ellauri011.html on line 874: Voiko olla lattapää ja hourupää yhtä aikaa? Voi, Paulo Cohelo on siitä todiste. Lattapää joka houruaa magiansa kahdessa ulottuvuudessa kuin lude,
ellauri098.html on line 635: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori sisältää neljä eri ulottuvuutta, joilla testattavien preferenssejä mitataan. Indikaattorin kysymysten perusteella selvitetään, kumpaa preferenssiä (I–E, S–N, T–F ja J–P) testattava luontevammin jokaisessa neljässä ulottuvuudessa käyttää. Myers–Briggsin tyyppi-indikaattorin teoria koostuu 16 erilaisesta persoonallisuustyypistä, ja indikaattorin tuloksena saadaan vastausten perusteella sopivin näistä persoonallisuustyypeistä, sen perusteella miten kysymyksiin annetut vastaukset sijoittavat testattavan neljällä eri ulottuvuudella.
ellauri158.html on line 51: According to More, Spinoza is a materialist (“matter is God”). Against this position, More attempts to show that a spiritual God is required to explain certain pertinent facts about our world, including the existence of motion. Tää More on niin hölmö ettei sitä jaxa edes lukea. Tää More oli Henry More, eikä se Erasmuxen jesuiitta homoystävä Thomas. Henry on varsinaisen luupään näköinen. Se kexi kysymyxen "montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan päällä". Oireellisesti sitä siteeraavat Ralph "Waldo" Emerson ja kreivitär Blavatsky. Sen mielestä enkeleillä piti olla perse, nimittäin 4. ulottuvuudessa. (Sixi niitä mahtuu niin monta nuppineulan päälle.)
ellauri162.html on line 437: IV. Toinen tercet - Uusiminen kuoleman jälkeen Ja myöhemmin enkeli, joka avasi ovet, Tulee elvyttämään, uskollinen ja iloinen, Tahratut peilit ja kuolleet liekit. Jakeessa 12 "myöhemmin" käännetään varmuus, se tapahtuu. Jakeessa 12 "Enkeli", paratiisin symboli, näyttää vahvistavan, että rakastavaiset ovat kuolleet. "Ovet" voivat myös herättää paratiisin portit. Runoilija on edelleen mystisessa ulottuvuudessa, ja lisäksi uskonnollisen leksikaalinen kenttä on läsnä koko runossa ("taivaat", "mystinen", "enkeli"). Jakeessa 13 kuolema lyödään: verbi "elpyä" (joka edelleen vahvistaa, että rakastajat olivat kuolleet, koska heidät on elvytettävä) osoittaa, että enkeli elvyttää rakastajat, ja tämä paluu elämään on onnellinen, kuten enkeli osoittaa "uskollinen ja iloinen".
ellauri238.html on line 119: Siellä hän oli. Mutta jossakin muussa ulottuvuudessa kuin alkuillasta. Siinä ulottuvuudessa jossa hän nyt oli, minua ei ollut olemassa. Hänen todellisuudessaan oli vain tämä tyttö, Leena, jonka hän oli iskenyt, tai tämä hänet. Minä halusin lompakkoni, avaimeni ja rahat, ja pyysin niitä aluksi sävyisästi ja vähitellen yhä kiivaammin. En saanut mitään vastausta. Minua ei ollut. Räyhäsin siinä aikani, mutta vastareaktion täydellinen puuttuminen sai minut raivostumaan niin, että lopulta sieppasin pöydältä tyhjän viinipullon ja pamautin sillä Penttiä päähän. Ei mitään tehoa. Hän vain ravisteli lasinsirut hiuksistaan. Minä taas viiltelin ranteitani pullon sirpaleilla. Silläkään ei ollut mitään vaikutusta.
ellauri316.html on line 735: toteutettiin elämän taloudellisessa ulottuvuudessa. Heidän filosofiansa
ellauri454.html on line 242: Talonpojat ja ammattitaidottomat työläiset korostivat älymystön hienoa elämäntapaa. Työläiset pitivät heitä parhaimpana ja talonpojat huonoimpana. Puhtaat, tyylikkäät, hyvin pukeutuneet, miellyttävät, nauttivat kulttuuriviihteestä, puhuvat ja kohtelevat muita asianmukaisesti: näin toimihenkilöt kuvailivat itseään. Toimihenkilöihin 1960-luvulla liitettyjä negatiivisia piirteitä olivat ylimielisyys, nokkavuus ja itsensä ylistävä asenne. Toimihenkilöt osoittautuivat kiintyneimmiksi luokkaepätasa-arvoon. Työntekijät (etenkin ammattitaidottomat) kertoivat närkästyneinä, että toimihenkilöiden lapsia usein kiellettiin leikkimästä lastensa kanssa. 70-luvun komedioiden pääpointti on näyttää intellektuelli mies ahdingossa, koska valtavirran patriarkaalisessa kulttuurissa vain mies voi edustaa ihmistä – toimijaa, joka ansaitsee kunnioitusta ja johon yleisö voi samaistua. Tämän ihmisen ahdinko johtuu ensinnäkin edellä mainitusta talonpoikien ja työläisten noususta kaupunkitilaan – jota intellektuellin on tästä lähtien jaettava heidän kanssaan – ja toiseksi liiallisesti emansipoituneista naisista. Häntä ympäröivien naisten vahvuus, itsevarmuus, taloudellinen riippumattomuus ja itsenäiset mielipiteet ovat yksinkertaisesti jotain, mihin intellektuelli ei ole tottunut. Tämä heittää hänet pois roolista, jossa hän haluaa olla – herrasmies, viehättävä poikamies ja sitten kotitalouden päätöksentekijä – ja siten naisten vahvuus syventää hänen luokkavieraantumistaan. Kaksinkertainen tasa-arvoistaminen – sekä luokka- että sukupuoliulottuvuudessa – ajaa intellektuellin hulluuteen, koska se riistää häneltä kahdesti johtajuuden. Tässä käsitellyt komediat ovat raaka reaktio syntyperän ja sukupuolihierarkian moninkertaisiin rikkomuksiin, mutta eivät vain reaktio; ne myös... toimivat työkaluina, joiden tarkoituksena on palauttaa vanha järjestys esittämällä uusi idioottimaisena ja absurdina, sellaisena, joka tuo onnettomuutta kaikille. Älymystön johtavaa roolia ei 1970-luvun asiantuntijat enää kuvailleet edellisen aikakauden ongelmallisena taakkana, vaan todisteena siitä, että Puola oli moderni maa.
xxx/ellauri113.html on line 123: niin miten se voi mennä kiekuralle? Missä se on sen aikaa kun se matkaa taaxepäin? Ei ajassa vaan jossain viidennessä ulottuvuudessa? Vai voiko aika ize kiertää kehää? Tapahtumiin tulee sillon toistoa ja/tai epäjatkuvuus kuin uudelleen pyörivässä filmissä.
8