ellauri014.html on line 1000: No ne pääsee päivämatkan päähän Julkusta kun Pröö saa taas jonkin kohtauxen, näkee pahoja unia ja ryömii loordin sänkyyn ihan vauhkona. Julle muka makas jossain huivin alla kuolleena. Loordi kääntää luupäät kohti kotia. Pröö hiipiessään pensaikossa kuulee Jullen dumppaavan sitä ilmaiseksi Clairelle ja vips, se on lopullisesti parantunut koko tyypistä. Tie on nyt selvä b-joukkueen muodostukselle.
ellauri025.html on line 791: No sit on vielä tällänen osa nimeltä efteråt. Onx tää epilogi, kuten Zorrossa? Ei, tää efteråtkin on vaan tästä Fripestä, ehkä tylsimmästä tyypistä koko kirjassa. Sekin on kai Monika sukupuolenvaihdoxella, koska sekin kirjoittelee novelleja. Vad är ondska? Finns ondska? Taas ollaan menossa jonnekkin raamattu olalla. No ei, se meni sentään kesken. Frippe alkaa vähän styylaa Cosmon kaa, vaatteet päällä vaikka Cosmo on homo.
ellauri030.html on line 175:

Kun muisti menee, ei jää tyypistä paljon jälelle.
ellauri031.html on line 831: Viime yönä heräsin pahaan painajaiseen joka oli takautuma depressioajoilta. Olin taas älyttömästi mustasukkainen Seijalle jostain joutavasta tyypistä. Halusin ryömiä lavizalle kuolemaan kuin Franz Kafkan torakka. Olin ihan ontto ja kitiininen, jalat kankeat, nivelikkäät, korkeat, ohuet ja hatarat. Hyi se oli hirveää. Pelottaa että tuleex musta nyt samanlainen alzheimer kuin isästä, joka hörhöpäisenä saattoi lyödä äitiä. Äiti oli ihan vitivalkoinen. Seijan korvat huusi yöllä, liekö sama liimakorva kuin Lealla. Sairaudetkin peritään esi-isiltä, kolmannessa ja neljännessä polvessa. Kyllä me ollaan vanhoja ja sairaita.
ellauri033.html on line 435: Cosmopolixessa 2 erirotuista kosmopoliitia on melkein samixet, mut sit joku kadasdrofi saa ne huomaamaan, et nehän onkin ihan eri rotua. Pollen mielestä ne käyttäytyykin just six eri tavalla. Paul Hra Bourget on kova rasisti. Tää on melkein liian paxua Pellessierillekin, se vähän nikottelee. (Tiesittekö että octavonne on 1/8 neekeri? Se riittää jo tekemään tyypistä värillisen.)
ellauri041.html on line 32: Johnilla oli Kornei Tšukovskin runokokoelma Puhelin Baschmakoffin suomennoxena. Se tykkäsi siitä kovasti. Varsinkin tyypistä nimeltä komentaja Liatpois.
ellauri067.html on line 517: Yx varma vihje ikävästä tyypistä on jos se tykkää horror leffoista. Se nähtiin jo Jaskan kohdalla, ja sama juttu Tomilla. Sekin tykkää aivan uskomattomista paskaleffoista. (Tosin se tykkää myös Dumbosta, josta tykkää paremmatkin ihmiset. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.)
ellauri095.html on line 205: Gerard oli huonompi piirtämään kuin Arthur-veli ja tyytyi lopulta vaan pöpöttämään skezeistä kuten lempparinsa Ruskin. Tästä Ruskinista on jo niin monta mainintaa, että kohta täytyy sekin ottaa tikun päähän. Muistaaxeni Janet Breckenridge mulle ekan kerran mainizi koko tyypistä. Se oli kai joku viktoriaanien "Tuus" Pekka Tarkka. Onnen pekka. I´m so happy oli Mänlin kuuluisat viimeiset sanat.
ellauri098.html on line 635: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori sisältää neljä eri ulottuvuutta, joilla testattavien preferenssejä mitataan. Indikaattorin kysymysten perusteella selvitetään, kumpaa preferenssiä (I–E, S–N, T–F ja J–P) testattava luontevammin jokaisessa neljässä ulottuvuudessa käyttää. Myers–Briggsin tyyppi-indikaattorin teoria koostuu 16 erilaisesta persoonallisuustyypistä, ja indikaattorin tuloksena saadaan vastausten perusteella sopivin näistä persoonallisuustyypeistä, sen perusteella miten kysymyksiin annetut vastaukset sijoittavat testattavan neljällä eri ulottuvuudella.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri313.html on line 184: Jos tyyppi on paha se voi johtua joko tyypistä tai olosuhteista. Olosuhteita on paha muuttaa, mutta tyypin voi panna tyrmään tai listiä vähällä vaivalla ja pikkurahalla. Eikös silloin seppoilu ole menestyjäin kannalta se helppo ratkaisu? Ainaskin Lizan miälestä.
ellauri369.html on line 59: Tästä lajityypistä luin poikasena teoxen Charles G. D. Roberts:Tulen löytäjät (lyhennetty) 1959.
ellauri384.html on line 362: Mitä on tyrannia? Meidän on ymmärrettävä, mitä Aristoteles tarkoittaa puhuessaan tyranniasta. Aristoteelisessa skeemassa perustuslait (tai hallintomuodot) luokitellaan yhdeksi kuudesta ensisijaisesta tyypistä, jossa on joitain päällekkäisyyksiä ja vaihteluita. Ensinnäkin hän jakaa perustuslain poliittisessa virassa olevien ihmisten lukumäärällä – yksi, muutama tai monta. Toiseksi hän jakaa nämä kaikki ideaalisiin ja perverssiin tyyppeihin. Erona näiden kahden välillä on se, että ideaalista tyyppiä hallitaan sen mukaan, mikä on parasta yhteiskunnalle kokonaisuutena, kun taas kieroutunutta hallitaan vain hallinnon alaosaston eduksi. Tämä antaa meille kolme perustuslakiparia aristoteelisessa skeemassa – monarkia/tyrannia, aristokratia/oligarkia ja perustuslaillinen hallitus/demokratia, joista edellinen on ihanteellinen tyyppi ja jälkimmäinen kieroutunut.
xxx/ellauri044.html on line 1088: naisen arkkityypistä", jostain vagina dentatasta,

xxx/ellauri084.html on line 236: Kuussatasen aika loppupuolella Wallu paneutuu pitkän kaavan mukaan selittämään mikä sitä/Halia oikeasti pännii. Kuten sanoin kaikki kirjan sisältäpäin nähdyt hahmot on walluhahmoja. Wallu eestä wallu takaa wallu istuu wallu makaa. Wallu maassa wallu puussa wallu istuu illan suussa. Selvästi se on joku äitifixaatio. Tollanen tyypistä tulee kun se on joku narsistisen äiskän ille faciet.
xxx/ellauri084.html on line 655: Tarkemmin määrittelemätön dissosiaatiohäiriö on jäännöskategoria niille dissosiaatiohäiriöille, jotka eivät riitä täyttämään minkään tietyn alatyypin kriteerejä, tai joissa on piirteitä monesta eri alatyypistä. Tähän ryhmään kuuluu mm. erilaisia hurmostiloja, Ganserin oireyhtymä ja psyykkisperäinen kooma.
xxx/ellauri129.html on line 390: Nykyään kirjailijaksi kutsutusta itsekeskeisestä ihmistyypistä löytyy mainintoja jo raamatullisista teksteistä, antiikista ja keskiajalta. Kirjailijat ovat sosiaalisia saalistajia, jotka hurmaavat, manipuloivat ja raivaavat säälittä tiensä läpi elämän, jättäen jälkeensä leveän vanan särkyneitä sydämiä, petettyjä toiveita ja tyhjiä lompakoita.
xxx/ellauri138.html on line 335: "Päähineistä" puhumattakaan. Päähineet ovat "resitentit kynäilijät", jotka amerikkalaisyliopistojen uskomattoman omahyväisen tavan mukaan asuvat ilmaiseksi yliopistoalueella. Kenties hiän ei pikku Athenassa ollut nähnyt heistä pahimpia, mutta nämäkin kaksi ovat kyllin kamalia. He ilmaantuvat opettamaan kerran viikossa ja he ovat naimisissa ja he tulevat hiänen tykönsä ja ovat mahdottomia. Milloin me menemme lounaalle, Delphine? Anteeksi vaan, hiän ajattelee, mutta ei tehoa. Hiän oli niin kovasti pitänyt Kunderan luennoista siksi että tämä oli ollut aina vähän epämääräinen, joskus jopa vähän nuhjuinen, suuri kirjailija malgré jamais lu vai mikä se oli. Niin hiän ainakin oli kokenut ja siitä hiän oli pitänyt. Mutta tästä amerikkalaisesta minä-olen-kirjailija -tyypistä hiän ei pidä, hiän ei voi sietää sitä, sillä aina kun se katsoo hiäntä, hiän tietää sen ajattelevan: Voithan sinä olla ranskalaisittain itsevarma ja muodikas sivistynyt ja olethan sinä tietysti hyvin ranskalainen, mutta silti sinä olet yliopistoihminen ja minä olen moukka kirjailija-me emme ole tasavertaisia. Nämä elättikirjailijat omistavat kaikesta päätellen suunnattoman paljon aikaa sukupuoliasioille. Niin, sekä runoilijalla että proosakirjailijalla on pääfetissi, ja siksi Delphine puhuu heistä kirjeissään päähineinä. Runoilijalla on Ressu-mallinen antiikkinen lentäjänlakki joka ei sovi kampuxelle ja proosakirjailija on kalju sekä vähän nuhjuinen. Ne ovat olleet 2x naimisissa keskenään ja ovat uskomattoman izerakkaita. Nuorempi se ressukypäräinen on lukenut vähän Bataillea ja vielä vähemmän Hegeliä. Se on ihan sexitön. Vanhat humanistisedät ovat vielä pahempia. Ne vasta izetyytyväisiä ovatkin. Näin kertaa ikääntynyt Peppu vanhoja kaunoja.
xxx/ellauri201.html on line 184: Sandhamniin oli muuttanut rikkaita sveizinruozalaisia. Stigin Heikki Herliniä muistuttava toimexiantaja väitti olleensa kunnian mies vaikka kapitalisti. Tarkoittaa että pitää sanansa ja lunastaa lupauxensa. Voi helkkari. Sekö muka tekee tyypistä hyvixen? Kamasaxan moraali. Samanlaisia oli sen uuden saxalaisen Liisan ja Lotan kermaperseisemmän kaxosen porukat. Tuli mielen Jarmo ja Masino: ei voi sijottaa, sanoo omistajaperhe surullisesti pyöritellen päätä. Mutta niinhän sen määrittelee hyvä kirjakin: jumala pitää lupauxensa ja jeesus lunastaa. Nekin on kamasaxoja, lumppukauppiaita juutalaisia. Lunastetut pukeutuvat pilven päällä puhtaanvalkoisiin halatteihin. Ne pysyvät siisteinä koska peräaukot on koko porukalta tervattu.
xxx/ellauri293.html on line 428: Vuosien varrella olen kusettanut tuhansia ihmisiä, joilla on erilaisia unihäiriöitä, ja heidän joukossaan on tietty ryhmä ihmisiä, joilla on erilaiset unimallit, aktiivisuusmieltymykset, persoonallisuus ja käyttäytymispiirteet – ja jotka varmasti tekevät. eivät kuulu mihinkään kahdesta tai kolmesta vakiintuneesta kronotyypistä. Ei, tarvitaan 4 tyyppiä, kuten ne helleenien ruumiinnesteeseen perustuvat luonteet, tai ehkä 4x4 kuten Carl Jungilla. Mutta tähän lurituxeen riittää 4, TLDR. (Enkä muista edes 16 eri eläintä.)
xxx/ellauri293.html on line 440: Karhut ovat koko päivän metsästäjiä, ja karhukronotyypit ovat virtauksen mukana kulkevia tyyppejä, joiden mieltymykset ovat keskitietä nukkua ja herätä. Neljästä kronotyypistä karhut noudattavat eniten aurinkoaikataulua. Karhut ovat valppaimpia ja tuottavimpia keskellä päivää, myöhään aamusta varhaiseen iltapäivään.
xxx/ellauri305.html on line 1006: Lev. 27:26 – Älä vaihda pyhitettyjä eläimiä yhdestä uhrityypistä toiseen
xxx/ellauri356.html on line 518: Hän on kuvattu "sammakkona joutsenten joukossa"; valkoinen tyttö, jonka iho on usein täynnä näppylöitä kasvoillaan, hartioillaan ja pakaroissaan, vaaleat hiukset, jotka näyttävät toisinaan täysin värittömiltä, ja uskomattoman tummanruskeat silmät, jotka näyttävät luovan varjoja niiden alle. Hän on myös hieman ylipainoinen, ujo, yksinäinen ja eristäytynyt. Häntä kiusataan ankarasti koulussa. Hänen leskeksi jäänyt äitinsä Margaret on henkisesti epävakaa uskonnollinen fanaatikko, joka hakkaa tytärtään ja heittää hänet "rukouskaappiin", kun tämä tekee jotain, jota hänen äitinsä pitää syntisenä. Juuri tästä naistyypistä on kuvaus yllä "Parfymoidun puutarhan" nelosluvussa.
xxx/ellauri376.html on line 402: Hänen (sienensyöjän) maineensa perustuu yhteen teokseen - Gore ot uma (1822–24); Wit Works Woe, 1933), satiirinen näytelmä eripituisilla riimeillä jambisilla riveillä. Näytelmän tuotanto kiellettiin ja siitä julkaistiin vain fragmentteja Gribojedovin elinaikana. Venäläisille siitä on tullut heidän tärkein näytelmänsä, lukuun ottamatta mahdollisesti Gogolin Revizoria. Tyyli on tiiviyden, puhekielen ja nokkeluuden mestariteos, joten monet Gribojedovin onelinereistä ovat tulleet sananlaskuiksi. Sama pätee moniin hahmoihin: Chatskiin, sankariin, ja varsinkin niihin, joiden kautta Griboedov satiirisoi lahjonnan, paikanhaun ja mahtipontisuuden vanhanaikaista Venäjää. Yhdessä Pushkinin sankarin Jevgeni Oneginin kanssa Chatski on ensimmäinen esimerkki venäläisen kirjallisuuden "turhasta miehestä", tyypistä, josta ryssät ovat puhuneet paljon myöhemmin.
24