ellauri321.html on line 443: Runon toinen osa, joka kuvaa pimppua ja sillä razastajia, pohtii mahdollisuutta, että taiteen tehtävänä ei ole kuvata hässimisen erityispiirteitä, vaan universaaleja hahmoja, mikä kuuluu termin "totuus" alle. Kolme hahmoa edustaisivat sitä, kuinka rakkaus, kauneus ja taide yhdistyvät idealisoituun maailmaan, jossa taide edustaa yleisön tunteita. Tämä johtopäätös taiteesta on sekä tyydyttävä, että se antaa yleisön todella ottaa yhteyden taiteeseen, että epä-, koska se ei tarjoa yleisölle opetusta tai narsistista täyttymystä.
ellauri348.html on line 371: Kaufmanin teokset tutkivat sellaisia universaaleja teemoja kuin identiteettikriisi, kuolevaisuus ja elämän tarkoitus metafyysisen tai parapsykologisen viitekehyksen kautta. Sukupuoli-identiteetti on myös toistuva teema hänen töissään. Apinat toistuvat Kaufmanin varhaisissa töissä: Being John Malkovichissa Lottella on lemmikkisimpansi nimeltä Elijah; Human Nature -kirjassa Puff kasvatettiin apinaksi; elokuvassa Confessions of a Dangerous Mind, Penny haaveilee apinasta; ja adaptaatiossa alkuperäinen deus ex machina oli suoapina. Loppupeleissä apinat korvautuvat formica sapiens-lajilla.
ellauri458.html on line 257:

Eiköpähän se tuossa suunnilleen ollut. Ihmisen tila on ollut keskeinen teema kirjallisuudessa, filosofiassa, psykologiassa ja taiteissa, sillä se heijastaa universaaleja kokemuksia, jotka yhdistävät kaikkia ihmisiä heidän taustastaan ​​tai olosuhteistaan ​​riippumatta. Jopa putinisteja, i$raelilaisia ja vinkuintiaaneja.

Ihmisen olemuksen ydin on se, ettemme tiedä mistään yhtään mitään. Ihmisen olotila on vieras tälle planeetalle, joten ihmiskunnan on siksi oltava vieraslaji, ja hänen ylistetty "älykkyytensä" saa minut uskomaan, että se on aivan yhtä keinotekoinen kuin ihmiskunta itse... ja olen epätoivoinen siitä, että kuulun tähän vastenmieliseen lajiin. Kuten agentti Smith Matrixissa, voimme haistaa löyhkän ja tunnemme pakkoa transsendoida, mutta ei ole muuta paikkaa minne mennä.

Mikä on ensimmäinen kirjallinen maininta ilmaisusta "ihmiskunto"? Seneca Nuorempi (k. 65) käytti termiä teoksessaan Epistulae morales ad Lucilium, kirje 71, kappale 6: "Multis videmur maiora promittere humana condicione, non immerito" "Monet näkevät meidän [stoalaisten] lupailevan enemmän kuin ihmiskunto sallii, eikä syyttä." Cicero (k. 43 eKr.) käyttää termiä teoksessaan Tusculan Disputations Book I, kappale 15 ja kirja III, kappaleet 34 ja 60 sekä De Natura Book II, kappale... 36.
xxx/ellauri027.html on line 657: Henkiset arvot on käypä, neutraali ja ehkä hieman laimea vastine, joka korostaa universaaleja arvoja kuten sivistys, rakkaus, hyvyys, viisaus, armollisuus ja totuudellisuus. Vitun charityä. Noi on just vanhan pappisvallan iskusanoja. Minnes jäi ystävällisyys, häveliäisyys ja kohtuullisuus, ja ennen kaikkea toisten asioihin puuttumattomuus.
xxx/ellauri126.html on line 202: Onko PS itsevalistunut guru, joka kauppaa universaaleja "totuuksiaan" herkkäuskoisille?
xxx/ellauri126.html on line 222: Eli aloittajan kysymykseen "onko PS itsevalistunut guru, joka kauppaa universaaleja 'totuuksiaan' herkkäuskoisille?" vastaisin "on". Mikäli haluaa oppia jotain tästä aiheesta, kannattaa pitäytyä ammattilaisten kirjoittamissa teoksissa. Aina, kun jossain mainitaan sana "mindfullness", alan jostain syystä nähdä foliopaperirullia.
xxx/ellauri174.html on line 69: Mitä tulee tähän älylliseen tietoon, Malebranche seurasi enemmän tai vähemmän Pyhää Augustinusta. Hänen suurena innovaationsa oli selittää, kuinka nämä samat jumalalliset ideat voisivat toimia myös ihmismielen välittöminä kohteina aistillisessa havainnoissa. Ongelma on siinä, että jumalalliset ideat ovat universaaleja, kun taas kaikki havainto näyttää olevan yksityiskohtia. Malebranchen ratkaisu oli ehdottaa, että vaikka mielen älyllinen käsitys näistä ideoista on puhdas ja suora, sen aistillinen käsitys niistä muuttuu "tunteilla". Nämä tuntemukset, toisin kuin ideat, ovat todellakin omituisia yksittäisille luoduille mielille ja elävät niiden muotoina. Idea edustaa vain kappaleiden geometrisia tai mekaanisia ominaisuuksia (koko, muoto, liike), kun taas aistiminen muodostuu väristä tai muusta järkevästä laadusta. Jälkimmäinen rajoittaa mielen käsitystä edellisestä siten, että se edustaa tiettyä yksilöä tälle mielelle. Toiselle mielelle, jolla on erilainen tunne, sama idea voisi edustaa erilaista saman yleisen tyypin yksilöä. Teoksessa Dialogues On Metaphysics and Religion (dialogi 1) Malebranche lisäsi, että sama perusrakenne voi selittää myös mielikuvituksen (mentaalisen fysiologisen elementin vastakohtana) mielikuvituksen, tässä tapauksessa, jossa ajatus vain "koskettaa kevyesti" mieltä.
7