ellauri002.html on line 1545: ja huulillani tunsin hellän suun.
ellauri003.html on line 850: mä tunsin merkit vanhan lemmenleikin
ellauri012.html on line 221: Sun kirjoittama lohdutuskirje jollekin ystävälle joutui pari päivää sitten käsiini; kun tunsin kirjoittajan ja käsialan, avasin sen uteliaisuuttani. Oikeuttaakseni ottamani vapauden uskottelin itselleni että mulla oli etuoikeus kaikkeen sulta tulevaan. Enkä välittänyt hyvistä tavoista kun oli tilaisuus kuulla uutisia Abelardista. Mutta kyllä maksoin uteliaisuuden kalliisti! Kyllä siitä tuli paha mieli, ja yllätyin, kun löysin koko kirjeen täynnä surullista tarinaa meidän onnettomuuksista; tapasin oman nimeni sieltä sata kertaa; kyllä hirvitti, joku iso onnettomuus seurasi sitä aina. Näin sunkin nimesi yhtä onnettomissa merkeissä. Nää surulliset mutta rakkaat muistot pani mun sydämen kovasti liikkeeseen, musta on kyllä liikaa tarjota lohtua jollekin ystävälle jostain sen pikku mokista niin rankalla tavalla kuin kertomalla meidän kärsimyksistä. Kyllä pani miettimään!
ellauri012.html on line 383: Kun mä kerron mikä kilpailija on tempaissut mun sydämen pois sulta, kiität mun mielenmuutosta, ja pyydät tätä kilpailija liimaamaan sen kii. Tästä sä jo arvaat että jumalahan se on joka vie nyt sulta Heloisen. Jep, mun rakas Abelard, nyt se antaa mulle sen mielentyyneyden jonka meidän kurjuuden kirkas muisto ennen esti. Just taivas joo! mikä muu kilpailija vois ottaa sulta mut? Voisitko kuvitella, että joku vaan, joku ihminen voisi kumittaa sut mun sisältä? Voisitko kuvitella mun vaihtavan jumalisen ja sivistyneen Abelardin kehenkään alempaan kuin jumalaan? Ei, must tuntuu et sä olet arvioinut mut oikein tässä kohtaa. Varmaan sä haluut tietää millä keinoin jumala sai aikaan näin suuren muutoksen? Kerron sulle, että saisit ihmetellä sallimuksen salaisia kiemuroita. Muutama päivä sen jälkeen kun sun vika kirje tuli mä sairastuin vakavasti (Joopa joo, aina tää sama deus ex machina näissä muinaisjutuissa); lääkärit jo luovutti mut kuolemalle. Silloin mun tunne, joka aina ennen oli tuntunut musta viattomalta, alkoi näyttää pahalta. Muistista tulvahti kuin filmissä (joojoo, anakronismi, mutta siltä se varmaan just tuntui) kaikki mun elämän menneet teot, ja mun täytyy tunnustaa että ainoo tuska jonka tunsin oli tunnontuska meidän rakkaudesta. Kuolema jota olin siihen saakka katsonut vain etäältä, häälyi nyt mun edessä kuin syntisillä. Aloin pelätä jumalan kostoa nyt kun olin lähempänä sitä, ja mua kadutti etten mä ollut ottanut kunnolla käyttöön armolahjoja. Ne hellät kirjeet jotka sulle kirjoitin, rakkaat keskustelut joita kävin sun kanssa, kiusas mua nyt yhtä paljon kuin ne oli ennen viehättäny. Voi Heloise-repukka, mä sanoin, jos on rikos lähteä tolla lailla hehkuttamaan, ja jos tämän elämän jälkeen siitä seuraa varma rangaistus, mikset sä vastustanut kunnolla tollaisia kiusauksia? Ajattele mitä kidutuksia on sulle varalla, kauhistu sua venttaavia helevetin koneita, ja muista samalla nautintoja joita sun eksynyt sielu piti niin hitsin hienoina. Äh! eikö vähän harmita että kieriskelit niin falskeissa huveissa? Lyhyesti, Abelard, kuvittele katumusta jota tunsin, niin et ihmettele lehmänkäännöstä.
ellauri025.html on line 972: ”Sanoin vain, että ota tämä pois minusta. Sitten nousin ylös. Yllätyksekseni tunsin, että se jokin otettiin minulta pois.” Pullo niin, muttei kaikkea!
ellauri025.html on line 1033: Nimeni on Miina Sillanpää, muoto, Saariselkä. Avioliiton 12 vuoden jälkeen minä ja mieheni ovat olleet riitaa toisiinsa, kunnes hän lopulta jätti minut ja muutti Kaliforniaan ollakseen toisen naisen kanssa. Tunsin elämäni ohi ja lapseni ajattelivat, etteivätkö he koskaan näe isäänsä enää. Yritin olla vahva vain lapsille, mutta en pystynyt hallitsemaan sydäntäni kiusavia kipuja, sydämeni oli täynnä suruja ja kipuja, koska olin todella rakastunut mieheni. Joka päivä ja yö ajattelen häntä ja toivon aina, että hän palaa takaisin minuun, olin todella järkyttynyt ja tarvitsin apua, joten etsin apua verkosta ja löysin verkkosivuston, joka ehdotti, että tohtori Osagiede voi auttaa entisen takaisin saamista nopeasti . Joten tunsin, että minun pitäisi kokeilla häntä. Otin yhteyttä häneen ja hän kertoi minulle mitä tehdä ja minä tein sen sitten hän teki Rakkaus loitsun minulle. 48 tuntia myöhemmin, mieheni todella soitti minulle ja kertoi minulle, että kaipaa minua ja lapsia niin paljon, niin uskomattoman !! Joten näin hän tuli takaisin sinä päivänä, paljon rakkautta ja iloa, ja hän pyysi anteeksi virheestään ja kivustaan, jonka hän aiheutti minulle ja lapsille. Sitten siitä päivästä lähtien avioliitto oli nyt vahvempi kuin milloin se oli, kaikki kiitos tohtori Osagiedelle. hän on niin voimakas ja päätin jakaa tarinasi Internetissä, että tohtori Osagiede on todellinen ja voimakas loitsunpitäjä, jota rukoilen elääkseni pitkään auttamaan lapsiaan vaikeuksissa, jos olet täällä ja tarvitset Ex takaisin tai aviomiehesi muutti toisen naisen luo, älä itke enää, ota nyt yhteyttä tähän voimakkaaseen loitsuyrittäjään. Tässä on hänen yhteystietonsa osoitteessa: doctorosagiede75@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836 tai viber +2349014523836.
ellauri036.html on line 147: "Onko minun se siis sanottava? Onko minun sanottava, etten kuuden kuukauden aikana ole kertaakaan paneutunut levolle, sanomatta itselleni, että kaikki on turhaa, ettet ole koskaan parantuva, etten ole noussut yhtenäkään aamuna vuoteesta ajattelematta, että minun on vielä koetettava, ettet ole sanonut minulle sanaakaan, joka ei ole antanut minun tuntea, että minun on lähdettävä luotasi, ettet ole minua hyväillyt ilman että olisin tuntenut, että minun olisi mieluummin ollut kuoltava? Onko minun sanottava, että päivästä päivään, hetkestä hetkeen, horjuen pelon ja toivon vaiheilla olen tuhannet kerrat ollut kiusauksessa koettaa lopullisesti voittaa joko rakkauteni tai tuskani? Onko minun kerrottava, että niin pian kuin avasin sydämeni sinulle, viskasit ivallisen katseen syvään sen sopukoihin saakka, ja että kun sen taas suljin tunsin omistavani aarteen, johon yksin sinulla oli omistusoikeus? Onko minun kerrottava kaikista niistä heikkouksista ja salaisuuksista, jotka tuntuvat lapsellisilta sen mielestä, joka ei niitä kunnioita? Onko minun mainittava, että kun vihoissasi lähdit luotani, sulkeuduin huoneeseeni lukeakseni ensi kirjeitäsi? Onko minun kerrottava, että on olemassa eräs valssi, jota en koskaan turhaan soittanut, kun kovin ikävöin sinua palaavaksi? Ah, minua onnetonta, kuinka kalliiksi ovat kaikki mykät kyyneleeni, kaikki hellät mielettömyyteni tulleet! Nyt tahdon itkeä. Koko minun tuskani ei ole ollut miksikään hyödyksi."
ellauri036.html on line 173: Ah, kuinka syvään tunsin, kuinka syvään tunnen vielä, miten surkuteltavia ovatkaan ne ihmiset, jotka ovat voineet pilkata sitä, mikä voi pelastaa ihmisen hengen! Mitä merkitsee, nimi, muoto, uskontunnustus? Eikö kaikki mikä on hyvää ole myöskin pyhää? Kuinka uskaltaa kajota Jumalaan?
ellauri045.html on line 443: Mitä kuolema on, minne kuollut katoaa? Kun Juhanin (syöpään kuollut Mannerkorpi) kanssa siinä olin ja tunsin kuoleman ja elämän läsnäolot, maailman jossa ne molemmat olivat eikä välissä ollutkaan seinää, tuli tunne, että elämä voi jatkua yhä jossain muodossa jollain tavalla. Näin ainakin voisi ajatella. Maailmassa on aivan liian paljon asioita, joista ihminen ei kerta kaikkiaan vielä tiedä mitään. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
ellauri049.html on line 508: Moi qui tremblais, sentant geindre à cinquante lieues Mä joka vapisin, kun tunsin 50 leguan päästä
ellauri049.html on line 1144: Då tänker du: "Jag kände honom väl, Sillon ajattelet: tunsinhan mä sen,
ellauri050.html on line 252: I knew all the swift importings Mä tunsin kaikki nopsat tuontituotteet
ellauri051.html on line 741: 172 I felt its soft jolts, one leg reclined on the other, 172 Mä tunsin pehmeet jysähdyxet, jalka toisen päällä,
ellauri061.html on line 483: Alas, poor Yorick! I knew him, Horatio: a fellow No voi surku, Yorick! Mä tunsin sen, Horatio: loputtoman läpän mies,
ellauri062.html on line 990: Kerran Tukholmassa, iltakävelyllä Gärdetin niityillä, saivat ihanteellinen lämpötila ja ilmankosteus joidenkin muiden samaan suuntaan vaikuttaneiden tekijöiden ohella minut ikään kuin sulautumaan luontoon. Vieno kesäillan tuuli tuntui menevän lävitseni ja tunsin suurta myötätuntoa kaikkea elävää kohtaan.
ellauri071.html on line 154: Joopa joo, tollasta runebergilaista sota ja bylsintä-teemaa, joka on nuorta miestä aina kuumentanut. Luin sivun, luin 2, vereni tunsin kuumemmax. Ei toi mulla enää nappaa, jos on koskaan niin kauhiasti napannutkaan. Bylsintäpuoli kyllä, muttei toi urheuspuoli niinkään. Vaik eihän toi vänrikki Nappula nyt tässä kovin näyttävästi sotinut, yöpaita päällä kazoisnelisti suoraan vihollisten joukkoon epähuomiossa. Romanttisempi veljyeni Jönsy on suomentanut sen etevästi, mutta en nyt kehtoo kokonaan sitä tähän plagioida, muutakuin pari mehukasta kohtaa. Toi ranskalainen on sit varmaan transu nainen, tai sitten ei, kukas näistä homopettereistä selvän ottaa...
ellauri074.html on line 651: Siitä hetkestä lähtien, kun laitoin miehelleni tämän tuotteen, tunsin eron asennossa. "Selkäkipu" on vähentynyt huomattavasti. Sen mukava käyttää. En ole vielä kokeillut sitä tuolla paidan alla, mutta mielestäni sen pitäisi toimia hienosti. Olen tyytyväinen tähän tuotteeseen ja hinta on riittävän oikeudenmukainen.
ellauri082.html on line 687: Kotikunnassani ei ole ainuttakaan ihmistä kerrottu kuolleen koronaan. Eikä ole kerrottu naapurikunnissakaan kenenekään siihen kuolleen. Vuoden aikana syöpään on kuollut meidän pienessä kylässä 6 ihmistä, kaikki tuttuja. Koko kunnassa syöpään on kuollut lähes sata, noin kolmasosan heistäkin tunsin. Kuinkahan vaarallinen tauti on kyseessä, kun puhutaan koronasta?
ellauri097.html on line 762: And feel a spirit kindred to my own; ja tunsin sielun veljen hengen tuoxahduxen,
ellauri099.html on line 249: ironia palasi Roberton silmiin, ja ilokseni tunsin, että äkkiiyrkkä tyylini kiinnosti häntä. Hyvin tuntuu etenevän.
ellauri109.html on line 488: "Olin kokematon. " "Entä ne huorat?" "2 huoraa 3 vuodessa, sehän tekee noin 1h/v, onnettomasti avioituneiden amer. miesten misääriennätys. Oletteko unohtanut? Minä tunsin itseni viheliäisexi". Mina en 'toteuttanut itseäni seksuaalisesti', mitä se sitten merkinneekin, yritin pysyä hengissä kaiken sen mielipuolisuuden keskellä. Pysyä omana izenäni!
ellauri110.html on line 1104: Dosto oli patakonservatiivi xenofobi slavofiili. Epileptinen misogyyni. Hymistelijöiden kuningas. Sen suhtautuminen mamuvankikavereihin oli törkeä. Mixkähän mä en pidä siitä (enää). Idiootti teki muhun teini-ikäisenä vahvan säväyxen. Tuhannen samanlaisen ernun lailla tunsin olevani ruhtinas Myshkin valepuvussa. Toinen samantyyppinen napaantuijottavien nuorten kirjailija oli Herman Hesse. Näissä porukoissa on jotain hyvin keskiluokkaista. Ylemmän keskiluokan aatteluus velvoittaa.
ellauri115.html on line 649: Uskoisitko ehkä, hyvä ystävä, että näistä synkistä aatteista ja näennäisistä ristiriidoista sukeusi mun mielessäni sublimoitu idea sielusta, jota mun ezintä ei tähän saakka ollut honannut? Kun ma mietiskelin miehen luonnetta, musta näytti että siinä on 2 eri periaatetta; 1 nosti sen etutkimaan ikuisia totuuxia, oikeuden rakkautta, ja totta moraliteettia, sellaisiin maanosiin joita viisaat tykkäävät miettiä; toinen vei sen alaspäin omaan napaansa, teki siitä aistiensa orjan, ja himojen jotka on niiden instrumentteja, ja siten vastusti kaikkea mitä edellinen periaate vinkkasi. Kun mä tunsin lähteväni kiidulle, näiden vastakkaisten motiivien kannattelemana, mä sanoin, Ei; mies ei ole 1, mä tahon ja mä en halua; mä tunne izeni samalla kertaa orjaxi ja vapaaxi miehexi; mä havaizen mikä on oikein, mä rakastan sitä, mut mä teen mikä on väärin [tän mä förbin Paavalita, sori Paavali]; mä oon aktiivinen kun mä kuuntelen järjen ääntä; mä on passiivinen kun passiohedelmät tempaavat mut mukaansa; ja kun mä annan perixi, mun suurin tuska on että mä olisin ehkä voinut vastustaa. [Muze ei ois ollut kivaa.]
ellauri132.html on line 102: "- Kundilta ei tullut edes textaria. Törkeää." Naiset marssivat ohi suuttuneen näköisinä. Kuinka hölmöjä me ihmiset olemme. Suutumme mitättömästä. Tää on mindfulnessiä. Koirat ovat aina niin iloisia. Ne eivät tarvi onnellisuuteen muuta kuin nurmikentän ja kepin. Koiragolfia. Ajattelin äitiä ja tunsin niin suurta rakkautta että olin poxahtaa. Pystyin näkemään että kaikella oli tarkoitus.
ellauri151.html on line 1153: Tämä on tapaustutkimus, ja Gide on tarkoituksella pehmentänyt tarinan toista hahmoa, jotta se ei häiritsisi tän Alissa hahmon kehitystä: ”ilman sellaista sankaria tragedia ei olisi ollut mahdollinen, tai noin klo puoli ainakin hän olisi puuttunut naisen luonteen kehitykseen – evoluutioon, jonka halusin olla hyvin puhdas”. "Epäilemättä ymmärsin vain epätäydellisesti Alissan ahdistuksen syyn, mutta tunsin voimakkaasti, että tämä ahdistus oli aivan liian voimakas tälle pienelle sykkivälle pillulle, tälle hauraalle ruumiille, jota Jeromen kaltaiset nyyhkyttävät juipit haluisivat itkeä ja nussia.»
ellauri160.html on line 91: – Sen luin tarkkaan ja tunsin oppineenikin jotain. Samoihin aikoihin hankin Poundin cantojen koko laitoksen, jossa on kaikki 120 runoa. Mutta sitten semiotiikka ja mannermainen filosofia veivät mukanaan. Pound jäi.
ellauri180.html on line 140: Tällä kirjalla on monia myönteisiä ja hehkuvia arvosteluja, mutta minulle henkilökohtaisella tasolla se ei hyödyttänyt lukijan iloa tai mielenterveyttäni. (Halusin epätoivoisesti antaa tämän kirjan pois.) Cider House Rules olisi voinut olla 200 sivua vähemmän, enkä silti olisi nauttinut siitä paremmin. Varsinainen kerronta oli pitkäveteistä, väsyttävää ja koostui suurimmaksi osaksi aika turhia kuvauksia, jotka eivät vaikuttaneet juonenkäänteeseen. Hahmot olivat kuvaukseltaan luurankoisia, ja tunsin olevani hirvittävän etäällä heistä. Jännitteet puuttuivat kokonaan ja aina kun jotain edes vähän jännittävää tapahtui, se oli erittäin antiklimaattista. Se meni siihen tuskalliseen pisteeseen, etten vain välittänyt. Ja todellakin hahmot nimeltä Angel ja Candy tekevät enemmän kuin vain saavat minut värähtämään. Jotain muuta, jonka huomasin Irvingin kohdalla, mikä ei heti näkynyt, on hänen melko outo pakkomielle naisia ja heidän painoaan kohtaan. Tämä ei selvästikään sovi minulle (olen nimittäin aivan vitun läski) ja ollakseni rehellinen, ketä helvettiä kiinnostaa kuinka paljon nainen painaa? Sillä on ilmeisesti paljon merkitystä Irvingille, onhan Irving ex-painija. Irvingin kirjoituksella ei ollut todellista rakennetta, ja ilmeistä lääketieteellistä sanastoa lukuun ottamatta hänen tyylinsä oli yksinkertainen ja epätyydyttävä, ja näytti siltä, että jotkut lauseet olivat toisinaan oudosti lyhennettyjä. Pääasiassa lapsexiottoon ja sikiönlähdetyxeen perustuvan kirjan osalta odotin rehellisesti, että tässä on voittaja, mutta valitettavasti minulla on hirveän katkera maku suuhun ja vastenmielisyys Irvingiä kohtaan.
ellauri198.html on line 482: Dear fellow, till I almost felt him fold Rakas kamu! Melkein tunsin navan alla
ellauri198.html on line 627: I saw them and I knew them all. And yet Vasemman tunsin raamatullisesti, oikealta
ellauri206.html on line 229: – Meillä oli pienet kuvaukset meneillään ja tunsin oloni tosi hyväksi. Sitten ohitsemme käveli tyyppi, joka sanoi, että ”tuo tyttö on liian lihava”. Noin isolla rumpalla ei pitäisi enää twerkata. Tällainen peppu ei kuitenkaan ylläpidä itseään, "Tinze" kuittasi julkaisussaan.
ellauri214.html on line 340: Niin, minä siis kärsin kuin koira, jonka takaruumiin rattaiden pyörä on ruhjonut. Vasta kun minut häädettiin Ožoginien talosta, tunsin lopullisesti, miten paljon ihminen voi ammentaa mielihyvää oman onnettomuutensa pohdiskelusta. Voi, ihmisiä! Mikä todella säälittävä laji! No, jääkööt filosofiset huomiot syrjään...
ellauri238.html on line 123: Niin teinkin. Riisuin vasta ostamani kengät rannalla, työnsin avaimet ja kukkaron kenkään, sukelsin laiturilta mereen ja uin kohti Hakaniemen rantaa niin pitkään että tunsin rauhoittuneeni. Sitten käännyin uidakseni takaisin. Näin vedestä, että Jarno seisoi rannalla ja huusi apua. Mietin voisinko uida johonkin toiseen rantaan, mutta tajusin etten jaksaisi vaatteet päällä uida paljon sen pitemmälle kuin missä jo olin. Rantaan kerääntyi muitakin ihmisiä, ja sitten siihen ajoi suurella metelillä ambulanssi ja vielä poliisiauto. Se oli kaikki turhaa ja varsin kiusallista, mutta minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta vedestä ja katsoa miten tilanne kehittyy.
ellauri247.html on line 252: Hänen astuessa huoneeseeni en ainoastaan hämmästynyt hänen kauneutensa johdosta, vaan hänestä tuoksusi sellainen viattomuus ja viehättävyys, että tunsin paikalla sydämeni valloitetuksi. Hänen lähdettyään Scipio kertoi häntä sanottavan yhtä älykkääksi kuin kauniiksikin, ja että koko seudulla sitä pidettäisiin onnen poikana, joka saisi hänet omakseen. "Minä, minä tahdon hänet omakseni", huudahdin silloin, "jos hän vaan suostuu. Minä aion naida häntä sinun välitykselläsi, jollei joku ole vaan jo hänen "sydämessään" pistäytynyt." Etc. etc. etc.
ellauri272.html on line 810: – En tiedä, miksi join. Meitä oli kolme, jotka pitivät hauskaa, ja viinaa oli aina, mutta nämä kaksi muuta eivät juoneet samalla lailla. Jotenkin tunsin jo silloin, että olen alkoholisti. Aika omaperäistä.
ellauri316.html on line 348: Jopa pintapuoliset tapaamiset Tšernyakhovsky-kadun kirjailijoiden talon asukkaiden, kuten Urganovin, Vasiljevin, Vera Ivanovna Eiliksen ja monien muiden kanssa, olivat epämiellyttäviä ja pilasivat tunnelman. Mutta vaikka tulin kotiin ja lukitsin oven, ei, kaksi lukkoa, tunsin Vasiljevien näkymättömän läsnäolon tässä kirottussa talossa." Julian Oksman kuvailee Korney Chukovskyn hautajaisia ja kutsuu Vasiljevia "kirjallisuuden mustaxi komppaniaxi" ja ehdottaa hänen olevan poissa, koska Tšukovski määräsi etukäteen, ettei Vasiljevia kutsuta hautajaisiin.
ellauri347.html on line 278: Ehkä hiän oli 25-vuotias; hän oli kaunis, viehättävä ja sisältäpäin lisäksi maalattu, ensimmäinen sisältä maalattu, jonka tunsin. Muistan, että minä olin kuullut että hän oli ollut kihloissa, mutta jonkin ajan kuluttua rikkoi sitoumuxen. Muistan, että hän oli lähes poikkeuksetta isänsä seurassa joka oli leski. Isä, muistaakseni hän oli vanha, epämiellyttävä ja pikemminkin houkuttelematon mies, tai niin minä luulin (ehkä arviointini oli hieman puolueellinen mustasukkaisuus). Sitten eräänä päivänä kuulin järkyttävän uutisen: hänen isänsä oli kuollut ja heti jälkeenpäin hiän oli tappanut itsensä ja jättänyt määrätyn testamentin että hiän halusi tulla haudatuksi isänsä kanssa. (s. 4)
ellauri365.html on line 162: Katselin toveriani, ja tunsin kasvavani J’épiais ma compagne, et je sentais grandir
ellauri382.html on line 632: Olin aina hämmästynyt siitä, mitä tunsin, luin ja näin (luin tosi paljon). Ilman kykyä säädellä tunteitani heilahtelin innostumisen, masennuksen, syvän kaipauksen ja polttavan kateuden välillä muita kohtaan, jotka sopivat joukkoon. Samanaikaisesti minua pommitettiin tiedolla, jonka alitajuisesti imeskelin ympäristöstä: näin A-tyyppien jännityksen, katkeruuden, kilpailun, passiivisen aggression ja toimintahäiriön koulussani ja perheessäni, mutta B-tyypin lapsena en kuitenkaan kyennyt ilmaisemaan, ymmärtämään tai jakamaan näitä vaikutelmia kenenkään kanssa. Elämäni synkimmän ajanjakson elin myöhään teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä. It was hell, reminisces a former child. Oliko se sen arvoista? Helvetti kyllä, se oli. Tänään en tunne kuuluvani mihinkään.
ellauri401.html on line 395: Katkaistuaan iljanteella koipensa sai Pekka tervetullutta taas saikkua. "Näin mielestäni, että tulee jokin opettaja, mestariolento, joka jatkaa Jeesuksen Kristuksen opetuksia siitä mihin ne siltä jäivät, kertoen lisää niistä asioista, jotka jäivät Jeesuxelta detaljoimatta tai apostoleilta kirjoittamatta muistiin. Näin tunsin hengessäni ja tulin erinomaisen iloiseksi. Minulle oli onnen ja nautinnon aikaa saadessani mietiskellä yksin vuoteellani, sillä aavistin, että silloin, kun tuo opettaja tulee, saan olla mukana, s.o. syntyä jälleen maailmaan. Aikaa en määritellyt tarkemmin, sillä kysyin itseltäni: olisiko mahdollista, että jo tällä vuosisadalla valmistuisimme vastaanottamaan niin suurta sysäystä? Ja sentähden ajattelin mahdolliseksi, että uusi aika alkaisi vasta 2075 tai myöhemmin, siihen mennessä on sammakkopata varmasti jo kiehahtanut." Annie Besantin desantit löydivät tehtävään soveltuvan sievän bramiinipojan, Jiddu Krishnamurtin (1895–1986).. Vahinko että Jiddu sittemmin otti tehtävästä jänixen passin.
ellauri403.html on line 157: Jumalani, rakastettuni, tässä olen minä, tee ninulla mitä tahdot, ota minut, ota! Ja sykintäsi kohottua melkein rajuun jyskyntään juuri sinä hetkenä kun jo luulin vaatteen väliltämme repeytyvän, maan ja taivaan yhteen sortuvan, aurinkojen syöxyvän vastakkain tai junan tunneliin, tunsin että minut temmaistaan jälleen päivänvaloon. Samat vapisevat kädet, jotka pelasivat taskubiljardia, tunnustelevat minua, kääntelevät, ja nyt, nyt nyt, painat liipaisintani näpeimmässä paikassa teron alareunassa...
ellauri408.html on line 210: This week I have mostly eaten acorns. Unelias unexii David Copperfieldin Agnexesta, joka seuraa uskollisesti Davidin joka oikkua ja pääse lopulta palkinnoxi sen kanssa mimmoisiin. While living in Switzerland, David realizes that he loves Agnes. After returning to England he tries hard to conceal his feelings, but realizing Agnes loves him as well, he proposes to her; she accepts. They marry quickly and take residence in London. Agnes bears David at least five children. Like typical Dickensian heroines, Agnes is mainly a passive character, an ideal Victorian lady. Her characterization is often criticized as "too perfect". David often describes her as an angel. She shows the effects of parentification. David often compares Agnes with a church-window. Kuin heiluttaisi patonkia porttikonkissa. Her character was based on Dickens' sisters-in-law Mary and Georgina Hogarth, both of whom were very close to Dickens. Mary died in 1837 at the age of 17, and Georgina, from 1842, lived with the Dickens family. Dickens referred to her affectionately as his "little housekeeper". After Dickens' separation from his wife Catherine, Georgina stayed with him for the rest of his life and took complete responsibility for managing his household. Pukille pääsi takuulla muttei mimmoisiin. Jean Paul ja Emerson Fittipaldi on sen sanoneet: Suuri kirjailija on se joka osaa tehostaa izeänsä. No noi ei kai sitten osanneet. Yxin jumalaa on mahdoton pitää naurettavana, vai onko? onhan siinä paljon Niilo Visapään piirteitä. Minä tunsin maan uivan aluxena avaruuden sinistä valtamerta. Minä purjehdin keltaisella merellä. Onnettomuutesi, vanha veikko, on että olet akkamainen.
ellauri412.html on line 527: Sitten hän luetteli 12 syytä, joista Isaiah 53 ei voinut viitata Jeesukseen. Hän ei maininnut alkuperäistä lähdettä, mutta perustelut näyttävät olevan peräisin Hugh Fogelmanin kirjasta Christianity Uncovered: Viewed Through Open Eyes. Luin listan läpi ja tunsin, että minun oli punnittava ja yritiä tehdä ennätyksen suoriksi. Ei vain puolustaa kristillistä kantaa Isaiah 53: ssa, vaan myös eduksi juutalaisille ystävilleni, jotka haluavat vahvistaa asemaansa eivätkä luota heikkoihin argumentteihin.
xxx/ellauri057.html on line 281: tunsin kauneuden kaipuun,
xxx/ellauri091.html on line 270: Kesken veisuun tuli minun vuoroni. Mr. Mott vastasi lyhyesti, ettei ole synti lukea huonoja kirjoja, jos kuzumus niin vaatii. Mutta vastapainoxi en saisi niitä kirjoittaa. Olen pahoillani mutta näin on päässyt käymään. Eikö hän muuta sanonut? Ei varmaankaan, paizi näkemiin Anu. Mixi siis minulla oli juhlallinen olla, kuin jumalan naaman edessä? Tieteellinen tutkimus oli houkutellut, Hanna Andersiin oli siitä painanut paljon paljetta. Mulla oli siitä jo kumu kuin Tupulla. Mutta kestin kiusauxen, sillä kirjailijan kuzumus poltti povessani kuin tulikipinä. Ja nyt tunsin vazassani, olin jeesuxen omena, käyttäisin saamani lahjan (housukilven) hänen kunniaxensa. Samalla minut valtasi ihmeellinen riemuisa tunne, että olin kuin sulaa vahaa Mr. Mottin käsissä, hänelle antautunut. Ehkä olinkin, en kazonut. Palasin kotiin, vaikka olin juhlakunnossa.
xxx/ellauri116.html on line 520: Meillä kiusattiin aivan vitusti. Sitä sanottiin mm. härkkimisexi. Kiusaaminen on sitä ettei toista apinaa hyväxytä. Kiusaamisella pyritään saamaan kiusattu henkilö voimaan pahoin. Kiusaaminen ilmenee joko verbaalisena, eleisenä tai fyysisenä häirintänä ja on luonteeltaan aggressiivista. Kun Pezku sekosi mä tunsin voimakasta syyllisyyttä siitä että mä olin aiheuttanut sen kiusaamalla sitä liiaxi. Ehkä olinkin. No ei kai nyt sentään. Hemmetti. Petti täällon hyttynen! Tule heittämään sitä vilttitossulla!
xxx/ellauri122.html on line 930: Catch-22 esittelee Yossarianin amerikkalaisena sotilaana toisessa maailmansodassa, jolla on assyrialaista ja armenialaista perintöä. Eksoottisen nimen "Yossarian" Heller valitsi korostaakseen päähenkilönsä irtautumista valtavirran sotilaskulttuurista. Yossarianin nimeä kuvataan "iljettäväksi, vieraaksi, vastenmieliseksi nimeksi, joka ei vain herättänyt luottamusta". Se oli "...ei ollenkaan niin puhtaiden, terävien, rehellisten, amerikkalaisten nimien kaltainen kuin Cathcart, Peckem ja Dreedle." Mitä tulee nimen alkuperään, "Heller myönsi myöhempinä vuosina, että nimi "Yossarian" oli johdettu hänen ilmavoimien ystävänsä, assyrialaisen Francis Yohannanin, nimestä, mutta että Yossarianin itse hahmo oli "inkarnaatio". toiveesta." Kun häneltä vuonna 1974 kysyttiin, mitä mieltä hän oli sodasta ollessaan siinä, Heller kirjoitti: "Paljon eri tavalla kuin Yossarian tunsi ja paljon eri tavalla kuin minä tunsin romaania kirjoittaessani… Itse asiassa nautin niin teki melkein kaikki muutkin, joiden kanssa palvelin, harjoituksissa ja jopa taisteluissa."
xxx/ellauri123.html on line 325: Kirjoituspöydän ja ruokailupöydän, molemmat liian isoja poikamiehelle. Vaikka en ihmisiä kylään kutsunutkaan, tunsin kuitenkin halua kihisevän pataruoan jakamiseen jonkun kanssa.
xxx/ellauri123.html on line 911: kouristusta, tunsin voivani hidastaa pidentääkseni hehkua. Lolita oli turvallisesti
xxx/ellauri130.html on line 485:
| Kun sain lapsia tunsin joutuneeni syrjään. | Jean Rostand | M | KILL! |
xxx/ellauri137.html on line 727: Tuo on sinulle hyvä pituus, kommentoi Shag liian lyhyttä apulaisen univormuani. Harmaiden pikkuhousujeni lahkeesta pilkotti side. Kun Shag lopulta työntyi minuun, hän pääsi vain puoleenväliin asti. Sisälläni ei ollut yhtään tyhjää tilaa. Jokaisen työnnön mukana tunsin venyväni. Kuinka kauan vielä? Tuo ei ollut enää hauskaa. Shag teki viidennen ja viimeisen pitkän ja voimallisen työnnön ja huolehti sitten kondomista. Luulin etteivät miehet pysty näin nopeasti uudestaan, mutta ojensin kättäni alemmaxi ja löysin päinvastaisen todisteen.
xxx/ellauri173.html on line 768: Ajoin hänet kotiin. Tämän velvollisuuden suoritettuani palasin Louvreen. Palasin pyhään huoneeseen! Ja katsottuani Jumalattaren, jonka muoto sisältää Tähti-Yön, ah! ainoan kerran elämässäni tunsin "sydämeni" turpoavan yhdestä salaperäisimmistä nyyhkyksistä, jotka ovat tukehduttaneet elävän ihmisen.
xxx/ellauri173.html on line 770: Omatuntoni turhaan huutaa minulle, että se haluis prostituoidun sydämen. Tämän ensimmäisen rakkauden minussa inspiroimat erittäin ratkaisevat pohdiskelut vieraantuivat suuresti kaikista naisista ja johtivat minut parantumattomimpaan pernaan. Aluksi kiihkeä intohimoni tämän naisen linjoja, ääntä, hajuvettä ja ulkoista viehätystä kohtaan muuttui absoluuttiseksi platonismiksi. Hänen moraalinen olemuksensa jäädytti aistini ikuisiksi ajoiksi: niistä tuli puhtaasti mietiskeleviä. Jos näkisin hänessä rakastajattaren, se etoisi minua tänään! Yhden ainoan kerran elämässäni (siellä Louvressa) tunsin sen turpoavan. Taino, ehkä vähän useamminkin. Silti vittu!
xxx/ellauri174.html on line 221: Kun olin huomannut itse Andersonissa tämän tytön hyväksikäytön aiheuttaneiden tuhojen luonteen, en luottanut näiden harrastajien liian pyöreisiin silmiin. Ja päädyin siihen dialektisen analyysin jyvän avulla – eli olemalla unohtamatta silmistäni sellaista miestä, jonka tunsin ennen hänen katastrofiaan Andersonissa ja muistaen ne omituiset vaikutelmat, joita hänen luottamuksensa sai. rakkaus oli jättänyt minuun), - sanomme, että tulin ennakoimaan niin ainutlaatuisen eron sen välillä, mitä neiti Evelyn Habalista minulle vahvistettiin, ja sen välillä, mitä sen on täytynyt olla todellisuudessa, että näiden arvostajien tai asiantuntijoiden joukko vaikutti minuun kuin surullien kokoelma hysteerisiä hölmöjä. Ja tässä miksi.
xxx/ellauri177.html on line 182: -- Tiedän, olet rakkaani, tulet lihastani, odotat, että otan sinut syliini, jotta meistä tulee yksi (meidän lisäxi, eli yht 3). Unelmoin sinusta. Olit rinnassani, ja annoin sinulle vereni, lihakseni, luuni. En kärsinyt. Otit minulta puolet sydämestäni, niin hellästi, että minulla oli ilo jakaa itseni näin. Onnestain on puolet sinun, jos sä sen huolit vaan. Etsin sitä, mikä minulla oli parasta, mikä minulla oli kauneinta, hylätäkseni sen sinulle. Olisit ottanut kaiken pois, että olisin sanonut kiitos... Ja heräsin, kun tulit ulos minusta. Tulit ulos silmieni ja suuni kautta, tunsin sen. Olitte kaikki lämpimiä, tuoksuvia, niin hyväileviä, että juuri kehosi jännitys sai minut nousemaan istumaan.
xxx/ellauri177.html on line 336: -- Ja se on hyvin kaunis? Jälleen, hän ei vastannut. Syvä ekstaasi tulvi hänen silmänsä. Ja kun hän osasi puhua: -- Niin kaunista kuin en voisi sanoa... Minuun tunkeutui sellainen viehätys, että tunsin yksinkertaisesti nimettömän ilon, putoamisen lehdistä, nukkuessani nurmikolla. Ja minä tulin juosten takaisin tuodakseni sinut mukaani, jotta en maistaisi onnea istuessani tässä varjossa ilman sinua. Hän otti jälleen hänen niskansa syliinsä ja rukoili häntä kiihkeästi, hyvin lähelle, huulensa melkein hänen huulillaan. -- Vai niin! sinä tulet, hän änkytti. Ajattele, että eläisin autiona, jos et tulisi... Se on halu, joka minulla on, kaukainen tarve, joka on kasvanut joka päivä, joka nyt saa minut kärsimään. Etkö voi haluta minun kärsivän?... Ja vaikka sinun pitäisi kuolla siihen, vaikka tuo varjo tappaisi meidät molemmat, epäröisitkö, katuisitko pienintäkään? Pysyisimme makaamassa yhdessä, puun juurella; nukkuisimme aina toisiamme vasten. Se olisi erittäin hyvä, eikö? "Kyllä, kyllä", hän änkytti tämän intohimon paniikin voittamana, kaikki värähtelemässä halusta.
xxx/ellauri177.html on line 569: -- Vai niin! kiitos, Jumalani, avusta, jonka olet ystävällisesti lähettänyt minulle. Ilman sinun armoasi kuuntelisin tämän lihani ääntä, palaisin surkeasti syntiin. Sinun armosi vyöttää lanteeni kuin siveysvyö; Sinun armosi oli sisäinen kondomini, rohkeuteni, sisäinen tukijatko vyöllä, joka piti minut pystyssä, ilman heikkoutta. Oi Jumalani, sinä olit kahvaa myöten minussa; sinä puhuit minussa, sillä en enää tunnistanut luotua pelkuruuttani, tunsin olevani tarpeeksi vahva katkaisemaan sydämeni kaikki siteet. Ja tässä sydämeni vuotaa verta; se ei enää kuulu kenellekään, se on sinun. Sinua varten nappasin sen maailmasta. Mutta älä luule, oi Jumalani, että olen ylpeä tästä voitosta. Tiedän, etten ole mitään ilman sinua. Uppoudun jalkojesi juureen, nöyryydessäni. Vittu mikä pelle!
xxx/ellauri177.html on line 737: -- Kävitkö kirkoissa joskus pienenä? hän kysyi häneltä matalalla äänellä, ikään kuin hän olisi jatkanut ääneen itsestään huolimatta unelmista, joka esti häntä kuulemasta sitä. En voinut kulkea kirkon edestä menemättä sinne. Heti kun ovi putosi hiljaa taakseni, minusta tuntui, että olin itse paratiisissa, enkelien äänet kertomassa tarinoita suloisuudesta korvassani, pyhien ja pyhien henkäys. joiden hyväilyn tunsin koko kehossani. Kyllä, olisin halunnut asua siellä aina, eksyneenä tämän autuuden syvyyksiin.
xxx/ellauri201.html on line 64: Kolmannen yönsä oli Isokukko-Uljas meidän talon tuvassa nukkunut muiden kortteerimiesten kanssa, ennen kuin rupesi naimisenasioista minulle haastamaan. Jättäytyi tupaan, kun muut miehet saunaan läksivät. Minä en sinä iltana välittänyt mennäkään, ja Kustin-tursake taas omiaan kamarissaan hääräsi, rahojaanko lie laskeskellut. Isokukko-Uljas kysäisi omaan reiluun tapaansa, että onkos tässä talossa tapana, että metsätyömiehet emännän sänkyä käyvät lämmittämässä, eikös isännästä enää ole siihen. Minä sitä vähän hämmästyin, ilokin pyrki pintaan, mutta koetin suutani vetää viivalle vaan. Sanoin siihen, että ei sitä kaikki sinne päässeet, emännän kamariin. Isokukko-Uljas kyseli, että Einokos se ainoastaan semmoista erityiskohtelua saapi. Minä siihen, että saa kuka saa. Oli se siinä vaiheessa jo päättänyt minua naida, kyllä sen näki silmistä. Ai ai ai, miten se katsoi raukeasti isoilla silmillään kuin viekas sonnimullikka! Kysyi se sitten, että jos hänellekin ensi yönä sitä herkkua riittäisi, kun oli jo viidettä päivää ilman joutunut olemaan. Kyllä minä jo siinä kohtaa semmoista himoa tunsin, että naurun päästin vastaukseksi, se riitti Isokukko-Uljakselle. Se sanoi yöllä saapuvansa ja käski sanoa entiselle sängynlämmittäjälle, että jättäisi se tulematta.
xxx/ellauri208.html on line 719: Ja minä istuin Joonatanin vieressä ja pidin häntä kädestä ja tunsin, että hän oli voimakas ja hyvä perin pohjin, ja ettei mikään ollut oikein vaarallista siellä missä hän oli.
xxx/ellauri208.html on line 721: Niin tuli yö ja pimeys Kangijalan yli, vuorten ja virran ja maan. Ja minä seisoin jyrkänteen partaalla Joonatanin kanssa, hän oli selässäni (sic) kädet lujasti kaulallani, ja minä tunsin miten hän takaa päin hengitti korvaani. Ihan rauhallisesti hän hengitti. Ei niin kuin minä... Joonatan, oma veljeni, miksen minä ole yhtä rohkea kuin sinä? (Mitä vitun hevosenleikkiä tää oli? Pukkihyppelyä? Pienoisjunaa?)
xxx/ellauri209.html on line 126: Ala tulla Kendall tarttui käteeni. Mennään lavan luo niin kaikki näkevät sinut kun Hugh ylistää sinua. Hugh joi kliseisen kulauxen viskiä ja sanoi. Hizi kylmäkin osaisin kynäillä tälläsiä puisevia läppiä. Angus-nauta nappasi kitaransa. Vittu et kaikki pitää napata. Se on rapsakkaa. Tai rouheaa. Jäätävää. Teennäinen työväenluokan nuotti oli varmaankin välttämätöntä muttei suotavaa. Työväki on niin lääst siisön. Nyt trendaa palvelualat ja yxinyrittäjyys. Tiesin että minun olisi pitänyt olla vieraanvaraisempi mutta tunsin ärtymystä peräaukolla. Olen näet anaalis-retentiivinen. Kilpaillessani menestyxellisesti serkkujeni kanssa lavalla täytyin mehusta enkä välittänyt vaikka lycrakankainen asuni nousi kainaloihin paljastaen häpyhuulikoruni joka kimalteli valonheitinten valokiilassa.
xxx/ellauri212.html on line 119: Vähän (homo)eroottisen oloista, eikö totta? Mäkin tunsin izeni pletkuxi ensi yrityxelläni askartelemani Sirun sisään, ja toisella ja kolmannellakin. Saattaisin jäykistyä paremmin jos Siru osais maistella mun lihaa, mutta sitä se ei osaa, eikä tule osaamaan vastakaan. Siru on aika passiivinen partneri, mutta eipä sitten liioin pane vastaan. Sekin tosin voisi auttaa asiaa.
xxx/ellauri227.html on line 286: – Se on myös universaali kertomus nuoresta ihmisestä, joka tuntee elävänsä maailman laidalla, eristyksessä kaikesta. Kiona asuu konkreettisesti kaukana, mutta samalla tavalla minä tunsin teininä Pohjois-Ruotsissa olevani jumissa jossain maailman laidalla. Kiona on vähän niikuin se Disneyn sankari, ei se Fiona (vihreä) vaan se havaijitar, jonka poikaystävä muistuttaa Hulkia (vaikkei sekään ole vihreä).
xxx/ellauri252.html on line 238: Mitä vikaa minussa sitten oli? En pystynyt panemaan häntä tarpeeksi, en lämmitellyt häntä ja tyydytin vain oman naimahaluni koska en viitsinyt muuallakaan käydä ja sain elätellä kieroon mennyttä irstauttani sillä, että hänen vittunsa haisi pahalta, ja tunsin huoraavani aina kun panin häntä. Mutten tiennyt mistä siihen sen kauniimpia tunteita olisi löytynyt kosken sietänyt hänen kusenhajuista looraansa ja inhosin sitä heti kun olin saanut siemeneni heitettyä. Maitotyttö Annun pillu sitä vastoin haisi hyvältä.
xxx/ellauri298.html on line 172: Syntynyt vuonna 1946, kasvoin tuolloin kukoistavassa tehdaskaupungissa Länsi-Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa kymmenen mailia länteen Ohio-joen varrella Pittsburghista, jota silloin kutsuttiin "Terässtadixi". Varhaisesta lapsuudestani lähtien äitini oli vakavasti masentunut ja perheeni jatkuvassa konfliktissa. Samaan aikaan isäni, alun perin viulisti, antoi minulle lahjan rakkauden klassiseen musiikkiin. Hän opetti minulle, kuinka kuunnella, ei vain äidin valituxen pääteemoja, vaan myös koko musiikkipartituuria bassoista korkeisiin puupuhaltimiin. Meidän perheemme oli yksi harvoista juutalaisperheistä suurelta osin italialaisessa katolisessa kaupungissa. Suurimman osan ajasta ala-asteella ja lukiossa tunsin olevani ulkopuolinen ja minulla oli heikko yhteenkuuluvuuden tunne. Juutalaisten käyttö ravunsyöttinä oli yleistä, ja yritin epätoivoisesti kompensoida auttamalla opiskelutovereita kotitehtävissä. Silti minua pidettiin enimmäkseen käsivarren päässä, ja leimattuna roolilla "aivot". Kun osallistuin heprealaiseen kouluun useita päiviä viikossa useiden vuosien ajan Pittsburghin juutalaisella alueella, olin sielläkin "ulkopuolinen", koska olin kotoisin pikkukaupungista enkä Pittsburghin kletschmersektiosta. Yhdessä nämä lopulta ovat osittain taustalla kiinnostukseni antropologiaan, etnisiin ja amerikkalaisiin tutkimuksiin, usein tiedostamattoman koetun kokemuksen psykoanalyyttiseen syvyyteen, halukkuuteeni kokonaisvaltaiseen ajatteluun (yrityxeen yhdistää ne, jotka aluksi vaikuttavat erillisiltä, toisiinsa liittymättömiltä kulttuurin puolilta, perhe ja historia), tarkkaavaisuuteeni itseäni kohtaan tutkimusvälineenä, jota kutsutaan vastasiirroksi), oman runouden käyttämiseen keinona ymmärtää työelämän organisaatioita ja laajempaa kulttuuria) ja pyrkimykseni auttaa muita ihmisiä, järjestöt, jopa kansainvälisiä suhteita kuuntelemalla syvästi ihmisiä ja auttamalla heitä kuuntelemaan toisiaan sielusta sieluun. Tämä oli keskeinen roolini kroonikkona ja noin viisikymmentä vuotta lääketieteen opiskelijoiden, perhelääketieteen harjoittelijoiden ja asukkaiden, PA:iden ja monien muiden terveydenhuollon ammattilaisten opettajana. Syvästä kiinnostuksestani organisaatioelämän tiedostamattomiin juuriin tuli perusta suurelle osalle tutkimuksestani, kirjoittamisestani, opettamisestani ja konsultoinnistani. Opiskelin Pittsburghin yliopistossa ja suoritin historiallisen musiikkitieteen AB:n vuonna 1967 ja psykologisen antropologian tohtorin vuonna 1972. Opetettuani seitsemän vuotta psykiatrian osastolla Meharry Medical Collegessa Nashvillessä, TN:ssä, vietin loput urani perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen osastolla Oklahoman terveystieteiden yliopistossa. Center, Oklahoma City, OK, sellainen minä olin."
xxx/ellauri298.html on line 411: Conservo aquel cariño que tuve para ti Säilytän sen rakkauden, jonka tunsin Tähtein vyössä on kummaa taikaa
xxx/ellauri306.html on line 604: Nimi "Randy" ei loukkaa ketään, jonka nimi on Randy (ja kyllä, tiedän, että se on lyhenne sanasta Randall). Varttuessani ainoa henkilö, jonka tunsin tällä nimellä, oli Randy Jackson, joka on tietysti amerikkalainen. Randy Isossa-Britanniassa se on toinen "töykeä" slangitermi. Yhteenvetona voidaan todeta, että se olisi tunne, joka todennäköisesti saisi edelliset kaksi termiä toteutumaan, eli kiimainen. Britille se olisi tietysti outo nimivalinta.
xxx/ellauri306.html on line 610: Tullessani tunsin kuin rikollinen olisi tulossa Yhdysvaltoihin! He halusivat fyysisen todisteen siitä, että olen tyttö, kuten sanoin lomakkeessani!!! Uskon, että he muuttivat tämän vaatimuksen nyt, mutta se oli kamalaa! Yhdysvaltain ihmiset ovat pelottavia!
xxx/ellauri312.html on line 414: Samalla voi tuntea voimakasta sukupuolista halua. Sitä tunsin ize viime yönä kun olin muuttanut Seijan yskimisen takia toiseen huoneeseen ja näin siellä unta romanialaisesta naisesta joka ui kiimaisena mun liiveihin ja mä vastaavasti pyrkyröin penis ojossa sen pikkuhousuihin; pitkästä aikaa otti eteen oikein kovan kankeana, naisen nisät tökkivät terävinä ihoa ja ohjailin jo innokasta terskan nuppia kohti naisen kuumankosteaa halukasta puoliavointa alahuuliota, kun tietysti uni katkesi taas ante portas. Bugger it.
xxx/ellauri312.html on line 705: Ich eines, das ich kennete, denn ungewohnt ezin jotain jonka tunsin, sillä outo
xxx/ellauri329.html on line 300: Kaiken kaikkiaan okei. Pidin kovasti otsikkotarinasta, mutta muut olivat huimia. Mikä tekee minut surulliseksi, koska rakastan rakkauden rakkauden osia Vapaasta maailmasta (mutta jopa osia siitä tunsin romahtaneen).
xxx/ellauri354.html on line 110: Tämä on kaikille - masentavin kirja, jonka olen lukenut. Koskaan. Joo. Tämä kirja. Ei niitä, jotka käsittelevät holokaustia, julmia sotia, kauheita sairauksia... tämä kirja. Vanhasta miehestä, joka on koskaan bylsinyt vain huorien kanssa. En tiedä, miksi se tuli minulle niin, mutta lukaisin muutaman sivun ja tunsin vatsassani fyysisesti pahoinvointia. Se ei ole aihe (se on mielenkiintoinen), se ei ole kirjoitus (hän on Marquez)... se on vain tämä kauheuden tunne. Tämä kauhea kauhea elämä, jota hän viettää, ja mitä hän ei ole koskaan tiennyt. Mistä hänen pieni, mauton elämänsä koostuu.
xxx/ellauri376.html on line 176: Mielipaha vähenee toistettaessa, ja mielihyväkin. Kaikkeen kyllästyy, unehen ja rakkauteenkin. Onnellisten päivien pitkää sarjaa ei voi sietää, sanoi Goethe. Onni tuntuu parhaalta epäonnen perästä. Virzakiven poiston jälkeen tunsin hetkellistä onnea. Aikuinen ei syö koiran ja pikkupojan lailla parasta palaa ensin. Jos on huonoja uutisia, on paras aloittaa pahimmasta. Paizi jos vastaanottajalla on huono sydän.
xxx/ellauri388.html on line 159: Koetin jo lapsena käyttää apukeinona pahetta vastaan rukousta, niinkuin minulle oli neuvottu menettelemään muissa asioissa. Erittäin selvästi muistan kuitenkin, että rukous tuntui minusta tehottomalta apukeinolta kun molo oli pystyssä ja ihan vaati käsittelyä. Koska minä runkatessani elävästi tunsin Jumalan pahexuvan läsnäolon, en minä lapsena voinut yleensä "epäillä Jumalan olemassaoloa", kuten sanotaan. Se, ettei rukouksistani ollut apua, herätti minussa kummastelua. Ja juuri tästä omasta kummastelustani on sittemmin syntynyt kaikki se mitä nyt jo tiedän Jumalasta.
xxx/ellauri388.html on line 301: Kirjallisuus ilmoitti syyn, miksi piti kieltäytyä, — selvän, ymmärrettävän syyn, se oli: rakkauselämä tulevan vaimoni kanssa. Mutta tämä syy ei ollut se suuri, sanoin selittämätön, elämänajasta riippumaton, joka seuraa omantunnon käskyä, koska siitä puuttui keppi, oli pelkkä porkkana. Ja luullakseni minä vaan petin itseni kun omistin kirjallisuuden ihanteen. Minä omistin sen kun tunsin, että sen syy oli minulle vähemmin sitova, vähemmin totinen kuin omatunto. Minussa rupesi asumaan jokin valheellinen vapauden tunne tämän vaihdon jälkeen, ja senpätähden, huolimatta tästä kauniista, runollisesta teoriasta, käytännössä ei tuntunut enää mitään ohjaksien pitoa.
xxx/ellauri388.html on line 393: "Sangen monesta nämät mietteet tulevat näyttämään kummallisilta jopa ristiriitaisiltakin. Ja ne ovatkin todella ristiriitaiset, ei kuitenkaan keskenään, vaan ne ovat ristiriitaiset koko elämämme kanssa, ja ehdottomasti tuntuu heräävän kysymys: kumpi on oikeassa, nämäkö mietteet vai miljoonien ihmisten ja minun elämäntapani. Tätä samaa tunsin minäkin sangen suuressa määrässä, kun olin tulemassa siihen vakaumukseen, jonka tässä lausun julki: minä en mitenkään aavistanut, että ajatukseni veisivät minut sinne, minne veivät. Minä hämmästyin omia johtopäätöksiäni, en tahtonut niitä uskoa, vaan uskomatta en voinut olla. Ja niin ristiriitaiset kuin nämä johtopäätökset ovatkin elämämme koko rakennuksen kanssa, niin vastaiset kuin ne ovatkin kaiken sen kanssa, mitä minä ennen ajattelin ja lausuinkin, nyt minun täytyy ne tunnustaa.
76