ellauri142.html on line 317: Kristuksen elämä esitetään kovimpana asiana, mitä kuolevainen voi opiskella. Hänen opetuksensa ylittävät kepoon kaikkien pyhimysten opetukset. Rima ei edes heilahda. Kirja antaa neuvoja Raamatun lukemiseen, kovan onnen kohtaamiseen ja auktoriteetin alle nöyrtymiseen, varoituksia kiusauksia vastaan ja neuvoja niiden välttämiseen, pohdiskelua kuolemasta ja tuomiosta, mietiskelyä Kristuksen antamasta uhrista sekä varoituksia maailman muiden turhuuksien karttamiseksi. Kristus itse painaa enemmän kuin kaikkien koulukuntien kirjat yhteensä, kiikkuslaudan toiseen päähän nostettuna se nostaa apinan mielen riittävän korkealle havaitsemaan iänikuisen totuuden paremmin kuin noin kymmenen vuoden opiskelu erilaisissa keskiasteen kouluissa.
xxx/ellauri059.html on line 479: Muokkaa Helmikuussa 1497 Savonarola lähetti suuren joukon nuoria kannattajiaan Tintti-julisteineen (jotka tunnettiin nimellä ”fanciulli”) kulkemaan läpi Firenzen ja takavarikoimaan kaiken, mikä voisi johtaa ihmisiä syntiin ja turmelukseen. Näihin turmelusta tuottaviin esineisiin ei laskettu vain ”pakanallisia” kirjoituksia (tai sellaisia, joita Savonarola piti pakanallisina) ja pornografisia kuvia, vaan myös ”ylellisyysesineitä” kuten maalauksia, hienoja huonekaluja, koruja, ylellisiä vaatteita, pelikortteja ja kosmetiikkaa. Useat firenzeläiset luovuttivat vapaaehtoisesti esineitään, joko todellisesta katumuksesta tai seurausten pelossa. 7. ja 17. helmikuuta 1497 kaupunkilaisilta kootut esineet tuhottiin ”turhuuksien roviolla”, valtavan suurella roviolla, joka oli koottu Firenzen keskusaukiolle, Piazza della Signorialla. Maalari Sandro Botticelli heitti omakätisesti tuleen useita maalauksiaan, ilmeisesti seurausten pelossa. Toisaalta on todettava, että useat Firenzen kansalaiset, heidän joukossaan myös munkkeja ja pappeja, vastustivat Savonarolan ”puhdistuksia”. Toimenpiteitä vastustivat ennen muuta Basilica di Santa Crocen fransiskaanit ja Santa Maria Novellan dominikaanit. Rangaistusuhan alla Savonarolan kannattajatkin käänsivät hänelle selkänsä, ja Savonarola hirtettiin ja poltettiin roviolla kerettiläisyydestä syytettynä 23. toukokuuta 1498 Piazza della Signorialla - samassa paikassa, jossa oli roihunnut hänen ”turhuuksien rovionsa”.
xxx/ellauri123.html on line 415: Novellin alkuosa on synkkä. Tälle naurettavalle ihmiselle on kaikki hänen ympärillään samantekevää, hän ei tahdo osallistua pinnalliseen keskusteluun. Hän tunnistaa maailmaan turhuuksien turhuuden, hän ei näe siitä ulospääsyä. Koska hän on ateistinen ihminen, hänelle tulee mieleen itsemurha ainoana helppona ulospääsynä, hänelle tulee mieleen itsemurha. Mutta onko se niin helppoa? Pelkkä itsemurha-ajatus vie lisäajatuksiin elämän tarkoituksesta, rakkaudesta, toivosta. Siksi ajatus itsemurhasta askarruttaa häntä jo viikkokausia. Pimeänä kosteana marraskuun iltana hän kävelee kotiin. Hän on päättänyt, että hän ampuu itsensä tänään. Tässä synkässä tilanteessa pieni paleleva tulitikkutyttö pyytää häneltä apua, sitkeästi. Mutta hän torjuu hänet raa’asti, polkee kovasti jalkaansa, että tyttö lähtee. Sitten kun hän katsoo taivaalle, siellä pilvet avautuvat hieman sateen jälkeen, hän näkee pienen tähden, pienen tähden. Se on ainoa valopilkku tarinan koko alkuosassa.
xxx/ellauri139.html on line 44: turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!
xxx/ellauri173.html on line 927: ― Riittää, kun huomaa tarkata katsetta, jolla moderni nainen kääntyy ympärilleen, katsoo ohikulkijattaren pukua, niin on siitä ikuisesti vakuuttunut. ”Koska hänessä, intohimoisesta näkökulmasta katsottuna, turhuuksien turhuus hallitsee tai tikistää parempia motiiveja ja koska rakastus on (kaikista vastalauseista huolimatta) hänelle lähes aina vain toissijaista. Olla vain suositeltavampi, se on kaikki mitä hän haluaa. Tämä on tämän sfinksin ainut sana. Valize minut, arvaa tai syön sinut. Tästä syystä jokainen meidän sivistynyt kaunottaremme, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, aina jossain määrin halveksii häntä, joka rakastaa hiäntä, koska jälkimmäinen on jo yksin syyllinen siihen korvaamattomaan rikokseen, ettei hän enää vertaa hiäntä muihin. Nuuskii vaan muita hameenalusia. Kun taas Don Juan ja Casanova, Byron, Goethe, Bellow, Roth - no riittäköön tästä aiheesta. You get the point.
5