ellauri005.html on line 89: Vieressä nainen herää, huonouninen

ellauri074.html on line 397: Tää hemmo pelkää kuolemaa ihan sikana. Se on tavallista tosi solipsistisissa narsisteissa niinkuin vaikka Palkeen Saku. Ne ei voi kuvitella että maailma jatkuu niiden kuoltua ihan samanlaisena. Niinhän siinä kuitenkin kävi. Cioran sanoo olevansa katkera tänne jälkeenjääville, jos niitä nyt voi ollakaan. Size oli huonouninen ja musikaalinen. Kaikki edellytyxet mystikoxi. Ilmiselvä narsisti. Kova poika kittaa kaffea ja vetää röökiä. Ei Ihme ettei nukuttanut. Ryppyoza mammanpoika pelkuri. Piisamirotta joka syö kakkua riippukeinussa. Naisten suhteen se näyttää olleen tavallinen setämies. Similaires à Emil Cioran: Sean Connery, Alice Miller, G.A. Moore, Emil Cioran, ja koko joukko mulle tuntemattomia suuruuxia. Punaposkinen G.H.von Wright kirjoitti Eno Kalalle Cambridgesta että G.E. Moore oli suuri pettymys. Se oli sekottanut sen johkin toiseen ja oli pettynyt Russellin haamukirjoittajan seminaareihin. (Kukahan se toinen oli? Tuskin G.A. Moore Jr.) Onnexi Wittgenstein tuli pian sen tilalle, ja punaposkelle tuli maittavampaa poskeenpantavaa. Skriv till mig så ofta som du kan. Eno ja Jori oli sukulaisia äidin puolelta. Vähän tollasta nepotismia.
ellauri089.html on line 289: Kun Mandelstam sanoi, “Emmä kirjota. Mä vaan suollan puhetta",” se tarkoitti mitä sanoi. Mandelstamin huonouninen seinänaapuri 1920-luvulla kuvasi sitä: “pää heitettynä taaxepäin Osip Mandelstam vaeltaa ympäri taloa. Se lausuu säkeitä säkeiden perään päivät pääxytysten. Runot syntyvät raskaina. Jokainen säe erixeen.” Ja näin kuvasi sitä Sergei Rudakov, nuori filologi ja runoilija joka kävi Mandelsteinin pakeilla maanpaossa Voronezhissä 1935: “Mandelstamilla on hullu tapa työskennellä… mä seison toimivan runokoneen edessä (tai ehkä se on runoelin, paremminkin)… Miestä ei enää ole; se on pikemminkin joku Michelangelo. Se näkee eikä muista mitään. Se vaeltaa ympäriinsä mutisten: ‘Kuin musta sananjalka vihreässä yössä.’ Neljää säettä varten se polottaa neljäsataa, oikeesti… Se ei muista omia runojaan. Se toistaa izeään ja jättää pois toistot paizi tyylikeinoja, ja pitää uudet säkeet.”
ellauri145.html on line 1238:

Haamu uninen


ellauri279.html on line 45: Enkä minä totta puhuen pidä uudemmasta runoudestakaan, en meikäläisestäkään. Niissä ei ole mitään julistusta, ei mitään ihmistä ylentävää, jalostavaa ja rohkaisevaa, ei mitään kerronnallista juonta tai sankaria. Joku saatanan harittavasilmäinen uninen haaveilijaturpa heittää vain irtonaisia sanoja ilmaan, nakkelee tuulta, tähtiä, mitä lie puun oksia, syytelee holtittomasti yksinäisyyttä, orpouttaan, yötä ja päivää, jotain ruohoja, syksyn autiutta ja kaipuuta vaikka päiväntasaajalle. Mitä siitä syntyy? Valittava, surkeileva kuralollo, kuva avuttomasta hampuusista suoraan sanoen.
xxx/ellauri121.html on line 555: Pro life on puhtaasti koirassukupuolen siirto sukupuolten sodassa, samaa meisinkiä kuin naisten ympärileikkaus. Enemmän eitoivottuja lapsia naisille on enemmän toivottua ilmaista jälkeläistuotantoa miehille. Vanha kunnon Pat pidetään ruodussa jalkaan kettingillä kiinnitetyllä lapsella. Abortti ja ehkäisy on naisten rumia vastavetoja, niistä on vittu päästävä, vittuun on miehen päästävä vapaasti jättämään pikku limainen viestinsä. Mällimese lopettaa kivulloisen menstruaation, sitä voi suositella lääkkeexi myös Annalle. Minä vaadin! Mitäs soitatte tänne hätänumeroon klo 4am, ettekö tajua täällä nukutaan, kysyy loistohotellin hätäpuhelimen uninen helleeni. Ottakaa 2 aspiriinia ja tulkaa aamulla. Kikka ei ehkä jaxa enää yhtäkään lastenlasta. Koiratkin on harmittomampia. Mulle tuottaa nekin jo vaikeuxia.
xxx/ellauri127.html on line 106: uninen pennywise!
xxx/ellauri175.html on line 352: "On todellakin myöhäistä", sanoi lordi Ewald sytyttäen sikarin, "ja sinun täytyy olla uninen, Alicia? "Kyllä, haluaisin levätä vähän!" hän sanoi.
xxx/ellauri177.html on line 186: -- Kuinka onnistuin elämään ilman sinua? hän kuiskasi ojossa. Mutta en ollut elossa, olin kuin uninen eläin... Ja tässä olet minulle nyt! Ja sinä et ole kukaan muu kuin minä itte! Kuuntele, et saa koskaan jättää minua; sillä sinä olet minun hengenvetoni, sinä ottaisit pois henkeni. Pysymme toisissamme, so. minä sisällä ja sinä tuppena. Sinä tulet olemaan minun lihassani, niin kuin minä olen sinun, noin niinkö Eski Saarisen suhteellisuusteorian mielessä. Jos jätän sinut jonain päivänä, olkoon kirottu, kuivukoon ruumiini kuin hyödytön ja huono ruoho! Hän tarttui hänen käsiinsä ja toisti ihailusta vapisevalla äänellä: -- Kuinka kaunis oletkaan! Saanko pluvan vai pussataanko ensin?
9