ellauri012.html on line 853: - Monet asiat maailmassa muuttuvat, mutta yhä pitää paikkansa se sanonta, että henkilö tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. - Tuo oli oikeata henkilön puhetta. Mutta kyllä silti kaipaa aikaa, jolloin laivat oli puuta ja henkilöt metallia. - Niin, sitä ei ole enää henkilömuistiin nähty. Kunnon henkilökkäät, henkilöiset henkilöt ovat harvassa. Vastaavasti naisista on tullut henkilömäisiä, henkilöittävät jo hallituspaikkoja, pilkkaavat entisajan suurhenkilöitä. Kyllä alkaa olla aika henkilöasiahenkiöiden ajaa henkilöasiaa! - Sanasta henkilöä, sarvesta nautaa! Mutta asiasta kolmanteen, ei nimi henkilöä pahenna, jos ei henkilö nimeä. Vaikka se olisi niin spede kuin Henkilö Reenkola. - Niin tai ulkomaille mennäxemme Ludwig Henkilö van Rohe. Kyllä näin henkilöiden kesken henkilö henkilölle puhuen voitaneen siten todeta. Niinkuin elokuva Etäisten laaxojen henkilö meille opettaa: henkilön on tehtävä mitä henkilön on tehtävä, että säilyy henkilökunnia. - Ei mutta nyt on saatava jotain henkilöä väkevämpää. Varovasti kuitenkin, väkijuomat alentavat henkilökuntoa. Etenkin meidän henkilöiden henkilöiden on oltava tässä varuillaan, jotka leikimme junahenkilöitä henkilöiden veeseessä puhtaasti henkilöseurassa, ihan henkilöissä, mihin tarvitaan notkumaton miekka henkilöä myöten.
ellauri017.html on line 100: Viron matka oli ensimmäinen perheen matka ulkomaille omalla autolla, ja hauska niin, vaikkei otettukaan mukaan yhtään lisäelefanttia. Helmi oli kolmen, se halus pitää ikkunoita auki, vaikka Seijaa vilutti, ja sanoi: Tossssi kuuma, roikkui takaikkunan ruuvausveivissä kuin iiliäinen. Tää oli eka vuosi kun vapaassa Virossa pääsi matkustelemaan. Mentiin yhdellä bensatankillisella koko matka: Tallinnasta Pärnuun, missä oltiin yötä suomalaisten pykäämässä Ranna hotellissa, ja sieltä Riikaan, jossa yövyttiin Jurmalassa rannalla. Riianlahti oli silloin vielä täynnä öljysaastetta, ja Pauli ja mä mentiin aikaisin aamulla salaa sinne uimaan, koska Seija oli kieltänyt. Latvian rantamezät oli punaisenaan ahomansikoita. Ikinä en ole nähnyt niin paljon metsämansikoita kerralla. Saarenmaalla oli hyvin kaunista. Oltiin päivä hiekkarannalla. Asuttiin jonkun perheen pitämässä majapaikassa, jossa saatiin niin paljon ruokaa vielä myöhään illalla, että (Paulin koulussa kirjoittaman aineen sanoin) Don Läskit lyllersivät vaivoin yläkertaan ruokapöydästä. Tältä matkalta tuotiin postilaatikon avaimenperä, jossa on Eesti Vabariikin viisisentinen. Nyt ei ole Viru enää vaba, niilläkin on euroja ja senttejä.
ellauri019.html on line 1097: Pezamokin meni kuin Suomineidon nazitervehdyxeen ojentunut käsi. Hangonniemi joutui karanteeniin ja riippuu surullisesti alaspäin. Mitä lieneekin aarteita Suomessa ei niistä osata nauttia vaan myydään ulkomaille ja ahnehditaan aina lisää.
ellauri028.html on line 849: Tapio Vinhaperä on yleisen kirjallisuustieteen yritysprofessori erityisalanaan grillituotteet. Viran lahjoitti Yrjön Grilli Taavetista. - Kyllä minä en näe tässä mitään eturistiriitaa. Yritys ja tiedemaailmalla on paljon yhteisiä intressejä, kuten saunaillat, pitkät kokousmatkat ulkomaille ja nuoret opiskelijatytöt. Joko muuten mainizin, että Ykän grillissä saa takaa maistuvaisia ja sinne kannattaa tulla kauempaakin?
ellauri030.html on line 502: Seuraava pätkä on kopsittu saxankielisestä Wikipediasta. Englantilaisessa on vähän eri juoruja, jotka on käännetty tänne. Artturi syntyi 1788 Danzigissa, nykyisessä Gdanskissa. Isä oli kauppias ja äiti piti Goethellekin kelvannutta kirjallista salonkia. Porukka muutti 1793 eli Ranskan giljotiinikekkereiden aikaan Hampuriin, kun Puola oli menettänyt Gdanskin Preussille. Isä-Heikki jatkoi helppoheikin hommia Hampurissa. Artun oli määrä jatkaa kaupassa, mutta Arttu perkele! halus lukioon. Iskä ei päästänyt sitä turhuuteen, mutta pääsi se kuitenkin vaihtoon ulkomaille. Iskältä ei kauppa käynyt, se hyppäs masixena talon katolta. Äiti ja sisko muutti Weimariin, Arttu jäi Hampuriin. Ja eikun kimnaasiin, kun ei ollut iskä eikä äiti enää kieltämässä. Pihkaantui vähän johki näyttelijättäreen, siitä ei tullut muuta kuin sydänsurua.
ellauri049.html on line 243: Artikkelissaan Rajala tuo esille ainakin kolme vakavampaa Sarkian suhdetta, jotka olisivat voineet olla seksuaalisia. Tunnetuin lienee suhde Uuno Kailaaseen. Siitä on myös niukalti tietoja Kailaksen (Kailaan? Kailasin?) papereissa. Toisaalta matkat ulkomaille olivat tässäkin asiassa henkireikä Sarkialle. Reikäpä hyvinkin. Tapasikohan Kalle ulkomailla Immi Helleniä? Tuskinpa. Olivat ihan eri ikäpolvea. Mutta Linda Pylkkäsen saattoi hyvinkin tavata.
ellauri049.html on line 249: Sarkialla on sanottu olleen suomenkielisistä runoilijoista täydellisimmän kielentajun (lähde?). Hän saattoi luoda harmonian tunnelman vain sanojen asun merkityksen ja runosäkeiden poljennon avulla. Sarkian sanotaankin lausahtaneen ”Minun suurin onneni on se, että saan runoilla suomeksi. (lähde?) E. Saarinenkin sanoi, ettei se voi levitä ulkomaille, koska suomen kieli on sen työkalu. LOL.
ellauri049.html on line 253: Sarkia sai runouteensa paljon vaikutteita käännöstyöstään, joka oli hyvin monipuolista, mutta myös matkat ulkomaille olivat hänen ohjelmassaan jo varhain. Panu Rajala toteaakin esitelmässään:
ellauri063.html on line 285: Schnittkellä oli usein ristiriitoja neuvostoliittolaisen byrokratian kanssa ja säveltäjän ensimmäinen sinfonia joutui käytännössä esityskieltoon. Hän sai myös matkustuskiellon ulkomaille vuonna 1980. Vuonna 1985 Schnittke sai aivohalvauksen ja vajosi koomaan. Valitettavasti hän kuitenkin toipui, jopa niin että kykeni jatkamaan säveltämistä. Eroa ei huomannut. Vuonna 1990 Schnittke muutti Hampuriin. Hänen terveytensä ei kohentunut, ja hän kuoli Hampurissa vuonna 1998.
ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille.
ellauri135.html on line 908: Viimeksi kun he näkivät toisiaan 1838 - Varvara Lopukhina ja Lermontov näyttivät olevan ikuisesti unohtuneet toisiltaan. Varvara Alexandrovna meni miehensä kanssa ulkomaille ja ajoi Pietarin matkalla. Silloin runoilija palveli Tsarskoe Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja hellästi ..." - tämä runo, kuten tunnepeili, näytti mitä koki Lermontov ja Varvara Lopukhina. Viimeiseen kokoukseen rakkaustarina ei päättynyt.
ellauri135.html on line 909:

He tapasivat viimeksi vuonna 1838 -Varvara Lopukhinan ja Lermontovin olisi pitänyt unohtaa toistensa hyväksi. Varvara Alexandrovna miehensä kanssa meni ulkomaille ja ajoi Pietariin matkalla. Tuolloin runoilija palveli Tsarskoye Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja varovasti ..." - tämä runo on kuin peilin kazomista tunteista, joita Lermontov ja Varvara Lopukhin kokivat. Viimeisen kokouksen rakkaustarina ei voinut päättyä.
ellauri144.html on line 717: Ensimmäisen "herkän" vaiheen teokset syntyivät kotiseudulla Espanjassa. Toinen "älyllinen" vaihe alkoi, kun Himénez matkusti New Yorkiin mennäkseen naimisiin kääntäjä Zenobia Camprubín kanssa ja vietti tämän kanssa pitkän kuherruskuukauden, jonka aikana nuori vaimo (joka oli myöskin runoilija, espanjansi valitettavasti Tagoren lurituxia) luki Himenezille amerikkalaisen runouden espanjankielisiä käännöksiä. Kolmas "ärhäkkä" vaihe alkoi Espanjan sisällissodan aikana, kun Himénez muutti ulkomaille. Hän asui ensin Kuubassa ja myöhemmin Puerto Ricossa. Mexicon sotaministeri Don Jimenez Faria oli ärhäkkä ukko hänkin.
ellauri150.html on line 348: Dreyfus-juttu (ransk. Affaire Dreyfus) oli Ranskaa vuosina 1894–1906 kuohuttanut oikeusjuttu. Sen keskushenkilönä oli Ranskan armeijan yleisesikunnassa palvellut kapteeni Alfred Dreyfus, jonka väitettiin välittäneen saksalaisille sotasalaisuuksia. Dreyfusin tuomitseminen elinkautiseen vankeusrangaistukseen jakoi ranskalaisen yhteiskunnan voimakkaasti tuomion tukijoihin ja Dreyfusin syyttömyyteen uskoviin. Lopulta Dreyfus armahdettiin ja julistettiin syyttömäksi ja oikeaksi vakoojaksi paljastui majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházy, eli joku vitun madjaari joka pötki pakoon ulkomaille. Alfred Dreyfusilta riistettiin sotilasarvo École Militairen pihalla ja veikko lähetettiin Pirunsaarelle. Tuomiota sittemmin vähän lievennettiin, armahdettiin ja lopulta pyörrettiin kokonaan. Dreyfus sai ylennyxen majurixi ja papukaijamerkin. Sori siitä! No hard feelings!
ellauri203.html on line 511: Krimin sodassa kärsityn tappion aiheuttama pettymys sai Kukolnikin eroamaan virkauraltaan ja matkustamaan ulkomaille hoitamaan terveyttään. Palattuaan Venäjälle hän asettui asumaan Taganrogiin, jossa hän toimi aktiivisesti kotikaupunkinsa ja Donin alueen hyväksi. Kirjallisuuselämään Kukolnik ei enää palannut, mutta joitakin hänen teoksiaan julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen.
ellauri241.html on line 890: While thou art pouring forth thy soul abroad Kun sä vuodatat sielusi ulkomaille
ellauri242.html on line 251: Kollontai joutui pakenemaan ulkomaille vuonna 1908. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hän oli Tirolissa valmistelemassa kansainvälistä naisten kongressia Wienissä. Rosa Liebknecht sai järjestettyä hänet puolueettomiin maihin sodan alta. Hän liittyi bolševikkeihin 1914 palatessaan Venäjälle.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri246.html on line 541: On sanottava, että venäläisten ulkomaisten edustajien keskuudessa Brodski ei ole kaikki, on jotain lahjakkaitakin runoilijoita joiden joukossa on oikeita ympärileikattuja juutalaisia. Nimittäin Naum Korzhavin, Yuri TugaNovsky, Bakarhyt Kenegeev, Dmitry Basyshev, Lev Losev. Niistä, kuten metropoli runoilijoiden keskuudessa on realistit, modernistit, postmodernistit. Työskentelyssä suurin paikka vie talon arkkityyppejä luopuneesta kotimaasta. Esimerkiksi Nauma Korzhavin kirja nimeltä "kirje Moskovaan". Runko tunnustaa, että hän kirjoittaa ei länsi-lukijalle, ei ulkomaille. Hän on ajatuksia ja tunteita entisessä kotimaassaan ja kaikki, jotka luo vuosia maastamuuttona, näkee kirjeenä venäläiselle lukijalle, toivoo, että hänen tekstinsä tarvitaan jotain, he auttavat selviytymään ja muodostamaan.
ellauri246.html on line 556: Kuten tiedätte, länsimaissa ei pidetty tuomittavana sähläystä muissa valtioissa. Tämä on yksi maamme ja länsimaisten valtioiden eroista. Neuvostoliiton älykkyyden edustajat voivat päästä ulkomaille vain karkotusmenettelyn kautta.
ellauri246.html on line 625: "Tiesin, että OVIR-kansalaisista ei vain kutsunut sitä ja edes ajatellut, ei jättänyt minua ulkomaille. Sanoin, että olin täynnä myöhään, kellot seitsemällä illalla, ja he: kiitos ja seitsemässä odotamme. Hän otti minut munasoluihin ja ystävällisesti kysyi mitä kuulin. Kaikki on kunnossa, vastaus. Hän sanoo: Olet saanut kutsun Israelille. Kyllä, sanon, sai; Ei vain Israelissa, vaan myös Italiassa, Englannissa, Tšekkoslovakiassa. Miksi et hyödyntää Israelin kutsua, kysyy eversti. Ehkä luulit, ettet anna sinun? No, ajattelin, vastaan, mutta ei tämä tärkein asia. Mitä? - pyytää eversti. En tiedä mitä tehdä siellä, vastaus. Ja täältä keskustelun muutokset. Kind poliisi "sinä", hän menee "sinuun" Sitä minä kerron teille, Brodski. Täytät nyt tämän lomakkeen, kirjoita lausunto, ja päätämme. Ja jos kieltäydy? - Minä kysyn. Eversti tähän: sitten kuumapäivät tulevat sinulle. Olin istumassa vankilassa kolme kertaa. Kaksi kertaa henkisessä sairaalassa ja kaikki voisivat oppia näissä yliopistoissa, hän hallitsi täynnä. Hyvä, sanon. Missä nämä paperit ovat? Se oli perjantai-iltana. Maanantaina uudelleen puhelu: Mene ja siirry passi. Sitten kauppa alkoi - lähtöä. En halunnut mennä heti. Ja he ovat siinä: sinulla ei ole passia. " Brodsky oli liian sidottu - vanhempansa, hänen poikansa, ystäviensä, kotimaisen kaupunkiin, liian paljon vaalia äidinkielen väliaineen jättää peruuttamattomasti. Leningrad KGB:lla on kuitenkin heidän näkemyksensä vanhasta asiakkaasta. Se esitteli kätevän tapauksen päästä eroon arvaamattomasta runoilijalle kerran ja kaikille. Brodsky ei oikeastaan antanut mitään kerätä eikä sanoa hyvästit. 4. kesäkuuta 1972 kymmenen päivää hänen 39. vuosipäivänsä jälkeen Brodsky lensi Leningradista Wieniin. Poistumasta maasta, koska se näytti olevan ikuisesti, menossa Pulkovon lentokentälle, Brodsky kirjoitti kirjeen CPSU: n pääsihteerille, Leonid Brezhnev:
ellauri254.html on line 546: Aleksei Maksimovitš Peškov, ven. Алексей Максимович Пешков, 28. maaliskuuta (J: 16. maaliskuuta) 1868 Nižni Novgorod – 18. kesäkuuta 1936 Moskova), kirjailijanimeltä Maksim Gorki (ven. Максим Горький, oli venäläinen, sittemmin neuvostovenäläinen kirjailija, poliittinen aktivisti ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajia. Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 hän asui ulkomailla, enimmäkseen Caprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallan­kumous­yritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri254.html on line 655: Mentyään setänsä luo Odessaan opiskelemaan, hän tutustui vallankumouksellisiin piireihin ja oli mukana perustamassa Etelä-Venäjän työläisliittoa 1897 sekä marxilaista Venäjän sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta 1898. Trotski pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi 1898 ja karkotettiin Siperiaan. Vuonna 1902 hän pakeni karkotuspaikastaan ulkomaille, jättäen jälkeensä vaimonsa Aleksandra Sokolovskajan ja kaksi lastaan. Hän otti käyttöön pseudonyymin Trotski, jolla hänet sittemmin opittiin tuntemaan. Nimen hän lainasi Odessan vankilan päävanginvartijalta.
ellauri254.html on line 659: Vuonna 1905 Trotski palasi Venäjälle ja osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen. Hänet valittiin joulukuussa Pietarin työläisten neuvoston johtoon, mutta pidätettiin pian ja karkotettiin Siperiaan uudelleen tammikuussa 1907. Trotski pakeni toistamiseen ulkomaille vielä samana vuonna ja toimi maanpaossa Wienissä vallankumouksellisten lehtien toimituksissa, joissa hänet huomattiin etenkin Balkanin sotia koskevan raportointinsa ansiosta. Tänä aikana hän kehitteli jatkuvan vallankumouksen teoriansa, jonka keskeisenä ajatuksena oli, että tsaarinvastainen demokraattinen vallankumous voisi työväenluokan johtamana jatkua luonteeltaan sosialistisena. Hän vastusti ensimmäistä maailmansotaa, mistä syystä hänet karkotettiin maasta toiseen. Älä nyt tuu, me kaikki halutaan nyt sotia. ("Vastustaa" esiintyy kanssa vitun monta kertaa tässä albumissa.) Helmikuun vallankumouksen puhjetessa Venäjällä hän oli lomailemassa New Yorkissa Yhdysvalloissa.
ellauri256.html on line 202: Aleksei Maksimovitš Peškov, ven. Алексей Максимович Пешков, 28. maaliskuuta (J: 16. maaliskuuta) 1868 Nižni Novgorod – 18. kesäkuuta 1936 Moskova), kirjailijanimeltä Maksim Gorki (ven. Максим Горький, oli venäläinen, sittemmin neuvostovenäläinen kirjailija, poliittinen aktivisti ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajia. Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 hän asui ulkomailla, enimmäkseen Caprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
ellauri256.html on line 213: Gorki osallistui vuoden 1905 vallan­kumous­yritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, samaan missä Bakunin luki tiilenpäitä 50v aiemmin, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Nää on aika kärkeviä amerikanvastasia peflettejä (olen lukenut niitä Internet Archivesta).
ellauri256.html on line 229: Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Ne on aika ankaria amerikkalaisvastaisia peflettejä.
ellauri274.html on line 475: 2:00:56 база не поставки сырья за рубеж а производство товаров с высокой добавленной стоимостью Это позволяет 2:00:56 pohjana ei ole raaka-aineiden toimittaminen ulkomaille, vaan korkean lisäarvon tavaroiden tuotanto, mikä mahdollistaa
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri286.html on line 302: Kirjassani historialliseen henkilöön pohjautuva Edgar työskentelee KGB:lle – ja myös Kodumaa-lehdelle, joka oli KGB:n menestyksekäs projekti: lehdeksi naamioitu vaikutusväline, joka oli kohdistettu ulkomailla asuvaan vironkieliseen väestöön. Kyseessä oli ainoa vironkielinen julkaisu, jota sai tilata ulkomaille.
ellauri286.html on line 307: Suomalaiset, jotka olivat opetelleet viroa kyseisestä lehdestä, olivat olleet autuaan tietämättömiä lehden epäjournalistisista tarkoitusperistä ja olivat kyynelehtineet lehdessä julkaistujen kuvien vuoksi: kuvissa esiintyi ihmisiä, joiden Neuvosto-Virossa asuvat läheiset etsivät sodan tiimoilta ulkomaille kadonneita sukulaisiaan ja pyysivät lähettämään heitä koskevaa tietoa.
ellauri286.html on line 373: Merkittävä osa merkittävistä venäläisistä kirjailijoista on muuttanut ulkomaille. Merkittävä kirjailija Mihail Shishkinin mukaan merkittävä ero neuvostoaikaan on se, että nyt toisinajattelijat nimenomaan halutaan pois maasta. Hah, kyllä ne haluttiin pois maasta neuvostoaikanakin, mutteivät ne lähteneet, tarrasivat synnyinmaahan kuin Tintin laastari.
ellauri288.html on line 486: Myös Silm koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä realistis-psykologisessa osassa kerrotaan teologi I:n tarina Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa ylioppilastoverin silmin. I:stä tuntuu, että häntä seuraa salaperäinen Silm. Hän aloittaa teologian opinnot, tekee kuten monet muutkin vähän yhteistyötä KGB:n kanssa päästäkseen ulkomaille, tunnistaa itsestään gnostikot ja kabalistit, joiden avulla hän yrittää kavaltaa vainoharhaisen Silmin. Mutta kertomuksen toisessa osassa selviää, Silmä ei ole KGB eikä mikään muukaan salainen järjestö, vaan mm. Yhdysvaltain dollariin ikuistettu Mordorin paha silm.
ellauri290.html on line 79: Vaikka juutalainen väestö oli saanut tiukat määräykset, joiden mukaan heidän oli pysyttävä kaikkialla hinnalla millä hyvänsä, arabiväestö vaikutti enemmän yleisistä turvattomuudesta, jolle maa oli alttiina. Jopa 100 000 arabia Haifan, Jaffan ja Jerusalemin kaupunkien ylä- ja keskiluokista tai juutalaisten hallitsemista alueista evakuoitiin ulkomaille tai arabikeskuksiin itään.
ellauri310.html on line 99: toisaalta itse tekemällä säästää todella paljon. – Koska ulkomaille ei
ellauri313.html on line 788: Aikaisemmin israelilaisten täytyi oppia englantia, kotiuttaa perheensä juuriltaan ja lähteä seurakunnistaan ​​tutkimaan Raamattua ulkomaille. Mutta nykyään Raamattukollegiomme kautta pastorit ja palvelutyön johtajat kuten Olavi Syväntö voivat tutkia Raamattua hepreaksi, hakea siitä peukalovärssyjä vasemmalla peukalolla, ja pysyä yhteisöissään, kun niistä tulee porukkaa palvelemaan palveluksessa kaikkialla Israelissa.
ellauri316.html on line 338: Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsenten allekirjoittama kirje, joka tuli tunnetuksi "63:n kirjeenä" (myös: 62, joku jänisti) vaati kirjoittajien vapauttamista takuita vastaan ja väittivät, että oikeudenkäynti itsessään aiheutti enemmän mainehaittaa kuin kirjoittajien teokset. Allekirjoittajina olivat Korney Chukovsky, Ilja Ehrenburg, Viktor Shklovsky, Venyamin Kaverin, Bella Akhmadulina,Bulat Okudzhava ja Arseny Tarkovski plus 56 never heardia. (Tai 55.) Helmikuun 14. päivänä 1966 25 huomattavaa Neuvostoliiton intellektuellia kirjoitti avoimen kirjeen Leonid Brežneville, silloiselle pääsihteerille, pyytäen, ettei stalinismia palauteta kuntoon. Heidän joukossaan olivat akateemikot Andrei Saharov, Vitali Ginzburg, Jakov Zeldovitš, Mihail Leontovitš, Igor Tamm, Lev Artsimovitš, Pjotr Kapitsa ja Ivan Mayski, kirjailijat Konstantin Paustovsky [tästä hyypästä on muuten paasaus] ja Viktor Nekrasov, säveltäjä Dmitri Šostakovitš, näyttelijät Smoktu Innnovsky May, Oleg Yefremov ja monet muut vähemmän julkkixet. Kirjettä levitettiin laajalti samizdatissa, mutta virallinen lehdistö ei koskaan julkaissut sitä. Jotkut allekirjoittajista kärsivät seurauksista, kuten ulkomaille matkustamisen kieltämisestä ja teoksensa virallisen julkaisemisen rajoituksista.
ellauri316.html on line 468: Teoksissaan hän julisti, että "periaate 'mikä ei ole kiellettyä on sallittua' tulee ymmärtää kirjaimellisesti". Maanpaosta kirjoitetussa kirjeessä hän ilahdutti fyysikkokollegaa ja kaikkia vapaiden markkinoiden puolestapuhujia sanoilla: "Onneksi tulevaisuus on arvaamaton ja myös - kvanttivaikutusten vuoksi - epävarma." Saharoville tulevaisuuden määrittämättömyys tuki hänen uskoaan, että hän voisi ja hänen pitäisi ottaa siitä henkilökohtainen vastuu. Sepä oli seppomainen möläys! Tervetuloa länteen Andrei, seppoilemaan vapauteen. Huhtikuussa 1985 Saharov aloitti uuden nälkälakon vaimolleen matkustaakseen ulkomaille sairaanhoitoon. Hänet vietiin jälleen sairaalaan ja pakkosyötettiin.
ellauri317.html on line 509: Hän asui Malakhovkassa lähellä Moskovaa Chekan valvonnassa. Vuonna 1923 hän yritti paeta ulkomaille epäonnistuneesti ja tuomittiin 3 vuodeksi maanpakoon ja pidettiin Vorontsovon OGPU:n valtiontilalla lähellä Moskovaa. Sitten hän oli maanpaossa Samarkandissa (1925-1928) ja Taškentissa (1928-1930).
ellauri322.html on line 325: En kestä ajatella, etten ole enää, kadotan itseni, vaikka olemassaolo on usein vain tuskallista tietoisuutta kurjuudesta; Ei, minusta näyttää mahdottomalta, että lakkaisin olemasta tai että tämä toimelias, levoton henki, joka on yhtä elävä ilolle ja surulle, järjestettäisiin vain pölyxi, joka on valmis lentämään ulkomaille heti, kun kevät napsahtaa tai kipinä sammuu, joka pitää sen koossa. Varmasti tässä sydämessä asuu jotain, joka ei ole katoava, ja elämä on enemmän kuin unelma. Eix je?
ellauri328.html on line 359: "Sama tahti jatkui meillä sodan sytyttyäkin". Pekka Peitsi kirjoittaa Talvisodan aikana ryssä oli sotilaana alamittainen ja halveksittava vastustaja, niin esitettiin sekä kotimaalle että ulkomaille Ja kun mahtava vihollinen sitten ylivoimallaan pakotti meidät rauhaan, oli kansa, joka ei tuntenut olosuhteita rintamalla, vaan oli luottanut viralliseen propagandaan, totisesti vallan pyrstöllään: kuinka annettiin Karjala nille. jotka olivat jo alakynnessä.
ellauri331.html on line 503: Vuonna 1961 Novosti Press Agency (APN) seurasi Sovinformburoa. Siitä tuli Neuvostoliiton julkisten organisaatioiden johtava tiedotus- ja lehdistöelin. APN:n perustajat olivat Neuvostoliiton journalistiliitto, Neuvostoliiton kirjailijaliitto, Neuvostoliiton ystävyys- ja kulttuurisuhteiden liitto ulkomaille sekä Znaniye-seura. Viraston peruskirja hyväksyttiin 3. huhtikuuta 1961. Peruskirjan mukaan APN:n tavoitteena oli "edistää kansojen keskinäistä ymmärrystä, luottamusta ja ystävyyttä kaikin mahdollisin tavoin julkaisemalla laajasti tarkkaa tietoa Neuvostoliitosta ulkomailla ja tutustuttamalla Neuvostoliiton ihmisten elämään vieraissa maissa". APN:n motto oli "Information for Peace, for the Friendship of Nations". APN:llä oli toimistoja yli 120 maassa. Virasto julkaisi 60 kuvitettua sanoma- ja aikakauslehteä 45 kielellä ja 4,3 miljoonan kappaleen kertalevikki. Neuvostoliiton kanssa APN julkaisi Moscow News -sanomalehden, josta tuli syyskuussa 1990 itsenäinen julkaisu. APN Publishing House julkaisi yli 200 kirjaa ja kirjasta, joiden vuotuinen levikki on yhteensä 20 miljoonaa kappaletta, ja kirjasarjoja, kuten ABC Political Science. Vuonna 1989 TV-keskus avattiin APN:ssä. Myöhemmin se muutettiin TV-Novosti-televisioyhtiöksi, joka on vuodesta 2005 lähtien operoinut RT- mediaverkkoa.
ellauri349.html on line 475: Vuoden 1. uni käsitteli konekäännöstä, erit. head switchiä, Kimmo Koskennientä ja tietokonelingvistiikan poikia, sekä sokerina pohjalla Kun Ji -tyttöstä, joka oli lähtemässä nuoremman ja kauniimman kielitieteilijän messiin jatkamaan opintojaan ulkomaille. LOL. Siinä koitin silitellä sitä vähän vielä lähtiessä mutta se sanoi että se kutitti. Aika surkeaa. Se halusi kuzua pappansa (isoisän, ei isän) valmistujaisiinsa. Se oli julkaissut joukon samizdat-kirjoja ajastaan Suomessa kuin Sally Salminen Basam Books sarjassa, samassa jossa ilmestyi Eskin jouzenlaulu. En taaskaan saanut ihan selvää mitä se koitti sanoa.
ellauri381.html on line 577: Tähän mennessä Aleksanteri Isajevitšin kuntoutuspyyntöä ei ollut vielä hyväksytty, vaikka se olisi todennäköisesti voinut tarkoittaa hänen tunnustaneen ​​lojaalisuutta ​​olemassa olevaa poliittista järjestelmää kohtaan. Jos kuitenkin uskot häntä, hän palasi maanpaosta aikomuksenaan jatkaa aloittamaansa venkoilua. Ensinnäkin hän halusi lähettää teoksensa ulkomaille. Tuolloin tämä oli sinänsä rikos, ja jos otetaan huomioon tarinoiden "Preussin yöt" ja "Voittajien juhla" sisältö, joiden sivuilta Neuvostoliiton vastatiedusteluupseerit ilmestyivät mitä rumimmassa muodossa, niin niiden julkaiseminen ulkomailla saattaa viivästyttää toista ajanjaksoa.
ellauri382.html on line 197: Nykyään jos kuka tahansa suomalaiseksi mainittu (mutta ehkäpä ulkomaille veropakolaiseksi muuttava) pallonpotkija, laulun lirkuttaja tai vastaava saa jonkin kaupallisia tarkoituksia edistävän palkinnon jossain markkinatilaisuudessa, suomenkielinen media on täynnä otsikkoja "Suomi voitti". Mikä tehnee tämänkin persoonan vähitellen varsin merkityksettömäksi. Tätä täydentänee se, kun erilaiset teologisia vitsejä jatkuvasti harrastavat ja politiikkaan osallistuvat tahot katsovat asiakseen ilmaista puhuvansa Suomen nimissä.
ellauri382.html on line 330: Suomi on edelleen ulkomaille muuttavien venäläisten kiinnostava maa maantieteellisen läheisyytensä, logististen etujensa ja yhteisen historiansa vuoksi, ja Venäjältä Suomeen muuttavien määrä pysyy vakaana. Projektimme on ratkaissut menestyksekkäästi Suomeen maahanmuuttoon ja ulkomaalaisten oleskelulupiin liittyviä ongelmia Suomessa vuodesta 2007 lähtien. Tietoja oleskeluluvasta Suomessa: Oleskelulupien luokat Suomessa Oleskeluluvan jatkaminen Suomessa Kieltäytyminen oleskeluluvan uusimisesta Suomessa Muutoksenhaku oleskeluluvan uusimisesta Suomessa Kieltäytyminen Suomen oleskeluluvan myöntämisestä Pysyvän oleskeluluvan epääminen Suomessa Suomessa oleskelun pituus oleskeluluvalla Muutoksenhaku Suomen oleskeluluvan epäämisestä Sukulaisten yhdistäminen
ellauri383.html on line 142: Lähetä rikolliset vankilaan ulkomaille
ellauri390.html on line 262: Anna Chechevinskaya, kuten Natasha hänelle selitti, karkotetaan kotoa äitinsä toimesta, hänellä ei ole minne mennä, hänestä tulee prostituoitu Chukha (romaanin esipuheessa Krestovsky puhuu häntä järkyttävästä tapauksesta, kun useat huorat revittiin vaatteet hyppäsivät ulos bordellista erittäin köyhällä alueella, juomalaisen miehen jahtaamana, ja yksi heistä kiroili äänekkäästi puhtaalla venäjällä, lisäten silloin tällöin samoja puhtaita ranskalaisia ​​lauseita). Pitkään aikaan muiden hahmojen kanssa miehitetty lukija ei tiedä ollenkaan, mitä hänelle tapahtuu. Natasha, joka jatkaa kostoaan ja haluaa paeta orjuudesta hinnalla millä hyvänsä, varastaa Tšetševinskien kaikki rahat ja arvoesineet ja piiloutuu ulkomaille rakastajansa, lahjakkaan, köyhän ja täysin voimattoman puolalaisen taiteilijan luo. Sillä välin pieni Masha, Annan tytär, on kasvanut yksinkertaisten kyläläisten kanssa, ja Amalia Potapovna aikoo käyttää häntä liiketoiminnassaan. Itsestään mitään tietämättä Mashasta tulee isänpuoleisen veljensä, nuoren prinssi Vladimir Shadurskyn rakastajatar, joka on kyllästynyt joutilaisuuteen ja jolla on siksi asioita, kuten hänen isänsä kerran teki. Prinsessa Shadurskajan ja hänen johtajansa Mordenkon aviottoman pojan Vanya Veresovin kohtalo on aivan yhtä toivoton. Masha ja Vanya tapaavat Pietarin slummeissa, mutta tietämättä mitään tarinoistaan, heidän kohtalonsa yhteenliittymisestä ja samankaltaisuudesta he eivät ole edes kiinnostuneita toisistaan. Oltuaan yön hylätyssä proomussa kovassa kylmässä talvella ja jaettuaan viimeiset pennit, he pelastuvat kirkossa, mutta aamulla he lähtevät eri suuntiin. Kirjoittaja itse kirjoittaa, että ehkä, jos heillä ei olisi ollut niin vaikeaa selviytyä, he olisivat kiinnittäneet huomiota toisiinsa - mutta näin ei tapahtunut. Olosuhteet, joissa he joutuvat tuhoamaan sekä rakkauden että rakastumisen, heissä ei ole sijaa tunteiden ilmenemismuodoille. Pietarin slummejen asukkaiden elämä on tuskallista ja täynnä kärsimystä, sellaisesta elämästä eroaminen nähdään onnellisena vapautuksena (tarina prostituoidun tyttärestä Ratista, joka on työskennellyt bordellissa 12-vuotiaasta asti vanhat kerjäläiset, vuokralapset käsissään vadelmapellolla;
xxx/ellauri044.html on line 336: Tästä terapeutista tiesin ennestään sen verran et sen diplomaattimies paljastui kymmenien vuosien avioliiton ja useamman lapsen jälkeen salahomoxi, kun sillä oli pyllynliukastusvoiteita auton takaluukussa vararenkaan sisällä. Kohta on kivaa. Se homokaveri oli sen pers-onal traineri. Kohtalon ivaa. Erohan siitä tuli. Valopuolena ravizemusterapeutti laihtui lähes normaalipainoisexi. Kesämökit menee taas kaupaxi kun ei päästä ulkomaille koronan vuoxi. Parempi niin, ulkomailla puolisot vaan löytää homoystäviä.
xxx/ellauri168.html on line 344: Se, mitä hiän kertoi näissä hypnoottisissa istunnoissa, alkoi sinä aikana, kun hiänen toimistoaan käytettiin postipudotuksena valtion virastolle. Ilmeisesti hiäntä pyydettiin kuljettamaan kirje CIA:lle miehelle San Franciscoon. Tämä mies oli Douglas McArthur, jonka hän muisti maissipiippuisena upseerina Filippiineiltä, lempinimeltä "Ranu". Ranu pyysi hiäntä sitten menemään toimistoonsa Oaklandiin keskustelemaan izexeen kirjeestä ja muusta mielenkiintoisesta ja tuottoisasta työstä, jota hiän voisi tehdä CIA:lle. Hän kertoi hiänelle, että hän kuljettaisi silloin tällöin hiänelle viestejä, ja sanoi, että hän tarvitsee passin oletetun nimen alla, koska hänen täytyisi joskus matkustaa ulkomaille. Hänen valitsemansa nimi oli "Ranu". Toistaiseksi mikään McArthurn tekemisistä ei ollut erityisen epätavallista kylmän sodan aikana, itse asiassa hän liittyi tuhansien aikalaisten amerikkalaisten joukkoon, jotka työskentelivät samalla lailla lukemattomissa yksiköissä, kuten Kennedyn johtamassa CIA:n perustamassa ja johtamassa Microsoftissa. Kuten muutkin osa-aikaisesti "The Companylle" työskentelevät kansalaiset, kuten CIA tunnettiin, Ranun osa pidettiin salassa, niin salassa, että jopa CIA:n päämajan arkistointitoimisto Langleyssa, Virginiassa, ei tiennyt hänestä mitään. Arietty, hänen ikioma "sieniagenttinsa", oli hänen ainoa yhdyntähenkilönsä.
xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
xxx/ellauri202.html on line 141: Thibaultin suvussa on minusta paljon samaa kuin Sebastian Flyten ja Charles Ryderin tarinassa teoksessa Mennyt maailma. Charles ja Sebastian ovat toisilleen läheisiä (eli homostelevat). Katolinen Sebastian alkaa juoda, ja äidin uskonnollisuuden vuoksi vajoaa yhä alaspäin ja häipyy ulkomaille, Julia Sebastianin sisko on hyvin maallinen, mutta isän kuoleman jälkeen muuttuu "hyvin hurskaaksi".
xxx/ellauri209.html on line 95: EU kannattaa vapaata kauppaa, joka luo työpaikkoja ja vaurautta. Kaupankäyntiä voi kuitenkin vääristää, jos jokin maa antaa omille tuotteilleen epäreiluja tukia tai myy ylituotantonsa alennetulla hinnalla ulkomaille. "Epäreilu" on yxi ällösanoista.
xxx/ellauri231.html on line 250: Mahno pakeni reikäjuustoxi ammuttuna kuin talvisodan peltinen muistoukko Kasarmitorilla elokuussa 1921 ulkomaille, ensin Romaniaan ja sitten Puolaan, ennen kuin päätyi Ranskaan, jossa hän kuoli viinaan vuonna 1934. Vai oliko se tubiin. Ehkä molempiin.
xxx/ellauri231.html on line 277: Puna-armeijan komentaja Mihail Frunze vaati mahnovistiliikkeen "lopullista likvidointia" heinäkuussa 1921. Mahno jatkoi hyökkäyksiä Don-joen valuma-alueella huolimatta useista haavoista. Elokuussa haavat saivat hänet hakeutumaan hoitoon ulkomaille. Mahno, hänen vaimonsa Halyna Kuzmenko ja noin 100 uskollista lähtivät Puolan rajalle jättäen Viktor Belashin kapinallisen armeijan komentajaksi. Puna-armeijan hyökkäykset seurasivat heitä; Mahno otti luodin kaulaan ja joukko hänen vanhoja ystäviään kuoli taistelussa elokuun lopulla. Kun punaiset vangitsivat tiedustelun, Mahno käänsi joukkonsa etelään kohti Romaniaa, mutta Dnesterin ylityksen jälkeen Romanian rajavartijat riisuivat Mahnon ryhmän aseista ja internoivat. Mahno ja hänen vaimonsa vapautettiin lopulta Brasovin internaattileiriltä ja heille myönnettiin lupa oleskella Bukarestissa poliisin valvonnassa, kun Mahno toipui haavoistaan.
xxx/ellauri286.html on line 302: Kirjassani historialliseen henkilöön pohjautuva Edgar työskentelee KGB:lle – ja myös Kodumaa-lehdelle, joka oli KGB:n menestyksekäs projekti: lehdeksi naamioitu vaikutusväline, joka oli kohdistettu ulkomailla asuvaan vironkieliseen väestöön. Kyseessä oli ainoa vironkielinen julkaisu, jota sai tilata ulkomaille.
xxx/ellauri286.html on line 307: Suomalaiset, jotka olivat opetelleet viroa kyseisestä lehdestä, olivat olleet autuaan tietämättömiä lehden epäjournalistisista tarkoitusperistä ja olivat kyynelehtineet lehdessä julkaistujen kuvien vuoksi: kuvissa esiintyi ihmisiä, joiden Neuvosto-Virossa asuvat läheiset etsivät sodan tiimoilta ulkomaille kadonneita sukulaisiaan ja pyysivät lähettämään heitä koskevaa tietoa.
xxx/ellauri286.html on line 373: Merkittävä osa merkittävistä venäläisistä kirjailijoista on muuttanut ulkomaille. Merkittävä kirjailija Mihail Shishkinin mukaan merkittävä ero neuvostoaikaan on se, että nyt toisinajattelijat nimenomaan halutaan pois maasta. Hah, kyllä ne haluttiin pois maasta neuvostoaikanakin, mutteivät ne lähteneet, tarrasivat synnyinmaahan kuin Tintin laastari.
xxx/ellauri376.html on line 296: Ja niin nuori prinssi Galitsky ilmestyy näyttämölle. Galizky on tyhmä mutta hyvännäköinen ja himoo Polinaa aivan kanki jäykkänä. Kerran Aleksanteri oli yrittänyt kosiskella Polinaa, mutta ei osoittanut tarvittavaa päättäväisyyttä ja lähti ulkomaille. Ja kun hän palasi, hän löysi tämän naimisissa olevana naisena. Kokonainen tunteiden pyörre valtasi nuoren prinssin. Hän kokee intohimoa, menetyksen katkeruutta ja kostonhimoa onnellista kilpailijaansa Saxia kohtaan. Pitkän työmatkan aikana Konstantina, Polinka ja Alexander tulevat läheisemmiksi. Saatuaan tietää nuoren vaimonsa uskottomuudesta Sachs lähestyy monimutkaisen ongelman ratkaisua poikkeuksellisella tavalla. Nimittäin mitenkä?
60