ellauri022.html on line 99: Neuvot unohtaen Pollie lankesi pronssikenkiin, ja sai niitä katua.

ellauri024.html on line 423: Ei saa siis enää aprikoida, mitähän taiteilija on tässä mahtanut tarkoittaa. Ei mitään elämä ja teoxet suollosta, luetaan vaan kirjaa suurennuslasilla. Höpsöä. Sillä laillahan taideteoxet just toimivat: merkitys tulee taiteilijan päästä vähintäänkin puolixi, ja menee kokijoiden päähän enintään puolixi, yhteistä ainesta hyvä jos on ees neljännes. Sitä neljännestäkö nyt pitäisi loputtomiin pöyhiä unohtaen kaiken muun? Mitä kivaa se nyt on? Ainahan taiteessa on kolme osapuolta, tekijä, teos ja kokija, ei kai mikään niistä ole mitätön.
ellauri093.html on line 873: Dickille kävi kuin Jeesuxelle, kun se lähti raskaan työviikon jälkeen Genesaretille apupoikien kanssa soutelemaan, mutta kansa kiersi järven ja tungexi vastarannalla, eikä Jessen auttanut muu kuin palvella niitä alttiisti, unohtaen oman leponsa. Mahtoi vituttaa. Dickin ei auttanut muu kuin seurata Jessen esimerkkiä.
ellauri135.html on line 385: И старые грехи забыв в дремоте той. Ja unohtaen vanhat synnit tuon kelkoissa.
ellauri142.html on line 416: Päivät pitkät raadoit unohtaen
ellauri323.html on line 287: unohtaen, että naisessa on jotka eivät ole taiteilijoita."
ellauri372.html on line 120: anciliorum et nominis et togae unohtaen esi-isän nimen ja vaatekerran,
ellauri377.html on line 509: Yachthanabasista. Taas hän jatkoi puhetta ja sanoi näille opetuslapsille: "Viides luokka, jonka hallitsija on nimeltään Yachthanabas, on mahtava hallitsija, jonka alaisuudessa on suuri joukko muita riivaajia. Ihmisten kunnioittaminen - kohtelevat vanhurskaita epäoikeudenmukaisesti ja suosivat syntisten asiaa, ottavat lahjoja oikeudenmukaiselle tuomiolle ja vääristävät sen, unohtaen köyhät ja puutteessa olevat, - he [demonit] lisäävät unohdusta sielussaan ja huolehtia siitä, mikä siitä ei ole mitään hyötyä, jotta he eivät ajattele elämäänsä, niin että kun he tulevat ulos ruumiista, he ovat ihastuksissaan.
xxx/ellauri148.html on line 548: Seisoin pelästyneenä nurkassa käymälän vieressä ja puristin rintaani vasten nyyttiäni jossa oli melkein pelkästään omia käsikirjoituksia ja vähät kirjani. Piru nauroi sisälläni omia kuvitelmiani. Tiesin aivan hyvin että näin edessäni apinalauman historian olemuksen. Tänään puolalaiset rääkkäsivät juutalaisia, eilen venäläiset ja saksalaiset olivat rääkänneet puolalaisia, huomenna sakemannit rääkkäsivät jutkuja, ylihuomenna jenkit ja jutkut rääkkäävät miehissä rättipäitä. Jokainen historian kirja oli kertomus murhista, kidutuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta, jokainen sanomalehti ja klikkiuutinen ui veressä ja häpeässä. Lukemistani filosofeista pessimistisimmät, Schopenhauer ja Von Hartman molemmat tuomitsivat izemurhan (unohtaen läpän "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi"), mutta sillä hetkellä minä tiesin että on vain yksi pitävä tapa esittää vastalauseensa elämän kauhuille ja se on lingota Jumalalle hänen huonosti valittu lahjansa takaisin kuin Kristina-täti. Oli täysin mahdollista että jos minulla olisi tuossa vaiheessa ollut pistooli tai vyöpommi, olisin tappanut itseni listittyäni ensin summanmutikassa kasan huligaaneja.
xxx/ellauri170.html on line 88: Oli elinikäinen paroni Ruth Rendell jäätyään toimittajanplanttuna kiinni kirjoitettuaan jutun hyväntekeväisyyspäivällisistä joihin se ei osallistunut ja unohtaen mainita että pääpuhuja kuoli kesken pöytäpuhetta. Pot pot pot pot potkut sai, mutta paroni siitä tuli kuiteskin, kiitos Wexfordin, hiukka jumalisen poliisin samannimisessä kirjassa A Guilty Thing Surprised.
xxx/ellauri177.html on line 509: Tällä kertaa hän oli onnistunut tarttumaan häneen vyötäröstä. Hän koulutti häntä. Mutta hän vapautti itsensä, kaikki vapisten, hänen syleilystään; hän palasi nojautumaan alttaria vasten, unohtaen itsensä, painoi tottelemattoman lihan ihan kädellä alaspäin, puhuen hänelle kuten ennenkin.
xxx/ellauri286.html on line 500: Vitun virolaiset pellet rakasti niin paljon länkkäreiden muovia että luopuivat kotimaisista kangaskasseista. Nyt tiedetään miten paljon parempia ne olivat. TIEDE-lehden paljastuneen terskan näköinen päätoimittaja Jukka Ruukki kauppaa muovia, unohtaen kokonaan mainita sen muut ympäristöhaitat kuin hiilijalanjäljen. Miten voi mies olla niin tajuton, joko se on tyhmä tai se on tilauskusettaja. Miten voi nainen olla ilman kaloritajua, ihmettelee Sofi läskinä. Vitun vainoharhaisia valkolaisia. Kumma ettei suomalaiset punikkien lapsenlapsen lapset muista että niitä nälistettiin leireillä enemmän kuin Jaarli Bobs tappoi buurilapsia ja äitejä.
12