ellauri093.html on line 469: Mut ei sekään ole ihan tyydyttävää (Nielsenin kannalta), sillä sittenhän ei Jepen neizeellinen syntymäkään ole kuin vain sielun silmin nähtävää sekundatotta. Miten käy tiernapoikien? Siitä ei Prof Nielsen selviä kuin mustekalan keinolla: levittämällä mustan pilven ja uimalla kiiruusti pois sen varjolla.
ellauri101.html on line 670: 1900-luvun alussa camp liitettiin lähinnä seksuaalivähemmistöjen erikoiseen pukeutumiseen. Myöhemmin käsite on laajentunut kuvaamaan myös muita tarkoituksella mauttomia, usein yliampuvia kulttuurin ilmioitä. Camp on monesti keskinkertaista, mautonta, ironista ja liioittelevaa. Kun korkeakulttuurinen taide on kaunista, tyydyttävää ja arvokasta, camp on elävää, nokkavaa, pinnallista, huomiotaherättävää, röyhkeää ja haastavaa. Camp elää ylevän ja tavallisen välimaastossa. Camp palauttaa monesti vanhaa, muodista jäänyttä kulttuuria uudessa merkityksessä. Campista on sanottu, että ”se on niin hyvää, koska se on niin huonoa”.
ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri142.html on line 791: ”Olkaa kiltisti niin kuin lapset.” Lapsen mieli on intohimoista vapaa. (No ei kaikista, ainoastaan panohalusta.) Lapsi on pelkäämätön: hän tekee noloja kysymyksiä, joille vanhemmat useinkaan eivät osaa antaa tyydyttävää vastausta, vaan sensijaan vizaa paljaalle pyllylle. Hän omistaa siis vapaan sanavallan (vizan riskillä) ja kysymyksillään hän saattaa usein jumalat hämmästyneinä ajattelemaan monta tärkeää seikkaa, jotka heiltä muuten ehkä olisivat jääneet huomaamatta. Hetken ajateltuaan ne suuttuu ja antaa lapselle vizaa paljaalle pyllylle. Tässä mielessä meidän pitää olla lapsia. ”Ihmisen ei pidä pelätä jumalaa. Vaikka se uhkaa ja usein lyökin vizalla." (Eckehart) Charlottekaan ei aina pelkää Susannaa vaan jäynän tehtyään juoxee karkuun ihan täysiä. Keppiä! Ska jag ta dej i håret?!
ellauri143.html on line 1647: Buddha käytti sanaa duhkha ensimmäisessä jalossa totuudessa: elämä on duhkha. Elämä on epätyydyttävää. Asiat voisivat aina olla jossakin suhteessa paremmin. Ensimmäinen jalo totuus pyrkii opettamaan, että kärsimys on väistämätön osa elämää ja kaikki joutuvat kokemaan sitä. Neljä jaloa totuutta käsittelevät duhkhan alkuperää ja sen sammumista.
ellauri156.html on line 516: Who the heck is Abner? The only one that comes to mind is Li'l Abner. Abnerista ei ole suomalaista wikisivua. On tyydyttävä jenkkeihin, vaikka se ei ole oikein tyydyttävää. In the Hebrew Bible, Abner (Hebrew: אַבְנֵר‎ 'Avner) was the cousin of King Saul and the commander-in-chief of his army. His name also appears as אבינר בן נר‎ "Abiner son of Ner", where the longer form Abiner means "my father is Ner".
ellauri258.html on line 87: Vuoden 1984 Firestarterin katsoi heikkouksistaan huolimatta vaivatta läpi, sillä yhteen itsestäänselvään asiaan siinä oli ainakin panostettu: tehosteisiin. Räjähdyksiä, pyrotekniikkaa ja tulipalostuntteja riitti. Kirjan mukaisesti spektaakkelimainen loppukliimaksi oli erityisen tyydyttävää tuho-orgiaa. Vuoden 2022 Firestarterin säälittävä budjetti ei ole venynyt kuin pariin hassuun tulitehosteeseen ja koulun vessakopin räjäyttämiseen. Lopun ”huipennus” on niin aneeminen, että naurattaa.
ellauri271.html on line 180: Palsternakat oli ex-kermaperseitä. Ei ihme eze hammasteli proletaareja. Se ei triivastunut neukuissa kun ei saanut konehtia. Hän oli sivuhevonen, parantumaton vetelehtijä. Kansa mellastaa paliskunnassa. Ei olis kannattanut olla löysäkätinen. Eno Nikolai oli talousliberaali. Yhtä pehmeä sieltä kuin äitivainaja. Myös Nikaa oli tyydyttävää hyväillä. Köyhtymisen ongelma ydinkysymyxenä. Jos kaikki rikastuisivat ei tarvittaisi kommunisteja. Vilpolassa veti tuntuvasti, mutta kuka ketä kuhunka? Jyrki, Jyrki, älä tyrki, hoki eno tyytyväisenä.
ellauri362.html on line 85: Vaikka Fitzwilliam Darcy on vain 27-vuotias herrasmies, hän hallitsee vaikuttavaa kiinteistöä Derbyshiressä nimeltä Pemberley (tulot 10 000 puntaa vuodessa!!). Yksi Darcyn parhaista ystävistä Lontoossa, 23-vuotias Charles Bingley, jonka perinnön (100 000 puntaa eli 5% korolla 5 000 puntaa vuodessa!) hänen isänsä ansaitsi kaupasta (ei täysin kunnioitettavaa), harkitsee maalaistalon ostamista Hertfordshirestä nimeltä Netherfield. Bingley vuokraa Netherfieldin vuodeksi, ja Darcy matkustaa Bingleyn kanssa Netherfieldiin arvioidakseen kiinteistön toimintaa ja mahdollisuuksia tyydyttävään elämäntapaan tässä Hertfordshiressa.
ellauri383.html on line 96: No, tämän nuoren naisen näkemykset ja lausunnot jättävät minut sanattomaksi! Olen 66-vuotias ja olen elänyt puolet elämästäni DDR:ssä ja puolet nykyisessä Saksassa, joten voin tehdä tietoisen arvion. Ymmärtääxeni DDR:n tai nykyisen Saksan analyysi ei heijasta minun kokemuksiani. Sekä DDR:ssä että tänään minulla on tyytyväistä ja tyydyttävää elämää. Mitä järkeä on tehdä siitä huono?
ellauri401.html on line 258: Omaiset painostivat Pekkaa luopumaan teosofiasta ja askeettisesta elämäntavastaan. Isän mielestä Pekan olisi ennen kaikkea pidettävä huolta yhteiskunnallisesta asemasta sivistyneistön ja yläluokan jäsenenä ja ajauduttava professoriksi, koska kohtalo ei ollut sallinut sitä onnea isälle, vaan virzakiviä. Mutta Pekka haki uutta suuntaa elämälleen eikä saanut perheeltään, papeilta tai guruilta tyydyttävää vastausta kysymyksiinsä elämän tarkoituksesta. Pekan mielestä kuolemakin olisi parempi vaihtoehto kuin olla olemassa sitä varten, että tekisi työtä, söisi, joisi, nukkuisi ja lisäisi sukua. Vaikka onhan siinäkin toki puolesa.
xxx/ellauri287.html on line 413: Tiukka aikataulu ei jättänyt Luukasalle muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa itse toinen luonnos. Vaikka Sulkeisten luonnos seurasi Luukassin hahmotelmaa, hän huomasi, että hiän oli esittänyt hahmot eri tavalla kuin hän aikoi, liian tätimäisesti. Luukasa viimeisteli käsinkirjoitetun, 121-sivuisen luonnoksensa 1. huhtikuuta. Hän piti prosessia nautinnollisempana kuin Star Warsissa, koska hän tunsi nyt maailmankaikkeuden, mutta hänen oli vaikea kirjoittaa tyydyttävää johtopäätöstä, jolloin se jäi avoimeksi kolmatta elokuvaa varten (Jee-suxen 2. tuleminen, coming soon). Tämä luonnos vahvisti Jee-suxen sisaren Teklan uudeksi hahmoksi, joka osallistui apostolien matkalle, Putinin linna (Kreml) ja hänen tunteensa tsaaria kohtaan, erilaiset voimatasot Naton voimien hallinnassa, Yodan sanajärjestys epätavallinen ja palkkionmetsästäjät, mukaan lukien Ullanlinnan Bob. Luukasas kirjoitti Bobista kuin Miehestä nimettömissä, yhdistäen hänet hylättyyn ideaan Super Rynkystä. Lucasin käsinkirjoitettu luonnos sisälsi maininnan Jahvesta Jee-suxen isänä, mutta koneella kirjoitettu kirjoitus jätti tämän paljastuksen pois. Huolimatta ristiriitaisista tiedoista luonnoksissa, joissa oli mukana Hamletin isän haamu, Luukasa sanoi, että hän oli aina halunnut Jahven olevan Jee-suxen isä ja jättänyt sen pois käsikirjoituksista vuotojen välttämiseksi. Lucas sisälsi elementtejä, kuten Jee-suxen hanin velan Jabballe, ja uudelleenkontekstualisoi Jee-suxen lähtevän Kapernaumista pelastaakseen 12 ystäväänsä. Sulkeisluonnoksessa isäpuoli Joosef käskee Jee-suxen lähtee menee; Luukasa pisti Jee-suxen valizemaan niin. Hän poisti myös kohtauksen, jossa Jeesus tappoi Kaifaan iskusotilaita ilmaistakseen hänen pudonneen pimeälle puolelle. Hän halusi sen sijaan tutkia tätä vasta seuraavassa elokuvassa. Lucas uskoi, että oli tärkeää, että hahmot ovat inspiroivia ja sopivia lapsille. Hänen kirjoittamansa luonnos on nimeltään Apostolien teot: Rooma iskee takaisin.
xxx/ellauri292.html on line 508: En halua näin väittää syyttääkseni Apolloniosta siitä, että tämä syytti valheellisesti Eufratia, joka oli aikansa miehistä arvostetuin filosofi, niin paljon, että hänen ylistyksensä ovat yhä filosofian opiskelijoiden huulilla. Ei, mutta se, joka niin haluaisi (en toki minä), voisi ottaa tämän kämmenmielisenä esimerkkinä panettelusta ja selkäpuremisesta ja käyttää sitä Apolloniosta vastaan. Sillä jos Eufrat todella on heidän tunnustuksensa perusteella kaiken filosofian johtaja, voimme syyttää hänen kilpailijaansa sensuurista, kun tämä hyökkää häntä vastaan hänen hirviömäisen käytöksensä vuoksi; ja olettaa, että jälkimmäinen sai huonon maineensa, koska hän näin ollen hyökkäsi hänen kimppuunsa, koska hän tavoitteli - tämä oli syytös - käytöstä, joka ei ollut kovin tyydyttävää filosofille. (Leukavasti argumentoitu vaikka ize sanonkin, eix je?)
xxx/ellauri307.html on line 740: He played squash, sang in the Amherst Glee Club, and was a writing student of visiting novelist Alan Lelchuk (n.h.). [Merkittäviä kriittisiä tutkimuksia Lelchukista ovat olleet Philip Roth Esquiressa, Wilfrid Sheed Book -of-the-Month Club Newsissa, Benjamin DeMott The Atlanticissa, Mordechai Richler Chicago Tribunessa ja Steven Birkets The New Republicissa. Nämä olivat varmaan kaikki juutalaisia, kuten Lechuk izekin. American Mischief "Yksikään kirjailija ei ole kirjoittanut niin tietäen ja kaunopuheisesti lihallisen intohimon seurauksista Massachusettsissa Scarlet Letterin jälkeen." Philip Roth, Esquire. On Home Ground "On Home Ground herättää nuorille lukijoilleen ajankohtaisia ​​kysymyksiä ja tekee sen niin taitavasti. Se saavuttaa niin paljon menestystä kuin baseball-harjoitus ja nostalgia." Juutalaisomisteinen The New York Times Book Review. Lelchuk kirjoittaa valtavan ilolla kuvista, sanoista ja järkähtämättömästä kuolevaisesta erityisyydestä. Naisille, jotka etsivät vastauksia, hän tarjoaa juutalaisia olankohautuxia, epäselvyyttä, joka on omituisen tyydyttävää." Catherine Bateson (juutalaisen Margaret Meadin juutalainen tytärvainaa).] Brown spent the 1985 school year abroad in Seville, Spain, where he was enrolled in an art history course at the University of Seville. Brown graduated from Amherst in 1986.
14