ellauri135.html on line 890: Turhan turhamaisuuden ja ylpeät ajatukset jätti runoilija, kun hänen sielunsa puolustus oli tämä rakkaus. Vaikka alusta alkaen oli selvää, että Varvara Lopukhina ja Lermontov eivät ole pari, koska he ovat samanikäiset. Kuudentoista vuoden iässä voit olla yhteiskunnan täysjäsen, jos olet nainen, jopa naimisiin (siksi hiän esiintyi pääkaupungissa), mutta runoilija ...
ellauri142.html on line 814: ”Minä olen rikas ja jalosyntyinen; missä on toinen minun vertaiseni? Minä tahdon uhrata, antaa almuja ja iloita.” – Näin puhuvat nämä ymmärtämättömät, ihan kun jotkut jumalat. Monenlaisten ajatusten ja toiveiden hämmentäminä, harhan verkon ympäröiminä, uhraten itsensä toiveittensa täyttämiselle he päistikkaa lankeavat turhamaisuuden kuiluun (kadotukseen, helvettiin). Se on niille oikein! huutaa köyhät jumaliset kuilun reunalta.
ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)
xxx/ellauri366.html on line 353: Olli tunnetaan parhaiten vuosikymmeniä kestäneestä toiminnastaan inhimillisten heikkouksien, tittelinkipeyden, tietämättömyyden, kateellisuuden ja monien muiden piirteiden karrikoijana. Tunnetuin hänen pakinoidensa hahmoista oli Mustapartainen mies, joka kamppaili byrokratian kanssa ja saattoi sen tai yksityisen turhamaisuuden edustajat kerta kerran jälkeen häpeään. Poliittisena hahmona häntä ei muisteta. Olli ei ollutkaan sinänsä poliittinen pakinoitsija Suomen Sosialidemokraatin Sasu Punaseen tai Helsingin Sanomien Eeroon verrattuna, mutta hän otti välillä myös poliittista kantaa, ja silloin yleensä selkeän oikeistolaisesti.
4