Salaisuus jonka sä haluut kuulla on viisaiden hallussa. Ne asuu etäisessä maassa, istuu jättiläismäisissä puissa, tai siis niiden alla, niillä on valkopyykkiä päällä ja ne on tyyniä kuin jumalat. Niitä ruokkii pelkkä kuuma ilma. Ympärillä talsii leopardeja keinonurmella. Lähteiden solina ja yxisarvisten hirnahtelu sekoittuu niiden ääniin. Sä kuuntelet niitä; ja tuntemattoman kasvoilta lähtee huntu!
ellauri049.html on line 470: Des écroulements d’eaux au milieu des bonaces, Vetten romahtavan keskellä rasvatyyniä,
ellauri080.html on line 102: Antiikissa apinoita oli neljänlaisia: vereviä, sapekkaita, limaisia ja mustasappisia. Amerikassa niitä on erään lähteen mukaan viittä sorttia: rohkeita, tunnollisia, seurallisia, mukavia ja tyyniä. Tai toiste päin sanottuna: arkoja, hössöjä, mähiä, äreitä ja hermoja. Vaikka nää piirteet on muka tiristetty ulos kyselyistä faktorianalyysillä, ei silti yllätä, nää on jenkkien tavallisia meemejä. No kyselythän perustuu niinku Theofrastoxen luonteet niissä käytettyihin sanoihin.
ellauri080.html on line 104: 4:5 ei mee 1:1. Miten nää sit menee? Sangviinikot on rohkeita, koleerikot äreitä, melankoliset mähiä, flegmaatikot tyyniä. No sit yli jäis toi tunnollinen/hössö piirre. Onxe sit vaan uusi? Onko se sama kun Riemastuxen anaalis-obsessiivinen/retentiivinen tai neuroottinen? Ei tunnollisuus kyl liity selkeesti kehenkään, ellei fleguihin. Mut niitä on kai löperöjäkin, niinku joku Oblomov. Onx tää piirre 5 oikeesti joku modernin työelämän artefakti? Miten jaetan vastakkaiset piirteet muille tyypeille: jos melankoliset on konstitutionaalisesti mähiä, onx kaikki muut sit seurallisia? Vai voix ne olla kumpaa vaan, ikäänkun rändöminä? Tää jää nyt vähän auki.
ellauri080.html on line 951: Määritelmä: Tunteellisen vakauden ulottuvuus kuppaa henkilön kykyä kestää stressiä. Apinat joilla on myönteinen tunteellinen vakaus ovat tyyniä, izevamoja, ja varmoja. Ne joilla on korkeat negatiiviset lukemat ovat hermoja, angstaajia, masixia ja epävarmoja.
ellauri145.html on line 599: – Olen sentään varannut itselleni pienen tutkijanhuoneen vastapäätä Palazzo Carignanoa (jossa synnyin Vittorio Emanuelena): kirjoituspöydän ääressä kuulee alapuoleltani Galleria Subalpinasta loistokasta musiikkia4. Maksan 25 fr palveluineen päivineen, huolehdin itse omat teeni ja kaikki ostokseni, kärsin repaleisista saappaista ja kiitän taivasta joka hetki muinaisesta maailmasta, jota varten ihmiset eivät olleet kyllin yksinkertaisia ja tyyniä5. – Koska minut on tuomittu viihdyttämään seuraavaa ikuisuutta huonoilla vitseillä, minulla on täällä kirjoittelemista, joka ei jätä mitään toivomisen varaa, varsin somaa eikä ollenkaan rasittavaa. Postiin on viiden askeleen matka, sinne tuikkaan itse kirjeet toimiakseni grand monden suurena sarjakirjoittajana6. Itse olen luonnollisesti läheisissä suhteissa Figaroon, ja jotta saisitte käsityksen siitä, kuinka harmiton voinkaan olla, kuulkaa kaksi ensimmäistä huonoa vitsiäni:7 Älkää ottako Pradon tapausta turhan vakavasti. Minä olen Prado, minä olen myös Pradon isä, rohkenen sanoa olevani myös Lesseps… Minä tahtoisin antaa pariisilaisilleni, joita rakastan, uuden käsitteen – kunniallisen rikollisen käsitteen. Minä olen myös Chambige – myös kunniallinen rikollinen.8 Toinen vitsi. Tervehdin kuolemattomia[.] Herra Daudet kuuluu quaranteen9.
7