ellauri002.html on line 1515: Yhteistä meille oli (on) lapsellisuus ja sentimentaalisuus: tykättiin Aku Ankasta, Muumeista, Anna-sarjasta, ynnä muusta alaikäisestä. Mulla oli menossa vähän Andy Warhol -henkinen taideprojekti, suurensin Aku Ankan ruutua omin käsin puolen seinän kokoiseksi grafiikkakuvaksi. dona Caritalla oli iso Aku-kirja kotona, se lupasi tuoda sen ensi kerralla mun boksiini. (Jess!!!)
ellauri047.html on line 141: Ize asiassa voi vaikuttaa ihmeeltä, että me ollaan vielä yhdessä, kun me 1) ollaan ihan eri aloilta: Seija luonnontieteilijä, mä humanisti, 2) tykätään erilaisista juustoista: Seija kermajuustoista ja mä haisevista, ja 3) tykättiin (silloin kuin vielä voitiin syödä) eri salmiakeista: Seija Fazerin (pissanmakuisista tosi pahoista), mä Halvan ja Chymoxen Panttereista (jotka Seijasta maistui äkeiltä). Mutta niin sitä ihmeesti on löydetty kompromisseja, ja tässä sitä ollaan vielä karanteeni-ikäisinä. Luonteina me ollaan enemmän samixia kuin arvaiskaan, ja muilta osin täydennetään toisiamme: Seija on hassu, kiva ja älykäs, mä arvaamaton, ilkeä ja nenäkäs.
ellauri049.html on line 1129: En av hans sista dikter är "Afsked till min lyra". Där uttalar han: "Egentligt lefde jag blott, då jag kvad." Där hör man hans sista toner klinga i avskedsorden: "Förvissna, Febi lager, på min panna, dö på min tunga, du min sista sång!" Näitä jäähyväissanoja ehti tulla aika liuta kuin Castafiorelta Tintissä: ah mä kuolen, ei vaitiskaan vielä, ah mä kuolen. No kuolihan se viimein viimeiseen slaagiin 1846. Se oli aika lihava. Ja aika hullu loppupeleissä. Kultapitoisuus 75%. Franzenilla 90%. Phoebeique viri ollaan me Barkmannitkin, monta yhdessä, skizoja Jekyllejä ja Hydejä, kuten tuo tuomiorovasti. Ja tykätään lagerista, enemmän kuin ipasta. Tykätään panna myös. Siis tykättiin. Jotkut jopa ipanoita.
ellauri150.html on line 426: Edmond Eugène Alexis Rostand (1. huhtikuuta 1868 Marseille – 2. joulukuuta 1918 Pariisi) oli ranskalainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Silläkin oli pitkät wiixet niin kuin lähes kaikilla fin de siecle tyypeillä (paizi Baudelairella, joka olikin vähän varhaisempaa ikäpolvea). Se kirjotti myös L'homme que j'ai tué, josta tehdystä filmistä Franz me tykättiin, Kristina ei.
xxx/ellauri125.html on line 389: Esim Matti Pulkkinen jonka vaimo oli joku diakoni tai lehtori. Petyttyään edellisten kirjojensa saamaan vastaanottoon se väsäsi 80-luvulla uskonnollismyönteisen ja antikommunistisen tiiliskiven josta tykättiin vielä vähemmän. Ja Mika Waltari joka 50-vuotispäivän aattona kirjotti Felix Onnellisen. Senkin parhaat päivät oli takana. Niin myös Tuxu Tukiaisella.
5