ellauri060.html on line 249: Daniel Defoen bestselleri Robinson Crusoe oli esikuvallinen kolonialistinen rags to riches story, jossa yritteliäs haaxirikkoinen orjakauppias rakentaa izelleen uuden plantaashin ja hankkii sinne tyhmän mutta kiitollisen neekerin nimeltä Perjantai. Suurin osa tarinasta kertoo miten nokkelasti Robinson hankki izelleen omaisuuxia. Loppupeleissä kotiinpäästyä siitä tuli niin rikas ettei se tiennyt izekään. Just tollasta kapitalistista laissez faire roopeankka unelmointia. "Tuskin voi kuvitella tylsempää kirjaa kuin Robinson Crusoe. On surullista nähdä lasten edelleen lukevan sitä", kirjoitti filosofi Gilles Deleuze kirjasta."
ellauri061.html on line 1439: ”Mun mielestä kirjallisuudessa on aina kyse hassusta huumorista. Jos jokin asia on kova ja synkkä, silloin se pitää kirjoittaa jotenkin hauskasti. Muuten se on tylsääkin tylsempää. Kirjailijan synneistä suurin on Tervon mielestä tylsyys.
xxx/ellauri113.html on line 199: V: Vitut muovaatte. Painelette viimeisen ihmeen perässä kuin apinat, tai veteen kallistuvaa ruohonkortta ylös kiipeävä kohortti termiittejä. Kun ajattelen neroutta, mieleeni tulee Einstein tukka pystyssä ja kieli ulkona. Tai Hawking istumassa kierona rullatuolissa naama vinxahtaneessa virnussa. Aika pelottavaa. Neron keskeisiä piirteitä on päättömyys, exentrisyys, älyvapaus ja julkeus. Onkohan kaikki nerot narsisteja? Todennäköisest ovat. Hawkingin mielikuvitus lähti laukalle sen kuunnellessa cocktailkuzuilla jotain vielä tylsempää tyyppiä. Johnkin purki leluautoja pienenä mutta se sentään oppi korjaamankin niitä. Hawking ei pystynyt muuhun kuin tekemään lisää tuhoja. Ei ihme että laahus on oppinut epäilemään asiantuntijatahoja, ne on niin selkeästi omistavan luokan renkejä. Se että nykyajan nuorten pitää olla selvillä tekniikasta on paskapuhetta, tuotteistetut arkipäivän gadgetit toimii tökkimällä tai izestään, niitä osais käyttää vaikka marakatit.
3