ellauri001.html on line 179: mieleen "äidin" piirteet rakkaat unohtuneet.

ellauri007.html on line 1432: Sieltä löytyi unohtuneet viestimet.

ellauri030.html on line 109: Kikhernekehoinen englannintaja (alla) kertoo Marcus Porcius Cato Censoriuxesta tarkemmin. Se syntyi tuskulumissaan Latiumissa ehkä 234 eKr ja kuoli ysärinä. Se oli ahnas plebeijinousukas. Perheen nimi oli Porcius (porsastelija? sikala?), lisänimi Cato tarkottaa kattia. Se oli varmaan jotenkin kissamainen, pitkäkyntinen rähisijä. Enemmän kuin Sapiens, millä nimellä se tunnettiin myöhemmin. Sillä oli vahvuuxia mutta vitusti myös vikoja. Sillä ei ollut mitään vuorisaarnan "autuaita ovat" ominaisuuxia, vaikka kovana käräjöijänä se varmaan ajatteli olevansa vanhurskas. Se oli todenpuhuja, suoraselkäinen, rohkea ja isänmaallinen, kiltti perheenisä kuten moni muukin nazi. Mutta se oli pihi saituri, hirveä styränki, paha vihollinen, ja pysyi poissa paheista vaan yleisön silmissä. Sitä ihannoitiin myöhemmin tyyppiroomalaisena, kai sen puutteet oli jo unohtuneet tai kuului asiaan.
ellauri037.html on line 575: Sopelle tuli äkkilähtö Berliinistä 1813 Napsun pelossa kun se epäili joutuvansa varusmiehexi. Se palas Weimariin mutta lähti sieltäkiin kun äiskä eli siellä synnissä jonkun sitä 12v nuoremman gigolon kaa. Piileskeli vähän aikaa Rudoldstadtin kaupunkipahasessa, retkeili Thuringenin mezissä ja söi makkaraa kirjoittaen väikkäriä, Riittävän syyn periaatteen neljästä juuresta. (Eli mix tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.) Kun Ranskan armeija lyötiin Leipzigissä, väikkäri tuli sopivasti valmiixi. Sopea vitutti hohottavat sotilaat ja se lähti taas Weimariin. Äiskä (joka oli nähtävästi yhtä kova laskettamaan luikuria kuin poikansa) väitti et sen suhde gigoloon oli vaan platoninen (sen pitäis miellyttää platonisti Sopea). Sope ei uskonut ja riiteli typerän vaikka lihaxikkaan gigolon kaa. Äiskä julkaisi matkakirjoja niiden Euroopan reisusta. Artun väikkäriä se piti käsittämättömänä, eikä käsittänyt kuka haluis ostaa sen, saati lukea. (Arvaa vituttiko äidin keuliminen Arttua.) Arttu huusi pää punasena et sen (Artun) juttuja luettas paljon sen jälkeen kun Hannan matkakirjat ja romskut olis unohtuneet. (Ja niinhän siinä kävi.) Ize asiassa Brockhaus suostu kustantamaan Artun prujauxen vaan koska sen äidin kirjat möi niin hyvin. Mut myöhemmin osat vaihtuivat, ja Brockhaus lopulta nettos paljon enemmän koalasta kuin sen äidistä. Molempien kuvat oli Brockhausin seinällä. Kerrankin sovussa.
ellauri041.html on line 317: Jälkikäteen on myönnettävä, toteaa hartioita kohauttaen ruozalaisten vinosuinen Mengele ruumisluvun noustua 3. tuhannelle, että emme oikein onnistuneet vanhusten ja vähämerkityxisten suojelussa. Sori siitä vainajat, parempi onni ensi kerralla. Mutta kazotaan 20v kuluttua kun talous pyörii ja kuolleet mamut ja vanhuxet on unohtuneet, kuka oli oikeassa. Kolleegan kaasu-uunitkin on enää myyttisiä. Tästä ette selviä. Nähdään!
ellauri052.html on line 469: Eipä aikaakaan niin niiden uhoilut on unohtuneet. Ei niitä olis ollutkaan ilman meediaa.
ellauri093.html on line 433: Alkaa tuntua että Hilja on ollut puutteenalainen. Olikohan sillä Krissen kanssa salaisuuxia? Sixikö se piti siitä Mataleena-taulusta? Jos se on salaa tyydyttänyt siihen mielenkiintoaan niinkuin Niku sillä Gallén-Kallelan Aino-triptyykillä? Kaiken hymistelyn alla se vaikuttaa vähän kiimaiselta. Tatuoidut lihaxikkaat renttumaiset merimiehet kuumottivat. Hieno paroni halusi Hiljan kotiopettajaxi. Tuskin keski-ikäinen tanskalainen vaaliseurakunnan kirkkoherra teki treffit haudalle ja ojensi siellä Hiljalle hautapazasta kiertävästä viikunasta lehden. Kyse oli Ingemannin fallisesta pazaasta. Maa on yhä kaunis, mutta Ingemannin romaanit on unohtuneet.
ellauri099.html on line 244: Roberto pudisteli kevyesti päätään, ironia katosi, mutta ihanan laineileva tukka ei mennyt sekaisin. Näin hän suurin piirtein vastasi, tämä on vain tiivistelmä, olin kiihtynyt enkä muista kaikkea tarkasti, joten antaa Elena-tädin täydentää unohtuneet kohdat:

ellauri100.html on line 1322: Toisessa vaiheessa sillä on tiedollinen semiotiikka (sémiotique cognitive), missä määritellään kuka tietää ja osaa mitäkin. (Tää ois niinku peliteoriassa siirrot ja pelin informaatioa sekä niistä johdetut strategiajoukot.) Niitä varten on joku modaalinen kielioppi. Tulee mieleen vähän mun dialogipelit ja niiden perustana olleet peliteoreettiset toiminnan modaliteetit. Hizi että nekin on lähes kokonaan jo unohtuneet mielestä.
ellauri135.html on line 908: Viimeksi kun he näkivät toisiaan 1838 - Varvara Lopukhina ja Lermontov näyttivät olevan ikuisesti unohtuneet toisiltaan. Varvara Alexandrovna meni miehensä kanssa ulkomaille ja ajoi Pietarin matkalla. Silloin runoilija palveli Tsarskoe Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja hellästi ..." - tämä runo, kuten tunnepeili, näytti mitä koki Lermontov ja Varvara Lopukhina. Viimeiseen kokoukseen rakkaustarina ei päättynyt.
ellauri244.html on line 152: Punkki kaihtoi kaikkia entisiä ismejä. Omaperäistä. Aate oli korvautunut tavaroilla. Takaisiin siis ruutuun 1. Nää oli kyllä erittäinkin typeriä perseitä. Edellisen sodan opetuxet on nyt täysin unohtuneet. Kirjallisuus elää vain jos kirjailijat elävät täysillä. Ryyppäävät, köyrivät, nappailevat huumeita. Sillä kirjallisuus syntyy matelijanaivoissa. Vitun rivo raiskaaja tarkoitti tosi hyvää tyyppiä. Gud var kåt. Onkohan Pedo-Petteri lukenut antamaani 2 egen lahjakirjaa? Veikkaan että ei. E. Saarinen luki Kiiman manifestia pikkukaupungin (Hyvinkää?) lavalla salintäydelle yleisöä. Punkkimanifesti on samoilla linjoilla kuin piispa Butler, Eski uhoaa.
xxx/ellauri044.html on line 115: Ruozalaisilla ei muutenkaan ole vintillä räsymatot suorassa eikä kaikki muumit laaxossa. Kun ne yxityisti terveydenhoidon, ne korvas terveen järjen sairaalla rahanhimolla. Semmelweissin opetuxet on unohtuneet. Suoraan ruumishuoneelta synnytyssaliin skrobaamaan alatutkimuxia. Ja sit ne ihmettelee: mix meitä mobbataan? Muut on ilkeitä.
xxx/ellauri121.html on line 107: Viimeöisessä unessa mulla oli blondi tyttö jolla oli ponnari joka oikeasti näytti tykkäävän jostain syystä musta. Sillä oli veli ja vanhemmat jotka oli jotain rikkaita. Me oltiin ulkomailla ökylomalla ja meidän piti mennä jonnee kaupungille ostoxille. Mun piti pukeutua sika pikana. Sitku me lähettiin jollain mönkijällä mä istuin sen tytön sylissä. Ja sitmä huomasin ettei mulla ollut shorzeja. Ne oli unohtuneet kämpille. Pelkät kalsarit. Tyttö nauroi ja kun kazoin tarkemmin olihan mulla ne, katkaistut vanhat farkut. Muzit huomasin et kengät puuttui. Sama juttu, oli mulla ne mutta voi, ne oli puukengät samaa paria, 2 vasemman jalan klopoa kuin Eikka Erixonilla. Hollannikkaat, sellaiset kuin me saatiin Tanskassa. Pane puukengät jalkaan se on lyhyempi lause. Peit klop. Tyttöä nauratti taas sikana. Siihen heräsin. Pikkuveitikka oli kovana. Hän oli ylösnoussut, vaikka tosin vain katoavaxi hetkexi. Seijan tukka on samalla lailla kuin lentoemäntä Natashalla. Hipaisin Seija kättä. Se heräsi ja ihmetteli: mistäs päin nyt tuulee?
xxx/ellauri208.html on line 925: Hän tallensi Kaj Chydeniuksen ja uuden laululiikkeen esityksiä, jotka muuten olisivat unohtuneet. Hän edusti suomenruotsalaista liberalismia parhaimmillaan. Reporadion aikana häntä nimitettiinkin Punaiseksi ladyksi.
xxx/ellauri259.html on line 463: Leinon romaanit ja näytelmät ovat haalistuneet ja unohtuneet, mutta esseistinä ja pakinoissaan ja tietenkin runoilijana, Eikka kirjoitti roskaa aivan sikana, Ranula toteaa.
15