ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri058.html on line 218: Pystyynnostettu sika Jari Pervo (1959- toistaisexi), author of Ploiri, suoritti siviilipalveluksen vankeinhoidon koulutuskeskuksessa. Hän opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1983. Tervo työskenteli Ilta-Sanomien toimittajana vuoteen 1995, jolloin hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Toimittamaan omia Ilta-Puluja. Kirjojensa lisäksi Tervo on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin ja Ylen sivuille. Vuodesta 1998 hän on toiminut Uutisvuoto-viihdeohjelman vakiojäsenenä.
ellauri058.html on line 641: Kalle kotiutettiin jatkosodasta marraskuussa 1944. Hän ja Helvi saivat pian asunnon Kustaa Lehtosen talon yläkerrassa Messukylässä. Se oli puolitoistakerroksinen puutalo. 1948 Helvi vaihtoi työpaikkaa Uudenkylän Voiman myymälään. Kesällä 1951 Helvi ja Kalle muuttivat Taivalkoskelle, josta Kalle oli ottanut työn kunnan rakennusmestarina. Sieltä Helvi palasi seuraavan vuoden syyskesällä. Hän työskenteli sen jälkeen linja-auton rahastajana.
ellauri064.html on line 102: Arthur Koestler (unk. Kösztler Artúr; 5. syyskuuta 1905 Budapest – 3. maaliskuuta 1983 Lontoo) oli unkarilaissyntyinen toimittaja, kirjailija, historioitsija ja tutkija, joka sai myöhemmin Britannian kansalaisuuden. Kösztler liittyi Saksan kommunistiseen puolueeseen 1931, mutta puhdistettiin syystä puolueesta 1938. Hän asui pääasiassa Lontoossa ja työskenteli kirjailijana ja luennoitsijana. Kesäkuussa 1950 hän piti puheen antikommunististen intellektuellien tilaisuudessa Berliinissä, mikä johti Congress for Cultural Freedomin perustamiseen. Myöhemmin hän kiinnostui paranormaaleista ilmiöistä ja tutki muun muassa levitaatiota ja telepatiaa. Vuonna 1983 hän teki itsemurhan kolmannen vaimonsa Cynthian kanssa sairastettuaan parkinsonin tautia ja leukemiaa. Testamentissaan hän määräsi varansa käytettäväksi parapsykologian professuurin (engl. Koestler Chair of Parapsychology) perustamiseen Edinburghin yliopistoon. Täys pelle siis.
ellauri064.html on line 411: Unto Johannes Vartiovaara (24. kesäkuuta 1904 Salla – 4. tammikuuta 1999 Helsinki) oli Kerttu Huttusen mies, suomalainen mikrobiologi. Niillä oli mökki mantereella Kehvolla Pikkoa vastapäätä. Alle saan tuhannen ei myyvä. Hän oli Helsingin yliopiston ylimääräinen professori 1940–1948, professori vuodesta 1948 sekä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani 1957–1963. Hän oli Suomen ensimmäisen ei-lääketieteellisen mikrobiologian oppituolin haltija, mikrobiologian laitoksen ja opetuksen perustaja. Hän työskenteli Viikin kampuksen syntymisen puolesta ja toimi sen rakennustoimikunnan puheenjohtajana.
ellauri066.html on line 192: Hellaakosken työtehtävät olivat monipuoliset ja hänen työskentelynsä tahti huikea. Hänet tunnetaan niin runoilijana kuin terävähavaintoisena kriitikkona ja taitavana esseistinä. Lisäksi hän toimi tiedemiehenä, luennoitsijana, opettajana ja suorasanaisen kaunokirjallisuuden kirjoittajana. Kaiken muun toimintansa ohella Hellaakoski työskenteli Suomen kirjallisuuden vuosikirjan päätoimittajana vuosina 1946-1948 sekä aikakauskirja Näköalan päätoimittajiana vuodesta 1949 vuoteen 1950. Ei mikään näköalaton mies, vaikka lyhytnäköinen.
ellauri067.html on line 211: Tom Pynchon kävi koulut hampaat vinossa ja aloitti insinöörinopinnot Cornellin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken liittyäkseen Yhdysvaltain laivastoon. Mä veikkaan eze halus näyttää isälle. Parin vuoden kuluttua hän palasi Cornelliin, vaihtoi alaa ja suoritti kirjallisuuden loppututkinnon. Hän työskenteli myös salaisessa tehtävässä Boeingin lentokonetehtaassa. Oppilastiedot hänen käymästään korkeakoulusta puuttuvat ja hänen laivastopalvelunsa aikainen arkisto on tuhoutunut tulipalossa.
ellauri072.html on line 586: Wallace opiskeli Amherst Collegessa ja Arizonan yliopistossa. Myöhemmin hän työskenteli yliopisto-opettajana ja opetti vuodesta 2002 Pomona Collegessa.
ellauri073.html on line 310: Tuohon aikaan Immonen työskenteli vielä selluteollisuudessa. Se oli sitä, mihin Varkaudessa aina kannustettiin. Sinne tehtaaseen vaan tekemään jotain ja eläkkeelle asti. Kyllä täällä Suomessa hyvää puuta riittää.
ellauri074.html on line 434: Vasili Belov syntyi talonpoikaisperheeseen ja työskenteli kolhoosissa kirvesmiehenä. Hän alkoi kirjoittaa 1950-luvun lopulla ja opiskeli 1959–1964 Maksim Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa Moskovassa vuosina 1959–1964. Vuonna 1963 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
ellauri089.html on line 167: Giovanni Virginio Schiaparelli (14. maaliskuuta 1835 – 4. heinäkuuta 1910) oli italialainen tähtitieteilijä.[1][2] Hän opiskeli Torinon yliopistossa ja Berliinin observatoriossa ja työskenteli yli neljänkymmenen vuoden ajan Breran observatoriossa.
ellauri089.html on line 232: Mandelštam muutti 1918 Moskovaan ja työskenteli valitusasiain kansankomissariaatissa. Hänet pidätettiin vuonna 1934 Stalinin vastaisesta runoudestaan ja karkotettiin Tšerdyniin nykyiseen Permin aluepiiriin ja myöhemmin Voronežiin. Osip Mandelštam pidätettiin toistamiseen vuonna 1938 ja hän kuoli ”Vtoraja retška”-siirtoleirissä lähellä Vladivostokia.
ellauri097.html on line 241: Julien Greenin (1900–1998) vanhemmat olivat yhdysvaltalaisia, taustaltaan irlantilais-skotlantilaisia. Green syntyi Pariisissa, jossa hänen isänsä Edward Moon Green työskenteli Amerikkalaisen kauppakamarin palveluksessa. Seitsenlapsisesta perheestä Green oli nuorin ja ainoa joka puhui ranskaa pääkielenään, kun muut puhuivat englantia. Äiti kasvatti lapsensa protestantiksi, mutta hänen kuoltuaan 1914 Green kääntyi katoliseksi. Hän meni ensimmäisessä maailmansodassa armeijan palvelukseen vapaaehtoisena ja ajoi ambulanssia Italian rintamalla. Sen jälkeen hän palveli Ranskan tykistössä.
ellauri098.html on line 751: Briggs syntyi yhteen tai useampaan akateemiseen perheeseen, jotka uskoivat koulutuksen yhtäläiseen arvoon sekä miesten että naisten kohdalla, ja hän valmistui maatalouden alalta Michiganin valtionyliopistosta, mikä ei 1800-luvun lopulla ollut naisille yleistä. Maatalousopintojen jälkeen hän työskenteli opettajana, ja meni sitten naimisiin fyysikko Lyman Briggsin kanssa.
ellauri100.html on line 93: Kretschmer opiskeli teologiaa, lääketiedettä ja filosofiaa Tübingenin, Münchenin sekä Hampurin yliopistoissa vuosina 1906–1912. Hän työskenteli vuodesta 1913 lähtien Robert Gauppin assistenttia Tübingenissa, missä hän suoritti habilitaatiotutkinnon 1918. Hän jatkoi Tübingenissa yliopiston lääketieteen yksikön apulaisjohtajana vuoteen 1926 saakka, jolloin hän siirtyi Marburgin yliopiston psykiatrisen klinikan johtajaksi. Vuosina 1946–1959 Kretschmer työskenteli Tübingenin yliopiston psykiatrian klinikan johtajaprofessorina. Uransa loppuajan Kretschmer työskenteli yksityisenä tutkijana omien konstituutiopsykologiaan ja työpsykologiaan keskittyvien töidensä parissa.
ellauri106.html on line 303: Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä.
ellauri109.html on line 671: John Dryden (19. elokuuta 1631 – 12. toukokuuta 1700) oli aikansa johtava hahmo englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän työskenteli näytelmäkirjailijana, runoilijana, kääntäjänä ja kirjallisuuskriitikkona. Andrew Chesterman piti sitä kääntäjien suojeluspyhimyxenä.
ellauri110.html on line 115: Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi 1967 Keijola siirtyi liike-elämään. Hän työskenteli IBM:n palveluksessa Zambiassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Samanaikaisesti hän täydensi opintojaan ja teki tutkimustyötä, johti Tekes-projekteja ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 2003. Sillä oli nätti fixu vaimo ja se ajoi ensimmäisten joukossa Kia-autoa.
ellauri111.html on line 54: Törkeästi täytettä. Dostoyevsky oli patentoitu vetelehtijä joka työskenteli parhaiten kuolleen viivan tuolla puolella. Ja kun sille maxettiin sivutaxalla, voi arvata että henkilöt ja juonenkuljetus oli kuin C-luokan saippuaoopperassa.
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin.
ellauri118.html on line 452: Pasternak opiskeli filosofiaa Marburgin yliopistossa Saksassa Hermann Cohenin oppilaana, mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta filosofian tutkijan urasta [lähde?]. Hän palasi Moskovaan vuonna 1914 ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa tuona vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän opetti ja työskenteli Uralilla sijainneessa kemiantehtaassa, mistä hän epäilemättä nyysi Tohtori Živagoon materiaalia [lähde?]. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Pasternakin maine runoilijana kasvoi. Vuoden 1990 Venäjän hajoamisen jälkeen se romahti [fig. 1].
ellauri131.html on line 446: Hornby valmistui Cambridgen yliopistosta. Hän asuu nykyisin Maidenheadissa. Hän työskenteli alun perin englanninopettajana ja toimittajana. Hänen esikoisteoksensa, omaelämäkerrallinen Hornankattila ilmestyi 1992. Sitä seurasi romaani Uskollinen äänentoisto (1995), jossa hän kertoo, että keski-ikäisten miesten arjen armotonta pyöritystä helpottaa ja mielenterveyttä ylläpitää listojen laatiminen ja lukeminen. 1998 ilmestyi Poika. Kaikista kolmesta on tehty elokuvaversiot.
ellauri131.html on line 750: Noel Thomas David Gallagher (s. 29. toukokuuta 1967 Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, joka tunnetaan erityisesti urastaan rock-yhtye Oasiksen kitaristina, musiikillisena johtajana ja lauluntekijänä. 1980-luvulla Gallagher työskenteli pätkätyöläisenä rakennusalalla ja Inspiral Carpets -yhtyeen roudarina. Palattuaan Manchesteriin vuonna 1991 hän liittyi kitaristiksi Oasikseen, jossa hänen veljensä Liam Gallagher oli laulajana.
ellauri132.html on line 453: Elmore John Leotard Jr. (11. lokakuuta 1925 New Orleans, Louisiana – 20. elokuuta 2013 Detroit[1]) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Leonard valmistui lukiosta "University of Detroit Jesuit High School" vuonna 1943. Koulun jälkeen hän liittyi merivoimiin ja palveli kolme vuotta eteläisellä Tyynellämerellä laivaston rakennusjoukoissa. Armeijapalveluksen jälkeen vuonna 1946 Leonard aloitti opinnot yliopistossa "University of Detroit". Opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa vakavissaan ja lähetellä novellejaan kilpailuihin ja lehtiin. Leonard valmistui yliopistosta vuonna 1950 suoritettuaan tutkinnot englannin kielestä ja filosofiasta. Jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt mainostoimistossa, jossa työskenteli useita vuosia jatkaen tarinoiden kirjoittamista työn ohella. Hän aloitti kirjoittamisen lännenkertomuksilla, mutta siirtyi myöhemmin rikoskirjallisuuden pariin.
ellauri144.html on line 199: Yliopistosta valmistumisensa jälkeen José Martí asui ja työskenteli useissa eri maissa, hän muun muassa opetti kirjallisuutta Guatemalan yliopistossa sekä toimi toimittajana New Yorkissa. Hän myös matkusti yhteensä kolmesti Kuubaan väärän nimen turvin vuosien 1874 ja 1895 välisenä aikana. New Yorkin vuosiensa aikana hän julkaisi myös ehkäpä tunnetuimman ja vaikutusvaltaisimman runokokoelmansa Versos sencillos (1891). Julkaisu tapahtui hänen elämänsä vaikeana kautena, jolloin hän muun muassa erosi vaimostaan. Tämä myös näkyi kyseisen runokokoelman ulkoasussa ja sananmuodoissa. Hyvänä esimerkkinä kokoelman runo 23:
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri146.html on line 262: Stirner työskenteli opettajana tyttöjen kymnaasissa kirjoittaessaan pääteoksensa Der Einzige und sein Eigentum (Ego ja hänen oma), joka oli polemiikkia Hegeliä ja nuorhegeliläisiä, kuten Ludwig Feuerbachia ja Bruno Baueria, mutta myös kommunisteja kuten Wilhelm Weitlingia ja anarkisteja kuten Pierre-Joseph Proudhonia, vastaan. Hän erosi opettajantoimestaan teoksen aiheuttamien kiistojen vuoksi.
ellauri150.html on line 202: Valtaoja työskenteli Turun yliopiston fysiikan laitoksella vuosina
ellauri153.html on line 708: 9 Nabob asui Maonissa mutta työskenteli läheisessä Karmelissa, mistä hän todennäköisesti myös omisti maata. * Nabobilla oli 3 000 lammasta, ja nämä kaupungit sijaitsivat lampaiden kasvatukseen soveltuvalla vehreällä ylängöllä. Kaikkialla ympärillä seutu oli kuitenkin karua. Etelässä sijaitsi suuri Paranin erämaa. Idässä oli rotkoja ja luolia täynnä oleva erämaa-alue, joka ulottui Suolamereen. Tällaisessa ympäristössä Daavid ja hänen miehensä yrittivät selvitä hengissä. Epäilemättä he metsästivät toisten lampaita saadakseen ruokaa ja kohtasivat monia vaikeuksia. He tapasivat usein rikkaan Nabobin palveluksessa olevia nuoria taimenia.
ellauri160.html on line 84: Kari Kalervo Aronpuro (s. 30. kesäkuuta 1940 Tampere) on kalkittu suomalainen runoilija. Hän työskenteli kirjastoalalla yli 40 vuotta.
ellauri162.html on line 117: No ei, kyltää "nuori" pappi on varmaan luonteena Bernanos ize, tollanen karkean moukkamainen surkimus. Bernanos suoritti oikeustieteen ja kirjallisuuden "lisensiaattitutkinnon" jesuiittakoulussa ja työskenteli sittemmin vakuutustarkastajana vuoteen 1927. Bernanosin esikoisromaani Sous le soleil de Satan ilmestyi 1926. Sen jälkeen hän hankki elantonsa kirjoittamalla. Taloudellisista syistä hän joutui muuttamaan vuosiksi 1934–1937 suuren perheensä kanssa Mallorcalle.
ellauri163.html on line 622: No. 36 ateistilistalla, Philip Pullman (1946) syntyi Norwichissa, Isossa-Britanniassa ja suoritti kolmannen luokan englannin tutkinnon Oxfordin yliopistossa. Hän työskenteli keskiasteen opettajana kirjoittaessaan lastenkirjoja – jo yli 30-vuotiaana – jotka tekisivät hänen maineestaan tunnetun. Hän saavutti kuitenkin todelliset julkkikset vasta julkaisemalla myydyimmän trilogiansa Hänen tummat kankaansa vuosina 1994–2001. Trilogia perustuu löyhästi Miltonin kadonneeseen Paratiisiin – paitsi että saatanahahmo on sankari, kun taas Jumala on roisto (no niinhän se vähän oli Miltonillakin). Ateistit ovat ylistäneet sitä vastalääkkeenä C.S. Lewisin Narnia-sarjalle, jonka Pullman on tuominnut uskonnolliseksi propagandaksi. Hän on suorapuheinen ateistien puolesta Isossa-Britanniassa. Hetkinen, kekä saatanahahmo? Sankarihan on Lyra, josta tulee Eeva kakkoineen? Sekö on se saatana? Ja paha jumalakin on vaan tollanen vanha statisti, niikö Paavi Wojtylä, jota pidettiin paavimobiilissa pystyssä kepillä.
ellauri171.html on line 113: Leasta tuli Jaakobin vaimo häpeällisen tempun kautta. Jaakob oli työskennellyt seitsemän vuotta voittaakseen Lean nuoremman sisaren Raakelin. Hääyönä hänen isänsä Laban korvasi Lean. Sitten Jaakob työskenteli vielä seitsemän vuotta Raakelin hyväksi
ellauri171.html on line 1179: 18 Kun Noomi tajusi, että Ruthista oltiin pääsemättömissä, hän lakkasi kehottamasta häntä. 19 Niin ne kaksi naista jatkoivat matkaansa, kunnes tulivat Betlehemiin. Kun he saapuivat Betlehemiin, koko kaupunki järkyttyi heidän takiaan, ja naiset huusivat: "Voiko tämä olla Noomi?" 20 "Älkää kutsuko minua Naomiksi", hän sanoi heille. "Kutsu minua Maraksi, koska Kaikkivaltias on tehnyt elämästäni hyvin katkeraa. 21 Minä menin pois täynnä, mutta Herra on tuonut minut takaisin tyhjänä. Miksi kutsut minua Naomiksi? HERRA on vaivannut minua; Kaikkivaltias on tuonut minulle onnettomuuden." 22 Niin Noomi palasi Moabista miniänsä Ruutin kanssa, joka saapui Betlehemiin ohran sadonkorjuun alkaessa. 1 Noomilla oli sukulainen miehensä puolella, Elimelekin suvusta kuuluva mies, jonka nimi oli Boas. 2 Ja Moabilainen Ruut sanoi Noomille: "Sallikaa minun mennä pelloille ja poimia yli jääneet viljat jokaisen, jonka silmissä armon saan." Noomi sanoi hänelle: "Mene, tyttäreni." 3 Niin hän meni ulos, meni pellolle ja rupesi poimimaan harvesterien eli puimakoneiden takaa. Kuten kävi ilmi, hän työskenteli pellolla, joka kuului Boasille, joka oli Elimelekin klaanista.
ellauri171.html on line 1183: 15 Kun hän nousi poimimaan, Boas antoi miehilleen käskyn: "Anna hänen koota lyhteiden sekaan, älkääkä nuhtelko häntä. 16 Jopa vedä hänelle varret nipuista ja jätä ne hänen poimittavaksi, äläkä nuhtele häntä." 17 Ruut poimii kedolla iltaan asti. Sitten hän puinut ohran, jonka hän oli kerännyt, ja se oli noin efaa. 18 Hän vei sen takaisin kaupunkiin, ja hänen anoppinsa näki, kuinka paljon hän oli kerännyt. Ruth toi myös ulos ja antoi hänelle sen, mitä hänellä oli jäänyt yli syötyään tarpeeksi. 19 Hänen anoppinsa kysyi häneltä: "Mistä poimit tänään? Missä olet työskennellyt? Siunattu olkoon mies, joka huomioi sinut!” Sitten Ruth kertoi anoppilleen siitä, jonka luona hän oli työskennellyt. "Sen miehen nimi, jonka kanssa työskentelin tänään, on Boaz", hän sanoi. 20 "Herra siunatkoon häntä!" Naomi sanoi miniälleen. "Hän ei ole lakannut osoittamasta ystävällisyyttään eläville ja kuolleille." Hän lisäsi: "Tuo mies on meidän lähisukulainen; hän on yksi huoltajistamme. 21 Silloin Moabilainen Ruut sanoi: "Hän jopa sanoi minulle: 'Pysy työntekijöideni luona, kunnes he ovat korjanneet kaiken viljani." 22 Noomi sanoi miniälleen Ruutille: "Sinun on hyvä, tyttäreni, mennä niiden naisten kanssa, jotka työskentelevät hänelle, koska jonkun muun alalla sinua saatetaan vahingoittaa." 23 Niin Ruut pysyi Booasin naisten luona poimimassa, kunnes ohran ja vehnän sato oli saatu päätökseen. Ja hän asui anoppinsa kanssa.
ellauri192.html on line 732: Frontman Siarhei Mikhalok announced mid-March 2014 that the group would cease to exist the next 1 September. The groups farewell concert was given in the Valeriy Lobanovskyi Dynamo Stadium in Kyiv, Ukraine on 26 August. Mayor of Kyiv Vitali Klitschko was present at this concert. Vitali Volodymyrovytš Klytško (ukr. Віталій Володимирович Кличко, s. 19. heinäkuuta 1971) on Kiovan pormestari ja ukrainalainen poliitikko sekä entinen raskaansarjan nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä. Klytško on voittanut maailmanmestaruuden kummassakin lajissaan. Hän työskenteli Ukrainan armeijan lähitaistelukouluttajana ennen kuin aloitti ammattilaisuransa vuonna 1997. Klytško on myös opiskellut Kiovan yliopistossa liikunta- ja terveystieteitä sekä väitellyt tohtoriksi. Klytško on 203 cm pitkä ja painaa noin 115 kg. Mixei näitä kärhämiä ratkaista kazintaisteluna? Klytsko "pistäisi" pienikokoisen Putinin halki poikki ja pinoon toinen käsi selän takana, nyt kun sen housuistakin puuttuu musta vyö. Vaikka Lukashenka olis auttamassa. Sale ja Macron menis samantien ihan suupalana.
ellauri194.html on line 800: "Uusin alustamme, Bitcoin Buyer, auttaa ihmisiä rikastumaan NOPEAMMIN. Ilman, että työskentelisit jokaisen sentin eteen, pistämme rahan työskentelemään PUOLESTASI!"
ellauri203.html on line 391: Toisessa Puolan tasavallassa, jossa hän opiskeli Stefan Batoryn yliopistossa Wilnossa, hän kallistui aluksi oikeistolaisen endecja - ryhmän puoleen ja liittyi Iso-Puolan leirin jäseneksi; Myöhemmin hän tuki Puolan kommunistista puoluetta, josta hänet pidätettiin ja joutui oikeuden eteen. Neuvostoliiton hyökkäyksen Puolaan jälkeen hän jäi Neuvostoliiton liittämille alueille ja työskenteli kommunistisena funktionaalisena, asuen Lvivissä. Samaan aikaan hänen äitinsä ja sisarensa karkotettiin Siperiaan. Kun hän pakeni Moskovaan Saksan hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliittoon vuonna 1941, hänestä tuli yksi Puolan isänmaallisten liiton perustajista sekä sotakirjeenvaihtaja ja poliittinen komissaari Puolan armeijassa idässä. Tuolloin hän kirjoitti paljon neuvostomyönteistä propagandaa.
ellauri203.html on line 503: Nestor Kukolnikin isä oli galitsialainen slovakki, joka työskenteli vuodesta 1803 lähtien Pietarin pedagogisen instituutin fysiikan laitoksen johtajana, tulevan keisarin Nikolai I:n opettajana ja Nežinin lukion rehtorina. Kukolnik Jr opiskeli Nežinissä Nikolai Gogolin luokkatoverina ja työskenteli sen jälkeen venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajana Vilnassa. Vuonna 1831 Kukolnik siirtyi virkamieheksi Pietariin, jossa hän omistautui kokonaan kirjalliselle uralleen.
ellauri203.html on line 509: Kukolnik vetäytyi kirjallisuuselämästä 1840-luvun lopulla. Hän työskenteli vuodesta 1847 lähtien sotaministeri Aleksandr Tšernyšovin kansliapäällikkönä ja matkusteli paljon eri puolilla Venäjää. Kukolnik tuli tunnetuksi tehokkaana virkamiehenä, jonka tunnuslause oli ”jos tsaari käskee, ryhdyn vaikka kätilöksi”. Kirjailijan kootut teokset ilmestyivät vuosina 1851–1852, ja myöhemmin hän julkaisi joukon yltiöisänmaallisia kertomuksia ja näytelmiä.
ellauri210.html on line 636: Arp muutti 1926 Ranskaan, jossa hän pääasiallisesti asui. Hän irrottautui 1931 surrealismista perustaakseen Abstraction-Créationin ja työskenteli Pariisissa toimineen Abstraction-Création-ryhmän kanssa sekä kirjoitti artikkeleita aikakauskirjaan Transition. Koko 1930-luvun ja elämänsä loppuun asti hän kirjoitti ja julkaisi esseitä ja runoja. Vuonna 1942 hän pakeni kotoaan Meudonista saksalaisten miehityksen alta ja asui Zürichissä sodan päättymiseen saakka. Hän kirjoitti ranskaksi ja saksaksi.
ellauri210.html on line 1074: Yhdysvalloissa Dalí maalasi paljon kirjankuvistuksia sekä suunnitteli pukuja, näyteikkunasomistuksia ja koruja ja osallistui mainosten suunnitteluun ja työskenteli aikakauslehdille. Hän maalasi myös paljon yläluokan muotokuvia tilaustyönä. Dalín kaupallisen vaiheen innoittamana André Breton muodosti hänen nimestään anagrammin ”Avida Dollars” ’dollarinhimoinen’.
ellauri210.html on line 1080: Dalí työskenteli ahkerasti aina 70-vuotiaaksi asti, kunnes hänen terveytensä alkoi 1970-luvun puolivälissä horjua. Gala kuoli 1982, ja Dalí vietti viimeiset vuotensa lähes erakkona. Hän sai vuonna 1986 palovammoja tulipalossa. Dalí kuoli 23. tammikuuta 1989.
ellauri211.html on line 68: Raid on syntynyt pienessä kylässä Keski-Suomessa perheeseen, johon isän ja äidin lisäksi kuului pikkusisko. Ruotsissa varttunut Raid työskenteli Volvon tehtaalla ennen kuin muutti Tukholmaan ja aloitti työnteon Maraboun suklaatehtaalla. Täällä hän myös tutustui Hammariin, Sundmaniin, Takamäkeen ja Uki Kukkamaahan. Raid kuului Marabou-jengiin ja liittyi myöhemmin moottoripyöräjengiin. Raid joutui kuitenkin jättämään moottoripyöräpiirit jouduttuaan vankilaan epäonnistuneen pankkiryöstön jälkeen, jossa Hammar ampui häntä jalkaterään. Tämän takia Raidin oikeassa jalassa on vain yksi varvas.
ellauri216.html on line 541: Jumalankantajaisä Makarios syntyi Egyptin suistomaa-alueen kylässä vuoden 300 tienoilla. Nuoruudessaan hän työskenteli kamelinajajana. Jumala kutsui häntä kuitenkin toisenlaiseen elämään ja Makarios vastasi kutsuun kuuliaisesti. Hän vetäytyi kylässään keljaan ja aloitti yksinäisen rukous- ja paastokilvoituksen. Kun ihmiset tahtoivat tehdä hänestä papin, hän pakeni toiseen kylään. Siellä raskaaksi tullut tyttö alkoi syyttää Makariosta häpäisemisestään. Makarios otettiin kiinni ja häntä raahattiin pitkin katua. Häntä lyötiin ja solvattiin, mutta hän ei sanonut sanaakaan puolustaakseen itseään vaan päinvastoin lupasi tehdä työtä hankkiakseen elatuksen naiselle ja lapselle. Makarios piti tilannetta Jumalan lähettämänä. Hän oli tuolloin noin 30 vuoden ikäinen. Kun Makarioksen syyttömyys tuli aikanaan ilmi, kylän väki lähti joukolla hänen luokseen pyytämään anteeksi. Mitenkä totuus tuli ilmi? No, when the woman's delivery drew near, her labor became exceedingly difficult. She did not manage to give birth until she confessed Macarius's innocence. She confessed that she had slandered the hermit, and revealed the name of the real father. (Who was it?) A multitude of people then came asking for his forgiveness, but he fled to the Nitrian Desert to escape all mundane glory.
ellauri216.html on line 1067: 1700-luvun lopulla Valaamin luostarissa työskenteli kuvanveistäjä Kondraty Konyagin, joka tunnettiin töistään Ostashkovin kirkoissa ja Nilo-Stolobenskajan autiomaassa, jolle nykyaikaiset taidehistorioitsijat pitävät kunnioitettua munkin ihmekuvana (Stolobenskyn nolla).
ellauri220.html on line 135: Jayne Mansfield (synt. Vera Jayne Palmer, 19. huhtikuuta 1933 Bryn Mawr, Pennsylvania – 29. kesäkuuta 1967 Slidell, Louisiana) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, malli ja laulaja, joka työskenteli sekä Broadwaylla että Hollywoodissa. Hän oli myös yksi 1950- ja 1960-lukujen johtavista seksisymboleista ja julkisuuden henkilöistä. Pelkästään syyskuun 1956 ja toukokuun 1957 välisenä aikana Mansfield esiintyi noin 2 500 uutiskuvassa ja niillä runkattiin kuivixi noin 122 000 000 kullia ympäri maailmaa.
ellauri222.html on line 930: Georges Benjamin Eugène Clemenceau [kləmãsõ´] (lempinimi Le Tigre de Papier, ”Paperitiikeri”; 28. syyskuuta 1841 Mouilleron-en-Pareds, Vendée – 24. marraskuuta 1929 Pariisi) oli ranskalainen journalisti ja valtiomies. Hän oli yksi Ranskan kolmannen tasavallan merkittävimpiä poliittisia vaikuttajia ja toimi kahdesti Ranskan pääministerinä vuosina 1906–1909 ja 1917–1920. Clemenceaulla oli keskeinen rooli ensimmäisen maailmansodan jälkeisten rauhanjärjestelyjen muotoilussa ja hän vaati erittäin ankaria rauhanehtoja Saksalle. 1865 eli sisällissodan päätyttyä Jori muutti Yhdysvaltoihin, jossa asui neljä vuotta ja työskenteli muun muassa tyttökoulun opettajana Stamfordissa Connecticutissa. Häneen teki vaikutuksen amerikkalainen sananvapaus, joka oli paljon laajempi kuin Napoleon III:n Ranskassa. Palattuaan Ranskaan vuonna 1869 Clemenceau ryhtyi harjoittamaan lääkärin ammattia Pariisissa. Clemenceaun ensimmäinen vaimo oli hänen entinen oppilaansa, amerikkalainen Mary Plummer, jota hän nai vuonna 1869. Heillä oli kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon.
ellauri238.html on line 271: Pena sanoi että viina söi siltä muistin, sen toisenkin äidin. Entäs ensimmäinen? Suomalaisen modernin runouden tunnetuimpiin nimiin 1960-luvulta kuulunut Pentti Saarikoski syntyi syyskuun toisena päivänä 1937 Impilahden Pitkärannassa. Hänen vanhempansa olivat Simo ja Elli Saarikoski. Pentin äiti työskenteli parin vuoden ajan opettajana kansakouluissa. Myöhemmin hän vastasi tehdaskirjanpidosta ja kassahoitajan apulaisen tehtävistä Diesen Wood Companyssa. Simo työskenteli samassa tehtaassa, mutta joutui lähtemään sieltä alkoholiongelmansa takia. Sittemmin hän kirjoitti novelleja eri lehtiin. Nuorena hän haaveili urheilijan urasta. Pitkärannassa Pentti vietti lapsuutensa kaksi ensimmäistä vuotta. Karjalainen syntyperä oli Saarikoskelle tärkeä. Hän korosti sitä koko elämänsä ajan. Hei mutta sehän on kuin Aili Konttisen Marquetta! Talvisodan aikana Saarikosken perhe joutui lähtemään evakkoon Impilahdelta ja päätyi Ruotsiin. Sodan jälkeen Saarikosket asettuivat Helsinkiin. Vuonna 1975 Saarikoski palasi Ruotsiin Mia Bernerin käsipuolessa.
ellauri240.html on line 307: Adichie varttui Nigeriassa Nsukkan yliopistokaupungissa keskiluokkaisessa perheessä viidentenä kuudesta lapsesta. Hänen isänsä James Nwoye Adichie oli matematiikan professori yliopistossa ja äiti Grace Ifeoma Adichie "työskenteli yliopistossa hallinnollisissa tehtävissä". Etniseltä alkuperältään Adichie on igbo. Sen kansallislaulu on siis Finlandia, ja sen porukat koittivat Biafran sodassa epäonnistuneesti lähteä Nigerian liittovaltiosta Nigerin suiston öljyvarat kainalossa.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri243.html on line 113: Kun Kyle oli kamppaillut siirtyäkseen siviilielämään perheensä kanssa, hän työskenteli löytääkseen elämälleen tarkoituksen: hän perusti oman yrityksen, Craft Internationalin, turvayrityksen, joka kouluttaa ampumaan pahaa-aavistamattomia naisia ja muita vihulaisia.
ellauri244.html on line 346: Henri on viisikymppinen mies, jonka elämässä on moni asia mennyt viime vuosina uusiksi. Hän on vaihtanut alaa ja eronnut vaimostaan. Nyt Henri työskentelee kääntäjänä, mutta aikaisemmin hän työskenteli kyseenalaisessa PR-yrityksessä nimeltä Hesperian sairaala. Yrityksen kaikki toimet ja arvot eivät kestäisi päivänvaloa. Kun Henri ihastuu naapurissa asuvaan kolmikymppiseen Sallaan, Henri on valmis tekemään mitä vain Sallan eteen, vaikka pienen spermalammikon. Sattumoisin Sallalla on ongelmia pomonsa kanssa. Mitä vaikean pomon kanssa voi tehdä? Pystyykö Henri poistamaan pomon Sallan elämästä? No ei pysty, Salla saa lopulta hoitaa sen ihan ize. "Enrico" on vaan joutavanpäiväinen jahkailija ja jaarittelija. Mitähän isoperseinen Salla oikein näkee siinä? No beggars can't be choosers, Sallalla on lapsi ed. liitosta ja pyylevähkö puolikalju Enrico on sikareineen ja aromilaseineen hyvä kotimiehenä.
ellauri245.html on line 494: Lie valmistui lakitieteiden kandidaatiksi vuonna 1919. Hän oli liittynyt Norjan työväenpuolueeseen vuonna 1912 ja toimi sen sihteerinä 1919–1922. Vuosina 1922–1935 hän työskenteli ammattiliittojen keskusliiton lainopillisena asiamiehenä. Vuonna 1935 Lie valittiin Johan Nygaardsvoldin hallitukseen oikeusministeriksi. Vuonna 1935 hän antoi Lev Trotskille turvapaikan Norjasta, kun tämän Ranskassa saama oleskelulupa umpeutui. Vuonna 1937 Neuvostoliiton painostuksella Norjan hallitus määräsi Trotskin kotiarestiin. Pitkien neuvotteluiden jälkeen Lie määräsi Trotskin muuttamaan Norjasta Meksikoon, missä se pian tapettiin. Tryggve oli YK:n ensimmäinen pääsihteeri. Se muistutti melko lailla torpeedoa.
ellauri245.html on line 557: Elsa valmistui arkkitehdiksi helmikuussa 1949. Sen jälkeen hän työskenteli hetken aikaa Elsi Borgin ja Margareta Stigzeliuksen arkkitehtitoimistoissa. Kun työt siellä loppuivat, hän lähti kysymään töitä Alvar Aallon toimistosta. Toimisto sijaitsi Riihitiellä Munkkiniemessä, Aaltojen kodin yhteydessä. Pienessä työyhteisössä oli tuolloin vaikea tilanne, sillä Alvar Aallon ensimmäinen puoliso, lähin työtoveri ja yhtiökumppani Aino Aalto oli kuollut saman vuoden tammikuussa. Alvar Aalto joi suruunsa eikä saanut töitään kunnolla hoidettua. Kun Elissa sai töitä toimistosta, tilanne muuttui. Myöhemmin Aallon hovikuvaaja Eino Mäkinen oli kysynyt Alvarilta, miksi hän ei valinnut Maijaa. Alvarin vastaus oli: ”Jag måste ha litet skratt i mitt liv!” Elsa oli nuori ja iloinen. Moniin valokuviin on ikuistettu Alvar yrityxen ruorissa, mutta Elissan kerrotaan olleen miestään taitavampi kippari.
ellauri245.html on line 752: Palattuaan siviiliin toisesta maailmansodasta Altman työskenteli radiossa ja lehdissä, sekä vuosina 1957–1964 televisiossa ohjaajana. Hän ohjasi jaksoja muun muassa tv-sarjoihin Maverick, Peter Gunn, Bonanza ja Valtatie 66. Altman pääsi kokeilemaan taitojaan elokuvaohjaajana 1950-luvulla elokuvalla The Delinquents (1957), ja sai 1960-luvun loppupuolella hieman huomiota kahdella muulla ohjaustyöllään. Altman teki läpimurtonsa elokuvalla M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala (1970).
ellauri246.html on line 48: Agnonin isä Shalom Mordechai Halevy oli koulutukseltaan rabbiini ja kuului hasidiyhteisöön mutta työskenteli turkisalalla. Nuori Samuel ei käynyt koulua, vaan hänen vanhempansa opettivat häntä kotona. Kahdeksanvuotiaana hän osasi kirjoittaa ja lukea hepreaa ja jiddišiä ja luki ahkerasti juutalaisen sivistysliikkeen Haskalan hepreankielisiä kirjailijoita. Viisitoistavuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen runonsa. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa heprean- ja jiddishinkielisiä runoja ja kertomuksia, joista useita julkaistiin Galitsiassa.
ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri246.html on line 570: Brodskin käyttäytyminen johti aina potkuihin, koska hän jätti täydelleen huomioimatta nykyiset kanonit. Hänen esseensä "vähemmän kuin yksi" hän kirjoittaa "menimme kouluun, ja vaikka kuinka törmäsi meidät, hän oli sublifted vitun, kärsimys ja köyhyys olivat ennen silmämme." - Brodsky arvosteli ja kritisoi Neuvostoliiton todellisuutta ja todellisuuttakin, Joka, itse asiassa, hänelle maksoi. Hän heitti koulun, ei edes saanut peruskoulutusta. Hän työskenteli Arsenalin tehtaalla, jossa oli miljoona, joka matkusti Geologisiin Expeditioihin Aasiaan, kiipesi ajatukseen tulla lääkäriksi, kuukausi työskenteli Morguun avustajana patologina, yritti tulla merenkulun kouluun, mutta se ei hyväksynyt häntä. Samaan aikaan hän luki paljon - ensinnäkin, runoutta, filosofista ja uskonnollista kirjallisuutta, myös muinaisia kirjoittajia, alkoi oppia englantia ja kiillottaa kenkiä.
ellauri246.html on line 831: Brodsky meni linkkiin yhteen runoilijaan ja palasi muille. Muutos ei heti, mutta hyvin nopeasti. Ensimmäisen viitevuoden 1964 runot ovat pääasiassa samassa runollisella tavalla kuin 1962-1963 runot. Siksi nämä ja muut ovat niin orgaanisesti liittyneet kirjaan "New Stans elokuuhun". Link Brodssky työskenteli paljon, lukea paljon. Hän avasi itselleen anglo-amerikkalaisesta runoudesta. Näistä jakeista ei ollut käännöksiä venäjäksi, kirjat toivat hänet ystäville, joten hän alkoi oppia englantia.
ellauri254.html on line 49: Konstantin Fedin syntyi kauppiaan perheeseen. Hän kasvoi Saratovissa ja valmistui vuonna 1914 Moskovan kauppakorkeakoulusta. Ensimmäisen maailmansodan ajan Fedin oli internoituna Saksassa. Palattuaan Venäjälle hän työskenteli toimittajana.
ellauri254.html on line 681: Venäjälle palannut Kamenev ryhtyi organisoimaan lakkoa Transkaukasian rautatiellä, mutta salainen poliisi Ohrana surmasi ei vaan pidätti hänet Tbilisissä ja hän oli vangittuna viisi kuukautta. Tbilisissä Kamenev tutustui myös ensimmäisen kerran Josif Staliniin vuonna 1904. Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Kamenev järjesti rautatielakkoja Pietarissa. Joulukuussa 1908 hän siirtyi asumaan Geneveen Sveitsiin, jossa hän työskenteli yhdessä Leninin ja Grigori Zinovjevin kanssa. Vuosina 1912–1914 kolmikko asui Itävalta-Unkarille kuuluneessa Krakovassa lähellä Venäjän rajaa natustellen makkaroita.
ellauri260.html on line 125: Mounierin työ herätti tärkeiden ranskalaisten ajattelijoiden, kuten Gabriel Marcelin, Denis de Rougemontin ja Jacques Maritainin, huomion, jotka tutkimuksensa, luentojensa ja kirjoitustensa kautta auttoivat kehittämään ranskalaista personalistista ajattelua. Maritain, joka työskenteli Mounierin kanssa useita vuosia, oli vastuussa ranskalaisen personalismin tuomisesta Yhdysvaltoihin. Sodan jälkeen Mounierin itsensä johtama eurooppalainen personalismi sopeutui liberaaliin demokratiaan ja suhtautui siihen kritiikittömämmin, ja Maritainilla oli rooli vuonna 1948 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen laatimisessa. Paha haxahdus!
ellauri262.html on line 242: John Ronald Reuel Tolkien ([ˈtɒlkiːn], 3. tammikuuta 1892 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio – 2. syyskuuta 1973 Bournemouth, Englanti), yleisimmin tunnettu nimellä J. R. R. Tolkien, oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka työskenteli englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvat fantasiaromaanit, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Suurimman osa hänen töistään on suomentanut LBTQ-kääntäjä Kersti Juva, joka on myös kexinyt Tolkienin pikku ötököille herttaiset suomalaiset nimet. Shelob on Lukitar. "Hämppis väärinpäin" olisi ollut ehkä sattuvampi. Sellainen puri Ronaldia Etelä-Afrikassa.
ellauri262.html on line 246: John Ronald Reuel, Mabel ja Arthur Reuel Tolkienin esikoinen, syntyi 1892 Bloemfonteinissa, silloisen Oranjen vapaavaltion pääkaupungissa Etelä-Afrikassa, missä Arthur Tolkien työskenteli Bank of African paikallisen kolonialistisen riistokonttorin johtajana. Arthur oli muuttanut Englannista kulta- ja timanttilöydösten rikastuttamaan Etelä-Afrikkaan parempia urakehitysmahdollisuuksia tavoitellen muutamaa vuotta aiemmin. Hänen kihlattunsa Mabel Suffield oli seurannut perässä täytettyään 21 ja saatuaan viimein isänsä hyväksynnän tulevalle avioliitolle. Pariskunta vihittiin Kapkaupungin katedraalissa 16. huhtikuuta 1891. Tyttöaikanaan Mabel oli ollut lähetyssaarnaajana Aahrikassa, yritti käännyttää kristinuskoon Sansibarin sulttaanin haaremia.
ellauri262.html on line 270: Saatuaan professuurinsa Oxfordissa Tolkien tutustui moniin muihin kirjallisuudesta kiinnostuneisiin opettajiin, jotka kokoontuivat Inklings-nimisenä ryhmänä. Yksi tunnetuimpia jäseniä Tolkienin lisäksi oli C. S. Lewis, keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka työskenteli yliopiston opettajana ja on tullut tunnetuksi fantasiakirjastaan Narnian tarinat. Tolkienin ja Lewisin välille kehkeytyi ystävyyssuhde, joka kesti ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta Lewisin kuolemaan 1963 asti. Lewis, joka oli aiemmin tunnustautunut ateistiksi tai agnostikoksi, kääntyi 1930-luvun alussa kristinuskoon, osin katolisen Tolkienin vaikutuksesta. Ei mennyt ihan putkeen sikäli, että Tolkien sai käännytetyxi Lewixen pakanuudesta vain englannin kirkkoon saakka. Sekin kyllä oli saavutus, sillä Lewixen porukat oli Belfastista ja vihasivat paavin palvojia kuin ruttoa. Tolkien sanoi myöhemmin ettei Lewis kääntynyt vaan taantui. Kerran Lewis kuzui Tolkienin kuullen katolisia "paskahuusin rotixi".
ellauri263.html on line 643: Vuonna 1880 Charles Bradlaugh valittiin Northamptonin parlamentin edustajaksi, mutta koska ei ollut kristitty, hän kieltäytyi vannomasta perinteisen kaavan mukaista uskollisuudenvalaa, ja häntä estettiin sen vuoksi ottamasta paikkaansa vastaan. Samaan aikaan Besant työskenteli yhä Bradlaughin kanssa, mutta tutustui myös tunnettuihin sosialisteihin kuten George Bernard Shaw, Walter Crane ja Edward Aveling.
ellauri266.html on line 382: Sitten seurasivat Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Kaksi jälkimmäistä elokuvaa kuvittelivat ensimmäisessä elokuvassa nähdyn planeetan nousun. Televisio-ohjelma seurasi vuonna 1974 ja toinen vuonna 1975, ennen kuin franchising suurelta osin päättyi. Muiden elokuvien jatkoromaaneihin osallistui muita Boullea apinoivia pellekirjailijoita kuten Michael Avallone, Jerry Pournelle, John Jakes ja David Gerrold, varhaisessa laajennetussa universumissa, jossa useat kirjailijat työskentelivät yhteisen projektin ja universumin parissa kuin apinat kirjoituskoneiden ääressä. Boulle pysyi yhteydessä elokuvien tuotantoon neuvotellen eri tarinan elementeistä.
ellauri266.html on line 409: Pierre Boulle (20. helmikuuta 1912 – 30. tammikuuta 1994) syntyi Avignonissa, Ranskassa, ja hänet kastettiin ja kasvatettiin katolilaiseksi, vaikka myöhemmin hänestä tuli agnostikko [ lainaus tarvitaan ]. Hän opiskeli arvostetussa École supérieure d´électricitéssä ( Supélec ), jossa hän sai insinöörin tutkinnon vuonna 1933. Vuodesta 1936 vuoteen 1939 hän työskenteli pyroteknikkona brittiläisillä kumiviljelmillä Malayassa. Siellä ollessaan hän tapasi ranskalaisen naisen, joka oli erossa miehestään. Hiänestä piti tulla hänen elämänsä rakkaus, jolle hän kirjoitti lempeitä rakkauskirjeitä. Myöhemmin hiän päätti palata miehensä luo, joka oli virkamies Ranskan Indokiinassa. Toisen maailmansodan aikana hiän ja hänen miehensä pakenivat Malajaan, mutta yksi hiänen lapsistaan ​​kuoli prosessissa. Boulle tapasi hänet myöhemmin sodan jälkeen, ja he nauttivat kovasti platonisesta ystävyydestä.
ellauri274.html on line 566: 2:10:37 развитие идет по итогам прошлого года банковский сектор в целом сработал с 2:10:37 kehitys etenee viime vuoden tulosten mukaan, jonka kanssa pankkisektori kokonaisuudessaan työskenteli
ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.
ellauri276.html on line 439: Patrick Kavanagh opiskeli Kednaminshan kansalliskoulussa vuosina 1909–1916 ja lähti kuudennelle luokalle 13-vuotiaana. Hän opiskeli isälleen suutariksi ja työskenteli hänen tilallaan. Hän toimi myös maalivahtina Inniskeen Gaelic -jalkapallojoukkueessa. Myöhemmin hän pohti: "Vaikka talonpojan kirjaimellinen käsitys on maatilatyöntekijä, talonpoika on itse asiassa kaikki se ihmisjoukko, joka elää tietyn tietoisuustason alapuolella. He elävät pimeässä luolassa. tajuttomista ja he huutavat nähdessään valon." Hän kommentoi myös, että vaikka hän oli varttunut köyhällä alueella, "todellinen köyhyys oli valistumisen puute [ja] pelkään, että tämä tietämättömyyden sumu vaikutti minuun hirveästi." You can say that again!
ellauri276.html on line 475: Tänä aikana hän tapasi John Betjemanin, joka työskenteli Dublinissa hätätilanteen aikana nimellisesti lehdistöasteena, mutta työskenteli myös Britannian tiedustelupalvelussa. Betjeman, joka teki vaikutuksen Kavanaghin monipuolisista sosiaalisista kontakteista, hänen kyvystään saada kutsua tapahtumiin ja poliittisesta monitulkintaisuudestaan, yritti värvätä hänet brittivakoilijaksi.
ellauri276.html on line 478: Hädän jälkeen Kavanagh työskenteli osa-aikaisena toimittajana ja kirjoitti juorukolumnia Irish Pressiin salanimellä Piers Plowman vuosina 1942–1944 ja toimi saman julkaisun elokuvakriitikkona vuosina 1945–1949. Vuonna 1946 Dublinin arkkipiispa John Charles McQuaid, löysi Kavanaghille työpaikan katolisesta The Standard -lehdestä. McQuaid tuki häntä koko hänen elämänsä. Tarry Flynn, puoliksi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1948 ja kiellettiin jonkin aikaa koska se on kuvitteellinen kuvaus maaseutuelämästä.
ellauri276.html on line 480: Vuoden 1946 lopulla Kavanagh muutti Belfastiin, missä hän työskenteli toimittajana ja baarimikkona useissa pubeissa Falls Roadin alueella. Tänä aikana hän yöpyi Beechmountin alueella talossa, jossa hän oli sukulaisessa vuokralaisessa vuokralaisen lankon kautta Ballymackneyssa, Monaghanin kreivikunnassa. Ennen kuin hän palasi Dubliniin marraskuussa 1949, hän esitti perheelle lukuisia käsikirjoituksia, joiden kaikkien uskotaan nyt olevan Espanjassa.
ellauri276.html on line 1290: Hallin isä oli varakas filanderer, koulutettu Etonissa ja Oxfordissa, mutta työskenteli harvoin, koska hän peri suuren summan rahaa isältään, merkittävältä lääkäriltä, joka oli British Medical Associationin johtaja. Hänen äitinsä oli epävakaa amerikkalainen leski Philadelphiasta. Radclyffen isä lähti vuonna 1882 jättäen nuoren Radclyffen ja hänen äitinsä. Hän jätti kuitenkin Radclyffelle huomattavan perinnön.
ellauri277.html on line 123: Gibranin isä työskenteli alun perin apteekissa, mutta hänellä oli pelivelkoja, joita hän ei kyennyt maksamaan. Hän meni töihin paikallisen ottomaanien nimittämän järjestelmänvalvojan palvelukseen. Vuonna 1891, kun hän toimi veronkerääjänä, hänet erotettiin ja hänen henkilökuntansa tutkittiin. Khalil vangittiin kavalluksesta, ja viranomaiset takavarikoivat hänen perheensä omaisuuden. Kamila päätti seurata veljeään Yhdysvaltoihin. Vaikka Khalil vapautettiin vuonna 1894, Kamila pysyi päättäväisenä ja lähti New Yorkiin 25. kesäkuuta 1895 ja otti mukaansa Boutrosin, Gibranin, Mariannan ja Sultanan.
ellauri277.html on line 155: Rehtori William Norman Guthrien järjestämässä Profeetan lukemisessa Boweryn Pyhän Markuksen kirkossa Gibran tapasi runoilija Barbara Youngin, joka työskenteli toisinaan hänen sihteerinä vuodesta 1925 Gibranin kuolemaan asti; Kal maxoi Barbaralle luonnossa.
ellauri278.html on line 59: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri278.html on line 142: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan ​​Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri279.html on line 132: Pian Pavelin isä jätti perheensä (vaimo, jolla on neljä lasta) ja alkoi asua naapurissa asuvan naisen - Antonina Amosovan - kanssa. Pavelin opettajan muistojen mukaan hänen isänsä hakkasi säännöllisesti vaimoaan ja lapsiaan sekä ennen perheen jättämistä että sen jälkeen. Isoisä Pavlik vihasi myös miniäänsä, koska hän ei halunnut asua hänen kanssaan samalla maatilalla, vaan vaati jakamista (lisäksi Tatjana Morozova oli "muukalainen", alun perin naapurikylästä). Aleksein (Pavelin veli) mukaan isä "rakasti vain itseään ja vodkaa", hän ei säästänyt vaimoaan ja poikiaan, ei kuten ulkomaalaisia ​​siirtolaisia, joista "hän repi kolme nahkaa sinetillä varustettuja lomakkeita varten". Isän vanhemmat kohtelivat myös isän hylkäämää perhettä kohtalon armoille: ”Isoisä ja isoäiti olivat myös meille pitkään vieraita. Ei koskaan tarjonnut mitään, ei koskaan tervehditty. Isoisä ei antanut pojanpoikansa Danilkan mennä kouluun, kuulimme vain: Vittusaatanaperkele. Pavlikin isoisä Sergei Morozov oli luonteeltaan vaikea, nautti mainetta ja synkkää mainetta kylässä - ennen vallankumousta hän oli santarmi (kyläläisten mukaan hän työskenteli vankilassa valvojana), ja hänen vaimonsa Ksenja oli hevosvaras.
ellauri279.html on line 144: Koulu, josta vastasin, työskenteli kahdessa vuorossa. Tuolloin meillä ei ollut aavistustakaan radiosta, sähköstä, istuimme iltaisin taskulamppujen ääressä, huolehdimme kerosiinista. Mustetta ei myöskään ollut, he kirjoittivat juurikasmehulla. Köyhyys ylipäänsä oli kauhistuttavaa. Kun me, opettajat, aloimme käydä talosta taloon ottamassa lapsia kouluun, kävi ilmi, että monilla heistä ei ollut vaatteita. Lapset istuivat alasti sängyillä ja peittivät itsensä rievuilla. Lapset kiipesivät uuniin ja lämmittelivät itseään tuhkassa.
ellauri279.html on line 178: Millaisen koetuksen he asettivat veljelleni? Se on noloa ja pelottavaa. Veljeäni kutsuttiin lehdessä tiedottajaksi. Valehtele! Pavel taisteli aina avoimesti. Miksi häntä loukataan? Onko perheemme kärsinyt pientä surua? Ketä kiusataan? Kaksi veljestäni tapettiin. Kolmas, Roman, tuli vammaisten eturintamassa, kuoli nuorena. Minua paneteltiin sodan aikana kansan vihollisena. Hän vietti leirillä kymmenen vuotta. Ja sitten he kuntoutuivat. Ja nyt panettelu Pavlikille. Kuinka kestää tämä kaikki? He tuomitsivat minut kidutuksiin pahemmin kuin leireillä. On hyvä, että äitini ei nähnyt näinä päivinä... Kirjoitan, mutta kyyneleet tukehtuvat. Joten näyttää siltä, että Pashka on jälleen puolustuskyvytön tiellä.... "Ogonyok" Korotichin toimittaja radioasemalla "Freedom" sanoi, että veljeni on paskiainen, mikä tarkoittaa äitiäni... Juri Izrailevich Alperovitš-Družnikov työskenteli perheeseemme, joi teetä äitini, joka tunsi myötätuntoa meitä kaikkia kohtaan, ja sitten hän julkaisi Lontoossa inhottavan kirjan - joukon niin inhottavia valheita ja panettelua, että sen lukemisen jälkeen sain toisen sydänkohtauksen. Myös Z. A. Kabina sairastui, hän yritti haastaa tekijän kanteen kansainvälisessä tuomioistuimessa, mutta missä hän on - Alperovich asuu Texasissa ja nauraa - yritä saada hänet, opettajan eläke ei riitä. Lukuja tämän kirjoittajan kirjasta "Pavlik Morozovin taivaaseenastuminen" levittivät monet sanomalehdet ja aikakauslehdet, kukaan ei ota protestejani huomioon, kukaan ei tarvitse totuutta veljestäni... Näyttää siltä, että minulla on vain yksi asia tästä vasemmalle - kastella itseni bensiinillä, ja siinä se!
ellauri279.html on line 275: Heinä-elokuussa 1937 hän työskenteli jälleen Sverdlovskin alueen viestintäosaston pääkirjanpitäjänä. Ryuminia syytettiin varojen väärinkäytöstä ja siitä, että hän nautti alueellisen viestintäosaston johtajan holhouksesta, joka oli tuolloin pidätetty "kansan vihollisena". Tämän kuultuaan Ryumin lähti Moskovaan. Sodan aikana hän opiskeli Neuvostoliiton NKVD:n korkeakoulussa (22. heinäkuuta - syyskuuta 1941 ), minkä jälkeen hän oli tutkintatyössä Arkangelin sotilaspiirin kansalaisjärjestössä NKVD - ROC "Smersh". Hän oli Suomen Akatemian erityisen tärkeiden tapausten tutkintayksikön vanhempi tutkija ( 21. syyskuuta 1949 - 10. heinäkuuta 1951 ).
ellauri279.html on line 318: Rangaistuksen aluksi Solženitsyn oli kahdessa vankilassa Moskovassa. Sitten hänet siirrettiin lähiseudulle ojennustyöleirille, jossa hän kuljetti puutavaraa, ja seuraavaksi toiselle, jota kutsuttiin ”Uudeksi Jerusalemiksi”, jossa hän kaivoi savea. Sieltä hänet vietiin Kazakhstaniin leirille, jota kutsuttiin ”Galogan portiksi”, jossa lapioitiin potaskaa. Eli siis vuonna 1950 Solzhenitsyn lähetettiin poliittisten vankien "erityisleiriin" Ekbatanin kaupunkiin Kazakstaniin. Siellä hän työskenteli kaivosmiehenä, muurarina ja valimon työnjohtajana. Hänen kokemuksensa Ekibastuzissa muodostivat perustan kirjalle Yksi päivä Ivan Denisovichin elämässä.Hän koki moraalisen ja henkisen murtumisen yrittäessään vältellä vartijan vaatimuksia raportoida vankitovereistaan. Hän ei antanut tietoja. Hän viittasi noihin yhdeksään kuukauteen Galogan portissa elämänsä alhaisimpina aikoina. Tulipahan sentään tehtyä rehellistä työtä edes sekin aika.
ellauri279.html on line 320: Solženitsynin oltua vankina useissa muissa laitoksissa hänet siirrettiin heinäkuussa 1947 Moskovan ulkopuolelle erikoisvankilaan ”Numero kuusitoista”. Tämä oli niin sanottu šaraška, laitos jonne joutuivat korkeasti koulutetut vangit, tiedemiehet, joiden pakkotyöhön kuului pitkälle viety tieteellinen tutkimus. Hänet sijoitettiin sinne matemaattisen lahjakkuutensa takia, jonka ansiosta hän arveli pelastuneensa. Päivisin Solženitsyn työskenteli elektronisen äänentunnistusprojektin parissa, jonka eräs sovellus oli viestien koodaus. Vapaa-aikanaan hän alkoi kirjoittaa itsekseen runoja, luonnostelmia ja kirjojen hahmotelmia. Kokemukset ”Numero kuudessatoista” olivat perusta romaanille Ensimmäinen piiri, joka julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Solženitsynillä oli taipumusta suorasanaisuuteen, ja se koitui hänen kohtalokseen. Hänen pilkattuaan laitoksen johtajaeverstin tieteellistä työtä ja piirettyä siitä ruman vaikka hauskan pilakuvan hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi kauas Kazakstaniin ojennustyöleirille nimeltä Ekibastuz. Sieltä tuli kimmoke romaanille Ivan Denisovitšin päivä, joka on kuvaus työleirin elämästä.
ellauri279.html on line 322: Aika vankileireissä päättyi helmikuussa 1953, mutta Solženitsyn jäi asumaan Kazakstaniin, jossa hän työskenteli muun muassa opettajana. Karkotuksessa hän sairastui syöpään, josta sai aineistoa teokseensa Syöpäosasto. Hänet kuntoutettiin taitavien juutalaisten lääkärien toimesta vuonna 1955, ja hän pääsi 1956 takaisin Venäjälle Rjazaniin.
ellauri281.html on line 58: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri281.html on line 141: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan ​​Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri282.html on line 497: Lumikki ja 7 kääpiötä on tämän trappistimunkin ja tunnetun kirjailijan omaelämäkerta. Apotti kannusti häntä luostaruuden käsitteen uudelleenmäärittelyyn ja pyhyyden tekemiseen nykyaikaisexi. Hän teki työtä käskettyä, ja kirja alkoi vuotaa hänestä. Merton lopetti kirjan vuonna 1946 ollessaan 31-vuotias, ja se julkaistiin hänen ollessaan 33-vuotias vuonna 1948. Hän työskenteli kirjan parissa ollessaan Gethsemani Abbeyssa lähellä Bardstownia Kentuckyssa. Otsikko viittaa Kiiras-tulivuoreen Danten Jumalallisessa näytelmässä. (Eilen oli muuten kiirastorstai, se on Maundy Thursday. Maundy on ehtoolliskäsky. Torstaina syötiin miehissä vika kerran kunnolla. Silloin alkoi näet Ramadan. Kissa heittäytyi rukoilevan šeikin syliin kesken ramadan-rituaalin. Ramadanin juhlamenoihin osallistui Algeriassa yllättäen kissa. Šeikki Walid Mehsas jakoi videon virallisella Facebook-sivullaan.)
ellauri282.html on line 589: Runoilemaan Johnu innostui kanadalaisen Duncan Campbell Scottin runosta. Vuodesta 1895 vuoteen 1897 Masefield työskenteli valtavassa Alexander Smithin mattotehtaassa Yonkersissa, New Yorkissa, missä odotettiin pitkiä työpäiviä ja olosuhteet olivat kaukana ihanteellisista. Hän osti jopa 20 kirjaa viikossa ja söi sekä modernia että klassista kirjallisuutta. Vuonna 1897 Masefield palasi kotiin Englantiin matkustajana höyrylaivalla.
ellauri285.html on line 696: Mitterrand palkizi pyllynnuolijansa liipalaapan diplomaattiposteilla, joissa sooloiltuaan Reggie joutui disponibiliteettiin kuin Heikki Brotherus. Mitterrand syntyi vuonna 1916 Jarnacin kunnassa Charenten departementissa läntisessä Ranskassa. Hän kasvoi konservatiivisessa ja katolisessa porvariperheessä, ja uskonnollista yksityiskoulua käyneen Mitterrandin ajatusmaailma oli 1930-luvulla oikeistolainen sekä nationalistinen. Hänen poliittinen uransa alkoikin liittymisellä äärinationalistiseen Croix de Feu -ryhmään. Hän myös kirjoitti L´Écho de Paris -sanomalehteen, joka vastusti istuvaa Léon Blumin vasemmistohallitusta. Sodan aikana hän työskenteli Vichyn hallituksen alaisuudessa. Myöhemmin hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä pitäen samaan aikaan virkaa saksalaismyönteisessä hallituksessa. Toisen maailmansodan jälkeen Mitterrand käänsi kelkkaa vähän liittyen keskustavasemmistolaiseen UDSR-puolueeseen Hän ohjasi puoluettaan vehen viele vasemmalle pitäen kuitenkin selvän pesäeron kommunisteihin.
ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
ellauri286.html on line 377: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
ellauri288.html on line 445: 13-vuotias. Meillä ei ollut paljon kirjoja kotona: pommituksen aikana melkein kaikki paloi. Mutta äitini ja isoisäni ostivat jotain, enimmäkseen kirjoja ranskaksi ja venäjäksi - nuoruudessaan äitini asui useita vuosia Pariisissa ja työskenteli sitten ranskan opettajana. Mutta hän tiesi venäjää lapsuudesta lähtien, kuten melkein kaikki ihmiset hänen sukupolvensa, jotka saivat koulutuksensa kokonaan tai osittain venäjäksi. Siten hänen hyllyllään olivat Pushkinin, Lermontovin, Tšehovin niteet. Eräänä iltana luultavasti yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ollut mitään tekemistä, otin Lermontovin valittuja runoja ja aloin selata sitä. Yhtäkkiä tajusin, että ymmärsin enemmän tai vähemmän lukemani. Ja sitten törmäsin runoon "Limalaiva". Luin sen ja lopetin melkein kyyneleet silmissä. Ei niinkään sympatiasta keisarin haamua kohtaan, vaan odottamattomasta tapaamisesta hengen kanssa, runouden voimalla. Tuo koira, runous, hän haukkasi minua, ja jokin minussa muuttui peruuttamattomasti. Siitä lähtien Illalla minusta tuli ensin innokas runon lukija ja sitten yritin säveltää jotain itse. Useiden vuosien ajan luin lähes yksinomaan venäläistä runoutta ja klassista proosaa.
ellauri288.html on line 457: Kaplinski opiskeli hyödytöntä kielitiedettä Tarton yliopistossa ja työskenteli kielentutkijana, sosiologina, ekologina ja toimittajana. Hänellä oli merkittävä osa neuvostomiehityksen vastaisessa kansalaisliikkeessä 1980-luvulla. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen eli Viron uudelleenitsenäistymisen alkuvuosina 1992–1995 Kaplinski oli Viron parlamentin Riigikogun jäsen.
ellauri288.html on line 527: Venäjällä ja Ranskan ajattomuuden, jossa ei ollut mitään sankarillista. Ei mitään niinä vuosina (1838 - 1840) Mikhail työskenteli pala "Aikamme sankari". Hänen luonteensa oli älykkyyttä ja voimaa palvella isänmaan, vaan liittää ne piti mennä minnekään. Ja sankarillinen hahmo, joka näyttää "ilmalaiva", gasps, vaikka todellinen Ranskassa, mikä muuttaa kuninkaat, mutta ei muuta mieletön juhla elämän. Unohdettu loistoa ja voittoja kantoi maan kunniaa. Satunnaiset persoonallisuus ei ole mitään tekemistä täällä.
ellauri290.html on line 315: Edellä kuvattu törkeä lutkastatistiikka ja hallitusten asenne juutalaisten valtiomaiden kolonisoimista kohtaan osoittavat selvästi, että Palestiinan maaperä - vaikka sen omistus oli kyseenalainen - oli arabimaata. Sen muuttaminen juutalaiseksi maaperäksi saattoi tarkoittaa vain sen perinnöllisten omistajien riistämistä tavalla tai toisella. Bruttotilastot eivät kuitenkaan paljasta, että juutalaiset omistivat lähes tasavertaisen osuuden Palestiinan parhaista viljelykelpoisista maista.* Palestiinan maaperätutkimuksen tilastoissa, jotka toimitettiin vuonna Palestiinassa vierailleelle angloamerikkalaiselle tutkimuskomitealle. Vuonna 1946 hallitus jakoi maan maaperän kolmeen pääluokkaan, nimittäin First Quality Land, joka koostuu rannikkoalueista ja muista tasangoista - 818 000 eekkeriä; Keskilaatuinen maa, joka sisältää mäkiset alueet ja puoliaavikkoalangot - 2 446, 000 eekkeriä; ja Huonolaatuinen maa, joka koostuu Juudean kuivista kuluneista kukkuloista ja syvästi kuluneista ylänköistä ja Negebin laaksosta. - 3 316 000 hehtaaria. Voidaan turvallisesti sanoa, että juutalaiset tilat sijaitsivat First Quality Land -vyöhykkeillä, kun taas arabien ylivalta maanomistuksessa ei johtunut pelkästään siitä, että ne muodostivat suurimman osan väestöstä ja erityisesti maatalousväestöstä, vaan he työskentelivät myös huonolaatuisia maita, joita juutalaiset maanviljelijät yleensä halveksivat.
ellauri290.html on line 858: Britit työskentelivät arabiliittolaistensa kanssa pysäyttääkseen AHC:n mellakat. Peel -komissio raportoi heinäkuussa 1937, että Britannian velvoitteet arabeja ja sionisteja kohtaan olivat yhteensopimattomia ja mandaatti mahdoton toteuttaa. Se ehdotti Palestiinan jakamista arabi- ja juutalaisvaltioihin siten, että Britannian mandaatti hallitsee Nasaretia, Betlehemiä ja Jerusalemia sekä käytävää Jerusalemista rannikolle. Juutalaiset hyväksyivät yleisen jakamisen periaatteen, kun taas arabit kieltäytyivät kaikista jakosuunnitelmista. Britannian hallitus lähetti teknisen ryhmän nimeltä Woodhead Commissionyksityiskohtaista suunnitelmaa. Woodhead-toimikunta käsitteli kolmea erilaista suunnitelmaa, joista yksi perustui Peelin suunnitelmaan. Vuonna 1938 raportoidessaan komissio hylkäsi Peelin suunnitelman ensisijaisesti sillä perusteella, että sitä ei voitu toteuttaa ilman massiivista arabien pakkosiirtoa (vaihtoehto, jonka Britannian hallitus oli jo sulkenut pois). Joidenkin jäsentensä eri mieltä, komissio suositteli sen sijaan suunnitelmaa, joka jättäisi Galilean Britannian mandaatin alle, mutta korosti sen vakavia ongelmia, joihin sisältyi ehdotetun arabivaltion taloudellisen omavaraisuuden puute. Ison-Britannian hallitus liitti Woodheadin raportin julkaisemisen politiikkaan, jossa se hylkäsi jakamisen epäkäytännöllisenä "poliittisten, hallinnollisten ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi".
ellauri294.html on line 683: Amelia Wagner aloitti uransa Chautauquanina 12-vuotiaana, kun hän liittyi Young Chautauqua -ohjelmaan Greeleyssä. Amelia oli yksi ensimmäisistä nuorista chautauquaneista, jotka esiintyivät High Plains Chautauquan päälavalla (2004), ja palasi takaisin päälavalle Nuorena Chautauquanina vuonna 2008. Hän valmistui Denverin yliopistosta vuonna 2012 kandidaattitutkinnolla englanniksi. ja Historia. Keväällä 2012 konferenssissa Amelia kutsuttiin esittelemään opinnäytetyönsä kongressin jäsenille perustutkinnon neuvoston kautta. Valmistuttuaan Amelia työskenteli Denverin luonnon- ja tiedemuseossa historiallisena näyttelijänä. Hänen ensimmäinen sexikokemuksensa aikuisena Chautauquanina tuli vuonna 2013, kun hän esitti Margaret Meadin HPC:ssä. Amelia on työskennellyt viimeisen vuoden kiihkeänä ja iloisena esikoulun opettajana Denverissä.
ellauri297.html on line 528: Njassa (joskus myös General Njassa tai Dj Njassa, oik. Jyrki Leo Jantunen, s. 2. marraskuuta 1962 Helsinki) on helsinkiläinen radiotoimittaja, DJ ja muusikko. Hän työskentelee toimittajana Radio Helsingissä. Valtakunnalliseen julkisuuteen hän tuli Levyraati-ohjelman vakiojäsenenä. Jyrki Jantusen isä työskenteli poliisina ja ravintolan portsarina, äiti tehtaassa ja siivoojana. Jantunen otti kutsumanimensä vanhasta maantiedon kirjasta. Njassamaa oli Malawin entinen nimi. Vuonna 2015 Njassa sairastui paksusuolen syöpään. Hän kertoo selviytymistarinansa Elina Järven ja Olga Poppiuksen kirjassa Elämäni ennen kuolemaa (2017). Hänellä on siitä huolimatta vuonna 1996 syntynyt tytär.
ellauri299.html on line 628: Suomen liityttyä 1995 Euroopan unioniin Lappi-Seppälä työskenteli kielialan päällikkövirkamiehenä Euroopan yhteisöjen eri elimissä, muun muassa EU-komission käännöstoimen pääosaston suomen kielen osastopäällikkönä ja kieliasioiden neuvonantajana EU:n Tallinnan-edustustossa.
ellauri308.html on line 571: Vladimir Alexandrovits Pozner Sr. oli ryssämamu jenkeissä.Toisen maailmansodan aikana hän vakoili Neuvostoliiton tiedustelupalveluja ollessaan Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Pozner syntyi Pietarissa. Hänen perheensä pakeni Neuvosto-Venäjältä bolshevikkivallankumouksen jälkeen, ja Vladimir Poznerista tuli kommunistien kannattaja asuessaan Euroopassa. Vladimir Pozner perheineen muutti Itä-Berliiniin ja myöhemmin Moskovaan 1950 -luvun alussa. Siellä hän työskenteli vanhempana ääni-insinöörinä Neuvostoliiton elokuvateollisuudessa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1968 ja sai sydänkohtauksen vuonna 1969. Pozner kuoli 31. heinäkuuta 1975 lennon aikana Pariisista Moskovaan.
ellauri308.html on line 770: Charles Edward Stuart, joka työskenteli Neuvostoliitossa sopimuksen mukaan.
ellauri309.html on line 111: aviomies työskenteli isänsä peltiliiketoiminnassa ennen kuin liittyi hänen
ellauri309.html on line 992: Leslie Howard oli brittiläinen näyttelijä. Howardin ehkä tunnetuin roolityö oli elokuvassa Tuulen viemää Ashley Wilkesinä. Howard työskenteli pankissa, kunnes ensimmäinen maailmansota ja sen aiheuttama šokki johtivat hänet valitsemaan näyttelijän ammatin terapeuttisista syistä.
ellauri310.html on line 236: kohteita. Hän työskenteli lakimiehenä, saarnaajana ja laskujen kerääjänä ja
ellauri311.html on line 335: Koska tantrassa kaikki lähtee lapsuudesta, siirrymme nyt sinne. Kirsi Salo on viime vuosina käsitellyt myös omia haavojaan. Vanhemmat erosivat hänen ollessaan viisivuotias. Silloin hän muutti äidin kanssa Helsingin Lauttasaaresta Kannelmäkeen. Veli puolestaan jäi isän luokse. Äiti työskenteli makkaratehtaalla, ja isä opetti Teknillisessä korkeakoulussa.
ellauri311.html on line 342: Lukion jälkeen Salo opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa kansantaloustiedettä. Samalla hän työskenteli Interbankissa 1980-luvun lopun nousukauden vuosina. Korkeasuhdanne näkyi bileissä, jotka alkoivat konttorilla perjantai-iltapäivänä samppanjalla ja sikareilla.
ellauri315.html on line 278: Kerenski pakeni Venäjältä ja eli loppuelämänsä maanpaossa. Hän jakoi aikansa Pariisin ja New Yorkin välillä. Kerensky työskenteli Hoover Institutionissa Stanfordin yliopistossa. Sielläpä tietysti.
ellauri316.html on line 294: Antti Oskari Tokoi (ent. Antti Hirvi; Toko on Torkkeli tai Tuomas, Tokoi on Tokola. 15. toukokuuta 1873 Kannus – 4. huhtikuuta 1963 Leominster, Massachusetts, Yhdysvallat) oli suomalainen poliitikko ja toimittaja. Hän oli Suomen työväenliikkeen alkuvuosien keskeisiä hahmoja. Tokoi kävi kansakoulun ja työskenteli renkinä. Hän lähti vuonna 1891 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli muun muassa kaivosmiehenä, tutustuen sikäläiseen ammattiyhdistystoimintaan. Hän palasi vuonna 1900 Suomeen Kannukseen maanviljelijäksi ja kauppiaaksi. Hänet valittiin vuonna 1905 Kannuksen elinkeinoasiamiehexi ja vuoden 1907 vaaleissa eduskuntaan SDP:n listalta. Vuonna 1912 Tokoista tuli SAJ:n puheenjohtaja. Vuonna 1913 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi, ja 1917 hänet nimitettiin Suomen Senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Tuolloin hänestä tuli maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri. Miespuolinen Sanna Marin, vaikka rumempi.
ellauri316.html on line 296: Tokoi pötki 1921 Englannin ja Kanadan kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli Massachusettsin Fitchburgissa ilmestyneen sosiaalidemokraattisen Raivoaja-lehden toimittajana vuosina 1922–1949. Loppuelämänsä Tokoi asui Yhdysvalloissa. Me nähtiin Tokoin muistomerkki Fitchburgissa käydessämme Amerikan suomalaisten juhannuskokolla. Niillä oli 5m pituiset makkaratikut. Kaikki jenkeissä on suurempaa, vasitenkin kusipäät. Amerikan yhdysvallat (engl. United States of America, lyh. USA) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja n. 300M isosta kusipäästä.
ellauri316.html on line 357: Tiedän paljon vähemmän isäni vanhemmista. Lähes yhtään valokuvaa ei ole säilynyt; kumpikaan ei elänyt nähdäkseen syntymääni, enkä tuntenut niitä. Isoisäni Nikolai Vasiliev työskenteli kutomatehtaalla Shuyan kaupungissa, ja isoäitini Agrippina, jonka kunniaksi minut nimettiin, palveli vammaisena ja pesi lattioita. He elivät hyvin köyhästi, käytännössä kädestä suuhun, heiltä puuttui kaikkea: ruokaa, vaatteita, liinavaatteita. Ilman rihman kiertämää ne oljentelivat pelkillä patjoilla ja huovilla ja joivat raakaa votkaa pullon suusta.
ellauri316.html on line 450: Saharovin pommin suurempi muunnelma, jonka parissa Saharov työskenteli, oli 50 Mt Tsar Bomba lokakuussa 1961, joka oli tehokkain koskaan räjäytetty ydinlaite. Saharov kuten Oppenheimer oli vapaa kansallisesta izekkyydestä. Kaxi erinomaista ihmistä, germaani ja mongoli.
ellauri316.html on line 455: Saharov työskenteli opiskelijana fyysikko Igor Tammin kanssa ja hänet värvättiin 1948 Neuvostoliiton ydinpommia kehittävään ryhmään. Neuvostoliiton ensimmäinen ydinpommi räjäytettiin 29. elokuuta 1949. Saharovin osuus oli ratkaiseva seuraavassa vaiheessa, vetypommin kehittämisessä. Ensimmäinen vetypommi räjäytettiin 1953. Samana vuonna Saharoville myönnettiin maan korkein arvonimi "sosialistisen työn sankari". Saharov uskoi Neuvostoliiton ydinaseen olevan välttämätön voimatasapainon saavuttamiseksi ja rauhan säilyttämiseksi.
ellauri316.html on line 595: Oppositios ei ole sovelias. Mitä se ei tarkoita muodoissa vaan käyttämisessä ? On välttämätöntä verrata lauseen jäseniä, jotka ovat muodoltaan homogeenisiä. Esimerkiksi: En söi omenaa, vaan päärynää; hän ei lepäänyt, vaan työskenteli. Ja Valeri Garbuzov keksi suunnilleen seuraavan lauseen: hän ei tullut käymään vaimonsa kanssa, vaan töiden jälkeen.
ellauri317.html on line 52: Tilintarkastajaxi kouluttautunut Blum työskenteli tietokoneohjelmoijana IBM: lle ja myöhemmin Yhdysvaltain ulkoministeriölle. Hänellä oli kunnianhimo ryhtyä ulkoministeriön upseeriksi, kuten hän selitti, "osallistua suureen kommunismin vastaiseen ristiretkeen", mutta myöhemmin pettyi Vietnamin sotaan. Blum osallistui Vietnamin sodan vastaiseen aktivismiin, ja häntä painostettiin eroamaan hallituksen virastaan ​​vuonna 1967. Siihen mennessä hän oli jo osallistunut sodanvastaisiin mielenosoituksiin ja hänestä tuli Washington Free Pressin, vaihtoehtoisen bisneksen, perustaja ja toimittaja.
ellauri317.html on line 54: Vuonna 1969 Blum kirjoitti ja julkaisi Central Intelligence Agencyn (CIA) paljastuksen, jossa paljastettiin yli 200 CIA:n työntekijän nimet ja osoitteet. Hän työskenteli freelance-toimittajana Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Vuosina 1972–1973 Blum työskenteli toimittajana Chilessä, missä hän raportoi Allenden hallituksen " sosialistisesta kokeilusta" ennen Yhdysvaltojen tukemaa vallankaappausta ja Augusto Pinochetin hallintoa. 1970-luvun puolivälissä hän työskenteli Lontoossa entisen CIA-upseerin Philip Ageen ja hänen työtovereidensa kanssa "heidän hankkeessaan paljastaa CIA:n henkilökuntaa ja heidän väärintekojaan".
ellauri317.html on line 72: Kotljarevskyi oli ukrainalainen maata omistamaton aatelismies. Hän opiskeli 1780-luvulla Pultavan teologisessa seminaarissa ja toimi sen jälkeen maaseudun aatelisperheiden kotiopettajana. Hän palveli vuosina 1796–1808 upseerina Venäjän armeijassa ja komensi uhanalaista kasakkarykmenttiä vuoden 1812 sodassa. Myöhemmin hän työskenteli erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen palveluksessa ja oli vuosina 1812–1821 Pultavan teatterin taiteellinen johtaja.
ellauri317.html on line 360: Sodan jälkeen Tšekkoslovakian kommunistihallinto hieman vastahakoisesti hyväksyi Čapekin tuotannon, koska häntä sentään pidettiin vähän enempi vielä kansallissosialismin vastustajana. Čapek ei kelvannut sotapalvelukseen selkärankareuman takia. Hän työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikana museossa. Čapekille ehdotettiin Nobelin kirjallisuuspalkintoa 7 kertaa 1930-luvulla. Ei napannut.
ellauri317.html on line 444: Hän työskenteli kirjansidontatehtaassa ja perusti laittoman painon. Suutarien lakon järjestäjänä Dzeržinski pidätettiin "rikollisesta kiihotuksesta Kaunasin työläisten keskuudessa"; Tältä ajalta peräisin olevissa poliisin asiakirjoissa sanotaan: "Feliks Dzeržinski on hänen näkemyksensä, vakaumustensa ja henkilökohtaisen luonteensa huomioon ottaen erittäin vaarallinen tulevaisuudessa, kykenevä mihin tahansa rikokseen."
ellauri317.html on line 476: Syntynyt Tambovissa yliopistosihteerin perheeseen. Vuonna 1902 hän valmistui Tambovin naisten lukiosta. Hän työskenteli virkailijana aatelisten maakuntakokouksessa. Hän liittyi sosialististen vallankumouksellisten paikallisjärjestöön ja liittyi puolueen taistelujoukkoon. Maaliskuussa 1905 hänet pidätettiin mielenosoitukseen osallistumisen vuoksi, mutta hänet vapautettiin pian.
ellauri317.html on line 485: Helmikuun vallankumouksen jälkeen hänet vapautettiin oikeusministeri Ai-Ai Kerenskyn määräyksestä ja 8. maaliskuuta 1917 hän saapui Tšitaan ja sieltä toukokuussa Moskovaan, jossa hän alkoi soittaa yhtä pääkappaleista, nim. rooleja vasemmiston sosialististen vallankumouksellisten keskuudessa. Liityttyään puolueen vasemman siiven järjestelytoimistoon hän työskenteli Petrogradin organisaatiossa, puhui sotilasyksiköissä, työläisten keskuudessa vaatien sodan lopettamista, maiden siirtoa talonpojille ja valtaa neuvostoille. Hän teki yhteistyötä Zemlya i Volya -sanomalehden kanssa, toimi Frank Sinatran My Way -lehden toimittajana ja oli Znamya Truda -lehden toimituskunnan jäsen erikoisalana poliittisten lausuntojen tekeminen. Spiridonova valittiin puheenjohtajaksi ylimääräisissä ja II kokovenäläisissä talonpoikaiskongresseissa, työskenteli keskusjohtokomiteassa ja koko Venäjän keskusjohtokomitean talonpoikaisosastossa.
ellauri317.html on line 511: Vuonna 1931 hänet tuomittiin uudelleen kolmeksi vuodeksi maanpakoon. Hän palveli isänmaata tätä kautta, jota jatkettiin sitten 5 vuodella, Ufassa. Hän naimisissa I. A. Mayorovin kaa. Ufassa hän asui "kunnalla" aviomiehensä, poikapuolensa, anoppinsa ja kahden ystävänsä - Irina Kakhovskajan ja Alexandra Izmailovichin - kanssa. Hän työskenteli pankkineitinä valtionpankin baškirin toimistossa.
ellauri317.html on line 564: Skoropadsky työskenteli von Rennenkampfin palveluksessa Venäjän-Japanin sodan aikana, kun tämä komensi Trans-Baikalin kasakkajoukkoa. 6. elokuuta 1914 hänen rykmenttinsä pötki taisteluista Kraupishkenin lähellä osana Venäjän hyökkäystä Itä-Preussiin. Sellaista rennenkampfia.
ellauri317.html on line 667: Aleksandrovitsin claim to fame oli SR:n agraarisosialismin ja Chekan pettämisen lisäxi veto-oikeus 3 hengen lautamiesoikeuxissa jotka ammuttivat vastavallankumouxellisia. Keväällä 1915 Aleksandrovich pakeni maanpaosta maanpakoon ja muutti Norjaan. Asui Christianiassa (Oslossa), jossa hän työskenteli paikallisessa kalaöljytehtaassa. Ulkomailla Vjatšeslav Aleksandrovitš liittyi sosialistis-vallankumouksellisten internationalistien ryhmään, jonka keskus oli sanomalehti Mysl. Näinä vuosina hän julkaisi vallankumouksellisissa julkaisuissa salanimellä (puolueen lempinimi) "Pierre Orage". Pian Venäjän valtakunnasta pakenemisen jälkeen, syyskuussa 1915, Aleksandrovitš kääntyi sosialistisen vallankumouspuolueen (SRP) vasemmistolaisten puoleen vaatien autonomisen "populistisen" ryhmän luomista: hän näki pääsyyn erillisen puolueen luomiseen organisaation poikkeamisessa "oikeistolaisuuteen" keskuskomitean asenteessa hallitukseen ensimmäisen maailmansodan aikana.
ellauri317.html on line 669: Vähän ennen helmikuun vallankumousta, joulukuussa 1916, Vjatšeslav Aleksandrovitš palasi Venäjälle Tukholmasta väärennettyjen asiakirjojen avulla ja saapui Petrogradiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän onnistui suorittamaan puoluetyötä jakamalla lehtisiä Pietarin maanalaisessa - huolimatta siitä, että hän oli omien internatsionalististen asemiensa vuoksi jyrkässä oppositiossa oikeistolaisten sosialististen vallankumouksellisten huipulle. Hän osallistui aktiivisesti vallankumouksellisiin tapahtumiin. Petrogradin työläisten ja sotilaiden edustajainneuvostossa (Petrosovet) Aleksandrovich työskenteli julkaisu- ja painatuskomissiossa. Helmikuussa 1917 työläiset valitsivat hänet Pietarin Neuvostoliiton toimeenpanevaan komiteaan (Executive Committee), mutta menshevik-SR -enemmistö potkaisi hänet pihalle.
ellauri321.html on line 566: Vallankumous ei ole hyvä, sanoi Nikitin. Venäjällä oli vallankumous, jossa vaimoni menetti kaiken omaisuutensa. Raha on ehkä pahasta, mutta niin on köyhyyskin. Kun minä olin nuori, olin minä hyvin köyhä ja huomasin olevan mahdotonta olla hyväsydäminen, koska minä työskentelin niin kovasti musiikin kimpussa saadakseni rahaa, että sydämeni tuli kovaksi ja rajuksi. Nyt minä olen rikas minulla on neljäkymmentätuhatta dollaria pankissa- ja koska minä olen rikas, olen minä myös kova ja epäoikeudenmukainen. En anna lainkaan rahaa hyväntekeväisyyteen ja vältän ihmisiä, jotka aikovat lainata minulta. Mutta jos tulisi vallankumous ja minä menettäisin kaiken rahani, tulisi kaikki vielä hullummaksi.
ellauri323.html on line 198: Moore tuli Bryn Mawr Collegeen vuonna 1905. Hän valmistui neljä vuotta myöhemmin BAxi pääaineenaan historia, taloustiede ja valtiotiede. Runoilija HD oli hänen luokkatovereidensa joukossa heidän fuksivuotensa aikana. Bryn Mawrissa Moore alkoi kirjoittaa novelleja ja runoja Tipyn O'Bobiin, kampuksen kirjallisuuslehteen, ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Valmistuttuaan hän työskenteli hetken Melvil Dewey 'n Lake Placid Clubissa tankotanssijana ja opetti sitten liike-elämän alkeita Carlisle Indian Industrial Schoolissa vuosina 1911-1914.
ellauri324.html on line 95: Salvadoran hallitusta pidettiin Yhdysvaltojen liittolaisena kylmän sodan aikana. Carterin ja Reaganin hallinnon aikana Yhdysvallat antoi Salvadorin hallitukselle taloudellista apua 1-2 miljoonaa dollaria päivässä. Ei sentään ihan Ukrainan tahtia. Yhdysvallat tarjosi myös merkittävää koulutusta ja varusteita armeijalle. Toukokuuhun 1983 mennessä kerrottiin, että Yhdysvaltain armeijan upseerit työskentelivät Salvadoran High Commandissa ja tekivät tärkeitä strategisia ja taktisia päätöksiä. Yhdysvaltain hallitus uskoi, että sen laaja apu El Salvadorin hallitukselle oli perusteltua sillä perusteella, että Neuvostoliitto tuki kapinallisia.
ellauri325.html on line 165: Arkadi Timofejevitš Avertšenko (ven. Арка́дий Тимофе́евич Аве́рченко; 1881 Sevastopol, Krim, Venäjä)1925 Praha, Tšekkoslovakia) oli venäläinen sanomalehtimies ja satiirikko. Hän kirjoitti sekä romaaneja että näytelmiä. Sisällissodan jälkeen Avertšenko työskenteli toimittajana eri lehdissä ja muutti 1920 ensin Konstantinopoliin ja sieltä Prahaan.
ellauri325.html on line 171: Heinäkuusta 1919 lähtien Averchenko työskenteli "Yug" -sanomalehdellä (myöhemmin - "Etelä-Venäjä"), vastasi kirjallisesta osasta ja kampanjoi vapaaehtoisarmeijan avuksi. Yhteistyötä improvisoidun Actor's Theaterin kanssa. Vuonna 1920 hän kirjoitti paroni P. N. Wrangelin Venäjän armeijan hyväksi. Simferopolissa, Tauride Voicen kirjapainossa, painettiin ensimmäinen painos hänen kirjastaan " Kusinaa veistä vallankumouksen takaosassa ". Sanomalehdessä julkaistiin 24. kesäkuuta: " Arkady Averchenkon uusi kirja "Kusina veistä vallankumouksen selässä" julkaistaan ja tulee myyntiin muutaman päivän kuluttua. Pariisin painos vuodelta 1921 oli toinen. Sevastopolissa julkaistaan Venäjän armeijan rahoittamana Averchenkon kokoelma ”Evil Spirits”, jonka levikki kuljetetaan pian Konstantinopoliin. Perekop kaatui, ja 15. marraskuuta 1920 punaiset valtasivat Sevastopolin. Marraskuun 13. päivänä Averchenko, Krimin evakuoinnin aikana, purjehti Konstantinopoliin yhdellä viimeisistä laivoista.
ellauri325.html on line 335: Olavi Siippainen kirjoitti hupaisan kuvaelman Ihantalan tulimyrskystä. Siippainen oli työläisperäinen työläiskirjailija joka kävi kansakoulun jälkeen puolitoista vuotta Kuopion lyseota. Tämän jälkeen hän työskenteli eri ammateissa kuten äitinsä apulaisena tulitikkutehtaassa, juoksupoikana, rotaatioapulaisena, latomossa, postinkantajana, laudan lastaajana, asevarikolla, ammattikalastajana, puusepäntehtaassa ja vaneritehtaassa. Ei ihme että Olli haaveili kirjailijan urasta. 1940-luvun lopulla hän asui Helsingissä ja osallistui oikealle kallellaan olevan B-luokan kynäilijöiden uraniaanipiirin toimintaan.
ellauri325.html on line 417: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 714: Sodan jälkeen Heikkilä oli Helsingissä filosofi Uuno Saarnion (1896–1977) oppilaana. Hän kuului nuorten uraniaanien Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa. Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista. Tätä kautta hän tutustui roomalaiskatoliseen kirkkoon. Heikkilää viehättivät katoliset pyhimystarinat ja Neitsyt Maria -kultti. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana oli hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio. Viimeiset ö mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
ellauri328.html on line 434: Mutta suunnitelmassa A oli vieläkin nerokkaampi strategia, joka sisältää kiehtovan osan näyttelystä. Kuka tiesi, että 1980-luvun lopulla luovat, määrätietoiset Raamatun salakuljettajat työskentelivät kolme vuotta tuodakseen Raamattuja Neuvostoliittoon robotti-u-veneiden avulla!
ellauri331.html on line 154: Helmikuussa 2015 Donbassin sodasta kertonut Los Angeles Timesin toimittaja Sergei Loiko julkaisi kirjeenvaihdon Gazeta.Ru:n apulaispäätoimittajan Pjotr Vlasovin [ ru ] kanssa. Siinä venäläinen mediapäällikkö ilmaisi fyysisiä uhkauksia ja syytti matkan varrella kollegaansa työskentelystä "osavaltioiden pomoille". Paizi pitkänhuiskea pelkurimainen kenraali Vlasovhan työskenteli nazipomoille? Huhtikuussa 2016 lurjusmaisen Bloomberg Newsin kolumnisti Leonid Bershidsky kutsui Gazeta.Ru:ta "Putin-mieliseksi mediaksi", joka toimii Venäjän viranomaisten etujen mukaisesti.
ellauri331.html on line 225: Vuonna 2014 Lenta.ru sai kritiikkiä muilta toimittajilta julkaistuaan artikkelin, jossa analysoitiin Venäjän rikkaimpien kansalaisten etnistä alkuperää; Nikolai Svanidze syytti julkaisua rasismista. Isoisä Nikolai Samsonovich Svanidze oli Jossif Stalinin ensimmäisen vaimon Kato Svanidzen kaukainen sukulainen. Hän osallistui aktiivisesti lokakuun vallankumoukseen ja toimi korkea-arvoisena virkamiehenä Transkaukasian sosialistisessa liittotasavallassa Sergon suojeluksessa. Ordzhonikidze. Isoisä oli naimisissa Zilya Isaakovna Luskinan kanssa, joka oli myös juutalaista alkuperää oleva bolshevikkivallankumouksellinen, joka työskenteli Zhenotdel-rakennuksessa. Vuonna 1937 hänet pidätettiin ja teloitettiin muiden Georgian viranomaisten joukossa, jotka edistivät Georgian SSR: n yksinoikeuksia, mukaan lukien muukalaisvihamielisiä lakeja ei-Georgian asukkaille.
ellauri331.html on line 270: M.A.S.H. on venäläinen verkkolehti, osa News Media [ ru ] -mediabolagista, perustettu 6. huhtikuuta 2017. Projektin idea kuului Nikita Mogulinille, joka työskenteli tuolloin Life.ru -verkkouutisissa verkkosivuilla, joilla hanketta kehitettiin. Telegramin Mash-kanava on yksi suosituimmista venäjänkielisistä kanavista. Mogulin löysi projektin nimen englanninkielisestä tv-sarjasta.
ellauri331.html on line 643: Läppä läppä, eivät ole. Rykovtseva ahkeroi Radio Svobodassa, sillä ei ole wikisivua. Otto Lätsis oli latvialaissyntyinen toimittaja, joka kyllä on jo vainaja. Hruštšovin sulan lopussa hän työskenteli Izvestiassa, jossa hän kannatti sensuurin löystämistä ja pyrki tekemään sanomalehden suosituksi älymystön keskuudessa. Kommunisti-lehdessä hän lipsui perestroikan kannalle. Hänen loppunsa oli kamala. 10. syyskuuta 2005, kun Otto Lätsis ajoi Peugeotilla ja kääntyi vasemmalle risteyksessä, jeeppi törmäsi hänen autoonsa suurella nopeudella. Otto Lätsis ja hänen pojanpoikansa sekä jeeppiä ajanut nainen ja hänen kaksi lastaan ​​joutuivat sairaalahoitoon. Lätsis viipyi koomassa yli puolitoista kuukautta, mutta kuoli lopulta vammoihinsa. Hän kuoli klo 5.00 MSK:ssa 3. marraskuuta 2005 Burdenkon sairaalassa Moskovassa.
ellauri331.html on line 698: Varastettujen sähköpostien julkaisemisen jälkeen NSA:n ilmiantaja Edward Snowden kritisoi WikiLeaksia sen laajasta tietovuodosta ja kirjoitti, että "heidän vihamielisyys jopa vaatimatonta kuratointia kohtaan on virhe". Vittu Snowden oli vain kade Assangelle. Washington Post asetti vastakkain WikiLeaksin käytäntöjen ja Snowdenin NSA:ta koskevien tietojen paljastamisen välisen eron: vaikka Snowden työskenteli toimittajien kanssa tarkistaakseen asiakirjoja (joitakin salassa, jos se vaarantaisi kansallisen turvallisuuden), WikiLeaksin "radikaalimpi" lähestymistapa sisältää polkumyynnin. "valtavista, haettavissa olevista online-välimuistista, jossa on vain vähän – jos ollenkaan - ilmeisiä yrityksiä poistaa arkaluonteisia henkilökohtaisia ​​tietoja". Washington Postin kolumnisti Anne Applebaum (jutku taas) kuvasi yksityiskohtaisesti muita Venäjän epävakautuskampanjoita Itä-Euroopan maissa.
ellauri332.html on line 642: The Phantom Menacen kuvausten aikana Lucas ja Best työskentelivät yhdessä hahmon kehittämiseksi. Joten he "lainasivat" kävelynsä Charlie Chaplinilta, käyttäytymismallinsa Buster Keatonilta; yhdessä he kirjoittivat joitain hahmon rivejä ja myöhemmin keksivät Binksin kömpelyyden ja typeryyden näytöllä. Liikekaappauksen avulla Best pystyi luomaan komediahahmon, jonka hän alun perin kuvitteli; hänet äänesti myös Best. Best käytti Jar Jaria edustavaa proteettista pukua, joka maksoi noin 100 000 dollaria, ja se toimi vertailukohtana animaattoreille ja taiteilijoille, joiden kanssa he voivat olla vuorovaikutuksessa.
ellauri333.html on line 530: Cruella on intialaista alkuperää olevien Uman (os. Mootien-Pillay) ja Christie Fernandesin tytär, jotka muuttivat Britanniaan 1960-luvulla Mauritiukselta ja Keniasta. Hänet on nimetty Sue Ellen Ewingin mukaan amerikkalaisesta television saippuaoopperasta Dallas, jossa hänen äitinsä oli fani, mutta hänen peruskoulun opettajansa lyhentivät Sue-Ellenistä Suellan. Hänen äitinsä, hindupartatimali maurilaista syntyperää, oli sairaanhoitaja ja valtuutettu Brentissä ja konservatiivivaihdokas Tottenhamin joukkueessa vuoden 2001 parlamenttivaaleissa ja 2003 Brent Eastin välivaaleissa. Hänen isänsä, joka oli goalaisten kristittyjen syntyperää (joka oli aiemmin intiaani Keniassa), työskenteli asuntoyhdistyksessä. Hän on Mahen Kundasamyn veljentytär, entinen mauritialainen Rypistyneen kuningaskunnan pääkallonmezästäjä.
ellauri335.html on line 327: Reijo Mäki valmistui kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulusta 1982 ja työskenteli kirjailijan työn ohella Postipankin Porin ja Turun konttoreissa markkinointiviestien jakelutehtävissä ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1993. Turussa Mäki on asunut vuodesta 1987. Mäen esikoisromaani, dekkari Enkelipölyä, ilmestyi vuonna 1985. Kirjailijan tunnetuin hahmo turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1986 Moukanpelissä. Mäen teokset sijoittuvat lähes poikkeuksetta hänen asuinkaupunkinsa Turun kaduille ja baareihin.
ellauri338.html on line 208: Kansainvälisten suhteiden ja ruoanlaiton historian asiantuntija, suurin venäläisen ruoanlaiton asiantuntija Pokhlebkin saavutti suurimman osan mainetta - tieteellisen ruoanlaittotyönsä ansiosta - ruoanlaiton tutkijana ja popularisoijana, joka työskenteli gastronomisen historian, keittiön semiotiikan ja kulinaarisen antropologian parissa. Hän ehdotti myös kosmonauttien ruokavalion monipuolistamista, mustan leivän ja vihreän teen sekoitusta heille. Pokhlebkinin monografia "Vodkan historia" palkittiin Lange Ceretto -palkinnolla.
ellauri339.html on line 48: Kammerer saa tehtävän: löytää ja ottaa valvontaan edistynyt Lev Abalkin, joka vapaaehtoisesti lähti Sarakshista, jossa hän työskenteli, soluttautuen Saari-imperiumin vastatiedusteluihin. Sarakshin raportin mukaan Abalkin pakeni ollessaan hermoromahduksen partaalla ystävänsä ja valvova lääkäri Tristanin kuoltua. Abalkinin itsensä mukaan Imperiumin vastatiedustelu tappoi Tristanin. Yrittäessään pelastaa ruumiinsa Abalkin joutui paljastamaan itsensä ja pakenemaan Saari-imperiumia. Leo on selvästi maan päällä, mutta ei rekisteröitynyt saapuessaan.
ellauri339.html on line 50: Asiakirjojen mukaan Abalkin oli postuumilapsi (hänen vanhempansa syöksyivät mustaan ​​aukkoon muttei ulos siitä ja jälleen takaisin, toisin kuin tavalliset vanhemmat), kasvatettiin sisäoppilaitoksessa, opiskeli edistyneessä koulussa, työskenteli sitten erikoisalallaan, käytännössä ei esiintynyt maan päällä. Hänen ainoat enemmän tai vähemmän läheiset sukulaisensa tällä planeetalla ovat hänen vanha sisäoppilaitoksen opettaja, ikätoveri Maya Glumova ja golovan (kinoidi-alien) Shchekn-Itrch (Chicken Itza), se mölyävä karvainen hongankolistaja joka ohjasi Millennium Falconia.
ellauri339.html on line 527: Kiovan asukkaan Paievskan kasvatti hänen isoisänsä, kunnian saanut Neuvostoliiton toisen maailmansodan veteraani, joka oli taistellut Leningradin piirityksessä. Ennen sotaa Paievska työskenteli suunnittelijana, aikidovalmentajana ja vapaaehtoisena lääkärinä. Hän oli Aikido- liiton "Mutokukai-Ukraine" puheenjohtaja. Paievska loukkaantui työmatkansa aikana, jolloin molemmat lonkat oli vaihdettava ja hän jäi osittaiseksi. Hänet piti olla Ukrainan vuoden 2020 Invictus Games -joukkueen ainoa naisjäsen, joka kilpailee jousiammunnassa ja uintissa, mutta hänen vangitsemisensa esti häntä kilpailemasta uudelleen aikataulutettuihin kisoihin huhtikuussa 2022. Paievskan tytär kilpaili hänen sijastaan ​​ja voitti pronssimitalin jousiammunnassa.
ellauri340.html on line 139: Bauman syntyi tarkkaavaiseen puolalaiseen juutalaisperheeseen Poznańissa, toisessa Puolan tasavallassa, vuonna 1925. Vuonna 1939, kun natsi-Saksa ja Neuvostoliitto miehittivät Puolan, hänen perheensä pakeni itään Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodan aikana Bauman värväytyi Neuvostoliiton hallitsemaan ensimmäiseen Puolan armeijaan ja työskenteli politrukkina. Hän osallistui Kolbergin taisteluun (1945) ja Berliinin taisteluun. Toukokuussa 1945 hänelle myönnettiin sotilaallinen kunniaristi. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli yksi Puolan armeijan nuorimmista majoneeseista.
ellauri340.html on line 615: Toukokuun 1968 tapahtumien aikana Baudrillard työskenteli tiiviisti filosofi Humphrey De Battenburgen kanssa, joka kuvaili Baudrillardia "visionääriksi". Hän sai ensimmäisen kameransa vuonna 1981 Japanissa, mikä johti siihen, että hänestä tuli valokuvaaja.
ellauri340.html on line 664: Hänen älyllinen mentorinsa oli Georges Bataille. Hahaa. Patafysiikka jäi perinnöxi rajan yli polkupyöräilleeltä Alfred Jarrulta. Reimsin kultahattuna hänen ympäristönsä oli maalaismainen ja hän työskenteli lujasti lyseessä kompensoidaxeen tämän. Vaikka hän yritti, hän ei onnistunut eikä koskaan onnistunut saamaan pysyvää yliopistovirkaa (hän on nyt haudassa). Henkilökohtaisesti Baudrillard piti elämäänsä "virtuaalisena murtumistilana".
ellauri341.html on line 104: Leikola työskenteli 1980- ja 1990-luvulla toimittajana useissa viestimissä, Talouselämässä ja Iltalehdessä sekä Yleisradiossa vuoteen 1996, jolloin hän lähti tavoittelemaan uutta televisiokanavaa, joka kuitenkin meni Sanoman Helsinki Medialle. Yleisradiossa hän työskenteli A-studiossa ja teki ulkomaanreportaaseja, joissa hänen vahvuusaluettaan oli Itä-Eurooppa. Hän veti myös eduskuntavaalitentit 1991. Vuosina 2006–2009 Leikola toimi Suomen Markkinointiviestintätoimistojen Liiton (MTL) toimitusjohtajana.
ellauri342.html on line 337: Pyllervömpi Orko työskenteli 1930-luvulla Suomi-Filmin tuotantopäällikkönä ja tuotti vuosikymmenen aikana kaikkiaan 23 elokuvaa. Hänen ohjaamistaan kahdeksasta elokuvasta merkittävimpiä ovat 740 000 uhria Suomessa vaatimut Jääkärin morsian (1938) ja ensimmäisenä miljoonan katsojan rajan ylittänyt kotimainen elokuva Siltalan pehtoori (1934). Suomi-Filmi levitti elokuvia myös Yhdysvaltoihin asti, mikä oli harvinaista tuohon aikaan. Orko kuoli 102-vuotiaana vuonna 2001, eli hän eli täysin rinnoin koko 1900-luvun.
ellauri343.html on line 252: Hans Håkon (H. H.) Christian ”Bobi” Sivén (18. huhtikuuta 1899 Helsinki – 12. tammikuuta 1921 Repola, Itä-Karjala) oli suomalainen itsenäisyys- ja heimoaktivisti, joka toimi Aunuksen Karjalassa sijaitsevan Repolan kunnan nimismiehenä heimosotien aikana vuosina 1919–1921 sekä samalla hän työskenteli Suomen ulkoasiainministeriön edustajana Repolassa ja Porajärvellä. Repola ja Porajärvi olivat eronneet Venäjästä vuonna 1918 ja liittyneet Suomeen. Kun Suomi luovutti molemmat kunnat vuonna 1921 Tarton rauhassa takaisin Neuvosto-Venäjälle, Sivén tuki ensin Karhunpesäsuunnitelmaa (mikä vittu se oli?) ja sen kariuduttua teki lopulta vastalauseena itsemurhan. Hyvä valinta.
ellauri347.html on line 154: Hän työskenteli yksityisellä klinikalla Chesnut Lodgessa (Rockville, Maryland) yli 22 vuotta. Siellä hän kehitti intensiivistä psykoterapiaa ja sovelsi sitä peruselementtinä skitsofrenian hoidossa.
ellauri348.html on line 256: Chinmoy työskenteli yli 40 vuotta maailmanrauhan puolesta. Hän oli vuonna 2007 ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hänen yksinkertainen viestinsä oli, että maailmanlaajuinen rauha alkaa henkilökohtaisesta rauhasta, rauhasta ihmisen sydämessä: "Kun elämme sydämessä, tunnemme, että olemme kaikki yhtä perhettä. Kun elämme puossa, tunnemme, että on liian ahdasta."
ellauri349.html on line 382: Baumeister opetti sitten Case Western Reserve -yliopistossa vuosina 1979–2003 psykologian ja myöhemmin vapaiden taiteiden (?!) professorina. Myöhemmin hän työskenteli Florida State Universityssä Francis Eppes Eminent Scholar -tutkijana ja sosiaalipsykologian jatko-ohjelman johtajana. Vuonna 2016 hän muutti psykologian kouluun Queenslandin yliopistossa Australiassa, jossa hän opetti useita vuosia. Selvästi Hintikka-Saaristyyppinen tiedejulkimo joka vaihtaa paremmasta opistosta huonompaan samalla kuin palkkiot nousevat.
ellauri350.html on line 104: Ei ole ratkaisevaa vastausta siihen, oliko Kohut herra Z., mutta Strozier puoltaa sitä vahvasti, kuten myös Cocks. Strozier sanoo, että oli erittäin todennäköistä, että Kohut olisi käyttänyt sitä vuonna 1977, kun hän oli kirjoittanut kaksi izehoitokirjaa, joista toinen oli Itsen analyysi: Systemaattinen lähestymistapa narsististen persoonallisuushäiriöiden psykoanalyyttiseen hoitoon (1971). International Universities Press , New York. ISBN 0-8236-8002-9. Kohout työskenteli hikisesä tuulisessa Chicagossa mutta sillä oli kiva mökki Carmelissa.
ellauri350.html on line 157: Thomas F. syntyi New Yorkissa ja varttui Albanyssa ja Pawlingissa. Hän valmistui Albany Academysta vuonna 1950 ja Princetonin yliopistosta 1954. Hän palveli yliluutnanttina Yhdysvaltain armeijassa kaksi vuotta Saksassa. Hän opiskeli Harvard Business Schoolissa ja valmistui vuonna 1958. Sitten hän liittyi Kuhn, Loeb & Co:n investointipankkiyritykseen. Hänestä tuli osakas ja hän toimi yrityksen johtokunnassa. Vuonna 1975 hän perusti oman rahoituspalveluyrityksen, Thomas E. Dewey, Jr. & Co., ja sen jälkeen oli mukana McFarland, Dewey & Co:n perustamisessa. Hän jatkoi liiketoimintaprojekteja ja työskenteli pitkälle 80-vuotiaaksi asti. Hän toimi useissa johtokunnissa, mukaan lukien The Apple Bank for Savings, Northwest Natural Gas ja The Scripps Research Institute. Hän toimi myös varapuheenjohtajana New York City Housing Development Corporationissa vuosina 1972–1989. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi Lenox Hillin sairaalassa aktiivisena johtokunnan jäsenenä ja oli hallituksen puheenjohtaja vuosina 1982–1993, jonka jälkeen hän toimi emerituspuheenjohtajana. Hänen perheensä on ikuisesti kiitollinen (mutta ei rahallisesti velkaa) Lenox Hill -sairaalalle hänen viime vuosina saamansa hoidon laadusta. Menox, sanoi Annie Lenox.
ellauri350.html on line 269: Hänestä tuli runoilija ja kirjailija nuoren aikuisiän satunnaisten töiden jälkeen. Näihin kuuluivat paistokokki, seksityöntekijä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sex_worker), yökerhoesiintyjä, Porgy ja Bess -näyttelijä, Southern Christian Leadership Conference -koordinaattori ja kirjeenvaihtaja Egyptissä ja Ghanassa Afrikan demoralisoinnin aikana. Angelou oli myös näyttelijä, kirjailija, ohjaaja ja näytelmien, elokuvien ja julkisten televisio-ohjelmien tuottaja. Vuonna 1982 hänet nimitettiin ensimmäiseksi Reynoldsin Amerikan tutkimuksen professoriksi Woke Forest -yliopistossa Winston-Salemissa, Pohjois-Carolinassa. Angelou oli aktiivinen kansalaisvääryysliikkeessä ja työskenteli Martin Luther King Jr.:n ja Malcolm X:n kanssa. 1990-luvulta alkaen hän esiintyi noin 80 kertaa vuodessa luentopiirissä, mitä hän jatkoi 80-vuotiaaksi asti. Vuonna 1993 Angelou lausui runonsa "On the Pulse of Morning (1993) Bill Clintonin ensimmäisissä vihkiäisissä mikä teki hänestä ensimmäisen runoilijan, joka lausui avajaispuheen sitten Robert Frostin John F. Kennedyn avajaisissa vuonna 1961. Angelou kertoi ystävälleen Oprah Winfreylle, että puhelu, jossa häntä pyydettiin kirjoittamaan ja lausumaan runo, tuli televisiotuottaja Harry Thomasonilta, joka järjesti arpajaiset pian Clintonin valinnan jälkeen.
ellauri350.html on line 289: Angelou työskenteli monissa työpaikoissa, mukaan lukien seksikaupassa prostituoituna ja lesbonaisena, ja kuvailee sitä toisessa omaelämäkerrassaan Gather Together in My Name .
ellauri351.html on line 440: Joseph H. Berke, MD, (17. tammikuuta 1939 – 11. tammikuuta 2021, ei sukua Berke Khanille, Genghisin vaarille) oli amerikkalaissyntyinen psykoterapeutti, kirjailija ja luennoitsija. Hän opiskeli Columbia College of Columbia Universityssä ja valmistui Albert Einstein College of Medicine -yliopistosta New Yorkissa. Berke muutti Lontooseen vuonna 1965, jossa hän työskenteli RD Laingin kanssa 1960-luvulla, kun Philadelphia Association perustettiin. Berke asui Kingsley Hallissa, missä hän auttoi sairaanhoitajaa Mary Barnesia, jolla oli diagnosoitu skitsofrenia, selviytymään hulluudesta. Barnesista tuli myöhemmin taiteilija ja kirjailija. Philadelphia Association, jonka jäseniä Laing ja Cooper ja myöhemmin Redler olivat, oli perustanut Kingsley Halliin projektin, jossa häiriintyneet ihmiset voisivat asua sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä. Se on kolmikerroksinen rakennus Itä-Lontoossa. Noin kolmetoista ihmistä voisi asua siellä mukavasti. Philadelphia Association vuokrasi rakennuksen viideksi vuodeksi kesäkuusta 1965 alkaen.
ellauri351.html on line 649: Hän oli avajais Yitzak Rabin Fellow, Rabin Center for Israeli Studies, Tel Aviv, Israel; vieraileva oikeustieteen professori, Harvardin yliopisto, Boston, Massachusetts; valtiotieteen vieraileva professori Wienin yliopistossa Wienissä, Itävallassa ja Bahceșehirin yliopistossa Istanbulissa, Turkissa. Hän työskenteli vierailevana psykiatrian professorina kolmessa Turkin yliopistossa. Vuonna 2006 hän oli Fulbright/Sigmund Freud-Privatstiftungin vieraileva psykoanalyysitutkija Wienissä, Itävallassa. Vuonna 2015 hänestä tuli vieraileva professori Pystymezän yliopistossa Bogotassa Kolumbiassa.
ellauri352.html on line 93: Texasin mukaan se ei ollut tietoinen ”liittovaltion lainvalvontaviranomaisten tämänhetkisistä vastalauseista ja työskenteli viipymättä niiden ratkaisemiseksi”.
ellauri352.html on line 446: Peruskoulu-uransa päätyttyä König Wilhelm opiskeli lääketiedettä ja suoritti vuonna 1938 yhdeksän kuukauden harjoittelun apulaislääkärinä Göttingenin yliopistollisessa sairaalassa. Heinäkuussa 1938 hän ja Dagmar Kalling (ruotsalainen aatelisnainen) menivät naimisiin; Avioliitosta syntyi kolme lasta. König työskenteli apulaislääkärinä Höxterin terveysosastolla marraskuusta 1939 lähtien. Godelheimissa ( Höxterin piiri ) kuningas ja hänen perheensä asuivat Maygadessenin kartanolla vuoden 1941 alusta. 30. maaliskuuta 1943 König väitteli Göttingenin yliopistossa suonensisäisten ruuansulatusmehujen injektioiden vaikutuksesta kaniinien veren tilaan viitaten erityisesti pernisioosianemiaan.
ellauri352.html on line 448: König liittyi NSDAP: hen 1. syyskuuta 1939 ja oli Waffen-SS: n jäsen kesäkuun 1943 puolivälistä lähtien. Luultavasti tässä vaiheessa hänet siirrettiin Auschwitzin ja Auschwitz-Birkenaun pääleirille leirin lääkäriksi. Naisleirillä hän osallistui myös vankien valintaan kaasukammioihin, joissa heidät sitten murhattiin. König suoritti myös näennäislääketieteellisiä sähköiskuhoitoja sairaille naisvangeille. Loppukesästä 1944 Königistä tuli Auschwitz-Monowitzin leirinlääkäri Horst Fischerin seuraajana. Osana Auschwitzin keskitysleirin evakuointia König lähetettiin Mittelbaun keskitysleirin kautta Neuengammen keskitysleirille tammikuussa 1945, jossa hän työskenteli jälleen leirin lääkärinä.
ellauri352.html on line 623: Saunders considered himself an Objectivist in his twenties but now views the philosophy unfavorably, likening it to neoconservatism. He is a student of Smegma Buddhism. Kumma ettei kukaan verrannut tätä Divina Comediaan. Ennen käärmeöljykauppiaan uraansa texasilainen Saunders työskenteli öljymiehenä.
ellauri353.html on line 180: Kun Buñuel hylkäsi pilkallisesti Epsteinin pyynnön auttaa Epsteinin mentoria Abel Gancea, joka työskenteli tuolloin Napoléon- elokuvan parissa, Epstein hylkäsi hänet vihaisesti sanoen: "Kuinka sinunlainen pikku kusipää voi uskaltaa puhua noin sellaisesta mahtavasta ohjaajasta kuin Gance?" Ja lisäsi sitten "Vaikutat melko surrealistiselta. Varo surrealisteja, he ovat hulluja ihmisiä."
ellauri353.html on line 342: Babel (albumi 215) syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin. Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä. Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin.
ellauri353.html on line 356: Maaliskuussa 1918 hän työskenteli Petrogradissa Gorkin Menshevik - lehden Novaja zhizn (Новая жизнь, " Uusi elämä ") toimittajana. Babel jatkoi julkaisua siellä, kunnes Novaja zhizn suljettiin väkisin Leninin käskystä heinäkuussa 1918. Babel muisteli myöhemmin: "Journalistinen työ on täynnä seikkailua."
ellauri353.html on line 358: Sisällissodan päätyttyä Babel työskenteli toimittajana Tbilisissä ilmestyvässä venäjänkielisessä sanomalehdessä The Dawn of the Orient (Заря Востока). Yhdessä artikkelissaan hän pahoitteli sitä, että Leninin kiistanalaista uutta talouspolitiikkaa ei ollut toteutettu laajemmin. Kaivoi verta nenästään.
ellauri355.html on line 182: Sodan jälkeiset vuodet toivat yritykselle nopean kehityksen. Tuotteet Kharkov polkupyörätehdas oli kysytty koko Neuvostoliitossa. Vuonna 1948 perustettiin linjat naisten ja lasten mallien tuotantoon. Tehtaan suunnittelutoimiston työntekijät työskentelivät uusien näytteiden parissa: lahjakkaat insinöörit ja teknikot. Suunnitelmien mukaan tehdas tuottaisi viisivuotissuunnitelman loppuun mennessä 350 000 yksikköä vuodessa.
ellauri355.html on line 184: Yritys kasvoi, uusia työpajoja ilmestyi, henkilökunta kasvoi. Tuotannon kehittämisestä vuonna 1948 yritykselle myönnettiin kolme miljoonaa ruplaa. Osa rahoista käytettiin työntekijöiden asumiseen. Yritys työskenteli kolmessa vuorossa. Vuonna 1949 B-31-urheilupyörän malli kehitettiin yhdellä nopeudella, ja se päivitettiin myöhemmin kahdelle nopeukselle.
ellauri359.html on line 144: Kuolemapäivänä (12. elokuuta 1827) Blake työskenteli hellittämättä Dante-sarjansa parissa. Lopulta, kerrotaan, hän lopetti työskentelyn ja kääntyi vaimonsa puoleen, joka oli kyyneleissä hänen sängyn vieressä. Blaken sanotaan huutaneen häntä katsoessaan: "Pysy Kate! Pysy sellaisena kuin olet - minä piirrän muotokuvasi - sillä olet koskaan ollut minulle enkeli." Saatuaan valmiiksi tämän muotokuvan (nyt kadonnut), Blake (70vee) laski työkalunsa (lyijykynän) ja alkoi laulaa virsiä ja säkeitä.
ellauri360.html on line 49: Alain Robbe-Grillet syntyi vuonna 1922 Saint-Pierre-Quilbignonissa, joka on nykyään osa Brestiä. Hänen isänsä oli insinööri, joka omisti pienen tehtaan. Hänen vanhempansa olivat ateisteja ja äärioikeiston kannattajia. Hän opiskeli Institut National d'Agronomie -koulussa, mutta hänen opinnot keskeytettiin, kun hänet värvättiin väkisin Saksan miehityksen alla sorviksi saksalaiselle tankkitehtaalle. Sodan jälkeen hän työskenteli agronomina, erikoisalana trooppisten hedelmien viljely (kuten Don Jaimella, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, eli Zorron nimellä), mukaan lukien loitsut ulkomailla. Hän kuitenkin sairastui eikä palannut ammattiinsa, vaan aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen. Vuonna 1957 hän meni naimisiin Catherine Rastakianin kanssa , näyttelijän, joka on myös julkaissut romaaneja. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1978. Vuonna 1951 hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa – Les Gommes (Pyyhekumit) – voitti palkinnon ja hän pystyi tekemään uran kirjailijana.
ellauri365.html on line 345: RuthNaarasPysyi uskollisena Naomille ja työskenteli kovasti selättääkseen Boaxen.Uskollisuus ja omistautuminen ovat myös johtamisen muotoja. (LOL)
ellauri367.html on line 51: Vuonna 1941 Cairncross työskenteli salaisessa tiedustelukeskuksessa Bletchley Parkissa, joka oli mukana Saksan sotilasviestinnän tulkinnassa. Tämä teki hänen avustaan Neuvostoliitolle todella arvokasta: hän välitti tietoa päävihollisista Moskovaan.
ellauri367.html on line 61: Vuonna 1941 hän joutui saartoon, ja talvella hänet evakuoitiin Laatokkaa pitkin koulun kanssa ensin Jaroslavliin, sitten Kostromaan. Lokakuussa 1942 hänet lähetettiin Moskovaan SMERSH-kursseille. Englannin kielen taitonsa ansiosta hänet siirrettiin nopeutettuun kielikoulutukseen. Joulukuusta 1943 lähtien Modin työskenteli ulkomaan tiedustelupalvelussa P. M. Fitinin johdolla.
ellauri367.html on line 62: Vuosina 1944-47. Juri työskenteli Neuvostoliiton NKGB-MGB:n 1. osaston englannin osastolla, missä hänet määrättiin valvomaan "Cambridgen Viisikkoa". Hän muisteli, että "... En opiskellut tiedustelutaitoa jossain koulussa, en teoriassa, vaan käytännössä, poikkeuksellisissa olosuhteissa... Agenttiemme raportteja lukiessani aloin nähdä heidät läheisinä ihmisinä." Onnexi ei kukaan heistä joutunut tiilenpäivä lukemaan. Palattuaan Neuvostoliittoon hän opetti Neuvostoliiton KGB:n Higher Intelligence Schoolissa Moskovassa, puolusti väitöskirjaansa ja ryhtyi apulaisprofessoriksi. Juri Modin kuoli vuonna 2007 Moskovassa. Modin mukaan Tim koira ei ollut Cairncross vaan Victor baron Rothschild, Burgessin opiskelijatoveri Trinity Collegessa.
ellauri367.html on line 312: Stig Svante Eugén Bergling (1. maaliskuuta 1937 Tukholma, Ruotsi – 24. tammikuuta 2015 Tukholma) oli ruotsalainen poliisi ja vakooja, joka työskenteli Neuvostoliiton hyväksi. Hänet tuomittiin vuonna 1979 Ruotsissa elinkautiseen vankeuteen vakoilusta. Berglingin ja hänen vaimonsa loikkaus Suomen kautta Neuvostoliittoon lokakuussa 1987 nostatti suuren myrskyn Olof Palmen murhatutkinnan virheiden ja tuloksettomien sukellusvene-etsintöjen turhauttamien ruotsalaisten keskuudessa. Berglingin tapauksessa ongelmana oli ollut, ettei Supo ollut saanut Säpolta oikea-aikaisia tietoja. Turhautuneet ruåzalaiset antoi potkut kaikille.
ellauri367.html on line 317: Stig Erik Constans Wennerström (22. elokuuta 1906 Tukholma – 22. maaliskuuta 2006 Danderyd) oli Ruotsin ilmavoimien eversti ja vakooja. Wennerström työskenteli 15 vuotta vakoojana Neuvostoliiton hyväksi. Aikaisemmin hän oli työskennellyt vakoojana Saksan laskuun, minkä venäläiset saivat selville ja pakottivat paljastumisen uhalla vakoilemaan jatkossa heidän hyväkseen.
ellauri368.html on line 248: Puriniyn uudessa Zoharissa on vapaata huumoria ja on melkein houkutus uskoa, että ylistäessään juoppoa, Feder nauttii hauskanpidosta omalla kustannuksellaan. sillä tiedetään, että hän oli vahvasti riippuvainen juomisesta, ja tuo viina sai hänet parhaalle tuulelle kirjoittamiseen. Mutta kenties tästä syystä, ehkä, hänen huumorinsa on vähäistä, ja monta kertaa jopa mautonta ja säädytöntä viittauksissaan. Köyhyys jonka alla Feder työskenteli koko elämänsä, näyttää saaneen tartunnan hänen kirjoituksistaan. Sopimattomat tavat kuten vaeltaminen ja kerjääminen esiintyvät silloin tällöin hänen teoksissaan, ja ovat erityisen havaittavissa tässä parodiassa, koska se ei ollut sitä tarkoitettu yleisölle, eikä siksi ole puhdistettu siitä vastenmielisiä elementtejä. Toisin sanoen hän todisti sen jälleen kerran lainaamalla Raamattua: Paholainen ei ole koskaan hukassa.
ellauri369.html on line 302: Taidekurssin suoritettuaan hän (Tuomo, ei Adrian) valmistautui ministerinä työskennellessään Burgherin kirkon ministeriksi. Hän lopetti nämä ja useat muut yritykset ennen kuin päätyi kirjallisuuteen, kirjoitti Edinburgh Encyclopædian ja työskenteli saxan kääntäjänä (Riitta Roth).
ellauri369.html on line 307: Tuomon isä James Carlyle oli kivenhakkaaja, myöhemmin maanviljelijä, joka rakensi Kaarevan talon , johon hänen poikansa syntyi. Hänen maksiiminsa oli, että "ihminen luotiin työskentelemään, ei spekuloimaan, tuntemaan tai haaveilemaan". Sekavan kasvatuksensa seurauksena James Carlylesta tuli nuoruudessaan syvästi uskonnollinen, ja hän luki monia saarnakirjoja ja opillisia väitteitä koko elämänsä. Hän meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa vuonna 1791, kaukaisen serkkunsa Janetin kanssa, joka synnytti John Carlylen ja kuoli sitten. Hän meni naimisiin Margaret Aitkenin kanssa vuonna 1795, köyhän maanviljelijän tyttären, joka työskenteli silloin palvelijana. Heillä oli yhdeksän lasta, joista Thomas oli vanhin. Margaret oli hurskas ja harras ja toivoi, että Thomasista tulisi ministeri. Hän oli lähellä vanhinta poikaansa, koska hän oli "tupakointikumppani, neuvonantaja ja uskottu" Carlylen alkuaikoina. Hiän kärsi maanisjaksosta, kun Carlyle oli teini-ikäinen, ja hänestä tuli "innostunut, hillitty, ylipuhuva ja väkivaltainen". Hiän koki toisen romahduksen vuonna 1817, minkä vuoksi hänet oli siirrettävä kotoaan ja pidätettävä. Carlyle puhui aina suuresti vanhemmistaan, ja molemmat vaikuttivat syvästi hänen luonteeseensa, varsinkin äitykkä.
ellauri369.html on line 328: Toukokuussa 1825 Carlyle muutti mökkitaloon Hoddam Hillissä lähellä Ecclefechania, jonka hänen isänsä oli vuokrannut hänelle. Carlyle asui veljensä Alexanderin kanssa, joka "halvan pikkumiespalvelijan kanssa" työskenteli maatilalla, hänen äitinsä yhden palvelijattarensa kanssa ja hänen kahden nuorimman sisarensa, Jeanin ja Jennyn kanssa.
ellauri370.html on line 156: Borchsenius oli toisen maailmansodan aikana mukana evakuoimassa Tanskan juutalaisia Ruotsiin. Hän sai siksi briteiltä kehotuksen lähteä maasta ja oli Ruotsissa 1943−1945. Hän toimi Ruotsissa Tanskan prikaatin sotilaspastorina ja työskenteli yhteistyössä brittien tiedustelupalvelun kanssa. Sodan jälkeen hän kirjoitti juutalaisten historiasta useita kirjoja, joista kaksi on suomennettu. Ei kuitenkaan tätä. Eikä elämäkertaa Makeaa viiniä ja sappea. Molempia oli riittänyt.
ellauri370.html on line 431: Vuosina 1883–1884 Chamberlain asui Pariisissa ja työskenteli pörssivälittäjänä. Chamberlainin yritykset pelata Pariisin pörssissä päättyivät epäonnistumiseen, koska hän osoittautui osaamattomaksi myös liiketoiminnassa, ja suuri osa hänen vihastaan kapitalismia kohtaan johtui hänen mokailuistaan Pariisissa.
ellauri370.html on line 504: Vuonna 1894 Gobineau työskenteli hyvin lyhyen aikaa Alexis de Tocquevillen sihteerinä tämän toimiessa ulkoministerinä. Tocquevillestä on lyhyt paasahdus albumissa 352. Lyhyesti, kaveri ihmetteli lyhyesti mixi Yhdysvaltain tupaten täydet vankilat toimi ylipäänsä ollenkaan (ne on privatisoitu), ja mixi brittiläinen siirtomaavalta toimi ranskalaista paremmin (se oli segregoitu). Gobineau varoitti Tocquevilleä suuresta halusta "avata Kiina", sillä ranskalaisten olisi hänen mukaansa pitänyt "pohtia huolellisemmin" sellaisen veljeilyn seurauksia.
ellauri370.html on line 506: Sittemmin goblini lähti diplomaattiuralle ja työskenteli Bernissä, Hannoverissa, Teheranissa, Rio de Janeirossa ja Tukholmassa. Kaikkia näitä paikkoja hän vihasi. Persia ja Kreikka olivat hänen ainoat asema­paikkansa, joihin hän oli mieltynyt, koska siellä oli nubiileja naisia.
ellauri371.html on line 658: Koulussa hän kunnostautui matematiikassa ja oppi maanmittauksen alkeet, mutta hän ei oppinut latinaa tai kreikkaa eikä koskaan puhunut mitään vierasta kieltä. 17-vuotiaana Georgella oli alkamassa tuottoisa ja menestyksekäs ura. Hän halusi kuulua herrasväkeen, työskenteli kovasti, säästi rahaa ja osti lunastamatonta maata.
ellauri372.html on line 366: Hyrcanuksen seuraajat, fariseuxet, sallivat Pompeuksen päästä Jerusalemin alakaupunkiin, mutta Aristobuluksen kannattajat, saddukeukset, miehittivät edelleen temppelin. Lännessä temppelin ja kaupungin välillä oli silta, mutta tämä oli tuhoutunut; etelässä ja idässä oli syviä laaksoja. Siksi Pompeius päätti hyökätä pohjoisesta. (He työskentelivät piirityspadon parissa vain sapatteina, koska juutalaiset saattoivat puolustaa itseään noina päivinä, mutta he eivät saaneet hyökätä.) Kun piirityspato oli valmis, torneja vieritettiin kohti temppelin muuria. Katapultit pitivät jatkuvaa painetta heittämällä raskaita kiviä; lyövä pässi rikkoi seinän ja Pompeuksen sotilaat menivät temppelin terassille, missä he alkoivat tappaa puolustajia. Monet juutalaiset sotilaat tekivät itsemurhan, koska he halusivat nähdä pyhäkön häväistymisen ylhäältäpäin (kesäkuu/heinäkuu 63).
ellauri373.html on line 101: Brutus ihmetteli nähdessään haavan hiänen reidessään, eikä tämän kuultuaan enää salannut hiäneltä mitään, vaan tunsi itsensä vahvistuneen ja lupasi kertoa koko juonen. Nostaen kätensä hiänen takapuolelleen hänen sanotaan rukoilleen, että hän onnistuisi yrityksessään ja näyttäytyisi siten kelvollisena aviomiehenä. Brutus ei kuitenkaan koskaan saanut tilaisuutta osoittaa Porcialle kiitollisuuttansa, koska heidät keskeytettiin, eikä heillä ollut hetkeäkään yksityisyyttä ennen salaliiton toteuttamista. Caesarin salamurhapäivänä Porcia oli äärimmäisen ahdistunut ja lähetti senaattiin sanansaattajat tarkistamaan, että Brutus oli edelleen elossa. Hän työskenteli siihen pisteeseen asti, että hänen pyörtymisensä jälkeen hänen piikansa pelkäsivät hänen kuolemaansa. Mutta hyvinhän siinä kävi, Caesar saatiin hengiltä. Porcialla oli maanpakoon lähtenyttä Brutusta kovin ikävä, hiän kyynelehti joka päivä Hektorin ja Andromakhen kuvan äärellä. Brutuksen ystävä Acilius kuuli tästä ja lainasi Homeria, jossa Andromache puhuu Hectorille:
ellauri373.html on line 612: Kokonainen joukko todisteita vahvistaa pätevyyden tämän pääomapisteen uskollisuus. aikana sa- ensimmäisen Baselin kongressin (1897), juutalainen Alfred Nossig, suorapuheinen sionisti, joka työskenteli tuolloin minä libretona Paderewskin oopperaan "Maigi", esiteltiin vuonna 1901, puhui pöytäkirjasta hei työntekijällesi. Ja Paderewski heti hän kertoi tämän tarinan monille puolalaisille, jotka Luonnollisesti he pitivät sitä epätodennäköisenä. Alfred Nossig asuu tällä hetkellä Berliinissä; PA~Derevsky ja ainakin jotkut hänen ystävänsä vuonna 1897 ovat edelleen elossa.
ellauri374.html on line 387: Synnyin ja kasvoin Ammanissa vuonna 1952. Lukiosta valmistuttuani jatkoin islamilaisia sharia-opintojani College of Islamic Studiesissa Ammanissa. Opintojeni aikana työskentelin Jordan Postilla eri lähetys- ja jakelutehtävissä vuoteen 1997 asti. Sen jälkeen omistauduin Jumalan kirjalle, olkoon Hän siunattu, (Koraani) ja laajensin tietoani islamilaisesta uskonnosta ja islamilaisen Umman elämästä.
ellauri374.html on line 585: Melkein heti Generalissimuxen kuoleman jälkeen (1800 petiin kotioloissa) ihmiset alkoivat kunnioittaa häntä jaloisena ruhtinaana. Tämä on nimi ihmisille, jotka työskentelivät elämänsä aikana erityisen lujasti ortodoksisuuden hyväksi.
ellauri382.html on line 260: Portnova syntyi Leningradissa 20. helmikuuta 1926. Hän oli valkovenäläisen työväenperheen tytär. Hänen isänsä työskenteli Kirovin tehtaalla. Hän oli seitsemännen luokan oppilas Leningradin 385. koulussa vuonna 1941, kun hän lähti isoäitinsä taloon Vitebskin alueelle . Pian tämän jälkeen natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Tapaus hyökkäävien natsijoukkojen kanssa, jotka löivät hänen isoäitiään, kun he takavarikoivat karjaa, sai hänet vihaamaan saksalaisia. Brutaalien natsien miehityksen alla elänyt Zinaida Portnova radikalisoitui, kun saksalainen sotilas löi hänen isoäitiään takavarikoidessaan perheen karjaa. Siinä oli kaikki provokaatio, jota 15-vuotias Portnova tarvitsi!
ellauri382.html on line 264: Vuonna 1943 Portnova työskenteli keittiöavustajana Obolissa. Elokuussa hän myrkytti sinne sijoitetulle natsivaruskunnalle (oliko nazeilla varuskuntia? Eikös ne olleet Wehrmachtilla?) tarkoitetun ruoan. Heti epäiltyä hän sanoi olevansa syytön ja söi osan ruoasta natsien edessä osoittaakseen, ettei se ollut myrkytetty; kun hän ei sairastunut heti, he vapauttivat hänet. Portnova sairastui jälkeenpäin, oksensi voimakkaasti, mutta lopulta toipui myrkystä juotuaan paljon heraa. Kun hän ei palannut töihin, saksalaiset ymmärsivät hänen olleen syyllinen ja alkoivat etsiä häntä. Välttääkseen saksalaisia ​​hänestä tuli Kliment Voroshilovin mukaan nimetyn partisaaniyksikön partiolainen. Klim oli se sillinruotowiixinen Karjalassa tunaroinut marsalkka ja Koban kamu joka kuoli luonnollisen kuoleman. Kirjeessä, joka lähetettiin hänen vanhemmilleen takaisin piiritettyyn Leningradiin tuossa kuussa, hän kirjoitti olevansa "partisaaniosastossa. Yhdessä teidän kanssanne voitimme natsimiehittäjät". Lokakuussa 1943 Portnova liittyi Komsomoliin.
ellauri384.html on line 251: Kuuluisa runoilija Solon syntyi 600-luvulla vuonna ? varakkaaseen ateenalaiseen perheeseen. Hän työskenteli kauppiaana vienti-tuontikaupassa ja piti itseään suhteellisen köyhänä. Hän ei palvonut rahaa, kuten joistakin hänen runoistaan ​​(ja cv:stä) voisi luulla. Runous oli Solonille tapa tyydyttää itseään, ja hän myös käytti runoutta saadakseen helpon pääsyn ateenalaisten taskuille.
ellauri384.html on line 276: Toisin kuin Lycurgus, Solon ei voinut muuttaa tilaa ylhäältä alas, joten hän työskenteli vain siinä, mitä oli mahdollista parantaa ilman täydellistä vallankumousta. Hän yritti vain yrittää saada ateenalaiset hyväksymään sen, pienellä pakotuksella. Aina kun mahdollista, Solon käytti eufemismeja, kuten kutsui veroja "maksuiksi". Vizi historian ensimmäinen talousliberaali! Hän onnistui saavuttamaan jonkin verran menestystä järkevällä sekoituxella makeaa hapanta ja oikeudenmukaisuutta voimalla. Kun Solonilta myöhemmin kysyttiin, oliko hän laatinut parhaat mahdolliset lait ateenalaisille, hän vastasi: "Paras, jonka he pystyivät vastaanottamaan."
ellauri384.html on line 475: – Jos ajattelee, että akateemisesti koulutettu, sivistynyt ihminen puhuu tuollaisista asioista, niin herättäähän se ihmisten huomion, kertoo toimittaja ja kirjailija Maarit Huovinen (o.s. Tyrkkö, s. 1947, toistaisexi kuolematon). Tyrkkö oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana kirjasta Hei beibi, mä oon tulta (2005). – Minun aikanani siellä se oli kustantamon myydyin kirja. Olihan se tuore ulostulo ja tervetullut uutinen. KUPPANEUVOS Valveen tytär lähti Pakistaniin keikkalääkärixi 29-vuotiaana. – Voisin mennä vaikka Lappiin takaisin, Rauni-Leena mietti tulevaisuudensuunnitelmiaan. Vaikka hän oli Lapin lääninlääkäri, hän työskenteli ministeriössä Helsingissä. Kokeiltuaan Rauni huomasi, että hän pystyi vaikka tekemään "astraalikädellään" – Itsekin olen ollut toimittajana kiinnostunut, onko muuta elämää kuin tämä, Tyrkkö toimittaa. 1991 ilmestyi nimellä Rauni-Leena Luukanen-Kilden kirja Tähtien lähettiläs. Ihmetystä herätti, että Luukanen-Kilde kertoi kirjoittaneensa sen suurimmaksi osaksi ”automaattikirjoituksella” muutamassa päivässä. Aikaa ei enää riittänyt yliluonnollisille kokemuksille. Luukanen-Kilde joutui pilkan kohteeksi. Hänen väitteitään akateemisista yhteyksistä kyseenalaistettiin julkisuudessa. SVERR/E KILDE kuoli ennen vaimoaan. Pari päivää ennen omaa kuolemaansa Rauni-Leena Luukanen-Kilde ehti siirtää kirjansa teleportaatiolla Norjasta Suomeen. Hän oli juuri täyttänyt 75 vuotta.
ellauri386.html on line 144: Kun hänen miehensä lojui ottomaanilla palauttamassa kirjallisia kykyjään, Anna työskenteli neljätoista tuntia päivässä – ei vain vaimona ja äitinä, vaan myös pikakirjoittajana, sihteerinä ja talouspäällikkönä – samalla kun hän etsi ulkopuolista siivous- ja sexityötä täydentääkseen perheen tuloja. Siinä ei 9-9-6 ollut vittu mitään.
ellauri386.html on line 530: Koska Rosenthal oli kiinnostunut sorrettujen uskontokuntansa tilasta, hän purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1881 perustaakseen sinne maataloussiirtomaita venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien asettamiksi. Vuosina 1881–82 hän onnistui perustamaan siirtokuntia Louisianaan ja Etelä-Dakotaan . Asukkaana hän otti merkittävän osan New Jerseyn Woodbinen siirtokunnan hallinnosta vuonna 1891.  Vuosina 1887 ja 1888 Rosenthal harjoitti kirjakauppaa, mutta luopui tästä ammatista päästyään New Jerseyn päätilastoitsijaksi. Edison General Electric Companyn virassa hän toimi kolme vuotta. Vuonna 1892 hän matkusti Kaukoitään, jonne Great Northern Railway lähetti hänet tutkimaan Kiinan, Korean ja Japanin taloudellisia olosuhteita ja kauppaa, josta hän julkaisi raportin ( St. Paul , 1893). Palattuaan hänet valittiin New York Cityn saksalais -amerikkalaisen uudistusliiton sihteeriksi ja seitsemänkymmenen komitean lehdistötoimiston jäseneksi , joka oli ratkaisevassa asemassa pahamaineisen Tweed Ringin kaatamisessa. Häntä ei kuitenkaan pie sekoittaa kaimaansa Herman "Lefty Lou" Rosenthaliin, gangsteriin joka nirhattiin Sing Singissä. Vuonna 1894 hänet nimitettiin Immigration Bureaun vastuuvapausosaston päälliköksi, Ellis Island, New York, toimisto, jossa hän työskenteli kaksi vuotta päästäen maahan simona sivukiharoita. Vuonna 1897 hänestä tuli New Yorkin amerikkalaisten sionistien liiton varapuheenjohtaja. Vuonna 1898 hän hyväksyi New Yorkin julkisen kirjaston (Astor-haara) slaavilaisen osaston päällikön viran, jossa hän toimi vuoteen 1917 asti. Hän liittyi Jewish Encyclopedia -lehden toimituskuntaan Venäjän osaston päällikkönä joulukuussa 1900, kun Solovyev oli vasta menehtynyt köyhänä kuin kirkonrotta.
ellauri386.html on line 540: Hryhorii Savych Skovoroda ( ukrainaksi : Григорій Савич Сковорода ; 3. joulukuuta 1722 – 9. marraskuuta 1794) oli ukrainalainen kasakkiperäinen filosofi, joka asui ja työskenteli Venäjän valtakunnassa. Hän oli runoilija, opettaja ja liturgisen musiikin säveltäjä. (David Sedaris ei ikinä olisi kuvaillut izeään noin suurieleisesti, vaikka hänkin kynäili jonkun verran ja imutti fagottia.) Hänen merkittävää vaikutustaan aikalaisiinsa ja seuraaviin sukupolviin sekä hänen elämäntapaansa pidettiin yleisesti Sokrateksena, ja häntä kutsuttiinkin usein "Sokrateeksi". Skovorodan työ vaikutti sekä nykypäivän Ukrainan että Venäjän kulttuuriperintöön, molemmat maat väittävät hänen olevan syntyperäinen poika.
ellauri386.html on line 567: Hän työskenteli väsymättä, viettäen toisinaan useita öitä pöytänsä ääressä, lakkaamatta koskaan työstään edes fyysisen kärsimyksen aikana, ilman asianmukaista hoitoa. Kaikki tämä heikensi vähitellen hänen kehoaan, joka ei ollut koskaan ollut erityisen vahva: häntä viimeisen sairauden aikana hoitaneet lääkärit löysivät hänestä useita vakavia sairauksia. P. N. Trubetskoyn veljen Sergei Nikolajevitšin (Moskovan yliopiston filosofian professori) kanssa hänellä oli läheinen ystävyys.
ellauri390.html on line 193: 1880-luvulla Krestovsky tuli suoraan ja avoimesti antisemitistiksi poliittisissa ja yhteiskunnallisissa näkemyksissään. Hänen räikeän antisemitistinen trilogiansa Juutalaiset tulevat julkaistiin vuosina 1888-1892. Vuodesta 1892 lähtien hän työskenteli Varsovassa ilmestyneen virallisen Varšavski dnevnik -lehden päätoimittajana.
ellauri390.html on line 258: Natasha lupasi kostaa kaikille Tšetševinskyille, mutta sillä välin hänet tuodaan kylään Annan luo, jossa hän elää omaa hiljaista elämäänsä: yksi päähenkilöistä, prinssi Shadursky, ikävystyksestä asuessaan kesällä hänen tilansa viettelee nuoren naapurin läheisestä tilasta - prinsessa Anna Chechevinskaya. Kesä kuitenkin loppuu ja sankarit palaavat Pietarin sosiaaliseen elämään. Mutta Anna on raskaana... Hän synnyttää Shadurskyn tyttären salaisessa turvakodissa hänen kaltaisille "laittomille" äideille. Eikä hän tiedä, että seuraavalla osastolla, heti syntymänsä jälkeisenä päivänä, toinen nainen synnyttää pojan - prinsessa Shadurskaya, prinssin laillinen vaimo, mutta hän synnyttää lapsen ei häneltä, vaan juureton mies, joka työskenteli heidän talossaan johtajana Mordenko, jonka kunnianhimo ja pyrkimykset saavat hänet haluamaan tasavertaiseksi jaloherrojen kanssa, on käynyt luukulla.
ellauri390.html on line 675: Buttigieg on opiskellut maineikkaissa yliopistoissa: Harwardissa ja Oxfordissa. Hän työskenteli aluksi yritysneuvojana ja sitten siirtyi politiikkaan. Varusmiesaikanaan 2014 hän palveli seitsemän kuukautta Afganistanissa. Se oli kesken pormestarin pestiä. Hän on jo kirjoittanut ensimmäiset muistelmansa. Hän soittaa pianoa ja kitaraa ja puhuu vähintään hieman kahdeksaa kieltä; englantia, ranskaa, espanjaa, italiaa, maltaa, norjaa daria ja arabiaa. Isä oli lähtöisin Maltalta. Darin hän oppi Afganistanissa. Norjaa hän oppi, koska oli kiinnostunut erään norjalaisen kirjailijan tuotannosta. Monissa internet-videoissa hän hurmaa katsojat puhumalla norjaa ja soittamalla fagottia.
ellauri391.html on line 81: Paderewski teki kolme konserttikiertuetta Yhdysvalloissa 1890-luvulla. Vain vuoden 1896 kiertue vei hänet Mississippi-joesta länteen. Hoover valmistui Stanfordista vuonna 1895, mutta työskenteli San Franciscossa. Kun Lou opiskeli Stanfordissa vuonna 1896, on mahdollista, että hän vieraili kampuksella nähdäkseen hänet.
ellauri391.html on line 459: Isä Hans työskenteli kuparikaivoksessa läheisessä Mansfeldissä ja toivoi pojastaan virkamiestä tuomaan perheelle lisää nappulaa. 
ellauri393.html on line 358: Tamara Lund oli venäläistaustainen sopraano laulajatar ja operettitähti, joka syntyi vuonna 1941 ja kuoli vuonna 2005 vatsasyöpään 64-vuotiaana. Hän opiskeli sekä Suomen Teatterikoulussa että Sibelius-Akatemiassa sekä vuoden Neuvostoliitossa nimekkäässä GITIS-teatterikoulussa ja työskenteli Suomessa muun muassa Turun kaupunginteatterissa ja Kansallisoopperassa. Mutta kuka esimerkiksi tiesi hänen seurustelustaan Taisto Tammen kanssa? Tai siitä, että hänelle tehtiin 60-luvulla abortti?
ellauri393.html on line 364: Saksassa hän asui ja työskenteli väliin masentuneena vuosikymmeniä. Suomeen 1990 –luvulla palattuaan Tamara järjesti kahtena vuotena Operettijuhlat Turkuun. Juhlat olivat tappiolliset. Tamaran unelma Turusta Suomen Operettipääkaupunkina ei ottanut tulta. Nach ihrer Rückkehr nach Finnland im Jahr 2000 wurde Tamara Lund in den Stadtrat von Turku gewählt. Durch Steuerhinterziehungen und ungeklärte Schwarzgelder verloren Lund und ihr damaliger Ehemann damals fast die Hälfte ihres Vermögens, was Lund in ihrer Biographie deutlich dem damaligen Stadtratsvorsitzenden von Turku zur Last legt. Operettigaala tuotti pelkkää persnettoa. Takkiin tuli reilusti Tamara Lundille ja hänen miehelleenkin.
ellauri393.html on line 407: Amanda Laura Bynes (s. 3. huhtikuuta 1986) on yhdysvaltalainen entinen näyttelijä. Bynes aloitti uransa lapsena. Amanda Bynesin isä Rick Bynes työskenteli hammaslääkärinä ja äiti Lynn Bynes toimistopäällikkönä tämän vastaanotolla. Bynesillä on vanhempi veli ja sisar. Bynesin äidin vanhemmat ovat Torontosta. Amandan isä on roomalaiskatolinen ja hänen äitinsä on juutalainen. Bynes on sanonut, ettei hän täsmälleen tiedä mihin uskoo. No wonder.
xxx/ellauri057.html on line 95: Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aune Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Ontu Kapiainen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.
xxx/ellauri057.html on line 1340: Katri Valan vanhemmat ovat Porvoossa syntynyt metsänhoitaja Robert Waldemar Wadenström ja Alexandra Fredrika Mäki. Heidän esikoisensa Katri syntyi äidin kotipaikkakunnalla Muoniossa. Vuoden kuluttua perhe muutti Porvooseen, jossa syntyi veli Erkki, ja edelleen 1905 Ilomantsiin, jossa syntyi toinen veli Niilo. Robert kuoli jumalten keinussa nälkään pimpolassa vuonna 1911 ollessaan 37 ja Katri 10 (surullista), jonka jälkeen äiti ja lapset muuttivat takaisin Porvooseen. Vala kirjoitti ylioppilaaksi 1919 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista 1922. Vuosina 1922–1928 hän työskenteli kansakoulunopettajana Kuopion maalaiskunnassa, Valkealassa ja Askolassa sekä Ilomantsissa vuosina 1925–1929. Kaikenlaisia paikkoja. Heitettiinköhän se aina ulos punikkina? Aika ankaran kansakoulunopettajan näköinen.
xxx/ellauri075.html on line 234: Turussa, jossa hänen psykoanalyytikkoisänsä Matti Tuovinen työskenteli Kakolan
xxx/ellauri076.html on line 483: Alanko työskenteli laajasti kulttuurin parissa työurallaan. Hän väitteli tohtoriksi aiheenaan Immi Hellénin runot. (Kovempi homma olisi jo käydä läpi mun paasauxet, Immi 1400 runoineen on jäänyt seisomaan kuin tikku paskaan.) Lisensiaatintyön aiheena oli puolestaan Lassi Nummen lyriikka. (Lassin runot puhukoot puolestaan, mä en niistä tiedä mitään kun en oo lukenut.) Hän toimi vuosia opettajana ja kirjallisuudentutkijana yliopistossa. Hänet nimitettiin opetusneuvokseksi vuonna 2003.
xxx/ellauri086.html on line 726: Poe muutti takaisin Richmondiin vuonna 1835. Hän työskenteli seuraavina vuosina toimittajana useissa kirjallisuuslehdissä. Richmondissa hän työskenteli kuukausittain ilmestyneessä Southern Literary Messengerissä vuosina 1835–1836. Aluksi Poe hoiti lehden kirjeenvaihdon ja oikoluvun sekä kirjoitti kirjallisuusarvostelut.
xxx/ellauri091.html on line 152: Stenbäckin vanhemmat olivat kirkkoherra Karl Fredrik Stenbäck ja Emilia Ottilia Christina von Essen. Stenbäck valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1873. Toimittuaan ensin opettajana Alavudella vuoteen 1876 hän siirtyi Helsinkiin, jossa työskenteli vuoteen 1919 saakka Helsingin suomalaisen tyttökoulun johtajattarena. Hän oli myös koulun yhteydessä toimineen jatko-opiston kasvatusopillisen johtokunnan jäsen ja opiston johtaja professori B. F. Godenhjelmin jälkeen vuodesta 1905 aina vuoteen 1925.
xxx/ellauri103.html on line 369: HK:n isä Peter John Rowling työskenteli harjoittelijana lentokoneenmoottoritehtaan kokoonpanolinjalla. Äiti Anne Rowling (o.s. Volant) jäi kotiäidiksi Jaanan synnyttyä. Vuonna 1967 perheeseen syntyi vielä toinen tytär, Dianne. Koulussa hän (siis Jaana) oli hiljainen ja melko näkymätön toisille oppilaille.kenen mukaan? Ei ihmekään sehän oli perinyt näkymättömyysviitan iskältä.
xxx/ellauri103.html on line 387: Yliopiston jälkeen Rowling työskenteli sihteerinä tilapäisesti eri yrityksissä. Hän oli myös jonkin aikaa Lontoossa Amnesty Internationalilla töissä. Niihin aikoihin Rowling erään junamatkan aikana (hän oli noussut junaan epähuomiossa kahden raiteen välistä) sai idean Harry Potterista ja velhokoulusta. Heti junamatkan jälkeen hän kirjoitti ideansa ylös ja jatkoi kirjoittelua huvikseen, kun aika kävi pitkäksi. Siltähän ne kirjat juuri vaikuttaa.
xxx/ellauri103.html on line 392: Pian Rowling tuli taas raskaaksi ja työskenteli aikaisempaa enemmän Potter-luonnostensa parissa. Lapsi syntyi 27. heinäkuuta 1993 ja sai nimekseen Jessica. Rowlingin ja Arantesin avioliitto oli kuitenkin varsin huonossa tilassa – riitoja oli paljon. Lopulta marraskuussa tilanne kärjistyi niin pitkälle, että Arantes heitti vaimonsa ulos kadulle. Enpä yhtään ihmettele, oisin mäkin varmaan tehnyt samoin jos oisin uskaltanut. Rowling pääsi vähäksi aikaa ystäviensä luokse, "sai" (jollain brittitykkivenediplomatialla varmaan) tyttärensä Arantesin luota ja palasi Isoon-Britanniaan.
xxx/ellauri104.html on line 818: Ennen kirjailijanuraansa Pulkkinen työskenteli mielisairaanhoitajana ja ryhmäterapeuttina Länsi-Saksassa ja Sveitsissä. Näitä mielisairaanhoitureita piisaa kirjailijoiden joukossa, mieleen tulee heti Knasu. Parantainen paranna izesi.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
xxx/ellauri124.html on line 629: 2000 ja työskenteli muun muassa Joe Blasco -konsulenttina Stockmannin Helsingin
xxx/ellauri125.html on line 660: Botticellin kuuluisimpia teoksia ovat kaksi suurta mytologia-aiheista maalausta Kevät ja Venuksen syntymä. Botticelli työskenteli suuren osan elämästään Medici-suvun palveluksessa Firenzessä ja osallistui muun muassa Sixtuksen kappelin freskojen maalaukseen. Tunnettujen mytologisten maalausten ohella hän maalasi alttaritauluja, useita madonnankuvia ja uransa loppuvaiheessa synkän dramaattisia uskonnollisia aiheita. Sillä oli skilliä vaikka mihin. Jäätävää. Helmi peri mummilta ja faffalta Bocellin Venus-julisteen luonnollista kokoa. Mahtaako olla enää tallella.
xxx/ellauri127.html on line 850: John Keatsin vanhemmat olivat Thomas ja Frances Jennings Keats. Hän oli vanhin heidän neljästä aikuisikään ehtineestä lapsestaan. John syntyi Keski-Lontoossa, mutta tarkasta paikasta ei ole tietoa. Keatsin syntyessä hänen isänsä työskenteli tarjoilijana Hoop and Swan -pubissa. Köyhä John kävi köyhää koulua. Köyhä isä putos hevoselta ja siihen kuoli hän. Köyhä äiti kuoli kun John oli 14v, ja isoäiti hoiti lapsia. Keatsin 1. säilynyt runo on sen 19. vuodelta. John sai paikan haavurina ja masixen, koska se halusi vaan runoilla. Saatuaan apteekkarin paperit se jätti apteekin ja rupesikin runoilija-freelancerix.
xxx/ellauri127.html on line 854: Tylyt kriitikot kirjoittivat: Surullisina seuraamme herra John Keatsin tapausta. Hän työskenteli muutama vuosi sitten kaupungin apteekissa harjoittelijana. Mutta yhtäkkiä kaikki kämmähtyi äkilliseen sairauteen. Jonkin aikaa toivoimme, että hän selviäisi kohtauksella tai kahdella, mutta myöhäisoireet ovat hirveät. Kokoelman "Poems" kiihko oli jollain tavalla paha, mutta se ei herättänyt meitä puoliksikaan niin vakavasti kuin ”Endymionin” tyyni, rauhallinen, järkähtämätön höpisevä typeryys. On parempi ja viisaampaa nähdä nälkää apteekkarina kuin nälkiintyneenä runoilijana; siis palatkaapa apteekkiin, herra John, takaisin 'laastareiden, pillerien ja voidepurnukoiden pariin".
xxx/ellauri128.html on line 121: Chamfort palveli ensin innokkaasti Ranskan vallankumousta, työskenteli Emmanuel-Joseph Sieyès’n ja Mirabeaun kanssa, joutui sittemmin vankeuteen ja kuoli itsemurhayrityksen seurauksista. Chamfort oli kuuluisa henkevästä ja sukkelasta puhetavastaan, hän oli muuten sairaalloisen tunteikas, ylpeä ja kyyninen ihmisvihaaja. Ylen eroottisella elämällään − hän rakasti samalla kertaa neljää ylhäistä naista − hän tärveli terveytensä ja oli jo 40-vuotiaana ruumiillisesti ja henkisesti elähtänyt. Vuonna 1781 hän tuli Ranskan akatemian jäseneksi. Chamfortin teoksista murhenäytelmä Mustapha et Zéangir (1777) on täynnä liikuttavia kohtia, mutta muuten keskinkertainen. Hänen muista teoksistaan on mainittava hänen kuolemansa jälkeen ilmestynyt Pensées, maximes, anecdotes, dialogues (1803). Hänen teoksensa julkaisi Pierre-Louis Ginguené (1795, 4 nidettä) ja Pierre René Auguis (1824−1825, 5 nidettä).
xxx/ellauri128.html on line 409: Osallistuttuaan ensimmäiseen maailmansotaan Reik työskenteli Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen kirjastonhoitajana ja piti psykoanalyyttista vastaanottoa. Koska hänellä ei ollut lääkärinkoulutusta, häneltä kiellettiin potilaiden hoitaminen vuonna 1925 Itävallan "puoskarointilain" nojalla. Reik valitti päätöksestä ja jatkoi vastaanottoaan. Vuoden 1926 keväällä häntä vastaan nostettiin rikossyyte puoskaroinnista eli oikeudettomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Freud asettui tukemaan Reikia ja maallikkoanalyysia (ei-lääkäreiden harjoittamaa psykoanalyysia) ja julkaisi kirjan Maallikkoanalyysin kysymys. Freudin myötämielinen kanta jäi kuitenkin vähemmistöön, sillä monet lääkäri-psykoanalyytikot vastustivat maallikoiden analyysitoimintaa. Vuoden 1927 keväällä syytteet hylättiin.
xxx/ellauri128.html on line 411: Reik siirtyi vuonna 1928 Berliiniin ja työskenteli opettajana psykoanalyyttisessa koulutuslaitoksessa. Vuonna 1933 hän joutui pakenemaan kansallissosialisteja Hollantiin ja vuonna 1938 edelleen Yhdysvaltoihin.
xxx/ellauri128.html on line 425: Voitto Viro vihittiin papiksi vuonna 1938, ja hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1965. Hän työskenteli kirkkoherran apulaisena Hämeen läänin Koskella vuosina 1938–1943 ja Multialla vuosina 1943–1944, Helsingin Pikkukirkkoyhdistyksen pääsihteerinä vuosina 1945–1947, Keski-Helsingin seurakunnan virallisena apulaisena vuosina 1947–1957 ja Lauttasaaren kirkkoherrana vuosina 1957−1977. Papinviran ohella hän työskenteli myös radioselostajana Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Viron mukaan kristittynä ei voi olla oikeassa intellektuaalisesti vaan ainoastaan rakkauden tasolla, sillä Jumala on rakkaus ja kaikki se, mikä ei ole rakkautta, merkitsee Jumalan ulkopuolella olemista. Viro tahtoi olla jumalan sisäpuolella.
xxx/ellauri128.html on line 470: Saarnio keskeytti oppikoulun kolmannelta luokalta ja työskenteli sitten Kansallis-Osake-Pankin konttoristina Turussa 1912–1920 ja Turun kaupunginkirjastossa harjoittelijana 1920–1921. Hän valmistui ylioppilaaksi yksityisesti Forssan yhteislyseosta 1921. Saarnio opiskeli tämän jälkeen filosofiaa ja matematiikkaa Turun yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1927. Opintojen ohella Saarnio oli työssä Turun yliopiston kirjastossa amanuenssina 1921–1928. Valmistuttuaan hän oli Turun kaupunginkirjaston palveluksessa varakirjastonhoitajana 1928–1939.
xxx/ellauri128.html on line 472: Saarnio väitteli filosofian tohtoriksi 1937, väitöskirja Untersuchungen zur symbolischen Logik I käsitteli merkkien ja merkityssuhteiden logiikkaa. Hän työskenteli Tampereen kaupunginkirjaston johtajana 1939–1940 ja sen jälkeen Helsingin kaupunginkirjaston johtajana 1940–1963. Saarnio toimi myös Helsingin yliopiston logiikan dosenttina 1945–1966 ja hän sai professorin arvonimen 1957. Eläkkeelle jäätyään Saarnio toimi vielä Bonnin yliopiston vierailevana filosofian professorina 1964–1966 ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan filosofian historian luennoitsijana 1967–1969.
xxx/ellauri128.html on line 478: Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista; tätä kautta hän tutustui myös roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tärkeitä vaikuttajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy, englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche. Niinpä tietysti. Heikkilällä oli kahdesta avioliitostaan kolme lasta. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
xxx/ellauri128.html on line 500: Ahti valmistui ylioppilaaksi Lahden Kannaksen yhteislyseosta vuonna 1963 ja opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskylän, Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Hän työskenteli vt. vanhempana lehtorina Suomussalmen yhteiskoulussa 1969–1971, nuorempana lehtorina 1973–1974 ja Lahden yhteislyseon tuntiopettajana 1974–1984. Hän opetti Oriveden Opistossa 1989–1991. Ahdin luovan kirjoittamisen kursseja on kutsuttu ”lyriikan korkeakouluksi”.
xxx/ellauri128.html on line 511: Bukowski piti yllä "renttukirjailijan" imagoa. Hänellä oli kuitenkin useita pitkäaikaisia työpaikkoja; hän työskenteli postissa yhteensä 11 vuotta. Hän työskenteli yövuorossa voidakseen käydä iltapäivisin laukkaradalla lyömässä vetoa hevosista. Noista vuosista hän kirjoitti menestysteoksensa Postitoimisto (1971). Bukowski käytti runsaasti alkoholia ja oli kuolla alkoholinkäyttönsä seurauksena jo alle 40-vuotiaana. Hänet vietiin sairaalaan hänen oksennettuaan runsaasti verta, ja hän tarvitsi lukuisia verensiirtoja. Hän kuunteli klassista musiikkia, kuten Mahleria ja Sibeliusta.
xxx/ellauri128.html on line 615: Ben Hecht (28. helmikuuta 1894 New York, New York – 18. huhtikuuta 1964 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hechtin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Hän työskenteli lehtimiehenä Chicagossa ja vuonna 1921 julkaisi ensimmäisen romaaninsa Erik Dorn. Hollywoodiin hän siirtyi 1920-luvun puolenvälin jälkeen. Hecht teki paljon yhteistyötä kirjailija Charles MacArthurin kanssa. Yhteistyönä syntyi muun muassa näytelmä The Front Page, josta on myöhemmin tehty useita elokuvasovituksia. Hecht myös kirjoitti MacArthurin elämäkerran mutta vasta vuosi tämän kuoleman jälkeen. Hecht kritisoi Britannian toimintaa Palestiinassa ja tuki juutalaista vastarintaliikettä, minkä seurauksena hän nimensä poistettiin Britanniassa elokuvista useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri139.html on line 154: Bataillen lapsuutta painosti hänen isänsä vakava sairaus, kupan aiheuttama halvaantuminen ja mielenterveyden järkkyminen. Bataille harkitsi ensin papin uraa, mutta kupan saatuaan vieraantui katolisuudesta nopeasti. Hän työskenteli vuodesta 1922 kirjastonhoitajana kansalliskirjastossa Pariisissa.
xxx/ellauri139.html on line 1045: Kun hän lähti Avonista vuonna 1828 (esipuheessaan Hégésippen kerätyille teoksille, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, että Hégésippe oli erinomainen klassisen kirjallisuuden opiskelija ja että hänellä oli lahjakkuus latinalaiseen tulkintaan), hän aloitti oppisopimuskoulutuksen oikolukijana Provinsin kustantaja, monsieur Lebeau - Hégésippe viittaa teoksissaan M. Lebeaun tyttäreen "sisarekseen" ja hän omisti lyhyet proosakertomuksensa hänelle. Kun Kaarle X kulki Provinsin läpi vuonna 1828, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, Moreau kirjoitti isänmaallisen runonsa Vive le roi! . Hégésippe Moreau meni Pariisiin ennen vuotta 1830. M.Lebrunin neuvosta hän lähetti kopion kirjeestään painamisesta M. Firmin Didotille, ja hänet palkattiin Didot -kustantamolla, joka sijaitsi rue Jacobilla, mutta lähti tämä työnantaja pian sen jälkeen. Hän osallistui heinäkuun vallankumoukseen 1830, työskenteli lyhyesti opettajana ( maître d'étude ) ja alkoi johtaa Böömin elämää.
xxx/ellauri148.html on line 143: Minä pelkäsin joka kerta kun katselin miten hän työskenteli korkealla mukulakivikatujen yläpuolella. Seistessään korkeuksissa Moshe Blecher näytti mieheltä jolla on yliluonnolliset voimat, joka on tottunut ihmeisiin ja jota tavalliset lait eivät koske. Hän saattoi äkkiä pysähtyä ja kohottaa päänsä kuin odottaisi että minä hetkenä hyvänsä ilmaantuu enkeli tai serafi tuomaan pelastuksen viestiä. Moshe Blecher asui kellariasunnossa, mutta se oli soma Ja siisti. Öljylampussa oli aina tuli. Vuoteet oli sijattu. Missään ei virunut riepuje niin kuin muissa kellariasunnoissa Seinän vierellä oli kirjakaappi.
xxx/ellauri168.html on line 340: Vuonna 1946 Candy meni naimisiin Harry Conno nimisen kaverin kanssa, joka loi "kansityttö" -konseptin. Mutta avioliitto ei ollut onnellinen ja he erosivat onnettomia vuonna 1959. Eron jälkeen, joka jätti Karkki raskaat velat, hänellä oli oma mallikoulu. Juuri tähän aikaan hän tapasi eläkkeellä olevan armeijan kenraalin, jonka hän tunsi Etelä-Tyynenmeren alueelta, ja muutaman päivän kuluessa tästä lähestyi FBI-mies, joka lainasi häneltä hienostuneen mikrofonin. Kuukautta myöhemmin sama mies palasi kahden muun kanssa ja pyysi käyttämään hänen toimistoaan postina hallitukselle. Hän piti sitä isänmaallisena asiana, mutta hän suostui, mutta tuskin hän tiesi, että tämä oli alku jollekin paljon suuremmalle ja paljon synkemmälle kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. 60-luvulla Karkki työskenteli NBC-radiossa ja säilytti läheisen yhteyden show-liiketoiminnan, politiikan ja armeijan vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, joista monilta hän oli saanut sieniä kiertäessään USO:n kanssa 40-luvun puolivälissä.
xxx/ellauri168.html on line 344: Se, mitä hiän kertoi näissä hypnoottisissa istunnoissa, alkoi sinä aikana, kun hiänen toimistoaan käytettiin postipudotuksena valtion virastolle. Ilmeisesti hiäntä pyydettiin kuljettamaan kirje CIA:lle miehelle San Franciscoon. Tämä mies oli Douglas McArthur, jonka hän muisti maissipiippuisena upseerina Filippiineiltä, lempinimeltä "Ranu". Ranu pyysi hiäntä sitten menemään toimistoonsa Oaklandiin keskustelemaan izexeen kirjeestä ja muusta mielenkiintoisesta ja tuottoisasta työstä, jota hiän voisi tehdä CIA:lle. Hän kertoi hiänelle, että hän kuljettaisi silloin tällöin hiänelle viestejä, ja sanoi, että hän tarvitsee passin oletetun nimen alla, koska hänen täytyisi joskus matkustaa ulkomaille. Hänen valitsemansa nimi oli "Ranu". Toistaiseksi mikään McArthurn tekemisistä ei ollut erityisen epätavallista kylmän sodan aikana, itse asiassa hän liittyi tuhansien aikalaisten amerikkalaisten joukkoon, jotka työskentelivät samalla lailla lukemattomissa yksiköissä, kuten Kennedyn johtamassa CIA:n perustamassa ja johtamassa Microsoftissa. Kuten muutkin osa-aikaisesti "The Companylle" työskentelevät kansalaiset, kuten CIA tunnettiin, Ranun osa pidettiin salassa, niin salassa, että jopa CIA:n päämajan arkistointitoimisto Langleyssa, Virginiassa, ei tiennyt hänestä mitään. Arietty, hänen ikioma "sieniagenttinsa", oli hänen ainoa yhdyntähenkilönsä.
xxx/ellauri168.html on line 350: Hypnoosi, mielenhallinta! Voi jumpe! (Kansi Donald Bainin kirjasta Candy Jonesista.) On selvä mahdollisuus, että Jensenin mielenhallintakokeet suunniteltiin selvittääkseen, mitä tälle "täydelliselle vakoojalle" voitaisiin tehdä, ja että Ariettyn välittämät viestit olivat hyvin pieniä. Se oli menetelmä, joka oli olennainen asia. Ei myöskään ole mahdollista tietää, mihin CIA:n yhteistyö hänen kanssaan päättyi, ja McArthur ja hänen omat ideansa projektia (tai hän itse) ottivat vallan. Tämän oudon tarinan hypnoottisesta agressiosta on todisteita sen ulkopuolella. Karkki kertoi Harper Magazinen toimittajalle Eka Vekaralle (jota Bain haastatteli), että hän työskenteli joskus valtion virastossa koekaniinina ja saattaa kadota silloin tällöin. Hän mainitsi myös matkustavansa Aasiaan. Siellä oli myös kirje, jonka hiän kirjoitti asianajajalleen William Williamsille (vai oliko se Charlie Brown) suojatakseen itsensä siltä varalta, että hiän kuolisi tai katoaisi äkillisesti tai epätavallisissa olosuhteissa; hiän kertoi hänelle, ettei hänellä ollut oikeutta paljastaa tarkalleen, mihin hän oli osallisena. Bain kirjoitti Brownille, joka vahvisti tämän tosiasian. Joten on selvää, että Karkki oli sekaantunut johonkin, josta hänellä ei ollut oikeutta keskustella edes läheisten ihmisten kanssa. Tällainen pyyntö mille tahansa lakimiehelle, olipa kyseessä rikosoikeudellinen puolustaja tai henkilö-/liikelakimies, on epätavallinen ja antaa hyvän todisteen siitä, että Karkki oli sekaantunut salaisen valtion viraston toimintaan Arietty-nimisenä afroamerikkalaisena kimittävänä kääpiönä.
xxx/ellauri169.html on line 161: He työskentelivät Roope-sedän autotallissa Hollywoodissa, Kaliforniassa. He kykenivät lopulta tekemään hyvän piirroselokuvan Stemboat Willie vuonna 1928, josta tuli välittömästi hitti.
xxx/ellauri169.html on line 305: Kyllä, on totta että vartaloon kiinnitettäviä implantteja käytetään kontrolloimaan ihmisten mieltä ja ruumista kuten myös seuraamaan heitä kuin Wokun koirat. Soiraa! Kyllä, on totta että heillä on perä-ääninäytteet sadoilta tuhansilta amerikkalaisilta ja että he voivat tunnistaa & seurata kaikkea elektronista kommunikaatiota siin maassa. Perästä kuuluu sanoi torventekijä. Hetkinen vastasi Putkinen ja pieraisi puhelimeen. Useimmat puhelinsoitot kulkevat noin 30 tietokoneen läpi ennenkuin ne saavuttavat päämääränsä. Näiden puhelinyhtiöiden tietokoneet, erään silminnäkijän mukaan joka työskenteli AT&T:ssä, tallensivat KAIKKI puhelut. Kuitenkin seuloakseen tärkeät asiat joutavanpäiväisistä, Illuminaatin puhelinkeskus käyttää luetteloa avainsanoista, kuten nimistä ja lauseista; sen nimi on THE WATCH LIST jota tietokoneet käyttävät tunnistaakseen kuuntelemisen arvoiset keskustelut. Vaikka NASA käyttää supertietokoneita, se kuitenkin valvoo koko planeetan tietoliikennettä, ja heidän täytyy puristaa tämä WATCH LIST niin pieneksi kuin mahdollista (kz edellinen paasaus.) Listan alkuperäisen version kokosi erittäin pienikokoinen Watchman Nee.
xxx/ellauri177.html on line 68: Zola työskenteli aluksi Pariisissa kirjakauppa-apulaisena mutta toimi myöhemmin sanomalehtimiehenä. Vuonna 1866 Zola ryhtyi itsenäiseksi kirjailijaksi. Hänen läpimurtoteoksensa oli romaani Thérèse Raquin (1867). Se enteili Zolan suurta, 20-osaista Les Rougon-Macquart -romaanisarjaa.
xxx/ellauri178.html on line 51: Matti Antero Salo (12. joulukuuta 1933 Tampere – 1. joulukuuta 2017 Espoo) oli suomalainen elokuvakriitikko ja -tutkija. Hän työskenteli Suomen elokuva-arkistossa (Kavi) vuoteen 1998, jolloin hän jäi eläkkeelle.
xxx/ellauri224.html on line 322: Epätoivoisesti vapauttaakseen itsensä ja Mihailin veloistaan Dostojevski allekirjoitti sopimuksen uuden lyhyen romaanin toimittamisesta yhdessä vuodessa, mutta hän työskenteli 11 kuukautta "Rikos ja rangaistus" -parissa. Kun aikaa oli enää kuukausi, hän etsi pikakirjoittajaa tekemään muistiinpanoja pikakirjoituksella, kun hän saneli nopeasti romaanin. Hänen palkkaamasta naisesta, 20-vuotiaasta Anna Grigorjevna Snitkinasta, ei tulisi vain hänen läheinen kirjallinen yhteistyökumppani ja liikekumppani, vaan myös hänen loppu elämänsä petikumppani. Anna ja Fjodor menivät naimisiin vuonna 1867 ja heillä oli neljä lasta, joista Fedja sedän hoidossa vain kaksi selvisi hikisesti aikuisikään.
xxx/ellauri227.html on line 539: Guillou syntyi Södertäljessä Tukholman läänissä. Hänen isänsä Charles Guillou oli ranskalainen vahtimestari, joka työskenteli sadistina Ranskan suurlähetystössä Tukholmassa. Guilloun äiti Marianne (o.s. Botolfsen) oli norjalaistaustainen. Jan Guilloulla on Ranskan ja Ruotsin kaksoiskansalainen taskussa. Kun Guilloun isoisä nimitettiin Ranskan suurlähettilääksi Suomeen, Guilloun isä päätti muuttaa Helsinkiin. Guillou varttui äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa Saltsjöbadenissa.
xxx/ellauri231.html on line 211: He (lahtarikenraalit Koltshak, Kornilov, Denikin ja Wrangel) olivat ennen kaikkea isänmaallisia, joilla oli syvä rakkaus isänmaataan kohtaan ja työskentelivät sen pelastamisen puolesta välittämättä omasta kehityksestä. Poliittiset juonittelut olivat heille tuntemattomia ja he olivat valmiita työskentelemään minkä tahansa poliittisen puolueen miesten kanssa, kunhan he tiesivät, että nämä miehet olivat vilpittömiä pyrkimyksissään vapauttaa Venäjä ja tehdä mahdolliseksi sodan päätyttyä kansan valitsemalle kansalliskokoukselle päättää Venäjän tulevan hallituksen luonteesta.
xxx/ellauri231.html on line 297: Suuressa tuskassa, yhä eristäytyneempänä ja taloudellisesti epävarmemmin, Mahno sai satunnaisia ​​töitä sisustussuunnittelijana ja suutarina. Häntä tukivat myös hänen vaimonsa tulot, joka työskenteli siivoojana. Buahahaha.
xxx/ellauri231.html on line 402: Huhtikuussa 1917 hän katkaisi kaikki siteet vallankumousta kannattavaan Gorkiin aiheuttaen repeämän, jota ei koskaan parannettaisi. 21. toukokuuta 1918 Bunin ja Muromtseva saivat virallisen luvan lähteä lätkimään Moskovasta Kiovaan ja jatkoivat sitten matkaansa Odessaan. Vuoteen 1919 mennessä Bunin työskenteli vapaaehtoisarmeijassa bolshevikkien vastaisen sanomalehden Iuzhnoe Slovo kulttuuriosaston toimittajana. 26. tammikuuta 1920 pariskunta nousi viimeiselle ranskalaiselle alukselle Odessassa ja oli pian Konstantinopolissa.
xxx/ellauri235.html on line 158: "Bush kietoi molemmat kädet Hornblowerin olkapäiden ympärille ja käveli raahaten. Sillä ei ollut väliä, että hänen jalkansa raahasivat ja hänen keskijalkansa ei toiminut, kun hänellä oli tämä tuki; Hornblower oli maailman paras mies, ja Bush saattoi ilmoittaa sen laulamalla "For He's a Jolly Good Fellow" vaeltaessaan pitkin kujaa. Samalla Hornblower työskenteli yhtä lujasti salatakseen inhimillisiä heikkouksiaan kuin jotkut miehet työskentelivät salatakseen järjetöntä pullistumaa."
xxx/ellauri237.html on line 711: Jo hyvin nuoresta iästä lähtien hän teki selväksi suuren lahjakkuutensa ja kiinnostuksensa runouteen ja kirjallisuuteen. 13-vuotiaana hän työskenteli jo paikallisessa sanomalehdessä kirjailijana väsäämässä suttuisia juttuja.
xxx/ellauri239.html on line 52: Wayne Walter Dyer (10. toukokuuta 1940 – 29. elokuuta 2015) oli amerikkalainen itseapukirjailija ja motivoiva puhuja. Dyer suoritti kasvatustieteen pikkudiplomin ohjauksessa ja neuvonnassa mukaansa nimitetyssä Wayne State Universityssä vuonna 1970. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli lukion ohjausneuvojana ja jatkoi menestyksekkään yksityisen terapiakäytännön suorittamista. Hänestä tuli suosittu neuvonantajakoulutuksen professori St. Johnin yliopistossa (joku muukin oli äskettäin sieltä valmistunut, kukahan se oli?), jossa kirjallinen agentti lähestyi häntä laittamaan ideansa kirjamuotoon. Tuloksena oli hänen ensimmäinen kirjansa, Your Eroneous Zones (1976), yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista, jota on tähän mennessä myyty arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Jopa huomattavasti enemmän kuin ruozalaisia dekkaristeja, mutta vähemmän kuin Pauli Kanin pakinoita.
xxx/ellauri252.html on line 127: Salama kävi jonkin aikaa Tampereen klassillista lyseota, mutta koulu jäi kesken. Armeijan käytyään hän lähti opiskelemaan Oriveden opistoon, jossa hän alkoi kiinnostua kirjallisuudesta. Salama työskenteli aluksi tumpelona sähköasentajana kuten isänsä (siitä varottaa muuntajien kyljessä se salama) ja sittemmin jonkin aikaa myös maatyömiehenä ennen kuin ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1961. Hänen esikoisteoksensa oli se tavallinen pimu paxuxi -tarina (1961).
xxx/ellauri252.html on line 416: Aanyway, heitä pidetään nordic noir -tyylilajin luojina. Miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1975 hiän työskenteli kääntäjänä kolmekymmentä vuotta. Siinäpä heti 1 nurja puoli! Jenkeissä hiän ois ollut instant ziljonääri! Olis jääneet turhat puheet yhteiskunnan varjopuolista. Ruozissakin 2000-luvun puolella. Kazokaapa vaikka Ruozin uuden fasistihallituxen ohjelmaa.
xxx/ellauri255.html on line 463: Parikymmentä vuotta yhteisö eli hiljaisuudessa huolehtien sotaorvoiksi jääneistä, viljeltiin maata ja hoidettiin karjaa lähistön viljelijöiden kanssa perustetussa tuottajaosuuskunnassa. Paikallinen katolinen kirkko antoi protestanttiveljille luvan pitää kirkossa omia jumalanpalveluksiaan, kunnes 1960-luvulla rakennettiin oma kirkko saksalaisnuorten talkoovoimin. 1970-luvulle tultaessa veljestön lukumäärä oli jo noin 70 ja vuosikymmentä myöhemmin noin sata. Osa heistä työskenteli yhteisön tiloissa, osa esimerkiksi lääkärinä, opettajina ja insinööreinä lähiseudulla. 1970-luvulla mukaan alkoi tulla myös katolisia nuoria miehiä.
xxx/ellauri261.html on line 559: Sherwood Anderson (13. syyskuuta 1876 Camden, Ohio – 8. maaliskuuta 1941 Colón, Panama) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän vaikutti novelleillaan erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisen ajan kirjallisuuteen. Ohiossa syntyneen Andersonin isä oli etelävaltiolaista sukua, äiti puolestaan italialaista syntyperää. Perhe vaihtoi asuinpaikkaa usein. Andersonin äiti kuoli hänen ollessaan 14-vuotias. Kolmen vuoden kuluttua Anderson muutti Chicagoon, missä hän työskenteli eri ammateissa neljä vuotta.
xxx/ellauri265.html on line 47: Samuli Kukko (Charlie Chicken) teki ensiesiintymisensä Walter Lantzin Studio-sarjakuvassa Anselmi Pandan Voittopuutarha, jonka Universal Studios julkaisi 7. syyskuuta 1942. Ohjaajana toimi Alex Lovy, joka ei ollut alan supertähtiä, mutta työskenteli vuosikymmeniä sellaisilla studioilla kuin Hanna-Barbera ja Warner Bros. Hänen myöhempiin luomuksiinsa kuuluvat ikimuistettavat Warner-hahmot Viileä Kissa ja Merlin Taikahiiri.
xxx/ellauri265.html on line 150: Tottakai, Lauri vahvistaa. Todella iso yhteinen tekijä meille on Italia. Isäni on suomalainen ja äitini italialainen. Synnyin New Yorkissa, ja asuimme Manhattanilla, lähellä YK:n päärakennusta, jossa isäni työskenteli. Olin pieni, kun muutimme Suomeen, sitten lähdimme takaisin Yhdysvaltoihin, ja kahden vuoden jälkeen taas takaisin Suomeen. Vaimon kuoltua pyysin hänet saman tien kahville. Uskalsin pyytää, koska olin hänestä kiinnostunut, ja jos ei tee aloitetta, voi käydä ettei saakaan turkista tappiin. Olin ollut neljä vuotta yksin ja olin enemmän kuin valmis uuteen parisuhteeseen.
xxx/ellauri273.html on line 307: Prahan kevään jälkeen Havelia kiellettiin osallistumasta teatteriin, ja hänestä tuli poliittisesti radioaktiivinen. Havel vietti paljon aikaa hulppeassa maalaisasunnossaan Hrádečekissa ja työskenteli 1974 jopa kuukausien ajan paikallisella Trutnovin panimolla, pitkälti saadakseen jotain mielekästä tekemistä ja pullonpohjia. Rahasta ei ollut puutetta. Aktivismi huipentui kommunisminvastaiseen Peruskirja 77 -julistukseen (tšek., slov., saks. Charta 77), joka julkaistiin länsisaksalaisessa lehdessä 243 vallankumouxesta köyhtyneen Tšekkoslovakian kansalaisen allekirjoittamana ja jossa arvosteltiin hallitusta 1975 Helsingin julistuksen hylkäämisestä, asiakirjan, jonka tavoitteena oli parantaa länsimaiden ja sosialististen valtioiden välisiä suhteita. No vittu tällähän ne suhteet varsin paranivat.
xxx/ellauri280.html on line 79: Enoch Arnold Bennett (1867 Staffordshire- 1931 Lontoo) oli brittiläinen kirjailija, uskokaa tai älkää. Hän kirjoitti ja tienasikin sillä aivan vitusti. Hän oli aikansa Ken Follett. Hän työskenteli ensimmäisessä maailmansodassa propagandaministeriössä ja johti sitä lyhyesti, ja kirjoitti elokuvateatteriin 1920-luvulla. Hänen kirjojensa myynti oli huomattavaa ja hän oli aikansa taloudellisesti menestynein brittikirjailija.
xxx/ellauri280.html on line 420: Vaikka Gurnahin äidinkieli on swahili, 21-vuotiaana paholaisena hän ryhtyi kirjoittamaan englanniksi. Hän jatkoi opintojaan Kentin yliopistossa Canterburyssä. Jatko-opintoja seurasi pitkä yliopistollinen ura. Vuonna 1982 hän valmistui filosofian tohtoriksi Kentin yliopistosta; väitöskirja oli otsikoitu Criteria in the Criticism of West African Fiction. (Mixei East African? Ehkei sitä ollut riittävästi. Sitäpaizi hän toimi opettajana nigerialaisessa Bayeron yliopistossa Kanossa 1980–1982. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.) Tämän jälkeen Gurnah työskenteli Kentin yliopiston englannin kielen laitoksen opettajana. Professoriksi hänet nimitettiin vasta vuonna 2004. Hän jäi eläkkeelle melkein saman tien englannin kielen ja postkolonialistisen kirjallisuuden emeritusprofessorina. (WTF? Emeritus on jo eläkkeellä. Nykykynäilijät eivät erota translatiivia essiivistä.)
xxx/ellauri281.html on line 498: Valmistumisensa jälkeen Milleristä tuli Federal Theatre Projectin työntekijä, joka oli toiminut vuodesta 1935 ja tarjosi työtä työttömille teatterityöntekijöille. Hän työskenteli Federal Theaterissa, ja hän sai 22,77 dollaria viikossa, mutta vuonna 1939 Yhdysvaltain kongressi päätti projektin peläten, että siitä oli tullut vasemmiston ideologian pesäke.
xxx/ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
xxx/ellauri286.html on line 377: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
xxx/ellauri287.html on line 255:

He työskentelivät otsa hiessä kuukausia