seurassa. Hyi häpeä!
ellauri353.html on line 51: Tapperin pojat oli kaikki tumppeja, tulivat puolituiseen äitiinsä. Isä Juutas Käkriäinen oli niitä päätä pitempi. Hukkapätkä Duudsoneita. Marko oli vielä huonompi koulussa kuin presidenttikandidaatti, korpraali Schlumpf. Marko Tapio kävi keskikoulun ja suoritti sisävesiliikenteen laivapäällikön tutkinnon. Nimen "Tapio" kexi Y.A. Jäntti. Tapper ei käynyt kerze oli ruozia. Mäntti. Notkeana kuin mato, ålande! Marko tanssi intissä viikatetanssia. Marko ei ollut upseeriainesta. Heiskanen on selvä narsisti. Niin takuulla Markokin. Tässä paraatiesimerkki siitä:
ellauri353.html on line 423: Tarkkailtuaan useita tunteja vihollisen liikkeitä Budyonny päättää hyökätä yhden saattueen kimppuun. Metsästä tullessa äkillisessä hyökkäyksessä ryhmä hyökkäsi kahdella raskaalla konekiväärillä aseistetun saattajakomppanian kimppuun ja riisui sen aseista. Kaksi vastustanutta poliisia hakkeroitiin kuoliaaksi. Yhteensä vangittiin noin kaksisataa vankia, mukaan lukien kaksi upseeria, kärryt eri järjestelmien revolvereilla, kärry kirurgisilla instrumenteilla ja kolmekymmentäviisi kärryä lämpimillä talviasuilla. Ryhmän uhreista kaksi kuoli. Siihen mennessä divisioona oli onnistunut vetäytymään kauas, ja joukkue ja saattue tavoittivat yksikkönsä kolmantena päivänä. Tästä saavutuksesta koko joukkue (ja myös Sokolovin johtama toinen joukkue) palkittiin Pyhän Yrjön risteillä ja mitaleilla.
ellauri353.html on line 439: Pohjois-Kaukasuksen operaation tulos oli kuitenkin Neuvostoliiton vallan lopullinen vakiinnuttaminen suurimmassa osassa Pohjois-Kaukasian aluetta. Valkoisten Donin ja Kubanin armeijat tuhoutuivat lähes kokonaan: 164 tuhatta sotilasta ja upseeria vangittiin, 540 asetta, 23 panssaroitua junaa, 17 panssarivaunua, 30 lentokonetta, valtava määrä ampumatarvikkeita ja sotilasvarusteita tuli punaisten pokaaleixi.
ellauri353.html on line 516: Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän saapui Puolaan. 1. elokuuta 1919 lähtien hän oli 7. hävittäjälentueen toinen järjestäjä ja komentaja. Tadeusz Kościuszko - yksikkö, joka koostuu amerikkalaisista vapaaehtoisista lentäjistä. Sitten nimitettiin 3. lentolentueen komentajaksi. 1. maaliskuuta 1920 hänet hyväksyttiin Puolan armeijaan sopimusupseeriksi majurin arvolla.
ellauri353.html on line 578: Nykyaikaisen ukrainalaisen sotahistorioitsijan Ya.Yu. Tinchenkon laskelmien mukaan, "vuosien 1930-1931 entisten ukrainalaisten upseerien joukkopidätysten seurauksena ainakin 10 tuhatta ihmistä sorrettiin." Valitettavasti tutkija ei osoita, kuinka suuri osuus heistä oli puna-armeijan aktiivisessa palveluksessa olevia komentajia ja kuinka paljon niitä, jotka olivat olleet "siviilielämässä" kauan sitten; mutta on ilmeistä, että puna-armeijan sorrettuja komentajia oli tuhansia.
ellauri362.html on line 131: Lydian Lontoosta ja keksiä jotain. Samanaikaisesti herra Bennet ja Gardiner-setä yrittävät tehdä saman asian, mutta he epäonnistuvat, kun taas Darcy onnistuu käyttämällä yhteyksiään ja rahaa, erityisesti rouva Youngen kanssa, joka oli osallisena Wickhamin Georgianan viettely-yrityksessä. Lahjuksen jälkeen hän johdattaa Darcyn Wickhamin ja Lydian luo. Useiden keskustelujen aikana Darcy ei pysty suostuttelemaan Lydiaa hylkäämään Wickhamia, joten Darcy joutuu lahjomaan Wickhamin mennäkseen naimisiin Lydian kanssa. Darcy tuo ehdotetun sopimuksen Gardiner-setälle, joka vastahakoisesti suostuu antamaan Darcyn maksaa kaupasta nimettömänä. Sopimus sisältää Wickhamin velkojen maksamisen ja armeijan upseeripalkkion ostamisen. Vastineeksi Lydia ja Wickham menevät naimisiin.
ellauri364.html on line 198: Verocayn akateemisen työn keskeytti ensimmäinen maailmansota, jossa hänet siirrettiin Itävallan armeijan sotilasterveyshuoltoon, jolloin hän saavutti everstin arvosanan ja "Punaisen Ristin upseerin" arvomerkin. Hänen työnsä Wienissä erityisesti ruumiinavausten suorittamisessa, joita hänellä oli vuosittain yli 600, teki hänestä maailmankuulun kirurgisen patologian alalla.
ellauri365.html on line 265: Sänky 29 kertoo sekin Preussin demilitarisaation ajasta. Tylsä ranu-upseeri tartuttaa hyppykupan johkin Irmaan ja hylkää sen sairaalan sänkyyn 29.
ellauri367.html on line 49: Itse asiassa mitään "Viisikkoa" ei ollut olemassa: yksinkertaisesti, neuvostotiedustelu-upseeri Juri Modin valitsi viisi luotettavinta useista brittiagenteista, jotka tulvivat Neuvostoliiton tiedustelupalvelua viesteillään Suuren isänmaallisen sodan alussa. Modin sai tämän tehtävän, koska Neuvostoliiton tiedustelu oli järkyttynyt kuuluisien brittiläisten salaisten palveluiden edustajien toiminnasta, jotka yrittivät paljastaa vihollistensa salaisuudet Neuvostoliitolle. "Viisikon" ulkojäsen John Cairncross ei puolestaan pitänyt työtään Neuvostoliiton hyväksi petoksena, koska hän välitti liittolaiselleen tärkeitä tietoja, jotka petollisten oikeistolaisten brittipoliitikkojen salaliitto piti tarkoituksella salassa. Todiste siitä, että Five ei ollut verkotettuna, on se, että työskennellessään MI6: ssa Kim Philbyn johdolla John Cairncrossilla ei ollut aavistustakaan tarkoituksista, joita varten Philby antoi hänelle työtehtäviä. Hän oli koko ajan suihkussa.
ellauri371.html on line 660: Seizenvuotisessa siirtomaasodassa ranskalaiset järjestivät virzanialaisille intiaaniliittolaistensa avustamina verilöylyn, joka tunnetaan Monongahelan taisteluna. Washington selvisi haavoittumattomana, mutta satoja muita retkikunnan jäseniä menehtyi taistelukentälle. Washington ylennettiin everstixi. Hän haki upseeriksi Britannian armeijaan, mutta häntä ei hyväksytty.
ellauri372.html on line 285: Vuosina 39–38 eKr. roomalainen kenraali Publius Ventidius Bassus voitti Parthian armeijan ja lähetti joukkoja Poppaedius Silon komennossa odottamaan Herodeksen saapumista. Herodes laskeutui maihin Ptolemaisissa ja aloitti kampanjansa Antigonusta vastaan ​​valloittamalla Galilean, marssi alas rannikkoa valloittaakseen Jaffan ja vapautti sitten Masadan, jossa hänen perheensä oli edelleen kuollut. Sitten hän marssi Jerusalemiin toivoen voivansa valloittaa kaupungin ja saada sodan nopeasti loppumaan. Roomalaisten upseeriensa, kapinallisten roomalaisten joukkojen ja Antigonuksen sissien keskuudessa esiintyneen korruption edessä Herodes kuitenkin joutui luopumaan Jerusalemin piirityksestä. Sen sijaan hän toimi Juudeassa, Samariassa ja Galileassa taistellen sekä kapinallisia että rosvoja vastaan ​​ja lähetti veljensä Joosefin käsittelemään Idumaata. Myöhään 38 eKr. mennessä useiden roomalaisten legioonien vahvistamana ja kaksi vuotta kestäneen kapinanvastaisen taistelun jälkeen Herodes kykeni lopulta rauhoittamaan Galilean ja marssimaan etelään kohti Jerusalemia. Antigonus yritti kohdata Herodeksen jyrkässä taistelussa ja iski sekä Jerikoon että Samariaan, mutta molemmat yritykset hävisivät. Herodes leiriytyi jälleen Jerusalemin ulkopuolelle, vaikka talven tulo pysäytti demilitarisaatio-operaation kuin Ukrainassa.
ellauri372.html on line 345: Pompeius toivoi, että kuningas Ptolemaios, hänen entinen asiakkaansa, auttaisi häntä, mutta Egyptin kuningas pelkäsi loukata voittoisaa keisaria. Syyskuun 28. päivänä Pompeius kutsuttiin jättämään alukset ja tulemaan maihin Pelusiumissa. Kun hän valmistautui astumaan Egyptin maaperälle, Ptolemaioksen upseeri löi hänet petollisesti ja tappoi.
ellauri372.html on line 416: Kun Pompeius valmistautui poistumaan aluksestaan ​​lähellä Pelusiumin rannikkoa, häntä tervehti pieni valtuuskunta, johon kuuluivat Akhillas ja Lucius Septimius, Pompeyn oman armeijan entinen upseeri. Pompeius uskoi, että hänet saatettiin tapaamiseen faaraon kanssa, ja hänet johdettiin pieneen veneeseen. Vain muutaman hänen seuraajansa seurassa hänet soutettiin rantaa kohti. Kun hän astui Egyptin maaperälle, hänen kimppuunsa hyökättiin yhtäkkiä. Septimius, petti entisen komentajansa, iski ensimmäisen iskun, jota seurasi Akhillas ja muut valtuuskunnan jäsenet. Hetkessä Pompeius oli kuollut, hänen päänsä leikattiin, jotta se esitettiin lahjana Caesarille.
ellauri378.html on line 637: Theron Davis, Los Angeles-luokan nopean hyökkäyksen sukellusvene USS Hamptonin (767) varatorpedo, lahjoittaa lippuun käärityn komentokolikon Cheryl Calecalle, Gold Starin puolisolle, jonka aviomies kuoli aktiivisessa palveluksessa 40 vuotta sitten pudottuaan epähuomiossa soppakanuunaan Hamptonin sotkukannella. Kaatuneen sotilasjäsenen hautajaisten aikana vanhemmat upseerit antavat puolisolle tai lähiomaiselle kansallisten värien lisäksi kultaisen tähtineulan osoituksena uhrauksestaan. Wherever American military families go, they can always feel connected, supported and empowered to thrive – in every community, across the nation, and around the globe.
ellauri381.html on line 485: Lempinimi "kummisetä" säilöönottopaikoissa tarkoittaa upseeria, joka on velvollinen tarkkailemaan tunnelmaa leirillä ja jolla on tästä syystä tiedottajat vankien joukosta. Korostaen, että "kummiseän" holhous avasi tien vyöhykkeen "tyhmyille" sijoituksiin, Aleksanteri Isajevitš tekee siten selväksi, että tämä ei koskenut häntä, koska hän kuului tuotanto"tyhmysten" joukkoon.
ellauri381.html on line 577: Tähän mennessä Aleksanteri Isajevitšin kuntoutuspyyntöä ei ollut vielä hyväksytty, vaikka se olisi todennäköisesti voinut tarkoittaa hänen tunnustaneen ​​lojaalisuutta ​​olemassa olevaa poliittista järjestelmää kohtaan. Jos kuitenkin uskot häntä, hän palasi maanpaosta aikomuksenaan jatkaa aloittamaansa venkoilua. Ensinnäkin hän halusi lähettää teoksensa ulkomaille. Tuolloin tämä oli sinänsä rikos, ja jos otetaan huomioon tarinoiden "Preussin yöt" ja "Voittajien juhla" sisältö, joiden sivuilta Neuvostoliiton vastatiedusteluupseerit ilmestyivät mitä rumimmassa muodossa, niin niiden julkaiseminen ulkomailla saattaa viivästyttää toista ajanjaksoa.
ellauri382.html on line 397: Kenraalimajuri Cassius Marcellus Savi (19. lokakuuta 1810 – 22. heinäkuuta 1903) oli yhdysvaltalainen sperman istuttaja, poliitikko, sotilasupseeri ja abolitionisti, joka toimi Yhdysvaltain Venäjän-suurlähettiläänä vuosina 1863–1869. Syntyi Kentuckyssa varakkaaseen istutusperheeseen. Savi tuli politiikkaan 1830-luvulla ja alkoi tukemaan abolitionismia Yhdysvalloissa, herättäen vihaa muiden eteläisten keskuudessa. Presidentti Abraham Lincoln nimitti Kentuckyn republikaanipuolueen perustajajäsenen Yhdysvaltain ministeriksi Venäjälle, missä Saven uskotaan vaikuttaneen siitimellään Venäjän tukeen unionille Yhdysvaltain sisällissodan aikana.
ellauri383.html on line 569: Pelkästään kesällä 1941 sodassa Neuvostoliittoa vastaan kuoli 742 tuhatta saksalaista sotilasta. Tämä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Saksa menetti sodissa Puolaa, Ranskaa, englantia, Norjaa, Belgiaa, Hollantia, Tanskaa ja Balkanin maita vastaan yhteensä - yhteensä 418 805 sotilasta ja upseeria.
ellauri383.html on line 631: Rolle Ahlfors, yrittäjä, sissiupseeri, urheilija, yxinhuoltaja, astrologi jne. miettii mixi kaikki aina tekee pilaa persuista:
ellauri386.html on line 119: Äitini oli häikäisevän kaunis nainen (ize en ole hääppönen), sirorakenteinen, pitkä, hoikka ja hänellä oli ihmeen säännölliset kasvonpiirteet. Yhdeksäntoistavuotiaana (hän oli syntynyt vuonna 1812) hän meni kiihloihin erään upseerin kanssa. Heitä ei ehditty vihkiä, sillä sulhanen osallistui Unkarin sotaretkeen ja sai surmansa. Äitini suru oli suunnaton, ja hän päätti olla koskaan menemättä miehelään. Mutta vuodet kuluivat ja kirvelevä tuska hälveni vähitellen.
ellauri390.html on line 187: Vsevolod Vladimirovitš Krestovski (ven. Все́волод Влади́мирович Кресто́вский; 23. helmikuuta (J: 11. helmikuuta) 1840 Kiovan läänin Taraštšan kihlakunnan Malaja Berezjankan kylä – 30. tammikuuta (J: 18. tammikuuta) 1895 Varsova) oli ulaaniupseerin poika, puolalaisen aatelissuvun jälkeläinen ja venäläinen kirjailija.
ellauri390.html on line 200: Hän syntyi Mala Berezyankan kylässä Taraschanin alueella, Kiovan maakunnassa, Ulan upseerin perheeseen. Mala Berezyankan kylässä sijaitsevasta Krestovsky-tilasta on jäljellä vain kaksi sisäänkäyntiportin pilaria (neuvostoviranomaiset tuhosivat kartanon tarkoituksella). Kymmenenvuotiaana hän muutti Pietariin. Hän opiskeli ensimmäisessä Pietarin lukiossa (1850-1857). Kirjallisuuden opettajan, kääntäjän ja kirjailijan V. I. Vodovozovin vaikutuksen alaisena hän alkoi kirjoittaa runoja ja harjoittaa käännöksiä. Hän opiskeli Pietarin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa (1857-1861).
ellauri390.html on line 204: Vuonna 1868 hän liittyi 14. Ulan Yamburgin rykmenttiin Grodnon kaupungissa, aliupseerina. Vuonna 1873 hän julkaisi teoksen "The History of the 14th Lancers Yamburg rykmentti", vuonna 1874 hänet siirrettiin kaartiin. Vuonna 1876 hän kokosi Aleksanteri II: n ehdotuksesta "Historia of His Majesty's Ulan Life Guard rykmentin historia".
xxx/ellauri010.html on line 752: Konmari on just sellainen. Tulee mieleen maailmansodan aikaiset japsiupseerit. Hai! Kamikaze!
xxx/ellauri044.html on line 905: Mikkelistä Gripenbergin perhe muutti 1891 Helsinkiin ja Gripenberg jatkoi koulunkäyntiä Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa. 1893 hän meni Haminan kadettikouluun mutta joutui lopettamaan sen kesken 1895 ja palaamaan kotiin. Gripenberg tunsi tällöin pettäneensä sukunsa upseeriperinteet, ja asia painoi häntä pitkään. Maitojunaan Mannerheimin tapaan. Sai sentään paukutella mezällä, punakapinassa ampua köyhälistöä kuin ryssäveli Mannergeim, ja mesoa suojeluskunnassa niinkuin farbror Oscar.
xxx/ellauri044.html on line 974: Oletko reservin upseeri?
xxx/ellauri056.html on line 318: Luc kirjoitti muutamia Luonteita a La Bruyère, ei kovin hauskoja, jossa se kaiveli myös oman elämänsä virheitä. Sen virhe oli kurkottaa kuuseen upseerixi kun lahjat viittas enempi katajaan eli kirjallisuuskriitikkoon.
xxx/ellauri057.html on line 95: Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aune Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Ontu Kapiainen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.
xxx/ellauri057.html on line 862: Hamsun ei ihaillut Hitleriä varauksettomasti, vaikka sanoikin muistokirjoituksessa kuuluvansa diktaattorin ”läheisiin kannattajiin”. Yksityisesti hän puhui Hitleristä vähättelevään sävyyn käsityöläiskisällinä. Mitä vittua, oliko se ize yhtään kummempi? SS-lupseeripojalleen Arildille Hamsun luonnehti Aftenpostenin tekstiä ”ritarilliseksi”. Poliittisen katumuksen osoitus olisi merkinnyt takinkääntöä, eikä Hamsun pitänyt sellaista kunniallisena. Knut selvisi Hitler-hötäkästä sakoilla, Arild ja näyttelijärouva Marie joutuivat tiilenpäitä lukemaan. Natsimiehityksen aikana Marie Hamsun julisti kansallissosialismin uljautta omalla ja välillä aviomiehensäkin suulla ja edisti saksalaisten nuoleskelulla näyttelijänuraansa.
xxx/ellauri081.html on line 240: Enivei. Saatuaan tarpeexi silitetyn hajuisesta Katrista Panu iski alle toisen ikätoverinsa Norhian ja kirjoitti Katrista tän vittuilevan muistelman, mistä Katri aikalailla suivaantui. Katri pokas sitten puumana 32 vuotta nuoremman managerinsa Tommi Liimataisen, joka ei päästänyt Panua ja Norhiaa kuuntelemaan Katrin joulukonserttia 2015, uhkasipa vielä vetää nekkuun Panua kirkon pihalla. Panu vetäytyi viisaana miehenä tulikosketuxesta rientomarssia, olihan se upseerismies ja tiedustelija.
xxx/ellauri087.html on line 758: Yhdysvaltain 6 000 miehen rankaisuretkikuntaa johti kovaotteinen upseeri John J. Pershing, joka oli pitkään yrittänyt tavoitella Villaa. Villa pyrki vetämään heidät syvälle Meksikoon saadakseen aikaan maiden välisen selkkauksen. Yhdysvallat veti joukkojaan Meksikosta Eurooppaan ensimmäiseen maailmansotaan. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Pershingin kostoretkestä tuli paljon ruumiita mutta vähän villoja.
xxx/ellauri116.html on line 463: Leveä hymy, tiivis katse ja todellisen seuramiehen elkeet. Hän tanssi tarinoiden mukaan paremmin kuin yksikään kuninkaallinen – eikä voinut vastustaa kauniiden naisten seuraa. Merisairas meriupseeri. Sen äiti oli kuningatar Mary.
xxx/ellauri120.html on line 420: Se joka leikkiin lähtee leikin kestäköön. Tapiovaara sai komennuksen Lammille Hämeenlinnan sotilaspiirin esikuntaan. Hän halusi rintamalle, mutta ei päässyt vasemmistoradikaalin taustansa takia. Päällystö ja reserviupseeritoverit tekivät hänen elämänsä mahdollisimman vaikeaksi, illat ja yöt hän saattoi viettää kotonaan.
xxx/ellauri121.html on line 174: Ryyppääminen jatkui, humalatila syveni, ja riidan aiheita löytyi lisää. Väiteltiin siitä, kuka oikeastaan ratkaisi sodan, valkoinen talonpoikais­armeija vaiko Saksassa koulutetut jääkärit. Juhlijoiden käytös muuttui sekavammaksi. Kun eräs ruotsalais­upseeri puhui äidinkieltään, Kuula kysyi häneltä kimpaantuneena: ”Mitäs siinä ruotsia mongerrat?” Jääkärit puolestaan haukkuivat Kuulaa bolševikiksi ja sanoivat tämän heilutelleen tahtipuikkoaan ryssille.
xxx/ellauri128.html on line 211: Luc Clapiers de Vauvenargues, Vauvenarguesin markiisi (1715–1747) oli ranskalainen moralisti. Hän oli nuoruudessaan upseerina, mutta joutui eroamaan sotilaanuralta Böömin sotaretkellä 1742 terveydellisistä syistä. Hän eli sen jälkeen sairaana ja varattomana enää muutamia vuosia. Hän julkaisi 1746 teoksen, joka mainitaan toisinaan nimellä Maximes tai sen ensimmäisen kirjoituksen mukaan nimellä Introduction à la connaissance de l’esprit humain. Teos sisältää kauniita ja vakavahenkisiä moraalisia mietteitä, joista kuvastuu pohjaltaan optimistinen maailmankatsomus, joten ne ovat jyrkässä vastakohdassa esimerkiksi François de La Rochefoucauldin kuuluisille maksiimeille.
xxx/ellauri129.html on line 709: George Meredith (12. helmikuuta 1828 Portsmouth, Englanti – 18. toukokuuta 1909 Box Hill, Surrey, Englanti) OM, oli viktoriaanisen ajan englantilainen kirjailija ja runoilija. Meredith syntyi Portsmouthissa Englannissa laivastoupseerin poikana. Hänet lähetettiin 14-vuotiaana herrnhutilaiseen kouluun Saksaan Neuwiediin, jossa hän oli kaksi vuotta. Meredith opiskeli oikeustiedettä tavoitteenaan asianajajan ammatti. Hän jätti lukunsa kesken ja alkoi opiskella journalismia sekä kirjoittaa runoja. Vittu näitä juristi-dropouteja piisaa kirjailijapiireissä.
xxx/ellauri136.html on line 636: Lähteen paljastuttua Noora eristetään kotiinsa viikoiksi ennen teloitusta. Eräänä päivänä hän saa vieraakseen sotilaskomentaja Taron (nimestä päätellen kai japsu), joka on aiemminkin käynyt vierailuilla tiemestarin talossa ja yrittänyt saada perhettä kiinni vesirikoksesta. Taro tarjoaa Nooralle mahdollisuutta jäädä henkiin sillä ehdolla, että he tekisivät Senjan kanssa töitä armeijalle. Noora kieltäytyy: ”Olin yksin, ja sanoin ainoan asian, jonka saatoin sanoa. ’Mikään ei saa minua ottamaan tarjoustanne vastaan’, ei edes salamiakki.” Noora luopuu mieluummin Fazerin salmiakista kuin toimii arvojensa vastaisesti, ja tässä hän vertautuu henkilöhahmona jälleen marttyyriin. Nooran ja Taron erottaa toisistaan kuin ruozalaisen sotilaan ja upseerin saunassa vain kepillä. He käyvät vierailun päätteeksi filosofisen keskustelun elämän tarkoituksesta. Molemmat uskovat, ettei kuoleman jälkeen ole luvassa pelastusta tai palkkiota siitä, miten on elämänsä elänyt, mutta Noora sanoo: ”Uskon, että vaikeita valintoja on tehtävä jokaisena päivänä, siitä huolimatta, että hyvin tietää, ettei mitään palkkiota ole. Koska jos ei ole mitään muuta kuin tämä, se on ainoa tapa jättää elämästään jälki, jolla on jotain merkitystä.” Taro sen sijaan toteaa: ”jos mitään muuta ei ole kuin tämä, voin yhtä hyvin nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää.” Toisin kuin egoistiseksi hedonistiksi osoittautuva Taro, stooalainen Noora pysyy uskollisena isin arvoille ja sille, minkä kokee oikeaksi, vaikka ei edes odota palkkiota. Omalla tavallaan palkkio hänelle lienee kuitenkin se, että hän tietää jättäneensä elämästään jäljen, ”jolla on jotain merkitystä”. Vittu noita iänikuisia omia etujaan ajavia merkityxiä. Vitun palkkoita. Vitun jälkiä. Veteen piirrettyjä viivoja. Tieraatoja.
xxx/ellauri148.html on line 520: Huligaanit olivat ensin työntäneet juutalaiset matkustajat penkeiltään ja levittäytyneet itse heidän paikoilleen. Yksi heistä kehui olleensa sodassa upseerina. Useakin nuori juutalainen yritti selittää että juutalaiset sotilaat olivat taistelleet rintamalla ja kärsineet raskaita tappioita, mutta huligaanit vaiensivat heidät huudoillaan ja syytivät loukkauksia heidän niskaansa. Pian sanoista tuli tekoja. He tarttuivat juutalaisia parroista ja kiskoivat. He repivät vanhalta juutalaisnaiselta peruukin. He alkoivat polkea juutalaisten tavaroita jalkoihinsa. Juutalaisten olisi ollut helppo tehdä huligaaneista selvää jälkeä, mutta he tiesivät mitä siitä olisi tullut. Toisissa vaunuissa oli luotipyssymiehiä, eikä miestappioita olisi voitu välttää.
xxx/ellauri168.html on line 338: Kuusitoistavuotiaana hän osallistui ja voitti vuoden 1941 Miss Atlantic City -kilpailun, joka johti työhön virallisena emännänä Miss America -kilpailussa ja sai paljon julkisuutta. Myöhemmin hänestä tuli Karkki Jones, Amerikan tunnetuin malli 40-luvulla, ja vuosina 1944/45 hän kiersi United Service Organizationsin (USO) kanssa viihdyttäjänä Etelä-Tyynenmeren alueella erityisesti hänelle suunnitellun esityksen kanssa. Huhtikuussa 1945 Morotaissa hän sairastui aaltoilevaan kuumeeseen ja malariaan, ja hänet vietiin erityissairaalaan Filippiineillä, missä hän sai myöhemmin tarttuvan sienen (en sano mistä mihin mutta arvaatte). Täällä hän "ystävystyi" useiden lääkäreiden kanssa, mukaan lukien maissipiippuinen upseeri nimeltä McArthur, jonka nimeä Donald Bain ei paljasta kirjassaan, joka perustuu Long John Nebelin hypnoosinauhoille The Control of Candy Jones (katso lähteet alla), mutta antaa salanimen "Gilbert Jenson". Kuuden viikon sisällä hän tunsi olonsa riittävän terveeksi matkustaakseen.
xxx/ellauri168.html on line 344: Se, mitä hiän kertoi näissä hypnoottisissa istunnoissa, alkoi sinä aikana, kun hiänen toimistoaan käytettiin postipudotuksena valtion virastolle. Ilmeisesti hiäntä pyydettiin kuljettamaan kirje CIA:lle miehelle San Franciscoon. Tämä mies oli Douglas McArthur, jonka hän muisti maissipiippuisena upseerina Filippiineiltä, lempinimeltä "Ranu". Ranu pyysi hiäntä sitten menemään toimistoonsa Oaklandiin keskustelemaan izexeen kirjeestä ja muusta mielenkiintoisesta ja tuottoisasta työstä, jota hiän voisi tehdä CIA:lle. Hän kertoi hiänelle, että hän kuljettaisi silloin tällöin hiänelle viestejä, ja sanoi, että hän tarvitsee passin oletetun nimen alla, koska hänen täytyisi joskus matkustaa ulkomaille. Hänen valitsemansa nimi oli "Ranu". Toistaiseksi mikään McArthurn tekemisistä ei ollut erityisen epätavallista kylmän sodan aikana, itse asiassa hän liittyi tuhansien aikalaisten amerikkalaisten joukkoon, jotka työskentelivät samalla lailla lukemattomissa yksiköissä, kuten Kennedyn johtamassa CIA:n perustamassa ja johtamassa Microsoftissa. Kuten muutkin osa-aikaisesti "The Companylle" työskentelevät kansalaiset, kuten CIA tunnettiin, Ranun osa pidettiin salassa, niin salassa, että jopa CIA:n päämajan arkistointitoimisto Langleyssa, Virginiassa, ei tiennyt hänestä mitään. Arietty, hänen ikioma "sieniagenttinsa", oli hänen ainoa yhdyntähenkilönsä.
xxx/ellauri208.html on line 137: maailmansodassa upseerina
xxx/ellauri224.html on line 269: Dostojevski ja hänen toisinajattelijapiirinsä saivat tsaarin salaisen poliisin salaisen upseerin raivoa. Todettiin syylliseksi tekaistuihin "salaliitto"-syytteisiin – tsaari Nikolai pelkäsi vallankaappausta, kuten epäonnistunutta vuoden 1825 joulukuun kapinaa – Dostojevski ja hänen ystävänsä tuomittiin kuolemaan ampumalla.
xxx/ellauri229.html on line 617: Eversti Paalun johtama 1. divisioona raivaa kesällä -41 tietään kohti Petroskoita. Mukana on monenlaista kaveria. He ovat saaneet vahvistusta suoraan Saxasta, kaxi kovaa SS-upseeria. Toinen heistä on Lauri Törni.
xxx/ellauri231.html on line 130: Koltšak oli laivaston upseerin poika ja valmistui laivaston akatemiasta 1894. Hän palveli mm. Vladivostokissa Itä-Siperiassa ja Kronstadtissa Pietarin lähellä. Koltšak oli mukana Eduard von Tollin naparetkellä 1900, jolla Toll katosi, mutta Koltšak palasi 1902. Koltšak otti osaa myöhemmin kolmeen naparetkeen ja sai sen takia kutsumanimen Koltšak-Poljarnyi (Napa-Koltšak). Se oli pieni mies, tuskin ylti Kerenskiä napaan. Mitä vetoa että Sasha törkkäsi Töllin salaa avantoon.
xxx/ellauri231.html on line 153: Kun uutiset näistä juonista löysivät tiensä väliaikaisen hallituksen silloiselle merivoimien ministerille Aleksanteri Kerenskille, hän määräsi Koltshakin lähtemään välittömästi menee, vaikka Amerikkaan. Amiraali James H. Glennon, juutalaisen senaattori Elihu Rootin johtaman amerikkalaisen lähetystön jäsen, kutsui Koltshakin Yhdysvaltoihin tiedottamaan Yhdysvaltain laivastolle Bosporinsalmen strategisesta tilanteesta. 19. elokuuta 1917 Koltshak useiden upseerien kanssa lähti Petrogradista Britanniaan ja Yhdysvaltoihin lähes virallisena sotilastarkkailijana. Kun hän kulki Lontoon läpi, hänet tervehti sydämellisesti First Sea Lord, amiraali Sir John Jellicoe, joka tarjosi hänelle kuljetusta brittiläiseen risteilijään matkalla Halifaxiin Kanadassa. Matka Amerikkaan osoittautui tarpeettomaksi, sillä Koltshakin saapuessa Kanadaan Yhdysvallat oli luopunut ajatuksesta itsenäisestä toiminnasta Dardanelleilla. Koltshak vieraili Yhdysvaltain laivastossa ja sen satamissa ja päätti palata Venäjälle Japanin kautta.
xxx/ellauri231.html on line 423: Jenkit halusivat Buninin sodan ajaxi Nykkiin mutta se menikin niillä rahoilla Grasseen, kasvatti vihannexia ja söi kissoja ja koiria. Vuonna 1942 Villassa vieraileva toimittaja kuvaili Buninia "laihaksi ja laihtuneeksi mieheksi, joka näyttää muinaiselta pariisilaiselta". Ivan Bunin oli vankkumaton naisten vastustaja ja kutsui Adolf Hitleriä ja Benito Mussolinia "raivotuiksi apinoiksi". Kerran Pariisin Neuvostoliiton venäläisen teatterin yleisössä Bunin huomasi istuvansa nuoren puna-armeijan everstin vieressä. Kun jälkimmäinen nousi ja kumarsi ja sanoi: "Onko minulla kunnia istua Ivan Aleksejevitš Buninin vieressä?" kirjailija hyppäsi jaloilleen: "Minulla on vielä suurempi kunnia istua suuren puna-armeijan upseerin vieressä!" hän vastasi intohimoisesti.
xxx/ellauri231.html on line 512: Kornilov oli voimakasnenäinen ammattiupseeri, joka osallistui vuonna 1905 everstiluutnanttina Venäjän–Japanin sotaan ja toimi vuosina 1907–1911 Venäjän sotilasattaseana Pekingissä. Hän komensi ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän 48. divisioonaa eteläisellä rintamanosalla vuonna 1915. Hän jäi haavoittuneena itävaltalaisten vangiksi Przemyślin luona maaliskuussa 1915, mutta tervehdyttyään hän pakeni seuraavana vuonna takaisin Venäjän puolelle ja sai komentoonsa armeijakunnan. Kesällä 1917 hän hurjistui kuin Riitta Roth, kun hänen joukkojensa kurittomuus pakotti hänet perääntymään. Tällöin hän määräsi tykistön ampumaan omia karkaavia joukkojaan.
xxx/ellauri231.html on line 514: Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Kornilov oli aluksi Pietarin sotilaspiirin komentajana. Hän koetti estää Venäjän armeijan hajaantumisen. Palattuaan rintamalle hän toimi Venäjän 8. armeijan komentajana kesäkuussa 1917 niin sanotun Kerenskin hyökkäyksen yhteydessä. Venäjän väliaikainen hallitus nimitti Kornilovin armeijan ylipäälliköksi 1. elokuuta (18. heinäkuuta) 1917. Häntä pidettiin ammattiupseerina, joka ei sekaantuisi politiikkaan.
xxx/ellauri234.html on line 75: Takakannesta: "Ollilla on uutisia, he saavat vahvistusta suoraan Saxasta, 2 kovaa SS-upseeria." Tämän päivän Törni tulee suoraan Texasista Herkkules-vaunulla. Kovia NATO-upseereja. Hei tähän sopii taustamusiikixi Maikki Länsiön ja Esa Saarisen Huuakotti! Taistelu Chickaduua joella matujen ja hottentottien välillä! Kadetraalissa oli viileää, lattialla puuvillainen vyö. E. Saarisen isävainaja oli Callen ikätoveri ja ampui mokkerina konekiväärillä ryssiä Suomen hyökkäyssodassa. Sixi kai Eski oli niin innostunut veteraaneista. Kyllä pikkunen poikakin ladata saa, kun saa allensa Vickers tankin. Vickers oli brittitankki jota valmistettiin lisenssillä Neukuissa. Niitä oli suomalaisilla sotasaaliina. Vaunuja käytettiin ensimmäisen kerran Mantšuriassa japanilaisia vastaan vuosina 1934 ja 1935. Omat koirat purivat! Törniä Vickersin tornissa on pidetty varhaisimpana kenttäoloissa käytettynä taistelurobottina.
xxx/ellauri235.html on line 60: Pääasiassa Napoleonin sotien aikaan sijoittuva CS Foresterin Horatio Hornblower -kirjat kertovat brittiläisen merivoimien upseerin seikkailuista hänen taistellessaan vihollista (Ranska ja Espanja) vastaan, kamppaillessa elämän kanssa ja nousevana munana riveissä. Vaikka uudemmat kilpailijat, erityisesti Patrick O'Brianin (n.h.) "Aubrey and Maturin" -kirjasarja, ovat vähentäneet Horatio Hornblowerin valta-asemaa laivaston tyylilajissa, hän on edelleen monien suosikki. Hyvin arvostettu brittiläinen tv-sarja (1998–2003) houkutteli entistä laajemman yleisön, joka pystyi nyt visualisoimaan merisodan entistä selkeämmin.
xxx/ellauri253.html on line 508: Naton pojat nappaavat läpiväsyneen Ervastin ydinlatauxen päältä kuin tyhjiöpuristetun kanan. Minä olen Jens Stoltenberg, sanoo ruskettunut solakka upseeri. Osasin tulla Altmünsteriin, kerta jättämässänne laatikossa ei ollut kuin romua. Soot kurmoottamisen tarpehes, sanoo Jukka Susanille huomattuaan, että vastasyntyneessä tytössä ei ollut yhtään Jukan kärppämäistä näköä, vaan se näytti pikemminkin ruumiikkaalta halkiohaaraiselta pikku Tonylta.
xxx/ellauri255.html on line 227: Nikolai Nekrasovin isä oli upseeri ja äiti puolalaista aatelissukua. Hän kasvoi isänsä tilalla Grešnevossa Jaroslavlin kuvernementissa. Nekrasov kävi viisi luokkaa kimnaasia, ja hänet lähetettiin 16-vuotiaana Pietariin sotilaskoulutukseen. Hän kuitenkin jätti sotilasuran ja pyrki yliopistoon, jonne ei päässyt kokopäiväiseksi opiskelijaksi vaan suoritti vain yksittäisiä kursseja. Nikolain isä lakkasi lähettämästä rahaa pojan jätettyä sotilasuran, ja poika eli äärimmäisessä köyhyydessä. Runoilija Vasili Žukovski piti Nekrasovin ensimmäisestä runokokoelmasta, mutta arvostelija Vissarion Belinski tyrmäsi sen aivan oikein romanttisena hömppänä.
xxx/ellauri265.html on line 301: Aalto-Setälän isä oli upseeri ja äiti terveydenhoitaja. Perhe muutti usein isän töiden mukana, kunnes he asettuivat pysyvästi Turkuun pojan ollessa kolmannella luokalla.
xxx/ellauri268.html on line 166: Faithfull syntyi Lontoon Hampsteadissa yläluokkaiseen perheeseen. Isä, majuri Robert Glynn Faithfull, oli brittiläinen tiedustelu-upseeri ja toimi hämäyxen vuoxi myös Italian kirjallisuuden professorina Lontoon yliopistossa. Äiti oli itävaltalais-unkarilaista aatelissukua, nimeltään Eva von Sacher-Masoch.
xxx/ellauri280.html on line 358: Pitäiskö hakea Emmauxesta Saattue Muurmanskiin? Venäläinen vanki K311 Ivan Denisovitsistä oli yhdysupseerina siinä. Jotain veljeili tai kähmi anglosaxin kanssa kerta joutui leirille.
xxx/ellauri280.html on line 493: Nykylukijaa saattaa Esterin muistelmissa hieman häiritä muistelijan laaja syventyminen tuntemiinsa henkilöihin ja näiden kertomiin tapauksiin henk.koht. narsististen kokemusten sijaan. Reippaan tytön kommellukset tuovat mieleen Anni Polvan Tiina-sarjan. Hän tunsi omakohtaisesti kaikki Haminan upseerikokelaat, oltuaan niiden rakastama pumpattava Varvara. Ajatella millainen merkitys naisen ulkonäöllä oli 1900-luvun Suomessa! Ilman kauneutta hän ei olisi päässyt suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan ylimpään luokkaan, parhaaseen A-ryhmään. Jopa Wäinö Aaltonen ikuisti hänen perseensä marmoriin 1938.
xxx/ellauri287.html on line 564: John Whiting vietti monipuolista ja monipuolista työelämää Jerusalemissa. Hän työskenteli American Colony Photo Department -osastolla valokuvaajana ja auttoi myös yrityksen johtamisessa. Hän oli lankonsa Frederick Vesterin kanssa kumppani ja johtaja Vester & Co.-American Colony Storessa lähellä Jaffa Gatea. Siellä myytiin American Colony Photo Department -tulosteita, lyhtydioja ja postikorttikuvia muiden tavaroiden ohella. Hän oli mukana perustamassa lyhytaikaista New Yorkin haaraa American Colony Storessa, joka epäonnistui taloudellisen taantuman vuoksi. Whiting puhui sujuvasti arabiaa. Hän keräsi antiikkiesineitä, kuten keramiikkaa ja hahmoja, joita myytiin kaupassa, sekä palestiinalaisia ​​käsitöitä ja muita esineitä. Vuodesta 1908 vuoteen 1915 Whiting oli Yhdysvaltain apulaiskonsuli Jerusalemissa, on erikoistunut kauppaan ja maatalouteen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimitti apua haavoittuneille sotilaille vapaaehtoisena Turkin Punaisen Puolikuun ja American Colony Nurses -järjestön kanssa. Vuonna 1918 hän aloitti palveluksen Britannian armeijan tiedusteluupseerina. Whitingillä oli laaja tietämys Lähi-idän maisemista ja historiallisista kohteista. Hän opasti usein vierailijoita Palestiinan, Syyrian, Jordanian ja Libanonin matkoilla. Hän kirjoitti lukuisia artikkeleita. National Geographic Magazine on lähes tyyten kuvitettu American Colony Photo Departmentin ja sen seuraajan Matson Photo Servicen tuottamilla valokuvilla. (Katso Valittu bibliografia ).
xxx/ellauri291.html on line 78: New Jerseyn River Edgen asukkaana hän koki kolmannen törmäyksensä Clipper Eclipsessä 18. kesäkuuta 1947. Kone putosi Syyrian autiomaassa ja Roddenberry, joka otti hallintaansa luokan lentoupseerin, mursi kaksi kylkiluuta, mutta kykeni raatamaan loukkaantuneet matkustajat ulos palavasta koneesta ja johti ryhmän hakemaan apua. Neljätoista (tai viisitoista) ihmisiä kuoli tässä onnettomuudessa; 11 matkustajaa tarvitsi sairaalahoitoa (mukaan lukien muuan Bishnu Charan Ghosh), ja kahdeksan matkustajaa ei loukkaantunut. Pettyneenä Roddenberry erosi omasta aloitteestaan Pan Amista 15. toukokuuta 1948 ja päätti toteuttaa unelmaansa lentämisestä tästä lähin kirjoittamalla siitä erityisesti uudelle televisiolle.
xxx/ellauri291.html on line 134: Enterprisen (suom. liikeyritys) neitsytlento sijoittuu Linnunkakan galaksiin, noin vuosille 2266–2269. Alusta ja miehistöä johtavat kapteeni James T. Kirk ( William Shatner ), ensimmäinen upseeri ja tiedemies Spock ( Leonard Nimoy ) ja ylilääkäri Leonard H. "Bones" McCoy ( DeForest Kelley ) ja naisistona 1 liian vanha ämmyrkäinen josta tuli Roddenberryn kakkosvaimo, söpö kiimainen joumän plus 1 Viina niminen vierailevana tissi- ja pyllyvakona. Shatnerin puhe-esittely jokaisen jakson avaustekstien aikana ilmaisi tähtialuksen tarkoituksen:
xxx/ellauri291.html on line 139: Toinen luotsi esitteli suurimman osan muista päähenkilöistä: kapteeni Kirk ( William Shatner ), konepäällikkö luutnantti "Beam me up" Scott ( James Doohan ) ja luutnantti Zulu ( George Takei ), joka palveli fyysikkona laivalla toisessa luotsissa, mutta myöhemmin hänestä tuli ruorimies koko sarjan ajan. Paul Fix näytteli tohtori Mark Piperiä toisessa pilotissa; laivan lääkäri Leonard McCoy ( DeForest Kelley) liittyi näyttelijöihin, kun kuvaukset alkoivat ensimmäisen kauden aikana, ja hän pysyi sarjan loppuosan ajan, jolloin hänestä tuli sarjan kolmas tähti. Aluksen vakituiseen miehistöön liittyi ensimmäisen kauden aikana myös viestintäupseeri, luutnantti Nyota Uhura ( Nichelle Nichols ), ensimmäinen afroamerikkalainen nainen, jollaisilla oli niin tärkeä sivuvaunun rooli amerikkalaisissa televisiosarjoissa; kapteenin päämies Janice Rand ( Grace Lee Whitney ), joka lähti ensimmäisen kauden puolivälissä; ja Christine Chapel (Majel Barrett), aluksen sairaanhoitaja (ja Rotvallin kainaloinen kananen) sekä McCoyn avustaja. Walter Koenig liittyi näyttelijöihin neuvostolippuna Pavel Chekovina sarjan toisella kaudella. Nimoy oli sarjan ukrainalaisvahvistus.
xxx/ellauri293.html on line 495: Vuonna 1959 Hutt tapasi entisen opiskelijan ja tuoreen armeijan upseerin ja psykologin, tohtori Gerald J. Briskinin, joka oli palvellut Korean sodan aikana ja joka oli käyttänyt Bender-Gestaltia huomattavasti asepalveluksessaan. Briskin oli hankkinut laajan kokemuksen testistä aivovaurioiden ja stressiin liittyvien psykologisten ja psykiatristen häiriöiden hoidossa ja diagnosoinnissa.
xxx/ellauri293.html on line 632: Kaksi muuta tekijää sotaa edeltävässä Turkissa ansaitsevat huomion. Ensimmäinen oli vuoden 1908 "nuoren turkkilaisen" vallankumouksen jälkimainingit. Unionin ja edistyksen komiteaksi (CUP) kutsuva armeijan upseeriryhmä oli ottanut vallan Turkissa, ja heidän tavoitteenaan oli sulttaani Abdul Hamidin tehottoman hallituksen järkeistäminen. ja suurempi suvaitsevaisuus Ottomaanien valtakunnan ei-turkkilaisia ​​alamaisia ​​kohtaan. Vuoteen 1914 mennessä oli aihetta pettymykseen molemmissa näissä asioissa, mutta suurin huolenaihe Britanniassa ja Ranskassa oli joidenkin komitean jäsenten saksamielinen asenne. Toinen tekijä oli Saksan vaikutusvallan lisääntyminen Ottomaanien valtakunnassa, jossain määrin CUP:n rohkaisun seurauksena, mutta joka oli kasvanut yli kymmenen vuoden ajan ennen vuotta 1908.
xxx/ellauri298.html on line 131: Tämä uni tuli selvästi eilisillan kehnosta hollantilaisesta trillerileffasta vlta 2016, jossa oli haukotuttavasti vielä kerran juutalaisia ja nazeja. Hölmö juutalaispoika halusi U.S. mariinixi Afganistaniin tai Irakiin muka "puolustamaan" jotakin, kai USAn elintärkeitä etuja. Huorahtava tytär, tyypillinen omistava juutalaisäiti sankarina ja sen väpelö pikkumies. Ikävä pikku patriarkka isoisä oli ollut poikasena Auschwizissa. Näytelmän konnana oli perheen pidättäneen naziupseerin nyrjähtänyt pojanpoika. Se oli pahoittanut mielensä kun juutalaiset kohtelivat tylysti sen katuvaista isää. Koko hommassa ei ollut järjen hiventä, pelkkiä sadistis-eroottisia klisheitä. Kesken se oli jätettävä. Homma oli selkeästi tähdätty amerikkalaisille kuluttajille, vaikka hollantia puhuttiin. Esim konna kirjoitti seinille anglosaxixi että oink oink, se oli olevinaan antisemiittinen herja siitä että juutalaiset ei tahdo syödä sikoja. Kaikkei traumaattisin kokemus äidille oli että nuori nazi ei huolinutkaan sitä raiskata. Väpelö oma mies ei ole sama asia, vaikka onkin ilmeisesti hyvä tienaaja.
xxx/ellauri329.html on line 431: Kliment Jefremovich Voroshilov (venäjäxi Климент Ефремович Ворошилов, lausutaan ukrainaxi Kлимент Охрімович Ворошилов, tunnetaan kansanomaisesti nimellä Klim Voroshilov (venäjäksi:Клим Ворошилов; 4. helmikuuta 1881 – 2. joulukuuta 1969), upseeri ja poliitikko. Hän oli yksi viidestä alkuperäisestä Neuvostoliiton marsalkasta ja korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajana nimellisenä Neuvostoliiton valtionpäämiehenä vuosina 1953-1960. 2 vuotta vanhempi kuin Wilho Pylkkänen.
xxx/ellauri329.html on line 526: Anatoli Rybakov (oikea sukunimi Aronov) syntyi juutalaisen insinöörin perheeseen. Koulun jälkeen hän opiskeli Moskovan liikenneinsinööri-instituutissa. Rybakov pidätettiin vuonna 1933 ja tuomittiin kolmen vuoden karkotukseen Siperiaan syytettynä neuvostovastaisen propagandan levittämisestä. Kärsittyään rangaistuksensa hän työskenteli eri puolilla Neuvostoliittoa. Rybakov osallistui toiseen maailmansotaan, sai ylennyksen upseeriksi ja pääsi eroon rikosmerkinnästään. Syntyi pohjois-Ukrainassa Tshernihivissä Olkkarin ikäisenä 1911, kuoli New Yorkissa 1998 11 vuotta vanhempana. Olikohan sittenkään ihan syyttä tuomittu. Minun mummoni mies teloitettiin ennen sotaa. "En sure Vasjaa, syystä vangizivat. Kieli lauloi liikaa."
xxx/ellauri356.html on line 426: Sergei Jakovlevich Efron (29. syyskuuta [11. lokakuuta] 1893, Moskova, Venäjän valtakunta - 16. lokakuuta 1941, Moskova, Neuvostoliitto) - publicisti, kirjailija, valkoisen armeijan upseeri, Markovite, pioneeri, NKVD -agentti. Marina Tsvetaevan aviomies. Palattuaan Moskovaan hänet pidätettiin ja teloitettiin vuonna 1941. Kuntoutunut postuumisti. Jakov oli luterilaisexi käännähtänyt juutalainen. Marina and Serjoza had an intense relationship, but Tsvetaeva had affairs, such as those with Osip Mandelstam and a poetess Sofia Parnok. Serjozha otti osaa jäämarssiin valkoisten puolella, mutta käänsi maanpaossa takkinsa ja osallistui toisen takinkääntäjän nirhaamiseen Sveizissä päästäxeen äiti-Venäjälle takasin. Ei olis kannattanut. Tytär todisti että Serjozha oli Trozkin agentti.
xxx/ellauri361.html on line 136: - Rannikkotykistön upseeriyhdistyksen pienoistykki nro 80 7.7.1993

xxx/ellauri379.html on line 59: Elokuvan Kurtzin mallina uskotaan laajalti olleen Tony Poe, joka oli mitalein erittäin koristeltu ja erittäin epätavallinen Vietnamin sodan aikakauden puolisotilaallinen upseeri CIA:n erityistoimintojen osastosta (Black Ops). Poen tiedettiin pudottavan katkaistuja päitä vihollisen hallitsemiin kyliin eräänlaisena psykologisen sodankäynnin muotona ja käyttäneen alkuperäiskansojen ihmiskorvia kirjaamaan vihollisten lukumäärän, jotka hänen joukkonsa olivat tappaneet. Hän lähetti nämä korvat takaisin esimiehilleen todisteena hänen ponnisteluistaan ​​syvällä Laosissa.
xxx/ellauri380.html on line 119: Köyhä upseeri Herman on pelihimon vaivaama, mutta niin köyhä, ettei hänellä ole varaa pelata. Hän käyttää kaiken aikansa seuraamalla muiden pelaamista. Herman uskoo, että kreivittärellä on yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän tietää kolme voittokorttia. Yrittäessään saada kreivittären paljastamaan oikeat numerot Herman rakastuu kreivittären tyttäreen Lizaan. Lizan häitä ollaan järjestämässä ruhtinas Jeletskin kanssa, mutta Hermanin onnistuu herättää Lizan rakkaus ja häät perutaan.
xxx/ellauri380.html on line 265: Morgenin mukaan "Dirlewanger oli häiriö ja kauhu koko väestölle. Hän ryösti toistuvasti Lublinin geton kiristäen lunnaita." Dirlewangerin tekemiin julmuuksiin sisältyi strykniinin ruiskuttaminen juutalaisiin tyttöihin ja heidän kuolemantuskiensa katsominen upseerien sotkussa. Morgenin mukaan Dirlewanger "leikkasi juutalaisnaisia ​​ja keitti heidät hevosenlihan kanssa saippuaksi". Morgen alennettiin sotamiehexi ja lähetettiin itärintamalle.
xxx/ellauri388.html on line 50: Minkäänlaisia sääty- tai yhteiskunnallisia eroja ei Mika Waltari (1908-1979) ollut havaizevinaan Norssissa oppilaitten välillä. Mika sekoittaa fasistiseen nuorisoromaaniinsa Sielu ja liekki (1934, sittemmin Isästä poikaan trilogian kakkososa) omia koulumuistojaan 20-luvulta. Saattoi olla, että toiset olivat jonkin verran paremmin pukeutuneita kuin toiset, jotka saivat tyytyä isiensä vanhoihin, käännettyihin ja korjattuihin pukuihin, mutta puku ei poikien kesken merkinnyt hivenen vertaa. Sen sijaan kieliraja eristi suomalaiset pojat vuosikausiksi omaan luokkaansa, joka merkitsi monin verroin enemmän kuin ankarimmatkin yhteiskunnalliset ennakkoluulot, eivätkä heidän vihollisiaan olleet ainoastaan ruotsalaiset, vaan myös yhä laajemmaksi kasvaneen venäläisen siirtokunnan pojat. Näitä saattoi pieninä ryhminä tavata leikkipaikoilla, ne olivat kaiken maailman kadunlaskijain, hedelmäkauppiaiden tai upseerien lapsia, eikä Toivo, milloin joutui heidän kanssaan kosketuksiin, voinut olla ihmettelemättä, miten kokonaan nämä erosivat suomalaisista!
237