ellauri033.html on line 653: So far so good. Kamat pussissa. Mut mites sitten suu pannaan kun on pussit tyhjinä? Omne animal ja niin edespäin. No juu, just niin, kun pussit on kevennetty, ajatus izemurhasta alkaa tuntua aika turhalta. Ja kuinkas ollakkaan, Polle sanoo tässä kohtaa juuri näin: Omne animal! Vitun kusipää. Oikeassa ehkä mutta silti vittu. Hauska pikku vinjetti: Greslou vetää housut jalkaan äkkiä ettei näyttäisi naurettavalta byysät nilkoissa jatkopeleissä. Pollelle tästä pisteitä.
ellauri073.html on line 212: Politiikka ei ole viileää. Tai pikemminkin politiikot ei. Ajattele vaikka koulukavereita jotka pyrki teinikuntaan tai kouluneuvostoon: nyyniä, nypittyjä, nöyristeleviä, kunnianhimoisia ikävällä tavalla (onko muka muita tapoja?). Innokkaita pelureita. Sellasia joille loput haluis panna turpaan paizi se ei hyödyttäisi mitään. Ja nyt kato 2000-luvun aikuisversioita samoista kakruista: Al Gore, jota yx CNN:n kaveri kuvasi "hämmästyttävän eläväxi näköispazaaxi", Steve Forbes jolla oli märkä oza ja hullu hihitys; G. W. Bush patriisivirnuiluineen ja sekavine puheineen; Clinton izekin, iso punainen tekoystävällinen lätty ja "mustakin tuntuu pahalta". Kai tuntuu pahalta ylimitoitettu sigge kurkussa. Miehiä jotka eivät ole tarpeexi ihmisentapaisia edes vihattavixi — kun ne ryömii esille tuntee voimakasta välinpitämättömyyttä, samanlaista joka usein toimii kivun ja surun puskurina. Ize asiassa luultavasti monet välittää vitut politiikasta just six että poliitikot masentaa, ja sattuu "sieltä" tavalla jota ei osaa edes sanoa. On helpompi pyöritellä silmiä ja antaa pitkät paskat. Tääkin mun paasaus tuntuu varmaan ihan turhalta.
xxx/ellauri085.html on line 34: Wallufanit kiistelee siitä ottiko Lucille Duquette oikeasti äiskän heittämästä happopullosta vahinkoa, jäikö sen naama peräprutkun propelliin, tai muuta sellasta. Vai pysyikö se ennenkuulumattoman kauniina. Koko kysymys tuntuu tosi turhalta. Mutta sellasia noi Wallubändärit tuppaa olemaan. Ne on sentimentaalisia.
xxx/ellauri175.html on line 551: Unohtaen sitten, millä korvaamattomilla esikoisoikeuksilla maksat itsellesi, omassatunnossasi, jokaisesta tämän kirotun ruokalajin linssikeitosta, jota nämä hyvinvoinnin aina pettyneet marttyyrit tarjoavat sinulle kylminä hymyinä - nämä taivaan huolimattomat, nämä, jotka on amputoitu uskosta, nämä itsensä karkurit, nämä, jotka on poistettu käsityksestä Jumalasta, jonka ääretön pyhyys on saavuttamattomissa heidän valehtelevalle kuolevaiselle turmeltuneisuudelle, katso sinäkin, säikähtäneen lapsen omahyväisyydellä tätä jäistä planeettaa, joka pyörittää muinaisen rangaistuksensa kunniaa. avaruuteen! Nyt tuntuu tuskalliselta ja turhalta muistaa, että ― muutaman käännöksen alla, tuskin suoritettuna tämän auringon pyöreässä vetovoimassa, joka jo pisti itseään kuoleman täplillä, - sinut on kutsuttu jättämään ikuisesti tämä synkkä kupla, yhtä mystisesti kuin ilmestyit sinne! Ja nyt hän edustaa sinulle kohtalostasi selkeimpiä.
4