ellauri008.html on line 85: tai kymmentätuhatta tulvaan uponnutta bangladeshiä.
ellauri008.html on line 711: Jim oli peräsmiehenä ruosteisessa höyrylaivassa joka kuskas läjää mumslimeja indonesiasta mekkareisulle. Meinas tulla hukkareissu, laiva ruostuu puhki puolimatkassa. Länsimainen miehistö hyppää pelastusveneeseen ja jättää muslimit mulahtamaan pohjaan paatin mukana. Paizi ei se uponnut! Väärä hälytys. Ruostekaukalo jäi kellumaan ja ranskalainen tykkivene hinasi sen Adeniin. Allah armahti. Vitun noloa. Kapu ja kaverit anto väärän meriselityxen. Meni Jimin merikortti hyllylle.
ellauri043.html on line 2533: Ihankuin sarvikuono, mä olen uponnut yxinäisyyteen. Mä asuin puussa joka on mun takana.
ellauri050.html on line 512: einer mich plötzlich ans Herz: ich verginge von seinem ois äkkiä ottanut mut sydämelleen: mä uponnut oisin sen
ellauri152.html on line 229: Kolminkertaisesti mystisessä kohdussa, minne miehet ei pääse, me ollaan juhlittu, yön Astarte, maailman äiskä, jumalten elämän lähde! Mä kerron siitä jotakin, mutten enempää kuin on lupa. Seppelöidyn siittimen ympärillä, n. 120 naista tasapainoilee kiljuen. Vanhat masit on miesten asuissa, toiset on tätitunikoissa. Parfyymien lemut, soihtujen käry kelluu meidän keskellä kuin pilvet. Mä itkin kuumia kyyneliä. Kaikki me heittäydyttiin selälleen Borbeijan jalkoihin. Loppupeleissä, kun uskonnollinen akti oli suoritettu, ja kun sinipunainen siitin oli uponnut uniikkiin karvakolmioon, silloin alkoi mysteeri, muttei siitä sen enempää.
ellauri222.html on line 820: 4 Puoliksi uponnut särkynyt visio, jonka rypistää,
ellauri222.html on line 1048: Roope Änkkä kiihtyi jälleen. Hän otti jalastaan tohvelin ja laski sen kahvipöydällä olevalle kirjalle tai albumille ja silloin tällöin pani sen takaisin jalkaansa. Hän sanoi että kristinusko oli alkuaan tarkoitettu alhaisille ja orjille, minkä vuoksi ristiin naulitseminen ja kaikki sellaiset rangaistukset ja kärsimykset olivat välttämättömiä. Mutta vastanavalla, onnen navalla, pitäisi olla jotakin yhtä suurenmoista. Iloa ilman syntiä, rakkautta ilman pimeyttä, hilpeätä vaurautta. Eivätkä asiat aina menisi pieleen. Oi yltäkylläisen rakkauden ja uuden ihmisen suuri aikakausi! Ei enää köyhä, tietämätön, rujo, valheen käpristämä olento, valehtelija kehdosta saakka, köyhyyden ruoskima, pelkuruudesta pahalle haiseva, kateuden tunkioon uponnut, tunteiden saavuttamattomissa kuin kaali, toukka kauneudelle, rapu velvollisuudelle, huolten kotelon rihmaa suustaan valuttava. Ei kyyneleitä millä itkeä, ei hengitystä nauruun, julma, kylmä, loinen, kavala, ruikuttaja, pelkuri ja laiskuri. Äkseerattu kuin preussilainen joka vapisee ärjyvän kersantin edessä. Äyk.
ellauri241.html on line 832: One minute past, and Lethe-wards had sunk: Minuutti sitten Letheenpäin uponnut:
xxx/ellauri027.html on line 233: Esa Jouni Olavi Saarinen täyttää 68 vuonna 2021. Silloin senkin kukoistus sitten nuupahtaa, kun siitäkin tulee professor emeritus. Miten niin se nuupahtaa? Eihän se sen touhuja mitenkään pysäytä, vielähän se voi pitää Pafos-seminaareja, ojentaa ruusuja luentosalin ovella keikarismurffitakissa, ja levittää samaa iänikuista hyvää sanomaa. Evankeliumi uppoaa aina uusiin kuulijoihin. Se uppoaa kuin veizi voihin, just niin kun se on aina uponnut ja tulee aina uppoomaan, ennen Eski Saarista ja Eskin jälkeenkin. Saarnamiehet ja niiden kuulijat, komeljanttarit ja kazomo on teillä aina keskuudessanne, ne ovat ikuisia, naamarit vaan vaihtuvat. Niinhän se sanoi Jevgeni Popov novellin Sirje, Boris ja Lavinia lopussa:
xxx/ellauri091.html on line 241: Entä minä? Aino ystäväni oli mennyt kihloihin tohtori (Arthur) Hjeltin kanssa, ja hänen häänsä oli suunniteltu touokuuxi. Ompelin hänelle paljotöistä tsheremissiläismallista sohvatyynyä. Vai tarkastinko "Tuomenmarjojen" korehtuuria? Vai "Huoneenharjojen?" Vaiko "Suomenkarjojen?" (Nämä runovihkoni ilmestyivät sinä keväänä.) Kazoin uponnutta kelloa. Se näytti perunoita. Tai siis Hauptmannin näytelmä (jonka se oli, ukkomies elonsa vaelluxen puolitiessä, kirjoittanut muna ojossa 14-vuotiaan tytön takia, joka toisin kuin sen vaimo ymmärsi sitä ja samoin kuin se ize tykkäs vielä talviurheilusta), oli aaterikkaudestansa huolimatta hämärä ja pitkäveteinen, toisin kuin vanha testamentti. Ajatuxeni harhailivat pois lakkaamatta. Kuinka toista olisikaan ollut siellä, missä kaikki rakkaimmat toverini nyt olivat koossa Mr. Mottin sanomaa kuulemassa! Ei uponnut kello sinänsä ollut syntiä (vaikka teatterihan on, ja Hauptmann ize suuri syntinen?). Kysymys oli siitä mikä oli ensiarvoista. Eli siis kivintä. Olin langennut kiusaajan ansaan. Sillä mitään muuta ei voinut olla tämä izelleni epäedullinen menettely.
xxx/ellauri113.html on line 166: Hyvä että sentään Tapsa vapautti tuolinsa. "Tavallaan tilanne on sama kuin 1492 kun Kolumbus särki munansa." No nimenomaan. Helskatti ei olis lähtenyt, tai edes uponnut, ei oltas tässä pisteessä. Ei olis Trumppia eikä Bideetä ja intiaanit sais vielä razastaa aavaa preeriaa. Britit oli kanssa maailmanlaajuisia törkeitä perseitä. "Kuvitella meillä ei olis Big Macia eikä KFC:tä, ei Coca Colaa eikä punanuttuista joulupukkia." Se olis tosi tosi hienoa. Viimeinen mitä mä toivon on että "se yhdistäisi meidät yhteisten haasteiden edessä". Verikosto oli ainoa mikä piti apinapopulaation aisoissa. Vendetta takaisin! "Olemme jo ajeluttaneet mönkijöitä Marsissa". Tapsan rullatuoleineen olis voinut lähettää Marsiin mönkimään. Onnexi se on nyt myöhäistä. "En kiistä että ilmastonmuutosta vastaan pitäisi taistella", mutta vielä parempi olis täyttää atmosfääri rakettikaasuilla. Bill Gatesin rikkihöyryt vielä taivaalle niin helvetintunnelma olis entistä aidompi.
11