ellauri011.html on line 838: suoltaa joukkoon liturgista hippisoppaa ulkomuistista.
ellauri037.html on line 501: Tytölle on luonto antanut dramaturgisesti sanoen paukkuefektin, kun se parin vuoden ajan on ihan ylikaunis, ihana ja täyteläinen, lopun elinajan kustannuxella, jotta se noiden vuosien aikana pystyy lumoamaan miehen fantasian niin kertakaikkiaan, et se tempautuu mukaan, ja ottaa hoitaaxeen eliniäxi naisen suojiinsa; mihin ei pelkät järkisyt mitenkään riittäisi. Niin on luonto aseistanut ja varustanut naisen niinkuin kaikki muutkin luomansa juuri sellaisilla aseilla jotka sen henkiinjääntiin piisaavat, ja niin pitkäx aikaa vaan kun niitä tarvitaan; se on tapansa mukaan säästäväinen. Niinkuin murkkukuningatar häiden jälkeen puree poikki tarpeettomaxi käyneet siipensä, joista poikimisessa oisi pelkkää vaivaa, niin enimmäxeen 1-2 synnytyxen jälkeen nainen menettää kauneutensa; varmaan vastaavasta syystä.
ellauri155.html on line 880: Santayana is mostly known for aphorisms, such as "Those who cannot remember the past are condemned to repeat it", "Only the dead have seen the end of war", and the definition of beauty as "pleasure objectified". Although an atheist, he treasured the Spanish Catholic values, practices, and worldview in which he was raised.] Santayana was a broad-ranging cultural critic spanning many disciplines. He was profoundly influenced by Spinoza´s life and thought; and, in many respects, was another Spinoza. Was he too a jew? I guess not. His father was a minor intellectual. His mother married a Bostonian merchant Sturgis who died. In Madrid, he married the Santayana guy. In 1869, Josefina Borrás de Santayana returned to Boston with her three Sturgis children, because she had promised her first husband to raise the children in the US. She left the six-year-old Jorge with his father in Spain. Jorge and his father followed her to Boston in 1872. His father, finding neither Boston nor his wife´s attitude to his liking, soon returned alone to Ávila, and remained there the rest of his life as a minor intellectual.
ellauri254.html on line 97: Pyhän Athanasioksen tavoin myös pyhä Serapion tunnetaan erityisesti kirjallisista töistään. Häneltä on säilynyt useita kirjoituksia. Näistä merkittävin on liturgisten rukousten kokoelma Eukhologion, joka löydettiin ja julkaistiin 1890-luvulla. Se on merkittävimpiä alkukirkon liturgisia tekstejä. Serapionilta on myös säilynyt teos manikealaisuutta vastaan. Manikealaiset opettivat, että vain sielu on Jumalan luoma mutta ruumis oli lähtöisin pahasta tai suorastaan Paholaisesta. Pyhä Serapion kuitenkin osoitti teoksessaan, että ihmisruumista voidaan käyttää sekä hyvän että pahan välineenä sydämen asenteesta riippuen. Niin sielu kuin ruumiskin ovat siis yhtä lailla Jumalan tekosia. Iloisena Jahve rullasi Aatamille vällykäärmettä hyräillen: This is a cinch.
ellauri332.html on line 104: Lauri Törhösen mukaan taiteena elokuvaa voi ajatella maalauksen vastakohtana: se herättää ajan eloon ja asettaa teot peräkkäin antamalla merkityksiä ja omien keinojensa avulla poimii ja korostaa tekojen dramaturgista arvoa kokonaisuuden osina. Elokuvalle antaa luonteen mahdollisuus muotoilla aikaa, pilkkoa tai venyttää sitä, kuvata yläkulmasta tai alakulmasta, viedä katsojalle lähikuvia ja erikoislähikuvia, piirtää yksittäistä suuta, kättä tai silmää. Taiteilla on mahdollisuus pysäyttää aika, leikata siitä viipale, mutta vain elokuva voi muotoilla aikaa. No entäs kirjallisuus saatana?
ellauri372.html on line 443: Tekstissä luetellaan kaksitoista kirousta, jotka leeviläisten pappien oli lausuttava ja kansan vastattava Aamenilla. Nämä kiroukset muistuttavat suuresti lakeja (esim. kirottu olkoon se, joka poistaa lähimmäisensä maamerkin), eikä niitä seuraa luetteloa siunauksista, jotka on kuvattu vastaavassa liturgisessa kehyksessä; tutkijat uskovat, että nämä edustavat todennäköisemmin sitä, mikä oli kirjoitettu kiviin, ja että myöhempi luettelo kuudesta nimenomaisesta siunauksesta, kuudesta lähes vastaavasta nimenomaisesta kirouksesta, oli alun perin tässä kohdassa tekstissä. Näiden eksplisiittisten siunausten ja kirousten nykyisen sijainnin laajemmassa lupauskertomuksessa ja paljon laajemmassa uhkakertomuksessa (vastaavasti) katsotaan olleen toimituksellinen päätös maanpaon jälkeiselle 5. Mooseksen kirjan korjatulle versiolle, mikä kuvastaa deuteronomistin maailmankatsomusta Babylonian maanpaon jälkeen.
ellauri386.html on line 540: Hryhorii Savych Skovoroda ( ukrainaksi : Григорій Савич Сковорода ; 3. joulukuuta 1722 – 9. marraskuuta 1794) oli ukrainalainen kasakkiperäinen filosofi, joka asui ja työskenteli Venäjän valtakunnassa. Hän oli runoilija, opettaja ja liturgisen musiikin säveltäjä. (David Sedaris ei ikinä olisi kuvaillut izeään noin suurieleisesti, vaikka hänkin kynäili jonkun verran ja imutti fagottia.) Hänen merkittävää vaikutustaan aikalaisiinsa ja seuraaviin sukupolviin sekä hänen elämäntapaansa pidettiin yleisesti Sokrateksena, ja häntä kutsuttiinkin usein "Sokrateeksi". Skovorodan työ vaikutti sekä nykypäivän Ukrainan että Venäjän kulttuuriperintöön, molemmat maat väittävät hänen olevan syntyperäinen poika.
xxx/ellauri075.html on line 517: His numerous letters to the many young homosexual men among his close male friends are more forthcoming. To his homosexual friend, Howard Sturgis, James could write: "I repeat, almost to indiscretion, that I could live with you. Meanwhile I can only try to live without you." In another letter to Howard Sturgis, following a long visit, James refers jocularly to their "happy little congress of two". In letters to Hugh Walpole he pursues convoluted jokes and puns about their relationship, referring to himself as an elephant who "paws you oh so benevolently" and winds about Walpole his "well meaning old trunk".
xxx/ellauri177.html on line 91: Breviarium (latinan sanasta brevis, lyhyt), tämä kirja, joka on tarkoitettu katolisten pappien, munkkien ja nunnien käyttöön, ne rukoilee 4 viikon jaksossa, joka vastaa vuoden liturgisia viikkoja. Sen nimi tulee siitä, että se on synteesi kuoron jumalalliseen virkaan käyttämistä kirjoista. Se koostuu psalmeista, antifoneista, vastauksista, hymneistä, säkeistä, rukouksista, lukemista jne. sekä rubriikeista, jotka säätelevät noudatettavat rituaalit ja osoittavat eron eri juhlien välillä. "Breviarium Officii" ("lyhennetty", "tiivistelmä", "tiivistetty") tarkoitti keskiajalla kirjaa, joka kokosi yhteen juhlan tai lausunnon helpottamiseksi kaikki osat, jotka muodostivat toimiston ja joka aiemmin jaettu useisiin eri kirjoihin (psalteri, antifonia, kokoelma, sanakirja) Ne olivat hakemistoja, joiden ansiosta alkusanojen ja lyhyiden viitteiden kautta saattoi tietää, mitä tekstejä eri kuorokirjoista lainata jotain juhlaa varten.
xxx/ellauri218.html on line 73: Pitkäpalttoinen ja karvalakkinen vihollinen puhuu taas vanhanaikaista liturgista kieltään krimiturkki niskassa. Mixi jokin pallopeli herättää meissä tälläisiä tunteita? Niin, sanos se. Vanhuxet lääkkeenhajuisina Kivelässä kerskuvat: olin siellä kun se tapahtui. So what? Tollanen yhteisöllisyys on kuvottavaa, babiaanilauman pepun hajua.
xxx/ellauri232.html on line 304: Rukous on merkityksetöntä, ellei se ole kumouksellinen, ellei sillä pyritä kaatamaan ja pilaamaan hallinnon jäykkyyden, ja rakentamaan rahan, opportunismin ja valheiden pyramideja. Liturgisesta liikkeestä tulee tulla vallankumouksellinen liike, joka pyrkii kukistamaan voimat, jotka jatkavat lupauksen, toivon ja näkemyksen tuhoamista." (Susannah Heschel (toim.), "Rukouxesta," Siveellinen suuruus ja hengellinen julkeus: Esseitä Abraham Joshua Hescheliltä (New York: Farrar, Straus & Giroux, 1997), 262.)
xxx/ellauri261.html on line 99: Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budabestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Ne selviteltyään hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa. Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin paljastui luopioxi ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä hyväntuoxuisten lampukoiden heiluttelu veivät mukanaan.
xxx/ellauri261.html on line 111: Istun Oulun hiippakunnan metropoliitta Ambrosiusta vastapäätä hänen virka-asuntonsa aamiaispöydässä. Taustalta kuuluu mieltä rauhoittavaa, transkendentaalista, liturgista musiikkia, mausteinen tee höyryää lasista, kuivakakku murenee sormissa.
xxx/ellauri261.html on line 125: Eräät hengelliset johtajat arvelevat ihmisten joutuvan kulkemaan kuoleman jälkeen "taivaallisten tulliasemien" läpi. Viime vuosisadan tunnettu venäläinen hengellinen opettaja piispa Ignati Briantshaninov on löytänyt niistä parikymmentä mainintaa kirkon liturgisista kirjoista. Niistä ovat kirjoittaneet myös Origenes, Antonius Suuri ja Kyrillos Aleksandrialainen. Eri tulliasemilla tutkitaan mm. ihmisten epäinhimillisyyttä, sydämen kovuutta, suun, korvan ja silmän syntejä, petkutusta, liiallista pessimismiä ja ylenpalttista optimismia, rahan ja viininjuonnin rakkautta ja kärsityn pahan muistamista katkeruudella. Ei siis jäädä kiirastuleen makaamaan, vaan painetaan eteenpäin kuin Dante Vergiliuxen ostoskärryssä.
14