ellauri019.html on line 138: Nykyään aseiden käyttöohjeetkin varmaan on kuin Ikean kokoomaohjeet, täynnä kuvia ja nuolia. Iloinen naama kun osuu ja uppoaa, surullinen kun on suutari, jos ei toimi soita Patriaan.
ellauri049.html on line 435: Dévorant les azurs verts ; où, flottaison blême niellen sinivihreää; mihin uppoaa
ellauri106.html on line 580: Ghettoisoäidit linoleumin antimakassaarien ja ruukkukasvien keskellä antaa namusia, Phillu on niiden "pikku sulttaani". Valitettavasti sinne pitää kävellä. Sen pää uppoaa pesumuijan tissiväliin. Noloa mutta mukavaa.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri216.html on line 290: Kirja uppoaa pohjamutaan, ja sen perässä susikoira Roi.
ellauri246.html on line 495: Vuonna 1972 Brodskyltä valmistui "Roomalaisen ystävän kirjaimet". Tämä on hengellinen selviytymisohjelma niille, jotka eivät ole vaurioituneet mielessä ja säilyttävät yhteisen mielen ja ihmisarvon tunteen. Brodsky käyttää Marzilan muinaisen roomalaisen runoilun kirjallisuuden naamiota, joka on kirkastettu satigisen saamisuudesta ja honed laconicism hänen epigraminsa. Martzialilla oli ristiriita vallan kanssa, ja vanhuxena hän palasi ulkopuolelle, valitsi henkilöxi yksityisen henkilön, joka uppoaa mieluummin nöyryytykseen. Vanhusten miehen maski, tunnetusti, valitti 32-vuotias Brodsky, on yksi itsetuhojen keinoista. Itse asiassa Brodskin eettiset filosofiset havainnot kertyvät elämään, jotka heitetään täällä maksimaalisten kommenttien muodossa. Kirjoittaja käyttää epistolar-muotoa, jonka avulla voit ylittää monipuolisen materiaalin yhdeksi kokonaisuudeksi. Selkä-skeptinen ilme asioita duunatessa ei peruuta kiitollista asennetta siihen, mikä tekee eläimistä kauniita. Rakkausnäkymä sankarista on merelle, vuorille, puille, varrelle vanhemman baarin. Elämän korkeimman arvon ymmärtäminen läpäisee koko työn.
ellauri270.html on line 224: Randolph Quirk siteeraa Jeffin kirjan esipuheessa jotain entuudestaan tuntematonta James Harrista. James Harriseja on Wikipediassa pilvin pimein, kuin jotain Virtasia Suomessa, mm. sen niminen demoninen rakastaja on tunnetun skottilaisen balladin aiheena, se uppoaa laivan mukana kuin piru merrassa. Joka tämän varastaa sitä piru rakastaa, olisi "Novotny" Dobbs voinut kirjoittaa kirjansa esipuheexi. Vaikka tokkopa se olisi pysäyttänyt Jeffiä. Randolph Quirkin mainizema James Harris Leechin runousopin esipuheessa oli melkoinen paxulainen profiilikuvasta päätellen. Elämäkertainen muistiinpano kertoo siitä seuraavaa:
ellauri275.html on line 136: Sinun saavutuksesi uppoaa sydämiin,
ellauri336.html on line 215: Rav Chaim Friedlander kirjoitti, että jatkuvalla nimittelyllä on toinenkin haitallinen vaikutus: lapsi uskoo lopulta, että se on totta! Kun lasta kutsutaan jatkuvasti tyhmäksi, huolimattomaksi, huijaukseksi, valehtelijaksi jne. tai jos vanhempi käyttää sanaa "aina" joka kerta kun lapsi tekee jotain väärin, lapsi luulee lopulta olevansa huolimaton, tyhmä tai valehtelija. Se uppoaa hitaasti sisään, ja vanhetessaan hän todella uskoo sen, koska hän ajattelee, että nämä ominaisuudet ovat osa hänen luontoaan ja että hän on syntynyt sellaisiksi. Kun tämä ajatuskulku alkaa, voi olla erittäin vaikeaa kouluttaa häntä toisin.
ellauri353.html on line 225: Puhuessaan Buñuelin kuuroudesta näyttelijä Catherine Deneuve, elokuvien Belle de Jour (1967) ja Tristana (1970) tähti, sanoi: "No, mielestäni hänen oli vaikea selviytyä kuuroudesta. Jotkut sanoivat, että hän ei ollut niin kuuro, mutta luulen, että kun kuulet huonosti ja olet väsynyt, kaikki uppoaa kuhinaan, ja se on erittäin vaikeaa. Ranska ei ole hänen kielensä, joten Belle de Jourissa olen varma, että siitä oli hänelle on paljon enemmän vaivaa kuin hän selittää." Kuuro Luis piti Wagnerista. Tottakai.
ellauri364.html on line 395: uppoaa kaksi silmää sinuun där sjunka två ögon i dina
ellauri453.html on line 212: Kerttu Juvan Masulan Perita vlta 1959 on samaa mustaa genreä kuin Balatonilta löytynyt puolalais-unkarilainen 7 vihreää vihkoa. Perita on töissä masulassa ja alkaa seukkaa erään suspektin Tapsan kaa. Jo on maailma päässyt pahaxi! Yöllä tullaan kotio naama sminkissä! Huvituxet on tärkeintä elämässä! Ennen vanhaan neukkulassa osattiin saada iloa työstä. Hävetä saisit mokoma huitukka! Samalla hän huomasi puristavansa kädessään jotain kovaa esinettä. Mitä muuta kuin Tapsan yläviistoon sojottavaa moloa! Ja mun mitä! Älä diivaile. Eteen ja ylöspäinhän sitä on jokaisen yritettävä. On niin vaikeata kun ei ole rahaa. Oletko sinä ollut Tapsan kanssa? O-olen, sanoo Perita häpeissään. Levysoitin jytkytti rockia, jalat polkivat tahtia Kallion perällä. Paha Veronica luikerteli raajarikon nurin. Merikadun kulmassa tuulee niin maan perkeleesti. Perita ja Antti pelastavat porhon veneen tuuliajolta. Antin mela uppoaa syvempään kuin Tapsan. Antti lähestyy raskaasti puuskuttaen rantaa. Maria Lang oli pienen ukkelin näköinen. Kerttu Juvasta os. Laurén ei löydy näpäystä. Merita tulee vintistä alas tikkaita. Sehän on Tapsan ikkuna! Siellä Tapsa näytti häärävän Veronican kimpussa. Veronica kiemurteli taas kuin mato koukussa. Silakkamarkkinat ovat alkaneet. Ja Vikmanin setä oli veneessä! Perita puhuu varmaan sille ruåzia. Kasteli setää ja haisteli tuttua tuoxua. Minä en ainakaan ymmärrä, että rouva Viinikka, mokomakin kusimuki, voi vittu! Puupati puup. Kaija nokkahuiluineen on toisinaan kuin uusi pieni Daavid. Miten mielellään hän (Perita) olisi istunut veneen peräpenkillä setä Vikmanin sylissä! Nuoret kulkivat pitkään näyteikkunalta toiselle valizemassa tavaroita joita he ostaisivat joskus kun heillä olisi oikein paljon rahaa. Veronican kaara keilaa vanhan rouvan karzalle. Tähän ette ole rva Kankkusen sukulaisia? Tietenkin me tulemme kazomaan rva Kankkusta! Rva Kankkusen väkipyörä sijaizi korkean kaapin takana. Avatkaapa silmänne! Nämä tytöt juuri toimittivat rvan sairaalaan. Me tulemme taas sinä tyttöni hoi, tytöt sanoivat. Mutta hänen silmänsä olivat taas kääntyneet nurinpäin. Railin kotihipoissa hääri poikia kiharatukkaisten tyttöjen kimpussa. Tytöt nauroivat niin että kiharat heilahtelivat. Antti heilutteli tyttöryhmälle joitain äänilevyjä. Tytöt kikattivat kuin hullut. Perita hapanteli ruudun takana vailla hippapukua. Railin puvussa oli pieni kaulus ja vähän hihojakin ja se oli paljon kauniimpi kuin nutturapään kovin avokaulainen hippapuku. Porttikonkissa Tapsan patonki seisoi taas moottoripyörän vieressä. "Alan olla ihan jäykkä istumisesta." Seisonnasta Veronikan päällä rähmällään pikemminkin, Perita tuumasi. Mitä ihmettä Veronica ja pojat tekivät sumuisessa rannassa? Pierivätkö he Liisan vannassa? Kas vain! Nalkamäen nuori! Veronica sähisi. Rusikoi pahoin Peritaa ja irvisti vielä vihaisesti päälle. Harmillista ettei Antin hippapuvussa ole taskulamppua, eikä kala-ansaa. Mutta Petunia mönkiessään hiekkaa löysi salakätkön. Mustan auton omistaja oli Herman Veriö, johtaja, Laajalahti. Peritan on levättävä, lepo tekee hyvää verelle. Ja laitettava lyijyvesikääre. Lyijyvesi (lat. Aqua plumbi) on vedellä ja mahdollisesti paloviinalla suhteessa 1:50 laimennettua lyijyetikkaa. Lyijyetikkaa taas valmistettiin liuottamalla lyijyasetaattia Pb(C2H3O2)2 veteen ja lisäämällä joukkoon lyijyoksidia PbO. Lyijyvettä käytettiin ulkoisesti hauteissa ja kääreissä hoidettaessa erilaisia ruhjevammoja. Se on vitun myrkyllistä! Löröä, älä tee! Marita ontui heti aamulla Lankialalle. Kyllä saa olla kiitollinen että omistaa oikein kunnollisen vanhanaikaisen äidin. Sama se, kunhan lapset vain hyväxyivät hänet ja viihtyivät kotona. Veronica on läpeensä paha, sanoi Marita miettivästi. Kynsi poliiseja. Rahat Peritan isän sairaalareissuun koetetaan lypsää vähätuloiselta leht. Lankialalta. Lehtori on aivan p.a., nothing doing. Antti osallistuu tuplaan tai kuittiin kuin Aku Ankka. Kazokaa osaan ajaa ilman päätä. Raili on niin jännittynyt että karvat nousivat pystyyn. Antti ojentaa ruskean kirjekuoren Peritalle. Nythän Marita pääsisi kotiin ja saisi isänsä ajoissa sairaalaan! Paistinvartaat kaivetaan esille. Pian hän olisi kotona. Peritan silmät suorastaan säteilivät ilosta ajatellessa joulua ja mitä kaikkea he Antin taskupampulla oikein tekisivät kahdestaan perätuhdolla! Hippapuku pois, varras esille ja vene vesille, Peritan pitäessä kovaa perämelaa.
xxx/ellauri027.html on line 233: Esa Jouni Olavi Saarinen täyttää 68 vuonna 2021. Silloin senkin kukoistus sitten nuupahtaa, kun siitäkin tulee professor emeritus. Miten niin se nuupahtaa? Eihän se sen touhuja mitenkään pysäytä, vielähän se voi pitää Pafos-seminaareja, ojentaa ruusuja luentosalin ovella keikarismurffitakissa, ja levittää samaa iänikuista hyvää sanomaa. Evankeliumi uppoaa aina uusiin kuulijoihin. Se uppoaa kuin veizi voihin, just niin kun se on aina uponnut ja tulee aina uppoomaan, ennen Eski Saarista ja Eskin jälkeenkin. Saarnamiehet ja niiden kuulijat, komeljanttarit ja kazomo on teillä aina keskuudessanne, ne ovat ikuisia, naamarit vaan vaihtuvat. Niinhän se sanoi Jevgeni Popov novellin Sirje, Boris ja Lavinia lopussa:
xxx/ellauri068.html on line 491: Noh. Okei. Se joka tästä episodista käy erittäin selväxi on että Nipistyspää on insestistä kiinnostunut pedofiili, kaapissa tai ei. Isällinen aura uppoaa tyttärelliseen vakoon. Tässä pääasia, nazihömpötys on vaan kulissia. Onnex Pynchonilla ei ole tytärtä. Poika on sentään immuuni munamyrkytyxeltä. Vai mitä? LOL. "Shlotrop tietää olevansa vähän liiankin perso näteille pikkutytöille. Bianca on tyrmäävä kaunotar, 11-12 -vuotias. Slohtrop on tukehtua erektioonsa." (s. 598)
xxx/ellauri126.html on line 502: Henki, syvyys, tietoisuus ja ize tarkoittavat kaikki samaa asiaa. Mitä syvemmälle se uppoaa, sitä laajemmaxi se laajenee. Siittiöiden elämässä tämä ilmenee niin että olemme kaikki samaan suuntaan matkalla yhä syvemmälle, kaikilla on sama kulkusuunta tämän suunnattoman älykkyyden sylkyssä. Kiertosuunta! Osa uupuu matkalla, vain yxi säntää perille. Oletan, että tarkoituxemme on samastua tähän prosessiin ja kokea lopulta koko kosmoskynä sisällämme. (Tää on kyl niin naisnäkökulmaa, et kosmoskynällä on hiukka eläytymisvaikeuxia.)
xxx/ellauri168.html on line 483: Kokenut terapeutti huomaa vihjeet jotka viittaavat siihen että mielenhallinta hyvin uppoaa. Kahvaa myöten menee mela pirtin perälle.
xxx/ellauri193.html on line 299: Seibin mielestä Carlsonin vaikutusvalta on erityisen salakavalaa, koska hän kietoo sen kansanomaiseen lähestymiseen. Kansanomaisuus uppoaa jenkkilaahuxeen kuin häkä, kuin Komisario Lewis. Olisi parempi, jos ei kietoisi.
xxx/ellauri199.html on line 47: > Taulussa on uppoava panssarilaiva, jota kukaan ei pelasta vaan se uppoaa, vaikka kuu on melkein täysi. Yläkuulla vaikka sen viime hetkillä on Neptunus aina ammuttava.

xxx/ellauri237.html on line 488: Hänen suudelmiensa joukko hajoaa ja uppoaa Kuin vaitelias mylläri, kaukana kaupungista
xxx/ellauri253.html on line 541: Mixi Muumipeikko eli Samuli Jalomies veisaa noin vetelästi Titanicin virren Sua kohti herrani ja vielä vika sanoilla? Noin laahaavalla nuotilla se ei edes pääse loppuun ennenkuin laiva uppoaa, virren loput sanat hukkuvat jääveden pulinaan.
xxx/ellauri400.html on line 355: Palaan edelleen noihin kirjoihin säännöllisin väliajoin. Ne ovat minulle eliksiiriä tässä matoisessa maailmassa. Niiden huumori osuu ja uppoaa minuun. Kikatan ja käkätän edelleen tikahtumiseen asti joitakin tarinan kohtia, palaten uudestaan ja uudestaan jonkun huiman lauseen alkuun, tankaten sitä edestakaisin, nautiskellen taiturimaisesta kielestä.
xxx/ellauri410.html on line 47: Väpelön näköisen nelisilmä Pratherin alkuteos oli Dagger of Flesh, vielä yxitulkintaisempi kuin suomennos. Lihapuukko uppoaa ihohaavaan. Venevajan taus on täys käytettyjä sisäkumeja. Gladys on brunetti kuin Liisa Käsiase. Guido Brunettin tikaristako sillä on luja käsiote?
22