ellauri024.html on line 1325: sitä eniten tuntevansa. Koska ne tekevät isoimman eron "meidän" ja "niiden"

ellauri043.html on line 2382: se uskoo tuntevansa niiden hampaat, niiden kynnet, kuulevansa luunsa raxuvan niiden leuoissa.

ellauri043.html on line 2505: — ja, näyttämättä tuntevansa toisiaan, ne poistuvat yxi toisensa jälkeen eri teitä paikkakunnalle.

ellauri061.html on line 1432: Tervo sanoo tuntevansa myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta toisten ihmisarvon riistäjiä ei pidä vähimmässäkään määrin myötäillä. Hän ei kuulu myöskään niihin, jotka vaativat maahanmuuttokeskusteluun dialogia: hirtettävällä ja lynkkaajalla ei ole tarvetta debattiin. (Täh? Onx maahanmuuttajat hirtettäviä? Kuka tässä oikein on lynkkaaja?)
ellauri079.html on line 201: Dionysios näyttää ikävästi plagioineen filosofeja mainizematta lähteitä. Se on rumaa, ja epistä. Mut mitä väliä: Kaikista tähänastisista ja tulevista kirjoittajista, jotka väittävät tuntevansa ne asiat joita minä vakavassa mielessä tutkin ja esittävät ne joko minulta tai muilta kuulevinaan tai ize löytäminään, voin sanoa tämän verran: minun mielestäni he eivät voi ymmärtää asiasta yhtään mitään. Tää juttu on näät mystistä, sitä ei voikaan kirjoittaa, se täytyy vaan ize tajuta niinkuin mä. Ei riitä nimi, määritelmä, kuva eikä sanallinen tieto, pitää vaan välähdyxenomaisesti tajuta. Ja se ei onnistukaan joka iikalle, pitää olla lahjoja. Ja niitä pitää tuoda mulle tunnin alussa. Mun luennot on aika kalliita.
ellauri115.html on line 205: Oli 7 päivää toinen toistensa päällä niinkuin portaat. Minä seisoin ensimmäisellä portaalla ja vahvuus päälläni oli avoinna. Taivaan keskelle oli istutettu puu ja sen vieressä oli kivi. Minun jumalani, minä sanoin niille kasvoilleni langeten, mutta silloin puu kuihtui ja kivi mureni, ja ne olivat poissa. Nousin toiselle portaalle, ja nyt näin paljon kauniita ja juhlallisia jumalankuvia, jotka totisin silmin kazelivat minua. Minä kumarsin niitä ja sanoin: Minun jumalani. Mutta nämä kuvat kukistuivat suurella pauhulla. Kun nousin kolmannelle portaalle, näin kuninkaan ja hänen vieressään paimensauvaa kädessään pitävän miehen. Kaikki kansat palvoivat heitä. Niin minäkin. Mutta tuli verho, ja verho väistyi, eikä heitä enää ollut. Tämän jälkeen näin suuren nahkaleilin, josta juoxi kultaa, joka oli niin kirkasta, että se huikaisi silmäni. Minä sanoin: Tämä on minun jumalani. Silloin kulta peittyi vereen, minä kuulin itkua ja jostakin tuli liekki, joka sulatti kullan olemattomaxi. Viidenneltä portaalta minä näin kansan, joka sanoi olevansa jumala ja kazeli izeään lempeästi. Mutta tuskin se näin sanoi, kun se tarttui miekkoihin, ja minä näin vihaa niillä kasvoilla, jotka äsken olivat olleet lempeät, ja ihmiset tappoivat toisiaan sanoen tahtovansa rauhaa. He saivat sitä, sillä he kuolivat pois. Kuudennelta portaalta minä näin izeni taivaassa ja tiesin silloin ylpeänä, että minä ize olinkin jumala. Kasvoillani maaten minä hartaasti palvoin omaa kuvaani. Kazeeni kohotettuani näin kuvani kutistuvan kokoon kuin palava nahka, ja se muuttui sangen rumaxi kazoa. Kohta sitä ei ollutkaan. Silloin nousi seizemäs porras ylös ja minun sydämestäni kuului huuto, joka sanoi: Minä olen se korkein, joka olen luonut kaikki ja olen kaikki, minä, joka olen nimetön, suvuton ja salattu. Ei minua kukaan tunne, vaikka sanoo tuntevansa, ei minun ääntäni kukaan tulkize, vaikka kaikki ovat tulkizevinaan. Sillä minä en puhu. Sen ihmisen, joka löytää minut, te tapatte sanoen hänen pilkkaavan jumalia.
ellauri161.html on line 177: Tähän mennessä lukemani esseet ovat pääosin tunnetason viittauksia eräänlaiseen ideologisesti vahvan uskon omaavan ihmisen impotenttiin raivoon. Muistakaa nyt tämä: Mies on kaikkein vaarallisimmillaan, kun hän luulee tuntevansa totuuden. Niinpä, kun kertomansa mukaan Antti ähkii ja puhkii täyttäessään lomakkeita, jotka kategorisoivat hänet mieheksi tai naiseksi (voi ei!), kun hän joutuu toteamaan, kuinka paljon hän tienaa (ettäs kehtaavat!), kun hänen on julistauduttava ammatin harjoittajaksi (mitä vielä?). Hän toteaakin: "En koskaan ole kärsinyt niin paljon". Nyt seuraa psykoanalyyttistä analyysiä (varoitan!): Nyölénin kärsimykset lomakkeiden edessä on merkki, ei vihasta, vaan raukeamattoman halun (ehkä käsittelen tätä termiä myöhemmin) aiheuttamasta syyllisyydestä, joka on outo ja alituinen haave yhteydestä, täyttymyksestä.
ellauri216.html on line 564: Eräänä päivänä Makarios löysi erämaasta pääkallon. Hän tyrkkäsi kalloa sauvallaan ja kysyi, kuka tämä oli. Kallo vastasi olleensa alueen epäjumalienpalvelijoiden pappi ja tuntevansa Makarioksen: ”Kun sinä säälit helvetissä olevia ja rukoilet heidän puolestaan, he saavat vähän lohtua.” Makarios kysyi, millaista tuo lohdutus oli. Kallo vastasi: ”Aina kun sinä osoitat sääliä meitä kohtaan, me saamme nähdä toistemme kallot.” Näin rakkaus levisi Makarioksen kautta jopa kuoleman maailmaan.
ellauri374.html on line 482: Tshuvassian tilanne on Venäjän vähemmistökansallisuuksien näkökulmasta sangen erilainen kuin vaikkapa Marinmaan, arvioi tshuvassi Eduard Fomin. Marien tukalan aseman hän sanoo tuntevansa sangen hyvin, mutta Tshuvassiassa ei onneksi ole esiintynyt samanlaista painostusta eikä sananvapauden loukkauksia. Sen sijaan tshuvassin kielen asema erityisesti netissä kaipaa jatkuvasti vahvistamista. Peijaxessa tuli telkkarista paljon saamea. Saamelaiskäräjien vaalit joudutaan uusimaan. Stop the steal!
ellauri384.html on line 240: Hän sanoi tuntevansa itsensä varakkaaksi, kun hän käveli kauppatorin halki ja katseli kaikkia siellä näkemiään tavaroita, joita ilman hän tiesi voivansa elää.
xxx/ellauri320.html on line 248: 1990-luvun puolivälissä, jolloin hän oli myynyt yli miljardi kirjaa, Vogue kutsui Cartlandia "todelliseksi romanssin kuningattareksi". Hänestä tuli suosittujen tiedotusvälineiden tukipilari tavaramerkkinsä vaaleanpunaisissa mekoissaan ja pyöreissä hatuissaan, ja hän keskusteli rakkaudesta, avioliitosta, politiikasta, uskonnosta, terveydestä ja muodista. Hän vastusti julkisesti rukouksen poistamista valtion kouluista ja vastusti uskottomuutta ja avioeroa, vaikka hän myönsi tuntevansa molemmat näistä aiheista ensi kädeltä.
xxx/ellauri356.html on line 252: Lokakuussa 2002 Derrida -elokuvan teatterin avajaisissa hän sanoi monin tavoin tuntevansa yhä läheisempää Guy Debordin työtä ja että tämä läheisyys näkyy Derridan teksteissä. Derrida mainitsi erityisesti "kaiken, mitä sanon mediasta, teknologiasta, spektaakkelista ja niin sanotusti "esityksen kritiikistä" ja markkinoista – kaiken spektaakkeliksi tulemisesta ja sen hyväksikäytöstä. "Olen ize tollanen spektaakkeli."
xxx/ellauri385.html on line 535: John Lambin kuolema vuonna 1799 oli helpotus Charlesille, koska hänen isänsä oli ollut henkisesti työkyvytön useita vuosia aivohalvauksen jälkeen. Vuonna 1800 Maryn sairaus palasi ja Charlesin täytyi viedä hänet takaisin turvapaikkaan. Niinä päivinä Charles lähetti Coleridgelle kirjeen, jossa hän myönsi tuntevansa olonsa melankoliseksi ja yksinäiseksi ja lisäsi "melkein toivon, että Mary olisi kuollut."
13