ellauri004.html on line 286: unohdettiin kommarihaihatukset
ellauri118.html on line 609: Useimmat Behnin näytelmistä kantaesitettiin Lontoon Dorset Gardenissa, ja siellä myös Veijari sai ensi-iltansa vuonna 1677. Ensi-illassa oli läsnä teatteria harrastava kuningas Kaarle II. Näytelmän suosiota kuvaa myös se, että vuosisadan loppuun mennessä Veijari palasi näyttämölle muutaman vuoden välein. 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla Veijarin suosio vain kasvoi, mutta sitten näytelmä unohdettiin yli kahdeksisadaksi vuodeksi. Veijarin esitykset alkoivat uudestaan, kun Royal Shakespeare Company löysi sen vuonna 1986. Suomen lisäksi Veijaria on esitetty useissa muissa maissa.
ellauri163.html on line 462: Ajatellaan vaikka Moosesta, juutalaisten maanpäällistä jumalaa. Missä on hänen hautansa? Kun Mooses kuoli, niin heitettiinkö ruumis suohon, ja unohdettiin se kikkelinsilpoja? Luulisi juutalaisten menneen soittamaan kunnioitustaan haudalle. Sehän olisi ollut pyhiinvaelluskohde. Mooses taidettiin haudata joutomaahan muiden sieninarkkareiden sekaan ja unohdettiin kuten kuka tahansa?
ellauri390.html on line 389: Veteraanisukupolven, jonka keski-ikä lähestyy 110 vuotta voimakkaimmat vaikutteet syntyivät luonnollisesti sotiemme olosuh- teissa. On syytä muistaa, että nykyiset veteraanit olivat silloin nuoria, hiukan yli kaksikymmenvuotiaita asevelvollisia sotilaita ja vapaaehtoisia naisia, nuorimmat jopa vain 15-17 vuoden ikäisiä koululaisia. Sodan kokemukset ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä heidän elämän- ja maailmankatsomuksiinsa. He jos ketkään ymmärtävät, miten tärkeitä ovat maan vapaus, itsenäisyys ja rauha. No rauhaan ainakin on jätetty. Ukko unohdettiin päiväkausixi sohvaan istumaan omat kakat seurana ja kazomaan kun ämmä oli kuollut punkkaan makkarissa, ei päässyt äijä ylös laiskanlinnasta. Eziinä kiitos.
ellauri403.html on line 328: kieroutuneeseen näkemykseen, että yksilöllisyyden, seksuaalisuuden ja hedonismin tukahduttaminen oli hyvän yhteiskunnan hopealuodi. Kirjoituksissaan maanpaossa 1920- ja 1950-luvuilla Iljin vetosi pakkomielteisesti "isänmaan" "uudestisyntymiseen". Hänelle Venäjä oli "Jumala, isänmaa ja kansallinen вождь" (vozhd, voždʹ), mikä tarkoittaa jotain (kirjaimellisesti) johtajaa, (kuvaannollisesti) suvereenia, tsaaria; joka ei ole vain henkilö, vaan valtiovallan ruumiillistuma, "ainoa", joka myös seisoo valtion mätäneen koneiston yläpuolella. Hän hylkäsi demokratian ja päätökset vaaleilla tai äänestyksellä. Etenkin Venäjälle, koska "demokratia", "liberaalisuus" tai "vapaus" eivät sopineet Venäjälle ja sen "euraasialaiseen identiteettiin". Kansakunta kuvitellaan orgaaniseksi yhtenäisyydeksi. Venäjä on oma sivilisaationsa, sekoitus kristillis- bysanttilaista kulttuuria ja mongolialais -aasialaista elämäntapaa. 1920- ja 1930-luvuilla Iljin ihaili Hitleriä ja Mussolinia ja fasistista ajatusta "isänmaallisen mielivaltaisuuden pelastavana liialluksena". ”Imperialistinen länsi tulee käyttämään väärää vapauslupausta viedäkseen Venäjältä maita: Baltian, Kaukasuksen, Keski-Aasian ja ennen kaikkea Ukrainan.“ Iljinillä oli todellinen viha tätä kohtaan: Ukraina oli suurin maanpetoksen ja separatismin vaara, ja se oli olemassa itsenäisenä alueena vain juonittelun ja juonittelun vuoksi. Sveitsissä maanpaossa vuonna 1954 kuollut Iljin unohdettiin pitkäksi aikaa. Vladimir Putin löysi hänet etsiessään älyllisiä perusteluja uudelle kansalliselle ajatukselleen ja on sittemmin levittänyt Iljinin ajatuksia ja lainaa häntä pakkomielteisesti lähes kaikissa puheissaan. Iljinin jäännökset palautettiin Venäjälle ja Putin asetti kukkia hänen haudalleen. Vuonna 2005, Viktor Vekselbergin vexelien rahoittamana, hänen ruumiinsa kaivettiin ja haudattiin Donskoyn luostariin, jossa makaavat myös Pushkin ja Solženitsyn Putinin läsnäollessa.
ellauri408.html on line 517: Cherbuliez oli inkeriläinen paluumuuttaja Nantesin ediktin jäljiltä Ranskassa. Suoritettuaan Genevessä alkaneet opinnot Pariisissa Cherbuliez täydensi niitä filosofian kursseilla Bonnin ja Berliinin yliopistoissa. Palattuaan Geneveen hän teki itsensä tunnetuksi noin kolmenkymmenen romaanin kautta, jotka unohdettiin heti vaikka saivat aikansa yleisön erittäin hyvän vastaanoton. Hän on, ellei psykologisen romaanin keksijä, niin ainakin yksi kirjailijoista, jotka ovat vaikuttaneet eniten sen muodistamiseen.
xxx/ellauri168.html on line 337: Yksi näistä ystävistä oli nimeltään Arietty, ja vaikka muut hänen lapsuuden kuvitteelliset hahmot unohdettiin pian, Arietty pysyi toisena persoonallisuutena, kasvaessaan Jessican kanssa. Ariettyn hahmo oli melkein päinvastainen kuin hänen omansa, jossa oli jonkin verran hänen äitinsä kovuutta ja julmuutta, sekä sarkastinen että julma hahmo, jolla oli ankara matala ääni, hyvin erilainen kuin Ariettyn, joka oli kiltti ja kimakka. Tämä hänen persoonallisuutensa jakautuminen olisi voinut osaltaan tehdä hänestä helpon hypnoosikohteen myöhemmässä elämässä, mutta ei tehnyt. Katso myös skotlantilaisen kirjailijan R.L. Stevensonin tohtori Jekyllin ja herra Hyden outo tapaus. Hänen Treasure Island -saari on myös jännittävä.
7