ellauri043.html on line 1782: ja vielä kalpeampi, turvotusta silmäluomissa kuin se oisi kauan itkenyt. Kysymättä se sanoo:

ellauri051.html on line 64: Se rasittaa munuaisia ja aiheuttaa turvotusta myös terveillä.
xxx/ellauri103.html on line 518: Tässä tulee nyt ämmyrkäinen josta en ollut kuullut sanaakaan, vaikka se on melkein samanikäinen kuin mä ja paljon paljon julkkixempi. Nythän sekin on kohta 70v ja sen tähti on kaiketi jo laskenut. Loppupeleissä sitä oli faceliftattu aivan sikana. Vuoden 2018 jälkeen-kuvassa sillä näyttää olevan leukakuoppa ja pukinparta. Clifford oli vakuuttanut kaikille kazojilleen, miten jonkun toisen lapsen sairaus ja hätä oli itkettänyt häntä niin vuolaasti, että hänen oli ollut pakko käyttää peräpukamalääkettä vähentääxeen silmänalusturvotusta. Tulee mieleen kerta jolloin Seija pakotti mut kokeilemaan Hädensaa (siihen yhteen paikkaan, ei silmän alle, tai no, alle kyllä mutta paljon alemmax) jotta näkisin kuinka kurja on synnyttäneen naisen olo.
xxx/ellauri116.html on line 77: Hyttyset, sanatarkasti sanottuna ja ehkä lievästi, ovat vain tuholaisia ​​ihmisille, ja niiden tyypilliset kevät- ja kesähampaidat aiheuttavat kipua, kutinaa ja turvotusta useimmissa ihmisissä. Jotkut eläimet kääntävät pöydät näiden ärsyttävien hyönteisten päälle ja tekevät hyttysiä osaksi omaa ruokavaliotaan; vaikka ajatus näiden hyttysten saalistajien käytöstä tuholaistorjunta-aineina on houkutteleva, tosiasiassa ne auttavat harvoin säästämään hyttyspopulaatioita merkittävässä määrin.
xxx/ellauri177.html on line 154: Sergellä seisoi hirmuisesti keskellä huonetta, kaksi ikkunaa auki, hän pysyi vapisemassa pelosta, joka sai hänet piilottamaan päänsä käsiinsä. Joten koko päivä huipentui tähän mielikuvaan blondista tytöstä, jolla oli melko pitkät kasvot, siniset silmät? Ja koko päivä meni sisään kahdesta avoimesta ikkunasta. Kaukana oli punaisen maan lämpöä, suurten kivien, kivissä kasvavien oliivipuiden, polkujen reunalla käsiään vääntävien viiniköynnösten intohimoa; lähempänä, se oli ihmisen hikeä, jonka Artaudista toi ilma, hautausmaan mauttomat tuoksut, kirkon suitsukkeiden tuoksut, jotka vääristyivät rasvahiuksisten tyttöjen hajuja; siellä oli vielä lannan höyryjä, aittapihan sumua, tukahduttavia bakteereita. Ja kaikki nämä hengitykset virtasivat sisään samaan aikaan, samassa tukahdutuksessa, niin ankarassa, sellaista väkivaltasta turvotusta, että se tukahdutti hänet. Hän sulki aistinsa, hän yritti tuhota ne. Mutta ennen häntä Albine ilmestyi jälleen kuin suuri kihokki, kasvatettu ja koristeltu tällä maaperällä. Hän oli tämän saastan luonnollinen kukka, herkkä auringossa, joka avasi valkeiden hartioidensa nuoren silmun, niin onnellinen eläessään, että hän hyppäsi sen varresta ja lensi suuhunsa tuoksuen sitä pitkällä naurullaan. Pappi huusi. Hän tunsi palovamman huulillaan. Se oli kuin tulisuihku, joka oli virzannut hänen suonissaan. Sitten hän turvaa etsiessään heittäytyi polvilleen Tahrattoman sikiämisen tahraantuneen patsaan eteen ja huusi kädet ristissä: - Neitsyiden pyhä neitsyt, rukoile puolestani! Päästä minut pikapikaa pukille!
5