ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri100.html on line 1366: Barthesin vastaus oli koittaa selvittää mikä tekee kirjoista uniikkeja ja originelleja. Kirjassa Le degré zéro de l´écriture (1953), se väittää että konventiot vaivaa sekä kieltä että tyyliä, eikä ne ole sixi luovia. Sen sijaan "kirjoitus", se miten kirjailija vääntelee tyylikonventioita) on se ainut uniikki ja luova akti. Mut heti kun toi uusi vääntely tulee tunnetuxi, se muuttuu klisheexi. Sixipä (kuten huomautti Jussi Jurkka selvänäkevästi radiossa) taiteessa tarvitaan koko ajan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, muuten ei ole koko taidetta.
ellauri152.html on line 229: Kolminkertaisesti mystisessä kohdussa, minne miehet ei pääse, me ollaan juhlittu, yön Astarte, maailman äiskä, jumalten elämän lähde! Mä kerron siitä jotakin, mutten enempää kuin on lupa. Seppelöidyn siittimen ympärillä, n. 120 naista tasapainoilee kiljuen. Vanhat masit on miesten asuissa, toiset on tätitunikoissa. Parfyymien lemut, soihtujen käry kelluu meidän keskellä kuin pilvet. Mä itkin kuumia kyyneliä. Kaikki me heittäydyttiin selälleen Borbeijan jalkoihin. Loppupeleissä, kun uskonnollinen akti oli suoritettu, ja kun sinipunainen siitin oli uponnut uniikkiin karvakolmioon, silloin alkoi mysteeri, muttei siitä sen enempää.
xxx/ellauri044.html on line 182: Minä olen uniikki ja spesiaali ja vain parhaat ymmärtävät mua.
xxx/ellauri044.html on line 1048: Burgo kommentoi romanttista rakkautta eli hullaannusta aika kuivasti, ellei tylysti. Siihen sisältyy kaupankäyntiä. Tuntuu ihanalta saada kuulla olevansa niin erityislaatuinen että ansaizee tulla hemmotelluxi, vaikka pitäisi olla selvää, ettei tosiasiassa ole sen erityislaatuisempi kuin kukaan muukaan. Jokainen on uniikki, se on tautologia:
xxx/ellauri124.html on line 293: Lumihiutale tarkoittaa TikTokin puolella ihmistä, joka loukkaantuu helposti. Merkitys on saanut alkunsa pilkallisesta termistä unique snowflake eli uniikki lumihiutale. Sitä käytetään kuvaamaan tyyppiä, joka pitää itseään erityisenä eikä kestä “rakentavaa“ kritiikkiä. Vittu lumihiutaleet on paljaalla silmällä kazoen kaikki samanlaisia.
xxx/ellauri229.html on line 704: Hemmetti, lukisivat edes Jaakko Hintikan kysymysten logiikkaa, sieltä näkis että kysymys on väärin asetettu jos sen presuppositio on falski. Esim. Mixi elämme? Mikä on elämisen tarkoitus? Ei ole mitään yhtä syytä (uniikkiuspresuppositio on siis falski), vaan kausaalisyitä on erittäinkin monia, ize asiassa enemmän kuin riittävästi. Sen sijaan tällä kaikella ei ole mitään sen kummempaa tarkoitusta, ei tätä ole kukaan suunnitellut etukäteen, kuhan menee niinkuin on mennäxeen. Eli tämän kysymyxen olemassaolopresuppositio ei pidä paikkaansa.
xxx/ellauri379.html on line 259: Söpöysmerkki (engl. cutie mark) on symboli, joka ilmestyy ponin kupeeseen tämän löydettyä oman erikoiskykynsä. Söpöysmerkki on uniikki jokaisella ponilla, eli kahdella ponilla ei ole mahdollista olla samaa merkkiä. Söpöysmerkki saadaan useimmiten varsana, vaikkei sille ole ikinä annettu tarkkaa ikää. Söpöysmerkkiä ei voi pakottaa ilmaantumaan, vaan se tulee kun on sen aika.
8