ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri112.html on line 561: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava...
ellauri142.html on line 816: ”Helvetti on sisäinen olotila; kellä on helvetti sisässään, hän tuo sen joka paikkaan mukanaan. Helvetissä palaa oma tahto, so. tyhjyys, autuudentunteen puute ja tietoisuus siitä, minkä saavuttamista ihminen elämänsä aikana on vastustanut.” (Eckhart)
ellauri246.html on line 514: Kuvittele nyt ehdoton tyhjyys.

ellauri246.html on line 527: Tapahtuma, länsimaisen maailman inanimatess, koska sen määrittely ominaisuus paljastuu. Tyhjyyden käsite tekee töitä Brodskin perustavanlaatuisella merkityksellä. "Luultavasti tyhjyyden kuoleman jälkeen" (aiemmin) - ja nyt tyhjyys on tullut analoginen elinikäinen kuolema. Runko liittyy elämäänsä ikuisten luokkien kanssa. Ajan virtaus, jolla ei ole alkua ja päättyy, siellä on eikä anopin siellä. Moderni - vain paksuuntuminen materiaalimaailman esineisiin. On osoittautunut, että jokainen nykyaikaisessa vaiheessa esiintyvä ihminen on ikuisuudessa, mutta kaikilla ei ole ikuisuuden pojan psykologiaa. "Centaurus": Jokaisessa henkilössä on kaksi hypostasis, materiaali ja hengellinen, nykyinen ja tulevaisuus, elämä ja kuolema. Tää on taas sitä narsisteille ominaista dualismia. Määritellään Brodskin mukaan henkilölle on oltava ikuisuuden luokkia. Brodskyn henkilö vertaa aurinkoa, joka jopa ratsastus, jopa miljoonat vuosia lähettävät säteet muihin maailmankaikkeuden kulmiin.
ellauri246.html on line 545: Bakarhyt KeneGeeV ("syksyllä Amerikassa") osoittaa, että kaikki maahanmuuttajan kirjoittaja on hyvin yksinäinen. Kenegeev asui Kanadassa eristäytyneenä. Hän korostaa maailman ihmisten vieraantumista, osoittaa, että se on ylitsepääsemätön, ja hän kutsuu itseään tämän "World Suren kanssa". Yhdessä runoista hän kuvaa itseään, joka istuu Tavernissa, joka katselee merta, jonka kumppani on vain hiljaisuus. Näyttää siltä, että tällainen erotus kotimaasta, tällaisesta yksinäisyydestä, - ja elämästä pitäisi vaikuttaa merkityksettömiltä, mutta näin ei tapahdu. Tämä kylmä, tämä tyhjyys, hän yrittää lämmittää henkensä runoja. Hän on varma, että luovuuden kautta hän kasvaa kulttuurikerroksen, tietty moraalinen este pystyy, mikä ei salli New Cainin tappaa Staryj Abelia.
ellauri326.html on line 206: Capekin tyyli on hirvittävän tehokas. Hän osoittaa usein purevaa sävyä ja hapanta huumoria, jotka vahvistavat hänen sanojensa vaikutusta. Siellä on kaikkea, viihteen maailman tyhjyys, tiedemiesten turhamaisuus, nationalismi, sodanlietso, kapitalistinen riisto ja niin edelleen… Capek osoittaa itse asiassa ihmisen typeryyttä. Ei ole yllättävää, että natsit pitivät häntä ensimmäisenä kuolleena tšekkiläisenä kirjailijana. Capek ei antanut natseille aikaa tappaa häntä, koska hän kuoli ennen suunniteltua pidätystään.
xxx/ellauri167.html on line 664: Diskordianismin mukaan aikojen alussa oli tyhjyys, jolla oli kaksi tytärtä: Eris, joka liittyi olemassaoloon, ja Aneris, joka liittyi olemattomuuteen. Eris syntyi raskaana, ja 55 vuotta syntymänsä jälkeen hän synnytti kaikki maailman olemassaolevat asiat. Syntyneet asiat koostuivat viidestä alkuaineesta: makea (sweet), pamahdus (boom), lemu (pungent), pistely (prickle) ja oranssi (orange). Aneris, joka oli syntynyt hedelmättömänä, tuli mustasukkaiseksi ja varasti osan vastasyntyneistä tehden niistä näin omia olemattomia lapsiaan. Eris vannoi jatkavansa synnyttämistä, jottei Aneris voisi varastaa kaikkia hänen lapsiaan, ja Aneris taas vannoi ottavansa kaikki Eriksen lapset omikseen. Tästä syystä kaikki maailmaan syntyvät asiat häviävät aikanaan.
xxx/ellauri167.html on line 668: Tyhjyys oli huolissaan siitä, että oli luonut ainoastaan olemassaolevan ja olemattoman maailman, mutta jättänyt hengellisyyden huomiotta. Niinpä hän synnytti hengellisyyden, nimettömän veljen tyttärilleen. Jotta riitelevät tyttäret eivät tappelisi veljeä, tyhjyys päätti, että hengellisyys asuisi ensin Aneriksen kanssa olemattomuudessa, siirtyisi sitten Eriksen olemassaolevaan maailmaan, ja palaisi lopulta tyhjyyteen. Tästä syystä ihmisen henki syntyy tyhjyydestä tiettynä hetkenä, elää olemassaolevassa maailmassa leikkien järjestyksen ja epäjärjestyksen kanssa, ja palaa lopulta kuollessaan tyhjyyteen.
xxx/ellauri295.html on line 638: Minä räpäytin siipiäni kerran, kaksi. Se tuntui kummalta, tuntea niiden liike, jota sidontaliinat eivät enää kahlinneet. Vapaus tuntui juovuttavalta. Tanssahtelin tasanteen reunalla, allamme odottava tyhjyys nauroi kanssani. Liinankappaleita lojui pitkin poikin jaloissani. Valec tarjosi tikaria ja minä tartuin siihen innolla. Ujutin sen terän varovasti Valecin valtavat siivet tiukasti yhteen puristavien sidontaliinojen alle ja ryhdyin leikkaamaan. Hänen liinansa olivat puhtaan valkoisia, eivät punaisia kuten minulla. Hän oli aina ollut sellainen, täynnä iloa ja kiitosta. Puhtautta. Nyt, kun liinankappaleet yksi kerrallaan putoilivat hänen jalkoihinsa, puhtaus sai väistyä. Me olimme saaneet tarpeeksemme siitä.
xxx/ellauri295.html on line 642: “Jos sinulla on siivet, mikset lentäisi?” Valac kuiskasi. Käsi kädessä me astuimme tyhjyyden ylle, ja tyhjyys sulki meidät syliinsä.
xxx/ellauri356.html on line 652: Roland Barthes kirjoitti, että jos löydät merkityksen kielen täyteydestä, "jumalallinen tyhjyys ei voi enää uhata". Ja lisään: jumalallisuuden totalitaarinen vaikutus ei myöskään uhkaa. Souad ei ole vielä siellä. Siitä tulee pitkä kävelymatka. Mutta kuinka monella nuorella tytöllä ei ole mahdollisuutta kohdata kuuntelemisen runoutta? Ja yhdistyäksesi uudelleen liikkuvaan identiteettiin? Kristeva yxillä, kesä kaikilla.
16