ellauri048.html on line 133: Kustannusvirkailija Annamari Sarajas joutui lähtemään WSOY:stä, koska hän ryhtyi Parnasson toimittajaksi. Koskenniemi arvosteli 11.2.1957 Sarajaksen ottamista Uuteen Suomeen, koska hän ei halunnut lehteä "jonkinlaiseksi modernistien äänitorveksi". Hänestä huonoja esimerkkejä olivat Tuomas Anhavan ja Kirsi Kunnaksen nostaminen ja Lassi Nummen "kategoorinen tuomitseminen".*
ellauri058.html on line 660: Setämiehenä Pekka vähätteli metoo kysymyxiä. "Kun minua on syytetty metoo-kysymysten vähättelystä, haluan selvennykseksi ilmoittaa, että olen asiassa täysin syyntakeeton uhri, jonka tutkimatta tuomitseminen olisi oikeusmurha. Mun päässä soi ehtimiseen Esa Pakarisen metoo-klassikko 'kuti, kuti, ei saa, voi kun sää olet tuhma'."
ellauri150.html on line 348: Dreyfus-juttu (ransk. Affaire Dreyfus) oli Ranskaa vuosina 1894–1906 kuohuttanut oikeusjuttu. Sen keskushenkilönä oli Ranskan armeijan yleisesikunnassa palvellut kapteeni Alfred Dreyfus, jonka väitettiin välittäneen saksalaisille sotasalaisuuksia. Dreyfusin tuomitseminen elinkautiseen vankeusrangaistukseen jakoi ranskalaisen yhteiskunnan voimakkaasti tuomion tukijoihin ja Dreyfusin syyttömyyteen uskoviin. Lopulta Dreyfus armahdettiin ja julistettiin syyttömäksi ja oikeaksi vakoojaksi paljastui majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházy, eli joku vitun madjaari joka pötki pakoon ulkomaille. Alfred Dreyfusilta riistettiin sotilasarvo École Militairen pihalla ja veikko lähetettiin Pirunsaarelle. Tuomiota sittemmin vähän lievennettiin, armahdettiin ja lopulta pyörrettiin kokonaan. Dreyfus sai ylennyxen majurixi ja papukaijamerkin. Sori siitä! No hard feelings!
ellauri317.html on line 147: Lähihistorian brutaalit seuraukset (eli Hetmanaatin asteittainen tuhoutuminen ja liittäminen vuosina 1762–1785) eivät kuitenkaan ole missään selvempiä kuin alamaailmassa, jota käytetään, kuten usein, pohtimaan todellisen maailman tapahtumia ja poliisin nykymoraali. Ensimmäiset ja pahimmat syntiset, joita Aeneas kohtaa ylittäessään Styxin varsinaisessa helvetissä, ovat julmat (venäläiset) maanomistajat, jotka olivat pahoinpidelleet maaorjiaan heidän elinaikanaan (3.70–1). Jos ajatellaan, että massa-"enserfment" Aiemmin suurelta osin vapaa ukrainalainen talonpoika perustettiin suoraan keisarin asetuksella vuonna 1783 Hetmanaatin liittämisen jälkeen, jolloin Venäjän määräämään maaorjuusjärjestelmään sisältyvien väärinkäytösten tuomitseminen on niin lähellä kuin Kotliarevski koskaan pääsee kritisoimaan Venäjän vallan sortoa Ukrainassa ja Putinin inhaa hyökkäyssotaa.
ellauri325.html on line 183: Maailmansodan alkaessa ilmestyi poliittisia teemoja. Vuoteen 1917 mennessä Averchenko lopetti puhtaasti humorististen teosten kirjoittamisen ja siirtyi satiirin alalle. Nyt hänen pääteemojaan ovat modernin hallituksen ja poliittisten hahmojen tuomitseminen. Averchenko näkee vallankumouksen työmiehen petoksena, jonka täytyy jossain vaiheessa tulla järkiinsä ja palauttaa kaikki paikoilleen maassaan.
ellauri389.html on line 181: "Entä verinen sunnuntai, internointi, kidutus, pakkoruokinta, armeijan pelottelu?". Jokaiseen lopetuskutsuun vastataan samalla tavalla: "Entä Limerickin sopimus; englantilais-irlantilainen sopimus vuodelta 1921; Lenadoon?". Myöskään kirkko ei ole immuuni: "Katolinen kirkko ei ole koskaan tukenut kansallista asiaa. Entä paavin sanktio normannien hyökkäykselle; Moriartyn tuomitseminen fenialaisille; Parnell?" Eihän ne nyt olleet väärinkäytöxiä vaan geopoliittisesti
ellauri411.html on line 469: Sitten meillä on luonnottomat äärimmäisyydet itsensä kastraatio ja tahaton toisten kastraatio, vastenmielisyys naiselementtiä kohtaan, alastomuus, rakkaus ja eroottinen tyytyväisyys kaikkien psykosomaattisten sivuvaikutusten, ongelmien ja poikkeavuuksien kanssa. Tämä tuomitseminen eliminoi naiseuden yhteiskunnan tekijänä ja teki naisesta pelkän vauvakoneen. Mutta tämä tehdään vain pakosta, jotta ihmislaji ei katoa, koska odotettu ja toivottu maailmanloppu ei ole vielä tullut! "Taloudellisesti", kuten kristityt ymmärrettävästi haluavat sanoa. Huolimatta Kristuksen uhrista, jota Paavali opettaa, ja huolimatta neitsyyden ylivallasta ja korkeammasta asemasta, jota hän täällä ylistää, ja huolimatta hänen kehotuksestaan ​​"on parempi, että miehet eivät koske naisiin" 1. Korinttilaisille 7:1: ssä naaraat pelastui synnyttämällä lapsia ( 1. Timoteukselle 2:15). Toinen outo ristiriita yhdessä sen kanssa, mitä hän kertoo meille Heprealaiskirjeen 13:4:ssä missä käsketään pitää aviovuode puhtaana runkkulammikoista. Mitä todella on tapahtunut?
xxx/ellauri126.html on line 559: 1 narsismin tunnusmerkeistä on muiden narsistien tuomitseminen ja arvostelu. Kaikkea minkä kiellämme izeltämme halveximme toisissa. Esim lorttoja ja jynkyllä runkkaavia keijoja.
xxx/ellauri337.html on line 306: Kolmanneksi, epäonnen esittäminen välineenä moraaliseen oikaisuun ennen synnin jatkumista. Se on tietoisesti, tarkoituksellisesti ja itsepäisesti tehdyn synnin tuomitseminen. Faraon tuho on hänen ylpeytensä ja ylimielisyytensä, jotka estävät häntä kuuntelemasta profeetan varoituksia ja hyvittämästä tekojaan. Paatumisesta tulee kylmää kyytiä. Jonsei tässä elämässä niin seuraavassa ainakin.
xxx/ellauri363.html on line 512: vajaamielinen. Oma vika pikku sika vaikka kotiolot olisivat kuinka kamalat. Kristinuskon omaxuma platoninen dualismi nostaa tässä rumaa päätänsä. Tunnottoman psykopaatin syyntakeettomaksi toteaminen ja lyhennettyyn vapausrangaistukseen tuomitseminen on väärä tie. Ymmärrystä vailla olevalta
xxx/ellauri388.html on line 520: Ei ole tapaa, joka enemmän vaatisi harjaantumista, kuin itsensä-hallitsemisen tapa. Tässä tavassa on niin paljon elämälle tärkeätä, että ainoastaan sen kehittymisen mukaan voi arvostella miehen miehekkyyttä ja naisen naisellisuutta. Osata tehdä oma minuus yhdeksi luontomme korkeimpien puolten kanssa ja alistaa sille alhaisemmat puolet, ylentää eläimellinen luontonsa oman tietoisuutensa korkeuksiin — se on se päavoima, joka antaa elämää ihmisen koko olennolle. Kuinka tämä on kehitettävä lapsessa, — siihen on jokaisen vanhemman vastaaminen, — se on jokaisen nuorukaisen asia. Tie, joka sinne johtaa, ei ole salainen eikä monimutkainen. Itsensä-hallitsemisen tapa on ainoastaan kerta kerralta tapahtuvien kieltäymysten tuote, on uudistuva voitto aistillisten vaikutinten yli, halujen tuomitseminen, velvollisuuden tunto mielitekojen keskellä. Se, joka on tämän tavan omaksensa saanut, joka voi järjellisesti hallita itseänsä ilman sairaaloista voimain ponnistusta, joka on himojensa herra, hänellä on itsessään totisen herruuden ja tosi onnen lähde.
11