ellauri002.html on line 1561: Tokko puuhailutkaan unohtanut oisin,

ellauri002.html on line 1664: Vähemmän ehkä ihmeellistä (don Jaimen tuntien) on että olen tyystin unohtanut nimet, vaikka naamat palaavat joskus muistiin. Mikä oli sen mustanharmaapartaisen hipin nimi, entä sen kolhohkon mutta äidillisen intiaaninnäköisen vaimon? Se toinen isoleukainen pitkälettinen intiaani, ehkä lanko? Entä se all-american piikalikka? Senkin nimi on unohtunut. Tapasin sen vuosia myöhemmin joskus uudestaan. Se suuttui, luuli että teen pilkkaa sen new age uskosta. Ehkä teinkin. Ihmisiltä, jotka ovat löytäneet itsensä, ei saa kysyä mitä löytyi.
ellauri004.html on line 1573: kuin ois tehtävänsä unohtanut,

ellauri011.html on line 950:

No varmaan niin. Tuskin Karla ois halunnut esiintyä nolossa valossa Paulo paskiaisen valokiilassa. Vaik todennäköisemmin se oli vaan unohtanut koko itserakkaan brassiruipelon.
ellauri012.html on line 251: Paras todiste tästä on mun äärimmäinen haluttomuus naida sua (siis mennä naimisiin, älä ota tätä väärin), vaikka tiedän että vaimona olo on kunniallista maailman ja uskonnon silmissä; olin mieluummin sun rakastajatar, koska se on vapaampaa. Avioliitto, vaikka kunniallista, sitoo liiaksi, enkä mä halunnut joutua sidotuksi mieheen joka ei välttämättä aina rakastaisi mua. Hyljeksin rouvan titteliä jotta eläisin onnellisena rakastajattarena; ja näen sun kirjeestä kaverille, että et ole unohtanut miten hellästi mä aina rakastin sua ja halusin rakastaa enemmän! Huomautit aivan oikein kirjeessä että pidän sellaisia julkisia menoja typerinä jotka sitoo kuolemaan saakka, ja panee elämän ja rakkauden samaan pantaan. Mutta et muistanut lisätä kuinka usein olen sanonut että miljoonasti mieluummin elän Abelardin kokottina kuin kenenkään muun kaa maailman kesiarinnana. Tottelin sua halukkaammin kuin maailman kuninkaan rouva sitä. Rikkaus ja pösöily ei kuulu rakkauteen. Tosi hellyys erottaa rakastetun kaikesta ulkoisesta, panee syrjään aseman ja ammatin, keskittyy vaan siihen itseensä.
ellauri012.html on line 315: Mutta olin yhä epäluuloinen. Luulin että naiset ei pysty pitämään lupauksia ellei niitä pakoteta siihen jollain valoilla. Vaadin noi valat, ja taivaan takuumieheksi, ettei mun tarvitsis enää epäillä. Kiitti teille pyhät paikat ja lujaseinäiset luostarit! ootte vapauttaneet mut tuhannesta huolesta. Uskonto ja hartaus pitää tarkkaa vartiota teidän muurien ja rautaristikoitten ympärillä. Tää on täyttä lepoa mustasukkaiselle mielelle! Miten kärsimättömästi mä siihen pyrinkään! Kuljin ympäri kuin jalopeura päivittäin kehottamassa sua tähän uhraukseen; mä ihailin (uskaltamatta mainita) sun kauneutta, ihankuin en oisi sitä ennen nähnytkään. Oliko se pyhistelyn aikaansaamaa kukintaa, vai mun suuren menetyksen kaikua, en välittänyt tutkia, kiirehdin vaan sun nunnavihkimystä. Lahjoin sun abbedissan rahalla että saisin oikeuden sit sut haudata. Talon papit oli myös lahjottu ja pidettiin poissa sun läheltä, vaikka murisivat. En unohtanut mitään, isoa enkä pientä asiaa, ja jos sä olisit päässyt mun kynsistä, mä en ois itsekään mennyt luostariin; olin päättänyt seurata sua kaikkialle. Mun varjoni ois seurannut sun askelia ja aina aiheuttanut sussa sekaannusta tai pelkoa, mistä mä itse oisin ilahtunut.
ellauri012.html on line 381: Rakas Abelard, - sä ehkä luulet et mä syytän sua vetelyydestä. Sä et ole vastannut mun viime kirjeeseen, ja taivaan kiitos, siinä kunnossa missä mä nyt oon, on helpotus että sä osoitat niin vähän kiinnostusta tunteisiin jotka kavalsin. Lopultakin Abelard sä olet menettänyt Heloisen iäksi. Kaikista niistä valoista huolimatta etten ajattelis muuta kuin vaan sinua, enkä saisi viihdytystä muusta, olen nyt karkottanut sut mun mielestä, mä oon unohtanut sut. Sä ihana ajatus rakastetusta jota kerran jumaloin, sä et ole enää mun onnen avain! Rakas Abelardin kuva! sä et enää vainoo mua, mä en enää edes muista sua. Ooh kuuluisuus ja ansio, mies joka vihollisista huolimatta on aikansa ihmemies! Oi lumoavat nautinnot mihin Heloise alistui - te olitte mun kiduttajia! Mä tunnustan mun häilyvyyden, Abelard, ihan punastumatta; opettakoon mun uskottomuuteni maailmalle ettei naisten lupauksiin ole luottamista - meidän mieli ja kielikin on niin muuttuvainen. Tää kiusaa sua, Abelard; tää tieto ulkoa voi sut yllättää; sä et koskaan kuvitellut että Heloise voisi olla petollinen. Sillä oli niin vahvat ennakkoluulot sun puolesta, ettet voi kuvitella miten aika voisi muuttaa niitä. Mutta pidä kiinni tuolista, mä aion nyt paljastaa sulle mun kaksinaamaisuuden, vaikka luulenkin että sä et moiti mua, vaan itket ilosta.
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri014.html on line 1246: Nyt on enää Jullen postuumi kirje kotiopelle. Tämä vielä, sanoi dementti, kun söi pinaattikeiton päälle servietin. Julle sanoo siinä et se ei ole unohtanut ensilempeä, sitä se makustelee vielä kuolinvuoteella. Mut ei se silti pidä itteään syntisenä. Esiaviollinen sexi ei olekaan vanhassa työehtosopimuxessa syntiä. Jutkujen pyhä kirja huolehtii vaan kamelinajajien reviireistä, johon kuului omat vaimot sekä palvelijat. Isännättömät naiset oli vapaata riistaa. Siitä vaan, sanoo setämiehen siittiö.
ellauri018.html on line 294: Menin pian sen jälkeen ylös ja pukeuduin uudestaan, ottaen haltuuni, toivoaxeni onnellisella hetkellä kaksi kääröä, kuten isäntäni suvaizi niitä nimittää (viitaten sillä aikaisempaan jakooni emännältä saamieni ja hänen izensä minulle lahjoittamien oivallisten vaatekappalten välillä); ja puin ylleni hienot alusvaatteet, silkkikengät jalkaani ja hienot valkoiset puuvillasukat, otin hienon täytetyn alusntun, siron, vihriäisen, Mantuan silkistä valmistetun viitan ja takin, ranskalaisen kaulahuivin, kamritsi-nenäliinan ja puhtaat hansikkaat. Ottaen sitten viuhkani ja pienen upean käsilaukun minä kazahdin peiliin ja luulin izeäni taas vallasnaisexi; mutten unohtanut asianomaisia kiitoxia siitä, etä saatoin näin lohdullisin mielin pukeutua näihin vaatteisiin.
ellauri024.html on line 324: Se on talonpoika, ja äidin josta ei vielä kerrota. Aluxi psykologi, vaikka oli sairaalloisen ujo. Parantaja paranna izesi. Se luki innoissaan Paul Ziffin "semantiikkaa", jonka mä olin totaalisesti unohtanut, onkohan mulla se vielä jossain hyllyssä. Ei tehnyt muhun suurta lovea. Se mainizee (alaviitteessä) Jaakko Hintikan (1929), joka ei istunut yölampun valossa (kuten Arska), vaan oli maailmanmatkaaja (toisin kuin Arska). Osaakohan Arska muuta kuin suomea ja savvoo? Kai sentään luki ainakin. Enkkua mongersi.
ellauri031.html on line 819: Höpsismi eri muodoissa on herkkäuskoisille ominainen päätöxentekotapa. Yhden rahan 50/50 oddsien sijasta voi käyttää muitakin. Olin ihan unohtanut, ennenkuin luin Syvännön mustelmaa, että kristinuskovaiset käyttää tähän tarkoituxeen "peukalovärssyjä", vähän samanlaista menetelmää kuin Roope Ankka joka pyöräyttää maapalloa silmät kiinni päättäessään mihkä päin maailmaa seuraavaxi mennä ryöstöretkelle. Peukku työnnetään (muka) summanmutikassa hyvän kirjan väliin ja luetaan siihen sattunut värsy. Menetelmää toistetaan kunnes värsy on mieluinen.
ellauri031.html on line 821: Höpsismin eri konsteja on mun paasausten kuluessa tullut vastaan monia, vaikken ole kaikista tehnyt numeroa. Joskus käytetään feikki tieteellistä menettelyä jonka yhteys päätettävään asiaan on suunnilleen yhtä satunnainen kuin rahan tai nopan heitto. Ciceron aikana kazottiin linnun sisälmyxiä (auspicium, suotuisa onkin englannixi auspicious), tai heitettiin jonkun pikkueläimen sopivia luita. Niillekin oli joku nimi jonka olen taas unohtanut. Sit on kiinalaiset oraakkelikilpikonnankuoret eli scrapulimantia, saamelaisten arpaluut, sammakkoprofessorit, pilvet, ouijalaudat, kiromantia, Pythagoraan numerologia, katukivien reunat, kissat, tikapuut, voi vizi eihän näistä tule mitään loppua. Noin tsygologisesti nää on pakko-oireita: on pakko menetellä niin tai noin, pakko kävellä näin, niinkuin se nummelalainen pedofiili lauloi. Uskovaisuuden indikaatioita on optimismi, obsessio ja paranoia, kontraindikaatioita autismi ja pessimismi.
ellauri041.html on line 276: Uni jatkuu. Olen unohtanut jotkut 3 vauvaa kuudexi tunnixi ulkovaatteet päällä yxin sisälle johkin asuntoon. Oon Kouvolassa. En muista minne parkkeerasin auton. Ne on todennäköisest tukehtuneet. Painajainen kolera-aikaan.
ellauri043.html on line 700: Kuitenkin se ihailee piispajärjestelmää, sillä koska piispoja on vaan 5-6, niin riittää saada vaan ne puolelleen, niin kaikki muut seuraavat. Keisari ei ole unohtanut hommata niille melkoisia summia. Sensijaan se inhoaa Nikean neuvostopaapoja. Mennääs kattoo niitä, se sanoo. Anttu tulee perästä.
ellauri050.html on line 48: Tultuaan pappilaan hän meni kirjastoon ja ezi käsiinsä paxun teoxen kazoaxeen kumpi oli oikeassa, hän vai Ellen. Hän jäi mietteisiinsä aamun koittoon asti, poikkesi uudelle ajatusladulle ja seurasi sitä kokonaisen viikon ollenkaan muistamatta maailmaa, seurakuntaansa ja perhettään. Hän luki yöt ja päivät ja olisi unohtanut ateriat, jollei Una olisi kiskonut häntä kirjan äärestä.
ellauri053.html on line 1137: I had forgotten to braid my hair. Olin unohtanut letittää tukan.
ellauri053.html on line 1141: I had forgotten to braid my hair. Olin unohtanut letittää tukan.
ellauri060.html on line 1080: Kaikki kävi sitten niinkuin kävi. Marraskuun yössä, vieraan talon kamarissa, kynttilän palaessa. Sitä kesti tuntikausia. - Voi kuinka minä olen huono, Sauli huohotti välillä. Minä olen unohtanut kaiken. - Sinä olet hyvä, paras, anna tulla! Maisa huusi ihanalla äänellä milloin Saulin alla, millon päällä, milloin jommallakummalla sivulla. Anna tulla! - Minä varmasti painan sinua tällä kirotulla mahallani! - Muserra minut sillä, se on taivaallinen! Anna tulla! ... - Nukutaan hiukan välillä, kulta, Maisa ehdotti. Kello on neljä, minä panen sen soimaan puoli kuudexi. - Voi Maisa, minkä teit! - Ihana mies! Maisa sanoi Saulin rintaa silitellen. Harmi ettet ole minun ikiomani! Lupaa soittaa minulle aina, kun käyt Helsingissä.
ellauri061.html on line 1166: Jari Tervon sain haasteena takaisin Jorilta, jolle määräsin Ursula K. Le Guinin Hain-sarjaa. Tämä kyseinen Minun sukuelimeni tarina löytyi minulta omasta kirjahyllystä, sillä se tuli silloin aikoinaan kirjakerhosta, kun olin unohtanut peruuttaa kuukaudenkirjan. Jostain syystä olin säilyttänyt kirjaa, vaikkei se koskaan minua kiinnostanutkaan. No, nytpä se sitten pääsi käyttöön.
ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.
ellauri066.html on line 73: Unohdettu? Olin kyllä hänet unohtanut, kunnes lällyn Markku Envallin esseekokoelma Henkiinjäämisen suunnitelma muistutti Einari Vuorelasta (1889-1972). Envall totesi, että jos Vuorela olisi elänyt kymmenen vuotta kauemmin, hänestä olisi voinut tulla vihreän liikkeen hovirunoilija. Jos hän olisi elänyt 20 vuotta kauemmin, hänet olisi unohdettu uudestaan.
ellauri077.html on line 222: Suomeen kapitalismin hyökyaalto saapui vasta 2020. Silloin suurin osa jengistä oli jo totaalisesti unohtanut Wallacen, joten sitä saattoi myydä ihan uutena. Apinaa koijataan.
ellauri090.html on line 410: Lopulta veden alta alkoi häämöttää hevosen hampaat ja pää ja urhea hevonen kapusi rannalle. Kaikki taputtivat. Minä ja lapset ja jotkut aikuisetkin taputimme urheaa hevosta ja paijasimme sitä. Kuski oli tyytyväinen ja ylpeä. Sen ilme oli että mitäs minä sanoin. Vielä vanhana miehenä, kun hänellä ei enää ollut hevosia hänet saattoi yllättää päästämästä hevospieruja. Vaimeita tai kovaäänistä mutta enimmäkseen hajuttomia. Unessa oli paljon muutakin hevostietoa mutta ne olen jo unohtanut.
ellauri093.html on line 170: Francis William Newman – younger brother of Cardinal John Henry Newman; excommunicated for denying the Divinity of Christ. Mätämunista puheenollen! Eski kuzui jotakuta kardinaali Newmanixi. Tuskin sentään änkyttävä fonologi Martti Nyman? Ei ainakaan kaljupäinen psykologi Göte Nyman. Se oli joku filosofinplanttu jonka olen autuaasti unohtanut.
ellauri105.html on line 226: punersi ja huokui, räpytteli ripsiään kuin silmät olisivat sulamalsillaan. Katri näki, eikä unohtanut, miten Ranssi ja Lahja seisolvat. Miten Ranssi kävi valkoiseksi, ja miten kirkastetulta han sitten năytti, ja Lahjakin; miten Ranssin kädet olivat sivulla kuin halaamaan valmiina, ja miten surullisesti hän katsoi äitiään joka
ellauri109.html on line 488: "Olin kokematon. " "Entä ne huorat?" "2 huoraa 3 vuodessa, sehän tekee noin 1h/v, onnettomasti avioituneiden amer. miesten misääriennätys. Oletteko unohtanut? Minä tunsin itseni viheliäisexi". Mina en 'toteuttanut itseäni seksuaalisesti', mitä se sitten merkinneekin, yritin pysyä hengissä kaiken sen mielipuolisuuden keskellä. Pysyä omana izenäni!
ellauri135.html on line 368: Забыт тобою блеск утраченных сокровищ. Olet unohtanut menetettyjen aarteiden loiston.
ellauri135.html on line 702: Yksinäisyyden teema. Sotilas sanoo, ettei kukaan ole kiinnostunut hänen kohtalostaan ​​paitsi ehkä isänsä ja äitinsä, ja he ovat todennäköisesti jo kuolleita. Hän pyytää myös välittämään uutiset kuolemaansa naapurille, jota hän rakasti ja joka oli jo unohtanut hänet. Kaikki tämä viittaa siihen, että sotilas ei arvosta elämäänsä, koska kukaan ei odota häntä. Hänen ei tarvitse pitää huolta itsestään, sillä ei ole eroa, tuleeko hän kotiin vai ei. Tästä kauhistuttavasta tunteesta tulee hänen kuolemansa tärkein syy, koska henkilö, joka tietää rakastavansa häntä, tekee kaiken mahdollisen palatakseen perheeseensä. Ja se, joka on yksinäinen, sallii nöyrästi tappaa itsensä.
ellauri141.html on line 585: Pohjimmaltaan hyvin pieni määrä antiikin kirjoja merkitsee (mun) elämässä jotakin; eikä kuuluisimpia ole niiden joukossa. Tyylitajuni, joka heti aisti epigrammin tyylilajiksi, heräsi miltei heti kun jouduin kosketuksiin juoruilevan Sallustiuksen kanssa. En unohtanut kunnioitetun opettajani Corssenin hämmästystä, kun hän joutui antamaan huonoimmalle latinistilleen parhaan arvosanan, - olin yhdellä iskulla valmis, tulkaa pyyhkimään. Tiivistä, ankaraa tekstiä, jonka perustana oli mahdollisimman paljon substanssia, kylmä viha »kaunosanoja» kuin myös »kaunotunteita» kohtaan - siitä tunnistin itseni. Aina Zarathustraani asti voidaan minun tyylissäni havaita hyvin vakava pyrkimys roomalaiseen esitystapaan, tollaseen aere perenniusiin, mitä tyyliin tulee.
ellauri147.html on line 475: Rassenmausin (Rasmus) johtotähdestä Rotuhiirestä ei ole liioin mitään havaintoa. Yhtään "biisiä" en tältäkään pallopäältä ole kuullut tai jos kuullut, unohtanut ne.
ellauri152.html on line 121: Mä hankaan silmiäni. On jo päivä, luulisin. Kah! kukas on mun kanssa tällä kertaa? ... Joku ämmä? Kautta Paphian, olin unohtanut. Kautta charityn! kyllä nolottaa. Eikai olla Lesbossaarella? … Ellen olis näin kuitti voisin luulla eze oli unta... Voix toi tosiaankin olla Sapfo? Se nukkuu. Onhan se kaunis vaikka sillon poikatukka, Mut onpa outo naama, miehen rinta ja laihat lantiot... Paras hipsiä ennenkun se herää. Valitettavasti mä oon seinän puolella. Mun täytyy astua sen ylize. Ettei se vaan herää ja tartu kiinni taas...
ellauri153.html on line 652: Daavid ei milloinkaan unohtanut Jonatanille antamiansa lipaisuja. Vuosia myöhemmin hän haetutti taloonsa Jonatanin vammautuneen pojan Mefibosetin ja piti tästä "huolta" (2. Samuelin kirja 9:1–13). Daavid oli selvästikin oppinut paljon Jonatanin uskollisuudesta ja nöyryydestä sekä tämän halukkuudesta, hän pukki ystävänsä poikaa silloinkin, kun se merkitsi suuria nuhrauksia.
ellauri180.html on line 150: Kirja on huonosti kirjoitettu. Usein ennakoidaan jotain, mitä ei koskaan tapahdu, ikään kuin kirjoittaja olisi ottanut suuria paloja juonen, mutta unohtanut palata muokkaamaan sitä. Candy ei ole ainoa litteä hahmo, ja siellä on paljon hyödytöntä tietoa asioista, jotka eivät todellakaan lisää juonetta tai liity mihinkään. Usein on kohtauksia, sanoja, jotka ovat erittäin häiritseviä. Tämä olisi hienoa, jos nämä kauheat kohtaukset edistäisivät tarinaa tai juonetta tai olisivat mielenkiintoisia tai sijoitettu strategisiin paikkoihin. Sen sijaan ne ovat olemassa vain tehdäkseen lukijan olon epämukavaksi. Esimerkiksi koko pornografinen kuva naisen ja hevosen kanssa, onko se todella tarpeellista selittää Homerin seksuaalista kehitystä ja Melanien väkivaltaa? Vai täytyykö meidän todella kuulla yksityiskohtia Candyn karvojen ajelusta ennen aborttia ja kuinka Homer pelasti hänen hiuksensa? Nämä kohtaukset vievät huomion juonesta, jättävät huonon maun ja maalaavat lopulta maailman karkeaksi, hankalaksi, luonnottomaksi paikaksi. Ehkä näin Irving näkee maailman, ja tämä kirja on hänen paljastuxensa. Tämäpä kiintoisaa.
ellauri203.html on line 64: Jos he välttelevät sinua, se johtuu siitä, että tarjoat "negatiivista polttoainetta", ja on "hauskempaa" vastaanottaa "positiivista polttoainetta" muualla. Toistaiseksi. Välttäminen liittyy toivoon, että kun he palaavat, olet unohtanut kaiken, mitä tapahtui "saada heidät" katoamaan ja tarjoamaan positiivista polttoainetta jälleen.
ellauri204.html on line 92: Tämän lupauksen saatuansa, pisti sammakko päänsä vetehen, sukelsi sinne alas ja palasi hetkisen kuluttua taas veden pinnalle, pitäen suussansa pallon, jonka se sitten heitti ruohikkohon. Kuninkaan-tytär vasta oli isoissaan, kun hän rakkaan leikki-kalunsa äkkäsi, sieppasi sen maasta ja juoksi sitten tiehensä. "Odota, odota," huusi sammakko, "ota minut mukaasi, minä en niin pääse juoksemaan, kuin sinä." Mutta mitäpä se tuosta hyötyi, että tarmonsa takaa "kuak kuak'iansa" laski! tyttö ei ottanut sitä kuullaksensa, vaan riensi kotia ja oli pian unohtanut sammakko paran, jonka taas täytyi köntiä alas kaivohonsa.
ellauri210.html on line 1013: Tu vois je n'ai pas oublié. On loisto tuo jo viimeinen Näethän, en ole unohtanut.
ellauri210.html on line 1019: Tu vois, je n'ai pas oublié, Aurinko hymyili suloisemmin Näethän, en ole unohtanut
ellauri214.html on line 238: Tuon tason neuvostoloikkari. Minkä tason? Stieg on unohtanut kertoa. Onko ihan Sergei Bubka? Vastuu on Stieginkin mielisanoja. Siitä puhe mistä puute. Ja rohkein aukoo päätä esimiesten edessä. Mutta kaikkein viimexi tahdomme astua median varpaille.
ellauri236.html on line 360: Sen äisky Ma Grisson päätti tehdä siitä tiiminvetäjän. Se otti sen työhönperehdyttämisen huolexeen. Ennen konnantyötä äisky teetti sillä mielikuvaharjoituxia, se oli kuin opettaisi apinalle konsteja. Kunse oli saanut ohjeet sille taotuxi päähän, se ei unohtanut. Äiskä kokos sille tiimin desperaadoja.
ellauri238.html on line 581: Tarkkojen luona juhannuxena. Pena on unohtanut viinakassin taxiin. Yöllä se särkee tuoleja makuuhuoneessa raivona siitä, ettei voi panna kassin unohtumista Tuula-Liinan syyxi, kassi oli ollut Penan jaloissa taxin etupenkillä. (Tässä on kyllä jotain hämärästi tuttua.)
ellauri244.html on line 498: Aika narsistinen kuvaus klimakteeriselta Camillalta, eikö vaan? Se täytti 45 tässä vaiheessa. Vielä Robinin poikamiespoxista lähtiessä pitää kertaalleen seinää vasten nussia. Camilla oli unohtanut miten nopeasti nuoret pojat latautuvat. Se nauroi tullessaan ja vielä kovempaa lähtiessään.
ellauri245.html on line 571: Muutakin paljastui: mies oli naimisissa, mutta oli unohtanut kertoa tämän naiselle. Suhde päättyi maaliskuussa 2018, kun nainen teki miehestä rikosilmoituksen.
ellauri294.html on line 270: Olet uppoutunut keräämään aineellista omaisuutta, unohtanut elämäsi tarkoituksen ja omaksunut huonoja tapoja.
ellauri309.html on line 1063: Mikki oli unohtanut mainita Harvard Templetonille lempivänsä sen pikkusiskoa. Sehän muuttaa heti koko asian! Komm zurück ins Haus und lass Mrs. Williamson dich verarschen. Kenties Serafinan säälittävät sälät saavat jonkun muun unelmoimaan ja ostamaan tarpeetonta sälää kaverusten säläpuodista.
ellauri316.html on line 891: Ei se hylännut, vaan pani potin nokkiin. Säälittävää toivoa! Bolshevismi ei ole unohtanut mitään, ei ole vetäytynyt askeltakaan eikä peräänny ohjelmastaan. Tänään hän puhuu Venäjästä ja venäläisistä vain saavuttaakseen voiton Venäjän kansan avulla ja huomenna vielä suuremmalla voimalla orjuuttaakseen Venäjän kansan ja pakottaakseen sen jatkamaan heille vieraiden etujen palvelemista.
ellauri317.html on line 135: Aeneas itse, joka on kaukana velvollisuudentuntoisesta ja tunnetusti "hiljaisesta" Vergiliusin sankarista, tulee hämmentäväksi, röyhkeäksi alkoholistiksi, mitä enemmän eepos etenee Karthagossa oleskellessaan Vergilius (4.259–75) ei näe romanttista kaupungin perustajaa, tilapäisesti velvollisuutensa unohtanutta, vaan himokkaan ja hillittömän roiston. Kun Dido huutaa Aeneasta hänen lähestyvän lähtönsä vuoksi, kaukana hänen tunteettomasta, joskin kohtelias ja syvästi retorinen vastaus riveillä 4.333–61, Kotliarevskin Aeneas vapauttaa Didon loukkausten tulvan ja käskee häntä kirjaimellisesti menemään helvettiin. Myöhemmin, kun troijalaiset naiset yrittivät polttaa Troijan laivaston Sisiliassa, kuuluisa "hurskas" Aeneas lähtee pitkälle tiradille, jossa hän loukkaa rajusti kaikkia Rooman panteonin suuria jumalia peräkkäin, mukaan lukien omaa äitiään Venusta. Lopuksi, siltä varalta, että lukijalla olisi vielä epäilyksiä tämän Aeneaksen moraalista säikeestä, alamaailmassa hänet kuvataan nimenomaan pelkuriksi (3.63), jota Sibyllan täytyy vetää kädestä näkemään isänsä. Tämä selvästi epäsankarillinen ja inspiroimaton Aeneas on kuitenkin enemmän kuin parodia, ja itse asiassa viittaa runon juoksevaan lankaan – hahmojen ja auktoriteettien ennakkotapausten lähes subversiiviseen skeptisyyteen.
ellauri335.html on line 349: >>Ai niin!» Adam Aragiri läimäytti kämmenellä otsaansa >>Tosiaan, olen kokonaan unohtanut sen saamarin kassin.
ellauri340.html on line 438: Lauri on taas unohtanut valon suihkutilaan.

ellauri391.html on line 98: Lisäksi näyttää siltä, ​​että kokouksen jälkeen on useita yksityiskohtia, jotka eivät ole aivan oikein. Tietenkin M. Paderewski oli aivan unohtanut niiden nuorten miesten nimet, joille hän oli ollut "niin antelias." Ja tuskin vain "laivalasti vehnää", joka saapui Puolaan ilman ennakkoilmoitusta, tutustutti hänet ensimmäisen kerran Amerikan anteliaisuuteen kansaansa kohtaan. Heti kun vihollisen armeijat ajettiin pois maasta, Hooverin komissio sitoutui ottamaan vastuun lähes nälkään kärsineen puolalaisen väestön ruokkimisesta, aivan kuten he olivat pitäneet Belgian väestön nälässä neljän vuoden ajan. Ja siihen tarvittiin hyvin, hyvin monta laivalastia ruokaa useiden kuukausien aikana, ja Puolan viranomaiset olivat osallistuneet suunnitelmien tekemiseen.
xxx/ellauri013.html on line 989: Ensin se sekvenssi missä en saa väitöskirjaa koskaan valmiixi, se on vaan kasa tuhnuisia koneella kirjotettuja papereita. Olin ottanut niistä valokopiot mutta unohtanut minne laitoin ne.
xxx/ellauri087.html on line 597: [16.3. 08:31] Bo Egov: Nukuin mutten unohtanut! Kirjoitin pitkän paasauxen jossa on kokonaista 3 sukupolvea yrjöä: 2 koukkunenää ja palsternakkanenäinen isoisä Georg GEM Engeström joka oli taidemaalari ja Hoblan pilapiirtäjä. Antikommunisti sekin vielä vanhana taatana, saatana.
xxx/ellauri114.html on line 448: Jani Toivola kävi tyttärensä kanssa tärkeän keskustelun pyllyistä – näin Aili, 7, on opettanut isäänsä. Ei kannata pyllistellä gebardeille isi, ne näyttävät nopeilta. Mixi isi sun pylly on niin pehmeä? Se on pehmeämpi kuin muilla isillä. Oletko unohtanut tehdä työpöytäkyykkyjä?
xxx/ellauri130.html on line 338: Mulla on joku Ionescon näytelmä, olen lukenutkin se. Siinä oli jotain huvittavaa sarvikuonoista, ne piti jotain hassua ääntä kun ne laukkasivat kaduilla. Märisi? No joo. Loput olen jo unohtanut. Cioran tapasi Eugenen Bukarestissa. Niin ja Mircea Eliaden, josta Saul Bellow teki pilkkaa jossain kirjassa. Mircealla oli jotain hämäriä nazitaustoja.
xxx/ellauri139.html on line 1065: Samanlaista egohölpötystä kuin kaikilla muilla narsisteilla, esim vaikka Saul Bellowilla. Ippolitin lähetyspistoolista ei kuulunut kuin naxahdus, koska se oli unohtanut nallin nallipyssystä. Muka vahingossa, LOL.
xxx/ellauri169.html on line 173: Waltin elokuva Alice's Egg Plant (1925) oli puhdasta kommunistista oppia jossa punainen kana (kommunisti) johtaa työtä tekevät kanat lakkoon farmin johtajaa Juliusta (kapitalisti) vastaan. Lakko Disneyllä ja työläisten liittyminen ammattiyhdistykseen vuonna 1940 sai Waltin kääntymään kommunismia vastaan. Työläiset Disneyllä julkisesti esittivät verbaalisia hyökkäyksiä Waltia vastaan, eikä Walt koskaan unohtanut nöyryytystä.
xxx/ellauri169.html on line 211: Liisa perusti Summit Universityn ja kirkon päämajan Colorado Springsiin, talon Santa Barbaraan sekä maanalaisen linnoituksen Lopun aikoja varten laaksoon Montanassa. On vaikea löytää yksityiskohtia Liisasta ja hänen organisaatiostaan. Jos henkilö haluaa vakavissaan liittyä hänen organisaatioonsa, hänen odotetaan kerran elämässään lahjoittavan kaiken omaisuutensa kirkolle ja sen johtajalle, Liisalle. Vastineeksi heidät vihitään sellaiseen Supreme Grand Flatteryyn että "Sinusta tulee valaistunut Jumala." The supreme form of flattery is imitation. Kirstuxen imitointia. Tällä heresialla oli joku nimi jonka oon jo unohtanut. Ekkehart kuoli siitä syytettynä johkin vankikoppiin.
xxx/ellauri174.html on line 249: Ihminen päinvastoin (ja tämä muodostaa hänen salaperäisen jalonsa, hänen jumalallisen valintansa) on alttiina kehitykselle ja virheille. Hän on kiinnostunut kaikesta ja unohtaa itsensä niihin. Hän näyttää korkeammalta. Hän kokee, että hän yksin, maailmankaikkeudessa, ei ole valmis. Hän näyttää dementiltä jumalalta, joka on unohtanut kuka ja missä on. Luonnollisella liikkeellä - ja ylevästi! - hän ihmettelee missä hän on; hän kamppailee muistaakseen, mistä hän aloittaa. Hän koettelee älykkyyttään epäilyksensä kanssa kuin kuka tietää minkä ikimuistoisen kaatumisen jälkeen. Sellainen on todellinen Mies. Nyt vaistonvaraiseen maailmaan edelleen kuuluvien olentojen ominaisuus ihmiskunnassa on olla täydellisiä siinä yhdessä kohdassa, mutta täysin rajoittunut tähän yhteen kohtaan. Mutta se yx paikka on sitten tosi mehevä!
xxx/ellauri175.html on line 674: "Muuten - entä se elävä?" kysyi Edison. Lordi Ewald hätkähti. Aijuu! "Usko tai älä", hän sanoi, "minä olin totaalisesti unohtanut hänet."
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri177.html on line 683: Ulkona hän ei ryhtynyt varotoimiin piiloutuakseen. Hän pysähtyi kylän päähän juttelemaan hetkeksi Rosalien kanssa; hän kertoi hänelle, että hänen lapsellaan oli kouristuksia, ja kuitenkin hän nauroi, se puolisuuinen nauru, joka oli hänelle tavallista. Sitten hän syöksyi kivien keskelle ja käveli suoraan kohti murtumaa. Tottumuksesta hän oli ottanut breviaarinsa mukaansa. Koska tie oli pitkä ja kyllästyi, hän avasi kirjan ja luki säännölliset rukoukset. Kun hän pani sen takaisin kainalonsa alle, hän oli unohtanut Paradoun. Hän käveli aina hänen edellään ja ajatteli uutta koteloa, jonka hän halusi ostaa korvatakseen kultaisen kangaskotelon, joka oli varmasti putoamassa pölyyn; Jonkin aikaa hän oli piilottanut kaksikymmentä soua, ja hän laski, että seitsemän kuukauden kuluttua hänellä olisi tarpeeksi rahaa. Hän oli saapumassa korkeuksiin, kun talonpojan laulu kaukaa muistutti häntä laulusta, jonka hän oli kuullut kauan sitten seminaarissa. Hän etsi tämän laulun ensimmäiset säkeet, mutta ei löytänyt niitä. Häntä vaivasi, että hänellä oli niin vähän muistia.
xxx/ellauri177.html on line 747: -- En halua tyttäreni jättävän minua. Voit lähettää pojan yliopistoon, jos pidät sitä sopivana. Pidän rakkaan blondin hameissani. Opetan hänet lukemaan. Vai niin! Muistan, otan opettajat, jos olen unohtanut kirjeeni... Elämme kaikkien näiden pienten ihmisten kanssa jaloissamme. Tulet olemaan onnellinen, eikö niin? Vastaa, kerro minulle, että sinulla on lämmin, että hymyilet, etkä tule katumaan mitään?
xxx/ellauri230.html on line 558: Romanian prinssi Carol lähetettiin Tokioon unohtamaan juutalaistaustainen haahkansa Magda Lupescu. Ei unohtanut, kuten Kustu kuivasti totesi. Lupescu was described as a witty and outspoken woman, a tall redhead with milky-white skin and green eyes. Other sources are less flattering, describing her features as coarse and her conversation as vulgar. Voihan ne olla totta kumpikin. All sources agree that she walked with a peculiar swing of the hips, which, depending on one's point of view, was either sexy or crude, and that she was, in almost every respect, the opposite of Crown Princess Helen, Carol's spouse at the time.
xxx/ellauri235.html on line 512: Hornblower katseli taakseen, Ranskan pimenevää rannikkoa kohti. Tämä oli tapahtuman päätös; hänen maansa yritys kukistaa vallankumoushallitus oli torjuttu verisesti. Pariisin lehdet tulisivat riemuitsemaan; Lontoossa Gazette kuittaisi asian viidellä kylmäkiskoisella rivillä. Hornblower saattoi selvänäköisesti aavistaa, että maailma olisi vuodessa melkein unohtanut koko tapauksen. 20 vuodessa siitä ei enää tiedettäisi mitään. Hyvä puoli asiassa oli että melkoinen määrä apinoita jäi selkkauxessa ilman päätä.
xxx/ellauri237.html on line 309: mä olen unohtanut jopa niiden vahtaamisen.
xxx/ellauri237.html on line 730: Sydämelleni isot rintasi riittävät, Vapaudellesi minun siipeni riittävät. Jos pidät sitä pitkänä ja hulluna, banderojen tuulta joka kulkee elämäni läpi ja päätät jättää minut rannalle sydämestä, jossa olen juuri nyt, Ota huomioon, että sinä päivänä, silloin nostan käteni Ja tanakka juureni lähtee etsimään toista maata. Nyt, jos vähitellen lakkaat rakastamasta minua Lakkaan rakastamasta sinua vähitellen. Jos unohdat minut yhtäkkiä, älä etsi minua, olen jo unohtanut sinut.
xxx/ellauri298.html on line 413: Que nunca te he olvidado että en ole koskaan unohtanut sinua Tulta liehtoo sen outo huuma
67