ellauri008.html on line 859: kyllä se siihen tyssää

ellauri008.html on line 2191: yskähtelee yxillä ja toisilla tyssää kokonaan.

ellauri043.html on line 5285: Mä tein koko Helleenien maan horisontin mun vyöstä. Sen vainiot hehkuivat mun poskien punasta, sen joet oli leikattu mun huulten mallin mukaan, ja sen vuoret, valkoisemmat kuin mun kyyhkyset, sykkivät kuvanveistäjien käsissä. Mun sielu löytyi juhlien järjestyssäännöistä, kampausmalleista, filosofien dialogeista, tasavaltojen perustuslaeista. Mut mä hemmottelin miehiä liikaa! Rakkaudesta tuli mun kompastuskivi!
ellauri077.html on line 760: Nää on tylsähköjä yhdistyssääntöjä. Ne muistuttavat kuitenkin tosi paljon Wilho Pylkkäsen helluntaiystävien periaatteita: ei perusteta mitään kirkkoa. Kuka tahansa voi valvoa Varattomien veljien ja Telttarahastoa. Esim Olavi.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri311.html on line 501: hidas eteneminen, suoraan sanottuna tyssääminen ukrainalaisten tunaroidessa
ellauri318.html on line 365: Kriminologian prof. Leif GW Perssonin krimi alkaa ääreist klischeisesti sillä että kiireisen Lisa Mattein tytär-ja-äiti hemmottelupäivä tyssää jo kotiovelle työpuhelimen pirinään. Jotain on tapahtunut eikä koko sveduissa ole ketään toista joka voisi tuurata kiireistä operatiivista supojohtajaa Lisa Matteita. Montakohan ziljoonaa kertaa tämäkin kohtaus on jo näytetty? Selluloidi on jo ihan rakeinen. I-KÄ-VYS-TYT-TÄVÄÄ! Vittu soittakaa Lefalle, eixe vois hoitaa tän?
ellauri364.html on line 313: Kerran kävelin Tukholman jalkakäytävää oikeata reunaa, kun vastaantulija kulki vasempaa. Emme väistyneet. Sanoin että kuljen oikeata puolta, jolloin mies otti taskustaan lehtileikkeen jossa sanottiin, että uuden järjestyssäännön mukaan vasen puoli on oikea. Mies oli takuulla skizoidi (minä en).
xxx/ellauri104.html on line 423: elehtien, että tupakkahuoneeseen. Tarulla on seitsemän uutta biisin sanaa joita hiomme. Ihan hyvää tavaraa, mut tän skitsofrenian loppu tyssää siihen, kun siinä puuttuu yksi kertosäe ja toisessa säkeistössä on yksi säe liikaa, joten tää on helppo homma laittaa toisen säkeistön ylimääräinen vajaaseen viimeiseen säkeistöön. Sitten kun paperiduuni on tehty mä ajattelen mennä pelaan pleikkarilla GrandTurismoo, mut Taru repii mua hihasta kohti tupakkahuonetta treenaan seitsemää vajaassa tunnissa kirjoitettua Tarun Herkkää tekstiä -saimme sovitettua ne toimiviksi melodioiksi reilussa puolessa tunnissa. Taru on maanisempi kuin mä, ja se moittii mua laiskaksi -niin kuin aina. Mutta mä ymmärrän mitä se haluu ilmaista ja homma toimii hyvín.
xxx/ellauri234.html on line 329: Milloin tulisi lähtö? Minne veisi matka? Mihin suuntaan tulisi taistelujen tie kulkemaan? Ne olivat kysymyksiä, joihin vastausta kiihkeästi odotettiin. Epämääräinen huhu kertoi, että lähtö tulisi aikaisin, iso pommi putoaisi telttakylän keskelle. Terve! Virkistävä uni olisi kaiken päätteenä. Niin oli, ja jännittävää oli! Ryssiä päihin vaan! Silimien välliin ryssää, että se takasin tyssää, silimien välliin silimien välliin silimien välliin ryssää juu!
xxx/ellauri305.html on line 105: Woody Allen nyysi osia Grace Brownin juonesta psykotrilleriinsä Match Point. Siinä paxuxipanemansa hoidon nirhannut ex-tennispelaaja (haha! tennismaila taas! Denis the penis! Dionyysisellä thyrsoxella reisien välliin ryssää jotta se takasin tyssää, kuten Ukrainassa lauletaan) selviää pälkähästä ihan zägällä. Chris seuraa Nolaa ulos ja tunnustaa tunteensa häntä kohtaan, ja he harrastavat intohimoisesti seksiä vehnäpellolla. Nola tuntee syyllisyyttä ja pitää tätä onnettomuudena. Chris haluaa kuitenkin jatkuvan salaisen suhteen. Chris ja Chloe menevät naimisiin, ja Chris päättää suhteensa Nolan kanssa ampumalla tiineen ämmän haulikolla liisteixi. Eikä jää kiinni. Mitä tästä opimme? "Ihmiset pelkäävät kohdata kuinka suuri osa elämää on riippuvainen tuurista. On pelottavaa ajatella, että niin paljon ei voi hallita. Ottelussa on hetkiä, jolloin pallo osuu verkon yläosaan, ja sekunnin murto-osan se voi joko mennä eteenpäin tai pudota taaksepäin. Pienellä tuurilla se menee eteenpäin ja sinä voitat. Tai ehkä se ei mene, ja häviät." Voit vaikka työnnellä keskijalalla koreasti korealaista alaikäistä ottotytärtä ja selvitä ehjin nahoin siitäkin jos on onnea. Amerikkalaiset kriitikot ylistivät elokuvaa ja sen feikki brittiläistä ympäristöä ja pitivät sitä tervetulleina Allenin palautumisena.
xxx/ellauri361.html on line 98: - Patmos LÄhetyssäätiön hallituksen jäsen 2017-2019, puheenjohtaja 2019 -

13