ellauri002.html on line 2230: ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus,
ellauri006.html on line 987: ja älä nijn ratki unohda sinun köyhiä eläimitäs.
ellauri012.html on line 223: Aloin kelata koko juttua uudestaan, ja huomasin saman surun painavan kuin sillon kun jutut alko heittää häränpyllyä. Vaikka ajan olisi pitänyt parantaa haavat, riitti nähdä sun kuvaavan niitä kirjeessä, niin ne aukes ja alkoi vuotaa taas. Mikään ei voi pyyhkiä muistista mitä sä (sic) olet kärsinyt sun sepustusten tähden. En voi olla ajattelematta Aberikin ja Lotulfin pirullista kaunaa. Julma setä ja loukattu rakastaja on aina kipeinä mun silmissä. En koskaan unohda mitä vihollisia sun jutut ja mitä kateutta sun kunnia nostatti sua vastaan. En koskaan unohda miten sun maineen, jonka olit kyllä ansainnut, silppus ja räjäytti ilmaan valeuutiset. Eiks sun jumaluusoppi tuomittu poltettavaks? Eiks sua uhattu elinkautisella? Turhaan peruutit noi mielipiteet, mikään ei auttanut, päätettiin et sä olet vääräoppinen! Mistä noi kaks väärää todistajaa syytti sua Sensin kokouksessa? Mitä skandaaleja kaivettiin esiin Parakleteen, sun kappelin nimestä? Mikä myrsky syntyi munkkikoplan joukossa sua vastaan kun kutsuit niitä veljiksi? Tää meidän takaiskujen historia, jonka sä kerrot niin liikuttavasti, sai sydämeni vuotamaan verta. Mun kyynelet, joita en pysty estämään, on tuhrineet puolet kirjeestä; kunpa oiskin putsannet sen kokonaan, ja et mä oisin palauttanut sen sulle siinä kunnossa; sit olisin ollut tyytyväinen et förbin sen; mutta se otettiin multa pois liian pian.
ellauri012.html on line 249: Et voi olla muistamatta (eihän rakastavaiset unohda) miten mieluusti mä kuuntelin päivät pitkät sun saarnoja. Miten mä sulkeuduin sun lähdettyå kirjoittamaan sulle; kuinka olin kärsimätön kunnes kirje tuli perille; miten vaikeaa oli löytää viestinviejiä. Tää detalji voi yllättää sua, ja saatat kärsiä kun kuulet jatkon. Mutta mä en aio enää hävetä että mun rakkaudella ei ollut rajoja, mä oon tehnyt vielä enemmän. Olen vihannut itseäni jotta rakastaisin sua; tulin tänne vankeuteen tuhoomaan itseni et sulla olis mukavaa ja helppoa. Mikään muu kuin hyve ja täydellinen rakkaus ei voisi saada tälläistä aikaan. Pahe ei tämmöistä synnytä, se on liikaa kiinni ruumiissa. Ruumiillinen rakkaus rakastaa elävää ruumista, ei kuollutta. Tää oli mun sedän käsitys; se mittasi mun hyvyyttä mun sukupuolen mitalla, ja luuli että rakastin kikkeliä enkä ihmistä. Turha vaiva; mä rakastan sua enemmän kuin koskaan, ja kostan tällä lailla sille. Rakastan sua hellästi elämäni viimeiseen hetkeen saakka. Aikaisemmin mun rakkaus ei ollut ihan näin puhasta; silloin rakastin sua sekä mielellä että ruumiilla. Mutta silloinkin sanoin että sydän oli tärkeintä, ja kikkeli vaan bonusta.
ellauri012.html on line 284: Odotan tätä sulta, koska sä et VOI kieltäytyä. Jumalalla on on erioikeus luomiensa suurmiesten sydämiin. Kun se koskee niihin, ne ravistuu, se ei salli niiden puhua eikä hengittää muuta kuin omaa kunniaansa. Kunnes se armon hetki koittaa, ajattele mua - älä unohda mua - muista mun rakkaus ja uskollisuus ja vakaus: rakasta mua sun rakastajattarena, hemmottele lapsena, sun siskona, sun vaimona! Muista että mä rakastan sua vielä, vaikka yritänkin päästä siitä. Mikä kauhea asia sanoa! Vapisen kauhusta, ja sydäntä kääntää se sana. Kastelen koko paperin kyynelillä. Lopetan pitkän kirjeen toivottaen, jos sä tahdot sitä (voi jos jumankauta pystyisinkin!), ikuisesti hyvästi!
ellauri012.html on line 291: On totta, että tuntiessani onnettomuudet jotka meitä kohtasivat, ja pannessani merkille, että mitään muutosta tilassamme ei ollut odotettavissa; että nuo menestyken päivät jotka viettelivät meidät olivat nyt ohitse, eikä jäänyt mitään paitsi pyyhkiminen mielistämme töin ja tuskin kaikki merkit ja muistikuvat niistä, olin toivonut löytäväni filosofiasta ja uskonnosta lääkkeen häpeääni; hain turvapaikkaa rakkaudelta. Kokeilin lupausten antamista kovettaakseni sydämeni. Mutta mitä voitan tällä? Himoni on poistettu kirurgisesti, mutta ajatukset juoksee villinä. Lupaan itselleni että unohdan sinut, mutten voi ajatella sitäkään rakastamatta sinua. Rakkauteni ei yhtään vähenny näistä mietteistä joilla koitan vapauttaa itseni. Minua ympäröivä hiljaisuus saa minut herkemmäksi nille, ja aina kun olen työtön, tästä tulee mun lomautuksen yksinomainen harrastus. Kunnes tuhannen hyödyttömän yrityksen jälkeen alan vakuuttua että on turha vaiva koittaa vapauttaa itseni; ja että riittävää viisautta on että salaan kaikilta muilta paitsi sulta miten sekaisin ja heikko olen.
ellauri012.html on line 299: Mitä kaikkea mä oonkaan koittanut! Mä olen nostanut käteni itseäni vastaan; olen treenannut niin maan perhanasti; kirjoitan kommentteja Paavaliin (paska homma); kinaan Aristoteleen kanssa: lyhyesti sanoen teen kaikkea mitä tein ennen kuin bylsin sua, mut kaikki turhaan; mikään ei onnistu sua torjumaan. Voi nenä, älä lisää mun kurjuutta olemalla uskollinen; unohda, jos voit, suosionosoituksesi ja niiden antama oikeutus muhun; anna mun välittää susta viis. Kadehdin niiden onnea jotka ei oo koskaan rakastaneet; onpa heillä rauhallista ja iisi olo! Mutta nautinnon vuoksea seuraa aina katkeruuden luode; olen nyt siitä vissin varma; mut vaikka mua ei enää petä rakkaus, en ole parantunut. Järki tuomitsee, mut sydän hurraa. On se heikkoa etten pysty vapautumaan tunteesta jonka niin monet asiat, tää paikka, mun persoona ja mun häpeä koittaa tuhota. Annan periksi välittämättä että parempi vastustuskyky pyyhkisi pois mun vanhat synnit, ja korvaisi ne ansioilla ja laakereilla. Miksi sä käytät kaunopuheisuuttas haukkuakses mun pakoa ja vaikenemista? Lakkaa puhumasta meidän jimbajamboista ja sun täsmällisestä osanotosta niihin tilaisuuksiin, mulla on tarpeeksi kärsimistä ilman että ajattelen niitäkin. Kai filosofiasta olisi paljon etua, jos sen avulla opittaisiin hallitsemaan himojamme? Kyllä tässä piisaa ponnistusta, repsahduksia, angstausta! Mitenkä kauan me ollaan eksyksissä tässä sotkussa, kykenemättöminä järkeilemään, hillitsemään itseämme, hallitsemaan tunteitamme?
ellauri012.html on line 367: Mä muistan (sillä rakastavaiset ei unohda mitään) ajan ja paikan missä sä ekan kerran tunnustit tunteesi ja vannoit että rakastaisit mua aina kuolemaan. Sun sanat ja valat on syvälle kaivertuneet mun sydämeen. Mun katkonainen puhe kavaltaa mun mielen sekavuutta; mun huokaukset paljastaa mut, ja sun nimi on alituiseen mun huulilla. Voi juku! Kun mä kärsin näin mikset sä herra siellä ylhäällä sääli mun heikkoutta ja vahvista mua sun armolla? Sä olet onnellinen Abelard että sulle on suotu se armo, ja sun onnettomus on käännetty levoksi. Sun ruumillinen rangaistus on parantanut sun panohalut. Myrsky on ajanut sut satamaan. Jumala joka näytti vähän jakaneen sulle huonot kortit, koitti vaan auttaa sua; hän olikin kiltti isi joka vaan ruuvas irti sulta kikkelin, eikä paha vihollinen - viisas lekuri joka sanoo: tää voi vähän kirpaista, vaan pelastaakseen sun henkesi. Mua pitäis sääliä tuhat kertaa enemmän kuin sua, sillä mulla on tuomiota jäljellä vaikka kuinka monta kuukautta. Mun pitää vastustaa noita kuumeita jotka rakkaus herättää nuoreen sydämeen. Tää sukupuoli on vitun heikko, ja mun on vaikeempi puolustautua, koska mua ahdistava vihollinen miellyttää mua; mä nautin vaarasta joka uhkaa mua; miten mä voin olla antautumatta sille?
ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri012.html on line 404: Kerron sulle mikä on musta mukavinta täällä eläkkeellä; kun olen kuluttanut päivän ajatellen sua, täynnä tätä alas painettua ajatusta, menen nukkumaan. Sillä öisin Heloise, joka ei kärsi ajatella sua päivisin, rentoutuu mielikseen sua katsomaan ja kuulemaan. Silloin mun silmät liimautuu suhun! joskus sä kerrot sun salaisista huolista, ja mun mieli tuntee surua, joskus unohdat sun vihamiehet ja painat mut lähelles ja mä antaudun sulle, ja meidän sielut, joilla on sama tunne, tuntee myös saman nautinnon. Mutta voi, iloiset unet ja hellät kuvitelmat, miten nopeesti te katootte! Mä herään, avaan silmäni enkä näe Abelardia: ojennan käteni halatakseni häntä ja hän ei ole siinä; itken, ja se ei kuule mua. Tosi hölmöä mun on kertoa mun unistani sulle, joka et välitä sellaisista huvituksista. Mutta Abelard, etkö koskaan näe Heloisea sun unissa? Miltä se näyttää niissä? Puhutko hänelle yhtä hellästi kuin ennen, ja oletko iloinen vai pahoillasi kun heräät? Anteeksi Abelard, anna anteeksi harhaiselle rakkaalle. En mä voi enää odottaa sulta sitä eloisuutta mikä oli sulle ominaista ennen, enkä voi vaatia että meidän halut kohtaavat. Me on sidottu itsemme ankariin sääntöihin, joita pitää seurata ilman mukinoita. Ajatellaan vaan näitä tehtäviä ja meidän sääntöjä, ja käytetään hyvin hyväksemme pakkoa joka pitää meidät erossa. Sinä Abelard päätät sun kurssit ja sun juoksun onnella; sun halut ja pyrkimykset ei estä sun pelastusta. Mut Heloisen pitää itkeä, sen pitää surra ikuisesti tietämättä, kelpaavatko sen kyynelet pelastuksen pantiksi.
ellauri015.html on line 141: jotka mä vaan voin tajuta (kunnes unohdan).
ellauri016.html on line 906: Opettelisin suomea jos ois kursseja. Tykkäisin neuloa, jos oisi lankoja. Lapsilla ei ole mitään tekemistä, menevät hunningolle. Tappelevat ja käyttävät rumaa kieltä keskenään. Haluaisin opiskella ehkä lääketiedettä. Hahaa, unohda moiset haaveet, lääketieteestä kiinnostuneet värilliset naiset pannaan lähihoitajixi. Ois tärkeetä et matujen odotuxet ois realistisia, toteaa Juha. Tervetuloa pohjolaan, tervemenoa jaalan pohjalle.
ellauri037.html on line 561: Lähdetään siis Danzigista eli Gdanskista, jossa Arttu syntyi 100v ennen Mikko Rothia. Sen iskä Heikki oli saxalais-hollantilainen patriisi ja äiti Johanna monilahjakas salonginpitäjä ja kirjaltaja. Se Schopen lapiosana tulee siis hollannista. Uskonnottomia olivat, vallankumouxellisia rebublikaaneja, kosmopoliitteja ja anglofiilejä. Toisin kuin Sope siis, taas, paitsi sitä ateismia. Kun Gdanskista tuli osa Preussia, lipilaari Heikki muutti perheineen länsimielisempään Hampuriin. Artun pikkusisko Adele oli sitä 8 vuotta nuorempi. Ei siis leikkikaveri, vaan ärsyttävä vanhempien lemmikki kuin Riku. Heikki ja Hanna antoi lapsilleen A:lla alkavat nimet, niinkuin saman pesueen koiranpennuille. Artun koirankin nimi oli Atma. Arttu oli vaihdossa Ranskassa ja styylas siellä ikätoverinsa pojan kanssa, ja soitti sen kanssa huilua. 15v jolppina se lähti Euroopanympärimatkalle vanhempien kaa, business and pleasure. Tää oli Heikin juonia: se halus Artun perhebisnexeen, Arttu halus yliopistoon joka oli iskän mielestä turhuutta. Jos haluut matkalle, niin sit jatkat sen jälkeen kauppakoulussa. Jos haluut verstaalle, niin unohda koko turnee. No se lähti reisulle, mut katu sitä myöhemmin. Wimbledonissa oli tyyyylllsäää jossain anglikaanikoulussa. Sixikin se vihas uskontoa myöhemmin. Heikki rähjäsi Artulle huonoista todistuxista niin kovasti, että Hanna pelkäsi sen menettäneen järkensä. Ehkä menettikin. Heikki hyppäs kanaaliin Hampurissa 1805. Se oli yhtä autisti kuin poikansa, ja yhtä masis. Sope sanoikin et sen luonne on isän peruja. Isän puolella oli enemmänkin hulluja. Äiskä sensijaan oli seuraihminen. Sope ihaili isäänsä kai six kun ei pärjännyt alkuunkaan äidille, ja äiti vaan hemmotteli pikku Adia. No Heikiltä jäi mojova potti, joka jaettin kolmeen osaan. Arttu sijoitti omansa varovasti valtionobligaatioihin ja nettosi sillä 2x enemmän kuin yliopiston professori. Oli varaa sitten vittuilla koulufilosofeille.
ellauri045.html on line 852: Tonin mukaan karisma on 95-prosenttisesti opittavissa. Se on kuin autokoulussa: karismasta tulee kovasti harjoitellen ihan vaistonvaraista. Sitä on vaikea uskoa kun kazoo Tonin omaa lavasäteilyä. Hizi mies on alan kouluttaja ja puiseva kuin toteemi. Mut jos karisma on opittavissa, ja karisma on narsistista, onko sitten narsismikin opittavissa Hinkan koulussa? Juu on, mutta varotuxen sana: se ei sitten lähde pois kuin kirveellä. Kun kerran opit ajaa pyörällä, et koskaan unohda. Vai?
ellauri048.html on line 31: Kansikuvassa on lyhyt lauluruno: Jos et lue kirjoja, lukutaidon unohdat.
ellauri050.html on line 728: Saimaa lukiessa ei hevin unohda lukevansa naista.
ellauri053.html on line 227: unohdan voimani, juurten syvyyden
ellauri053.html on line 243: kasvan ja unohdan.
ellauri077.html on line 377: Kaverille muna kirjoitti: “En koskaan unohda iänensävyä millä se (Hedelmöitys siis), kun mä itkin sen kuullen, huudahti: "Lapsukaiseni!" No wonder avioliitto oli pitkä ja onnellinen. Muna koitti kääntyä takaisin katollisexi muttei onnistunut, sen henki oli kuivettunut. Se kirjoitti päiväkirjaan kilometrittäin elämän peruskysymyxistä. Kuolemasta tuli niin usein mainituxi että sillä oli sille kirjainlyhenteenä M (muerte). Käsi olisi muuten kipeytynyt ikävästi.
ellauri095.html on line 289: And haply may forget. Tai sitten unohdan.
ellauri095.html on line 307: Better by far you should forget and smile Parempi että unohdat ja olet iloinen,
ellauri107.html on line 342: Vanheneminen murtaa ulkokuoren, mutta jättää ihmisen sisälle vanhat tarpeet, ei tosin paisuvaisia. “Seksi ei ole vain kitkaa ja pintapuolista huvia. Seksi on myös kostoa kuolemalle. Älä unohda kuolemaa”, Kepeshin eksistentialistinen sanoma kuuluu. Höpö höpö, lisääntyminen on sitä, sexi on vaan väline. Tuhkamunat jää kihnuttamaan eikä tule lasta eikä paskaakaan.
ellauri107.html on line 623: "Älä unohda että olit nuoruuteni rakkaus ja elämäni tärkein ilo, rakastetuin ja arvollisin maallisesta lohdustani. Sen rakkauden syy on enemmän sisäinen hyvyytesi kuin ulkonaiset hyveesi, vaikka jälkimmäisetkin ovat monet. Jumala tietää, sinä tiedät ja minä voin sen sanoa, että meidän yhteytemme oli sallimuxen työtä, ja jumalan kuva toisissamme eniten meitä veti toisiemme puoleen."
ellauri109.html on line 490: »Ja», Spielvogel sanoi, »te unohdatte sopivastí jalleen kerran wisconsinilaisen opettajatoverinne nuoren vaimon.» »Hyvä luoja, kuka te olette, Pyhä Pietari? Kuulkaa, minä saatan olla lapsellinen ja heikko, mină saatan olla jopa teidän rakkaimpien unienne narsisti mutta minä en ole elukka! Minä en ole pummí enkä irstailija enkä gigolo enkä mikään kävelevä penis. Miksi te haluatte kuvata minut sellaiseksi? Miksi te haluatte luonnehtia minut kirjoituksessanne jonkinlaiseksi sydämettömäksi raiskaajantekeleeksi? Täytyy, täytyy olla jokin toinen tapa Karenin ja minun suhteen kuvaamiseksi.»
ellauri118.html on line 194: Älä koskaan ajattele, että tunnet itsesi yksin. Aina on ihmisiä, jotka voivat olla yhteydessä toisiinsa ja jotka tuntevat samalla tavalla. Älä koskaan unohda, että mitä tahansa, et ole koskaan yksin itsesi kanssa.
ellauri118.html on line 504: And you´ll forget this squalor. Ja unohdat tän kurjaliston.
ellauri132.html on line 233: Vaikka nokka tarttuisi ja tekis mieli muuttaa juttuja. Kun sun kynäily "mojo" alkaa lerpahtaa, me meinataan mennä taaxepäin ja muuttaa jotakin jotta pysyttäisiin tuottavina. On enemmmän vielä kertoja kun kirjoitetaan jotakin ja obsessoidaan mitä kaikkea on väärin siinä. Oli tilanne mikä hyvänsä, jatka kynäilyä. Unohda perfektionismi, unohda kirjailijan plokki (kirjoita paskaa ja muuta se myöhemmin), unohda negatiivisuus. Älä lakkaa kynäilemästä. Musta Emma Coats sanoo sen parhaiten:
ellauri132.html on line 278: Kerro meille alla ja somessa. Plus, älä unohda kirjautua Kirjailijan Viisaus- 2-viikkoiseen uutiskirjeeseen missä vaan tällä sivulla. Pääse käsixi kirjoitusvinkkeihin, knoppeihin herätteisiin ja resuihin ihan ilmatteexi!
ellauri132.html on line 389: Vaik dystopiatarinat usein näyttää missä vika, ne ei välttämättä johda mihkään muutoxeen. Älä ikinä unohda että fiktiiviset dystopiat on vaan väritettyjä versioita siitä jossa me jo eletään. Tää meidän tohina on just sitä traumaattista tasapäistävää maailmaa jota Ayn Rand, Ray Bradbury, George Orwell, and Kurt Vonnegut Jr. jo ennusti, missä on vitusti tätä tyhmää tasa-arvoa. Mä ainakin unelmoin olevani kasan huipulla eräänä päivänä.
ellauri133.html on line 147: Kun tää alkaa sujua, voit koittaa lisätä muita sanoja. Jos tulee pysäkki, vähennä sanoja. Älä koskaan unohda että tarviit väh. 2. Muistathan!
ellauri144.html on line 119: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta.
ellauri161.html on line 220: Alain Delon oma äiti Edith Boulogne näki Arin kuvan ensimmäisen kerran lehdessä, ja hän oli vakuuttunut siitä että hänen poikansa on lapsen isä. Edith Boulogne kävi miehensä kanssa tapaamassa Nicoa ja Aria, kun pikkupoika oli parivuotias. Edith ja hänen miehensä ihastuivat lapseen ja Edith otti pojan luokseen. "Uskoin todella että Alain kyllä hyväksyy pojan." Pari vuotta sen jälkeen Delon kuuli asiasta ja lähetti agenttinsa kautta äidilleen sanan, että Edithin pitää valita joko oma poikansa tai lapsi. "Mieheni sanoi minulle, että poikasi kyllä elättää itsensä, mutta Ari ei voi kasvattaa itseään." Boulogne kertoo että vaikka Nico olikin ihana ihminen, ei hän osannut huolehtia lapsesta: "Hän raahasi poikaa ympäriinsä mukanaan, eikä lapsi saanut syödäkseen muuta kuin ranskanperunoita ennen kuin otimme hänet luoksemme. Nico kävi katsomassa poikaa kerran kolmen vuoden aikana, ja toi tuliaisiksi appelsiinin!" Alan Delonin äiti Edith Boulogne päätyi adoptoimaan Arin, mistä johtuen Arin sukunimeksi tuli Boulogne. Biologinen äiti koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Arille, kun hän oli 16-vuotias: Nico esitteli heroiinin pojalleen, ja niin myös Arista tuli addikti. Vuosien aikana erilaiset hoitoklinikat ja psykiatrinen hoito tulivat Nicon pojalle tutuiksi. Arin mukaan hän joutui viimeistä kertaa vieroitushoitoon 1993. Vuonna 2001 Ari julkaisi kirjan itsestään ja äidistään Nicosta, nimellä L'Amour n'oublie jamais (suom. Rakkaus ei koskaan unohda). Päätös kirjan kirjoittamisesta osui samaan ajankohtaan, kun Arista itsestään oli tullut isä 1999. Huumeidenkäytöstä huolimatta Ari piti Nicoa hyvänä äitinä, loistavana ja humoristisena, oikeana rock'and'roll-naisena, joka otti lavan haltuunsa naarasleijonan lailla.
ellauri164.html on line 136: Hallusinaaatioita on ziljoona. Se on varmaan se mikä mulla aina on: ei uskoa historiaan, unohdan aapistotuudet. Mä vaikenen: runoilijat ja visionäärit eivät olis kateita. Mä olen 1K kertaa rikkaampi, ollaan ahnaita kuin meri.
ellauri192.html on line 235: Malgré nous, près du feu, les grelottants haillons, Tulen ääressä unohdamme rääsyläisten ulinan,
ellauri203.html on line 613: Tämän kuvan nähtyään ja sillä sivun verran herkuteltuaan Nikke muistaa että pissiliisa olikin vaan 10-vuotias. Onnexi Doston muna oli viiriäisen kokoa eze mahtui edes sisälle. No olihan se vähän noloa mutta sisään työntyminen tuntui silti pirun hyvältä. Sitä ihmistä en unohda koskaan, en sitä stondia enkä sitä fiiwistä.
ellauri210.html on line 1218: Noniin siis Alphonse Rabben maine liittyy hänen Album d'un pessimiste -albumiinsa . Hänen ystävänsä, kuten Alexandre Dumas , Victor Hugo in Chants du Crépuscule , Sainte-Beuve in Muotokuvat contemporains tai kirjoittajat kuten Baudelaire in Fusées , ovat säilyttäneet hänen muistinsa. Myöhemmin André Breton ei unohda sitä Manifeste du surréalismessa.
ellauri221.html on line 183: luokse vieraisille höpinäfooni mukanani, joka on käsilaukun näköinen, kuten näette. Pois lähtiessäni unohdan sen pöydän tai tuolin alle, ja sitten minulla on nautinto kuulla mitä isäntäväki puhuu minun lähdettyäni. Mita he sitten puhuvat? Sehän on sangen mielenkiintoista, sanoi Mutteri.
ellauri245.html on line 719: I never will forget the way you look tonight Tota lukkia en unohda ikinä
ellauri246.html on line 324: Nothing forget. Enkä mitään unohda.
ellauri254.html on line 479: Vergiss auch diese lezten astern nicht · Äläkä unohda tätä laitimmaista ahteria -
ellauri269.html on line 709: En pysty kieltämään sulta mitään, nauraa Jaina ja ojentaa kätensä. Adolf held her tight while he mounted her. Hepat (ei tosin Invincible, jonka Adolf oli saanut hengiltä) isonsivat nenänreikiä ja vilkuttivat korviaan kuin el Zorron Jamie. Kynäilijä ei unohda kuvailla kunkin päivän menuita. Nyt juodaan valkkua ja syödään voileipiä. Razastuxen jälkeen otetaan nokkaunet, heitellään lumipalloja ja lopuxi pusitaan oikein kunnolla. Loputkin lumet sulavat. Oi Aadolf... Aahdolf...
ellauri274.html on line 175:
1:27:31 забыл и не забудет с советскими жертвами и трагедиями никто из них не считается потому что на кону
1:27:31 Unohtui eivätkä unohda Neuvostoliiton uhrien ja tragedioiden kanssa, yhtäkään niistä ei pidetä vaakalaudalla
ellauri282.html on line 672: unohda, vaaleanpunainen, ruusu.
ellauri282.html on line 680: unohda on kylvänyt.
ellauri316.html on line 811: Hän on töykeä ja ankara, mutta pystyy hallitsemaan itseään. Hän ei unohda loukkauksia, hän on hyvin itsekäs ja ylpeä. Henkilökohtaisen vaaran hetkellä hän on pelkurimainen ja pelokas. Hän ei pidä filosofiasta. Hän on kommunismia vastaan ei vakaumuksesta, vaan henkilökohtaisen toivottoman tilanteensa ja henkilökohtaisen asemansa menettämisen ansiosta. Komentajana hän on hyvä keskiasemissa (divisioonan komentaja), mutta korkeammissa asemissa häntä pidetään suhteellisen heikkona. Hyvä taktikko, keskiverto strategi. Hänen deviisi: "Vaikka olet kaulaa myöten mudassa, voit silti olla mestari". Natsi-Saksan poliittisten henkilöiden arviot Vlasovista ovat yleensä myönteisiä.
ellauri326.html on line 194: Koska salamanterissa on majava, kapteeni voi vuorostaan yhdistää voimansa rikkaan teollisuusmiehen kanssa rakentaakseen vedenalaisia rannikoita. Epätavallisen lajin vienti ja sen häpeämätön hyväksikäyttö alkavat ja lisääntyvät. sävy muuttuu. Mitä Capek ei unohda ilmoittaa meille yhden hahmon suun kautta: "Vaihdamme helmenkalastusseikkailuromaanin työhymnillä". Poistu Jack Londonista. Tee tie poliitt-journalistiselle, tieteellis-kapitalistiselle satiirille. Ja paljon muuta.
ellauri335.html on line 501: Pöh. Koko amnestian käsite on vastoin Halakhaa. Älä unohda, älä anna anteexi, se on Jehovan sanoma valitulle kansalle. Svaani ei unohda. Svanetia tai Svanetia (muinaisissa lähteissä Suania; georgiaksi: სვანეთი Svaneti) on historiallinen maakunta Georgian luoteisosassa. Siellä asuu svaanit, georgialaisten entinen alaryhmä. Ei siis Hans Uszkoreitin lasten äidin ja äxpuolison saati Anni Svaanin sukulaisia. He ovat georgialaisia ortodoksisia kristittyjä, ja heidät kristillistettiin 4.-6. vuosisadalla. Joitakin vanhan pakanuuden jäänteitä on kuitenkin säilytetty. Georgian suojeluspyhimys Saint George (paikallisille tunnetaan nimellä Jgëræg) on arvostetuin pyhimys. Kaxikielisiä kuin suomenruåzalaiset, puhuvat svaania ja gruusiaa.
ellauri336.html on line 208: Lapset tulkitsevat nimittelyn ja leimaamisen, esim. lapsen kutsumisen valehtelijaksi, tyhmäksi, huolimattomaksi tai sanomisen, että hän ei voi tehdä mitään oikein, selkeinä ja yksinkertaisina merkkeinä siitä, miten vanhemmat suhtautuvat heihin. Tämän negatiivisen tunteen myötä voimme tuskin odottaa lapsen hyväksyvän vanhempiensa sanat hyödyllisinä. Kuvittele itsesi vastaavaan tilanteeseen. Esimerkiksi, kun tuot kupin kahvia pöytään, ja saat huomiosi pienestä lapsestasi, joka tekee jotain söpöä. Tämän seurauksena unohdat tilapäisesti, että pidät täyttä kuppia kädessäsi ja harjaat pöytää vasten, jolloin kahvi roiskuu koko lattialle. Miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi ensimmäinen reaktio olisi kutsua sinua huolimattomaksi, huolimattomaksi tai millä tahansa muulla halventavalla nimellä? Tuntuisit epäilemättä loukatuksi ja loukatuksi, lievästi sanottuna. Luuletko olevasi avoin mille tahansa korjaukselle sillä hetkellä? Jos mitään, olisit vihainen huomautuksen johdosta ja haluaisit poistua puolisosi läsnäolosta mahdollisimman pian.
ellauri336.html on line 245: Kärsivällisyys on yksi onnistuneen vanhemmuuden ja kurinpidon avaimista. Lastenkasvatus ei ole vain chinuch-opetusta lapselle oikeiden middojen ja derech eretzin (luonteenpiirteet ja käytöstavat) - mutta se vaatii myös paljon koulutusta. Toisin sanoen, sen jälkeen kun lapselle on opetettu oikea toiminta, hänet on nyt koulutettava tekemään se. Käytännön harjoittelu on kuitenkin vaikeaa. Lapset eivät vain unohda helposti, vaan heidän on myös murrettava aiemmat käyttäytymismallit - vaikea tehtävä jopa aikuiselle. (Ajattele itseäsi: Jos sinulla olisi voimakas himo tiettyyn ruokaan, kuinka helppoa olisi lopettaa, jos lääkärisi sanoisi, että se ei ole terveellistä?)
ellauri347.html on line 352: Mutta perheemme heijastavat enimmäkseen vain yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme. Fromm korostaa, että imemme yhteiskuntaamme äitimme maidolla. Se on niin lähellä meitä, että yleensä unohdamme, että yhteiskuntamme on vain yksi ääretön useita tapoja käsitellä elämän kysymyksiä. Ajattelemme usein niinkin sovinistisesti että muka tapamme tehdä asioita on ainoa tapa, luonnollinen tapa. Meillä on oppi mennyt kaaliin niin hyvin, että kaikesta on tullut tiedostamaton - sosiaalinen tiedostamaton, to olla tarkka.
ellauri349.html on line 778: Wenn ihr Freunde vergeßt, wenn ihr den Künstler höhnt, Jos unohdat ystävät, jos pilkkaat viihdetaiteilijaa
ellauri350.html on line 591: Älä unohda muuten tarkistaa joitain suosikkilainauksiamme kuuluisilta ihmisiltä.
ellauri350.html on line 600:
"Olen oppinut, että ihmiset unohtavat sen, mitä sanoit, ihmiset unohtavat, mitä teit, mutta ihmiset eivät koskaan unohda, miltä heistä tunnuit." - Maya Angelou (elokuu 2013)
ellauri350.html on line 636: Älä unohda pelata aivopelejä ja antaa mielesi treenata.
ellauri371.html on line 612: Kuningas ja hänen kolme vihittyään. Kuninkaan kurja kohtalo. Minulle - kuninkaalle, jotta ne kolme, jotka hänet vihkivät, tietäisivät tulemisen scheman: Kuninkaan persoonassa, joka hallitsee järkkymättömästi, kaada itsellesi vaan ja unohda ihmiskunta! Kaikki näkevät ikään kuin kohtalon sen tuntemattomilla poluilla. Kukaan ei tule tietämään mitä kuningas haluaa käskyillään saavuttaa, ja siksi kukaan ei uskalla seistä tuntemattoman mago-polkupyörän eessä poikkiteloin. On selvää, että tarvitset henkistä reserviä - kuninkaiden palatsi vastaisi sen sisältämää suunnitelmaa hallita. Siksi hän nousee huipulle (taulukko), ei muuten kuin testaamalla mieltäsi, ns. minun viisaita, pikku-cheefejä. Jotta ihmiset tuntevat ja rakastavat omaansa kuningas tarvitsee hänet (Pirkko Zilles) puhumaan muovikasseihin puretuilla tv-ruuduilla kansansa kanssa. Tällä saadaan aikaan tarvittava kiinnitys kahden voiman laiskuuteen, joita nyt vain kauhu erottaa toisistaan. Tarvitsimme tätä kauhua ennen aikojaan niin että molemmat nämä voimat putoavat erikseen vaikutuksenamme.
ellauri374.html on line 86: Sinulla on mahdollisuus nousta näkyväksi hahmoksi poliittisella areenalla. Osaat herättää huomion, voittaa muiden luottamuksen ja tarvittaessa johtaa joukkoa. Älä kuitenkaan unohda, että tämä voidaan saavuttaa vain* rehellisesti. Tee hyvää ihmisille, niin he auttavat sinua saavuttamaan minkä tahansa, jopa korkeimman tavoitteen.
xxx/ellauri056.html on line 36: Lapsilla oli voileipä toisessa kädessä, kovaxikeitetty muna toisessa kädessä. Ota toinen muna ja unohda kaikki muu, sanoi Dick.
xxx/ellauri056.html on line 45: Ota toinen muna ja unohda kaikki muu, sanoi Dick. xxx/ellauri116.html on line 220: Naiset eivät unohda, koska ne ovat sitä varten että sillä aikaa kun miehet sotivat ja tappavat ja sopivat ja keskustelevat ja kyntävät muiden maita, naiset kantavat lapset ja muistot joita kukaan ei halua. On ilmiselvää että Jeesus oli jemeniläinen nainen, tai sen tytär. Onko tämä rasismia? Siitäkö on aina kyse, nä-pöt-ti-mis-tä ja por-tais-ta? No kun tälläsen izekkään pienen syyn kertoo miljoonilla, syntyy sorto. Ei se sen kummempaa ole. Pitääkö kaikki hyttysetkin tappaa hyttysansoilla, kun ne vain imuskelis vähän verta apinoista? Eihän ne sille mitään voi. Kummatkaan. Se on taistelua henkiinjäämisestä. Apinat on vaan aika paljon joholla. Ne on pian lukuisampia kuin hyttyset. Bantukimalaiset on sorrettu jo hengiltä.
xxx/ellauri116.html on line 251: Nemi on oikeassa kantaessaan ikuista kaunaa vanhoille paskiaisille. Älä hellitä! Heitä niitä vesi-ilmapaillolla! Tee niille frogarit rapussa! Mene vaikka paskantamaan niiden haudalle! Narsisti ei unohda koskaan kärsimäänsä loukkausta. Ja vielä yxi asia. Huumekauppiaat sais jauhaa kalanruuaxi.
xxx/ellauri116.html on line 524: Jokainen joka uhmaa narsistista päälikköä on ikuisesti hänen kostolistallaan, sillä narsisti ei unohda mitään vaan kostaa aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Anteexi ei pyydetä eikä anneta, vakuuttaa synkkä kolmikko.
xxx/ellauri122.html on line 91: Ruoki sen egoa, älä ruhjo sitä. Miehet ei leiki egolla, vaan pikkuveljellä. Älä loukkaa sitä tai pidä sitä izestään selvänä. Tuttavallisuudella on sellainen vaikutus, joten varo sitä. Älä rupee sen kanssa liian tuttavallisexi niin että unohdat izesi ja unohdat eze on sentään suhteessa se jolla on housut jalassa (sulla ne on enimmäxeen nilkoissa); sun oma mies ja lottovoitto petissä.
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri129.html on line 531:
Nainen antaa anteexi muttei unohda, miehet vastoinpäin.
Sinä unohdat pian kaikki ja kaikki unohtavat sinut vielä vikkelämmin.
Marcus Aurelius
M
KILL!
xxx/ellauri169.html on line 131: 1891 -- Elias ei onnistu löytämään kultaa ja palaa Chicagoon, mutta hän ei unohda Isabelleä.
xxx/ellauri175.html on line 541: " Positivismi tarkoittaa sitä, että unohdamme hyödyttömänä tämän ehdottoman ja ainoan totuuden – sen, että nenämme alla kulkevalla linjalla ei ole alkua eikä loppua. " (JASKA JOKUNEN)
xxx/ellauri175.html on line 672: - Vai niin ! rakas Edison! vastasi Andreid kumartaen Sähköasentajaa, kaltaiseni kuolevaisia kohtaan ei koskaan mene niin pitkälle, että unohdan luojani.
xxx/ellauri175.html on line 693: "Rakas Edison", sanoi lordi Ewald, "minä uskon, että Hadaly on hyvin todellinen haamu, enkä enää halua ymmärtää sitä mysteeriä, joka herättää häntä. Toivon, että unohdan jopa sen pienen, jonka opetit minulle.
xxx/ellauri175.html on line 751: Sanoin Sowana aiemmin. Älä epäilemättä unohda, että useimmat suuret magnetoituneet päätyvät nimeämään itsensä kolmannessa persoonassa, kuten pieniä lapsia. He näkevät itsensä lopulta kaukana kehostaan, koko aistijärjestelmästään. Vapautuakseen entisestään lisäämällä fyysisen persoonallisuutensa, ― sosiaalisen, jos niin haluat, ― unohdusta lisäämällä, useilla heistä, jotka ovat saavuttaneet selvänäköisyyden tilan, on ainutlaatuinen tapa kastaa itsensä, voin sanoa, että unesta peräisin oleva nimi tulee heille kenestäkään ei tiedä mistä ja keneksi he haluavat tulla nimekseen, valoisassa unessaan, siihen pisteeseen, että he eivät enää vastaa muuta kuin tähän salanimeen muualta maailmasta. Näin tapahtui, että eräänä päivänä – yhtäkkiä – keskeytellen itsensä aloittamaansa lauseeseen, rouva Anderson sanoi minulle yksinkertaisella intonaatiolla, joka kykeni hämmentämään vähemmän taikauskoisia, nämä ainoat unohtumattomat sanat:
xxx/ellauri175.html on line 788: "Ensinnäkin", vastasi sähköasentaja, "itse asiassa etäisyys ei ole enää täällä, vaan eräänlainen illuusio. Ja sitten! unohdat suuren osan kokeellisen tieteen äskettäin virallisesti hankkimista faktoista: tiedät esimerkiksi, että - ei enää vain elävän olennon hermosto, vaan tiettyjen aineiden yksinkertainen hyve välitetään "etäisyyden päässä ihmiskehoon ilman nieltämistä, ehdotusta tai induktiota. Eivätkö seuraavat tosiasiat ole todistettu nykyajan positiivisimpien lääkäreiden silmissä: - Tässä on sellainen määrä ilmatiiviisti suljettuja ja käärittyjä kristallipulloja, joista jokainen sisältää sellaista ja sellaista lääkettä, jonka nimeä en tiedä. Otan satunnaisesti yhden niistä; Lähestyn sitä kymmenen tai kaksitoista senttimetriä esimerkiksi hysteerisen kallon tyvestä: ― muutamassa minuutissa tutkittava kouristelee, oksentaa, aivastaa, itkee tai nukahtaa sen mukaan, mitä hyveitä hänen takanaan esitellään. pää tällä etäisyydellä. - Mitä ! jos se on tappava happo, näkyykö tällä potilaalla tämän hapon aiheuttaman myrkytyksen oireita – jotka mahdollisesti johtavat hänen kuolemaansa? Jos se on tällainen vaalijuhla, hän lankeaa täsmälliseen hurmioon, pukeutuu jatkuvasti täsmälliseen uskonnollisuuden luonteeseen, - hallusinaatioissa aina pyhä? Oliko hän uskollinen kulttiin, joka on erilainen kuin se, jonka mystisiä näkyjä hän tulee kokemaan? Jos satun pitämään kloridia, - kultakloridia, - katso, tämä naapurusto polttaa häntä, kunnes hän huutaa kivusta? "Missä ovat näiden ilmiöiden johtavat tekijät? Ja kun kohdataan nämä kiistattomat tosiasiat, jotka tunkeutuvat kokeelliseen tieteeseen niin oikeutetulla hämmästyksellä, miksi en voisi olettaa uuden, sekalaisen nesteen, sähkön ja hermoston synteesin mahdollisuutta, joka sisältää samalla yhtä ainoaa. kuka liikkuu kohti pohjoisnavaa minkä tahansa magneettineulan kärkeä ja sen, joka kiehtoo haukan siipien lyönnin alle asetettua lintua?
xxx/ellauri199.html on line 611:
Kuinka kauan, Herra, yhä unohdat minut?
xxx/ellauri202.html on line 95: Jacques on kirjoittanut aiemmin "En unohda koskaan niitä tuokioita, ah, niin harvoja tosin ja niin lyhyitä, jolloin olemme kuuluneet vain toisillemme. Sinä olet ainoa rakkauteni".
xxx/ellauri228.html on line 173: Kuvittele taas keskikokoinen persikka emättimesi aukolle. Kuvittele "hinaavasi" se hitaasti sisälle syvälle emättimeesi ja pidä kasseista tiukasti kiinni samalla pissaa ja kakkaa pidättäen (suotavaa) kymmeneen laskien. Anna terskan sitten lipsahtaa rennosti ulos emättimestäsi. Pidä tauko kymmeneen laskien ja toista sama vielä kolme kerta. Lisää toistomääriä pikkuhiljaa. Älä unohda käydä välillä vessassa.
xxx/ellauri231.html on line 217: Molemmat vangit tuotiin ampumaryhmän eteen myöhään 6. helmikuuta 1920. Silminnäkijöiden mukaan Koltshak oli täysin rauhallinen vaikka pelokas, "kuin englantilainen". Amiraali kysyi ampumaryhmän komentajalta: "Olisitko niin hyvä, että saisit viestin vaimolleni Pariisiin, että minä täällä töissä siunaan poikaani?" Komentaja vastasi: "Katsotaan mitä voidaan tehdä, jos en unohda sitä."
xxx/ellauri237.html on line 730: Sydämelleni isot rintasi riittävät, Vapaudellesi minun siipeni riittävät. Jos pidät sitä pitkänä ja hulluna, banderojen tuulta joka kulkee elämäni läpi ja päätät jättää minut rannalle sydämestä, jossa olen juuri nyt, Ota huomioon, että sinä päivänä, silloin nostan käteni Ja tanakka juureni lähtee etsimään toista maata. Nyt, jos vähitellen lakkaat rakastamasta minua Lakkaan rakastamasta sinua vähitellen. Jos unohdat minut yhtäkkiä, älä etsi minua, olen jo unohtanut sinut.
xxx/ellauri237.html on line 799: Älä koskaan välitä kenestäkään tai mistään, koska pohjimmiltaan olet tehnyt mitä halusit elämääsi. Hyväksy itsesi rakentamisen vaikeus. Ja Arvo, aloita korjaamalla itseäsi! Todellisen hombren voitto syntyy hänen tuhkasta. Älä koskaan valita yksinäisyydestäsi tai onnestasi, Kohtaa se rohkeasti ja hyväksy se. (Tai älä hyväxy, x. alla.) Tavalla tai toisella sen on seurausta tekosesi ja todistaa, että olet aina et "sinun täytyy voittaa." Älä peitä omaa epäonnistumistasi tai lataa se jollekin toiselle, hyväksy se nyt tai myöhemmin. Jatka itsesi perustelemista lapsena. Muista, että milloin tahansa on hyvä aloittaa ja että mistään ei ole niin kauheaa luopua. Älä unohda, että nykyhetkesi syy on menneisyytesi ja tulevaisuuden syy on nykyhetkesi. (Eli siis menneisyytesi määrää tulevaisuutesi.)
xxx/ellauri252.html on line 69: Marjukka ei tainnut tehdä muuta kuin rähjätä. Minun piti kertoa sinulle siitä toisesta naisesta, Leena Larjangosta, Saskan muzista. En minä siitä mitään pahaa halua puhua, olihan silläkin pillu ja toisessakin päässä jotakin, mutta laiska ja saamaton se oli. Oli niin kylmä ettei voinut tehdä muuta kuin peiton alla nussia. Sen takeen minä varmaan kyllästyinkin siihen naiseen, ja kun Suomesta tuli rahaa, join umpikännit ja lensin tieheni. Olen kertonut tänkin sulle ainakin 100x. Eiku Pariisiin ja taas Dubliniin korjaamaan avioliittoani. Sieltä Suomeen ja mielisairaalaan. Minä kyllä pidin siitä naisesta, vaikka se kulki hitaasti. Se ei koskaan ollut mulle vihainen. Hänen persettään en unohda,
xxx/ellauri252.html on line 157: Kekähän oli tää parta-Aatu Adam Plaanila ja sen kiimainen vaimo Sanna eli Sally? Ei selviä. Ei sunkaan hiljan kuollut Matti Rossi, Handen taistolainen kaveri joka pysyi Taiston aatteelle uskollisena, ilmiantoi Kissin Unkariin ja sai siitä Zyskoviczin tukkaansa vielä 30v myöhemmin (juutalaiset eivät unohda), ja kirjoitti viime töixeen neuvostomyönteisesti Donbassista? Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen luonnehti teosta venäjämieliseksi propagandaksi.
xxx/ellauri259.html on line 389: Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee.
xxx/ellauri268.html on line 466: Ei ole sanoja, kun yrität kiertää kiellettyjen tulivesien porttikieltoa vai onko se silkkihuivi hienoimmasta silkistä, vai onko se jotain muuta, joka saa sinut unohtamaan. Mikään ei koskaan unohdu, sanoo muistamisen jumala Memory, joka suojaa jokaisen pienen tietosolun sydämenlyöntiä Etelämantereesta tämän planeetan vauvan huipulla olevaan pehmeään kohtaan, fontanellaan eli aukileeseen, josta kertoo Dr. Spock. Voi kulta, tule tänne, ota housut pois, anna minun kertoa sinulle tarina juhlista et koskaan unohda, minne menet, missä olet tai missä olet, kun ylität rajan ja sanot, ei enempää. Ei enää ahneita kuninkaita, ei enää pettymyksiä, ei enää orpoja, tai sielujen tai maiden varkaudet, ei enää tappamista ainakaan vain tappamisurheilun vuoksi. Ei enempää, ei enempää, paitsi enemmän tarinaa isketään, jotta ymmärrän tarkalleen mitä teen täällä ja miksi, hän sanoi ketulle.
xxx/ellauri268.html on line 477: Joitakin muistojani avaa rakkauden kuva ruudulla kuviteltu tulevaisuus tai murtuminen, kun ”Careless Whisperin” saksosoolo puhaltaa läpi yhteisen sydämen. Kyllä, on olemassa kosminen tietoisuus. Jung nimesi sen, mutta kyllä se oli siellä kauan ennen kuin Vedic- ja Mvskoke-tutkijat nimesivät sen. Ja sit on tää kosminen sydämellisyys - sillä sydän on korkeampi mieli, eikä siellä voida unohtaa mitään, ei koskaan eikä koskaan. Kuinka laulan tämän, jotta en unohda? Vedänkö saxosoolon enste? Vai perään? Kysy oikeilta runoilijoilta. Jokainen sana on pahvilaatikko, joka voidaan avata tai sulkea. Sitten kun on koossa joukko sanoja ja lauseita, musiikkia, tulee rytmin tarve järjestää tätä kaaosta.
xxx/ellauri287.html on line 76: Yhdeksän päivää et koskaan unohda, kun seuraat apostoli Paavalin polkua hänen toisella ja kolmannella lähetysmatkallaan. Täynnä upeita maisemia ja seikkailunhaluisia tutkimusmatkoja, seisot juuri niissä paikoissa, joissa Uuden testamentin kirkko sai alkunsa.
xxx/ellauri287.html on line 281: Pääjohtaja ei voinut uskoa kuulemaansa. En koskaan unohda hänen ylimielistä ilmettään. Tämä mies ajatteli olevansa maailman napa ja järjestävänsä kaiken rahalla. Hän meni niin vakavaan shokkiin, että kalpeni eikä kyennyt lausumaan sanaakaan. Hänet vietiin heti käsiraudoissa pidätysselliin ja pantiin puihin, jotka pitivät hänet (ja 5 turvamiestä) aloillaan.
xxx/ellauri303.html on line 537: Lyhyesti: unohda Toisin kuin monet muut uskonnot, juutalaisuus ei ole tehnyt voimakkaita yrityksiä käännyttää ei-juutalaisia, vaikka muodollinen kääntyminen juutalaisuuteen on sallittua. Juutalaisen uskon mukaan vanhurskaus ei rajoittunut niihin, jotka hyväksyivät juutalaisen uskonnon. Ja niiden kansojen vanhurskaat, jotka panivat täytäntöön Nooan ja hänen jälkeläistensä kanssa tehdyn liiton seitsemän peruslakia, julistettiin tuonpuoleisen onnen osallistujiksi. Tämä tulkinta ei-juutalaisten asemasta teki lähetystyöasenteen kehittämisen tarpeettomaksi. Lisäksi käännynnäisten vastaanottamista koskevat määräykset, sellaisena kuin ne ovat ajan mittaan kehittyneet, osoittavat juutalaisuuden äärimmäisen käytännöllisen, toisin sanoen ei-uskonnollisen luonteen. Tiettyjen riitojen noudattaminen – upottaminen mikveen (rituaalikylpy), brit milah (ympärileikkaus) ja mitzvotin (Tooran käskyjen) hyväksyminen sitovaksi – on käännynnäisen uskon koe. Käännynnäistä opastetaan juutalaisen lain pääkohdista , kun taas vaadittu uskontunnustus rajoittuu Jumalan ykseyden tunnustamiseen ja epäjumalanpalveluksen hylkäämiseen. Juuda ha-Levi ( Kuzari 1:115) esittää koko asian hyvin silmiinpistävästi sanoessaan:
xxx/ellauri356.html on line 640: Valkoisesta pisteestä mustaan pisteeseen/ missä on kirjoitettu/ ilman/ päivä, ilman yötä, vetovoima/ sanojen vetäytyminen/ merien... Piilotetut esineet/ ovat lauseita/ minne piiloudun/ don älä unohda rakkautta. /Kirjekuori/ on hiljaisuus. Esittää / kirjoittamasi / kuunnella kirjojen hiljaisuutta. Kirjoittaminen antaa mahdollisuuden ajatella. Se on elämän/muisto./Sen avulla voit unohtaa/kärtyä, sen avulla voit rakastaa, sen avulla voit olla yhdessä/ympärillä, yksinäisyydessä./Kirjoittaminen saa sinut matkustamaan/ Kun haluamme/tai emme halua /…/Kirjoittaminen...
xxx/ellauri388.html on line 344: Ja niin, nuori väki, jos tiedätte, että luova voima on kotosin jumalallisesta elämästä, ja jos tulette muistamaan, että tämän voiman voi pyhittää viisaihin ja hyödyllisiin tarkoituksiin, teissä ei tule koskaan olemaan alhaisia ajatuksia ja tapoja. Te tulette kasvamaan voimassa ja hyvyydessä, uskomaan niihin ja elämään iloksi itsellenne ja muille ihmisille. Jos unohdatte sen, pian on poikien likaiset sormet hameen alusissa.
90