ellauri012.html on line 271: Good God! mitä tää kaikki on? Syytän itseäni omista vioistani, sua sun virheistä, mitä hyötyä? Vaikka mulla on huivi, näät miten sekaisin mä oon! Hirmu vaikeaa panna velvollisuus taipumuksen edelle. Tiedän mitä valvoituksia tulee tän huivin mukana, mut tunnen paljon vahvemmin vanhan tunteen voiman. Mun tunteet voittaa mut; rakkaus hämärtää mieleni ja sekoittaa tahtoni. Joskus mut valtaa joku hartaus ja seuraavassa hetkessä kuvittelen rakkauden hellyyttä. Tänään sanon mitä en olisi sanonut eilen. Olin päättänyt etten rakasta sua enää; ajattelin että nyt olen tehnyt nunnalupauksen, ja olen vähän niinkuin kuollut ja haudattu, mut sit nousee odottamatta sydämeni pohjasta intohimo, joka voittaa kaikki tälläiset ajatukset, ja pimentää mun järkeni ja uskonnon. Sä olet niin syvällä mun sielussa etten osaa käydä sun kimppuun; kun yritän katkaista kahleet joilla olen suhun sidottu, petän vaan itseäni, ja kaikki mun ponnistukset vaan tiukentaa niitä. Voi helvetti, sääli
ellauri012.html on line 303: Mut mitä lieventäviä näkökohtia löytyiskään sussa jos rikos oisi anteeksiannettava? Kannattamaton kunnia, vaivalloinen rikkaus ei mua koskaan oisi houkuttanut; mutta noi sulot, toi kauneus, toi ilme, jonka näen silmissäni vielä nyt, ne aiheutti mun lankeemuksen. Sun kasvot oli mun syyllisyyden syy; sun silmät, sun puhe lävisti mun sydämen; ja vaikka mun kunnianhimo ja omatunto koitti panna vastaan, rakkaus kohta voitti. Jumala hylkäs mut mua rangaistakseen. Sä et ole enää maailmassa, sä sanoit sen irti: mä oon munkki olosuhteiden pakosta; eikö meidän pitäisi ottaa lusikka nyt kauniiseen käteen? Koitatko sä tuhota mun hartauden näin alkumetreillä? Pitäiskö mun jättää apottikunta jonka just vasta aloitin? Hylätä valat? Mä tein ne jumalan katsoessa päältä; minne mä pakenen sen vihaa jos mä rikon ne? Anna mun hakea helpompaa oloa työhommista, vaik se onkin vaikeaa. Multa kuluu kokonaisia päiviä ja öitä täällä luostarissa ilman silmän täyttä. Mun rakkaus palaa vaan kuumemmin keskellä näitä huolettomia hessuja, ja mun sydäntä pistää sun surut ja mun omat. Vitsi mä menetin paljon ajatellen sun uskollisuutta! Mitä nautintoja jäikin kokematta! Mun ei pitäs tunnustaa tätä heikkoutta sulle; tiedän että teen siinä virheen. Jos mä voisin olla lujempi, saattaisin suututtaa sut muhun ja sun vihastus vois saada aikaan sen mihin sun tahdonvoima ei näytä riittävän. Mä julkaisin mun heikkouteni maailmalle rakkauslauluissa ja värssyissä, eikö tän rakennuksen pimeät sellit vois peittää saman heikkouden ees vähän? Mut ei! Mä oon yhä sama! Tai jos vältänkin mä pahimman, en pysty hyvään. Velvollisuudentunto, järki ja säädyllisyys, jotka joskus on merkinneet mulle jotakin, on täällä hyödyttömiä. Kaikkien näiden äänten keskellä jotka käskee mun tehdä mitä pitää, mä kuulen ja tottelen vaan salaisen ja epätoivoisen tunteen ääntä. Nauttimatta yhtään hyveestä, välittämättä tilastani ja keskittymättä lukuihin, mä olen mielikuvituksessani koko ajan just siellä missä mun ei pitäis olla, enkä pysty oikaisemaan itseäni. Koko ajan panttaa vastakkain taipumus ja pakko. Olen sekopäinen rakastaja, meluan hiljaisuuden keskellä, olen levoton täällä rauhan sydämessä. Tää on niin vitun noloa!
ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri022.html on line 222: Yx mitä Luisa jaxaa termentää, ja missä se on ihan oikeassa, varmaan iskän transsendentalismin peruja, on että jengi ryhdistäytyy parhaiten, kun vetoo niiden parempaan minään, eli saa ne tunteen izensä jo valmiixi paremmixi. Se toimii paljon paremmin kuin haukkuminen.
ellauri022.html on line 283: Tom palaa Kalisotan kierrettyään päivettynenä ja filmitähden näköisenä. Vihjaa toiseen kihlauxeen, Polly luulee sen tarkottavan toista Marjaa. Lähtee vähin äänin lämmittämään kalossejaan ja miettii, onko toisella Marjalla pienet jalat ja laittaako Tom sille jalan kalossiin. No ei, väärinkäsitys, toinen Marja meneekin Nedille. Tom ja Polly tunnustavat porstuassa toisilleen lämpimät tunteensa.
ellauri024.html on line 470: Sääli on myötäkärsimistä ja myötähäpeää. Sitä ei sanota, sitä tunnetaan, siis tunnetaan sen toisen tunteita, ja sen tunteen aidot ilmauxet tulee siitä luonnostaan. Sellasta lämpöä ja rohkaisua. Välittämistä. Silittämistä. Kazo hirveä. Nauru on yleisölaji, penkkiurheilua. Ei voi olla samaan aikaan syrjästäkazoja ja pelaaja. Tai voi, muze on aika skizoa. Tai onhan eläytyvä kazominen tavallaan mukana pelaamista penkiltä. Sillon nauraa mukana, ei naura vierestä. Jos sairasta ei naurata, niin ei myötätuntoistakaan naurata. Nauru on helpotusta: tilanne voi olla toivoton, muttei vakava. Jos toisella on paha olla, ja säälittää, tilanne ON vakava.
ellauri024.html on line 506: Carnap on oikeassa, nauru on tunteen, yleensä jonkinlaisen kevennyxen ilmaus. Sillonkin, kun sen aikaansaa jokin keventävä ajatus.
ellauri031.html on line 215: Olemme valtion puolella jos valtio osoittautuu kansallisen perinteen, kansallistunteen ja kansakunnan tahdon ankaraxi valvojaxi, puolustajaxi ja ylläpitäjäxi ja jos valtio osoittaa kykenevänsä hintaan mihin hyvänsä taivuttamaan kaikki tahtoonsa. Astumme valtion tilalle, jos se osoittautuu kykenemättömäxi asettumaan vastarintaan ja taistelemaan niitä syitä ja elementtejä vastaan jotka uhkaavat kansallista yhteenkuuluvuutta. Taistelemme valtiota vastaan jos se joutuu niiden käsiin jotka uhkaavat kansakunnan toimintaa.
ellauri042.html on line 798: Epileptikot kuulee korvamatoja kun niiden temporaalisia aivolohkoja ärsytetään sähköllä. Ne voi olla erittäinkin ärsyttäviä. Saxen Olli toivoi että ne olis niille tunteenomaisesti merkittäviä.
ellauri045.html on line 495: Lokakuun kumouksen jälkeen Jesenin kannatti bolševikkeja, koska nämä "olivat tuhonneet sivilisaation". Runoilija sai vaikutteita skyyttalaisliikkeeltä, jonka mukaan vallankumous ratkaisi idän ja lännen kulttuurien kamppailun. Jesenin asettui idän, "maaseudun" ja "irrationaalisen tunteen" puolelle, ja ehkä siksi hän hehkuttaa monessa runossaan Venäjän aasialaisuutta.
ellauri046.html on line 517: Tän selvemmin ei narsistin maailmankuvaa ei voisi enää avata. Siinä on eletyn makua. Mä muistan ton ajatuxen tai tunteen, et on jotenkin irti maailmasta ja sen tapahtumista, sen ylä- tai ulkopuolella, näkee izensä hääräämässä siinä, kazoo varjona homman edistymistä kuin rakennustyömaan aidan raosta. Nyssen sijaan on tullut silmien ajoittainen hämärtyminen ja puristava vanteen tunne päässä. Se on varmaan sitä Alzheimerin sairauden tunnetta. Sen pitäisi mennä ohize kun tauti etenee.
ellauri049.html on line 1054: En kuitenkaan kuzuisi niitä lyyrillisixi. Ne puhuvat lähes yxinomaan rakkaudesta, siitä ja sen kestävyydestä, hellittämättä vakuuttavat. Vain poikkeustapauxessa ne juhlivat rakastetun olemusta. Sitä useammin ja perusteellisemmin rakastajan kaipuuta, odotuxen tuskaa, epätietoisuuden levottomuutta, iloaan pikapanojen johdosta, ikävää ja mustasukkaisuutta eroaikoina. Miehekäs, suojeleva lämpö tunteen esinettä kohtaan ei sulje pois tulisuutta. Tule tule, kirjoita pian, ajattele minua usein.
ellauri052.html on line 164: Bellow, 84, sanoo New York Timesille aliarvioineensa tunteenomaisen suhtautumisen homoseksuaalisuuten ja aidsiin. "Se taitaa olla kovin kutiava aihe, ja ihmisillä on siihen enemmänkin keskiajalle luontuvat asenteet", hän sanoo ja katuu sanankäyttönsä holtittomuutta. Bellow pesee myös kielensä, hän korjailee toiseen painokseen muun muassa Ravelsteinin sukupuolisten mielihalujen kuvauksia.
ellauri055.html on line 1409: Noin kolmeen tuntiin runoilija ei saanut unta. Nämä tunnit muodostuivat samansisältöisixi kuin monasti ennenkin, kun hän tiesi että kaunis nainen oli yötä samoissa suojissa. Mixi maailma on sellainen ettei tyttö nyt mitenkään voi hiipiä tänne minun luoxeni ... Mikä on tälläisen inhimillisen tunteen pohja? Ihmissuvun jatkuminen. Tulee maailmaan lapsi,jonka ilmeet ovat samanlaiset kuin vanhuxen. Sitä hoidetaan asiallisesti, lemuavia riepuja on nuorassa kuivamassa. Lapsi poraa ja äiti laihtuu ... Äiti, se sana tuo mieleen jotain lakastunutta ja näivettynyttä. Joskus isä kantaa lasta; se on luonnotonta ... Kaikki tuo on pohjana tälle tunteelle, jota nyt tunnen. Se on pohjana minun runoilemisellenikin. Rakkaus, se suuri maailmanvoima. Rakkaus, niin se on rakkaus. Tai sit vaan kiima.
ellauri063.html on line 233: Neohumanismi on Ananda Marga -liikkeen perustajan P. R. Sarkarin esittämä holistinen filosofinen teoria, joka pyrkii laajentamaan perinteistä humanismin käsitettä koskemaan yksittäisten ihmisten ja koko ihmiskunnan kokonaisvaltaista kehitystä ja vastuuta koko ihmisten asuttamasta maailmasta. Neohumanismi "pyrkii vapauttamaan ihmisen tunteen kahleista ja rajoituksista, ja perustamaan arvomaailmansa rationaaliseen harkintaan ja älyyn". Kuulostaa pahalta. Tämä artikkeli kertoo P. R. Sarkarin esittämästä filofisesta teoriasta. Kasvatusfilosofian suuntauksesta kertoo artikkeli Uushumanismi.
ellauri069.html on line 341: Germaanien vuorilla, Vetelys yhtyy uudelleen huuliharppuunsa. (Se putosi vessanpöntöstä osassa X.) Hän antaa perixi yrittämästä eziä Jamfin tekojen merkitystä. Uutispaperista, Laiskis oppii atomipommin pudotuxesta Hiroshiman päälle. Hänellä on visio mulkerosta sateenkaaresta joka tunkeutuu maahan; kokemus on tunteenomaisesti tuhoisa. Hänestä tulee "pirskaleita" ja häntä ei voi käsittää kokonaisena henkilönä, "kokonaislukuluomana", enää. (Onko tähänkään saakka voi hyvin kysyä.)
ellauri077.html on line 634: No niin! Mä muuten huomaan et mä suhtaudun tunteenomaisesti myös asiatexteihin. Just six mä haluun tietää mahd paljon romskun kirjoittajasta, koska se on kuiteskin kirjan tärkein henkilö. Se on se joka loppuviimein puhuu mulle. Se tykkäänxmä jostain kirjasta on sen funktio, tuntuuko sen kirjoittaja mukavalta tyypiltä. Ja usko pois, se näkyy kyllä kirjastakin, elämä-ja-teos on vaan lisäevidenssiä.
ellauri080.html on line 1042: Vaikka naisten ja miesten välillä ei ole johdonmukaisia eroja ongelmanrtkaisussa, erittelytaidossa, kilpailuvietissä, pyrkyryydessä, seurallisuudessa tai oppimiskyvyssä (tosin karvaisuudessa, hopeaselkäisyydessä sekä hauixen ja lisääntymisputken näkyvän osan paxuudessa on eroja, jotka on menestyvässä johtajuudessa tärkeäxi koettuja avuja), on olemassa klisheisiä tyyppejä jotka heittää kielteistä valoa naisiin johtopaikoilla. Siinä missä miestä sanotaan väkeväxi ja pallo hallussa, jos se on menestynyt uralla, naista voidaan (hyvällä syylläkin) sanoa pomottelevaxi ja päällekäyväxi. Naiset ovat (tarkoitamme siis siltä voi jostakusta näyttää) puolueellisia, tunteenomaisia ja kyvyttömiä johtamaan ryhmää tai komppaniaa, rykmentistä puhumattakaan. (Divisioonia en viizi edes mainita.) Tuloxena näyttää julmalta ja epätavalliselta jos nainen on noussut valta-asemaan. Naisethan on yleisesti mukautuvampia ja halukkaita sopeutumaan arvovaltaan, toisin kuin miehet jotka ovat agressiivisempiä ja odottavat voittavansa enemmän. Sandberg koittaa vikistä että tälläset odotuxet ei muka olis geneettisiä, vaan ne olis syntymän jälkeisen kasvatuxen tulosta. Se uskoo ressukka että apinat voisi voittaa tämmöiset odotuxet jos niiden tilaan pannaan toisenlaisia ja niitä rintaruokitaan. Muuten on tuloxena että naiset ei aja takaa uria mahdollisimman tehokkaasti. Naiset on noita sisäänpäinkääntyneitä pelkureita, niiden emättimetkin on kuin sisäänpäin rullattuja siittimiä, tosin isommat kuin apinamiehillä, kerta apinamiehen siitin mahtuu niihin nahkoineen ja karvoineen, mutta piilosssa. Ne ihan piilottelee niitä. Ne pelkää johtoasemia koska menestys ja miellyttävyys toisen sukupuolen silmissä on 1 ja sama miehillä, mutta ihan käänteisiä naisilla. Apinat ei tue eikä kunnioita naisjohtajaa, ne pyllistelee mieluummin hopeaselkäisille karvakäsille.
ellauri082.html on line 550: Ekstaasi: on kissan matolääke, joka ihmisillä käytettynä tuottaa erittäin suuren hyvän olon tunteen. Hyvin tunnettu ja paljon käytetty. Haittoina ainoastaan itsestään ilmestyvät peräpukamat, peräaukon kutina sekä selluliitti jota saattaa ilmestyä esim. kasvoihin. Onneksi aineen vaikutuksen alaisena rakastat sitäkin ja kaikki on vaan niiiin ihanaa... <3
ellauri095.html on line 262: Broidi Danten varhaiseen runouteen vaikuttivat John Keats ja William Blake . Hänen myöhemmälle runoudelleen oli ominaista ajatuksen ja tunteen kieronlainen yhdistäminen, erityisesti hänen sonettisarjassaan The House of Life. Runous ja kuva kietoutuvat tiiviisti Rossettin teoksiin. Hän kirjoitti usein sonetteja kuviensa oheen, jotka ulottuvat elokuviin Neitsyt Marian tyttönen (1849) ja Astarte Syriaca (1877), samalla kun hän loi taidetta havainnollistamaan runoja, kuten kuuluisan runoilijan Christina Rossettin , hänen sisarensa, Goblin Market.
ellauri109.html on line 871: Aluxi aviolitto oli sopuisa ja paransi niiden suhdetta, mutta seuraavana vuonna jo se alkoi huonota, Roth vetäytyi Bloomista kuin letku letkeä, myös tunteenomaisesti: ilmeisesti liika sopuilu häirizi sen luovuutta. Rothilla oli aina ollut vaikee suhde Bloomin tyttäreen (jonka isä oli näyttelijä Rod Steiger),ja tästä tuli stendari. Vaikka Annan vierailuista oli muka sovittu, Rooth kirjoitti kohta kirjeen :(! Bloomille jossa vierailuja rajoitettin kertaan viikossa ja Anna ei saisi olla yötä niiden asunnossa Ne Yorkissa. Sovitteluratkaisuna Bloom salasi kirjeen Annalta ja antoi sen öizeä New Yorkin kämpässä, mikä oli yhtä paljon sen kuin Philipin. Kun Bloom suunnitteli ostaa pienen mökin Italiasta, Roth uhkaili sen rahallista toimeentuloa ja teki raskaita vihjailuja liiton kestosta. Bloom huomasi että Roth oli nauhoittanut niiden puhelinta.
ellauri112.html on line 187: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän...
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri115.html on line 546: Verrataas erikoisia tarkoitusperiä, keinoja, kaikenlaisia järjestysrelaatioita, ja sitten kuunnellaan tunteen pientä ääntä pään sisällä; mikä terve mieli voi hylätä sen todistusta, sairaista puhumattakaan? Ellei silmät ole muurautunet umpeen ennakkoluuloista, voiko ne olla näkemättä että universumin näkyvä järjestys ihan huutaa superälyä? Tarvii todella kovaa sofismia ennenkuin voi olla honaamatta olemassaolon harmoniaa ja ihmeellistä yhteispeliä kaikkien osien välillä jotka pitää käynnissä toisia? [Esim sodat kulkutaudit ja katastrofit, mikä hienostunut järjestelmä tarpeettoman laahuxen vähentämiseen?] Sano mitä sanot kombinaatioista ja todennäköisyyxistä; vaikka saatkin multa turvan tukkoon, ezaa mua myöntämään yhtään mitään. Mitä hyödyttää tukkia mun suu jos mä en myönnnä olevani väärässä? [No esmes ei tarvi kuunnella tällästä pälinää.] Ja miten sä voit ryöstää multa spontaanin tunteen joka musta huolimattakin aina väittää ezä olet väärässä?
ellauri115.html on line 643: Mä en pullistu tästä ajatuxesta, mä on siitä hirmu liikuttunut; sillä tää tila ei ollut mun valinta, se ei ollut kiitos elukan jota ei vielä ollut. Miten mä voin pitää izeäni niin merkittävänä onnittelematta izeäni tästä kunniapaikasta, nuolematta kättä joka sen pistouvasi? Ekä paluu omaan napaan on synnyttänyt kiitollisuuden ja kiitollisuuden tunteen mun lajin tekijämiehelle, ja tää fiilis painaa ulos mun ekan kumarruxen siunaavalle puupäälle. Mä palvon sen kaikkivoipaa voimaa ja mun sydän tunnustaa sen sponssauxen. Eli eikö meidän izerakkauden luonnollinen seuraamus ole et me kunnioitetaan meidän mesenaattia ja rakastetaan hyväntekijää?
ellauri115.html on line 675: Jos mies on samalla kertaa aktiivinen ja vapaa [Terskaa ei lasketa, se on vaan taloudenhoitaja], se toimii omavoimaisesti kuin Dexterin henkilönostimet; se mitä se tekee vapaasti ei ole mitenkään osa Sallimuxen merkkaamaa systeemiä, eikä sitä voi panna Sallimuxen syyxi. Sallimus ei halua pahaa mitä mies tekee väärinkäyttäessään saamiaan vapauxia; eikä Sallimus estä sitä tekemästä tyhmyyxiä, [sehän on Sallimus eikä Kieltäymys] joko six että noin heiverön olion tekemä vääryys on sille pelkkää kärpäsen surinaa, tai koska se ei voisi estää sitä tekemättä vielä suurempaa vääryyttä sen vapaalle luonnolle. Sallimus teki miehestä vapaan niinet se voi valita hyvän ja kieltäytyä pahasta. Se on tehnyt sen kykeneväxi tähän valintaan jos se käyttää oikein sille annettuja kykyjä, mutta sen voimat on niin rajalliseet että vaikka siltä lähtis mopo käsistä ei se pysty häirizemään yleistä järjestystä. Miehen tekemä paha osuu omaan nilkkaan vaikuttamatta maailman systeemiin, estämättä ihmmislajin säilymistä vastoin muun luomakunnan tahtoa. On turha valittaa et Jumala ei estä meitä tekemästä väärin, koska se on tehnyt miehestä niin mainion luonteisin että se on pannut sen toimiin sen moraliteetin jolla ne jalostuvat, niinet se on tehnyt miehekkyydestä miehen syntymämerkin.Ylin onni muodostuu izetyytyväisyydestä; jotta me tunnettas tätä izetyytyväisyyttä meidät on pantu tälle pelilaudalle vapaasti sijoittamaan pelimerkkejä, meitä kiusaa meidän passiohedelmät ja meitä rajoittaa tää omatunto. Mitä muuta ois jumalallinen voima voinut tehdä meidän puolesta? Oisko se voinut tehdä meidän luonteesta ristiriitaisen, ja antanut hyvänolon tunteen oikein tekemisestä sellaselle joka ei voi tyriä? Oisko Sallimuxen pitänyt estää miestä ilkeydestä rajoittamalla se vaistoihin ja tekemällä siitä pökiön? [No pökiön se tekikin ainakin musta, vaikka vaistot mulla on aika karkeat.] Ehei, ei niin, oi mun sielun Jumala, mä ainakaan en sua syytä siitä et mä tein susta mun selfien, et mä olisin yhtä hyvä ja onnellinen kuin mun money maker!
ellauri115.html on line 722: Miehet puhuvat katumuxen äänestä, piilorikosten salaisesta rangaistuxesta, jonka avulla rikoxet usein paljastuu, tai sitten niillä kerskumisesta. Alas yliminä! Kukapa ei olis kuunnellut kiusaxeen sen kuiskutusta. Puhun kokemuxesta, ja mä mielelläni kuristaisin tän komentelevan tunteen joka aiheuttaa mulle niin paljon kärsimystä. Mutta on toteltava luonnon kuzua ja käytävä kusella kun kusettaa; sä näät että sen ies on keveä ja kun me kuunnellaan tota ääntä meillä on hyvä päänalunen. Pahis pelkää ja juoxee karkuun sitä; se haluis päästä eroon izestään; sen ahistuneet silmät vilkuu ympärille ja ezii jotain viihdettä; ilman katkeraa satiiria ja moukkamaista läpänheittoa se olis aina surullinen; toi ivanauru on sen ainut nautinto. Toisin vanhurskas mies, joka löytää rauhan omista pöxyistään; se on yhtä iloinen yxin kuin seurassa, sen tyydytys ei riipu niistä jotka sitä lähestyy, sen housuihin mahtuu vaikka kuinka monta sellaista.
ellauri115.html on line 1210: Vanheneminen on narsistille narsistinen loukkaus, kun hän ei enää ole yhtä vahva vakuuttava ja kilpailukykyinen. Pehmittyään sieltä hän kovettaa tunteensa ja jäädyttää suhteensa jotta lapsuuden kipeät tunnemuistot ei pääse pintaan. Sexuaalinen vallankäyttö ja manipulointi loppuvat. Hän alkaa sekakäyttäjäxi tai heittäytyy maanisesti johkin touhuunsa, esim paasauxeen, pitääxeen tilanteen hallinnassa. Kipu on sellainen ettei voi millään olla jouten. Rupeaa entistäkin luulosairaammaxi. Voi vajota lopuxi täyd. sisäiseen liikkumattomuuden ja tyhjyyteen. N. kovettuu ja sammuu, ikäänk. kuolee elävältä. Millään ei ole enää mitään väliä. Tää on sentään aika ääritapaus. Edes J-J R. ei ehtinyt mennä noin pahaxi.
ellauri117.html on line 60: Se, joka yhteiskuntajärjestyksen alaisena eläen tahtoo pysyttää etusijalla luonnolliset tunteensa, ei tiedä, mitä tahtoo. Ollen alati sisäisen ristiriidan valloissa hän ei koskaan ole oleva oikea apina eikä oikea kansalainen; hän ei ole kykenevä itselleen eikä muille hyvää aikaansaamaan. Hänestä on tuleva tuollainen tavallinen nykyaikaisilmiö, ranskalainen, englantilainen, poroporvari: sanalla sanoen ei schweizari, ei siis yhtään mitään. Vain Toblerone-patukka on jotaan.
ellauri131.html on line 621: Ensimmäinen tarpeista on varmuuden ja mukavuuden tarve. Että olemme turvassa ja pystymme vaikuttamaan elämäämme. Sen varmistaa että on tanakasti pätäkkää. Toinen tarpeista on ensimmäisen vastakohta: vaihtelun ja epävarmuuden tarve. On kiva väliin pettää vaimoa ja ajaa lujaa hienoilla autoilla. Kolmas on merkittävyyden tarve. Haluamme tuntea olevamme tärkeitä ja ainutlaatuisia. Tony selitti, että joillekin merkittävyyden tunne syntyy työstä, toisille kalliin auton omistamisesta tai tuhannesta Twitter-seuraajasta. Tony tunnusti, että merkittävyyden tunteen voi saada rikollisesta toiminnasta. Se kuulostaa oudolta, mutta jos esim huijaa hölmöä tai pitelee penistä toisen kurkussa, tulee äkkiä merkittäväksi tämän silmissä.
ellauri132.html on line 153: Sana Oleminen ei selitä mitään, mutta ei myöskään Jumala. Olemisella on kuitenkin se etu, että siltä puuttuu tuotesuoja. Se ei vähennä äärettömän kokonaisuuden ääretöntä näkymätöntä. Siitä on mahdotonta muodostaa henkistä kuvaa. Kukaan ei voi vaatia olemassaolon yksinomaista hallussapitoa. Se on teidän ytimenne, ja se on teille heti saatavilla oman läsnäolon tunteena, oivalluksena olen, joka on ennen kuin olen tätä tai olen sitä. Joten se on vain pieni askel sanasta oleminen olemisen kokemukseen. "on" - 2 kirjainta, "jumala", 3x enemmän! Mikä säästö! Sehr günstig! Sanasta miestä, sarvesta härkää!
ellauri132.html on line 424: Meillä on tosi romanttinen idea sexistä (et arvaa). Meistä olis kiva uskoa eze on perfekti momentti; tunteen ja halun huipennus, ja toisinaan, rakkauden myöskin. Mut tosiasia on et hommat menee usein päin persettä. Useammin kuin ei, kallot kolahtaa, osut väärään reikään, melkein putoot sängystä, tulee noloja pieruja. Ei aina mee niinkuin tarinoissa. Ei se sinänsä haittaa paljon menoa, vaixe on vähän vähemmän sujuvaa. Ize asiassa nolous romanttisissa hommissa voi tuoda sut ja sun siipan lähemmäx koska sun pierut on jotain josta vain se saa olla tietonen. (Ja sun exä, ja sen kamut, jne.) Jos sun tarinassa on kömpelöitä hahmoja, niiden sexikin on kömpelöä, myöskin. Ja se on ihan A-OK. Anna mennä, se on aitoa. Useimmat bylsijät vasta opiskelee partnerin bodya ja toiveita.
ellauri142.html on line 755: Tie on kahdenlainen, luonnollisen kihnutuxen ja tunteen eli henkisen käsipelin tie. Siitä johtuu: luonnollinen ja henkinen sielun lettu elo. Zyykkisest ja fyysisest. Tätä tietä ei valaise aurinko, ei kuu eikä se paista Kenin arkivaatteista. Tuuli kuljettaa mukanaan kakan tuoksua. Ajattelemattomat eivät sitä tiedä, ja harva arvaa.
ellauri142.html on line 816: ”Helvetti on sisäinen olotila; kellä on helvetti sisässään, hän tuo sen joka paikkaan mukanaan. Helvetissä palaa oma tahto, so. tyhjyys, autuudentunteen puute ja tietoisuus siitä, minkä saavuttamista ihminen elämänsä aikana on vastustanut.” (Eckhart)
ellauri147.html on line 668: Varhaisen narsistisen itsetunnon tutkiminen rajojen purkamisesta ympäristöön nähden kohtaa "oidisynkraattisen puolustuksen" odisynkraattisesta puolustuksesta "oidipal-ajattelija" Freudille, joka vain vastahakoisesti myöntää tällaisen "valtameren tunteen" olemassaolon jopa egon kehityksen kypsemmissä vaiheissa. Ristiriitainen kysymys vastataan siihen, onko "egon narsismi" luonteeltaan ensisijainen vai toissijainen ja siten primaarisen ja toissijaisen narsismin suhteen määrittämisessä. Lopuksi käsitteellinen ambivalenssi näkyy käsitteellisessä siirtymisessä ego-ihanteesta, joka alun perin määriteltiin (täydellisyyden sisällöllä) rakenteelliseksi "ensisijaisen narsismin perinnöksi", supermiehelle, joka on osoitettu "Oidipus-kompleksin perijäksi" paljon myöhempään kehitysvaiheeseen.
ellauri151.html on line 1157: Siitä seurasi pitkä ero. Juliette, miehensä kiintymyksen ympäröimämä, löytää rauhan sen onnen puutteesta, josta hän oli haaveillut. Jérôme ja Alissa voivat jälleen antaa rakkautensa nesteiden virrata. Heidän vaihtamansa kirjeenvaihto peittää heidän tunteensa niin puhtaasti, että he pelkäävät kohtaamista todellisuuden kanssa. Jos heidän ensimmäinen tapaamisensa on keskinkertainen, seuraavat ovat mehukkaampia.
ellauri152.html on line 58: Ekologisesta maalaismaisesta elämänmuodosta tulee ihannoitu tilanne ja luonnosta izearvoinen luontopalvelujen tuottaja. Tämä ei tarkoita sitä että muutettaisiin maalle. Päinvastoin. Alexandriassa jouduttiin ensimmäisen kerran antiikin historiassa tekemisiin suurkaupungin ja sen mukanaan tuomien ongelmien, massaviihteen, juurettomuuden tunteen ja vieraantumisen kanssa.
ellauri153.html on line 660: Raamatunkohdat, joita väitteen tueksi esitetään, eivät todellakaan viittaa seksisuhteeseen. Usein esimerkkinä mainitaan se, mitä Daavid sanoi Jonatanista: ”Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus.” (2. Samuelin kirja 1:26.) Jotkut viittaavat myös jakeisiin, joissa kerrotaan näiden miesten *suudelleen* toisiaan (1. Samuelin kirja 20:41). Tällaiset tunteenilmaukset ja ystävyydenosoitukset miesten välillä, kuten homous yleensäkin, olivat kuitenkin melko tavallisia muinaisessa Lähi-idässä siihen aikaan kun Raamattua kirjoitettiin, eikä niihin liittynyt juuri mitään muuta kuin viatonta seksuaalista viestintää (1. Samuelin kirja 10:1; 2. Samuelin kirja 19:39).
ellauri153.html on line 835: Pahaa maailmassa yleensä ajatellaan jonkinlaiseksi pahantahtoisuudeksi toisilla, josta noidannuolet sinkoaa ja joilta Jumala sitten rukoilevaa suojelee. Ja kirosana tekee saman nopeasti, tunteen ilmaisten. Mutta jospa kun ikää karttuu, paha ryömiikin tyytymättömyytenä paikalle, kun nainen äksyilee ja mies pääsee väin kepin avulla ylös jne. Kun ei kelpaa enää kunnon pahan kohteeksi, aletaan napsia. Ja ehkä tämä onkin Jobin tarinan (kaunokirjallisena pidetyn) varsinainen sanoma: paha on pois ottamista ja sen aiheuttamaa tyytymättömyyttä, johon Job ei suostunut. Pahempi on sitten Abigail -tyyppinen tilanne, jos Abigaililla ei ole järkeä. Miten muuten nainen voi nousta tyytymättömänä pukilta, kun on itse se pukki. Rolf Nevanlinna sanoi yhteiskuntaluokista, että ei luokkia ole, se on vaan alaluokan höpötystä. Saatanaa ei ole, se on vaan jehovan käsinukke vasemmassa handussa.
ellauri185.html on line 631: Kaikkien valtion pakkokeinojen ja väkivallan käytön poistaminen ei tule - se on Tolstoin luulo - hävittämään oikeutta, rauhaa, yhteiskuntajärjestystä eikä tekemään ihmisten onnellista yhteiselämää mahdottomaksi, vaan päinvastoin turvaamaan kaiken sen paljon paremmin kuin se nykyisessä väkivaltavaltiossa on turvattu. Tämä on Tolstoin ajatus ja usko. Kaikki elämän arvot, niitten mukana oikeutettu omaisuuskin (nimittäin silmälasit ja hammasharja), tulevat väkivallan poistamisenkin jälkeen olemaan "tavan, yleisen mielipiteen, oikeudentunteen ja keskinäisen sovinnollisuuden suojaamia eivätkä tarvitse enää mitään väkivallan antamaa suojaa" (Moderne Sklaven. S. 89). —
ellauri194.html on line 183: ”Onhan se aika tymäkkä löyhkä. Vaatteet haisevat lampaan oksennukselta. Mutta kyllä elukoiden tappaminen sinänsä on hienoa.” Hän ei ole ”mikään tunteenpalvoja”.
ellauri203.html on line 273: Tämä tilanne toimii Girardin mukaan kantanäkynä, johon kaikki järjestynyt kulttuuri pohjautuu. Kun yksilö on lynkattu, vapautuu yhteisö sitä piinanneesta väkivallasta. Helpotus puolestaan tulkitaan uhratun ansioksi, ja näin uhrilla on kahtalainen luonne: toisaalta hän on ehdottoman paha – hänhän oli syynä yhteisön kriisiin –, toisaalta taas ehdottoman hyvä, sillä hänet uhraamalla yhteisö saavutti uuden ykseyden tunteen. Siispä uhri on pyhä, jumala tai jumalan kaltainen. Kuulosta jonkinlaiselta Jee-suxen rationalisaatiolta lähinnä.
ellauri204.html on line 487: Riku Korhonen kritisoi nykyisiä pinnallisia arvoja. Ihmiset ovat eksyksissä, eikä pelkkä arki riitä heille. Hän kertoo sieppauksesta, joka johtaa turvattomuuden tunteen lisääntymiseen Suomessa: ”Kansan yhtenäisyys oli rikki, sieppaajia tulisi lisää, ja turvallisuuspalveluja, henkilösuojausta ja sieppausvakuutuksia.” (s. 21)
ellauri204.html on line 547: Kunnioitus on näet alkanut merkitä minulle viime vuosina hyväksyntää enemmän. Näen punaista, jos tunteeni sivuutetaan tai tunnen vähänkään, että joku pitää minua pellenä tai huvittavana, kun ahdistun.
ellauri210.html on line 99: Vuonna 1931 sekä Sigmund Freud että Charlie Chaplin olivat maineensa huipulla. Chaplinin maailmanlaajuinen lipputulon kiilto oli väistynyt kaikenlaiselle kaupalle: nukeille, sarjakuvakirjoille. Siellä oli jopa hittikappale, "Kuu paistaa kirkkaasti Charlie Chaplinille.” Sillä välin Freud oli saavuttanut tason, jolla ei ole vertaansa vailla akateemisen maailman yleensä lumoamattomassa maailmassa. Jos Chaplinilla oli maailman tunnistetuimmat kasvot, Freud oli sen tunnetuin mieli. Mutta heidän poluilleen ei ollut juurikaan syytä risteämään. Chaplin harvoin lopetti työskentelyn riittävän kauan lähteäkseen Los Angelesista, ja Freud suhtautui julkisesti halveksivasti elokuvateollisuuteen. Psykoanalyytikko tiivisti tunteensa ystävälle lähettämässään kirjeessä: ”Elokuvaus näyttää olevan yhtä väistämätöntä kuin sivupoikahiusten leikkauksia, mutta en leikkaa itseäni sillä tavalla enkä halua olla henkilökohtaisessa yhteydessä kenenkään kanssa elokuva."
ellauri210.html on line 443: Kuinka kylmä on voimallinen fyysisenä tunteena; Et que le froid est puissant comme sensation physique,
ellauri214.html on line 409: Mä en ole enää turha, mutta ennen olin, niin tiedän tunteen.
ellauri238.html on line 804: his base feelings of jealousy alhaiset mustasukkaisuuden tunteensa
ellauri246.html on line 495: Vuonna 1972 Brodskyltä valmistui "Roomalaisen ystävän kirjaimet". Tämä on hengellinen selviytymisohjelma niille, jotka eivät ole vaurioituneet mielessä ja säilyttävät yhteisen mielen ja ihmisarvon tunteen. Brodsky käyttää Marzilan muinaisen roomalaisen runoilun kirjallisuuden naamiota, joka on kirkastettu satigisen saamisuudesta ja honed laconicism hänen epigraminsa. Martzialilla oli ristiriita vallan kanssa, ja vanhuxena hän palasi ulkopuolelle, valitsi henkilöxi yksityisen henkilön, joka uppoaa mieluummin nöyryytykseen. Vanhusten miehen maski, tunnetusti, valitti 32-vuotias Brodsky, on yksi itsetuhojen keinoista. Itse asiassa Brodskin eettiset filosofiset havainnot kertyvät elämään, jotka heitetään täällä maksimaalisten kommenttien muodossa. Kirjoittaja käyttää epistolar-muotoa, jonka avulla voit ylittää monipuolisen materiaalin yhdeksi kokonaisuudeksi. Selkä-skeptinen ilme asioita duunatessa ei peruuta kiitollista asennetta siihen, mikä tekee eläimistä kauniita. Rakkausnäkymä sankarista on merelle, vuorille, puille, varrelle vanhemman baarin. Elämän korkeimman arvon ymmärtäminen läpäisee koko työn.
ellauri257.html on line 350: Gombrowiczin outo, karmaiseva loppuromaani tutkii nuorten ja vanhojen välistä kuilua ja tarjoaa samalla groteskin pakkomielteen tunteen. Toipuessaan sota -ajan Varsovasta Puolan maaseudulla nimetön kertoja ja hänen ystävänsä Fryderyk yrittävät pakottaa surun kahden paikallisen nuoren, Karolin ja Henian, välille eräänlaisena rivona viihteenä.
ellauri263.html on line 601: Yleensä pidetään selvänä, että sen suosio liittyi 1800-luvun lopun materialismin ja konservatiivisen kristinuskon väliseen kilpailuun ja niiden välillä vallinneeseen pohjattomaan kuiluun. Asioita syvemmin pohtiville ei riittänyt kristillisyys, joka tuntui olevan ristiriidassa tieteen kanssa. Jos kerran hihhuloidaan tehdään se sitten kunnolla. Toisaalta mekanistis-materialistinen maailmankatsomus herätti ihmisissä turvattomuuden tunteen.
ellauri267.html on line 1324: Tampaxilla on voimakas kauna, koska Sebastian ei palkinnut häntä riittävästi aiemmasta palveluksestaan ja myönsi Violanten käden toiselle hovimiehelle, Henriquezille. Kohdatessaan välittömän taistelun kuolemaan Boraxin kanssa Sebastian selittää, että Henriquez oli ensin etsinyt Violanten kättä, että Henriquez oli kuollut puolustaessaan Sebastiania ja että Violante odottaa nyt Boraxia. Hyväksyessään Sebastianin selityksen Borax esittää, palautetaan suosioon ja lupaa palvella Sebastiania yhtä uskollisesti kuin Henriquez oli tehnyt. Viimeisessä näytöksessä Borax auttaa Sebastiania kantamaan miehekkäästi syyllisyyden ja menetyksen tunteensa. Voimakkaan vastakkainasettelun kohtaukset antavat dramaturgille mahdollisuuden näyttää erilaisia tunteita lyhyessä tilassa sekä intohimojen lisääntymistä ja vähenemistä. Drydenin kyky vangita tällainen sävyvalikoima kompensoi jossain määrin sitä, että hänellä ei ole suurempaa lahjaa dramaturgina - kykyä osoittaa hahmojensa kasvua ja kehitystä. Mutta kuka vittu on Alonzo?
ellauri269.html on line 767: Hän oli ulkopuolinen, joka katsoi sisään. Yksinäisenä muukalaisena Enterprisen sillalla Spock oli aina kiihkeä tarkkailija ja wry kommentaattori ihmiskunnan vihollisista. "Minusta heidän epäloogiset ja typerät tunteensa ärsyttävät jatkuvasti", hän huomautti kerran. Tästä turhautumisesta huolimatta hän tajusi ihmisten olennaisen roolin elämässään ja ilmaisi sen parhaiten erosanoissaan Kirkille Khanin vihassa: "Olen ollut ja tulen aina olemaan ystäväsi." Juutalaiset ovat vaeltaneet maasta toiseen, kulttuurista kulttuuriin, tulleet kriitikoiksi ja usein suunnannäyttäjiksi. Silti Talmud pyytää myös avoimuuden henkeä: Jos sinulle kerrotaan, että viisautta löytyy kansojen keskuudesta – uskokaa se!
ellauri277.html on line 315: oikealle tielle. Se antaa ihmiselle tunteen tuntea muiden tuskaa ja erottaa oikean ja väärän. Kuten naisten kohtelu Kirgisiassa ja Afganistanissa.
ellauri282.html on line 104: [3.4. klo 19.24] +358 44 2776451: Hankitaanko kaikille? Mun numero on 58. Katoin Filosofia.fi verkkoensyklopedian version passioista ja moraalisen arvostelun suhteesta. Tostahan Wck on sorvannut retribuutiotunteensa. Siis ei että olemisesta ei voi päätellä miten pitäisi, vaan että jo se miten on sisältää sen miten siihen pitää suhtautua. Esim. murha. Mutta on hyvä muistaa, että toimimme aina passioiden mukaan.
ellauri282.html on line 108: [3.4. klo 19.38] +358 44 2776451: Siksi Humen mukaan ei pidä pitää kiirettä, kun kaikki tapaukset on tunteen alaisia, että normilain perusteella ei pidä höökää. Kaikki nää Wck:kin kuitenkin pyrkii lopulta yleisiin normeihin. Olikohan tää mikä herätti Kantin "dogmaattisuuden unesta" että on tunteet? Mut siis elukat haluaa, siis niin pitää. Vai pitäs niinkuin elukat, no pitäs pitäs!
ellauri282.html on line 449: 1960-luvulle mennessä hän oli päässyt laajalti inhimilliseen näkemykseen, joka oli syvästi huolissaan maailmasta ja sellaisista asioista kuin rauha, rodullinen suvaitsevaisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Hän oli kehittänyt persoonallisen radikalismin, jolla oli poliittisia vaikutuksia, mutta joka ei perustunut ideologiaan, ja jonka juuret olivat ennen kaikkea väkivallattomuudessa (ahimsa). Hän piti näkemyksensä perustuvana "yksinkertaisuuteen" ja ilmaisi sen kristillisenä tunteena. Hänen New Seeds of Contemplation -teoksensa julkaistiin vuonna 1961. Kirjeessä Nicaraguan katoliselle papille, vapautumisteologille ja poliitikolle Ernesto Cardenalille (joka tuli Getsemaniin mutta lähti vuonna 1959 opiskelemaan teologiaa Meksikoon), Merton kirjoitti: "Maailma on täynnä suuria rikollisia, joilla on valtava voima, ja he kamppailevat kuolemantaistelussa keskenään. Se on valtava jengitaistelu, jossa käytetään hyvin tarkoittaen asianajajia, poliiseja ja pappeja eturintamassaan, jotka hallitsevat papereita, viestintävälineitä ja rekisteröivät kaikki armeijaansa."
ellauri284.html on line 433: Haastattelijat Richard Thompson ja Tim Hunter kommentoivat, että Eastwoodin elokuvat ovat "erittäin vauhdikkaita: kiireettömiä, viileitä ja [antavat] vahvan reaaliajan tunteen kerronnan nopeudesta riippumatta", kun taas Ric Gentry pitää Eastwoodin tahdistaa "kiireetön ja rento". Eastwood pitää hillitystä valaistuksesta ja taustavalaistuksesta antaakseen elokuviinsa "noir-maisen" tunnelman.
ellauri288.html on line 261: Ensinnäkin kielen puhdistaminen tuo suuhun raikkaan tunteen. Lisäksi se vähentää suuhun kertynyttä plakkia. - Kielen pinnalle kertyy samaa katetta kuin hampaisiin. Kielen puhdistaminen vähentää yleisempiä suun sairauksia, kuten kariesta, hampaiden reikiintymistä ja ientulehdusta.
ellauri300.html on line 376: Lubavitcher Rebbe, rabbi Menachem M. Schneerson, vanhurskas muisti, selittää kuitenkin, että tämä näkökulma on pinnallinen. Kun alamme analysoida Sederiä, ymmärrämme, että näillä kahdella osalla on yhteinen lanka; ne ovat yhden näytelmän kaksi näytöstä, joista kumpikin työskentelee synkronoituna toistensa kanssa tuodakseen esiin Seder-illan teeman. Se teema on Egyptin muistaminen. Ensin istumme alas Maggidille, Sederin askelmalle, kun käytämme puhe-, luovuus- ja mielikuvituslahjojamme kertoaksemme tarinamme orjuudestamme ja lunastuksestamme. Mutta se ei riitä; tarina rajoittuu edelleen vain mieleemme. Joten kun olemme valmiita, otamme pääsiäisruoat sisäistääksemme tuon vapauden tunteen toimillamme. Kun syömme maror, karvas maku antaa meille arvostuksen esi-isiemme kärsimistä vaikeuksista, ja ihannetapauksessa, jos voisimme maistella pääsiäislammasta, sen runsas makeus osoittaisi meille seuranneen vapauden. Piparjuuren ja endiivin syönti mahtoi olla kova vizaus.
ellauri301.html on line 398: Rajavartija Tobiasson-Svartskalle haluaisi hallita niin tunteensa kuin meren, jonka syvyyksiä hän luotaa, mutta oman sielunsa­ syvyyksiä hän ei tunne vitun vertaa.
ellauri313.html on line 45: Tässä vaiheessa kannattaa pysähtyä katsomaan runoteoksen kantta, joka Marjaana Virran käsialaa. Ensivilkaisulla kuvassa on maisema: tuuhea metsä ja sumuisella taivaalla lentäviä lintuja. Sitten oivaltaa, että maisema onkin ylösalaisin ja kokee lievän huimauksen tunteen. Mitä tarkoittavat Aristoteleeltä päässeet 2 pierua?
ellauri316.html on line 139: voittamaan saksalaisia. Tämän ylivoimaisen tunteen voi tuhota vain voitot
ellauri316.html on line 579: 2. Tämän tunteen ilmaisu (monikko puhekieli ). Suihkuta kiitollisuutta.
ellauri321.html on line 92: Nähtyäni kaiken tämän ja purettuani ihmiselämän kuteen sekalaisiksi ilkeyden, pahansuopuuden, pelkuruuden, tunteen ja ymmärryksen puutteen, välinpitämättömyyden ja itsetiedottomuuden langoiksi, nähtyäni tottumuksen voittavan kaiken ylevyyden ja antavan vuorostaan tietä alhaisuudelle, erehdyttyäni niin pahoin julkisissa ja yksityisissä toiveissani, petyttyäni aina siihen mihin panin suurimman luottamukseni, ystävyyden hölmönä ja rakkauden narrina, eikö minulla olekin syytä vihata ja halveksia itseäni? Totisesti on, ja pääasiassa siksi, etten ole riittävästi vihannut ja halveksinut muita.
ellauri322.html on line 142: Kirjaa kunnioittivat ensimmäisen sukupolven romanttiset runoilijat , kuten William Wordsworth ja Samuel Taylor Coleridge , vaikka he myöhemmin kääntyivät pois radikalismista. Kuitenkin, kuten romantiikan tutkija Andrew McCann selittää, " Percy Shelleyn töiden radikalismissa Godwinin ajattelulla oli suurin vaikutus romanttiseen liikkeeseen, ja ... Shelleyn työ oli keskeisin radikaalin tunteen elpymiselle Napoleonin sotien lopulla."
ellauri325.html on line 683: Urheilu-Valonen sanoo, että etiketin noudattaminen on tärkeää yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunteen luomiseksi yhteiskunnassa. Jos yhteisössä ei olisi sääntöjä tai seremonioita, niin se olisi aika irrallinen yhteisö. Aateli ja urheilijat, pressat ym kansanmurhaajat auttelevat pitämään yhteisöä kasassa kasaamalla toisinajattelijat ruumiskasaan. Sensijaan exnaispäämininisterin korkokengät heikentävät sukupuolirooleja ja moraalia. Vitun "tapakouluttajat", oikeistofalangin koiravahdit naxuttimet ja hauskapussit handussa.
ellauri328.html on line 476: Biden selitti kannattavansa humanitaarista taukoa Israelin operaatioissa antaakseen aikaa panttivankien vapauttamiseen Gazassa ja sanoi ymmärtävänsä "tunteen". Mutta hän on kieltäytynyt julkisesti kehottamasta Israelia sopimaan tulitauosta Hamasin kanssa, koska sillä on oikeus puolustautua 7. lokakuuta tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen, jotka tappoivat Israelissa 1 400 ihmistä, joista suurin osa on siviilejä. Moosexenuskoiset ovat saaneet tapetuxi vasta vaivoin 3 kertaa enemmän. Ei se vielä riitä. Presidentti torjuu islamofobiaa vaikka maata vaivaa kasvava antisemitismi.
ellauri330.html on line 412: Kropotkinin maine Marxin elinaikana ei ollut niinkään anarkistinen, vaan venäläinen sosialistinen vallankumouksellinen, maantieteilijä ja tutkimusmatkailija. Kropotkin tuli erittäin etuoikeutetusta taustasta. Hän oli vanhan Moskovan aristokratian jäsen ja perintöprinssi, vaikka luopui prinssintä 12-vuotiaana, ja ilmoittautui tsaarille henkilökohtaisexi treenarixi sota-akatemiaan. Hän oli tsaarin henkilökohtainen sivuvaunu jonkin aikaa, mutta valitessaan upseerina rykmentin hän ei valinnut jotakin arvostettua, vaan Siperian kasakkarykmentin, mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että hän oli pettymässä Tsaarin hallintoon ja perintökyläänsä. Siperiassa, jossa hän suoritti tutkimus- ja geologisia opintojaan, hänen liberaalit tunteensa kääntyivät vallankumouksellisiksi, varsinkin Sveitsin vierailun jälkeen 1872/3, jossa hän liittyi International Workingmen's Association tai First Internationaliin. Palattuaan Venäjälle hän osallistui vallankumoukselliseen piiriin, tosin vain "mene kansaan " -tyyppiseen pikemminkin kuin myöhemmin kehittyneempiin salaliittoihin tsaarin virkamiesten ja jopa tsaarin murhaamiseksi. Hänet pidätettiin ja vangittiin, ja hän pakeni, kuten olen maininnut, vuonna 1876.
ellauri332.html on line 45: Narsistisuuden puute heijastuu huonona itsetuntona, joka ilmenee henkilöä jatkuvasti riivaavana huonommuuden tunteena. Tollasena Adlerin tunnistamana alemmuuskomplexina.
ellauri332.html on line 640: Ikoninen linja ”Olkoon voima kanssasi” juontaa myös juurensa juutalaisuudesta. Ilmaus "Shalom Aleichem", joka tarkoittaa "rauha olkoon sinulle", on yleinen juutalainen tervehdys, joka on hengeltään samanlainen kuin "Olkoon Voima kanssasi". Molemmat välittävät tunteen toivottaa jollekin hyvää ja vetoaa korkeampaan voimaan ohjaamaan ja suojelemaan häntä. Aivan toiselta planeetalta kuin vaippapäiden "Ähläm sähläm."
ellauri336.html on line 208: Lapset tulkitsevat nimittelyn ja leimaamisen, esim. lapsen kutsumisen valehtelijaksi, tyhmäksi, huolimattomaksi tai sanomisen, että hän ei voi tehdä mitään oikein, selkeinä ja yksinkertaisina merkkeinä siitä, miten vanhemmat suhtautuvat heihin. Tämän negatiivisen tunteen myötä voimme tuskin odottaa lapsen hyväksyvän vanhempiensa sanat hyödyllisinä. Kuvittele itsesi vastaavaan tilanteeseen. Esimerkiksi, kun tuot kupin kahvia pöytään, ja saat huomiosi pienestä lapsestasi, joka tekee jotain söpöä. Tämän seurauksena unohdat tilapäisesti, että pidät täyttä kuppia kädessäsi ja harjaat pöytää vasten, jolloin kahvi roiskuu koko lattialle. Miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi ensimmäinen reaktio olisi kutsua sinua huolimattomaksi, huolimattomaksi tai millä tahansa muulla halventavalla nimellä? Tuntuisit epäilemättä loukatuksi ja loukatuksi, lievästi sanottuna. Luuletko olevasi avoin mille tahansa korjaukselle sillä hetkellä? Jos mitään, olisit vihainen huomautuksen johdosta ja haluaisit poistua puolisosi läsnäolosta mahdollisimman pian.
ellauri340.html on line 535: Repetitionin kulkuri on Filip Kobal-niminen mies, joka asuu Itävallassa, mutta on kotoisin slovenialaisista pakolaisperheestä. Hän matkustaa etelään perintöönsä ja löytää paistomaan ajan ulkopuolelta, jota länsimaisen yhteiskunnan materialistinen korruptio ei vahingoita. Kobal mainitsee harvoin olevansa myös kirjailija, mutta asettuttuaan kylään kalliokarstilla hän kokee uuden vapauden tunteen ja kuvittelee, että tämä uusi elämä saattaa "tuoda jollekulle, jolla on siihen aikaa arkkityypin, alkuperäisen muodon, jonkin asian ydin." Kobalille Balkan oli paikka, johon historia ei voinut puuttua, ja Sloveniasta ja Jugoslaviasta tuli Handken kankaat uudelle fantasialle kotimaasta, valtiottomasta valtiosta, jossa ei ole eroja.
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
ellauri342.html on line 225: Pidin yhä kiinni siitä, mitä ilman en voinut elää: uskostani Jehovan todistajien ruohonleikkurien jumalaan. Siinä oli minun ainoa turvani, minun voimani, minun itsekunnioitukseni. Juuri se, mitä marxilaisuus ei nykyhetkessä - sellaisena kuin se oli - kyennyt millään antamaan. Se pystyi antamaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja tekemään katkeruudestani niin sanotusti oikeutettua, antamaan sille tarkoituksen, ylpeyden. Ja se pystyi täyttämään minut kuvitelmilla ruusunpunaisesta tulevaisuudesta. Mutta jälkimmäisen olisi ihan yhtä lailla voinut antaa haave hyvästä avioliitosta. Ja toivo siitä, että voisin omilla ponnistuksillani päästä merkittävään asemaan yhteiskunnassa. Eli E!F!K! - se Sallillakin oli taka-ajatuxena.
ellauri345.html on line 77: Kuoleman pelko, joka sisältää kaikki muutkin, on äänekkäin. Sillä se on se, mikä eniten uhkaa luonnollisen elämän muodotonta panarkiaa, joka muodostaa myytin kiertoradan. Runoilijan vastenmielisyydellä kuolemaa ja kaikkea sitä merkitsevää kohtaan on äärimmäisen taikauskon piirteitä. Sekin on hyvin narsistista, cf. Saul Belov. Tiedetään, ettei kukaan koskaan saanut puhua hänen kanssaan kuolemista; vähemmän tiedetään, ettei hän koskaan mennyt vaimonsa kuolinvuoteelle. Hänen kirjeensä ilmaisevat saman tunteen oman poikansa kuolemaa kohtaan. Mikään ei ole merkittävämpää kuin kirje, jossa hän raportoi Zelternille tämän menetyksen ja hänen todella demoninen loppukaavansa: "Ja niin, yli haudan, eteenpäin!" Myös hänen elämänsä viimeisten vuosikymmenten ennennäkemätön itsekultti juurtui häneen. "Totuus ja taru", "Päivittäiset ja vuosittaiset muistikirjat", Schillerin kanssa käydyn kirjeenvaihdon julkaiseminen, huoli Zelterin kanssa ihmisestä ovat yhtä monta yritystä estää kuolema. Kuolemattomuus myönnetään vain suurmiehille.
ellauri345.html on line 372: Freudiges Gefühl von beiden riemullisen tunteen siitä Tuuli henkäisi ja tuntee sain:
ellauri347.html on line 73: Hätä herättää tunteen että "Apuuva!". Helpotus herättää kiitollisuuden tunteen, vaikka auttajaa ei olisi mailla halmeilla. Ei riitä tietää mistä on kiitollinen, pitäisi olla joku jota kiitellä, justiinsa kuten hädässä pitäisi olla joku jonka hälyttäisi paikalle. Nämä ovat laumaeläimen perusvaistoja. "Työ tehty on, mä pääsin voittajaxi. Kiitti siitä hei, siis tosi paljon."
ellauri347.html on line 243: Rakkautta Laupias piti persoonallisuutta luovana kykynä eikä tunteena, ja hän erotti tämän luovan kapasiteetin narsististen neuroosien ja kapitalismin eri muodoista. Se ei ollut tieto siitä, mitä muut ihmiset todella halusivat ja tarvitsivat, vaan tieto kanssaihmistensä anatomiasta, saati että sen tavoitetta kunnioittaisivat. Fromm väitti myös, että harvat ihmiset nyky-yhteiskunnassa bylsivät, suhteet ovat yleensä poissa useimmilta ihmisiltä, vastuu ja hoito puuttuu masuasukkailta syntiensä seurauksina osoituksena uskostaan, että Ninive ei halunnut pelastaa Joonasta Tooran tuntemuksensa perusteella. Fromm osoitti että kunnioitus, vastuu, housut pois ja hoitoon pyrkimisen taipumukset, joita yleisesti pidetään todisteena "todellisesta rakkaudesta", on tarinaa. Todellakin, Fromm katseli kokemusta "rakastumisesta" todisteena siitä, ettei ihminen kyennyt ymmärtämään rakkauden todellista luonnetta, johon hän uskoi aina kuuluvan sado-masokistiset taipumuxet kuten Friedalla.
ellauri347.html on line 319: Automaattiyhteiskuntaa käyttävä henkilö on kuin sosiaalinen kameleontti: Hän omaksuu ympäristönsä värin. Koska hän näyttää samalta kuin miljoona muita ihmisiä, hän ei enää tunne olevansa yksinäinen. Hän ei ehkä ole yksin, mutta hän on ei myöskään sitä itseään. Automaattikonformisti kokee jakautumisen välillä hänen aidot tunteensa ja värit, joita hän näyttää maailmalle. Hyvin paljon ollaan tässä mu Horneyn teorian linjoilla, mikä todistaa että Fromm ei ollut immuuni konformismille.
ellauri350.html on line 456: Friedmanin tutkimuksista käy ilmi, että karisma, jota voi kutsua myös intohimoksi tai säteilyksi, on tarttuvaa. Tulosten mukaan ihmiset, jotka saivat korkeat pisteet säteilevyydestä, ilmaisivat itseään positiivisesti sekä kirjallisessa että suullisessa viestinnässä. Tämä tutkijoiden määrittelemä "positiivisuus" on innokkuutta, optimistisuutta ja merkittävyyttä. Positiiviset tunteet tarttuvart muihin kuin korona ja saavat heidänkin mielialansa kohenemaan. On sinänsä kiinnostavaa, ettei ole merkitystä, tapaammeko me karismaattisia ihmisiä oikeasti vai näemmekö me heidät filmiltä. Heidän tapansa välittää viesti on tehokas, ja he saavat muut toimimaan sen mukaisesti. Karismaattiset ihmiset koetaan positiivisuutensa ansiosta myös viehättävinä ja puoleensavetävinä. Heidän silmänsäkin säteilevät. Siksi heidän viestinsä menee tehokkaammin perille, ja työssä he saavat enemmän aikaan. Silloin kun emme kommunikoi tunteen tasolla (vältämme katsekontaktia, eleemme ovat jäykkiä). vaikutusmahdollisuutemme vähenevät huomattavasti, emmekä vakuuta. Vastedes ollaan kiltisti, juurexet yhdessä vakutti.
ellauri351.html on line 404: Kokeile mielenterveystalon ilmaista izehoito-ohjelmaa! Ensimmäisessä osiossa saat tietoa aggressiivisuudesta ja aggressiontunteen heräämisestä. Toisessa osiossa lähdet kohti muutosta eli elämää, jossa hallitset toimintaasi paremmin. Viimeisessä osiossa suuntaat mieltä kohti tulevaa. Opit kohentamaan itsetuntoasi ja osoittamaan itsellesi myötätuntoa. Muista porukoista ei nyt välitetä.
ellauri351.html on line 720: Pelkästään siitä tosiasiasta, että hän on osa järjestäytynyttä väkijoukkoa, korkeakoulutettu perheenisä laskeutuu useita sivilisaation tikkaita. Eristettynä hän voi olla sivistynyt yksilö; väkijoukossa hän on barbaari – siis vaistonvaraisesti toimiva olento. Hänellä on mölyapinan spontaanius, väkivalta, julmuus ja myös primitiivisten olentojen innostus ja sankarillisuus, jos hullua riehumista sixi tahtoo sanoa. Opetuxesta ei ole juuri hyötyä, sillä tehdään vaan nenäkkäitä experttejä. Suvaitsemattomuus ja fanaattisuus ovat uskonnollisen tunteen välttämättömiä liitteitä.
ellauri351.html on line 724: Parlamentaarisissa kokouksissa kohdataan väkijoukkojen yleiset ominaisuudet: älyllinen yksinkertaisuus, ärtyneisyys, vihjailu, tunteiden liioittelua ja muutamien johtajien hallitseva vaikutus… On toisinaan kauheaa ajatella voimaa, joka yhdistyy vahvaan vakaumukseen. äärimmäinen ahdasmielisyys antaa miehelle arvovaltaa. Jos äänestäjät koostuisivat vain tieteillä täytetyistä henkilöistä, heidän äänensä eivät olisi parempia kuin tällä hetkellä. Heitä ohjaisivat pääasiassa heidän tunteensa ja juhlahenki. Sivilisaatioita luo ja ohjaa pieni älytön oligarkia, ei koskaan väkijoukot. Väkijoukot toimivat kuin mikrobit.
ellauri352.html on line 163: Sen lisäksi, että hän on kirjoittanut suuren kirjan "Descartes' Error", joka muutti ihmisten käsityksen nähdä "järjen ja tunteen" risteys, jossa hän opinnoissaan "lyö vetoa", että limbinen järjestelmä (aivojen osa, joka hallitsee tunteita) ja perustoiminnot) ja neokortex (osa järkeä) liittyvät toisiinsa, koska ne toimivat aina yhdessä. Hänen ikonisin lause kirjassa on: "jokainen rationaalinen ilmaisu perustuu tunteisiin". Tollasia dagot ovat, tunneihmisiä. Vetävät fadoja kapakassa vedet silmissä. Sitäpaizi höh, Descartes erotti sielun ruumiista, ei sielua ja henkeä kuten Klages ja muut nazit albumissa 345.
ellauri352.html on line 167: Esittämällä siis hypoteesinsa järjen ja tunteen välisestä intiimistä suhteesta, Damásio havainnollistaa oman lääketieteellisen uransa vertauskuvallisia patologioita, jotka tukevat sitä, kuinka tunne ja järki tai kognitio ovat erottamattomia. Samalla kirjailija osoittaa, kuinka emotionaaliset prosessit: ovat niitä, jotka tekevät ihmisestä todella ihmisen; he tarjosivat koko nykyisen laajan epistemologisen ohjelmiston; ja ovat aina seuranneet lajia.
ellauri352.html on line 183: Silti tunteen ja järjen vastakkainasettelu ei ole väärinkäsitys, vaan se on koko moraalin a ja o. Moraali tulee kuvaan kun ei mennä ekan tunteen mukana vaan mietitään mikä siirto olis paras pitemmässä juoxussa. Preferenssit siinäkin on mukana, vaikkei välttämättä samat tunteet. Ei välttämättä maximoida omaa välitöntä voittoa ja tappiota, vaan ehkä välillistä. Tuntuu mukavalta samarialaisena auttaa lähimmäistä vaikka se voi vähän kirpasta. Sillä perusteella voi riistäjääkin vähän satuttaa.
ellauri352.html on line 251: Pahinta on valtion ja hallinnon heikkeneminen, jopa mureneminen. Silloin yhteiskunnassa on suuri joukko turvattomia, exyneitä ja vihaisia ihmisiä kuin syysampaisia. Kazokaa vaikka Irakia ja Isistä jenkkivapautuxen jälissä. Sodankäynti on enemmän tunteen kuin politiikan asia. Kiitos hei Mohadded Atta avusta! Emme olisi pystyneet siihen ilman sinua! huutavat pahat Bushit Texasin puskista.
ellauri352.html on line 277: Viha – Kun henkilö ymmärtää, että kieltäminen ei voi jatkua, hän turhautuu, varsinkin läheisille henkilöille. Tietyt tämän vaiheen läpikäyvän henkilön psykologiset reaktiot olisivat: "Miksi minä? Se ei ole reilua!"; "Kuinka tämä voi tapahtua minulle?"; "Kuka on syyllinen?"; "Miksi tämä tapahtuisi?". Jotkut saattavat vastustaa rakkaansa, hoitohenkilökuntaa ja muita perheitä. Kübler-Rossin toisessa kirjassa, Usein kysytyt kysymykset kuolemasta ja kuolemasta, hän korostaa ihmisten tarvetta tehdä parhaansa antaakseen tässä vaiheessa olevien tuntea tunteensa ja yrittää olla ottamatta vihaa henkilökohtaisesti.
ellauri362.html on line 135: Palattuaan Hertfordshireen Bingley ja Darcy kutsuvat Bennetsit virallisesti Longbourniin. Vierailun aikana Darcy ja Elizabeth käyttäytyvät muodollisesti, mutta Bingley ja Jane köyrivät siivouskomerossa ja alkavat nopeasti uudelleen kiintyä toisiinsa. Seuraavan vierailun aikana Darcy vakuuttuu siitä, että Bingleyn ja Janen kiintymys on aitoa ja kestävää, ja tämän jälkeen hän tunnustaa Bingleylle aiemman petoksen parin erottamisessa. Näiden uusien tietojen perusteella Bingley pyytää Janea välittömästi tekemään hänestä onnekkain mies, ja hän hyväksyy. Koska Elizabeth ei ole antanut Darcylle mitään merkkejä siitä, että hänen tunteensa häntä kohtaan olisivat muuttuneet, Darcy palaa Lontooseen. Hän ei ole halukas satuttamaan toista hylkäämistä.
ellauri362.html on line 141: Darcy kaxoisnelistää Longbourniin ja lähtee kävelylle Elizabethin kanssa. Darcy - "Olet liian antelias vähättelemään kanssani. Jos tunteesi ovat edelleen samat kuin viime huhtikuussa, kerro se minulle heti. Kiintymykseni ja toiveeni ovat ennallaan, mutta yksi sana sinulta hiljentää minut tästä aiheesta ikuisiksi ajoiksi." Elizabeth – "Mr. Darcy. Pyydän… tunteeni… Tunteeni ovat kokeneet niin merkittävän muutoksen tuon valitettavan päivän jälkeen viime keväällä, että voin vain vilpittömästi kiitollisin mielin ja mitä syvimmällä ilolla ottaa vastaan vakuutuksesi, että sinun jatkuu samoin.”
ellauri362.html on line 215: Kun yhessä käyskeltiin, tunnustin tunteeni, As together we roam’d, I the passion confess’d,
ellauri362.html on line 673: on menettänyt sydämensä hienomman tunteen;
ellauri367.html on line 249: Kuitenkin neljännessä vuosikongressissa esitettiin ehdotus, että Venäjä olisi muutettava kansakuntien liittovaltioksi ilman viittausta kotialueeseen sillä ehdolla, että kansalaisuuden käsitettä tulisi soveltaa juutalaisiin. Kuitenkin kompromissina tämän ehdotuksen vastustajien kanssa päätettiin olla kampanjoimatta juutalaisten autonomian puolesta konkreettisena vaatimuksena "kansallisen tunteen paisuttamisen" pelosta, joka oli omiaan "hämentämään proletariaatin luokkatietoisuutta ja johtamaan šovinismiin".
ellauri371.html on line 440: Nykyään goy-tuomarit tekevät myönnytyksiä kaikenlaisille rikoshyypiöille ilman oikeaa käsitystä heidän nimittämisestänsä, koska nykyiset hallitsijat, kun tuomareita nimitetään virkaan, eivät välitä sisäisestä pakosta antaa heille velvollisuudentunteen ja liiketoiminnan tunteen, joka tulee niiltä vaatia. Kuin eläin vapauttaa goy itsensä saadessaan lapsia saaliiksi, joten goyit antavat lapsilleen luvan mennä paikkoihin ajattelemattakaan selittää heille, mitä varten se yx paikka on tarkoitettu, mihin se on luotu. Siksi heidän valtansa ja tuhonsa muodostuvat itsestään omien toimiensa kautta huonona hallintona. Otetaan esimerkki tuloksesta - näistä teoista on toinen opetus hänen oikeutensa ilmiöistä. Poistamme liberalismin kaikesta tärkeästä osastomme uusista strategisista viroista alkaen mikä riippuu alaisten koulutuksesta aiheena sosiaalinen järjestys. Vain fixut ihmiset, hammaslääkärit ja pankinjohtajat, pääsevät näihin viesteihin, eli ne, jotka koulutamme hallintoon plus aktiiviseen hallintaan. Vastaanottaja maxaa postimaxun.
ellauri386.html on line 573: Euroopassa 1900-luvulla käytyjen kahden suursodan jälkeisen historian valossa Dostojevskin ja Solovjovin pahimmat pelot näyttäisivät toteutuneen, sillä ei ole nähty ortodoksisen maailmankirkon syntyvän ja laajenevan Venäjältä Eurooppaan, vaan jotakin aivan muuta. Eurooppa on puolessa vuosisadassa yhdistynyt Euroopan unioniksi, jättänyt Venäjän ulkopuolelleen ja asteittain laajentunut painaen Venäjää kohti Aasiaa, minne niin monet eurooppalaiset kautta vuosisatojen ovat katsoneet Venäjän kuuluvankin. Kuva Dostojevskin ja Solovjovin painajaisesta täydentyy, kun muistetaan, miten Euroopan yhdentyminen on käynnistynyt. Yksi tärkeä aatteellis-poliittinen sysäys yhdentymiseen lähti roomalaiskatolisesta valtiomieskolmikosta Rober Schuman (Ranskan pääministeri ja ulkoministeri vuosina 1947-1952), Alcide de Gasperi (Italian pääministeri vuosina 1945-1953) ja Konrad Adenauer (Länsi-Saksan liittokansleri vuosina 1949-1963). Näiden kolmen paskakasan yhteistyön perustana oli heille yhteinen kristillisdemokraattinen puoluetausta ja saksan kieli. Sen lisäksi tähän Euroopan yhdentymiskehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet sodanjälkeiset aatteet ja politiikka Venäjällä. Sosialistisesta Neuvostoliitosta Eurooppa sai yhteisen vihollisen, jonka luoma uhka oli omiaan lähentämään eurooppalaisia valtioita toisiinsa ja tasoittamaan niiden kansallisia tunteita ja eturistiriitoja. EEC:n syntymiseen johtaneen Rooman sopimuksen (1957) luonnostelija belgialainen Paul-Henri Spaak on muistelmissaan The Continuing Battle: Memoirs of a European, 1936-1966 työntänyt monet "Euroopan yhdentymisen isät" korokkeelta väittämällä, että tuo titteli ei kuulu kenellekään muulle kuin Josef Stalinille. Näin todetessaan Spaak tulee ilmaisseeksi myös eurooppalaisten pohjimmaisen tunteen Venäjää kohtaan: pelon ja torjunnan.
ellauri389.html on line 137: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri399.html on line 128: 00:50 Niin pitkälle kuin muistan, varhaisesta lapsuudesta asti, olen aina ollut täysin kiehtonut ajatus kuolemasta. Nyt saatat ajatella, että se on jotenkin sairasta, mutta tiedät, kun lapsi sanoo yöllä lauseen "Jos minun pitäisi kuolla ennen kuin herään", siinä on jotain aivan outoa . Millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä? Nyt useimmat järkevät ihmiset vain hylkäävät ajatuksen. He sanovat, ettet voi kuvitella sitä. He kohauttavat olkapäitään ja sanovat: "No, siitä se tulee." Mutta luulen, että olen yksi niistä vihamielisistä ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä sellaiseen vastaukseen. Ei sillä, että yrittäisin löytää jotain muuta sen lisäksi, vaan että olen aivan kiehtova siitä, millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä. 01:57 Tarkoitan, että monet ihmiset ajattelevat, että se on kuin menisi pimeyteen ikuisesti tai haudattaisiin elävältä. Mutta ilmeisesti se ei olisi ollenkaan niin, koska tunnemme pimeyden kontrastina - ja vain kontrastina - valon kanssa. Minulla on ystävä – tyttö, joka on erittäin älykäs ja sananvalkoinen – ja hän syntyi sokeana, eikä hänellä ole pienintäkään aavistustakaan, mitä pimeys on. Sana merkitsee hänelle yhtä vähän kuin sana "valo". 02:38 Joten jos menisit nukkumaan – et ole tietoinen pimeydestä nukkuessasi – ja niin jos menisit uneen, tajuttomuuteen, aina ja aina ja aina, se ei olisi ollenkaan kuin menisit pimeyteen. , se ei olisi ollenkaan kuin elävältä haudattu. Ihan kuin itse asiassa sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ei vain sinä, vaan myös kaikki muu. Olisit siinä tilassa kuin et olisi koskaan ollut. Ja siellä ei tietenkään olisi ongelmia, ei olisi ketään, joka katuisi minkään menetystä, sitä ei voisi edes kutsua tragedioksi, koska ei olisi ketään, joka kokisi sen tragediana. Se olisi – yksinkertaista – ei mitään. Ikuisesti ja ikuisesti, koska sinulla ei vain olisi tulevaisuutta, sinulla ei olisi myöskään menneisyyttä eikä nykyisyyttä. 04:00 Nyt luulisi, että se oli se kohta, jossa sanoimme: "No, puhutaan jostain muusta." Mutta en ole tyytyväinen siihen; Kieltäydyn, koska tämä saa minut ajattelemaan kahta muuta asiaa. Tämä tyhjyyden tila saa minut ensinnäkin ajattelemaan - ainoa asia, jonka saan kokemuksessani lähellä tyhjyyttä, on se, miten pääni näyttää silmiini. Koska minusta tuntuu, että siellä on maailma – ikäänkuin – silmieni edessä, ja sitten silmieni takana ei ole mustaa täplää, ei ole edes sumeaa kohtaa. Ei ole yhtään mitään. En ole tietoinen päästäni, ikään kuin mustana aukona kaiken tämän valoisan visuaalisen kokemuksen keskellä. Siinä ei ole edes kovin selkeitä reunoja, koska näkökenttä on soikea. Ja jos liikutan sormiani näkökenttääni pitkin, se on näin, ja tämä on kohta, jossa sormeni vain katoavat näkyvistä. Epämääräinen reuna. Mutta sitten tämän ovaalin takana ei ole mitään. Ihan vain näköaistin perusteella. Tietysti, jos käytän sormiani ja kosketan, voin tuntea jotain silmieni takana. Mutta jos käytän näköaistia yksin, siellä ei vain ole mitään. Nyt kuitenkin siitä tyhjyydestä, jonka näen. No, se on ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen. 06:00 Seuraava asia, jota se saa minut ajattelemaan, on tämä: jos olen kuollessani kuin en olisi koskaan ollutkaan, niin olin sellainen ennen syntymääni. Koska - aivan kuin yrittäessäni palata silmieni taakse ja löytää mitä siellä on, tulen tyhjään paikkaan - jos yritän muistaa takaisin ja takaisin, ja takaisin ja takaisin, minulla on varhaisimmat muistoni ja sitten , niiden takana ei mitään. Täysin tyhjä. Mutta aivan kuten tiedän, että silmieni takana on jotain käyttämällä sormia pääni päällä, niin tiedän muiden tietolähteiden kautta, että ennen syntymääni oli jotain tekeillä. Siellä oli isäni ja äitini, ja heidän isänsä ja äitinsä, ja koko maapallon aineellinen ympäristö ja sen elämä, josta he tulivat, ja sen takana aurinkokunta ja sen takana galaksi ja sen takana kaikki galaksit , ja sen takana… toinen tyhjä: välilyönti. 07:11 Joten ajattelen, että jos palaan, kun olen kuollut, tilaan, jossa olin ennen syntymääni, enkö voisi tapahtua uudestaan? Tiedätkö, se mikä on tapahtunut kerran, voi hyvin tapahtua uudelleen. Jos se tapahtui kerran, se on poikkeuksellista, eikä se todellakaan ole kovin erikoisempaa , jos se tapahtuisi uudestaan. Toisin sanoen tiedän varmasti – koska olen nähnyt ihmisten kuolevan ja olen nähnyt ihmisiä syntyvän heidän jälkeensä –, että (joka tapauksessa) kuolemani jälkeen ei synny vain joku, vaan myös lukemattomia muita olentoja. . Että minä tiedän. Me kaikki tiedämme sen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta mikä meitä huolestuttaa, on se, että kun olemme kuolleet, ei voi olla mitään ikuisesti, ikään kuin siitä olisi syytä huolehtia. Ennen syntymääsi ei ollut tätä samaa ikuisesti mitään, ja kuitenkin tapahtuit. Ja jos tapahtui kerran, voit tapahtua uudelleen. 08:40 Mitä se nyt tarkoittaa? No, päästään siihen ensin sen yksinkertaisimmalla tavalla, ja selittääkseni itseni minun on keksittävä uusi verbi: tämä on verbi I . Ja ensinnäkin kirjoitamme sen I-kirjaimella, mutta sen sijaan, että se olisi pronomini, kutsumme sitä verbiksi. Universumi on . Se on minä -ed minussa ja se on sinussa. Kirjoitetaan nyt sana silmä uudelleen . Kun puhun "nähdä silmällä jotain", se tarkoittaa katsoa jotain, olla tietoinen jostakin. Joten muutamme oikeinkirjoitusta ja sanomme universumin silmät ; se tulee tietoiseksi itsestään meissä jokaisessa. Ja se katselee jatkuvasti ja joka kerta kun se katsoo , jokainen meistä, jossa se katsoo, tuntee olevansa kaiken keskipiste. Ja että tiedän, että sinä tunnet olevasi minä, aivan samalla tavalla kuin minä tunnen olevani minä . Ja meillä kaikilla on sama tyhjän tausta. Emme muista tehneemme sitä aiemmin, mutta sitä on kuitenkin tehty ennenkin. Uudelleen, uudestaan ​​ja uudestaan, ei vain ennen ajassa, vaan kaikkialla ympärillämme kaikkialla muualla avaruudessa on kaikki; on universumi I-ing 10:11 Katsokaa nyt, yritän tehdä tämän selvemmäksi tällä tavalla: kun sanon "Se on universumi I-ing ", kuka minä on ? Mitä tarkoitat 'minä'? No, sillä voit tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta voit tarkoittaa sitä, mitä kutsutaan egoksesi, persoonallisuutesi. Mutta se ei ole sinun todellinen minäsi, koska persoonallisuutesi on käsityksesi itsestäsi ; se on kuvasi itsestäsi. Ja se koostuu siitä, miten tunnet itsesi, kuinka ajattelet itsestäsi, ja se on täynnä sitä, mitä kaikki ystäväsi ja sukulaisesi ovat kertoneet sinulle itsestäsi. 10:55 Joten kuvasi itsestäsi – kuinka ilmeisesti tahansa – et ole enää sinä kuin valokuvasi tai enemmän kuin kuva mistään . Kaikki kuvamme itsestämme eivät ole muuta kuin karikatyyrejä. Useimmille meistä ne eivät sisällä tietoa siitä, kuinka kasvatamme aivojamme, kuinka työskentelemme hermoihimme, kuinka kierrätämme verta, kuinka eritämme rauhasten kanssa ja miten muokkaamme luita. Se ei sisälly sensaatioon tai kuvaan, jota kutsumme egoksi. Ilmeisesti siis egokuva ei ole minun minäni. 11:40 Joten minun minäni sisältää kaikki nämä tekijät, joita voisimme sanoa, että keho tekee: verenkierto, hengitys, hermojen sähköinen toiminta - kaikki tämä olen minä, mutta en tiedä siitä mitään . en tiedä miten se tuli yhteen, en tiedä miten se rakennettiin. Ja silti teen kaiken tämän, jos se on totta, myös sanoakseni "hengitän. Minä kävelen. Mielestäni. Olen tajuissani." En tiedä miten pärjään, mutta teen sen samalla tavalla kun kasvatan hiuksiani. Minun täytyy siis paikantaa itseni keskipiste – minun minäni – syvemmälle tasolle kuin egoni, joka on kuvani tai käsitykseni itsestäni. 12:41 Mutta kuinka syvälle mennään?Voimme sanoa, että keho on minä , mutta keho tulee ulos muusta maailmankaikkeudesta, tulee ulos kaikesta energiastaan. Joten se on maailmankaikkeus, joka minä olen . Universumi on samalla tavalla kuin omenapuu tai tähti loistaa . Ja omenan keskipiste on puu, loistavien keskipiste on tähti, ja niinpä minän peruskeskus – eli Itse – jota kutsutaan tässä tapauksessa Alan Wattsiksi, joka on vain nimi. tälle tietylle fyysiselle organismille; kukinta tästä erityisestä ympäristöstä, loistaa ulos tästä ympäristöstä – tekee kaiken tämän ikuisen maailmankaikkeuden keskuksen .Voi, ikuinen – asia on ollut olemassa kymmenen tuhatta miljoonaa vuotta ja todennäköisesti jatkuu vielä ainakin niin paljon, joten emme murehdi kuinka kauan se jatkuu. 13:55 Mutta - toistuvasti - se on , joten minusta tuntuu täysin järkevältä olettaa, että kun kuolen ja tämä fyysinen ruumis haihtuu ja koko muistijärjestelmä sen mukana, niin se on jälleen kerran tietoisuus, joka minulla oli ennen - ei aivan samalla tavalla – vaan vauvan syntymästä. Syntyy tietysti lukemattomia vauvoja, ei vain ihmisvauvoja, vaan sammakkovauvoja, kaniinivauvoja, hedelmäkärpästen vauvoja, vauvaviruksia, bakteereja, ja kuka heistä aion olla? Vain yksi heistä, ja silti jokainen heistä. Koska tämä kokemus tulee aina yksikössä, yksi kerrallaan. Mutta ehdottomasti yksi niistä. 15:03 Itse asiassa sillä ei ole paljon väliä. Sillä jos synnyin uudesti hedelmäkärpäsenä, luulisin, että hedelmäkärpäsenä oleminen oli tavallista, tavallista tapahtumien kulkua. Ja luonnollisesti luulisin olevani tärkeä henkilö – erittäin sivistynyt olento – koska hedelmäkärpäsillä on ilmeisesti korkea kulttuuri. Emme edes tiedä, miten sitä etsiä, mutta luultavasti heillä on kaikenlaisia ​​sinfoniaa, musiikkia ja taiteellisia esityksiä siinä, miten valo heijastuu heidän siivistään eri tavoin, kuinka he tanssivat ilmassa, ja he sanovat: "Oi, katso häntä! Hänellä on oikea tyyli! Katso, kuinka auringonvalo nousee hänen siivistään!" Ja he ovat maailmassaan yhtä tärkeitä ja yhtä sivistyneet kuin me omassa maailmassamme, jotta jos heräisin hedelmäkärpäsenä, en tunteisi itseäni (ikään kuin) erilaiseksi kuin silloin Herään ihmisenä. Olisin tottunut siihen. 15:58 "No", sanot kuitenkin, "se en olisi minä ! Sillä jos se olisin minä uudelleen, minun pitäisi muistaa, millainen olin ennen." Selvä, mutta et – nyt – muista, millainen olit ennen, ja silti olet tarpeeksi tyytyväinen ollaksesi se minä, joka olet. Itse asiassa se on täysin hyvä järjestely tässä maailmassa, että emme muista mitä se oli ennen. Miksi? Koska monimuotoisuus on elämän mauste, ja jos muistaisimme, muistaisimme, muistelimme tehneemme tämän uudestaan ​​ja uudestaan, ja uudestaan ​​ja uudestaan, meidän pitäisi kyllästyä. Ja aivan kuten muisto on kaunis asia, joka täytyy muistaa, ilman muistia emme voi olla älykkäitä. Mutta aivan kuten olen selittänyt, että hahmon näkemiseksi pitää olla tausta, jotta muisto olisi arvokas, pitää olla myös unohdus. 07:01 Siksi nukumme joka yö virkistäytyäksemme: menemme alitajuntaan, jotta tietoisuuteen paluu on jälleen hieno kokemus. No, kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan – kun päivästä toiseen muistamme menneitä päiviä (vaikka univäli onkin) – tulee kohta, jolloin todellakin , jos ajattelemme, mikä on meidän todellista mieltymystämme. , haluamme unohtaa kaiken , mikä meni ennen, jotta voimme saada poikkeuksellisen kokemuksen nähdä maailma jälleen vauvan silmin – olipa vauva mikä tahansa. Joten se on täysin uusi ja meillä on (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) kaikki hämmästyttävä ihme, joka lapsella on; kaikki havainnon eloisuus, jota emme voi saada, jos muistamme kaiken ikuisesti. 17:52 Joten näetkö mitä tapahtuu? Maailmankaikkeus on järjestelmä, joka ei vain unohda itsensä ja muistaa sitten uudelleen niin, että aina on jatkuvaa muutosta ja jatkuvaa vaihtelua ajan kuluessa, vaan se tekee sen myös avaruuden aikavälillä katsomalla itseään jokaisen eri elämisen läpi. organismi antaa ikään kuin kokonaisvaltainen näkemys – tiedäthän, se on tapa päästä eroon ennakkoluuloista: päästä eroon yksipuolisesta näkemyksestä. Joten kuolema on siinä mielessä valtava vapautus yksitoikkoisuudesta. Se asettaa täydellisen unohtamisen välin rytmiseen päälle ja pois, päälle ja pois, jotta voit aloittaa kaiken alusta etkä koskaan kyllästy. 18:56 Mutta pointti on, että jos kuvittelet ajatuksesta olla mitään aina ja aina ja aina, sanot todella: "Kuolemani jälkeen maailmankaikkeus pysähtyy." Ja mitä sanon on: ei, se jatkuu aivan kuten se tapahtui, kun sinä synnyit. Saatat sanoa, että sinun mielestäsi on uskomatonta, että sinulla on useampi kuin yksi elämä. Mutta sanon ensinnäkin, eikö olekin uskomatonta, että sinulla on tämä ? Eikö olekin uskomatonta, että tässä olet menneisyytesi keskellä? Miksi, se on hämmästyttävää. Joten jos se on hämmästyttävää, se voi aina tapahtua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. 19:52 Tämä tarkoittaa siis sitä, että aivan kuten et tiedä kuinka onnistut olemaan tietoinen, kuinka onnistut kasvattamaan ja muotoilemaan tätä kehoasi, se ei tarkoita, että et tee sitä. . Samoin et tiedä, kuinka universumi loistaa tähdet, muodostaa tähtikuvioita ja galaksit galakseja – et tiedä. Mutta se ei tarkoita, ettet tee sitä samalla tavalla kuin hengität tietämättä kuinka hengität. Jos sanon: "Todella ja todella, minä olen koko tämä universumi" tai - toisin sanoen - "Tämä tietty organismi on koko maailmankaikkeuden tekemä minä-olento ", ja joku voisi sanoa minulle: "No kuka helvetissä luuletko olevasi? Oletko sinä jumala? Lämmitteletkö galakseja? Pystytkö sitomaan Plejadien makeat vaikutteet tai löysäätkö Orionin siteet ? ” Ja minä vastaisin siihen: ”Kuka helvetti sinä luulet olevasi ? Voitko kertoa minulle, kuinka kasvatat aivosi, miten muotoilet silmämunasi ja kuinka pystyt näkemään? No, jos et voi kertoa minulle sitä, en voi kertoa sinulle, kuinka lämmitän galaksia." Vain: Olen paikantanut itseni keskuksen syvemmälle ja yleismaailmallisemmalle tasolle kuin me kulttuurissamme olemme tottuneet tekemään. 21:43 Niin sitten,jos tuo universaali energia on todellinen minä – todellinen Itse, joka on kuin kaikki nämä erilaiset organismit leviävät eri tiloihin tai paikkoihin ja tapahtuvat uudestaan ​​ja uudestaan ​​ja uudestaan ​​eri aikoina – meillä (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) on ihmeellinen järjestelmä menossa. josta voit olla ikuisesti yllättynyt. Universumi on todella järjestelmä, joka jatkuvasti yllättää itsensä. Monilla meistä (etenkin teknisen osaamisen aikakaudella) pyrkimys saada kaikki hallinnassamme on väärä kunnianhimo, koska sinun tarvitsee vain ajatella hetken: millaista olisi, jos todella tietäisit ja hallitset kaikki? Oletetaan, että meillä on superkolossaali teknologia, joka voisi mennä villeimmille unelmillemme teknologisesta osaamisesta, jotta kaikki tapahtuva olisi ennalta tiedossa, ennustettavissa ja kaikki olisi hallinnassamme? Miksi, tiedätkö, se olisi kuin rakastelisi muovinaisen kanssa. Siinä ei olisi yllätystä, ei äkillistä vastauskosketusta – aivan kuin kosketamme toista ihmistä, se ei ole kuin koskettaisi jotain muovista valmistetta. Sieltä tulee vastaus, jotain odottamatonta. Ja sitä me todella haluamme, kun haluamme olla yhteydessä toiseen. 23:25 Näet, et voi kokea tunnetta, jota kutsut "itseksi", ellei se ole ristiriidassa "toisen" tunteen kanssa. Se on kuin tunnettua ja tuntematonta, valoa ja pimeyttä, positiivista ja negatiivista. Muuta tarvitaan, jotta voit tuntea itsesi. Eikö se sitten ole se järjestely, jonka haluat? 23:54 Ja niin, samalla tavalla, etkö voisi sanoa, että järjestely, jonka haluat, ei ole muistaa – muisti on aina, muista, kontrollin muoto : minulla on se mielessä, muistan sen, tiedän numerosi. Olet hallinnassa. Jos nyt jatkat muistamista, muistamista ja muistamista, se on kuin kirjoittaisit paperille ja jatkaisit kirjoittamista, ja kirjoittamista ja kirjoittamista, kunnes paperille ei jää tyhjää tilaa. Muistisi on täynnä, joten sinun on pyyhittävä kaikki puhtaaksi, jotta sinulla on valkoinen paperi uudelleen ja voit alkaa kirjoittaa sille uudelleen. 24:36 Sitä kuolema siis tekee meille: se pyyhkii liuskekiven puhtaaksi ja myös – katsoen sitä planeetan väestön ja ihmisorganismin näkökulmasta – se puhdistaa meidät jatkuvasti. Ja ajatus teknologiasta, jonka avulla jokainen meistä voisi olla kuolematon, olisi jotain, joka täyttiisi planeetan vähitellen ihmisillä, joilla on toivottoman täynnä muistoja. He olisivat kuin ihmiset, jotka asuvat talossa, johon he olisivat keränneet niin paljon omaisuutta, niin paljon kirjoja, niin monia maljakoita, niin monia veitsisarjoja ja haarukoita, niin monia pöytiä ja tuoleja, niin monia sanomalehtiä. – ei olisi tilaa liikkua! Tarvitsemme tilaa elääksemme. Ja avaruus on eräänlaista tyhjyyttä. Ja kuolema on eräänlainen tyhjyys. Kaikki on sama periaate. Ja asettamalla ikään kuin lohkoja tai tyhjyyden tiloja - avaruuden tiloja - jonkin tilojen väliin saamme elämän asianmukaisesti erilleen. Saksan sanaa käyttäen: Lebensraum , "huone asumiseen". Sitä avaruus antaa meille, ja sen antaa meille kuolema. 26:00 Katso nyt: huomaa, että kaikessa, mitä olen sanonut kuolemasta, en ole tuonut sisään mitään, jota voisin kutsua pelotukseksi. En ole tuonut mitään tietoa mistään, jota et jo tiedä. En ole vedonnut mihinkään mystiseen tietoon sieluista, muistoista entisistä elämistä tai sellaisista. Olen vain puhunut siitä termeillä, jotka me jo tiedämme. Joten jos sanot: "Kaikki tämä ajatus, joka ihmisillä on haudan takana olevasta elämästä, on vain toiveajattelua", sanon: "Okei. Minä myönnän sen." Oletetaan, että se on toiveajattelua ja että kun olemme kuolleet, ei vain ole mitään . Todettakoon se tosiasia: se tulee olemaan loppu. Huomaa nyt ensinnäkin, että se on pahin asia, jota sinun täytyy pelätä. Pelottaako se sinua? Kuka pelkää? Oletetaan, että se loppuu? Ei enää ongelmia! 27:11 Mutta sitten tulet huomaamaan, että tämä tyhjyys – jos noudatit väitettäni – on jotain, josta sinä ikään kuin pomppaat jälleen , aivan kuten pomhdit alun perin syntyessäsi: sinä pommitat tyhjyydestä. Tyhmyys on eräänlaista pomppimista, koska se merkitsee – mikään ei merkitse mitään. Joten palaat takaisin. Kaikki uutta, kaikki erilaista, ei mitään verrattavaa aikaisempaan, virkistävä kokemus. 27:43 Jajos siis saat tämän tunteen – aivan kuten sinulla ei ole mitään käsitystä silmiesi takana – saat tuntemattomuuden tunteen (erittäin voimakkaan, pirteän tyhjyyden) koko olemuksesi taustalla, eikä siinä ole mitään pelättävää. , silloin – tällä tavalla – voit tulla ihmiseksi, jolle loppuelämä on kastiketta, koska olet jo kuollut. Tiedät, että tulet kuolemaan. Sanomme, että yksi asia on varma, se on kuolema ja verot. Ja meidän jokaisen kuolema nyt on yhtä varma kuin se olisi, jos kuolisimme viiden minuutin kuluttua. Joten missä on ahdistuksesi, missä on puhelusi? Pidä itseäsi jo kuolleena, jotta sinulla ei ole mitään menetettävää.Turkkilainen sananlasku sanoo: "Se, joka nukkuu lattialla, ei putoa sängystä." Joten samalla tavalla henkilö, joka pitää itseään jo kuolleena, joka – siis et ole käytännössä mitään. Sadan vuoden päästä olet kourallinen pölyä. Se tulee olemaan totta. Hyvä on. Toimi tuon todellisuuden mukaan, etkä yllätä itsesi yllättäen mistään: tuosta mitä enemmän tiedät, ettet ole mitään, sitä enemmän tulet olemaan jotain.
ellauri401.html on line 43: Missä menee raja positiivisen kansallistunteen ja negatiivisen nazionalismin välillä? — 9.8.2024. Tuo raja on häilyvä ja hienonhieno.
ellauri401.html on line 264: Oli taas heräymyxen paikka. Jee-suxen sanoja lukiessaan sisäiset verilähteet menivät taas auki ja hänen silmänsä kyyneltyivät ja hän itki ymmärtäessään, että ”tuossahan puhui vain tavallinen ihminen, joka ymmärsi elämää ja tiesi, kuinka minä ihmisenä ajattelin ja kuinka itse asiassa ihmisen oli pakko ajatella”. Havainto vaikutti Pekkaan niin voimakkaasti, että hän vain itki ja oli ”jonkinlaisessa merkillisessä väreilytilassa ja autuuden tunteen vallassa”. Pekka tunsi hengessään, että Jeesus oli ihminen, opettaja, neuvonantaja, konsulentti ja veli, joka ymmärsi häntä. Hänelle selvisi, että totuuden etsintä, joka asettaa kaikki vaa’alle, elämän ja kuoleman, on vain karhun elämää, saa mettä ammentaa.
ellauri401.html on line 443: Venäjän reissulla 1913 Pekka arveli saaneensa näkymättömässä hengen maailmassa kosketusta useampaankin Venäjän eevaan. Ervast kuvaili, mitä oli kokenut deevan luonteesta, ja kertoi lopuksi veikkauxensa Venäjän tulevaisuuden näkymistä: Ennenkuin kaksi vuotta on kulunut, on tapahtunut Venäjällä semmoista, joka varmasti viittaa uuden ajan tuloon. Tulee sota tai vallankumous – ehkä molempia, jonka jälkeen aamu sarastaa. Niinkuin Venäjä (ja Suomi) on ensimmäinen maa Europassa, jonka yli nouseva aurinko levittää säteensä, niin on myös Venäjä (ja Suomi) oleva ensimmäinen maa Europassa, jonka taivaanrannalle veljeyden aurinko nousee: uusi yhteiskuntaelämä on täällä saava alkunsa, kärsikäämme siis nurkumatta sen synnytystuskia. Arvio heitti 2 vuodella. Veljeys jatkuu tänäänkin Kainin ja Abelin merkeissä. Ervastin päätön puhe liikutti venäläisiä teosofeja ja Kamensky tulkitsi heidän tunteensa uudessa Ervastille omistetussa saxankielisessä puheessa kun Pekka ei osannut riittävästi venättä. Kun sota syttyi elokuussa 1914, Ervast käveli huoneessaan edestakaisin ja ajatteli: ”Nyt kaikki menee nurin. Ovatko jumalien laskut pettäneet?”
ellauri405.html on line 539: Runo on myös rukouksen tai toipiakunimen muoto, mutta runoilija ei lausu sitä; se löytää oman lausunnonsa hänen kauttaan. Pasternak vertaa runollisten virtausten voimaa "suurten jokikiillotuskivien virtaan ja pyörien kääntämiseen sen liikkeessä".... Kun Zhivago taipuu tähän ylivoimaiseen tunteen, hän astuu shamaniseen transsaaniin, ekstaasin.... Näiden ensimmäisten Varykinon öiden aikana runoilija ylittää quotidian-ajan ja tilan ja matkustaa yliluonnolliseksi aikaan/avaruuteen. Siellä fyysiset ja henkiset sääri- ja hengellisiä sääriä ovat fuusioituneet. Zhivagon lyhyt rukous paljastaa, että hän on pystynyt palauttamaan alkukantaisen kommunikaation taivaan ja maan välillä, että hän on palannut myyttimäiseen aikaan. Näin ollen hän ei vain kirjoita laukkaavasta ritarista; hänestä tulee ratsastaja, ja runoilijan rukouksesta tulee "entisen mestarin" rukousta:
ellauri409.html on line 779: Tämä puhe, jonka nimi on myös "Tulipalosaarna", varoittaa siitä, että on parempi, että sisäinen aistinpohja (silmä, korva jne.) repeytyy palavalla välineellä kuin että "tarrataan merkkiin" ( nimittaggāho ) ulkoisesta aistista. pohja (näkyvä muoto, ääni jne.); sillä sellainen tarttuminen voi johtaa uudestisyntymiseen alemmalla tasolla. Tartunnan sijaan hyvin opetettu jalo opetuslapsi erottelee ( pa ṭ isañcikkhati ) sisäisen aistipohjan, ulkoisen aistipohjan, siihen liittyvän tietoisuuden ja kontaktin sekä niistä johtuvan tunteen pysymättömyyden. Tällainen syrjintä johtaa vapautumiseen.
ellauri413.html on line 98: Tässä on lainaus "Kulttuurista ja arvosta", joka mielestäni tiivistää koko kirjan tunteen: "Huumori ei ole mieliala, vaan tapa katsoa maailmaa. Jos siis pitää paikkansa sanoa, että huumori syrjäytettiin Natsi-Saksassa, se ei tarkoita, että ihmiset eivät olisi olleet hyvällä tuulella tai mitään sellaista, vaan jotain paljon syvempää ja tärkeämpää."
xxx/ellauri010.html on line 819: 6. Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
xxx/ellauri027.html on line 663: On todettu, että merkityksellisyyden kokemukset tuottavat runsaasti positiivisia tunteita, kuten ylpeyttä, arvostusta, uteliaisuutta, iloa ja kiitollisuutta. Ne puolestaan lisäävät hyvinvointia ja voimavaroja sekä luovat pohjan positiiviselle, arvostavalle ja uteliaan kyselevälle vuorovaikutukselle. Ne ovat tärkeitä tekijöitä, kun pyritään parantamaan yhteistyötä. Menestyvä johtaja on hän (vitun kappalainen, SE! Joka-sanan korrelaatti on demonstratiivipronomi eikä persoonapronomini!), joka kykenee luomaan ryhmäänsä tunteen siitä, että ollaan tekemisissä jonkin elämää suuremman kanssa. Meillä on syvä tarve kokea tekemisellämme olevan tarkoitus.
xxx/ellauri027.html on line 671: Ehkä vielä merkittävämpää saattaa olla se, että puhuja uskaltaa näyttää omat tunteensa ja jopa liikuttua puheensa aikana, aidolla tavalla. Vanhat puhujamestarit ovat aina ymmärtäneet tunneviestinnän dramaattisen tärkeän merkityksen. Pikku julkinen pirautus sotaveteraanien tai Pipsan punaisten tissiliivien päälle on aina paikallaan, ei koskaan pois tieltä. Minkä tahansa Youtubesta etsityn historiallisen puheen vireenä on varsinainen paatostelu. Sama mitä sanoo, ei ne sitä ymmärrä kumminkaan, pitää vaan muistaa heittää noita tuttuja attrappisanoja ja paatostella päälle.
xxx/ellauri044.html on line 396: Herman Hessen Romaani Narkissos ja kultasuu käsittelee keskeisesti ristiriitoja maallisen ja taivaallisen, ruumiin ja sielun, järjen ja tunteen sekä taiteen ja tieteen välillä. Näitä dikotomioita kuvaavat ystävykset Narkissos ja Kultasuu, joista toinen on omistautunut Jumalalle ja toinen etsii nautintoa maallisista iloista. Ystävykset tutustuvat Mariabronnin luostarissa, jossa Narkissos on noviisina ja jonne Kultasuu tulee oppilaaksi. Kultasuu ei kuitenkaan viihdy luostarissa, vaikka ihaileekin suuresti Narkissosta ja toivoo tulevansa hänen kaltaisekseen. Kultasuu lähtee luostarista ja kokee suurta epäonnistumisen tunnetta, koska ei kyennyt noudattamaan ajan ihanteita, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja hengellisyyttä. Hän kulkee, kohtaa kauneutta, hyvyyttä ja pahuutta ja päätyy taiteilijaksi, kuvanveistäjäksi. Niinkuin Hessekin, jonka pappi-isä oli pettynyt taiteilijapoikaansa.
xxx/ellauri123.html on line 421: Sitten tämä ihanteellinen maailma, tämä paratiisi turmeltuu. Naurettava ihminen uskoo ja ymmärtää, että syy on hänen. Siellä he oppivat valehtelemista, hekumaa, kaikki paheet murhaan asti. Hän näkee maailmamme historian. Hänen syyllisyyden tunteensa on niin suuri, että hän tarjoutuu tulla ristiinnaulittavaksi. Mutta he nauravat vain ja sanovat, että hän on narri, on naurettava ihminen. Tässä tuskassaan ja syyllisyydessään hänen sydäntään kouristaa, ja hän tuntee, että nyt hän kuolee – ja hän herää nojatuolissa.
xxx/ellauri126.html on line 196: Vanhemman aikuisuuden vaiheessa katsotaan taakse päin elettyä elämää ja arvioidaan, onko siinä onnistuttu vai ei. Oman elämän ja itsensä hyväksyminen ja tyydyttävänä näkeminen tuottavat ihmiselle sisäisen tyyneyden tunteen. Tämän kehityskriisin ratkaiseminen onnistuneesti tuottaa yksilölle viisauden tunteen. Epäonnistunut ratkaisu taas aiheuttaa masennusta, epätoivoa, kuolemanpelkoa ja ahdistusta menneisyydestä, jonka olisi voinut elää toisinkin.
xxx/ellauri126.html on line 338: Lapsen tehtävänä on ko. iässä oppia muun muassa paskantamaan. Onnistuminen kriisissä tuottaa lapselle elämyksen omasta tahdosta ja itsenäisyydestä. Liiallinen kritiikki tai ylisuojelu voi aiheuttaa lapselle häpeän tunteita ja tunteen siitä, ettei pysty itsenäisesti vaikuttamaan asioihin.
xxx/ellauri126.html on line 341: Kyselyiässä muodostuu lapsen yliminän ja omatunnon perusta. On tärkeää, että lapsen kysymyksiin ja ehdotuksiin suhtaudutaan asiallisesti. Lapsi voi saavuttaa näin tarkoituksen tunteen, eli tunteen siitä, että voi toimia omasta halustaan omia tarkoituksiaan varten. Mikäli lapsi saa kuulla olevansa lapsellinen ja hänen kysymyksiään pidetään typerinä, henkilö saattaa tuntea toimivansa vain muiden painostuksesta eikä osaa luoda omia tavoitteitaan.
xxx/ellauri126.html on line 344: Lapsi harjoittelee yhteiskunnassa toimimista esimerkiksi koulun ryhmätöissä. Onnistuminen sosiaalisessa työskentelyssä tuottaa lapselle pystyvyyden tunteen.
xxx/ellauri126.html on line 347: Erikson lanseerasi identiteettikriisin käsitteen. Mikäli nuori ei kykene tekemään päätöksiä omasta elämästään, hänestä voi tuntua, ettei hän tiedä kuka on. Kriisin onnistunut ratkaisu tuottaa oman identiteetin aitouden tunteen.
xxx/ellauri126.html on line 356: Vanhuudessa on aika hyväksyä eletty elämä. Eriksonin mukaan tämän kriisin onnistunut ratkaisu tuottaa viisauden tunteen. Epäonnistunut ratkaisu tuottaa kuolemanpelkoa ja ahdistusta menneisyydestä, jonka olisi voinut elää toisinkin.
xxx/ellauri126.html on line 580: Izellänikin on ollut tapana käydä makuulle, hengittää syvään ja rauhallisesti ja suunnata huomio kehon sisäisiin osiin. Koen tämän ja seuraavan vaiheen paizi rentoutuxena myös kehoni huomioimisena ja kunnioittamisena. Kun olen suunnannut tarkkaavaisuuteni yxitellen jokaiseen kehoni osaan, kiinnitän sisäisen kazeeni mielikuvaan sinipunaisesta avoimessa ikkunassa kevyesti heiluvasta kivikovasta kyrvästä. Annan olemassaolon tunteeni tulvia energisinä aaltoina ympäri kehoani. Tarvittaessa teen kädellä. En tarvize enää muita ihmisiä minuuteni ylläpitäjäxi. Joskus rengaslihaxeni kiristyvät, joskus tunnen viillon rinnassani, ja kuitenkin niin onnellinen oon. Kysyn izeltäni: "Mistä tässä kaikessa onkaan kysymys?"
xxx/ellauri128.html on line 379: Riita uudistaa rakastavaisten tunteen.TerentiusMFUCK!
xxx/ellauri129.html on line 340: Esikoisromaani syntyi opintojen ja opettajaäidin työn lomassa. Hän kirjasi siihen kaikkien 70-luvulla lähiöissä kasvaneiden yhteisiä muistoja, kuten leikit kerrostalojen pommisuojien luona (vrt. Karl-Ove Knausgård osa 3), kokemuksen keskiluokan sisäisestä kirjosta ja tunteen siitä, että lähiöstä kotoisin oleva ei ole usein oikeastaan mistään kotoisin.
xxx/ellauri136.html on line 231: Teon vakavuusastetta arvioidessaan käräjäoikeus on eräässä tapauksessa todennut, että ”asianomistajan oma käyttäytyminen hänen lähtiessään yhdessä ystävänsä kanssa vapaaehtoisesti entuudestaan melkein tuntemattoman vastaajan asunnolle ja tekemiset siellä – yhdyntä toisten ihmisten nähden itseä huomattavasti vanhemman miehen kanssa, vaikkakin asianomistajan suostumuksetta – olivat epäilemättä katumisen ja häpeän tunteen muodossa olleet tosiasiallisesti paljolti vaikuttamassa aiheutuneisiin psyykkisiin tuntemuksiin.”
xxx/ellauri136.html on line 471: Kun Pushkin oli 35, hän halusi mennä ulos erota ja asuu kylässä. Hänen suunnitelmansa ei ollut tarkoitus tulla totta, koska keisari Nikolaus pelkäsi, että runoilija alkoi ilmaista ajatuksiaan vapaasti täysin erilaisilla aiheilla. Hänen toimeksiannostaan ​​Pushkin ylennettiin Junker Kamarille ja joutui työskentelemään joka päivä. Tämä loukkaisi runoilijaa, koska nuoret miehet ottivat vastaan ​​tällaisia ​​rivejä, mutta tuolloin hän tarvitsi rahaa ja oli kiinnitetty Pietariin. Kaikki hänen ajatuksensa ja tunteensa, joita runoilija ilmaisi työssä, ja runon analyysi "Aika, ystäväni, aika", osoittaa tämän selvästi.
xxx/ellauri136.html on line 649: toivoton lopetus jättäisi lukukokemuksemme tyhjäksi. (Miten niin?) Kirjojen halutaan viimekädessä käsittelevän inhimillisiä hyveitä, jolloin vaikeat ja häiritsevätkin aiheet kuten inhimilliset paheet pyritään palauttamaan jonkinlaiseen järjestykseen, joka tekee niistä helpommin sulateltavia. Tarinan lopetus jättää varovaisen toiveikkaan tunteen: ”Tänä aamuna maailma on tomua ja tuhkaa, mutta ei toivosta tyhjä." (Miten niin?)
xxx/ellauri174.html on line 292: Mennään! Kauneus on taidetta ja ihmisen sielua! Ne tämän vuosisadan mahtavien naisten joukossa, jotka ovat itse asiassa pukeutuneet tietynlaiseen todellisen kauneuden verhoon, eivät tuota, eivät ole koskaan saaneet aikaan näitä tuloksia sellaisille miehille kuin se, josta puhun - ja heillä ei ole mitään tekemistä. lainaamalla tapoja houkutella häntä, mikä ennen kaikkea näyttäisi heidän mielestään sopimattomalta. Ne eivät kestä niin paljon vaivaa - ja ovat äärettömän vähemmän vaarallisia; heidän valheensa ei ole koskaan täydellistä! Suurin osa niistä on jopa varustettu sellaisella yksinkertaisuudella, että ne ovat muutaman ylevän tunteen ulottuvilla, - jopa antaumukselle! "Mutta ne yksin, jotka voivat niin alentaa ja niin alentaa miestä kuin Anderson, eivät voi olla kauniita sanan missään hyväksyttävässä merkityksessä.
xxx/ellauri174.html on line 620: Näiden silmien juhlallisuus antaa positiivisesti sielun tunteen. Nykyään hyvätapaiset naiset osaavat ainutlaatuisen, maallisen, tavanomaisen ja todellakin hurmaavan (se on sana) kazeen, jonka avulla he voivat ajatella intiimihuoliaan näyttäen syvästi pohtivilta. Se on klischeistä, mutta niinhän se onkin.
xxx/ellauri175.html on line 217: "Se on kiitettävä tunteen herkku", vastasi Edison.
xxx/ellauri175.html on line 324: Mutta olet juuri nähnyt endeemisen, parantumattoman, itsekkään kuivuuden, joka yhdistettynä hänen väsyttävään izeriittoisuuteensa elävöittää tätä yliluonnollista muotoa ja on meille muuttunut pysyväksi, että sen surullinen itse ei voi rakastaa mitään, n. sen levoton ja levoton kokonaisuus, joka riittää tuntemaan ainoan tunteen, joka täydentää todella ihmisen. Kuiva se on takuulla myös jalkovälistä.
xxx/ellauri175.html on line 458: Tämän tunteen, tämän sanan johdosta nuori mies tunsi hämmästyksessään käsittämättömän hämmästyksen valtaavan. Voimakas ilo inspiroi häntä! Varmasti hän ei enää ajatellut toista! kauhealle: ― tämä yksittäinen ihmissana oli riittänyt koskettamaan hänen koko sieluaan, herättämään siinä tuntemattoman toivon.
xxx/ellauri175.html on line 804: Tästä syystä hän ei vastannut mitään, koska hän piti ajatuksistaan ​​salassa huimauksen tunteen. Hän vain heitti oudon katseen arkkua kohti: hän oli juuri nähnyt hyvin selkeästi androidissa olevan olennon ulkopuolelta.
xxx/ellauri177.html on line 733: Hän ei kuunnellut häntä, hän sanoi äkillisesti, hieman itkien:-- Vai niin! Minä muistan! Ja kun hän kysyi häneltä, hän ei vastannut. Hän oli juuri muistanut seminaarin kappelin tunteen harteillaan. Se jäinen mekko teki hänen ruumiistaan ​​kiveä. Sitten hänen menneisyytensä pappina otti hänet voittamattomasti takaisin. Epämääräiset muistot, jotka olivat heränneet hänessä matkan varrella Artaudista Paradouhun, korostuivat ja asettuivat itselleen suvereenia auktoriteettia. Samalla kun Albine kertoi hänelle onnellisesta elämästä, jota he viettäisivät yhdessä, hän kuuli kellojen soivan korkeudessa, hän näki hirviöitä jäljittelemässä tuliristejä suurten polvistuvien väkijoukkojen yllä.
xxx/ellauri186.html on line 407: Tissin äitikin oli izekeskeinen kova kylmiö, siltä Pili on perinyt luonteensa. Se määrittää oman arvonsa vertaamalla muihin. Armoton izekritiikki käy käsi kädessä kapean omahyväisyyden ja syvään juurtuneen ylemmyydentunteen kanssa. Siinä Phil pähkinänkuoressa.
xxx/ellauri208.html on line 245: tunteen heräämistä Rachidaan. Mutta ei, siitäkään ei tullut mitään, nahkamuna.
xxx/ellauri208.html on line 416: Omistuksen keskittymisestä harvoille seuraa köyhälistön kasvu, mikä on omiaan aiheuttamaan yhteiskunnallisia ristiriitoja, -levottomuuksia ja kansallisen yhteenkuuluvuuden tunteen murenemista.
xxx/ellauri224.html on line 264: Koko lainaus: "Kirjallisuus on kuva, tai pikemminkin tietyssä mielessä sekä kuva että peili; se on tunteen ilmaus, kritiikin hienovarainen muoto, didaktinen oppitunti ja asiakirja." "Köyhä kansa" (1846)
xxx/ellauri230.html on line 126: Siitä huolimatta, että tämä on kuva kaukaa haetuista fantasiasta voimakkaine volyymeineen ja loistavine väreineen, se antaa kuitenkin elävän tunteen siitä, että olemme kohtauksen suoria todistajia, kun lonkerot näyttävät luisuvan ja vääntelevän katseemme edessä. Sukellusnainen, joka luovuttaa kehonsa mustekalan lutkutettavaxi saadakseen mahtiorkut, saattaa aluksi näyttää "elottomalta, kuin ruumiilta", mutta itse asiassa hän on lähes menettänyt tajuntansa ilosta, jonka imuvoimainen olento antaa hänelle.
xxx/ellauri235.html on line 384: Kun Gray palasi runojen kirjoittamiseen, hän sävelsi kaksi runoa, jotka nuhtelevat halua eri tavoin. Selima, Walpolen kissa elokuvassa Oodi suosikkikissan kuolemasta, hukkui kultakalojen ammeeseenHänen kohtalonsa on muunnelma niiden kohtalosta, jotka ottavat haltuunsa sen, mikä on heidän oman toiminta-alueensa ulkopuolella. Runo voidaan lukea Grayn runollisen kutsumuksensa tunteen kannalta osuvana: hänen runollinen tuotantonsa oli vähäistä, ja hänen runonsa olivat yleensä lyhyitä ja usein keskeneräisiä.
xxx/ellauri237.html on line 281: Annelikin pääsisi vaunun 4:nnexi pyöräxi vaan ei lähde. Hyvä niin. Kaikkea kaunista ei aina ymmärrä, kazelee vain ja mahan alla tuntuu hyvältä, ja on niinkuin kaikki pahat jutut lakkaisivat olemasta, on vain jumala ja hyvyys ja... ja... 2 tuuheata majavaa Kaijan lakanoilla ja yksi porsliini. Hän ei olisi kestänyt tämän tunteen tuskallista viehätystä ellei hän olisi kesken kaiken tarrannut open majavaan ja puristanut sitä. Se sattui olemaan lehtori Kaijalaisen, ja hän haistoi sen vielä kauan aikaa jälkeenpäin. Oliko teill hauskaa kysyi Anneli. - Hauskaako? Niin, en osaa sanoa. Se oli SUURI, ihan valtava.
xxx/ellauri237.html on line 753: (Siinä jotkut erittäin mukavat jakeet, jotka käsittelevät jonkun naisen kauneutta, joka saa hänet kiinni. Pablo vangitsee hänet puhtaimpaan läheisyyteensä, jossa hänen ruumiinsa juuriosa kulkee Mustin läpi. Jokaisessa sanassa hän kuvailee hienostuneesti rakastamansa henkilön ominaisuuksia, joissa jokainen jae ilmaisee tunteensa ja ajatuksensa hänestä ja vähän Pablosta izestäänkin.
xxx/ellauri259.html on line 330: Uudelleensyntymisoppi, joka muistutti buddhalaista oppia, vaikka Platon ja Pythagoras suosivat sitä, oli pyrrhonisteille täysin vieras. Pyrrhonistien seuraajilleen lupaama ἀταραξία, 'häiriöttömyys', saattaa muistuttaa pinnallisesti buddhalaista nirvanaa, mutta ἀταραξία, toisin kuin nirvana, ei sisältänyt vapautumisen kiertokulkua; pikemminkin se oli elämäntapa tässä maailmassa, siunattu μετριοπάθεια:lla, 'tunteen kohtuudella' tai 'kohtalaisella kärsimyksellä', ei minkään erilaisten kivun puuttuessa. Kuzminski, jota Beckwith (s. 20) pitää edeltäjänänsä, oli suurelta osin jättänyt huomioimatta tämän buddhalaisuuden ja pyrrhonismin välisen eron ongelman.
xxx/ellauri281.html on line 508: 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla Miller jatkoi töissään amerikkalaisen yhteiskunnan paradoksien ja moraalisten dilemmien paljastamista, jossa julistetaan yksilöllisyyden ylivaltaa, mutta käyttäytymisnormeja asettaa jäykästi julkinen moraali, maahanmuuttajien kansakunta, jossa siitä huolimatta. tämä "muukalaisen" pelko elää jatkuvasti ja uusia vihollisia keksitään. Näytelmäkirjailijan sanoin: "Kun ymmärrät, että ortodoksisuus on välttämätön, sinun on pakko kokea inkvisiittiö". Näytelmä " The Upokas " oli omistettu tälle aiheelle, ja se kritisoi ankarasti mcarthyismia 1950-luvun alussa. Katsojalle metafora aiheutti hämmennystä ja jopa ansaitsemattoman loukkauksen tunteen monissa amerikkalaisissa, ja Martin Beck -teatterissa 22. tammikuuta 1953 debytoinut draama kesti alle 200 esitystä. Mutta kaksi vuotta myöhemmin, Joe Stalinin ja Joe McCarthyn kuoltua, se lavastettiin uudelleen suurella menestyksellä. Huolimatta yleisön viileästä vastaanotosta se voitti Donaldson- ja Tony-palkinnot jo vuonna 1953, ja vuonna 1958 se sai myös Obi Wan Kenobi palkinnon, joka myönnettiin saavutuksista off-Broadway- teatterissa.
xxx/ellauri286.html on line 545: Tutkimukset ovat osoittaneet, että bulimialla ja narsismilla on yhteys. Dodi! Rypäleitä persiissä! Tiesinhän sen. Australian National Universityn tutkimuksen mukaan syömishäiriöt ovat herkempiä haavoittuvien narsistien keskuudessa. Tämä voi johtua lapsuudesta, jolloin vanhemmat minimoivat sisäiset tunteet ja ajatukset, mikä johti "korkeaan keskittymiseen validoinnin saamiseen muilta positiivisen itsetunteen ylläpitämiseksi".
xxx/ellauri286.html on line 547: Merkittävällä määrällä bulimia nervosaa sairastavia potilaita on myös rajatila-persoonallisuushäiriö. Borderline-persoonallisuushäiriö (BPD), joka tunnetaan myös nimellä emotionaalisesti epävakaa persoonallisuushäiriö (EUPD), on persoonallisuushäiriö, jolle on tunnusomaista pitkäaikaiset intensiiviset ja epävakaat ihmissuhteet, vääristynyt itsetunto ja voimakkaat tunnereaktiot. Sairastuneet syyllistyvät usein itsensä ja venäläisten maineen vahingoittamiseen ja muuhun vaaralliseen käyttäytymiseen, mikä johtuu usein vaikeuksista palauttaa emotionaalinen tasonsa terveelle tai normaalille perustasolle. He voivat myös kamppailla tyhjyyden tunteen, hylkäämisen pelon ja todellisuudesta irtautumisen kanssa.
xxx/ellauri286.html on line 586: Ihmiset, joilla on BPD, voivat olla hyvin herkkiä tavalle, jolla muut kohtelevat heitä, he voivat tuntea suurta iloa ja kiitollisuutta hyvistä arvosteluista ym havaituista ystävällisyyden ilmauksista ja voimakasta surua tai vihaa koetun kritiikin tai loukkauksen johdosta. Ihmiset, joilla on BPD, harjoittavat usein toisten (länkkärien) idealisointia ja toisten (kommarien) devalvointia vuorotellen korkean positiivisen kunnioituksen ja suuren pettymyksen välillä. Heidän tunteensa muita kohtaan muuttuvat usein ihailusta tai rakkaudesta vihaksi tai vastenmielisyydeksi pettymyksen, jonkun menetyksen uhan tai arvostuksen menettämisen jälkeen jonkun, jota he arvostavat, silmissä. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus halkeamiseksi. Yhdessä mielialahäiriöiden kanssa eesti markan idealisointi ja ruplan devalvaatio voivat heikentää suhteita perheeseen, ystäviin ja työtovereihin.
xxx/ellauri286.html on line 592: Impulsiiviseen käytökseen voi kuulua myös työpaikkojen suhteiden ja kustantajien jättäminen, pakoon juokseminen ja itsensä vahingoittaminen. ​​Ihmiset, joilla on BPD, saattavat tehdä tämän, koska se antaa heille välittömän helpotuksen tunteen tunteenomaisesta tuskastaan​, mutta pitkällä aikavälillä he voivat tuntea häpeää ja syyllisyyttä tämän käyttäytymisen seurauksista. Usein alkaa kierre, jossa BPD-potilaat tuntevat emotionaalista kipua, ryhtyvät impulsiiviseen käytökseen lievittääkseen kipua, tuntevat häpeää ja syyllisyyttä teoistaan, tuntevat emotionaalista kipua häpeästä ja syyllisyydestä ja kokevat sitten voimakkaampia haluja impulsiiviseen käyttäytymiseen. lievittää uutta kipua. Ajan myötä impulsiivisesta käytöksestä voi tulla automaattinen reaktio emotionaaliseen kipuun. Kustantajaa vaihdetaan kuin mustalainen hevosta.
xxx/ellauri287.html on line 413: Tiukka aikataulu ei jättänyt Luukasalle muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa itse toinen luonnos. Vaikka Sulkeisten luonnos seurasi Luukassin hahmotelmaa, hän huomasi, että hiän oli esittänyt hahmot eri tavalla kuin hän aikoi, liian tätimäisesti. Luukasa viimeisteli käsinkirjoitetun, 121-sivuisen luonnoksensa 1. huhtikuuta. Hän piti prosessia nautinnollisempana kuin Star Warsissa, koska hän tunsi nyt maailmankaikkeuden, mutta hänen oli vaikea kirjoittaa tyydyttävää johtopäätöstä, jolloin se jäi avoimeksi kolmatta elokuvaa varten (Jee-suxen 2. tuleminen, coming soon). Tämä luonnos vahvisti Jee-suxen sisaren Teklan uudeksi hahmoksi, joka osallistui apostolien matkalle, Putinin linna (Kreml) ja hänen tunteensa tsaaria kohtaan, erilaiset voimatasot Naton voimien hallinnassa, Yodan sanajärjestys epätavallinen ja palkkionmetsästäjät, mukaan lukien Ullanlinnan Bob. Luukasas kirjoitti Bobista kuin Miehestä nimettömissä, yhdistäen hänet hylättyyn ideaan Super Rynkystä. Lucasin käsinkirjoitettu luonnos sisälsi maininnan Jahvesta Jee-suxen isänä, mutta koneella kirjoitettu kirjoitus jätti tämän paljastuksen pois. Huolimatta ristiriitaisista tiedoista luonnoksissa, joissa oli mukana Hamletin isän haamu, Luukasa sanoi, että hän oli aina halunnut Jahven olevan Jee-suxen isä ja jättänyt sen pois käsikirjoituksista vuotojen välttämiseksi. Lucas sisälsi elementtejä, kuten Jee-suxen hanin velan Jabballe, ja uudelleenkontekstualisoi Jee-suxen lähtevän Kapernaumista pelastaakseen 12 ystäväänsä. Sulkeisluonnoksessa isäpuoli Joosef käskee Jee-suxen lähtee menee; Luukasa pisti Jee-suxen valizemaan niin. Hän poisti myös kohtauksen, jossa Jeesus tappoi Kaifaan iskusotilaita ilmaistakseen hänen pudonneen pimeälle puolelle. Hän halusi sen sijaan tutkia tätä vasta seuraavassa elokuvassa. Lucas uskoi, että oli tärkeää, että hahmot ovat inspiroivia ja sopivia lapsille. Hänen kirjoittamansa luonnos on nimeltään Apostolien teot: Rooma iskee takaisin.
xxx/ellauri289.html on line 171: Jehovan todistajat uskovat, että Saatana oli alun perin täydellinen enkeli, joka kehitti itseensä tärkeän tunteen ja halusi palvontaa kuin Jehova. Saatana sai Aadamin ja Eevan olemaan tottelemattomia tipejä Jumalalle, ja ihmiskunta osallistui myöhemmin haastekilpailuun, joka koski Jehovan ja Saatanan kilpailevia vaatimuksia universaalista suvereniteetista. Muista Saatanan puolella olevista enkeleistä tuli demoneja.
xxx/ellauri296.html on line 144: Ensimmäisen temppelin tuhoaminen 587 eKr (fig. 1) oli juutalaisen historian vedenjakaja. Puutteistaan huolimatta juutalainen kansa otti tuhon oppitunnit sydämeensä ja rakensi elämänsä uudelleen fyysisest ja henkisest.Tosiasiat tuhosta ovat riittävän yksinkertaisia. Profeetta Jeremia oli varoittanut tulevasta tuomiosta vuosia. Kirjoittanut Baruk haamukirjoiitajana jeremiadin nimeltä "Eikä!". Juudea eli väärän turvallisuuden tunteen kanssa. Heistä jotenkin tuntui, että he voisivat kapinoida Babylonin valtaa vastaan ja tukea kapinaa. He pettivät itseään Egyptin suojelevan heitä luullen, että heidän eteläinen naapurinsa haluaisi mieluummin kohdata Babylonin Jerusalemista pohjoiseen, mieluummin kuin taisteli heitä omilla rajoillaan. Egypti ei kuitenkaan ollut halukas vuodattamaan pisaraa egyptiläistä verta Juudean puolesta.Toinen harha oli, että babylonialaiset jotenkin unohtaisivat heidät. Babylonin kuningas ei kuitenkaan aikonut päästää Juudeaa luisumaan kiertoradalta. Hän tuli koko armeijansa kanssa tukahduttamaan kapinan – ja hän tuli julmuudella, kostolla ja lopullisuudella. Hän ei vain halunnut opettaa juutalaisille oppituntia, vaan myös tyrmätä kenenkään muun mielen, että voisit jotenkin ylittää Babylonian valtakunnan ja joutua kärsimättä seurauksista. Nebukadnessar tuli pohjoisesta ja tunkeutui Juudean esikaupunkiin. Kesän alkuun mennessä hänen armeijansa oli leiriytynyt Jerusalemin ympärille. Hän katkaisi kaupungin ja kiristi järjestelmällisesti silmukkaa Jerusalemin ympärillä. Tammus-kuun yhdeksäntenä päivänä kaupungin muurit murtuivat ja Babylonian armeija tulvi läpi.Kuukaudessa he olivat tuhonneet kaikki Juudean vastarinnan taskut. Kymmeniä tuhansia kuoli piirityksessä, joka aiheutti nälän ja ruton ja sitten miekan ja tulen. Ne, jotka pystyivät siihen, pakenivat. Babylonialaiset olivat kuitenkin ennakoineet sen ja paimentaneet pakenevia jättiläisorjaleireille, joista heidät (no, osa heistä) kuljetettiin pakkosiirtolaisuuteen Irakiin.
xxx/ellauri298.html on line 660: kautta voi antaa osallistujalle blissin tunteen tuosta lopullisesta mysteeristä
xxx/ellauri305.html on line 105: Woody Allen nyysi osia Grace Brownin juonesta psykotrilleriinsä Match Point. Siinä paxuxipanemansa hoidon nirhannut ex-tennispelaaja (haha! tennismaila taas! Denis the penis! Dionyysisellä thyrsoxella reisien välliin ryssää jotta se takasin tyssää, kuten Ukrainassa lauletaan) selviää pälkähästä ihan zägällä. Chris seuraa Nolaa ulos ja tunnustaa tunteensa häntä kohtaan, ja he harrastavat intohimoisesti seksiä vehnäpellolla. Nola tuntee syyllisyyttä ja pitää tätä onnettomuudena. Chris haluaa kuitenkin jatkuvan salaisen suhteen. Chris ja Chloe menevät naimisiin, ja Chris päättää suhteensa Nolan kanssa ampumalla tiineen ämmän haulikolla liisteixi. Eikä jää kiinni. Mitä tästä opimme? "Ihmiset pelkäävät kohdata kuinka suuri osa elämää on riippuvainen tuurista. On pelottavaa ajatella, että niin paljon ei voi hallita. Ottelussa on hetkiä, jolloin pallo osuu verkon yläosaan, ja sekunnin murto-osan se voi joko mennä eteenpäin tai pudota taaksepäin. Pienellä tuurilla se menee eteenpäin ja sinä voitat. Tai ehkä se ei mene, ja häviät." Voit vaikka työnnellä keskijalalla koreasti korealaista alaikäistä ottotytärtä ja selvitä ehjin nahoin siitäkin jos on onnea. Amerikkalaiset kriitikot ylistivät elokuvaa ja sen feikki brittiläistä ympäristöä ja pitivät sitä tervetulleina Allenin palautumisena.
xxx/ellauri306.html on line 550: Jos tontti on iso, silloin suuria kenttiä kannattaa pitää nurmikkoina. Hoidettu nurmikko luo omistajalleen hallinnantunteen, mutta silti nurmikko viestittää samalla jatkuvasti, että tässäkin voisi olla terassi.
xxx/ellauri314.html on line 239: Which psykososiaalinen vaikutus pidät eniten? Cheerleader vaikutus epäilemättä. On olemassa kiehtova ilmiö, jossa houkuttelevan ryhmän läsnäolo vahvistaa jokaisen yksilön havaittavaa houkuttelevuutta. Havainnollistava esimerkki tästä käsitteestä voidaan poimia sen nimikkeistöstä: Cheerleader-vaikutus. Tämä vaikutus olettaa, että jokaisen cheerleading-ryhmän jäsenen viehätys on kohonnut, kun he ovat kollektiivisesti läsnä, mikä antaa heille lisääntyneen kauneuden ja kauneuden tunteen.
xxx/ellauri320.html on line 79: tulevat olemaan: Mihin pyrimme? No päihittämään muut tietysti, ollaanhan tässä jenkeissä. Ylivoimapyrkimys määräytyy aina subjektiivisen alemmuuden tunteen perusteella, joka määrittelee ainutlaatuisen tavoitteesi tai itseideaalisi. Ja koska alemmuuden tunne on subjektiivinen, se on itse luotu. Biologia tai ympäristö voi toki vaikuttaa, mutta perustasolla se on fiktiota. Oikeasti olet ylempi, kunhan sen oikein ymmärrät. Me sua autamme. Meediomme Alina Mueller asetti tämän tarinan vain Median jäsenten saataville. Rekisteröidy ja luovuta meille identiteettisi lukeaksesi tämän ilmaiseksi.
xxx/ellauri320.html on line 110: Alfred Adler syntyi 7. helmikuuta 1870 osoitteessa Mariahilfer Straße 208 Rudolfsheimissa, Wienin länsilaidalla sijaitsevassa kylässä, joka on Rudolfsheim-Fünfhausin nykyaikainen osa, kaupungin 15. kaupunginosa. Hän oli toinen juutalaisen pariskunnan Pauline (Beer) ja Leopold Adlerin seitsemästä lapsesta. Leopold Adler oli unkarilaissyntyinen viljakauppias. Alfredin nuorempi veli kuoli hänen viereisessä sängyssä, kun Alfred oli vain kolmevuotias. Selvittyään näin pikkuveljestä hän kilpaili isoveljensä kanssa koko lapsuutensa. Tämä kilpailu sai alkunsa, koska Adler huomasi, että hänen äitinsä piti hänen veljeään parempana kuin häntä. Huolimatta hyvästä suhteestaan ​​isäänsä, hän kamppailee edelleen alemmuuden tunteen kanssa suhteissaan äitiinsä. Siis kamppaili, nythän hän on vainaja. Hän oli hyvin kuolemanpelkoinen (oli siis syytäkin). Alfred oli aktiivinen, suosittu lapsi ja keskiverto opiskelija, joka tunnettiin kilpailevasta asenteesta isoveljeään Sigmundia kohtaan. Ei ihme että joutui hakauxiin Sigmund Freudin kanssa! Freudilainen lipsahdus! Hänen asiakkaidensa joukossa oli sirkusihmisiä. Olis jatkanut vaan silmälääkärinä.
xxx/ellauri337.html on line 302: Ensin Jehovan ilmestys ainoana Jumalana, Herrana ja Tuomarina. Jumalallinen väliintulo Jumalan kansan vapauttamisen puolesta horjuttaa polyteististä uskontoa, heikentää viranomaisten poliittisen ja taloudellisen vallan perustaa ja ilmaisee jumalallisen oikeudenmukaisuuden ja vapauden tunteen.
xxx/ellauri354.html on line 111: Ehkä Marquez on liian innostunut pippelistään. Hän on aivan liian hyvä luomaan tämän tyhjyyden tunteen ja tämän elämän joutomaan. Se ei todellakaan ole kaikki /se/ traagista. Se on vain niin surullista, etten voi kuvailla sitä.
xxx/ellauri354.html on line 632: Nämä ovat vain kolme esimerkkiä… Voisin antaa kymmeniä lisää, mukaan lukien omat henkilökohtaiset kokemukseni. Mielestäni on ehdottomasti syytä harkita tällaisten tapahtumien "todennäköisyyttä" tavalla, jolla ne tapahtuivat. Kun tunnet hyvin vahvan tunteen siitä, minkä uskot olevan Jumalan läsnäolo sisäisesti ja koet myös sellaisia ​​rukousvastauksia ulkoisesti, tulet vakuuttuneeksi Jumalan kiinteistövälityxestä. Joka ei työtä tee, ei sen pidä syömänkään. (P. Paavali / V.I. Lenin)
xxx/ellauri363.html on line 312: 1700-luvun lääketiede saneli, että hulluus ryösti yksilöltä häpeän, tunteen ja järjen siinä määrin, että hänen kokemallaan sanallisella tai fyysisellä väkivallalla ei varmastikaan voi olla pysyvää vaikutusta. Sisäänpääsystä veloittaminen ja lahjoitusten vastaanottaminen oli myös tuottoisaa, sillä sairaalalle kertyi jopa 450 puntaa vuodessa, kun taas henkilökunta lisäsi palkkojaan lahjuksilla yksityisistä matkoista sekä pääsystä soluihin ja osastoihin. Mainiota anglosaximeininkiä!
xxx/ellauri363.html on line 575: (1870 – 1952) kannatti emotionalistista tulkintaa, jonka mukaan taide oli tunteen
xxx/ellauri363.html on line 586: (1870 – 1952) kannatti emotionalistista tulkintaa, jonka mukaan taide oli tunteen
xxx/ellauri366.html on line 116: Valkoinen Philadelphian esikaupunkialueesta kotoisin oleva nainen, josta tuli muslimi jihadisti ja joka on myöntänyt syyllisyytensä salaliitoon murhata ruotsalainen sarjakuvapiirtäjä koodinimellä "Jihad Jane", on paljastanut, että hän veti islamin puoleensa, koska se antoi hänelle yhteenkuuluvuuden tunteen vaikean lapsuuden jälkeen. jonka hänen biologinen isänsä raiskasi hänet useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri376.html on line 174: Tilastotieto siitä, että niin ja niin monta sataatuhatta venäläistä on kuollut nälkään, jättää meidät kylmemmiksı kuin jokin Pietarin katuja käsittelevä kuvaus, joka muutamalla sattuvalla vedolla loihtii esin kuvan kuihtuneista ja horjuvista ihmisistä. Siihen, joka usein on havainnollistuttanut itselleen, mitä haluttuja ihanuuksia voi saavuttaa, kun vain on suuri rahamäärä käytettävänä, tai siihen, jonka elämänsisällyksenä on itse rahankokoaminen, vaikuttavat sanat miljoona markkaa tunteen kannalta aivan toisella tavalla kuin muihin ihmisiin. Jotkin sanat, esim vapaus, sorto, valhe, joita kasvivuosinamme ovat hokeneet tunteen vallassa suggestiiviset henkilöt, säilyttävät kauan tunnesävynsä.
xxx/ellauri385.html on line 286: Charles Lamb (10. helmikuuta 1775 – 27. joulukuuta 1834) oli englantilainen esseisti, runoilija ja antiikkimies, joka tunnetaan parhaiten Essays of Eliasta ja lastenkirjasta Tales from Shakespeare, jonka hän sai aikaan yhdessä isosisarensa Mary Lambin (1764–1847) kanssa. Lambin runoille on ominaista tunteen syvyys ja helppotajuinen ilmaisumuoto. Tunnetuin niistä on ”The old familiar faeces”. Vuotta myöhemmin Lamb julkaisi kokoelman Shakespearen aikaisia näytelmäkirjailijoita, Specimens of English dramatic poets who lived about the time of Shakespeare. Siinä hän nosti esille vanhojen näytelmäkirjailijoiden sanontatavan yksinkertaisuuden ja puhtauden, jota hän itse turhaan tavoitteli murhenäytelmässään John Weevil (1802). Lambin etevät esseet ilmestyivät koottuina 1823 ja 1833. Keitetystä lampaanpäästä taisi olla koko kaveri, aika lällykkä.
xxx/ellauri388.html on line 115: Hän oli voimistellut runkannut ja kävellyt ruumiinsa väsyksiin monena iltana ja kuitenkin usein aamulla herännyt ja muistanut syntisiä, likaisia unia polttava häpeäntunne mielessään. Nyt hän ensimmäisen kerran luki viisaan, jalon miehen ajatuksia sukupuolikysymyksestä ja ymmärsi, että tätä asiaa täytyi voida ajatella samalla tavoin kuin kaikkia muita ihmiselämän asioita puhtaan tunteen ja siveellisen järjen kannalta. Ja koko hänen sielunsa otti intomielisesti vastaan ja hyväksyi tuon ehdottoman puhtauden ja huolellisen alapesun vaatimuksen - lihanhimo ja nautinto oli sama, tapahtui se sitten nuoruudensyntinä, laillisena haureutena tai avioliiton näennäisesti hyveellistämänä.
xxx/ellauri388.html on line 155: Kirjassani olen kuvannut, kuinka käsitykseni sisällisestä Jumalasta, eli siitä samasta, jossa nytkin tiedän ainoan totisen elämän olevan, syntyi tämän runkkaussalaisuuteni mukana ja siten että rukouksessani käännyin molo kovana hänen puoleensa. — Mutta minusta näyttää toiselta puolen, että vanhempien motivationaalinen puhe valmistaisi lasta ymmärtämään, että hänen on taisteleminen viettiä vastaan, koska en minä eikä minun esivanhempani ole sitä voittaneet, — että jos hän voittaa ja pysyy puhtaana, niin hän voittaa ikäänkuin meidän puolesta, — että me odotamme sitä häneltä, — että runkkaushalun voittaminen on hänen suuri elämäntehtävänsä. Voi olla ettei lapsi jäisi kylmäksi, vaan saisi itseluottamusta ja intoa, kun käteenvetovietin voittaminen, joka vielä äsken tuntui hänestä tarpeelliselta yksistään vaan hänen oman vähäpätöisen taivastoivonsa vuoksi, yhtäkkiä muuttuisi hänen silmissään siksi, mitä tämä taistelu todellisuudessa onkin: suureksi elämäntehtäväksi, jonka tarkoitus on vapauttaa maailma onanisoinnista. Sen kiduttavan, salaisen häpeäntunteen sijasta, joka on häntä painanut, hän saisi rohkean ja avonaisen mielen, ja hän käyttäisi paheen hävittämiseksi niitä hikisiä kämmeniä, jotka hiipii vähän väliä lapsen nivusiin.
xxx/ellauri410.html on line 806: Ja tunteen kautta – ei rationaalisesti, sanon minä;
xxx/ellauri415.html on line 285: Robert Herrick (1591–1674) oli englantilainen kirjailija, alkuaan kultasepänoppilas. Hän suoritti myöhemmin yliopistotutkinnon ja oli pappi. Hän edusti kirjallista suuntausta "Ben Jonsonin pojat" (Sons of Ben). Hän oli 1629–1647 pappina Devonshiressä Dean Priorissa, josta hän joutui lähtemään sisällissodan vuoksi. Hän palasi seurakuntaan 1662 ja asui siellä loppuelämänsä. Papin tehtävästään huolimatta hän oli pakanarunoilija, kavaljeerien (Cavalier poet) epikurolaisen elämän, iloisen maailmankatsomuksen ja herkän pilluntunteen tulkki.
xxx/ellauri420.html on line 530: Analyysi (ai): Runo esittää autioituneen näkemyksen Jumalan poissaolosta, luoden syvän menetyksen ja epätoivon tunteen kuolleiden maailmojen ja tyhjän tyhjyyden kuvien kautta. Se toistaa aikakauden romanttista pessimismiä, jolle on ominaista pettymys Napsun rökäletappioon ja eksistentiaalinen kriisi. Verrattuna Nervalin muihin teoksiin tämä runo on esimerkki hänen tutkimisestaan vieraantumisesta, kärsimyksestä ja merkityksen etsimisestä pettyneessä maailmassa. Siinä on yhtäläisyyksiä hänen muiden runoinsa kanssa eloisten kuvien, melankolisen sävyn ja ihmisen tilan tutkimisen suhteen.
165