ellauri001.html on line 2331: Hui, iik, apua, pelästyn! En ole valmis! Mutta 50-luvun slangisana ei tarkoita sitä mitä luulen. Olisinpa tiennyt sen silloin, tai olisipa hän ryhtynyt vaan tuumasta toimeen. Mutta yhtä ujona jätti asian sikseen, ja kädestäpitely sai luvan jatkua ad nauseam.
ellauri002.html on line 1269: ujona paremman puheenaiheen
ellauri064.html on line 364: Moi! Mä olen Marko Suomi! Antti Arnkil, kuka sä oikeen oot? Mä oon 1/2v Siltalassa ja kirjotan esseekirjoja friinä. 9-10 esseetä kirjallisuudesta ym sälästä per nide. Käsiapulainenkin oli kustannustoimittaja. Kässärien lukemista ja niiden kommentointia. Väärennän Komentajan allekirjoituxia. Omia kirjailijoita. Arnkililla on Juotikas, Harri Haanpäällä Pervo. Siin pääsee vaikuttaa aika paljon. Ateljeekriitikkona ja muusana. Mäkin kyllä paransin Juotikkaan MS-kasaa, ainakin oleellisesti ohensin. Kirjailijat jotka näkyy myyvät. Jaakko ei valitettavasti ole kovin näyttävä. Sen kirjat on niin paxuja ettei niitä saada edes kirjakaupan hyllylle. Ja se tuppaa piileskelemään ujona jossain kirjakasan takana. Psykologin otetta siinä tarvitaan. Joskus isän apua. Isä tulee antaa isän kädestä. Touko ja Alexi lähti Södikasta 2008 eli lamavuotena. Oiskohan ne joutuneet pihalle? Arnkil on aktiivinen twitterissä. Se on raakaa työtä. Lukeminen ei koukuta. Netflix vie mennessään. Se on aistillista, ei aivohommaa. Teemu Mäki on jättimäinen paska, se on se runkkari ja kissantappaja. Mitä on essee? Se on tarina joka ei ole fiktiivinen. Oliko H.K.Riikonen samaa mieltä? Entä Antti Nylen? Entä Pentti Linkola? Hienoja textejä. Vahvoja arvoja. Nylen kuuluu olevan vegaani. Jos Linkola ei oliskaan ekofasisti, se olisi iso pettymys. Onko ne tietokirjoja vai kaunoa? Kaunoa. Muttei fiktiota. Fiction, but not fiction. Oravat puhuvat ristiin, eikö teistäkin? Okei! Aivan!
xxx/ellauri237.html on line 104: Äläs nyt toppuutteli Osmo Markea. Huomaavat vielä että meillä on kotona tälläsiä lääppimistapoja. Topi kiusaa tyttöjä aivan simona. Eero on pyöreistä silmälaseistaan huolimatta oikea visukinttu. Varmaan senkin lasit välähtelevät ilkeästi. Eero oli vielä liian nuori huomaamaan, miten Marken silmät sädehtivät ja hymy oli lempeä. Kuten pomppatakkinen saapasjalka isoisä, Marquetta oli hieno nurealta puolelta. Marken toimesta pahuudesta tuli hyvyyttä ja raakuudesta kypsyyttä. Olenkohan minä tekopyhä, Marke tutkistelee sydäntään. Voi kauheaa! Topi oli yllättänyt Marken kadulla keikailemassa Osmolle. Vaikka eniten Marquetta rakasti opettajia, niille oli ihana niiata ujona ja kixauttaakin tilaisuuden tarjoutuessa.
xxx/ellauri237.html on line 511: Sinuun, sinun takalistoosi, ujona, jänön ohjaamana. Tämä oli viimeinen värsy jonka hänelle kirjoitan.
5