ellauri221.html on line 413: "Tietyssä hyvin yksinkertaisessa mielessä ihminen on samanlainen kuin orava, sika tai perhonen, mutta olisi itsepetosta väittää, että jotain ratkaisevaa eroa ei olisi. Ero ei ole ajatuksissa, tunteissa, tuntemuksissa, haluissa tai pyrkimyksissä, jotka ovat eläinten yleismaailmallisia ominaisuuksia, vaan ero kytkeytyy luontosuhteeseen."
xxx/ellauri087.html on line 325: Keynesin mielestä apostolit oli pikemminkin kuin vesimittareita Finnträskin tai Huitilanjoen pintakalvolla. Vanha Keynes katui nuoruutensa kömmähdyxiä. Se ja sen kaverit oli olleet utopistisia immoralisteja, pilkkasivat sovinnaista moraalia ja viisaita vanhuxia, uskoivat pseudojärkeisuskoiseen käsityxeen ihmisluonnosta, olivat pinnallisia arvostelmissa ja tunteissa. Sodan jälkeen Keynes tiesi mistä kenkä puristaa: kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta. Tarpeettomalle tavaralle täytyy luoda kysyntää vaikka väkipakolla. Rupusakille on siirrettävä ostovoimaa verotuxella ja julkisella kulutuxella. Ei ei! huusi Chicagon konnajoukkio, ihan väärin! Juuri vastoinpäin! Pois rahat rotinkaisilta ja kaikki liikenevä rikkaille, niin ne perustavat yrityxiä ja palkkaavat sinne osattomat pikkurahalla. Jo lähtee bisnes kulkemaan, onni ja raha tihkuu murusina köyhimyxille rikkaiden ruokapöydästä, ja kaikki ovat win-win tyytyväisiä.
xxx/ellauri128.html on line 513: Bukowskin tarinat kertovat lähes aina elämän laitapuolesta ja niiden tematiikka liikkuu yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteissa. Hän kirjoitti paljon vaikeasta isäsuhteestaan, parhaana esimerkkinä omaelämäkerrallinen kasvuromaani Siinä sivussa (Ham on Rye, 1982). Tarinoiden päähenkilönä on usein Bukowskin alter ego, Henry Chinaski: naisiinmenevä mutta naimaton, rähjäinen ja vapaa mies. Kirjallisen tuotantonsa lisäksi Bukowski käsikirjoitti Mickey Rourken ja Faye Dunawayn tähdittämän elokuvan Baarikärpänen (1987). Bukowski kuoli leukemiaan vuonna 1994.
xxx/ellauri138.html on line 255: Näytelmän huomio on ennen kaikkea tunteissa ja kärsimyksessä, ei niinkään toiminnassa. Se kuvaa Filokteteen tuntoja, koska hänet oli hylätty, sekä hänen kärsimiään suuria kipuja ja yritystään löytää niille joku tarkoitus. Näin tragedia kuvaa kärsimystä sekä henkiseltä että ruumiilliselta kannalta. Monet näytelmän teemat voidaan nähdä sellaisina, jotka nykyään nähtäisiin osana lääketieteen etiikkaa.
4