ellauri006.html on line 1838: Vai ettekö tiedä, veikkoset, puhun nimittäin lakia tunteville (=jutkuille) että laki hallizee ihmistä sevverran aikaa kun se elää? Sillä miehen alainen nainen annetaan lailla elävälle miehelle; vaan jos mies kuolee, laki vapauttaa sen miehestä. Kun taas miehen eläessä se tottelee nimeä avionrikkoja jos menee toiselle miehelle; Niin että veikkoseni, myös te olette kuolleet laillisesti Krissen ruumiin läpitte; mennäxenne toiselle, kuolleista nousseelle; (vaikka ette ole naisia, mutta unohdetaan nyt se), jotta hedelmöityisimme jumalalle. Sillä näät olimme lihassa, lain mukaisten rikkomusten kolauxet toimahtivat kaluissamme hedelmöittääxeen kuolevaisia.
ellauri009.html on line 1684: Samaa merkitsevän nimen, mutta vähän rumemman. Jos sitäkään. Häviäjät unohdetaan. Voittajia muistellaan. Voittajille kumarretaan, häviäjille pyllistetään. Voittajat näyttää V-mäistä merkkiä. Häviäjille näytetään fäkkiä.

ellauri009.html on line 1823: Sotien voittajat kuten Napsu hävis muita sotia ja kukistui lopussa, mut se unohdetaan, niinkuin kaikki ne, jotka arvas koko ajan väärin. Suurmiehet on vaan satunnaisia murkkuja keon laella. Suuren keon laella on suuria suurmiehiä.
ellauri011.html on line 1015: Ilkeä Ahab hylkäsi ilkeän elämänsä ja alkoi kehittää Viskoosin seutua kuin Inkeri Vehmas-Lehto Kouvolaa. Ahab on kyllä jutkunimi eikä arabi. Tää ilkeä Ahab oli kiskuri eli todennäköisemmin jutku. Koronotto on kiellettyä koraanissa, mutta se on jutkujen ja kristittyjen peruskauraa. Se myös soveltaa anteexiantopäivää, mikä on juutalainen kexintö. Siinä annetaan anteexi jahvelle vuoden ilkeilyt. Aloitetaan uusi vuosi molemmin puolin puhtaalta pöydältä, unohdetaan kaunat.
ellauri012.html on line 265: Mutta sano mistä johtuu ettet välitä musta enää kun mä oon luostarissa? Tiedät että mikään muu ei saanut mua siihen kuin sun sun häpeä, enkä mä suostunut siihen vaan sinä. Sano miksi olet noin kylmä, tai anna mun edes kertoa mun oma näkemys. Eikös vaan ollutkin pelkkä nautinnonhalu joka sai sut kihloihin mun kanssa? Ei kai mun hellyys, joka ei jättänyt mitään toivomisen varaa, sammuttanut sun intoa? Heloise raiska! sä miellytit silloin kun yritit välttää sitä; ansaitsit suitsutusta kun pysyit loitolla kädestä joka jakoi sitä; mut heti kun sydän pehmeni ja antoi perään, kun omistauduit ja uhrauduit, sut hylätään ja unohdetaan! Tiedän ikävästä kokemuksesta, että on luonnollista vältellä niitä joille ollaan liikaa velkaa, ja että ylenmääräinen anteliaisuus aiheuttaa välinpitämättömyyttä eikä kiitollisuutta. Mun sydän antautui liian pian ansaitakseen valloittajan kunnioituksen; otit sen vaivatta ja heität sen yhtä helposti sivuun. Mutta vaikka olet epäkiitollinen, en mä ole tässä hyvällä mukana, ja vaikka mun ei pitäisi elätellä toiveita, silti haluisin salaa sun vielä rakastavan mua. Kun lausuin surullisen nunnalupauksen, mulla oli mukana sun viimeiset kirjeet, jossa sanoit vielä olevasi kokonaan mun, etkä koskaan eläisi muuten kuin rakastaen mua. Sulle mä tarjouduin siis; sulla oli mun sydän ja mulla sun; älä vaadi mitään takaisin. Sun pitää sietää mun tunne jonakin sellaisena joka kuuluu sulle, ja josta sä et voi koskaan luopua.
ellauri012.html on line 395: Sä moitit mua hyvin auliisti etten ole kirjoittanut uutisia; mun sairauteni selittäköön sen. Mä en jätä käyttämättä mitään tilaisuuksia sun muistamiseen. Kiitos vaan kun sanot että mun vaikeneminen on sua hermostuttanut, ja mun terveyttä koskevasta huolenpidosta. Sä siis olet aika huonossa hapessa itse, ja äsken luulit jo et tulee noutaja. Kylläpä sä julma mies kerrot kylmästi uutisen jonka tiedät huolettavan mua. Kerroinhän mä edellisessä kirjeessä miten mua masentais jos sä kuolisit, ja jos sä yhtään välität musta, sä vähän hellität noita harjoituksias. Mähän tarviin sun neuvojas, ja siksi sun pitäis pitää huolta itsestäs; - mut en mä viitsi väsyttää sua nalkuttamalla. Sä toivot ettei me unohdeta sua meidän rukouksista; No jo, Abelard kulta, voit olla varma että tää tiimi on sun takana; se omistautuu sulle etkä voi epäillä sitä unohtamisesta. Sä oot meidän iskä ja me ollaan sun tyttöjä; sä oot meidän opas, ja me alistutaan sun ohjaukseen ihan varmoina et sä oot kunnon veijari. Sä käsket, me totellaan; sä juhlit, me pakataan. Me toteutetaan pilkuntarkasti mitä sä oot käskenyt. Me ei ruoskita itseämme enempää kuin sä suositat, ettei olla virkaintoisia ja ylitetä normia. Sanalla sanoen, mikään ei ole oikein ilman Abelardin leimaa. Kerrot yhtenä hämmennykseen aiheena että jotkut meidän siskoista on huonoja esimerkkejä, että ne ei yleisesti ottaen ole tarpeeksi tiukkoja. Näyttäks tää sulta oudolta kun tiedät millä jengillä luostarit täyttyy nykyaikana? Kysyykö iskät tyttäriltä onko ne kiinnostuneita ennenkuin ne sulkee ne kiven sisään? Eikö oma etu ja maan tapa oo niiden ainoo ohjenuora? Siksi luostareissa on paljon poppoota joilla on joku kohujuttu takana. Mut kerropa tarkemmin mitä väärinkäytöksiä on sun korviin kiirinyt, ja neuvo miten mä korjaan ne parhaiten. Mä en ole ite havainnut mitään löyhiä kuminauhoja; kun löydän, niin kiristän ne kyllä. Mä teen tarkastuskierroksen joka ilta, ja lähetän karkulaiset takaisin huoneisin; sillä muistan kyllä mitä seikkailuja tapahtui taannoin Pariisin konventeissa.
ellauri016.html on line 1058: Väittelijän perhe on kuin hullunkurinen perhe korttipelistä. Isä ja poika on samixia, robusteja persuja, äiti ja tytär samixia myös, pikkuruisia, positiivisia wannabe teologeja. Eteerinen tytär oli pannut nyt niin paljon meikkiä etten ollut tuntea. Sil oli vuojudekoltee ja ihottuman näköinen tatska hartiassa perheen Martta-kissasta. Isovanhemmat on evakon lapsia, pienviljelijöitä Vesivehmaalta. Sieltä kai se positiivisuus on peräisin. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Kaikkien on päästävä ääneen, jopa pikkuruisen isoäidin. Puheita on kaksi tuntia. Sit aukee baari ja jengi paahtaa alakertaan, me funksunäärit hankkiudutaan kotimatkalle. Liisa laittaa farkut takas juhlamekon päälle. Kotimatkalla mä vittuilen vähän sille subliminaalisesti, makselen kalavelkoja. Liisa vitun Tiittula. Vanhoja ei unohdeta.
ellauri018.html on line 1133: Freudin miälestä traumoja joko jauhetaan koko ajan tai ne unohdetaan kokonaan. Mun muistelmista löytyy ensinmainitut, mut entäpäs ne unohdetut?
ellauri020.html on line 876: Tehokkainta pahuudesta tulee, kun tiimiydytään, unohdetaan keskinäiset vihat

ellauri034.html on line 508: unohdetaan niiden pikku synnit, koska ne on tehneet niin paljon hyvää

ellauri051.html on line 550: 11 Retiring back a while sufficed at what they are, but never forgotten, 11 peruuttakoot tovixi, semmoisia kuin ovat, ei unohdeta niitä
ellauri131.html on line 566: Kehutaan siis hyviä puolia ja onnistumista ja unohdetaan ne huonot jutut.
ellauri131.html on line 608: "Kehutaan siis hyviä puolia ja onnistumista ja unohdetaan ne huonot jutut"
ellauri132.html on line 254: …koska se on kuulemisen arvoista. Vaikka vaan 1 sanoi niin, kaikki kirjailijat antoi ymmärtää et me kirjoitetaan koska meillä on kerrottavana joku tarina. (No aika usein kirjailija on vaan rahan tarpeessa.) Me kynäillään koska jokun tarvii lukee se. Me kirjoitetaan koska me tykätään sitä ja halutaan et muutkin tykkäis siitä. Se ei voisi olla enempi totta. Älä murehdi maailmaa, elä murehdi niiden vasteita. Americassa meille on izestään selviö miten tärkeää puhuminen on. Me ei lakata puhumasta eikä unohdeta et meillä on äänioikeus–vaikka oltas kuinka paskoja–se on lahja. Kynäilijänä meidän ääni on meidän näppis, meillä on siinä kynäilyväline. Emma Coats kysyy:
ellauri132.html on line 407: Me keskitytään niin kovasti naaraan naukunaan, kehräyxeen ja vinkunaan etme unohdetaan et koiraat röhkivät, murisevat ja huohottavat myöskin. Ne on stimuloivia ääniä. Se sais mielellään pitää niitä vielä enemmän, jos se ehtisi! Sillä
ellauri135.html on line 312: Oiskohan tää jotain länsivastaisuutta tääkin? Tää Niken kiekasu on vieläkin tosi suosittu runon avaus tai lopetus, vaikkei kukaan näytä tietävän, kekä Niklas on tai tunne runoa mistä se on otettu. Joku Kuznetsov eli Kuskelainen kirjoitti tämmösen just kun Neuvostoliitto romahti, ja vuotta ennen oli kiekaissut joku Aksjonov (alempana). Kolmantena joku runo joltain Svetlanalta, ettei kansainvälistä naisten päivää ihan unohdeta. Suomentaja: Larry Page et al.
ellauri238.html on line 396: ”Minusta on nyt tullut Tjörnin runoilija, ja minusta voisi vielä tulla Bretagnen runoilija, kun ne eivät tunne Guillevicia edes nimeltä, tai ehkä se on Guillevicin oma syy, kun se on hyljännyt kotimaansa. Kuten minä omani. Ehkä minuakin ruvetaan Suomessa ylenkatsomaan, unohdetaan, mutta en kadu sitä että läksin sieltä: vieraisiin oloihin muuttamisestahan se johtuu että minä 1980-luvulla kykenen yhtä vahvoihin, ellen vahvempiin suorituksiin kuin 1960-luvulla. Keravalla asuen olisin tukehtunut.”
ellauri418.html on line 212: Israelista uutisoitaessa unohdetaan usein se raamatunhistoriallinen tosiasia, että juutalaiset asuivat alueella jo tuhansia vuosia sitten, jolloin kansaa nimeltä palestiinalaiset ei ollut olemassakaan. Oli vaan filistealaisia joita Israelilaiset maahantunkeutujat Joosuan johdolla niittivät kuin rikkaruohoja.
ellauri421.html on line 500: Sitä ei unohdeta:

xxx/ellauri084.html on line 104: Tämä on se "lieksalainen ikiliikkuja", josta kirjoitin jo aiemmin. Joutilaana notkuvien somalien avulla Lieksa pumppaa valtiolta (esim. Kelan kautta) rahaa, joka päätyy lieksalaisiin kauppoihin tai kaupungin vuokrataloyhtiön taseeseen. Se, mikä aktiivisesti unohdetaan ja jätetään mainitsematta, on että nämä rahat loppujen lopuksi tulevat (myös) lieksalaisilta veronmaksajilta.
xxx/ellauri113.html on line 341: Lääkärinä Pekka on vanha ateisti, mutta tuli toisiin aatoxiin luettuaan raamatusta, että se on totta. No tarkemmin sanoen herätys tulee kirjaimellisesti huomenna, jos ruetaan saarnaamaan että raamattu on kirjaimellisesti totta. Jokainen päivä on uusi eilinen, mutta optimistisesti ajatellen on se myös toissapäivän huominen. Arabit luultavasti kääntyvät rysähtämällä, koska sinne on tullut sanaa valtavasti radioaalloilla. Pekka oli ateisti koska uskoi hölmö miljardeihin vuosiin ja Darwiniin. Ei se on kyllä liian hidasta, Pekka haluu pikaista muutosta ja mieluummin eilen. Kun unohdetaan Darwin ja uskotaan vanhan testamentin aikatauluihin, nin herätys tulee heti eikä 15. päivä. Jeesus tulee! Hän on täällä tänään, tai viimeistään huomenna.
xxx/ellauri139.html on line 98: ja tulevakin unohdetaan kerran.
xxx/ellauri173.html on line 861: - Vai niin ! nämä ajatukset ovat nyt vain... pikkujuttuja, nuori mies sanoo. - Rutto! huudahti sähköasentaja, miten menee! ― vain pienistä asioista? Mutta mitään ei unohdeta, ei enää ihanteellista! Muista tämän ranskalaisen sanat: ”Jos Pauline-siskon nenä olisi ollut hieman lyhyempi, koko maan pinta olisi muuttunut. "-Ei mitään? ― Mutta mitä tekemistä maailman vakavimmilta näyttävillä asioilla on nykyäänkin?
xxx/ellauri175.html on line 316: - Vai niin ! vastasi Edison, synnymme kaikki, joilla on eri määrin tämä elinvoimainen kyky: kehitin omaani kärsivällisesti, siinä kaikki. Lisään vielä, että juuri sillä hetkellä, kun huomenna luulen kello olevan kaksi, kukaan ei voi estää tätä naista - asettamatta häntä kuolemanvaaraan - tulemasta tänne, tälle laiturille - ja lainata hänen paras sovitun kokemuksen mukaan. "Sano kuitenkin sana: vielä on aikaa; ― ja tämän illan kaunis projektimme unohdetaan kokonaan. Voit puhua kuin olisimme yksin: hän ei enää kuule meitä.
xxx/ellauri195.html on line 50: Yllättävä vitutustutkimus aiheutti vastausten vyöryn netissä – ”Jos Putin unohdetaan, eniten ihmisiä tuntuvat vituttavan toiset ihmiset”. Vaikka toinen ihminenhän se Vladimirkin on. Kyllä sitäkin mahtaa aika mahtavasti nyt jo vituttaa.
xxx/ellauri287.html on line 277: Oikeudessa hän oli rauhallinen ja itsevarma.- Minulla on matkalaukussa 100 tuhatta dollaria. Ota ne ja unohdetaan tapaus. Minulla on tapaaminen terveysministerin kanssa tunnin päästä, joten minulla ei ole aikaa, hän sanoi oikeudelle peittämättömän ylimielisesti.
xxx/ellauri287.html on line 545: Veljeni Leijonamieli kuoli 6 vuotta myöhemmin. Hän oli surkea kuningas. Rikhard Leijonamieli oli oman elämänsä sankari, ja sellaiseksi hänet yleensä kuvataan kirjallisuudessa. Hänen väkivaltaisuutensa, turhamaisuutensa ja itsekkyytensä unohdetaan usein. Rikhardin intohimona oli sodankäynti; englantilaiset rahoittivat hänen sota- ja ristiretkensä. Rikhard I vietti kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa vain viisi kuukautta. Hän ei myöskään koskaan oppinut puhumaan englantia, vaan puhui äidinkielinään oksitaania ja ranskaa. Rikhardin pahanhajuiset suolet haudattiin sen tornin juurelle, josta kuolettava nuoli ammuttiin.
27