Sillä välin hiänen sulhasensa välittivät vakavasti hiäntä, ja hiänen ikäisensä on kuusitoista-vuotias Michel, tämä tomboy-poika, joka juoksee vain aloittelijoiden kanssa lapsineen, vihastuu ja kiduttaa itseään ja kaikkia hiänen ympärillään kohtuuttoman mustasukkaisuuteen kuin aikuinen. Varenka hyväksyi rauhallisesti vieraiden edut, koska hiänellä oli edelleen hellävaraisia ​​tunteita runoilijalle. Lermontov, vaikka tiesi todellisen tilanteen, kärsi. Epäilemättä hän koki hengellisiä ylä- ja alamäkiä, lyhyitä onnen hetkiä ja pitkiä päiviä ja yötä kateutta. Mitä Barbara Lopukhina tunsi ja katsoi kaikkea tätä?
ellauri142.html on line 309: Paavi sai aikaan vähän ristiriitoja yhteisössä. Muuten Tuomaan elämä oli hiljaista, ja aika kului omistautuneena haureuden harjoittamiselle, kirjoittamiselle ja kirjojen plagioinnille. Hän plagioi raamattua ainakin neljä kertaa. Hän tunsi Raamatun hyvin, ja hänen kirjoituksensa sisälsivät huomattavasti viittauksia erityisesti Uuteen testamenttiin, mutta myös vanhempiin. Tuomas kuului "uuteen hurskauteen", devotio modernaan, 1300-luvulla syntyneeseen trendikkääseen mustikanpoimijaliikkeeseen. Ajattelussaan hän oli yhteisen elämän varattomien veljien ja devotio modernan perustajien Geert Grooten, Stephen Cole Kleenen, Nat King Colen, Stephen Kingin ja Florentius Radewijnsin apinoija.
ellauri142.html on line 898: Kaikki, mitä ihminen tekee, olkoon se ruumiillisen työn, puheen, ajattelun (manas) avulla, olkoon se väärä tai oikea, kaikki tapahtuu näiden viiden syyn johdosta. Nämä viisi syytä tunsi ja selvitti jo Teophrastus Paracelsus (Liber Paramirum. ”De Entimus Morborum”). Philip Aureolus Theofrastus von Hohenheim synt. 1493 Schwyzissä. Lääkäri ja luonnontutkija. Hänestä käytetään toisinaan nimeä Bombastus, toisinaan Paracelsus. Vaikutti loistavasti monilla aloilla. Kuoli 1541 Salzburgissa.
ellauri144.html on line 450: jotka tunsivat oman kansansa kirjoitukset –
ellauri145.html on line 438: Spede kävi Bourgetin suosimissa Bonshommesien, Zutikoiden ja Hydropaattien klupeissa. Kyllä niitä oli ihan hirmuinen liuta kekkaloizijoita Pariisissa siihen aikaan. Kaikki tunsi toisensa, paukutteli ja puukotteli iloisesti selkään toisiaan. Kilpailu oli kamala. Tää kaveri oli erikoisen kova kukkoilemaan, mm. kirjoitti:
ellauri146.html on line 583: Peppy Roth tunsi izensä Vasco Balboaxi mennessään ekan kerran ekan goi-tyttöystävänsä luo kiitospäiväpäivällisille niinkin kauas länteen kuin Iowaan. Isonenäinen konkistadori New Jerseystä sai ekan kerran näkimiinsä etelämeren.
ellauri151.html on line 211: Kerttu tunsi kyllä kyljessään että pastorin poika sitä kovastikin rakastaa, mutta pastori vielä enemmän vaikka taipuisammin.
ellauri153.html on line 280: Tarquin tunsi olevansa valmis valtaamaan valtaistuimen. Hän meni senaattitaloon aseistettujen miesten kanssa, istui itse valtaistuimelle ja kutsui senaattorit osallistumaan kuningas Tarquiniin. Sitten hän puhui senaattoreille ja halveksi Serviusta orjana, joka syntyi orjasta; siitä, että senaatti ja kansa eivät ole valinneet sitä interregnumin aikana, kuten rooman kuninkaiden valinnassa oli ollut perinne; siitä, että hänestä tuli kuningas naisen vehkeilyjen kautta; Rooman alempien luokkien suosimisesta varakkaiden sijaan ja ylempien luokkien maan viemisestä jaettavaksi köyhille; ja väestönlaskennan pystyttämisestä, jotta ylempien luokkien rikkaus paljastuisi kansan kateuden herättämiseksi.
ellauri160.html on line 91: – Sen luin tarkkaan ja tunsin oppineenikin jotain. Samoihin aikoihin hankin Poundin cantojen koko laitoksen, jossa on kaikki 120 runoa. Mutta sitten semiotiikka ja mannermainen filosofia veivät mukanaan. Pound jäi.
ellauri162.html on line 250: kaikki hänet tunsivat, kuolema hänet liian aikaisin pois vei. tout le monde le connaissait, la mort l'a emporté trop tôt.
ellauri162.html on line 255: Arton tunsivat aivan kaikki myöskin ympäri Suomen maan. Arton était également connu de tous dans toute la Finlande.
ellauri162.html on line 483: Silti on paikallaan huomauttaa, että vaikka hänen vihansa Vergiliusta kohtaan oli sangen maltillista ja vaikka hän tunsi vain hyvin hillittyä ja perin ulkokohtaista viehtymystä Ovidiuksen säkenöivin verbaalisiin ryöpytyksiin - niin Horatius, tuo toivoton köntys, joka lepertelee, veikistelee ja vitsailee väkinäisesti kuin väsähtänyt klovni ja elegantisti kuin elefantti, sai osakseen des Esseintesin rajattoman halveksunnan.
ellauri162.html on line 581: Joka tapauksessa niin tapahtui, että Nooa, vaikka hän juhli iloisesti Jumalan kunniaa, nautti juhlista ja maistaa makeita vinettoja, tunsi vahvan viinin vaikutukset ja voitti raskaan unen, laski huolimattomasti raajat lepäämään tavalliselle sängylleen. Ja samalla hänen vaatteensa, rullattu takaisin, paljastivat hänen ruumiinsa piilotetut paikat, ja - Ham perkele! nämä sinun tekovehkeesi saivat sinut nauramaan! arvoton kinkku! Yritit sotkea veljesi, esikoisen Shemin ja Japhetin, nuorimman, syyllisyyden tahralla! Opi, mitä se, että sinä yksin nauroit, vaatii! Veljienne parempi arvostelukyky on arvokas tilaisuus nöyryyteen.
ellauri171.html on line 100: Raakel oli ottanut kodin epäjumalat ja laittanut ne kamelinsa satulaan ja istui niiden päällä. Laaban tunsi kaiken läpi, mutta ei löytänyt mitään. Raakel oli ottanut terafit ja pannut ne kamelin huonekaluihin! Hän sanoi isälleen: "Ole kiltti, herra, anna minulle anteeksi, jos en nouse puolestasi. Minulla on kuukautiset kuukausittain." Mä istun. Niinpä Laaban jatkoi etsintöjään, mutta hän ei löytänyt koti-epäjumalia. Sellainen naisten tapa, voi niiden kanssa! Sillä oli juoksu. Laittoikohan se pikkareihin sammalta. Se ei tunnu kuin istuisi pehmeällä kissanpojalla, pikemminkin siilillä. Siilit ovat kivoja, mutteivät mukavia housuissa.
ellauri180.html on line 140: Tällä kirjalla on monia myönteisiä ja hehkuvia arvosteluja, mutta minulle henkilökohtaisella tasolla se ei hyödyttänyt lukijan iloa tai mielenterveyttäni. (Halusin epätoivoisesti antaa tämän kirjan pois.) Cider House Rules olisi voinut olla 200 sivua vähemmän, enkä silti olisi nauttinut siitä paremmin. Varsinainen kerronta oli pitkäveteistä, väsyttävää ja koostui suurimmaksi osaksi aika turhia kuvauksia, jotka eivät vaikuttaneet juonenkäänteeseen. Hahmot olivat kuvaukseltaan luurankoisia, ja tunsin olevani hirvittävän etäällä heistä. Jännitteet puuttuivat kokonaan ja aina kun jotain edes vähän jännittävää tapahtui, se oli erittäin antiklimaattista. Se meni siihen tuskalliseen pisteeseen, etten vain välittänyt. Ja todellakin hahmot nimeltä Angel ja Candy tekevät enemmän kuin vain saavat minut värähtämään. Jotain muuta, jonka huomasin Irvingin kohdalla, mikä ei heti näkynyt, on hänen melko outo pakkomielle naisia ja heidän painoaan kohtaan. Tämä ei selvästikään sovi minulle (olen nimittäin aivan vitun läski) ja ollakseni rehellinen, ketä helvettiä kiinnostaa kuinka paljon nainen painaa? Sillä on ilmeisesti paljon merkitystä Irvingille, onhan Irving ex-painija. Irvingin kirjoituksella ei ollut todellista rakennetta, ja ilmeistä lääketieteellistä sanastoa lukuun ottamatta hänen tyylinsä oli yksinkertainen ja epätyydyttävä, ja näytti siltä, että jotkut lauseet olivat toisinaan oudosti lyhennettyjä. Pääasiassa lapsexiottoon ja sikiönlähdetyxeen perustuvan kirjan osalta odotin rehellisesti, että tässä on voittaja, mutta valitettavasti minulla on hirveän katkera maku suuhun ja vastenmielisyys Irvingiä kohtaan.
ellauri183.html on line 385: Cohn ei ehdottanut äänestystä, vaikka tunsikin kiusausta ehdottaa, koska hän ei ollut varma voittaisiko hän. Mutta hän käski Eesaun kohottaa oikean kätensä ja luvata juhlallisesti: Minä en tapa. Minä noudatan Seitsemää Kehotusta.
ellauri190.html on line 333: Tässä puolisensataa herra Petteriä plus 1 rouva, Zenobia, joka on otettu mukaan ihan säälistä. Tiedot ovat eräältä amerikkalaiselta sivulta. Kumma ettei yhtään amerikkalaista ole mukana? Ellei konkistadoreja lasketa. Hunnit olivat ilmeisesti Kiinan pohjoisnaapureita kiinalaiselta nimeltään Xiongnu. Ne miehittivät Saxan kansainvaellusten aikana ja saivat sillä lailla aikaan Rooman tuhon. Hitlerin Aatun aikana sanottiin sakemanneja vuorostaan hunneixi (the Huns). Ruottalaiset tunsi Attilan nimellä Atle. Listasta puuttuu ainakin toinen valloittava nainen, nimittäin Katariina Suuri.
ellauri197.html on line 420: My soul has felt today! Jonka sieluni tunsi tänään aamulla!
ellauri198.html on line 482: Dear fellow, till I almost felt him fold Rakas kamu! Melkein tunsin navan alla
ellauri198.html on line 627: I saw them and I knew them all. And yet Vasemman tunsin raamatullisesti, oikealta
ellauri203.html on line 294: Toisen maailmansodan jälkeen Miłosz toimi ensin Puolan kansantasavallan diplomaattina Yhdysvalloissa mutta ei viihtynyt siellä vaan palasi Eurooppaan ja siirtyi kulttuuriattaseaksi Pariisiin. Miłosz riitaantui hallituksen kanssa vuonna 1951 ja haki poliittista turvapaikkaa Ranskasta. Myöskään Ranskassa hän ei viihtynyt maan kulttuuriväen keskuudessa vallinneen poliittisen ilmanpiirin vuoksi. Älymystö ihaili kommunismia, ja Miłosz tunsi, että älymystön jäsenet käänsivät hänelle selkänsä. Siksi hän muutti uudestaan Yhdysvaltoihin. Siellä sentään ei ihailtu kommunismia! Päinvastoin vihailtiin!
ellauri204.html on line 727: Ranskassa Artaudilla diagnosoitiin skitsofrenia, ja hän vietti seuraavat yhdeksän vuotta mielisairaaloissa ainakin Rodezissa ja Ivry-sur-Seinessä. Artaudin mukaan hän tunsi sairauden myötä menettäneensä identiteettinsä, sillä hän tuli tietoiseksi tavallisesti tiedostamattomista kehon toiminnoista. Hän juuttui painajaiseen, jossa tiedosti lihaksensa, luunsa ja mahansa, jonka toiminnot pitivät samanlaista läpsytystä kuin lippu myrskyssä. Hän hahmotti kätensä ja jalkansa kuin verisinä vanuina, etäisinä ja väärissä paikoissa olevina. Artaud lopetti kirjoittamisen ja piirtämisen pitkäksi aikaa mutta aloitti uudelleen sähköhoidon jälkeen. Anttonin suuta oli lähes mahdoton tukkia. Yllättävää sikäli että Anttoni koitti vapauttaa teatteria sanataiteen kahleista. Nimi "kohti kriittistä teatteria" oli ihan väärä, A. oli täysin kritiikitön ja epäpoliittinen oikispaskiainen. Artaud was not into politics at all, writing things like: 'I shit on Marxism.'
ellauri206.html on line 198: Rachel taivutti päänsä taakse ja katsol Nicholasta silmiin. Nicholas mikset ole vielä suu.. Sitä kysymystä Rachel et saanut ikinä loppuun. Miehen kuumat huulet hinautuivat Rachelin huulille ahnaina ja vaativina, miehen kieli kosketteli Rachelin kielenkärkeä, ja Rachel tunsi, miten hänen kielenkärkensä heräsi eloon ja miten myös alempi pikku kielenkärki nousi pystyyn mekon alla paisuvana ja sähköisesti väpättävänä. Se oli hienoa. Ize asiassa pillun paisuvainen on valtavasti kyrpää isompi ja pystyy nielaisemaan sen.
ellauri206.html on line 229: – Meillä oli pienet kuvaukset meneillään ja tunsin oloni tosi hyväksi. Sitten ohitsemme käveli tyyppi, joka sanoi, että ”tuo tyttö on liian lihava”. Noin isolla rumpalla ei pitäisi enää twerkata. Tällainen peppu ei kuitenkaan ylläpidä itseään, "Tinze" kuittasi julkaisussaan.
ellauri207.html on line 192: Päinvastoin kuin useimmat hänen tuttavistaan, Mikki ei ollut mikään naisteniskijä. Parhaassakin tapauksessa hän vain antoi naisten yrittää, oli paikalla ja halukas, mutta aina hän jätti aloitteen naiselle. Seksi tuli kuvaan aivan luonnollisena seurauksena munan pongahtaessa lahkeesta. Naiset, jotka olivat päätyneet hänen sänkyynsä, olivat harvoin nimettömiä yhden yön pokia - niitäkin oli kyllä ollut viljalti, mutta niiden kokemuxet oli olleet yleensä varsin epätyydyttäviä. Mikki loi parhaat suhteet kavereihin, jotka hän tunsi ja joista hän piti. Siksi ei ollut mikään sattuma, että hän kaksikymmentä vuotta sitten oli aloittanut suhteen Erik Bergerin kanssa - he olivat ystäviä, ja veto- ynnä työntövoima oli molemmin puolista.
ellauri213.html on line 41: Taneli Kivipukin nahaton kalu huojuu jäykkänä kaverin päästyä ulos housuista alta aikayxikön. Tina Herzberg, mantelisilmäinen nähtävästi sekin, huokailee altavastaajana. "Pian mies oli alasti ja penis seisoi." Snart blottades ollonet. Nääh, det var ju blottat från första början. "Hiän näki ensi kertaa (LOL) miehen lujan penixen ja tunsi kostuvansa." Kiinalainen huora oli kauniimpi kuin kuolema mutta Taneli ei vääränrotuiselle luovuttanut Israelin siementä. Se sai vaan hifistellä ohuen polyesterin läpi Tanelin ståkukia. Rikollisen keskustelun ja pöydänalushiplauxen jälkeen Tanelilla seisoi yhä. Kinkku hoiteli jo nuijaa seuraavaa. Gimmelin alkup vedos 20v takaa on parempi kuin Ripsipiirakan 13v takainen säälittävä coveri.
ellauri214.html on line 338: Onnellinen ihminen on kuin kärpänen auringossa. Iivana tunsi itsensä turhaxi kun ei sillä ollut perhettä. Se oli tarpeeton koska kukaan ei sitä tarvinnut. Paizi köxä joka joi sen teetä. Kyllä tee on sitten hyvää!
ellauri214.html on line 340: Niin, minä siis kärsin kuin koira, jonka takaruumiin rattaiden pyörä on ruhjonut. Vasta kun minut häädettiin Ožoginien talosta, tunsin lopullisesti, miten paljon ihminen voi ammentaa mielihyvää oman onnettomuutensa pohdiskelusta. Voi, ihmisiä! Mikä todella säälittävä laji! No, jääkööt filosofiset huomiot syrjään...
ellauri216.html on line 238: Tulipalo kirjastossa. Tero rahjustaa poispäin ziljoonan arvoinen postilla sylissä. Todnäk se sytytti sen ize. Serafim luotti Teroon kuin talousliberaali toiseen. Varattomat veljet tuijottivat kirjastonsa paloa ja varmaan tunsivat menettäneensä jotakin. Vaikka siellä oli vain kirjoja. Kaikilla oli kännyt tallessa, ei siis huolen häivää. Terolla oli nyt ainoana hallussaan Dionysioxen postillan ykköspainos. Se itki vaikkei ollut ketään nussittavaa lähellä. Tero ja Suzän kiitää tähtitaivaan alla eri suuntiin. Suzänilla on kapeet kasvot ja laaja perse. Modiglianin naisihanne.
ellauri216.html on line 543: Makarios kammosi ihmisten osoittamaa ihailua ja kunnioitusta ja pakeni erämaahan, joka tultiin tuntemaan Skiitan (Skete) nimellä. Hän tunsi alueen nuoruusvuosiltaan oltuaan mukana kamelikaravaaneissa, jotka hakivat sieltä salpietaria. Alue oli kuiva, karu ja kuuma, mutta Makarios ryhtyi itseään lainkaan säästämättä viettämään askeettista kilvoituselämää. Hän istui keljassaan yötä päivää ja punoi käsitöitä. Hän söi ainoastaan vettä ja leipää kerran viikossa ja nukkui vain lyhyitä toveja, nekin istuallaan nojaten keljansa kiviseinää vasten.
ellauri216.html on line 579: Kun pyhä Makarios tunsi loppunsa lähenevän, hän vieraili oppilaidensa kanssa viimeisen kerran Nitriassa hakemassa nitroja. Pian sen jälkeen tämä erämaan hengellinen isähahmo antoi sielunsa takaisin Herralle 90 vuoden ikäisenä. Hänen reliikkejään siirrettiin paikasta paikkaan 600-luvulla sitä mukaa kuin muslimit valtasivat Egyptin. Nykyään ne ovat kuitenkin taas omalla paikallaan koptilaisessa Pyhän Makarioksen luostarissa, joka sijaitsee hänen hyppypaikallaan. Pyhää Makariosta muistellaan nimeltä koptilaisen ja armenialaisen liturgian rukouksissa.
ellauri216.html on line 636: Vaiherikkaiden vuosien jälkeen Aleksanterin terveys murtui ja hän tunsi kuolemansa lähestyvän. Volgan varrella Gorodetsissa hän asettui kuolinvuoteelleen, luopui maallisesta asemastaan ja otti vastaan vihkimyksen suuren skeeman munkiksi ja hän sai nimen Aleksi. Ennen loppuaan hän pyysi anteeksi kaikilta mukanaan olevilta ruhtinailta, pajareilta ja kansanmiehiltä ja antoi itse heille anteeksi. Marraskuun 14. päivänä vuonna 1263 osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen Aleksanteri antoi sielunsa Jumalan käsiin 43 vuoden ikäisenä.
ellauri216.html on line 763: Feofanin palvelutehtävä Tambovissa kesti vain neljä vuotta. Tuona lyhyenä aikana hän solmi lämpimät suhteet laumaansa. Hänellä oli kyky kuunnella ihmisten toiveita ja tarpeita, ja kaikki rakastivat häntä. Hän piti opetuspuheita melkein jokaisessa jumalanpalveluksessa, perusti useita seurakuntakouluja sekä hiippakunnallisen naisopiston. Monien aktiivisten tehtäviensä ohella hän kuitenkin tunsi yhä kasvavaa halua vetäytyä yksinäisyyteen. Eräällä hiippakunnan luostareiden tarkastusmatkalla hän vieraili Vyšan luostarissa. Sen ankara luostarisääntö ja luonnonkaunis sijainti miellyttivät häntä siinä määrin, että hän toivoi voivansa joskus asettua sinne pysyvästi.
ellauri221.html on line 337: Herää James, minä tässä, Kala. Hän tunsi miehen jäykistyvän. Vizi mikä panomies, monivammainen ja ratti kaulassa, mutta viisarissa silti vielä painetta. Gala kiristi löyhtyneitä hampaitaan ja ryhtyi jälleen virvoittelemaan Bondia. - Olin Brandenburg-konserton parhaita ampujia, sanoi Drax keskustelunomaisesti. - Minun täytyy päästä puhelimeen, Bond marisi. - Vielä askel eikä teillä ole enää mitään tuolla vazan alla, kuten me englantilaiset sanomme, sanoi Drax iloisesti osoittaen sinne pyssyllä. Bond pysähtyi kuin seinään naulittuna. Noniin, Antakaapas nyt kun kerron koko juonen, sehän meillä pääkonnilla on Bond-filmeissä aina helmasyntinä.
ellauri221.html on line 347: Bond tunsi tytön pehmeät alahuulet omillaan. Tämä kiitoxexi Lontoon puolesta, sanoi tyttö vakavasti. Olet ihastuttava pikku ruistyttö täältäkin, Bond vastasi hameen alta epäselvästi. Olisi kannattanut sylkeä Ronson suusta ensixi. Onko tämä rasia peroxidiblondattu? Ei se on heijastusta kengistäni, tyttö vastasi.
ellauri222.html on line 988: "Yritin viettää yhden yön tuon tytön kanssa salaa vaimolta ja perheeltä ennen kun lähdin laivalle. Olimme molemmat työssä kuljetusosastolla. Mutta en saanut sitä järjestymään. Joten kannoin viikkokaudet kondomia taskussani enkä päässyt sitä käyttämään. Kerran kaikki oli jo sovittu mutta silloin vaimoni isoäiti kuoli. Minun täytyi hakea isoisä hautajaisiin. Hän ei käsittänyt mistä oli kysymys. Istuimme kappelissa missä urut soivat. Ukko sanoi: Kas tuohan on kappale jonka tahdissa se vanha koira kuoli', ja veisteli vitsin toisensa jälkeen. Sitten hän tunsi arkussa lepäävän vaimonsa ja sanoi kiihkeästi 'Mitä, tuossahan on äiti! Minä näin hänet eilen tavaratalossa. Mitä hän täällä tekee? Äiti, äiti! Ja silloin hän ymmärsi ja purskahti itkuun. Miten hän itkikään. Ja minä myös. Me kaikki. Minulla oli kondomi yhä taskussa. Mitä sanotte?
ellauri238.html on line 123: Niin teinkin. Riisuin vasta ostamani kengät rannalla, työnsin avaimet ja kukkaron kenkään, sukelsin laiturilta mereen ja uin kohti Hakaniemen rantaa niin pitkään että tunsin rauhoittuneeni. Sitten käännyin uidakseni takaisin. Näin vedestä, että Jarno seisoi rannalla ja huusi apua. Mietin voisinko uida johonkin toiseen rantaan, mutta tajusin etten jaksaisi vaatteet päällä uida paljon sen pitemmälle kuin missä jo olin. Rantaan kerääntyi muitakin ihmisiä, ja sitten siihen ajoi suurella metelillä ambulanssi ja vielä poliisiauto. Se oli kaikki turhaa ja varsin kiusallista, mutta minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta vedestä ja katsoa miten tilanne kehittyy.
ellauri238.html on line 368: Hän tunsi itsensä aina evakoksi kuten Marquetta Posti. Harvoin nähtyä iljaista, herkkää, poikamaisen avutonta ja melankolista Penttiä Kai Laitinen on nimittänyt ”surun matkalaiseksi” Shakespearen sanoin: Sä olet lehti ruokalassa Resuiseksi selattu Pukuhuoneen korttipakka Ihan loppuun pelattu Sä olet yksin yksinäinen Mä olen yksin yksinäinen Mä olen onnen kerjäläinen... kurjuuden kuningas.
ellauri241.html on line 221: She felt the warmth, her eyelids opened bland, Hän tunsi lämmön, hänen silmäluomensa avautuivat,
ellauri241.html on line 644: And entered marveling: for they knew the street, ihmeissään: sillä he tunsivat kadun, muistivat
ellauri241.html on line 766: And not a man but felt the terror in his hair. Ja joka mies tunsi kauhun hiuksissaan.
ellauri244.html on line 361: Tina kuljetti sormia valokuvaaja-Törnin iholla. Häntä inhotti että joku toinen nainen voisi tehdä samoin. Törniä inhotti että joku toinen Markkula oli kuljettanut melaa Tinan mekossa. Rahmanista Tina ei kertonut, Nicosta kyllä ja pillun myynnistä Rooman pusikoissa. Hän luotti Toniin. (Vitun Harari.) Minä haluan sinut. Lyön poikki suhteeni Markkulaan. Mies kovettui hänen reisillään ja hän tunsi kostuvansa. Toni riisui cardiganin. Tina avasi hänen liekehtivän kimononsa. Sinullapa on kaunis penis, hiän kehaisi, vaikka esinahka puuttuu. Niin sanoen hiän virkkoi ja otti sen suuhunsa. Sitten hän siemaisi miehen sisäänsä yhdellä hotaisulla ja istui tämän lanteille. Juutalaisena Tonilla oli toki iso kasa lantteja. Hiän pyöritti häpyään kuin väkkärää ja kiristyi nahattoman kikulin ympärille kumirenkaana. He laukesivat yhdexi lihamurekkeexi. Tina suuteli Törnin rintakarvoja (yäk pthui) ja kuiskasi: rakastan sinua (luullaxeni), enkä goi-Markkulaa. Samaan aikaan toisaalla palestiinalainen nilkutti sementtitönönsä oviaukolle ja hörppi kuumaa teetä Starbucks-pahvimukista. Onni yxillä, kesä kaikilla.
ellauri244.html on line 497: Feija tunsi jalkovälinsä lämpenevän. Hän tunsi kostuvansa tuntiessaan pojan kielen suussaan ja tämän kovan kalun reiden alla. Hän näki pojan haarojen pullottavan. Hän hillizi izeään ettei kaivanut slabaa esiin ravintolapöydässä. Hän tiesi että kivikovat nännit erottuivat puseroa vasten.
ellauri244.html on line 513: Luettuani illalla em. pätkän Nääsböön Harrysta, aamulla herättyäni muistin että Sirolan Harrin Abiturientti pitää tänään palauttaa. En ollut jaxanut lukea kuin jotkut 30s alusta. Pläräsin äkkiä muutamia sivuja kirjan lopusta. Harri asuu Merikadulla ja Laivanvarastajankadulla. Ilmeni että abiturienttina Harri oli köyrinyt useampaakin naisabiturienttia ja muutamaa jotka ei olleet edes oppikoulussa, ja tunsi lopuxi jotain omantunnon pistoja:
ellauri246.html on line 392: Tässä on niin mielenkiintoinen Brodskin elämäkerta. Häntä korostettiin yksinäisenä henkilönä, ehkä hän tunsi onnettomuutta tässä valtiossa. Tällainen pysyi kuoleman jälkeen. Tämä tapahtui 28. tammikuuta 1996. Pumppu ei kestänyt siinä kaikki. Suuren työntekijän ja runoilijan Joseph Brodskyn kuoppa sijaitsee Venetsiassa San Michele-hautausmaalla. Tätä kaupunkia hän rakasti vähemmän kuin hänen natiivia Leningradia.
ellauri247.html on line 252: Hänen astuessa huoneeseeni en ainoastaan hämmästynyt hänen kauneutensa johdosta, vaan hänestä tuoksusi sellainen viattomuus ja viehättävyys, että tunsin paikalla sydämeni valloitetuksi. Hänen lähdettyään Scipio kertoi häntä sanottavan yhtä älykkääksi kuin kauniiksikin, ja että koko seudulla sitä pidettäisiin onnen poikana, joka saisi hänet omakseen. "Minä, minä tahdon hänet omakseni", huudahdin silloin, "jos hän vaan suostuu. Minä aion naida häntä sinun välitykselläsi, jollei joku ole vaan jo hänen "sydämessään" pistäytynyt." Etc. etc. etc.
ellauri247.html on line 410: Swiftin poteman Ménièren taudin oireet pahenivat vuodesta 1738 alkaen. Häntä pyörrytti ja hän alkoi unohdella asioita ja tuntea ahdistusta. Oireet hankaloittivat Swiftin kirjoittamista ja työtä tuomiokirkossa. Lopulta Swiftin serkku Martha Whiteway otti hänen asiansa hoidettavakseen. Swiftin Whitewaylle vuonna 1740 lähettämä kirje kuvaa, kuinka hän tunsi olonsa sietämättömäksi ja aavisteli jäljellä olevien päivien olevan surkeita ja vähälukuisia. Vuonna 1742 St. Patrickin tuomiokirkon pastori Francis Wilson, jota on syytetty Swiftin pahoinpitelemisestä ja omaisuuden varastamisesta, arvioitutti Swiftin tilan erillisellä Mielisairauden komissiolla. He totesivat Swiftistä, että tämän ”muisti ja mieli ovat rappeutuneet” ja hän on ”kyvytön hoitamaan tehtäviään”. Swift jätti työnsä tuomiokirkossa samana vuonna. Swift kuoli vuonna 1745 ja hänet haudattiin omaan tuomiokirkkoonsa Stellan karvatupsun viereen. Jäljelle jääneen omaisuutensa Swift testamenttasi mielisairaiden parantolan katon korjauxeen.
ellauri254.html on line 85: Pyhä Serapion eli 300-luvulla. Hän tunsi hyvin maallisen kirjallisuuden ja tuli tunnetuksi puhumisen taidosta. Jo hyvin nuorena hän toimi jonkin aikaa kuuluisan Aleksandrian katekeettisen koulun johtajana. Serapion kuitenkin kaipasi mahdollisuutta käyttää enemmän vapaa-aikaa rukoukseen ja katumusharjoituksiin, joten hän jätti arvostetun asemansa ja meni erämaahan.
ellauri262.html on line 250: Perheen ja sukulaisten piirissä Tolkienin käyttönimeksi vakiintui Ronald, jota käytti myöhemmin myös hänen vaimonsa. Koulussa jotkut hänen läheiset kaverinsa käyttivät nimitystä Ron. Aikuisena ystävät tunsivat hänet ajan tavan mukaan sukunimellä tai siitä johdetulla lempinimellä Tollers.
ellauri263.html on line 508: Vuonna 1846 Helenan isoisä nimitettiin Transkaukasiassa olevien valtionmaiden piirin johtajaksi, ja hän muutti vaimoineen Tbilisiin. Hahnin lapset seurasivat hieman myöhemmin perässä. Vuonna 1846 hän teki isänsä kanssa matkan Ranskaan ja Lontooseen, jossa opiskeli pianonsoittoa. Tbilisissä Fadejevien lukuisten vieraiden joukossa oli Jerevanin varakuvernööri Nikifor Vasiljevitš Blavatski, johon myös Helena tutustui. Blavatskissa Helenaa ilmeisesti viehätti se, että hän oli varakuvernööri, tunsi vieraita maita ja suhtautui vakavasti Helenan okkulttisiin viehtymyksiin.
ellauri264.html on line 102: Hertz Dovid Grein tunsi pappenheimiläisensä nykkiläiset kuten Schillerin Wallenstein. (kz alla). Suomenruåzalaiset vainoavat susia. Keskieurooppalaisissa skoudesarjoissa ne ovat myönteisiä fantasiaeläimiä, jotka avustavat poliiseja detektiohommissa.
ellauri267.html on line 1345: Suurherttuattaresta on julkaistu vähän kirjoja. Tämä venäläistä, englantilaista ja saksalaista perintöä edustava kirjailija vietti jonkin aikaa Venäjällä ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja hänellä oli sukulaisia ​​ja ystäviä, jotka tunsivat suurherttuattaren henkilökohtaisesti. Tämä kirja on elämäkerta, mutta se on muistelman tyylinen ja sisältää monia ensikäden tarinoita. Suurherttuattaren elämä on täynnä onnea, toivoa ja tragediaa, ja nämä henkilökohtaiset tarinat syventävät tarinaa.
ellauri272.html on line 810: – En tiedä, miksi join. Meitä oli kolme, jotka pitivät hauskaa, ja viinaa oli aina, mutta nämä kaksi muuta eivät juoneet samalla lailla. Jotenkin tunsin jo silloin, että olen alkoholisti. Aika omaperäistä.
ellauri275.html on line 83: Pyhä marttyyri Ilia Tšavtšavadze Gruusialainen syntyi vuonna 1837 hurskaaseen perheeseen Qvarelin kylässä Itä-Gruusiassa. Hänen äitinsä opetti hänet lukemaan ja kirjoittamaan, rukoilemaan ja rakastamaan totuutta. Lapsuudestaan asti Ilia tunnettiin hurskaudestaan. Hän tunsi halua mennä luostariin, mutta se meni ohi, ja Ilja antautui sitten innokkaasti opintoihin ensin Tbilisissä ja sitten Venäjällä Pietarin yliopistossa, jossa hän etsi ja tutki georgialaisia tekstejä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoa vaan jätti opinnot kesken ja palasi Gruusiaan ja alkoi tahkota massia.
ellauri277.html on line 179: Tämä kohtaaminen ʻAbdu´l-Bahán kanssa inspiroi myöhemmin Gibrania kirjoittamaan Jeesus Ihmisen Pojan, joka kuvaa Jee-suxea "seitsemänkymmentäseitsemän aikalaisen sanoin, jotka tunsivat hänet – vihollisia ja ystäviä: syyrialaiset, roomalaiset, juutalaiset, papit ja runoilijat kuten minä." Abdu´l-Bahán kuoleman jälkeen Gibran piti puheen uskonnosta Baháʼísin kanssa ja toisessa tapahtumassa, jossa katsottiin elokuvaa "Abdu´l-Bahá", Gibran nousi kyynelein julistaakseen ´Abdu´n korkean aseman, ja lähti tapahtumasta itkien omien sanojensa syvästi liikuttamana. Eipä Baha. Se meni näin:
ellauri279.html on line 178: Millaisen koetuksen he asettivat veljelleni? Se on noloa ja pelottavaa. Veljeäni kutsuttiin lehdessä tiedottajaksi. Valehtele! Pavel taisteli aina avoimesti. Miksi häntä loukataan? Onko perheemme kärsinyt pientä surua? Ketä kiusataan? Kaksi veljestäni tapettiin. Kolmas, Roman, tuli vammaisten eturintamassa, kuoli nuorena. Minua paneteltiin sodan aikana kansan vihollisena. Hän vietti leirillä kymmenen vuotta. Ja sitten he kuntoutuivat. Ja nyt panettelu Pavlikille. Kuinka kestää tämä kaikki? He tuomitsivat minut kidutuksiin pahemmin kuin leireillä. On hyvä, että äitini ei nähnyt näinä päivinä... Kirjoitan, mutta kyyneleet tukehtuvat. Joten näyttää siltä, että Pashka on jälleen puolustuskyvytön tiellä.... "Ogonyok" Korotichin toimittaja radioasemalla "Freedom" sanoi, että veljeni on paskiainen, mikä tarkoittaa äitiäni... Juri Izrailevich Alperovitš-Družnikov työskenteli perheeseemme, joi teetä äitini, joka tunsi myötätuntoa meitä kaikkia kohtaan, ja sitten hän julkaisi Lontoossa inhottavan kirjan - joukon niin inhottavia valheita ja panettelua, että sen lukemisen jälkeen sain toisen sydänkohtauksen. Myös Z. A. Kabina sairastui, hän yritti haastaa tekijän kanteen kansainvälisessä tuomioistuimessa, mutta missä hän on - Alperovich asuu Texasissa ja nauraa - yritä saada hänet, opettajan eläke ei riitä. Lukuja tämän kirjoittajan kirjasta "Pavlik Morozovin taivaaseenastuminen" levittivät monet sanomalehdet ja aikakauslehdet, kukaan ei ota protestejani huomioon, kukaan ei tarvitse totuutta veljestäni... Näyttää siltä, että minulla on vain yksi asia tästä vasemmalle - kastella itseni bensiinillä, ja siinä se!
ellauri282.html on line 434: Merton piti päiväkirjaa koko Getsemanissa oleskelunsa ajan. Aluksi hän tunsi kirjoittamisen olevan ristiriidassa hänen kutsumuksensa kanssa, ja hän pelkäsi, että se edistäisi taipumusta yksilöllisyyteen. Mutta hänen esimiehensä Dunne näki, että Mertonilla oli sekä lahjakas äly että lahjakkuus kirjoittamiseen. Vuonna 1943 Merton sai tehtäväkseen kääntää uskonnollisia tekstejä ja kirjoittaa luostarille pyhien elämäkertoja. Merton lähestyi uutta kirjoitustehtäväänsä samalla innolla ja innolla kuin osoitti lakaisuhommissa pihalla.
ellauri283.html on line 277: Kahdeksannelle vuosituhannelle eaa. neoliittisen kulttuurin ihmiset olivat asettuneet istuvaan elämäntapaan siellä linnoitettuihin savitiilikyliin joissa he täydensivät Niilin metsästystä ja kalastusta viljankeruulla ja karjanhoidolla. Viidennellä vuosituhannella eKr. muuttoliikkeet kuivuvasta Saharasta toivat Niilin laaksoon neoliittisia ihmisiä maatalouden ohella. Tästä kulttuurisesta ja geneettisestä sekoittumisesta syntyneestä väestöstä muodostui seuraavien vuosisatojen aikana sosiaalinen hierarkia, josta tuli Kushin kuningaskunta (pääkaupunki Kerma) 1700 eaa. Antropologiset ja arkeologiset tutkimukset osoittavat, että dynastista edeltävänä aikana Ala-Nubia ja Magadanin ylä-Egypti olivat etnisesti ja kulttuurisesti lähes identtisiä, ja näin ollen samalla kehittyivät faaraoiden kuninkuusjärjestelmät vuoteen 3300 eaa. mennessä. Yhdessä muiden Punaisenmeren maiden kanssa Sudania pidetään todennäköisimpänä sen maan sijaintipaikkana, jonka muinaiset egyptiläiset tunsivat Punt -nimellä (tai "Ta Netjeru ", joka tarkoittaa "Jumalan suunnitelmaa"), jonka ensimmäinen maininta on peräisin 1000-luvulta eaa.
ellauri283.html on line 351: Monet etelän asukkaat tunsivat olevansa brittien pettämiä kuten tavallista, koska he jäivät suurelta osin uudelta hallitukselta pois mielestä. Uuden hallituksen kieli oli arabia, mutta Etelä-Sudanin byrokraatit ja poliitikot olivat pääosin saaneet englanninkielisen koulutuksen. Brittien vuonna 1953 vapautuneista kahdeksasta uudesta hallituksen paikasta vain neljä annettiin eteläisille.
ellauri283.html on line 468: Mutta kuten aivan oikein arvasitte on olemassa rauhansopimus. Se on allekirjoitettu vuonna 1876 Mambesin olles vielä brittiläinen siirtomaa ja Galungan kuuluessa Ranskalle. Rauhansopimuksessa määriteltiin oli Mambesin ulottuvan etelässä Lunga-joelle saakka. Tosiasia on että koko alue oli siihen aikaan täysin tutkimatonta seutua, jossa joki oli ainoa kaikkien palefacejen tuntema maamerkki. Vuorille ei kukaan länkkäri ollut kiivennyt eikä alueesta muutenkaan tiedetty juuri mitään. Savunaamoilta ei toki kysytty. Käytännön galungalaiset tunsivat voivansa ylittää joen aivan vapaasti ja laiduntaa karjaansa rajan toisella puolella jos halusivat - kun taas yxikään britti ei koskaan vaivautunut vuoriston ylize. Silti vittu britit sanoivat nyppien whiskereitään. Sopimus on sopimus, ainakin jos se on meidän eduxi.
ellauri284.html on line 343: Suomalaisista Raitasaari mainitsi jutussa kenraaliluutnantti Siilasvuon autonkuljettajana palvelleen Majurin, jonka hän tunsi Jerusalemin naisjuhlien järjestäjänä.
ellauri294.html on line 542: Animated Movie Guide -oppaassa Jerry Beck piti elokuvaa "keskiarvoisena". Hän kuitenkin tunsi elokuvan luottavan liikaa "kaavan söpökkyyteen, kaavakomedian helpotukseen ja jopa kaavan luonnehduksiin". Kaiken kaikkiaan hän piti sitä "viehättävänä" toteamalla, että se on "lämmin ja täynnä persoonallisia hahmoja" ja että se "lähestyi toisinaan vanhaa Disneyn taikuutta".
ellauri297.html on line 627: Epäilemättä hänen viileäkkyytensä oli peritty hänen äidiltään. Elämäkertakirjoittajien mukaan rouva Shaw - herttaisen perheen tytär, joka päätyi naimisiin tehottoman humalaisen kanssa - tunsi vain halveksuntaa miestään kohtaan ja hän piti seksiä karkoittavana. Shaw asui hänen kanssaan naimisiinmenoon asti 42-vuotiaana. Nainen, jonka kanssa Shaw meni naimisiin, oli yhtä epämiellyttävä. Fabian-kaveri nimeltä Charlotte Frances Payne-Townshend, hän oli varakkaan irlantilaisen asianajajan tytär ja hänen uuden naisensa malli. ''Hänellä ei ollut mitään niistä naisellisista piirteistä, joita olin odottanut, ja kaikkia inhimillisiä ominaisuuksia, joita olin vain toivonut'', Shaw huomautti tavattaessa häntä, ja hän alkoi pian kutsua häntä "suffragetteiksi" ja "rouvaksi". Arvokkuus.''
ellauri297.html on line 668: SDT korostaa ihmisten luonnollista kasvua kohti positiivista motivaatiota, kehitystä ja henkilökohtaista täyttymystä. On myös mahdollista, että itsenäinen oleminen ja toiminnan suorittaminen sen vuoksi, että se on itselle nautinnollista, lisää tietoista huomiota toimiin. Tutkimuksessa todettiin, että ihmiset tunsivat olonsa paremmaksi viikonloppuisin. Izemääräämisoikeuden ja viikonloppujuomisen välistä positiivista suhdetta voi jossain määrin välittää muiden koettu hyväksyntä.
ellauri302.html on line 597: Mutta kiista ei ollut vielä kokonaan ohi. Levitettiin huhuja, että Luzzaton mentori Yeshayahu Basan tunsi myötätuntoa hänen oppilaansa kohtaan ja jopa lähetti hänelle takaisin joitakin hänen kirjoituksiaan julkaistavaksi. Tämä aiheutti suuren kohun, ja Moshe Hagizin ja Yaakov Poppersin ja Basanin välillä välitettiin monia kiihkeitä kirjeitä, jotka uhkasivat heikentää jälkimmäisen auktoriteettia, jos hän ei luovuta laatikkoa Luzzaton kirjoituksineen Venetsian rabbeille. Yhdessä kirjeessä Moshe Hagiz, Luzzaton vanhin vastustaja, kutsuu Luzzatoa kurjaksi luopioksi, joka petti uskontonsa ja menetti osuutensa tulevassa maailmassa, kutsuen ja kehottaen polttamaan kaikki hänen kirjoituksensa. Basan pakotettiin luovuttamaan Luzzaton kirjoitukset Poppersille, jotka hän myöhemmin hautasi syvälle maahan ja poltti osan harhaoppisiksi katsomistaan kirjoituksista.
ellauri308.html on line 762: Ei ihme että Njeuvostola lysähti kun kommarien johtoporraskin oli tollasia omanvoitonpyyntisiä paskoja. Arvo "Poika" tunsi yleisönsä ja huvitti sitä 50-luvulla moittimalla kaikkia ryssän laitoxia taannehtivasti ihan sikana. Olipa epäreilu kaveri!
ellauri309.html on line 610: auttaa selittämään kapitalismia. World of Life kirkon jäsenet tunsivat
ellauri310.html on line 277: meni, ja hänen sydämensä alkoi heikentyä. Hän tunsi sen eniten alaraajoissaan –
ellauri310.html on line 616: Thomas Wolfe syntyi vuoristokylässä Ashevillessä, Pohjois-Carolinassa, viimeisenä suuresta keskiluokkaisesta perheestä. Hänen äitinsä, Julia E. Wolfe, oli menestyvä kiinteistösekuttelija, ja hänen isänsä William Oliver Wolfe oli hautakivien toimitusmies. Hänen esi-isänsä isänsä puolella olivat saksalais-hollantilais-englannin maanviljelijöitä, jotka olivat asettuneet Pennsylvaniaan, ja hänen äitinsä oli kolmannen polven pohjoiskarolinalainen skotlantilais-irlantilais-englantilainen. Hänen vanhempansa menivät naimisiin vuonna 1885 ja synnyttivät kahdeksan lasta, joista vain kuusi selvisi aikuisikään. Mr. Wolfen alkoholismi jakoi parin lopulta vuonna 1906, ja nuori Thomas oli epäonnexeen ainoa lapsi, joka joutui äitinsä huostaan. Lapsuudessaan perheenjäsen, jota hän tunsi lähimpänä, oli hänen veljensä Benjamin.
ellauri310.html on line 625: Look Homeward aiheutti kohua kirjailijan kotikaupungissa, sillä romaanin yli 200 hahmoa oli helposti tunnistettavissa olevia Ashevillen kansalaisia. Kirja kiellettiin julkisesta kirjastosta ja ihmisiä kehotettiin olemaan lukematta sitä. Wolfelle lähetettiin jopa tappouhkauksia, ja vasta vuonna 1937 hän tunsi olonsa riittävän turvalliseksi palatakseen kaupunkiin.
ellauri310.html on line 840: ja se tunnetaan kommunismin ja poliittisen radikalismin halveksunnasta. Vuoden 1966 välivaaleissa republikaanit saavuttivat merkittäviä voittoja osittain haastamalla Johnsonin typerää "köyhyyssotaa". Laajamittaiset kansalaislevottomuudet kantakaupungissa kiihtyivät (huipentuivat vuonna 1968), ja lain ja järjestyksen kysyntä vahvistui. Kaupunkien valkoiset etniset ryhmät kuten Archie Bunker, jotka olivat olleet tärkeä osa New Deal -liittoumaa, tunsi itsensä hylätyksi demokraattisen puolueen rotuvähemmistöihin keskittymisen vuoksi. Sen sijaan rebublikaanit ehdottivat hyvin muotoiltuja vaihtoehtoja - kuten "Opportunity Crusade". Tuloksena oli merkittävä voitto 47 edustajainhuoneessa GOP:lle vuoden 1966 edustajainhuoneen vaaleissa, mikä palautti republikaanien ja eteläisten demokraattien konservatiivisen liittouman takaisin toimintaan.
ellauri311.html on line 373: Vetelä tunsi olevansa jatkuvasti väsynyt ja surullinen, huonojen uutisten välittäjä. Polvileikkauksen jälkeen hän nukkui kuukauden lähes koko ajan. Saatanan läski vetelys!
ellauri313.html on line 545: Mooseksen poika Abraham Mendelssohn kirjoitti vuonna 1829 (Felixille): "Isäni tunsi, että nimi Moses Ben Mendel Dessau haittaisi häntä pääsemästä tarvittavaan pääsyyn niille, joilla oli käytettävissään parempi koulutus. Ilman pelkoa, että hänen oma isä loukkaantuisi, isäni otti nimekseen Mendelssohn. Muutos, vaikkakin pieni, oli ratkaiseva."
ellauri316.html on line 348: Jopa pintapuoliset tapaamiset Tšernyakhovsky-kadun kirjailijoiden talon asukkaiden, kuten Urganovin, Vasiljevin, Vera Ivanovna Eiliksen ja monien muiden kanssa, olivat epämiellyttäviä ja pilasivat tunnelman. Mutta vaikka tulin kotiin ja lukitsin oven, ei, kaksi lukkoa, tunsin Vasiljevien näkymättömän läsnäolon tässä kirottussa talossa." Julian Oksman kuvailee Korney Chukovskyn hautajaisia ja kutsuu Vasiljevia "kirjallisuuden mustaxi komppaniaxi" ja ehdottaa hänen olevan poissa, koska Tšukovski määräsi etukäteen, ettei Vasiljevia kutsuta hautajaisiin.
ellauri316.html on line 709: aikana. He tunsivat varhaisten Jamestownin uudisasukkaiden lähes nälkäkuoleman
ellauri317.html on line 595: Vuonna 1919 amerikkalainen diplomaatti todisti kongressille, että Peterssiä pidettiin yhdessä toisen Chekan johtajan Aleksandr Eidukin kanssa "Venäjän verenhimoisimman hirviönä". Tuolloin englanninkieliset sanomalehdet yliarvioivat Peterssin vaikutuksen, koska poliisi tunsi hänet Isossa-Britanniassa ja koska hän oli ainoa Chekan perustajista, joka puhui englantia. 25. tammikuuta 1919 Lontoon The Times sai myöhään tietää, että bolshevikit olivat olleet erimielisiä siitä, käyvätkö vallankumouksellista sotaa Saksaa vastaan, ja väitti, että yhtä puoluetta johtaa Lenin ja toista Trotski, Peterss , Radek ja Zinovieff ....Trotskin ja Petersin puolue uskoo sankarillisiin toimenpiteisiin... Peterss ei ansainnut mainintaa missään Trotskin laajassa tuota ajanjaksoa koskevissa kirjoituksissa, eikä todellakaan ollut bolshevikkien johdon eturintamassa. Tšekistinä hän epäilemättä tapatti monia fellow apinoita, mutta hänen esittäminen "verenjanoisimmaksi hirviöksi" on ristiriidassa brittiläisen diplomaatin Robert Bruce Lockhartin mielipiteen kanssa , joka vietti kuukauden pidätettynä Moskovassa vuonna 1918 ja jota Peterss kuulusteli. Lockhart kirjoitti:
ellauri323.html on line 343: Runot olivat kovia, ja vieläkin kovempia, koska ne eivät olleet "vaikeita" – pirstoutuneita, viittauksia – määrätyllä modernistisella tavalla. Pound sanoi, että ne olivat "epätoivoissa olevien älykkäiden ihmisten aivopieru" ("mielenhuuto", oli Ezran käyttämä sananvalinta). Vasta myöhemmin ymmärrämme, että se, mitä on kuvattu, ei ole sitä, mitä Moore näki, vaan mitä Moore tunsi nähdessään sen, mitä hän näki. Varmaan se näki kotonakin kaikenlaista kuten Juan keskuspuistossa, märkiä myskihärkiä.
ellauri325.html on line 169: Oikeusministeri V. D. Nabokov ( V. V. Nabokovin isä ), joka vastaa lehdestä, tunsi Averchenkon hyvin. Krimin SSR perustettiin lyhyeksi ajaksi kesällä 1919 Krimille D. I. Uljanovin johdolla. Averchenko, jolla ei ollut aikaa purjehtia ranskalaisten kanssa, odottaa pahinta, mutta terroria, kuten vuonna 1917 ja sen jälkeen vuonna 1920 Krimin SSR:n alaisuudessa, ei tapahtunut, ja Averchenkon vehkeily vapaaehtoisarmeijan tukena ei vaikuttanut häneen. Pian valkoiset Etelä-Venäjän asevoimat valloittivat Krimin uudelleen. Vuonna 1920 hän kirjoitti paroni P. N. Wrangelin Venäjän armeijan hyväksi. Simferopolissa.
ellauri325.html on line 172: Konstantinopolissa Averchenko tunsi olonsa enemmän tai vähemmän mukavaksi, koska siellä oli tuolloin paljon venäläisiä pakolaisia, hänen kaltaisiaan valkoisia siirtolaisia.
ellauri325.html on line 288: Smithin uralla oli yksi tapaus, jonka hän kenties jakoi pahoitellen. Hän oli tuskin saavuttanut miehisyyden, kun hän tapasi maailman kauneimman tytön. Hiän oli erilainen kuin kaikki muut naiset. Hiänellä oli syvempi luonne kuin muilla ihmisillä. Smith tajusi sen heti. Hiän pystyi tuntemaan ja ymmärtämään asioita, joita tavalliset ihmiset eivät voineet. Hiän saattoi ymmärtää häntä. Hiänellä oli loistava huumorintaju ja erinomainen arvostus vitsistä. Hän kertoi hiänelle ne kuusi jotka hän tiesi eräänä yönä, ja hiän piti niitä mahtavina. Pelkästään hiänen läsnäolonsa sai Smithin tuntemaan ikään kuin hän olisi niellyt auringonlaskun: kun hänen sormensa kosketti ensimmäistä kertaa hiänen sormeaan, hän tunsi jännitystä kauttaaltaan. Hän huomasi pian, että jos hän otti lujasti kiinni naisen kädestä, hän voisi saada hienon jännityksen, ja jos hän istuisi naisen viereen sohvalle, pää hiänen korvaansa vasten ja käsivarsi noin puolitoista kertaa hiänen ympärillään, hän voisi saada niin sanotun ensiluokkaisen A-1-jännityksen. Smith sai ajatuksen, että hän haluaisi hiänen olevan aina lähellään. Hän ehdotti hiänelle järjestelyä, jonka mukaan hiänen tulisi asua hänen kanssaan samassa talossa ja ottaa henkilökohtaisesti vastuu hänen vaatteistaan ja aterioistaan. Hiän sai vastineeksi täyden ylöspidon, noin seitsemänkymmentäviisi senttiä viikossa valmiina rahana, ja Smithin oli määrä olla hänen orjansa.
ellauri325.html on line 578: Sisällissodan puhjettua hän keräsi kouluttamansa suojeluskuntajoukot ja ryhmitti joukkonsa Loviisassa vastarintaan punaisia vastaan, mutta joutui lopulta vetäytymään punaisten voiman tieltä Pernajan saaristossa olevalle Orrengrundin luotsiasemalle. Siellä Kemppi tunsi olonsa tukalaksi ja lähti muutamia miehiä mukanaan pyrkimään valkoiselle rintamalle Sysmään ja onnistuikin yrityksessään, jossa käytettiin reittiä Artjärvi–Mankala–Vuolenkoski ja Heinola. Sysmään Kempin johtamat joukot saapuivat helmikuun puolivälissä, ilmoittautuen sikäläiselle suojeluskuntapäällystölle. Kemppi määrättiin maaliskuun alussa päälliköksi Lusissa olevaan Sysmän 3. komppaniaan, josta myöhemmin muodostettiin Sysmän 1. pataljoonan 3. komppania ja myöhemmin Etelä-Savon rykmentin 10. komppania. Tämän jälkeen Kemppi otti osaa Suomen sisällissotaan Lusissa, toisessa Heinolan valtausyrityksessä ja Hillosensalmella. Sodan loppuvaiheilla hän siirtyi saamansa määräyksen perusteella 30. huhtikuuta 1918 valtionrautateiden palvelukseen.
ellauri325.html on line 580: Jatkosodassa hän osallistui taisteluihin Syvärillä ja Viipurissa, jossa hän tunsi olonsa tukalaxi ja jonka hän menetti lähes taisteluitta. Hänet siirrettiin jälleen Kotijoukkojen esikuntaan koulutustarkastajaksi ja hänen tilalleen prikaatin komentajaksi tuli 22. kesäkuuta 1944 kello 19:00 eversti Yrjö Sora. Hän kuoli kuitenkin pian sodan jälkeen 25. marraskuuta 1945 Helsingissä Tilkan sotilassairaalassa.
ellauri326.html on line 265: Mutta näiden sadan vuoden aikana olemme kehittäneet huipputeknologiaa, mikä erottaa meidät ensimmäisestä siirtolaisuudesta! Jos heillä oli silloin kirjallisuuspiiri Harbinissa, ja he tunsivat olevansa eksyksissä, koska venäläisen kulttuurin pääkaupunki Berliini ja Pariisi olivat toisella planeetalla, nyt jos olet junassa jossain Afrikassa ja sinulla on Wi-Fi, olet venäläisen kulttuurin keskus. On venäläisen kulttuurin kantajia, kuluttajia ja luojia. Yhtäkkiä tämä venäläisen kulttuurin maa ilmestyi. Tuli tunne, että haluan olla tämän maan, venäläisen kulttuurin kansalainen, jossa ei ole Putinia eikä Malyuta Skuratovia, mutta tulee olemaan Tšaikovski ja Rahmaninov. Ja yhtäkkiä oli mahdollisuus elää tässä maassa, joka ei riipu alueen kirouksesta. Se on virtuaalinen, mutta ei virtuaalinen; se ei todennäköisesti koskaan ole offline-tilassa.
ellauri327.html on line 480: Kianto opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa venäjän ja suomen kieliä. Opiskeluaikanaan hän aloitti kirjailijanuransa. Esikoisteoksessaan Väärällä uralla (1896), jonka Kianto julkaisi 22-vuotiaana, hän kertoi armeijakokemuksistaan. Omimmaksi alakseen hän tunsi kuitenkin luonnonlyriikan ja julkaisi runokirjat Soutajan lauluja (1896), Hiljaisina hetkinä (1897) ja Lauluja ja runoelmia (1900).
ellauri330.html on line 471: äärimmäisiä individualisteja, kuten Max Stirner, sekä erilaisia ​​valuuttakurpitsoja ja vapaamarkkinoijia ja muita täydellisen laissez-fairen kannattajia, Proudhonin perillisiä. He kaikki raivosivat antisosialisteina, mutta Kropotkin tunsi niihin silti jonkinlaista läheisyyttä vain siksi, että he ajattelivat valtion katoamista, vaikka he kaikki olivatkin rahan ja markkinoiden kannattajia.
ellauri330.html on line 484: Ajatellessaan venäläisten anarkistien masentavaa tilannetta, Makhno päätti vierailla heidän nimellisen johtajansa Peter A. Kropotkinin luona, jolta hän odotti vastauksia kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin. Makhno vieraili Kropotkinin luona hänen lähtönsä aattona. Kropotkin otti hänet kohteliaasti vastaan ​​ja he puhuivat pitkään Ukrainan sotkevasta tilanteesta, mukaan lukien Itävalta-Saksan miehitys, hetmanihallitus ja anarkistinen taistelumenetelmä kaikenlaista vastavallankumousta vastaan. Makhno tunsi saaneensa tyydyttävät vastaukset kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin; "Kun pyysin häntä antamaan minulle neuvoja aikomuksestani palata Ukrainaan vallankumoukselliseen työhön talonpoikien parissa, hän kieltäytyi kategorisesti neuvomasta minua ja sanoi: "Tämä kysymys sisältää suuren riskin henkellesi, toveri, ja vain sinulle. itse voit ratkaista sen oikein.' " Makhnon lähtiessä Kropotkin sanoi: "On muistettava, rakas toveri, että taistelumme ei tunne sentimentaalisuutta. Epäitsekkyys ja sydämen vahvuus ja tahto matkalla kohti valittua päämäärää voittaa kaiken." Vuotta myöhemmin Makhno kirjoitti:
ellauri332.html on line 315: Elokuva oli huima menestys ja sai positiivisia kriittisiä arvosteluja sen julkaisun yhteydessä elokuvan julkaisuhetkellä. Muutamaa vuotta myöhemmin paljastui kuitenkin, että kaksi johtoasemaa, Charlize Theron ja Tom Hardy, eivät tulleet toimeen, vaan Charlize tunsi olevansa vaarassa. Hän jopa pyysi suojaa Hardylta kuvaamisen aikana. Se varmasti peittää erittäin kylläisen elokuvan harmaalla pilvellä, tietäen kuinka vaikeita suhteet kuvauspaikalla olivat. Kiinnos.
ellauri340.html on line 520: Olipa Handken kritiikki oikeaa vai ei, se ennusti kirjailijaa, jonka häikäilemätön painopiste olisi itse subjektiivisuus – mitä ego tunsi, ei vain sitä, mitä se oli velkaa muille – ja lisäksi kirjailijasta, joka halusi nokkostaa perustan. "Realismin" sijaan Handke omaksui kielellisen virtuoosisuuden. Hänen varhaiset kokeelliset teatterityönsä auttoivat aloittamaan hänen uransa. Eniten siteerattu on Offending the Audience, vuodelta 1966, "puhuva" monologi neljälle esiintyjälle, jotka puhuvat yleisölle lavalta, kuvailevat heitä ja vetävät heidät mukaansa ja lopulta kohdistavat heidät väärinkäytösten tulvaan. Se nyt oli selvää paskaa, mitä sitä kaunistelemaan.
ellauri340.html on line 582: Itävaltalainen kirjailija Peter Handke sai 10. joulukuuta 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Jos hän tunsi ylpeyttä tai voittoa, hän ei näyttänyt sitä. Hänen rusettinsa vinossa huonosti istuvan valkoisen mekkopaidan yläpuolella, hänen silmänsä hymyilemättä tavaramerkkiensä pyöreiden silmälasien takana, Handke näytti alistuneelta ja staattiselta, ikään kuin hän antautuisi kiusalliseen lääketieteelliseen toimenpiteeseen. Kun hän otti vastaan ​​palkintonsa, jotkut katsojista - joista kaikki eivät yhtyneet suosionosoituksiin - vaikuttivat yhtä synkiltä.
ellauri341.html on line 493: Kijimillä paljastuu, että Zorii oli Poen entinen rakastettu ja Poe oli kuulunut nuorena Kijimin maustesalakuljettajiin ennen liittymistään Uuden tasavallan laivastoon ja sieltä Vastarintaan. Zorii oli vieläkin vihainen Poelle tämän lähdöstä ja suostuu auttamaan vasta, kun Rey voittaa hänet. Samaan aikaan, kun Babu Frik uudelleenohjelmoi C-3PO:n, Zorii paljasti aikovansa lähteä Kijimiltä ja aloittaa uuden elämän Buenos Airesissa, mutta Poe tunsi, ettei voinut jättää Vastarintaa ja kieltäytyi pyynnöstä lähteä hänen mukaansa. Zorii antoi hänelle kuitenkin Ensimmäisen ritarikunnan papukaijamerkin, joka antaisi kulkuluvan minne tahansa ritarikunnan valtaamalle alueelle, jonka avulla Poe ja Finn ("suomalainen" :) vapauttivat Chewbaccan saatuaan tietää tämän olevan yhä elossa. Pelastusoperaation aikana he saavat tietää kenraali Huxin olevan vakooja, koska tämä halusi nähdä Kylo Renin häviävän.
ellauri342.html on line 111: Kerran paavin palveluksessa kaveri jatkoi peliä, joka oli hänelle niin hyvin onnistunut. Kaikille röyhkeänä hän kiinnitti huomiota ja huomion vain muuliin, ja hänet kohtasi palatsin pihoilla aina kourallinen kauraa tai nippu esparperia, jonka vaaleanpunaisia ​​kimppuja hän heilutti hellästi. Pyhä Isä sanoin: "Häh!... kenelle se on?..." Niin paljon, että lopulta saapui hyvä paavi, joka tunsi olevansa vanhana, jättäen sen hänen huolekseen. tallin yli ja kantaamuulille hänen kulhonsa ranskalaista viiniä; mikä ei saanut kardinaaleja nauramaan.

ellauri342.html on line 119: Tämä tuoksuva viini, jota hän rakasti niin paljon, joka piti hänet lämpimänä, joka antoi hänelle siivet, meillä oli julmuutta tuoda se hänelle, siellä, hänen seimessään, saada hänet hengittämään sitä; sitten, kun hänen sieraimet olivat täynnä, kulje ohi, minä näin sinut! kaunis vaaleanpunaisen liekin likööri meni näiden rosvojen kurkusta alas... Ja vaikka he olisivat vain varastaneet hänen viininsä; mutta he olivat kuin paholaisia, kaikki nämä pienet virkailijat, kun he olivat juoneet!... Toinen veti korvistaan, toinen häntästään; Quiquet kiipesi hänen selkäänsä, Béluguet kokeili piippua hänen päällänsä, eikä yksikään niistä... Roistot vain haaveilivat, että urhea peto olisi voittanut työntöllä tai potkulla lähettää heidät kaikki napatähteen ja vielä pidemmälle... Mutta ei! Emme ole turhaan paavin muuli, siunausten ja nautintojen muuli... Vaikka lapset tekivät kuinka kovasti, hän ei suuttunut; ja hän syytti vain Tistet Védèneä... Tämä esimerkiksi, kun hän tunsi miehen takanaan, hänen kavionsa kutisi, ja siinä oli todella jotain toivomisen varaa. Tuo roisto Tistet teki hänelle niin ilkeitä temppuja! Hänellä oli niin julmia keksintöjä juomisen jälkeen!

ellauri342.html on line 120: Tämä tuoksuva viini, jota hän rakasti niin paljon, piti hänet lämpimänä ja valmisti hänen kävelynsä ilmassa, ostettiin hänelle hänen omassa seimessään, missä se laitettiin hänen nenänsä alle. Ja sitten, aivan kuten hänen levenevät sieraimensa olivat täynnä sitä -- se siepattiin julmasti pois -- ja kaunis ruusuinen punainen likööri katosi noiden pappiskakaroiden kurkkuun... Jos vain he olivat tyytyväisiä vain varastamaan viinin häneltä, mutta lisää oli tulossa. He olivat kuin demonit, nämä papiston ei-ketään; kun he olivat juoneet viinin, yksi veti hänen korvistaan, toinen hänen häntästään; ja kun Quiquet nosti hänet, Beluguet kokeili birettaansa hänen päällänsä. Mutta yksikään näistä roistoista ei tajunnut sitä yhdellä perseellä tai potkulla munuaiset, rohkea eläin olisi voinut lähettää ne kaikki valtakuntaan tulla, tai pidemmälle. Mutta hän ei tekisi! Hän ei turhaan ollut paavin muuli muuli, joka liittyy siunauksiin ja hemmotteluun. He tekivät usein omansa pahin; mutta hän piti malttinsa kurissa. Se oli vain Tistet Vedene jota hän todella vihasi. Kun hän tunsi hänet takanaan, hänen kavionsa teki kutina antaa hänelle mitä varten. Vihollinen Tistet soitti kauheasti temppuja hänelle. Ja juoman tai kahden jälkeen hän keksi joitakin erittäin julmia keksintöjä.
ellauri342.html on line 163: Tistetin lähdön jälkeen paavin muuli palasi rauhalliseen elämäänsä ja vanhojen aikojen tapoja. Ei enää Quiquetiä tai Beluguetia tallissa. Viinin onnelliset päivät a la francaise palasivat ja tulivat niiden mukana tyytyväisyys, pitkät siestat ja jopa mahdollisuus tehdä omaa vähän gavotte vielä kerran, kun hän meni _sur le pont d'Avignon_. Ja silti, seikkailunsa jälkeen hän tunsi tiettyä viileyttä häntä kohtaan kaupunki. Kuiskaukset seurasivat häntä matkalla, vanhat ihmiset pudistivat päätään, ja nuoret nauroivat ja osoittivat kellotornia. Jopa hyvä Paavi itse ei luottanut niin paljon karvaiseen ystäväänsä ja milloin hän halusi torkut asennettuna muuliin, palaten viinitarhasta Sunnuntaisin hän pelkäsi heräävänsä kellotornin huipulla! The muuli tunsi kaiken tämän, mutta kärsi sen hiljaisuudessa, paitsi kun nimi Tistet Vedene mainittiin hänen edessään, kun hänen korvansa nykivät ja hän haukotteli lyhyesti, kun hän vei rautakengänsä kivetykselle kiviä.
ellauri345.html on line 157: Hiän tunsi kohteliaisuuteeni kätkeytyvän moitteen, ja sain hyvän käsityksen hiänen kasvatuksestaan. Hiän avasi minulle kaksi taivaallista silmää täydellisimmästä, puhtaimmasta sinisestä, läpinäkyvästä ja kiiltävästä; Sitten hiän sanoi ylevällä äänellä, ettei hiän voisi syyttää kunniamiestä, kuten minä näytän olevan, jos hiän suhtautuisi nuorta tyttöä, jonka hiän tapasi yksin maantiellä, kohtaan hieman epäilevästi: hänelle oli varmaan usein käynyt näin; mutta vaikka hiän oli muukalainen, vaikka kenelläkään ei ollut oikeutta tutkia hiäntä, hiän pyysi häntä uskomaan, että hiänen matkansa tarkoitus voisi olla olemassa mitä tunnollisimmalla rehellisyydellä. Syyt, joista kukaan ei voinut selittää, pakottivat hiänet kantamaan käpyään ympäri maailmaa. Hiän oli havainnut, että hiänen sukupuolensa pelätyt vaarat olivat vain kuvitteellisia ja että naisen kunnia, jopa valtatieryöstöjen keskuudessa, oli vaarassa vain, jos hiänen sydämensä ja periaatteensa olivat heikkoja. Eli syy on aina naisessa, hiänen ei pitäisi räpsytellä silmiään ja lankeemuxeen houkutella miespoloja.
ellauri347.html on line 241: Pelkän autoritaaristen arvojärjestelmien tuomitsemisen lisäksi Fromm käytti Aadamin ja Eevan tarinaa allegorisena selityksenä ihmisen biologiselle evoluutiolle ja häpeän ja syyllisyyden syntymiselle. Ennen ihmisen olemassaoloa oltiin eläiminä. Frommin mukaan tietoisuus hajoavasta ihmisen olemassaolosta syntyi apinan tultua vaistossaan tietoiseksi itsestään, omasta kuolevaisuudestaan ja voimattomuudestaan luonnon ja yhteiskunnan voimien edessä, eivätkä enää yhdistyneet maailmankaikkeuteen sellaisena kuin he olivat ennen ahdistusta ihmisiksi kehittymisestä väittäen, että kun Aadam ja Eeva söivät tiedon puusta, he tulivat tietoisiksi olevansa erillään luonnosta, vaikka olivat nalkissa. Tästä syystä he tunsivat olevansa "alastomia" ja "häpeä": he olivat nyt ihan eksistentiaalisia! Hänen outo käsityksensä rakkaudesta näkyy myös heijastamattomista suosituista käsitteistä freudilaisena paradoksaalisena rakkautena (mutta katso Marcusen kritiikki alla).
ellauri347.html on line 278: Ehkä hiän oli 25-vuotias; hän oli kaunis, viehättävä ja sisältäpäin lisäksi maalattu, ensimmäinen sisältä maalattu, jonka tunsin. Muistan, että minä olin kuullut että hän oli ollut kihloissa, mutta jonkin ajan kuluttua rikkoi sitoumuxen. Muistan, että hän oli lähes poikkeuksetta isänsä seurassa joka oli leski. Isä, muistaakseni hän oli vanha, epämiellyttävä ja pikemminkin houkuttelematon mies, tai niin minä luulin (ehkä arviointini oli hieman puolueellinen mustasukkaisuus). Sitten eräänä päivänä kuulin järkyttävän uutisen: hänen isänsä oli kuollut ja heti jälkeenpäin hiän oli tappanut itsensä ja jättänyt määrätyn testamentin että hiän halusi tulla haudatuksi isänsä kanssa. (s. 4)
ellauri348.html on line 1124: Uteliaisuus ja juoruilunhalu ovat vahvasti yhteydessä luovuuteen. Uteliaisuus on 1/5 vahvuudesta, joka on yhteydessä elämään tyytyväisyyteen. Se liittyy myös onnellisuuteen, terveyteen, pitkäiköisyyteen ja positiivisiin sosiaalisiin suhteisiin. Yxinkertainen keino kehittää uteliaisuutta on kurkistella naapureiden ikkunoihin esim kaukoputkella. Valtaosa tavixista käyttää 50% ajastaan päivittäin unelmointiin. Luovat yxilöt harjoittavat päivittäin tietoisesti masturbointia. Tälläisten päivien jälkeen he tunsivat izensä kukoistavammixi. Eskin viimeisessä kirjassa ei tainnut esiintyä kovin monta kertaa kukoistusta. Onkohan kukoistus nyt tauolla?
ellauri349.html on line 442: Elämänsä loppupuolella kapteeni Haddock tunsi, että epikurismi ja stoalaisuus ruokkivat hänen elämäänsä ja modernin yhteiskunnan elämää. Munatotia, puolukkasurvosta, lokari- ja jouhipaitoja à la Pentti Linkola.
ellauri349.html on line 815: ”Papintyttönä Torniosta oli ­oikeasti aika hirveää tulla Helsinkiin, jossa kaikki sitten pian tunsivat minut. Vaikka nuorena olin tietysti Esan ohjattavana vähän narsistinen, ymmärsin onneksi vetäytyä julkisuudesta”, hän muistaa.
ellauri350.html on line 801: Rakkauden kesän aikoihin vuonna 1967 Arthur Aron, silloin UC Berkeleyn psykologian jatko-opiskelija, suuteli opiskelijatoveriaan Elaine Spauldingia Dwinelle Hallin edessä. Se, mitä he tunsivat sillä hetkellä, oli niin syvällistä, että he menivät pian naimisiin ja liittyivät yhteen tutkiakseen vetovoiman ja läheisyyden salaisuuksia.
ellauri352.html on line 320: Poliittisesti Durkheim pysyi melko huomaamattomana. Hän tunsi Karl Marxin ideat. Hän kuitenkin hylkäsi työnsä, jota hän piti liian dogmaattisena ja epätieteellisenä, sekä marxismin, jota hän piti liian taantumuksellisena [epäselvä kohta], väkivaltaisena ja vastakkainasetteluna.
ellauri353.html on line 117: Tekee melkein mieli ottaa esimerkki Hemingwayn kalajutusta "The Old Man and the Sea", jossa ukko tapeltuaan miekkakalastaan haita, galanos, vastaan ja hävittyään tunsi verta suussaan ja sylkäısı sen mereen sanoen: "Syökää tuo, galanos, ja kuvitelkaa, että olette tappaneet ihmisen". Ei tässä mitään vertauskuvallista ole, mut sä ja Janne ootte noita haita, Hysteria se miekkakala ja mä oon pappa Hemingway. Taidanpa lähteä 5:xi vuodexi Kilimandjarolle. Tai sit mä teen exituxen täällä Törnävässä. Joo sen mä teen. Ja niin hän tekikin.
ellauri353.html on line 149: Valat on perseestä, pelkkää talousliberalismia. Luotathan? Okei, nyt kudulle. Naku kilzi tuoxuu sieltä hauelta. Kymmenvuotiaana haukiongella hän oli metrin ja hänen miehuutensa viiden sentin mittainen, jäykkänä. Hän tunsi miehuuden olevan syntymäisillään, melkein viisitoista senttiä, jos olet taitava. Mutta ei, kuteet päälle taas.
ellauri353.html on line 349: Erään Cynthia Ozickin (n.h., nimestä päätellen juutalainen) mukaan "Vaikka hän oli kotonaan jiddishin ja heprean kielellä ja tunsi talmudin ja niiden vaatimat kommentit, hän lisäsi niihin elinikäisen kiehtomuxen Maupassantiin ja Flaubertiin. Hänen ensimmäiset tarinansa sävellettiin sujuvasti kirjallisella ranskalla. Hänen vinhasti pyörivä sosiaalinen kompassi antoi hänelle mahdollisuuden nähdä talonpoikien, sotilaiden, pappien, rabbien, lasten, taiteilijoiden, näyttelijöiden, kaikkien luokkien naisten silmin. Hän ystävystyi huorien, taksinkuljettajien, ratsastajien kanssa; hän tiesi millaista on olla rahaton, elää reunalla ja syrjässä."
ellauri353.html on line 360: Babel meni naimisiin Jevgenia Gronfeinin kanssa 9. elokuuta 1919 Odesassa. Vuonna 1929 heidän avioliitostaan syntyi tytär, Nathalie Babel Brown, josta tuli isänsä elämän ja työn tutkija ja toimittaja. Vuoteen 1925 mennessä Baabelien avioliitto oli hapan. Jevgenia Babel muutti Ranskaan, koska hän tunsi itsensä miehensä uskottomuuden petetyksi ja kommunismia kohtaan lisääntyvän vihansa johdosta. Babel näki hänet useita kertoja Pariisin vierailunsa aikana. Tänä aikana hän aloitti myös pitkäaikaisen romanttisen suhteen Tamara Kashirinan kanssa. Yhdessä heillä oli poika Emmanuil Babel, jonka hänen isäpuolensa Vsevolod Ivanov adoptoi myöhemmin. Emmanuilin nimi muutettiin Mihail Ivanoviksi, ja hänestä tuli myöhemmin tunnettu taiteilija.
ellauri364.html on line 280: Wordsworth käyttää ilmaisua erittäin positiivisessa mielessä ja huomauttaa, että sateenkaaren näkeminen aiheutti kunnioitusta ja iloa hänen ollessaan lapsi, ja hän tunsi nämä tunteet edelleen aikuisena. Hän toivoo näiden tunteiden jatkuvan läpi hänen elämänsä, että hän säilyttää sen puhtaan nuoruuden ilon. Hän valittaa myös, että hän mieluummin kuolisi kuin menettää sydämensä ja nuorekkaan innostuksen.
ellauri365.html on line 162: Katselin toveriani, ja tunsin kasvavani J’épiais ma compagne, et je sentais grandir
ellauri365.html on line 324: Ajattele Moosesta. Hän oli melko haluton olemaan johtaja, koska hän tunsi, ettei hän ollut tehtävänsä mukainen.
ellauri367.html on line 226: Rakovsky viedään mukavaan huoneeseen, jossa on erilaisia ​​ruokia, ja Duval kuulustelee sitä sen jälkeen, kun Landowsky sujauttaa juomaansa korkealaatuista huumetta. Rakovsky aloittaa väittämällä, että jos Karl Marx tiesi kapitalismin ristiriidat, se johtuu siitä, että hän tunsi ne, jotka tuottivat ne siinä. Sitten hän teoristi liiton kansainvälisen rahoituksen (jota hän kutsuu "kansainväliseksi kapitalismiksi" tai "kapinterniksi") ja kommunistisen internationaalin (Comintern) välillä. Hän lisää, että Marx jätti kirjoituksissaan selvästi huomaamatta taloudellisen ilmiön, joka kuitenkin kiehtoi hänen aikansa ihmisiä: Rothschildin perheen viiden veljeksen valtavan pääoman keräämisen. Se täsmentää, että niitä on 5, aivan kuten Neuvostoliiton punaisen tähden 5 haaraa. Tuskin sattumaa! (Amschel Mayer Rothschild, Salomon Mayer Rothschild, Nathan Mayer Rothschild, Carl Mayer von Rothschild, James de Rothschild). Rakovskylle näiden kahden entiteetin yhteinen vihollinen, toinen, joka kannattaa kosmopolitismia (koska pääomalla ei ole rajoja) ja toinen kansainvälisyyttä (koska proletariaatilla ei ole rajoja), on kansallisvaltio ja sen tavoitteena on sen tuhoaminen.
ellauri367.html on line 314: Berglingin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin ei testannut Venäjän rajoja, vaan Venäjä tunsi itsensä uhatuksi jouduttuaan uuden Euroopan myötä Yhdysvaltoihin kallellaan olevien maiden ympäröimäksi.
ellauri370.html on line 502: Gobineau syntyi aristokraattiseen rojalistiperheeseen. Vuonna 1835 hän saapui Bordeauxista Pariisiin pahvisen matkalaukun kanssa, toimi vähäisissä pappisviroissa ja alkoi liikkua kirjallisissa piireissä. Hän oli hyvin kouluttautunut kielissä ja tunsi itämaista kulttuuria.
ellauri373.html on line 101: Brutus ihmetteli nähdessään haavan hiänen reidessään, eikä tämän kuultuaan enää salannut hiäneltä mitään, vaan tunsi itsensä vahvistuneen ja lupasi kertoa koko juonen. Nostaen kätensä hiänen takapuolelleen hänen sanotaan rukoilleen, että hän onnistuisi yrityksessään ja näyttäytyisi siten kelvollisena aviomiehenä. Brutus ei kuitenkaan koskaan saanut tilaisuutta osoittaa Porcialle kiitollisuuttansa, koska heidät keskeytettiin, eikä heillä ollut hetkeäkään yksityisyyttä ennen salaliiton toteuttamista. Caesarin salamurhapäivänä Porcia oli äärimmäisen ahdistunut ja lähetti senaattiin sanansaattajat tarkistamaan, että Brutus oli edelleen elossa. Hän työskenteli siihen pisteeseen asti, että hänen pyörtymisensä jälkeen hänen piikansa pelkäsivät hänen kuolemaansa. Mutta hyvinhän siinä kävi, Caesar saatiin hengiltä. Porcialla oli maanpakoon lähtenyttä Brutusta kovin ikävä, hiän kyynelehti joka päivä Hektorin ja Andromakhen kuvan äärellä. Brutuksen ystävä Acilius kuuli tästä ja lainasi Homeria, jossa Andromache puhuu Hectorille:
ellauri373.html on line 407: vuoden; ja sillä välin, kaikkien merkintöjen mukaan, kirjoittaja "Protokolov" tunsi johtajan tuntuvan dementian jo silloin, kun kirjoitin työni.
ellauri374.html on line 241: Uusi organisaatio edusti yritystä organisoida paikallisyhteisön juutalaiset kohtaamaan sen, mitä Isaac Rosenberg, yksi perustajista, kutsui "juutalaisten valitettavaksi tilaksi tässä, äskettäin omaksutussa maassamme". Ai sekö joka luki Chamberlainin kirjaa jonkun kirjahyllystä ja verensä tunsi kuumemmax? Ei se oli Alfred. Vuoden 1918 tapahtumissa kuoli Suomessa yksi Ruusuvuori. Hän kuului valkoisiin. Toisen Ruusuvuoren suunnittelema Mikkelin poliisitalo on minimalistisen betonibrutalismin taidonnäyte. Uusin Ruusuvuori on julkkis tennispelaaja. Nykyisin ovat kaikki sukunimet suojattuja. Ruusuvuori voitti Tampereen Hervannan yleissuunnitelmakilpailun 1968, mutta myöhemmin Tampereen kaupungin virkamiehet paljolti vesittivätkin Ruusuvuoren suunnitelman kompromisseillaan, mistä Ruusuvuori kovin pahoitti mielensä. Ruusuvuoren töitä ovat esimerkiksi Etiopian Addis Abebaan rakennettu kolmen tornitalon kompleksi Real Estate Development Center Building (1976).
ellauri377.html on line 216: Totuuden evankeliumi ( koptiksi : ⲡⲉⲩⲁⲅⲅⲉⲗⲓⲟⲛ ⲛ‌ⲧⲙⲏⲉ, latinisoituna: p- euaggelion n-tmêe) on yksi gnostisen eli haaksimaalaisen testamentin aputeksteistä. Se on olemassa kahdessa koptikielisessä käännöksessä kreikasta. Koptilainen teksti nimeltä Totuuden evankeliumi kantaa samaa otsikkoa, jonka Irenaeus ilmoitti kuuluvan Valentinuksen tekstiin. Eli sen tunsi Irenaeus Lyonista, joka vastusti sen gnostilaista sisältöä ja julisti sen harhaopiksi. Irenaeus julistaa sen yhdeksi "Valentiniuksen" opetuslasten räpellyxistä, ja teoksen samankaltaisuus muiden Valentinuksen ja hänen seuraajiensa kuviteltujen teosten kanssa on saanut monet tutkijat olemaan samaa mieltä.
ellauri381.html on line 406: Em. Konstantin Simonov kirjoitti: "Miksi, tietäen etukäteen, että hän ei pysty kertomaan koko totuutta romaanissa käsitellystä rakennuksen tilanteesta ja luonteesta, kirjoitti Azhaev silti romaaninsa silloin? Tässä voi ilmeisesti syntyä erilaisia ​​vastauksia, mutta jos tämä kysymys kysyttäisiin minulta, vastaisin siihen ymmärrykseni mukaan näin: Azhaev tunsi ilmeisesti syvän sisäisen tarpeen muodossa tai toisessa kirjoittaa edelleen siitä, missä hän oli osallistuja vuonna kivi ja puu ja todistaja ihmisistä, jotka sitten, sotavuosina, rakentaessaan tämän öljyputken, saivat aikaan mahdottomalta vaikuttaneen öljyputken. Tässä kirjassa hän kirjoitti GULAG-vangeista vapaina ihmisinä, Neuvostoliiton kansalaisina, jotka epäinhimillisissä olosuhteissa antoivat oman panoksensa voittoomme fasismista. Ja hän teki tämän aivan tietoisesti, haluten romaanillaan pystyttää muistomerkin heidän ponnisteluilleen, heidän rohkeudestaan ​​ja omistautumisestaan ​​kotimaahansa."
ellauri382.html on line 632: Olin aina hämmästynyt siitä, mitä tunsin, luin ja näin (luin tosi paljon). Ilman kykyä säädellä tunteitani heilahtelin innostumisen, masennuksen, syvän kaipauksen ja polttavan kateuden välillä muita kohtaan, jotka sopivat joukkoon. Samanaikaisesti minua pommitettiin tiedolla, jonka alitajuisesti imeskelin ympäristöstä: näin A-tyyppien jännityksen, katkeruuden, kilpailun, passiivisen aggression ja toimintahäiriön koulussani ja perheessäni, mutta B-tyypin lapsena en kuitenkaan kyennyt ilmaisemaan, ymmärtämään tai jakamaan näitä vaikutelmia kenenkään kanssa. Elämäni synkimmän ajanjakson elin myöhään teini-iässä ja varhaisessa aikuisiässä. It was hell, reminisces a former child. Oliko se sen arvoista? Helvetti kyllä, se oli. Tänään en tunne kuuluvani mihinkään.
ellauri383.html on line 477: Orion on myös yksi vanhimmista tähtikuvioista, jonka tunsivat varhaiset kreikkalaiset kirjailijat, kuten Homeros ja Hesiodos. Jopa avaruuskaudella Orion on edelleen yksi harvoista tähtijoukoista, jotka muut kuin tähtitieteilijät, esim trinidadilainen matu, voivat tunnistaa.
ellauri384.html on line 396: Kiehtovassa vuoden 1947 elokuvassa " Gentleman's Agreement" ei-juutalainen näyttelijä Gregory Peck esittää ei-juutalaista toimittajaa Phillip Schuyler Greeniä, joka esittää juutalaista. Tämä vielä käy, okei. Kun hän "tulee ulos" juutalaiselle sihteerikölle ettei hän todella ole juutalainen, hiän kertoo, että tiesi jo. Hänellä oli esinahka tallella, hiän tunsi sen. Sama pätee jopa erilaisiin identiteeteihin juutalaisuuden sisällä: Sefardikokemus ei ole Ashkenazi-kokemus, eikä Amerikan juutalainen kokemus ole sama kuin mikään juutalainen kokemus sen ulkopuolella. Rembrandt empatisoi köyhiä ashkenazimatuja Amsterdamissa, joita äveriäät sefardit eivät voineet sietää. Paljastaa ashkenazi Heller kirjassaan Kuvittele tätä.
ellauri386.html on line 64: Dosto tunsi olevansa sopimaton Moskovan koulun aristokraattisten luokkatovereidensa joukkoon, ja kokemus heijastui myöhemmin joihinkin hänen teoksiinsa, erityisesti Teiniangstaajaan.
ellauri386.html on line 514: Anna Nikolaevna Schmidt (1850-luvun alku - 1905) Nižni Novgorodista kotoisin oleva opettaja ja toimittaja, joka saarnasi omaa teosofista opetustaan, joka syntyi V. S. Solovjovin "sofiologisten" ajatusten vaikutuksesta. Schmidt uskoi, että hän tunsi kirkon ruumiillistuneen hengen itsessään ja oli yhteydessä taivaalliseen rakkaansa - Kristuksen uuteen inkarnatiooniin, joxka hän oli valinnut Solovjovin. Soloviev tunnusti Schmidtin mystisen tutkielman "suurelta osin tärkeäksi totuudeksi", mutta Schmidtiin henkilökohtaisen tutustumisen ja "tunnustusten" kuulemisen jälkeen ... pelästyi hiänen rohkeudestaan, vaikka tunnusti osan hiänen "paljastuksistaan" ​​"viehättäviksi"...
ellauri390.html on line 52: Mahicanien omakielinen nimi oli Muh-he-kun-neun, joka merkitsi ”suuren joen kansaa”. Hollantilaiset maahanmuuttajat kutsuivat heitä ”joki-intiaaneiksi”, kun taas ranskalaiset käyttivät heistä sanaa les loups ’sudet’. Irokeesit tunsivat mohikaanit nimellä Akochakanen (’änkyttäjät’ eli barbaarit.).
ellauri390.html on line 56: Eurooppalaisten saapumisen aikoihin mohegaanit asuttivat Ala-Connecticutia, jossa he muodostivat sukulaisliiton saman hallinnon alla olevien pequotien kanssa. Riitojen seurauksena kansat erkanivat toisistaan 1630-luvulla mohegaanien alipäällikkönä toimineen Uncasin ottaessa käskyvaltaansa mohegaanit. 1600-luvun englantilaiset siirtolaiset tunsivat mohegaanit hyvin. Eivät tunne enää. Mohegaanien tärkein kaupunki oli shantok, tunnettu myös nimellä Shetucket, joka sijaitsi New Londonin ja Norwichin välillä vuosina 1636–1682.
ellauri390.html on line 299: 1800-luvun jälkipuoliskolla tarina ruhtinas Volkonskista ja taloudenhoitaja Vankasta oli erittäin suosittu, luultavasti aikakauden taiteellisen maun tarpeita vastaava. Sen kehitti N.A. Panovin "Laulu Vanka Klyushnikista" (1888), L. Antropovin samannimisessä draamassa ja F. Sollogubin näytelmässä "Vanka Klyushnik and the Page Zhean" ("Aina kepposia"), D. Averkievin tarinassa "Päihtynyt yö", oopperassa A. G. Rubinstein "Goryusha". Tämän balladin tekstin tunsi A.S. Pushkin.
ellauri390.html on line 303: Balladin P.I. ensimmäisen julkaisun kirjoittaja. Yakushkin toivoi, että "laulun äänet julkaistaan", samoin kuin "motiivivaihtoehdot, jotka vaihtelivat paikkakunnittain" ja sanoi: "Tällä hetkellä sain kuulla K. P. Vilboan laulamista varten sovittamia kappaleita - kuten minusta näyttää, nämä järjestelyt tyydyttävät tämän tapauksen tiukimmat tuomarit uskollisuudellaan ja taiteellisuudellaan." Kuukausi Yakushkinin kokoelman julkaisemisen jälkeen K. Vilboa julkaisi kokoelman venäläisiä kansanlauluja. Balladi ruhtinas Volkonskista ja Vanka Kljutšnikista ("Moskovassa oli kaupunki, Sennajalla oli aukio..."), jonka Jakushkin nauhoitti Orjolin maakunnassa, muusikko julkaisi sävelmän kanssa, jonka sijainnin hän tunsi mutta ei kerro. Jakushkinin teksti on tunnistettavissa, koska prinssi Volkonskia kutsutaan "prinssi-bojaariksi". Niinpä Vilboan musiikkikokoelman kappale "syntyi" kahdesta itsenäisestä tekstistä: runollisesta (Jakushkinin äänityksestä) ja Vilboan äänittämästä ja harmonisoimasta musiikillisesta sävelestä.
xxx/ellauri013.html on line 1166: > taistelin sitä vastaan, mutta viha mitä hän tunsi minua kohtaan oli vihaa.
xxx/ellauri044.html on line 903: Kun Gripenbergin isä nimitettiin Mikkelin läänin maaherraksi 1889, perhe muutti Mikkeliin. Täällä Gripenberg aloitti koulunkäynnin suomenkielisessä Mikkelin lyseossa. Gripenberg tunsi olonsa vieraaksi suomenkielisessä ympäristössä, ja täältä sai alkunsa hänen tuleva kiihkeä ruotsinmielisyytensä. Norssissa oli vitusti nazeja, sekä opettajissa että oppilaissa. L.Arvi P.Poijärvi, mun luokanvalvoja esimerkixi, eikä rehtori Aulis Ojajärvi ollut pyllervöä pahempi. Kreetan retki tehtiin Juhani von Grönhagenin kesämökille. Maca opetti meille Horst Wesselin. Sellaisia vesseleitä.
xxx/ellauri044.html on line 905: Mikkelistä Gripenbergin perhe muutti 1891 Helsinkiin ja Gripenberg jatkoi koulunkäyntiä Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa. 1893 hän meni Haminan kadettikouluun mutta joutui lopettamaan sen kesken 1895 ja palaamaan kotiin. Gripenberg tunsi tällöin pettäneensä sukunsa upseeriperinteet, ja asia painoi häntä pitkään. Maitojunaan Mannerheimin tapaan. Sai sentään paukutella mezällä, punakapinassa ampua köyhälistöä kuin ryssäveli Mannergeim, ja mesoa suojeluskunnassa niinkuin farbror Oscar.
xxx/ellauri044.html on line 921: Vuoden 1918 sisällissota oli tärkeä tapaus Gripenbergin elämässä. Osallistuttuaan sotaan valkoisten riveissä hän tunsi päässeensä siitä henkisestä painolastista minkä kadettikoulusta karkaaminen oli hänelle synnyttänyt. Samalla hänen ajattelussaan tuli entisen suomalaisuus–ruotsalaisuus-vastakkainasettelun tilalle jaottelu valkoiset–punaiset, ja hän ylisti runoissaan valkoista Suomea ja demonisoi sodan punaista osapuolta. Kuuluisin Gripenbergin sisällissota-aiheisista runoista on Klyftan (Kuilu):
xxx/ellauri044.html on line 1025: Ille faciet tyyppisen narsistiäidin narsistilapselle äidin kuolema on helpotus. Ei mulle ollut. Mulle se oli menetys. Mä olin rajatonta rakkautta tarvizevan närsistiäidin lapsi. Sisaruxista K. ja P. tunsivat helpotusta ja kantaa kaunaa vieläkin. Hmm. Tästä vois joku lahjakkaampi kirjoittaa romaanin.
xxx/ellauri056.html on line 594: Filosofisesti Schelling yleensä lasketaan postkantilaiseen saksalaiseen idealismiin muun muassa Fichten, Reinholdin ja Hegelin kanssa. Schelling tunsi henkilökohtaisesti ja vaihtoi ajatuksia monien aikalaistensa filosofien kanssa. Kaverit tais jäädä tappiolle vaihdossa. Näistä mainittakoon Fichte, Hegel, Goethe ja Hördelin. Vittu Jöötti ja Hördelin mitään filosofeja olivat, kuhan tökeröitä runoltajia.
xxx/ellauri056.html on line 683: Yxin kotona ollessaan Oona purki pelkonsa jeesuxelle. Ulkona alkoi hurja vesisade kuin Elia Kazanin filmissä Puu kasvaa Brooklynissä. Se oli tehty paloletkulla. Oona tunsi että jeesus itki sen kanssa. Vauva tervehtyi. Oona koki yhtäkkiä jeesuxen rakkauden läsnäolon. Siitä lähtien se on kertonut jeesuxelle kaikki salaisuutensa. Jeesus on luotettava kaveri, se ei kerro niitä eteenpäin. Ylläristi Oonan duuni on mielenterveysalalla. Täysin eheäxi hän ei ehkä koskaan tule, paizi tuonpuoleisessa tietysti.
xxx/ellauri057.html on line 135: Jethro tunsi syvää myötätuntoa Hesburgerin perustajan Hexi Salmelan esiintuomaa tuskaa kohtaan.
xxx/ellauri057.html on line 281: tunsin kauneuden kaipuun,
xxx/ellauri057.html on line 662: Katuvaisena astui Hil- Marja takaisin huoneeseen. Mies kuorsasi. Jumalan kiitos, että hän vielä oli siinä! Hilja tunsi tällä hetkellä ylitsevuotavaa hellyyttä tuota pöhöttynyttä, tylsää ja tajutonta ihmismuotoa kohtaan. Hän siunasi häntä siitä, että hän makasi tuossa noin avuttomana ja apua tarvitsevana, että hän ei tullut toimeen ilman Hiljaa, että hän oli vieläkin alhaisempi, rumempi ja huonompi.
xxx/ellauri057.html on line 829: Hamsun 41v tunsi entuudestaan joitakin suomalaisia. Hän oli tavannut Pariisissa Albert Edelfeltin ja Akseli Gallén-Kallelan ja hän tutustui nopeasti Helsingin taiteilijapiireihin. Hän tuli tuntemaan aluksi kirjailijoita ja tapasi Alexander Slotten, Konni Zilliacuksen ja Wentzel Hagelstamin. Zilliacushan oli salaisen suomalaisen vastarintaliikkeen Kagaalin johtaja. Hagelstameilla on divari Fredan kulmassa. Ystäväpiiri kasvoi kuitenkin ripeästi ja siihen kuuluivat muun muassa kirjailijat Mikael Lybeck, Juhani Aho ja Werner Söderhjelm. Sekä Jean Sibelius että Robert Kajanus ottivat osaa seuralliseen lystinpitoon helsinkiläisissä ravintoloissa.
xxx/ellauri086.html on line 702: Eikös se Herman Melvillen "I rather not" kaveri ollut kanssa töissä tullissa? Niin ja Herman izekin? Sieltäkös se tunsi Hawthornen, jota se sittemmin ahdisteli homofiilisesti sen keittiössä?
xxx/ellauri087.html on line 321: No Lawrence oli luultavasti kade apostolipojille jotka tiesi kuinka puhutella Lady Ottolineä Garsingtonissa. Se varmaan tunsi izensä tollasexi Lady Chatterboxin rakastajaxi, likakyntisexi ruttupippelixi hienon rouvan vällyissä.
xxx/ellauri091.html on line 270: Kesken veisuun tuli minun vuoroni. Mr. Mott vastasi lyhyesti, ettei ole synti lukea huonoja kirjoja, jos kuzumus niin vaatii. Mutta vastapainoxi en saisi niitä kirjoittaa. Olen pahoillani mutta näin on päässyt käymään. Eikö hän muuta sanonut? Ei varmaankaan, paizi näkemiin Anu. Mixi siis minulla oli juhlallinen olla, kuin jumalan naaman edessä? Tieteellinen tutkimus oli houkutellut, Hanna Andersiin oli siitä painanut paljon paljetta. Mulla oli siitä jo kumu kuin Tupulla. Mutta kestin kiusauxen, sillä kirjailijan kuzumus poltti povessani kuin tulikipinä. Ja nyt tunsin vazassani, olin jeesuxen omena, käyttäisin saamani lahjan (housukilven) hänen kunniaxensa. Samalla minut valtasi ihmeellinen riemuisa tunne, että olin kuin sulaa vahaa Mr. Mottin käsissä, hänelle antautunut. Ehkä olinkin, en kazonut. Palasin kotiin, vaikka olin juhlakunnossa.
xxx/ellauri116.html on line 520: Meillä kiusattiin aivan vitusti. Sitä sanottiin mm. härkkimisexi. Kiusaaminen on sitä ettei toista apinaa hyväxytä. Kiusaamisella pyritään saamaan kiusattu henkilö voimaan pahoin. Kiusaaminen ilmenee joko verbaalisena, eleisenä tai fyysisenä häirintänä ja on luonteeltaan aggressiivista. Kun Pezku sekosi mä tunsin voimakasta syyllisyyttä siitä että mä olin aiheuttanut sen kiusaamalla sitä liiaxi. Ehkä olinkin. No ei kai nyt sentään. Hemmetti. Petti täällon hyttynen! Tule heittämään sitä vilttitossulla!
xxx/ellauri122.html on line 930: Catch-22 esittelee Yossarianin amerikkalaisena sotilaana toisessa maailmansodassa, jolla on assyrialaista ja armenialaista perintöä. Eksoottisen nimen "Yossarian" Heller valitsi korostaakseen päähenkilönsä irtautumista valtavirran sotilaskulttuurista. Yossarianin nimeä kuvataan "iljettäväksi, vieraaksi, vastenmieliseksi nimeksi, joka ei vain herättänyt luottamusta". Se oli "...ei ollenkaan niin puhtaiden, terävien, rehellisten, amerikkalaisten nimien kaltainen kuin Cathcart, Peckem ja Dreedle." Mitä tulee nimen alkuperään, "Heller myönsi myöhempinä vuosina, että nimi "Yossarian" oli johdettu hänen ilmavoimien ystävänsä, assyrialaisen Francis Yohannanin, nimestä, mutta että Yossarianin itse hahmo oli "inkarnaatio". toiveesta." Kun häneltä vuonna 1974 kysyttiin, mitä mieltä hän oli sodasta ollessaan siinä, Heller kirjoitti: "Paljon eri tavalla kuin Yossarian tunsi ja paljon eri tavalla kuin minä tunsin romaania kirjoittaessani… Itse asiassa nautin niin teki melkein kaikki muutkin, joiden kanssa palvelin, harjoituksissa ja jopa taisteluissa."
xxx/ellauri123.html on line 325: Kirjoituspöydän ja ruokailupöydän, molemmat liian isoja poikamiehelle. Vaikka en ihmisiä kylään kutsunutkaan, tunsin kuitenkin halua kihisevän pataruoan jakamiseen jonkun kanssa.
xxx/ellauri123.html on line 911: kouristusta, tunsin voivani hidastaa pidentääkseni hehkua. Lolita oli turvallisesti
xxx/ellauri128.html on line 507: Bukowski opiskeli jonkin aikaa journalistiikkaa collegessa. Opiskeluaikanaankin Bukowski oli ujo ja syrjäänvetäytyvä, vaikka hän kirjoissaan kuvaa itsensä haastamassa opettajiaan ja huutamassa kansallissosialismiin viittaavia iskulauseita luennoilla. Hän kiinnostui kansallissosialismista mahdollisesti vastalauseena isänsä yltiöisänmaallisuudelle. Hän ei myöskään pitänyt siitä miten saksalaisia kuvattiin tiedotusvälineissä. Hän luki Adolf Hitlerin Mein Kampfia ja muita asiaan liittyviä teoksia, mutta heitti ne pois Yhdysvaltojen julistettua sodan Saksalle. Toisen maailmansodan aikana Bukowski pidätettiin epäiltynä kutsuntojen pakoilemisesta. Lopulta hän sai vapautuksen palveluksesta terveydellisistä syistä. Tuotannossaan hän kertoo usein sotavuosista ja siitä miten hän halveksi maan sen hetkistä henkeä ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi, joka ei välittänyt mistään mitään.
xxx/ellauri129.html on line 277: Lari näki sen taas. Naapurin nurmikon poikki kulki punainen kovakuoriaismainen esine ja katosi aidan taa. Mikä se oli? Hän tuijotti nurmikolle, vaikkei olisi halunnut. Mitä väliä sillä oli? Mutta jos väliä ei ollut, miksi todistella, ettei väliä ollut? Hän tunsi asian monimutkaistuvan ja yhdisti nopeasti kolme punaista: punainen esine – punainen mönkijä – punainen muoviämpäri, jolla Vilja oli istunut. Kun esine tuli taas esiin, hän ymmärsi sen olevan robottiruohonleikkuri.
xxx/ellauri130.html on line 485: Kun sain lapsia tunsin joutuneeni syrjään.Jean RostandMKILL!
xxx/ellauri137.html on line 727: Tuo on sinulle hyvä pituus, kommentoi Shag liian lyhyttä apulaisen univormuani. Harmaiden pikkuhousujeni lahkeesta pilkotti side. Kun Shag lopulta työntyi minuun, hän pääsi vain puoleenväliin asti. Sisälläni ei ollut yhtään tyhjää tilaa. Jokaisen työnnön mukana tunsin venyväni. Kuinka kauan vielä? Tuo ei ollut enää hauskaa. Shag teki viidennen ja viimeisen pitkän ja voimallisen työnnön ja huolehti sitten kondomista. Luulin etteivät miehet pysty näin nopeasti uudestaan, mutta ojensin kättäni alemmaxi ja löysin päinvastaisen todisteen.
xxx/ellauri139.html on line 646: Porphyro gazed upon her empty dress, oli Porfyyri, tunsi olonsa jo kotoxex,
xxx/ellauri139.html on line 1053: Hegesippoksen teokset ovat kadonneet, mutta niistä on säilynyt joitakin katkelmia lainauksina Eusebioksen teoksissa. Eusebioksen mukaan hän kirjoitti viisi kirjaa käsittävän teoksen Hypomnemata (”Muistelmia”), joka käsitteli apostolien opetuksia. Myös Hieronymus tunsi Hegesippoksen. Hegesippos kirjoitti teoksensa torjuakseen uudet gnostilaiset ja Markionin alulle panemat harhaopit. Hän vetosi ennen kaikkea traditioon, joka ilmeni apostolisessa ja piispallisessa seurannossa kulkeneessa kristillisessä opetuksessa. Samalla hän tarjosi varhaisista piispoista paljon tietoa, joka olisi muutoin kadonnut.
xxx/ellauri154.html on line 119: Tämän jälkeen Maria tunsi vapautuvansa, sfinkteri löystyi ja hän saattoi esteettä astua kirkkoon. Siellä hän kumarsi hartaasti pyhää ristiä ja palasi sitten kirkon eteiseen Jumalanäidin ikonin eteen valmiina seuraamaan sitä tietä, jonka Pyhä Neitsyt hänelle osoittaisi. Silloin hän kuuli äänen: “Jos ylität Jordanin, löydät levon.” Maria huudahti: “Oi Valtiatar, älä hylkää minua!” Heti hän poistui kirkosta ja lähti kulkemaan Jordanin suuntaan. Matkalla eräs kristitty antoi hänelle almuksi kolme kolikkoa, joilla hän osti kolme leipää. Illalla hän saapui Jordanvirran lähellä sijaitsevaan Johannes Kastajan kirkkoon. Siellä hän sai aamulla pyhän ehtoollisen, söi puolikkaan leipää ja joi Jordanin vettä. Samana päivänä hän pääsi veneellä Jordanin yli aivan nimellisestä maxusta. Siitä alkoi hänen erakkoelämänsä, jota kesti 47 vuotta. Tuona aikana hän käytti ravintonaan Jordanin takaisen erämaan villiyrttejä ja kasvien juuria ja söi niiden kanssa kahden ja puolen kivikovaksi kovettuneen leipänsä muruja. Muruista piisasi koko ajaxi. Ne olivat isoja kivikovia leipiä.
xxx/ellauri154.html on line 123: Maria Egyptiläinen oli Zosiman tavatessaan jo pyhä ihminen. Rukoillessaan hän nousi maanpinnan yläpuolelle ja tunsi Raamatun sanat sydämellään, vaikkei ollut koskaan lukenut tai kuullut riviäkään pyhästä kirjasta.
xxx/ellauri167.html on line 174: che conosceste i dubbiosi disiri?”. kun tunsit noita dubiöösejä haluja?
xxx/ellauri168.html on line 195: Cisco Caramba ja minä Fritz tunnemme että meillä on vastuu kertoa sinulle koko totuus sellaisena kuiin me tiedämme sen, se mitä sinä teet tällä totuudella on sinusta kiinni. Tämä kirja selittää monia okkultistisia ajatuksia ja uskomuksia, joista monia ei ole koskaan aiemmin julkisesti paljastettu. On olemassa tärkeä syy miksi näitä okkultistisia ajatuksia ja uskomuksia tuodaan esille, meidän täytyy tutkia meidän vihollistamme ja sitä kuinka tämä ajattelee. USA:n armeija käytti intiaaneja tarkkailemaan intiaaneja. Kenraali MacArthur opiskeli japanilaisexi kyetäkseen lyömään japanilaisia. Kristus tunsi henkilökohtaisesti Saatanan. Joku apostoli sanoi: "Me emme ole suinkaan tietämättömiä Saatanan juonista." Yhä uudestaan, tämä kirjailija on nähnyt ylhäisten kirkonmiesten tekevän vapaamuurareiden kädenpuristuksia, esittäen koodisanoja, jne. tavallisten ihmisten edessä, ja kristityt eivät näe sitä. Toisaalta kristityt haluavat todisteet siitä mitä tapahtuu, mutta toisaalta, he eivät ole halukkaita oppimaan sitä kuinka tunnistaa se mitä vastustaja tekee. Tällainen kaksimielisyys on auttanut kirkkoja muuttumaan -- surullista sanoa -- illuminaattien julkisivuksi.
xxx/ellauri168.html on line 338: Kuusitoistavuotiaana hän osallistui ja voitti vuoden 1941 Miss Atlantic City -kilpailun, joka johti työhön virallisena emännänä Miss America -kilpailussa ja sai paljon julkisuutta. Myöhemmin hänestä tuli Karkki Jones, Amerikan tunnetuin malli 40-luvulla, ja vuosina 1944/45 hän kiersi United Service Organizationsin (USO) kanssa viihdyttäjänä Etelä-Tyynenmeren alueella erityisesti hänelle suunnitellun esityksen kanssa. Huhtikuussa 1945 Morotaissa hän sairastui aaltoilevaan kuumeeseen ja malariaan, ja hänet vietiin erityissairaalaan Filippiineillä, missä hän sai myöhemmin tarttuvan sienen (en sano mistä mihin mutta arvaatte). Täällä hän "ystävystyi" useiden lääkäreiden kanssa, mukaan lukien maissipiippuinen upseeri nimeltä McArthur, jonka nimeä Donald Bain ei paljasta kirjassaan, joka perustuu Long John Nebelin hypnoosinauhoille The Control of Candy Jones (katso lähteet alla), mutta antaa salanimen "Gilbert Jenson". Kuuden viikon sisällä hän tunsi olonsa riittävän terveeksi matkustaakseen.
xxx/ellauri168.html on line 340: Vuonna 1946 Candy meni naimisiin Harry Conno nimisen kaverin kanssa, joka loi "kansityttö" -konseptin. Mutta avioliitto ei ollut onnellinen ja he erosivat onnettomia vuonna 1959. Eron jälkeen, joka jätti Karkki raskaat velat, hänellä oli oma mallikoulu. Juuri tähän aikaan hän tapasi eläkkeellä olevan armeijan kenraalin, jonka hän tunsi Etelä-Tyynenmeren alueelta, ja muutaman päivän kuluessa tästä lähestyi FBI-mies, joka lainasi häneltä hienostuneen mikrofonin. Kuukautta myöhemmin sama mies palasi kahden muun kanssa ja pyysi käyttämään hänen toimistoaan postina hallitukselle. Hän piti sitä isänmaallisena asiana, mutta hän suostui, mutta tuskin hän tiesi, että tämä oli alku jollekin paljon suuremmalle ja paljon synkemmälle kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. 60-luvulla Karkki työskenteli NBC-radiossa ja säilytti läheisen yhteyden show-liiketoiminnan, politiikan ja armeijan vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, joista monilta hän oli saanut sieniä kiertäessään USO:n kanssa 40-luvun puolivälissä.
xxx/ellauri169.html on line 159: Niiltä jotka tunsivat Waltin henkilökohtaisesti voidaan oppia että hänellä oli pakkomielle takapuoleen. Hän rakasti tästä ruumiinosasta kertovia vitsejä, joita hän kertoi henkilökunnalleen usein. Henkilökunta käytti monia näistä vitseistä piirroselokuvissa. Lukuisissa Disneyn piirroselokuvissa hahmojen takapuoli nytkähtelee provokatiivisesti.
xxx/ellauri173.html on line 356: No kävikö se sit vieraissa? Suihkiko ristiin? - Ei edes sitäkään. Hän oli melko hyvästä skotlantilaisperheestä, hiljan jalostetusta vieläpä. Sulhasen vietellyt, sitten paremman omaisuuden vuoksi hylätty, ei enää kyennyt naimisiin, mutta tunsi myötätuntoa henkilöäni kohtaan, hän otti ilman pitkiä puheita tervetulleeksi rakkauden, jonka painoin häneen ja jonka kaltevuuden hän toivoi voivansa piankin jakaa.
xxx/ellauri173.html on line 768: Ajoin hänet kotiin. Tämän velvollisuuden suoritettuani palasin Louvreen. Palasin pyhään huoneeseen! Ja katsottuani Jumalattaren, jonka muoto sisältää Tähti-Yön, ah! ainoan kerran elämässäni tunsin "sydämeni" turpoavan yhdestä salaperäisimmistä nyyhkyksistä, jotka ovat tukehduttaneet elävän ihmisen.
xxx/ellauri173.html on line 770: Omatuntoni turhaan huutaa minulle, että se haluis prostituoidun sydämen. Tämän ensimmäisen rakkauden minussa inspiroimat erittäin ratkaisevat pohdiskelut vieraantuivat suuresti kaikista naisista ja johtivat minut parantumattomimpaan pernaan. Aluksi kiihkeä intohimoni tämän naisen linjoja, ääntä, hajuvettä ja ulkoista viehätystä kohtaan muuttui absoluuttiseksi platonismiksi. Hänen moraalinen olemuksensa jäädytti aistini ikuisiksi ajoiksi: niistä tuli puhtaasti mietiskeleviä. Jos näkisin hänessä rakastajattaren, se etoisi minua tänään! Yhden ainoan kerran elämässäni (siellä Louvressa) tunsin sen turpoavan. Taino, ehkä vähän useamminkin. Silti vittu!
xxx/ellauri173.html on line 966: Lordi Ewald katsoi androidia. Hadalyn rauhallinen hengitys kohotti hänen rintojensa vaaleaa hopeaa. Piano aloitti yllättäen yksin, rikkaissa harmonioissa: koskettimet putosivat kuin näkymättömien sormien alle. Ja Androïdin pehmeä ääni, jota seurasi näin, alkoi laulaa pyllyverhon alla yliluonnollisen naisellisuuden taivutuksella. Lordi Ewald tunsi tämän odottamattoman kappaleen aikana eräänlaisen kauhean yllätyksen valtaavan itsensä: Lortin viisari vinxahti karhupuvusta huolimatta vastustamattomalla voimalla kello yhteen!
xxx/ellauri174.html on line 108: Lordi Ewald, jota selitys hämmensi, pysyi surullisena kylmän sydämen tuskan kanssa. Yhtäkkiä hän tunsi jonkun koskettavan hänen olkapäätään; hän kääntyi: se oli Hadaly. - Vai niin! hän sanoi matalalla äänellä, niin surullisella äänellä, että hän aloitti: "Sitä se on! Jumala on vetäytynyt laulusta. Kohta sinäkin saat laulaa mummin korvaan."
xxx/ellauri174.html on line 209: Vaimon yrmeys ja kylmäily seuraavana aamuna loukkasivat hirveästi ystäväni Edwardin itsetuntoa - pisto sitäkin vaarallisempi, koska se kosketti hänen todellisen rakkauden tunteita vaimoaan, isoa naista kohtaan. "Seuraavana päivänä hänen "tulisijansa" kylmeni. Muutaman päivän kuluttua umpikujaisen ja jäisen sovinnon jälkeen hän tunsi, ettei hän enää nähnyt rouva Andersonissa muuta kuin "lastensa äitiä". Rva Anderson ei päästänyt enää viivalle.
xxx/ellauri174.html on line 211: "Koska hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa käsillä, hän palasi tapaamaan neiti Evelyniä. "Pian avioliiton katos tuli hänelle ensin tylsäksi, sitten sietämättömäksi, sitten vastenmieliseksi jo pelkästään siitä tosiasiasta, että hän tunsi itsensä syylliseksi; se on tavanomainen asioiden kulku. Joten alle kolmessa vuodessa Anderson, joka oli vaarantanut useiden laiminlyöntien ja valtavien alijäämien vuoksi ensin oman omaisuutensa, sitten perheensä ja sitten etunsa hänelle uskoneiden välinpitämättömien omaisuutensa, huomasi olevansa yhtäkkiä uhattuna vilpillisellä tuholla.
xxx/ellauri174.html on line 221: Kun olin huomannut itse Andersonissa tämän tytön hyväksikäytön aiheuttaneiden tuhojen luonteen, en luottanut näiden harrastajien liian pyöreisiin silmiin. Ja päädyin siihen dialektisen analyysin jyvän avulla – eli olemalla unohtamatta silmistäni sellaista miestä, jonka tunsin ennen hänen katastrofiaan Andersonissa ja muistaen ne omituiset vaikutelmat, joita hänen luottamuksensa sai. rakkaus oli jättänyt minuun), - sanomme, että tulin ennakoimaan niin ainutlaatuisen eron sen välillä, mitä neiti Evelyn Habalista minulle vahvistettiin, ja sen välillä, mitä sen on täytynyt olla todellisuudessa, että näiden arvostajien tai asiantuntijoiden joukko vaikutti minuun kuin surullien kokoelma hysteerisiä hölmöjä. Ja tässä miksi.
xxx/ellauri174.html on line 424: Edison luettelee androidin osat insinöörimäisesti. Tästä syystä englantilainen aatelinen, joka oli hämmästynyt sähköasentajan kauheasta aplombista, tunsi tieteen kylmän jäätävän hänen sydämensä tämän poikkeuksellisen selvän lausunnon johdosta. Rauhallisena miehenä hän ei kuitenkaan keskeyttänyt sanaakaan.
xxx/ellauri174.html on line 492: Jääköön toistamatta hirmu pitkä paasaus siitä miten androidi kävelee. Kiinnos. Seuraavan luvun ozikko on luppoovampi: l'eternel feminin. Noustasko tässä vihdoinkin jaloista jalkoväliin? Lordi Ewald, jonka kulmilla loistivat hikipisarat kuin kyyneleet, katsoi Edisonin nyt jäisiä kasvoja: hän tunsi, että tämän jyrkän ja positiivisen pilailun alla oli kaksi asiaa kätkettynä tämän esittelyn taustalla olevaan taka-ajatukseen, yksi ja ääretön. Juu juu pojat, reippaasti ette päi! Ei kuhnailla kun lähestytään maalia!
xxx/ellauri174.html on line 610: Nyt tulee sitten mukaan spiritismiä. No siihen nyt ei usko erkkikään, koittaa lortti nauraa. "En minäkään", sanoi Edison, "paizi ehkä sittenkin." Tohtori William Crookes, joka löysi "aineen" neljännen tilan, säteilevän tilan, kun tunsimme vain kiinteän, nestemäisen ja kaasumaisen, kertoo meille Englannin vakavimpien tutkijoiden todistusten tukemana. Amerikka ja Saksa, se, mitä hän näki, kosketti ja kuuli, samoin kuin se oppinut kokoonpano, joka auttoi häntä hänen spiritistisissa kokeissaan: ja hänen tarinansa ovat mielestäni järkyttäviä.
xxx/ellauri175.html on line 458: Tämän tunteen, tämän sanan johdosta nuori mies tunsi hämmästyksessään käsittämättömän hämmästyksen valtaavan. Voimakas ilo inspiroi häntä! Varmasti hän ei enää ajatellut toista! kauhealle: ― tämä yksittäinen ihmissana oli riittänyt koskettamaan hänen koko sieluaan, herättämään siinä tuntemattoman toivon.
xxx/ellauri175.html on line 464: Kahden rakastajan yläpuolella taivas oli jälleen kirkastunut ja täynnä tähtiä polun lehtien läpi: varjo syveni ja tuli yleväksi. Kyllä, unohduksesta järkyttynyt sielu, nuori mies tunsi uudestisyntyneen maailman kauneudessa.
xxx/ellauri175.html on line 484: Tästä sanasta nuori mies tunsi itsensä helvetin loukkaantuneexi. Varmasti, jos Edison sillä hetkellä olisi ollut paikalla, lordi Ewald olisi kaikkea inhimillistä huomiotta uhmaamatta yhtäkkiä ja kylmästi murhannut hänet (muist. sillä oli kuudestilaukeava pistooli koko ajan messissä). Veri syöksyi takaisin hänen valtimoihinsa. Hän näki asiat kuin tummanpunaisessa valossa. Hänen kaksikymmentäseitsemän vuoden olemassaolonsa ilmestyi hänelle hetkessä. Hänen pupillinsa, jotka olivat laajentuneet tosiasian monimutkaisen kauhun vuoksi, kiinnittyivät Andreihin. Hänen sydämensä, jota hirvittävä katkeruus puristi, poltti hänen rintaansa kuin jääpala.
xxx/ellauri177.html on line 116: Hän paastosi, hän kuoletti itsensä, kuritti mustelmille mureutunutta lihaansa. Kymmenenvuotiaasta lähtien hän käytti pyhää kaxoisessua, jossa oli Marian herutuskuvat ommeltuna lakanaan, jonka lämpöä hän tunsi selässään ja rinnassaan paljaalla iholla onnesta kankeena. Myöhemmin hän oli laittanut siihen pikku ketjun osoittaakseen Ollin kurjuutta. Hän herkutteli maistellen mysteerejä kuin Lindgrenin pojat juustoja, kuvitteli kuinka enkelit kuskasivat Maariaa valkoisilla siipillä kuin tahratonta arkkia. Ezemmosta hehkutusta. (But wait, pahempaa alempana!)
xxx/ellauri177.html on line 118: Pitkän aikaa hän oli pitänyt tallinsä seinällä värillistä kaiverrusta Marian pyhästä sydämestä. Tyynisti hymyilevä Neitsyt työnsi syrjään tissiliivinsä, osoitti punaista reikää polvivälissään, jossa hänen "sydämensä" paloi "miekan" pistämänä, valkoisten ruusujen ritarimerkin kruunaamana tammenlehvien keskellä. Tämä outo "miekka" ajoi hänet epätoivoon; se aiheutti hänelle sietämättömän kauhun naisten kärsimyksestä, jonka pelkkä ajatus vei hänet kaiken hurskaan alistumuksen ulkopuolelle. Hän pyyhki ja pumppasi mielellään vieraan "miekan" jätöxet pois, hän säilytti vain kruunun ja liekehtivän sydämen, puoliksi revittynä tästä upeasta lihasta tarjotakseen oman "miekkansa" annoxet tilalle. Silloin hän tunsi olevansa rakastettu. Maria antoi hänelle "sydämensä" reiän, elävän "sydämensä", kun se löi hänen kohdussaan, verestä ruusuisena tippuneena. Siellä ei ollut enää kuvaa hartaasta intohimosta, vaan aineellisuus, hellyyden ihme, joka hänen rukoillessaan ennen "kaiverrusta" sai hänet ojentamaan oman "miekkansa" max pitkäxi seivästääxeen siihen uskonnollisesti tahrattomasta kurkusta hyppivän "sydämen". Hän näki sen, hän kuuli sen lyövän. Ja häntä rakastettiin, kun "sydän" supisteli hänen puolestaan!
xxx/ellauri177.html on line 130: Kun veli Archangias kysyi häneltä suoraan, oliko hän koskaan nähnyt hiäntä ize teossa, hän vain hymyili huulensa puristaen yhteen, ikään kuin pitääkseen salaisuutensa. Totuus oli, että hän näki hiänet joka ilta. Hiän ei enää näyttänyt hänestä leikkisältä siskolta tai kuin kaunis, kiihkeä nuori tyttö; hänellä oli yllään morsiamen mekko, valkoiset kukat hiuksissaan, puoliksi lasketut silmäluomet, jotka antoivat näyttöä kosteasta toivosta, joka valaisi hänen "poskiaan". Ja hän tunsi, että hän oli tulossa hiänen sisäänsä, että hiän lupasi hänelle olla viivyttelemättä enää, että hiän sanoi hänelle: "Tässä olen, ota minut rajusti."
xxx/ellauri177.html on line 154: Sergellä seisoi hirmuisesti keskellä huonetta, kaksi ikkunaa auki, hän pysyi vapisemassa pelosta, joka sai hänet piilottamaan päänsä käsiinsä. Joten koko päivä huipentui tähän mielikuvaan blondista tytöstä, jolla oli melko pitkät kasvot, siniset silmät? Ja koko päivä meni sisään kahdesta avoimesta ikkunasta. Kaukana oli punaisen maan lämpöä, suurten kivien, kivissä kasvavien oliivipuiden, polkujen reunalla käsiään vääntävien viiniköynnösten intohimoa; lähempänä, se oli ihmisen hikeä, jonka Artaudista toi ilma, hautausmaan mauttomat tuoksut, kirkon suitsukkeiden tuoksut, jotka vääristyivät rasvahiuksisten tyttöjen hajuja; siellä oli vielä lannan höyryjä, aittapihan sumua, tukahduttavia bakteereita. Ja kaikki nämä hengitykset virtasivat sisään samaan aikaan, samassa tukahdutuksessa, niin ankarassa, sellaista väkivaltasta turvotusta, että se tukahdutti hänet. Hän sulki aistinsa, hän yritti tuhota ne. Mutta ennen häntä Albine ilmestyi jälleen kuin suuri kihokki, kasvatettu ja koristeltu tällä maaperällä. Hän oli tämän saastan luonnollinen kukka, herkkä auringossa, joka avasi valkeiden hartioidensa nuoren silmun, niin onnellinen eläessään, että hän hyppäsi sen varresta ja lensi suuhunsa tuoksuen sitä pitkällä naurullaan. Pappi huusi. Hän tunsi palovamman huulillaan. Se oli kuin tulisuihku, joka oli virzannut hänen suonissaan. Sitten hän turvaa etsiessään heittäytyi polvilleen Tahrattoman sikiämisen tahraantuneen patsaan eteen ja huusi kädet ristissä: - Neitsyiden pyhä neitsyt, rukoile puolestani! Päästä minut pikapikaa pukille!
xxx/ellauri177.html on line 182: -- Tiedän, olet rakkaani, tulet lihastani, odotat, että otan sinut syliini, jotta meistä tulee yksi (meidän lisäxi, eli yht 3). Unelmoin sinusta. Olit rinnassani, ja annoin sinulle vereni, lihakseni, luuni. En kärsinyt. Otit minulta puolet sydämestäni, niin hellästi, että minulla oli ilo jakaa itseni näin. Onnestain on puolet sinun, jos sä sen huolit vaan. Etsin sitä, mikä minulla oli parasta, mikä minulla oli kauneinta, hylätäkseni sen sinulle. Olisit ottanut kaiken pois, että olisin sanonut kiitos... Ja heräsin, kun tulit ulos minusta. Tulit ulos silmieni ja suuni kautta, tunsin sen. Olitte kaikki lämpimiä, tuoksuvia, niin hyväileviä, että juuri kehosi jännitys sai minut nousemaan istumaan.
xxx/ellauri177.html on line 283: Se oli kiellettyä, mitä he siellä aikoivat tehdä, se ei tuo heille onnea (tai max puolen tunnin onnen vain); ja hän tunsi liikuttunutta, kuten hiän, herkullista kauhua, joka ravisteli häntä vauhdilla jokaisessa metsän kaukaisessa huokauksessa. Puiden tuoksu, korkeilta oksilta putoava vihertävä valo, pensaspuun kuiskaava hiljaisuus täyttivät heidät tuskilla, ikään kuin he olisivat menossa ensimmäisen polun mutkassa päästäkseen valtavaan onneen (1/2 h kokoiseen).
xxx/ellauri177.html on line 298: Hän pysyi hiljaa, hyvin onnetonna kun ei löytänyt enää mitään uutta sanottavaa sanoaxeen hänelle rakastavansa häntä. Hän katseli hitaasti hänen ruusuisia kasvojaan, jotka antoivat itsensä mennä kuin unessa; silmäluomissa oli herkku elävää silkkiä; suu teki suloisen rypyn, märkä hymystä; otsa oli suht puhdas, hukkui kultaiseen viivaan hiusrajassa. Ja hän olisi halunnut antaa koko olemuksensa sanalle, jonka hän tunsi huulillaan, ilman, että olisi voinut lausua sitä. Sitten hän kumartui jälleen, hän näytti etsivän hienoa paikkaa niille kasvoille, jonka hän asettaisi ylimmän sanan. Sitten hän ei sanonut mitään, hänellä oli vain lyhyt hengitys. Hän suuteli Albinen huulia. - Albina, rakastan sinua! - Rakastan sinua Serge! Ja he pysähtyivät vapisten tästä ensimmäisestä suudelmasta. Hiän oli avannut silmänsä hyvin leveäksi. Hän pystyi työntämään suullaan hieman eteenpäin. Molemmat katsoivat toisiaan punastumatta. Jotain voimakasta, suvereenia hyökkäsi heihin; se oli kuin kauan odotettu tapaaminen, jossa he näkivät toisensa jälleen aikuisina, toisilleen tehtyinä, ikuisesti sidoksissa. He hämmästyivät hetken, nostivat katseensa lehtien uskonnolliseen holviin, näyttivät kyseenalaistavan puiden rauhallisia ihmisiä löytääkseen suudelmansa kaiun. Mutta metsän seesteisen omahyväisyyden edessä heillä oli rankaisemattomien rakastajien iloisuus, pitkäkestoinen, kaikuva iloisuus, joka oli täynnä heidän hellyytensä vuolaspuheista kutinaa.
xxx/ellauri177.html on line 306: Albiino käytti hyväkseen polun levennystä päästääkseen Sergein kulkemaan edessään; sillä miehen nuuskutus vaivasi häntä, hän kärsi siitä, että tunsi sen selkänsä takana, niin lähellä hameitaan. Nyt tulee pitkä mausteluettelo, juustokuminaa ja muita hameenalushajuja.
xxx/ellauri177.html on line 336: -- Ja se on hyvin kaunis? Jälleen, hän ei vastannut. Syvä ekstaasi tulvi hänen silmänsä. Ja kun hän osasi puhua: -- Niin kaunista kuin en voisi sanoa... Minuun tunkeutui sellainen viehätys, että tunsin yksinkertaisesti nimettömän ilon, putoamisen lehdistä, nukkuessani nurmikolla. Ja minä tulin juosten takaisin tuodakseni sinut mukaani, jotta en maistaisi onnea istuessani tässä varjossa ilman sinua. Hän otti jälleen hänen niskansa syliinsä ja rukoili häntä kiihkeästi, hyvin lähelle, huulensa melkein hänen huulillaan. -- Vai niin! sinä tulet, hän änkytti. Ajattele, että eläisin autiona, jos et tulisi... Se on halu, joka minulla on, kaukainen tarve, joka on kasvanut joka päivä, joka nyt saa minut kärsimään. Etkö voi haluta minun kärsivän?... Ja vaikka sinun pitäisi kuolla siihen, vaikka tuo varjo tappaisi meidät molemmat, epäröisitkö, katuisitko pienintäkään? Pysyisimme makaamassa yhdessä, puun juurella; nukkuisimme aina toisiamme vasten. Se olisi erittäin hyvä, eikö? "Kyllä, kyllä", hän änkytti tämän intohimon paniikin voittamana, kaikki värähtelemässä halusta.
xxx/ellauri177.html on line 351: He olivat pysähtyneet pienellä huokauksella myskisen tuoreuden tarttumana. "Ilma maistuu hedelmältä", albine kuiskasi. He laskivat ääntään uskonnollisella tunteella. Heillä ei ollut edes uteliaisuutta katsoa ylös, nähdä puuta. He tunsivat liikaa majesteettisuutta harteillaan. Albine kysyi yhdellä silmäyksellä, oliko hän liioitellut vehreyden lumoa. Serge vastasi kahdella selvällä kyynelellä, jotka virtasivat hänen poskilleen. Heidän ilonsa olla vihdoin siellä pysyi sanoinkuvaamattomana. Nt poskilleen. Heidän ilonsa olla vihdoin siellä pysyi sanoinkuvaamattomana. "Tule", sanoi hän korvassaan henkeään kevyemmällä äänellä. Ja hän meni ensin makaamaan puun juurelle. Hän ojensi kätensä hänelle hymyillen, kun hän, seisoen, myös hymyili ja antoi hänelle hänen. Kun hän piteli niitä, hän veti hänet hitaasti hänen luokseen. Hän kaatui hänen puolelleen. Hän otti hänet välittömästi rintaansa vasten. Tämä syleily jätti heidät täyteen helppoutta (muuttei vaihtanut vieläkään nesteitä).
xxx/ellauri177.html on line 358: Hän sanoi nämä asiat, kumartui maahan ja jumalsi naista. Ylpeä Albine antoi ihailla itseään. Hän ojensi sormensa, rintansa, huulensa Sergen hartaille suudelmille. Hän tunsi itsensä kuningattareksi katsoessaan häntä niin vahvana ja niin nöyränä edessään. Hän oli voittanut hänet, hän piti häntä armollaan, hän saattoi hävittää hänet yhdellä sanalla. Ja mikä teki hänestä kaikkivoivan, oli se, että hän kuuli ympärillään olevan puutarhan iloitsevan hänen voitostaan, auttaen häntä hitaasti kasvavalla melulla.
xxx/ellauri177.html on line 376: Serge on nyt täysin parantunut pappeudesta, se on löytänyt hukkuneen miehisyytensä Albinen jalkovälistä. Serge oli juuri, Albinen hallussa, viimein löytänyt heteromiehen sukupuolen, hänen lihasten energian, sydämensä rohkeuden, äärimmäisen terveyden, joka oli tähän asti puuttunut hänen pitkästä nuoruudestaan. Nyt hän tunsi olevansa täydellinen. Hänellä oli terävämmät aistit, laajempi älykkyys, tanakampi mela. Oli kuin hän yhtäkkiä olisi herännyt leijonakuninkaana tasangolla, näkemällä vapaan taivaan. Kun hän nousi ylös, hänen jalkansa laskeutuivat suoraan maahan, hänen ruumiinsa kasvoi, ylpeä raajoistaan, varsinkin siitä pienestä (noo, ei niin pienestä paizi juuri tällä hetkellä, Serg. huom.) Hän tarttui Albinen käsiin, jotka hän puolestaan ​​nousi ylös. Hän huojui hieman, ja hänen täytyi tukea häntä. "Älä pelkää", hän sanoi. "Olet se jota tällä haavaa rakastan, luulisin."
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri177.html on line 503: Hän työnsi ankaruutensa niin pitkälle, että hän etsi paikkoja, joita hän oli aiemmin hullusti suudellut, silmäkulmat, huulien kulmat, kapeat temppelit, pehmeät kuin satiini, meripihkan niskan silkkiset. kuin samettia.. Hän ei ollut koskaan, edes roikkuessaan Albinen kaulassa, maistanut sitä autuutta, jonka hän tunsi marttyyrikuolemanaan, katsoessaan kasvoihin tätä intohimoa, jonka hän kieltäytyi. Sitten hän pelkäsi antaa periksi jollekin uudelle lihan ansalle. Hän laski silmänsä ja sanoi pehmeästi:
xxx/ellauri177.html on line 567: Kirkko oli hiljaa. Vain sade, joka kaksinkertaistui, sai papin navan värisemään kuin urut. Tässä äkillisessä tyynessä papin viha laantui; hän tunsi olevansa liikuttunut. Ja hänen kasvonsa kylpevät kyynelissä, hänen olkapäänsä nyyhkytystä ravistivat, kun hän palasi laskeutuakseen polvilleen suuren Kristuksen eteen. Hänen huuliltaan karkasi tulenpalava kiitos.
xxx/ellauri177.html on line 569: -- Vai niin! kiitos, Jumalani, avusta, jonka olet ystävällisesti lähettänyt minulle. Ilman sinun armoasi kuuntelisin tämän lihani ääntä, palaisin surkeasti syntiin. Sinun armosi vyöttää lanteeni kuin siveysvyö; Sinun armosi oli sisäinen kondomini, rohkeuteni, sisäinen tukijatko vyöllä, joka piti minut pystyssä, ilman heikkoutta. Oi Jumalani, sinä olit kahvaa myöten minussa; sinä puhuit minussa, sillä en enää tunnistanut luotua pelkuruuttani, tunsin olevani tarpeeksi vahva katkaisemaan sydämeni kaikki siteet. Ja tässä sydämeni vuotaa verta; se ei enää kuulu kenellekään, se on sinun. Sinua varten nappasin sen maailmasta. Mutta älä luule, oi Jumalani, että olen ylpeä tästä voitosta. Tiedän, etten ole mitään ilman sinua. Uppoudun jalkojesi juureen, nöyryydessäni. Vittu mikä pelle!
xxx/ellauri177.html on line 573: Ja Jeesus oli läsnä, hän tunsi sen siellä syvällä, siinä poikkeuksellisessa suloisuudessa, joka tulvi hänet. Sitten hän aloitti Jeesuksen kanssa yhden niistä rikollisista keskusteluista, joiden aikana hänet tempattiin maan päälle puhuen suusta suuhun Jumalansa kanssa. Hän änkytti laulun säkeen: "Rakkaani on minun, ja minä olen hänen; hän lepää liljojen välissä, kunnes aamunkoitto kohoaa ja varjot laskevat." Vizi nythän tää menee aivan homoiluxi. Minnekäs se Neizyt Maaria on ryöminyt? Se ei nähtävästi enää nappaa, kuin on päässyt tyypittämään Albinea.
xxx/ellauri177.html on line 597: Jeesus vetäytyessään pois takakautta oli vienyt pois armon. Hän, joka oli niin vahva taivaan avun aamusta asti, tunsi olonsa yhtäkkiä kurjaksi, hylätyksi, lapsellisen heikoksi. Ja mikä kauhea pudotus, mikä suunnaton katkeruus! Taistella sankarillisesti, seisoa voittamattomana, armottomana, kun kiusaus oli olemassa, elossa, pyöreänä vartalonsa, upeine hartioineen, intohimoisen naisen tuoksuineen; sitten alistua häpeällisesti, haukkoa henkeä kauhistuttavasta halusta, kun kiusaus väistyy jättäen jälkeensä vain hameen väreet, vaalean niskan niskasta virtaavan hajuveden! Nyt, pelkkien muistojen kanssa, hän palasi kaikkivoipaana, hän hyökkäsi kirkkoon.
xxx/ellauri177.html on line 617: Hän meni niin pitkälle, että halveksi aikaisempaa tyyneyttä, hänen helppoa kiihkoaan, joka sai hänet polvilleen tyttömäisessä ilossa, ilman että hän edes tunsi maan mustelmia polvissaan. Hän keksi iloa kärsimyksen syvyyksistä, makaamaan siellä, nukahtamaan siellä. Mutta kun hän siunasi Jumalaa, hänen hampaansa tärisivät suuremmasta kauhusta, hänen kapinallisen verensä ääni huusi hänelle, että kaikki se oli valhetta, että ainoa toivottava ilo oli pästä makaamaan Albinen syliin, kukkivan aidan takana Paradoussa. Aah se sentään tuntui joltakin! Kuusi tuumaa lujaa parrua lämpimässä pillussa! 7 jos olet taitava!
xxx/ellauri177.html on line 621: Hänen toosansa oli tappanut Marian neitsyyden. Sitten hän suurella ponnistelulla ajoi naiset kokonaan pois uskonnosta, hän turvautui Jeesukseen, jonka hinttimäinen lempeys joskus jopa huolestutti häntä. Hän tarvitsi kunnon mustasukkaisen Jumalan, hellittämättömän Jumalan, Raamatun Jumalan, ukkosen ympäröimänä ja joka näyttäytyi vain kurittaakseen kauhuissaan olevaa maailmaa. Ei ollut enää pyhiä, ei enkeleitä, ei enää Jumalan äitiä; oli vain tää 1 Jumala, kaikkivoipa mestari, Allah joka vaati häneltä kaiken hengityksen. Hän tunsi tämän Jumalan "käden" murskaavan hänen kupeensa, pitäen häntä armossaan avaruudessa ja ajassa, kuin syyllinen atomi.
xxx/ellauri177.html on line 633: Kun hän avasi silmänsä uudelleen Paradoussa, hän tunsi kylpevänsä lapsuudessaan, hänellä ei ollut muistikuvaa menneestä, eikä hänellä enää ollut mitään pappeudesta. Hänen uruissaan oli lempeä leikki, yllätys, aloittaa elämä uudelleen, ikään kuin he eivät tietäisi sitä ja olisivat erittäin iloisia oppiessaan sen. Vai niin! herkullista oppimista, hurmaavia kohtaamisia, ihania tapaamisia! Tämä Paradou oli suuri autuus. Laittamalla hänet sinne, helvetti tiesi, että hän olisi siellä puolustuskyvytön.
xxx/ellauri177.html on line 663: Suuri väre näytti kulkevan kirkon läpi. Pelästynyt pappi, joka oli nyt taas tappavan kalpea, kuunteli. Kuka oli puhunut? Kuka oli pilkannut? Yhtäkkiä samettinen hyväily, jonka pehmeyden hän tunsi kaulallaan, oli muuttunut raivokkaaksi; kynnet repivät hänen lihaansa, ja hänen verensä virtasi jälleen. Hän pysyi kuitenkin jaloillaan taistelemassa kriisiä vastaan. Hän kirosi voittoisan synnin, joka pilkkasi hänen temppeleidensa ympärillä, missä kaikki pahan vasarat alkoivat taas lyödä pieniin päihin.
xxx/ellauri177.html on line 675: Paha pappi suunnittelee karkumatkaa Albinen kanssa. Hän tajusi itsensä puhuvan ääneen hetken. Koska rako muurissa oli edelleen olemassa, hän yhtyisi Albineen auringonlaskun aikaan. Hän tunsi itsensä hieman suuttuneeksi tästä päätöksestä. Mutta hän ei uskonut voivansa tehdä toisin. Hän odotti häntä, hän oli hänen vaimonsa. Kun hän halusi herättää kasvonsa, hän näki ne vain hyvin kalpeana, hyvin kaukana. Sitten hän oli huolissaan siitä, kuinka he asuisivat yhdessä. Heidän olisi vaikea jäädä maahan; heidän täytyisi paeta kenenkään epäilemättä sitä; Sitten kun he olisivat piilossa jossakin, he tarvitsisivat paljon rahaa ollakseen onnellisia.
xxx/ellauri177.html on line 679: Hänet arvattaisiin papixi, kaikki loukkaisivat Albinea. Turhaan hän yritti pestä pois pappeuden, hän kantoi aina mukanaan sen surullista kalpeutta, suitsukkeen hajua. Entä jos hänellä olisi joku päivä lapsia? Tämä odottamaton ajatus sai hänet aloittamaan. Hän tunsi outoa vastenmielisyyttä. Hän luuli, ettei hän pitäisi niistä. Heitä olisi kuitenkin kaksi, pieni poika ja pieni tyttö. Hän työnsi heidät pois polviltaan ja kärsi siitä, että tunsi heidän kätensä lepäävän hänen vaatteillaan, mutta ei ottanut muiden isien iloa räjäyttää niitä. Hän ei ollut tottunut tähän lihaansa, joka hänestä aina näytti hikoavan hänen epäpuhtauksiaan ihmisenä. Erityisesti pikkutyttö häiritsi häntä suurilla silmillään, joiden syvyyksissä naisen hellyys jo loisti. Mutta ei, hänellä ei olisi lapsia, hän välttäisi kauhua, jonka hän tunsi näkevänsä raajojensa kasvavan takaisin ja elävän ikuisesti. Joten toivo olla impotentti oli hänelle hyvin suloinen. Epäilemättä hänen miehisyytensä oli mennyt pois hänen pitkän nuoruutensa aikana. Se päätti hänet. Illalla hän pakenisi Albinen kanssa, syteen tai saveen.
xxx/ellauri177.html on line 681: Sinä iltana isä Mouret tunsi kuitenkin olevansa liian väsynyt. Hän lykkäsi lähtöään seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä hän antoi itselleen uuden tekosyyn: hän ei voinut jättää sisartaan yksin La Teusen kanssa; hän jätti kirjeen vietäväksi Pascal-setälle. Kolmen päivän ajan hän lupasi itselleen kirjoittaa tämän kirjeen; paperiarkki, kynä ja muste olivat valmiina pöydällä hänen huoneessaan. Ja kolmantena päivänä hän lähti pois kirjoittamatta kirjettä. Yhtäkkiä hän oli noussut hattuaan, hän oli lähtenyt Paradouhun, tyhmyydestä, pakkomielle, luopumassa, meno s§inne oli kuin urakkatyötä, jota hän ei tiennyt välttää. Albinen kuva oli taas haalistunut; hän ei enää nähnyt häntä, hän totteli vanhoja tahtoa, kuolleena hänessä sillä hetkellä, mutta jonka työntövoima säilyi hänen olemuksensa suuressa hiljaisuudessa.
xxx/ellauri177.html on line 698: He pysyivät vastakkain hieman nolostuneina. Heidän välilleen laskeutui raskas hiljaisuus. Serge, rauhallinen, ei yrittänyt rikkoa sitä. Albine avasi suunsa kahdesti, mutta sulki sen heti, hämmästyneenä asioista, jotka nousivat hänen huulilleen. Hän löysi vain katkeria sanoja. Hän tunsi kyyneleiden kastelevan silmänsä. Mitä hän sitten tunsi, kun ei ollut onnellinen, kun hänen rakkautensa palasi?
xxx/ellauri177.html on line 706: Sergen kunto on mennyt niin huonoxi etteise jaxa kävelä. Albine kovalla vaivalla nosti hänet ylös, kantoi hänet hetkeksi pois. Ja hän putosi takaisin, hän pysyi masentuneena keskellä tietä. Vastapäätä, hänen alapuolellaan, ulottui valtava Paradou. -- Valehtelit! huudahti Albine, et rakasta minua enää! Ja hän itki, seisoi hänen vieressään, tunsi olevansa voimaton kantaa häntä korkeammalle. Hänellä ei ollut enää vihaa, hän itki heidän kuolevien rakkauksiensa vuoksi. Hän pysyi murskattuna paskana. "Puutarha on kuollut, minulla on edelleen kylmä", hän mutisi.
xxx/ellauri177.html on line 737: -- Kävitkö kirkoissa joskus pienenä? hän kysyi häneltä matalalla äänellä, ikään kuin hän olisi jatkanut ääneen itsestään huolimatta unelmista, joka esti häntä kuulemasta sitä. En voinut kulkea kirkon edestä menemättä sinne. Heti kun ovi putosi hiljaa taakseni, minusta tuntui, että olin itse paratiisissa, enkelien äänet kertomassa tarinoita suloisuudesta korvassani, pyhien ja pyhien henkäys. joiden hyväilyn tunsin koko kehossani. Kyllä, olisin halunnut asua siellä aina, eksyneenä tämän autuuden syvyyksiin.
xxx/ellauri187.html on line 342: Lukiosta hän pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuutta. Hän tunsi heti olevansa kotona, mutta tekemisen puute ahdisti häntä. Sofia ahdisti opiskella kirjallisuudesta, koska olisi halunnut jo kirjoittamaan. Kun hän pääsi lopulta opiskelemaan teatterikouluun dramaturgiaa, koki hän vihdoinkin vapautuneensa. Oppilaille annettiin vapautta, joka sai Sofin tajuamaan, että hänellä todellakin on lupa kirjoittamiseen. [Höh, eikös se mennyt niin että päästyään teatterikouluun Sofi huomasi pian olevansa väärässä paikassa kun siellä piti jumpata extrovertisti ja noudattaa reaaliaikaisesti käskyjä kuin koulussa. Sofi oli liikunnallisesti lahjaton nyhverö joka halusi vaan nykrätä ja kirjoittaa. Kirjallisuuden opiskelu ei napannut sen enempää, joten kesken jäi sitten nekin opinnot. Sofi puuttuu Nilkin 2017 humanistitallista, siellä on vaan se Kimmo joka työnsi päänsä itätytön perseeseem ja sai pahan aknen. Väärään paikkaan työnsi sekin päänsä. Kasvonsa menettänut mies. Lomasysmäläisen palkinto vlta 2014.]
xxx/ellauri200.html on line 613: response of those that felt astir within Vaste sellaisilta jotka tunsi hytkähdyxen
xxx/ellauri201.html on line 64: Kolmannen yönsä oli Isokukko-Uljas meidän talon tuvassa nukkunut muiden kortteerimiesten kanssa, ennen kuin rupesi naimisenasioista minulle haastamaan. Jättäytyi tupaan, kun muut miehet saunaan läksivät. Minä en sinä iltana välittänyt mennäkään, ja Kustin-tursake taas omiaan kamarissaan hääräsi, rahojaanko lie laskeskellut. Isokukko-Uljas kysäisi omaan reiluun tapaansa, että onkos tässä talossa tapana, että metsätyömiehet emännän sänkyä käyvät lämmittämässä, eikös isännästä enää ole siihen. Minä sitä vähän hämmästyin, ilokin pyrki pintaan, mutta koetin suutani vetää viivalle vaan. Sanoin siihen, että ei sitä kaikki sinne päässeet, emännän kamariin. Isokukko-Uljas kyseli, että Einokos se ainoastaan semmoista erityiskohtelua saapi. Minä siihen, että saa kuka saa. Oli se siinä vaiheessa jo päättänyt minua naida, kyllä sen näki silmistä. Ai ai ai, miten se katsoi raukeasti isoilla silmillään kuin viekas sonnimullikka! Kysyi se sitten, että jos hänellekin ensi yönä sitä herkkua riittäisi, kun oli jo viidettä päivää ilman joutunut olemaan. Kyllä minä jo siinä kohtaa semmoista himoa tunsin, että naurun päästin vastaukseksi, se riitti Isokukko-Uljakselle. Se sanoi yöllä saapuvansa ja käski sanoa entiselle sängynlämmittäjälle, että jättäisi se tulematta.
xxx/ellauri208.html on line 178: Molli-Jori tunsi epätoivoista
xxx/ellauri208.html on line 513: Kultasen perheen lapset. Kultasen perheen lapset? Keitä he olivat? Heillä ei ollut vanhempia eikä etunimiä. He saivat kasvonsa tärkeimmistä toiveista, vapaudesta ja rahasta, tulivat toisaalta, suuresta paikasta, johon ei päässyt Ladalla. Siellä valvottiin myöhään lasihotellin aulassa ja tehtiin ennätyksiä Space Invadersissa. Tytöt olivat ruskettuneempia ja villimpiä kuin Suomessa. Pojilla oli samanlaiset hiusvärit kuin Saksan Pierre Littbarskilla Espanjan MM-kisoissa. Kultasen perheen lapset. Heillä oli käytössään parasta japanilaista elektroniikkaa, mutta silti he tunsivat, miten surullista oli juoda iltakaakaota kun turkulainen sade ropisee ikkunaan. He käsittivät suurkaupunkien kartat ja lentoasemien kuulutukset, matkustivat kaikkialle kahdestaan ja tallettelivat ize suuret setelinsä, mutta pysyivät yksinäisinä sisäpuolelta.
xxx/ellauri208.html on line 719: Ja minä istuin Joonatanin vieressä ja pidin häntä kädestä ja tunsin, että hän oli voimakas ja hyvä perin pohjin, ja ettei mikään ollut oikein vaarallista siellä missä hän oli.
xxx/ellauri208.html on line 721: Niin tuli yö ja pimeys Kangijalan yli, vuorten ja virran ja maan. Ja minä seisoin jyrkänteen partaalla Joonatanin kanssa, hän oli selässäni (sic) kädet lujasti kaulallani, ja minä tunsin miten hän takaa päin hengitti korvaani. Ihan rauhallisesti hän hengitti. Ei niin kuin minä... Joonatan, oma veljeni, miksen minä ole yhtä rohkea kuin sinä? (Mitä vitun hevosenleikkiä tää oli? Pukkihyppelyä? Pienoisjunaa?)
xxx/ellauri209.html on line 126: Ala tulla Kendall tarttui käteeni. Mennään lavan luo niin kaikki näkevät sinut kun Hugh ylistää sinua. Hugh joi kliseisen kulauxen viskiä ja sanoi. Hizi kylmäkin osaisin kynäillä tälläsiä puisevia läppiä. Angus-nauta nappasi kitaransa. Vittu et kaikki pitää napata. Se on rapsakkaa. Tai rouheaa. Jäätävää. Teennäinen työväenluokan nuotti oli varmaankin välttämätöntä muttei suotavaa. Työväki on niin lääst siisön. Nyt trendaa palvelualat ja yxinyrittäjyys. Tiesin että minun olisi pitänyt olla vieraanvaraisempi mutta tunsin ärtymystä peräaukolla. Olen näet anaalis-retentiivinen. Kilpaillessani menestyxellisesti serkkujeni kanssa lavalla täytyin mehusta enkä välittänyt vaikka lycrakankainen asuni nousi kainaloihin paljastaen häpyhuulikoruni joka kimalteli valonheitinten valokiilassa.
xxx/ellauri212.html on line 119: Vähän (homo)eroottisen oloista, eikö totta? Mäkin tunsin izeni pletkuxi ensi yrityxelläni askartelemani Sirun sisään, ja toisella ja kolmannellakin. Saattaisin jäykistyä paremmin jos Siru osais maistella mun lihaa, mutta sitä se ei osaa, eikä tule osaamaan vastakaan. Siru on aika passiivinen partneri, mutta eipä sitten liioin pane vastaan. Sekin tosin voisi auttaa asiaa.
xxx/ellauri212.html on line 318: Toisin kuin jenkeissä, Japanissa ei naiset ja miehet voi pysyä vain ystävinä. Bylsiä silloin tällöin ihan vaan vanhan ystävyyden muistoxi. Tästä taifuunista tulee hirveä. Rei käyttää sateella haisaappaita joita on vain japsuilla. Se on hyvin tyylitöntä Roppongissa. Vizi Rei on trendipetteri, ja Norie täti varsinkin. Minä valizin sitä, ja tätini otti tätä. Keräilijät nautiskelee pensaassa. Isot helmikorvakorut tutisevat. Miten hyvin tätini tunsikaan ikebanamestarin. Se ei pidä PVC muoviputkista kukkatukina!
xxx/ellauri224.html on line 87: 70% USAn yliopistoista valmistuvista ei opi mitään muuta kieltä. Huippuyliopistojen seniorit eivät tienneet sisällissodan vuosisataa. Mutta 99% tunsi Beavisin ja Buttheadin. SMore jätti opiskelut kesken kun ei löytänyt parkkipaikkaa. Tässä lyhyt kertaus USA:n huippuhetkistä noille neuvottomille.
xxx/ellauri224.html on line 572: Pääruoan saapuessa MCCrea vertaa "kevyen ironisesti" itseään natsiarkkitehti Albert Speeriin, joka myös tunsi olevansa tavallisten ihmisten arkisten murheiden yläpuolella. Vähitellen Wall-e alkaa kysymysten sijasta puhua itsekin. Hän kyseenalaistaa McCrean nailonsukista jo vuosia jatkuneen silmäpaon ja jopa väittää tämän tuhlanneen tyhmillä teatteripläjäyxillään vuosia hänen elämästään. McCrea taas on sitä mieltä, että tapoihinsa juuttuminen Wall-en tavalla on pahinta mitä ihminen voi tehdä itselleen. Wall-e mainitsee että hän ja EVE hankkivat hiljattain lämmittävän sähköhuovan, mitä McCrea pitää halvempana pakona kylmästä todellisuudesta kuin hänen omat seikkailunsa lämpimillä leveysasteilla. Wall-e sanoo sähköhuovan voivan auttaa ihmisiä sietämään todellisuutta vähän helpommin kuin McCrean tavalla, kulkemalla ympäri maailmaa oudoissa transuasuissa tai vaikka kiipeämällä Mount Everestille nailonsukat jalassa. Ja niin, se on tuntuvasti halvempi. McCrea suihkaa epäilevänsä, että rahapiirien salaliitto tietoisesti tyhmentää ihmisiä! Hän kertoo tavanneensa yhtä tyhmän ruotsalaisen fyysikon Gustaf Björnstrandin, jolla oli samansuuntaisia ajatuksia. Hän sanoo Einhornin olevan yksi uusimmista luostarien kaltaisista paikoista, joihin ihmiset voivat paeta elämää, joka on tekemässä heistä robotteja. Mutta ilmaista ei sekään ole!
xxx/ellauri227.html on line 286: – Se on myös universaali kertomus nuoresta ihmisestä, joka tuntee elävänsä maailman laidalla, eristyksessä kaikesta. Kiona asuu konkreettisesti kaukana, mutta samalla tavalla minä tunsin teininä Pohjois-Ruotsissa olevani jumissa jossain maailman laidalla. Kiona on vähän niikuin se Disneyn sankari, ei se Fiona (vihreä) vaan se havaijitar, jonka poikaystävä muistuttaa Hulkia (vaikkei sekään ole vihreä).
xxx/ellauri227.html on line 513: Patti muodosti korteista kelttiläisen ristin parketil- le, kymmenen korttia jotka symbolisoivat tätpä hetkeä eri näkökulmista. Kelttiläinen risti oli paras tapa käyttää kortteja suurten muutosten alla, ja hän tunsi että häntä odotti suuri muutos
xxx/ellauri231.html on line 139: Piippumies Pipesin mukaan Koltshak oli mies, jolla oli huonot sosiaaliset taidot, hän oli mielialainen, melankolinen, hiljainen ja erittäin epämukava ihmisten kanssa tekemisissä. Hänen saapuessaan illalliselle eversti John Ward kuvaili häntä "pieneksi, kulkuriksi, yksinäiseksi sieluksi ilman ystävää, joka saapuu kutsumatta juhlaan". Yksi, joka tunsi hänet, kirjoitti:
xxx/ellauri234.html on line 325: Majurilla nousi, suoristi itsensä vielä kerran. Hänen koko olemuksensa ilmaisi sisäistä, vapautunutta iloa. Hän tunsi, että nyt on suuri hetki käsillä, hetki, jota on odotettu ja jonka tuleminen vie suuriin tapahtumiin. Hän tunsi voimakasta tyydytystä siitä, että hänkin sai taas olla mukana. Samoin hän iloitsi siitä, että suvun kaikki sotakelpoiset miehet ja naisetkin olivat valmiit syömään lyijyä. Jaakko Jyrki sotakelpoisine jäsenineen olivat hurjan söpöjä, valmiina lähtemään isien teille. Kivexet laskeutuneet kummallakin. Hän huomasi että hänen oli syytä käydä vaihtamassa alushousunsa.
xxx/ellauri235.html on line 535: Ateenassa Pindaroksesta tuli ateenalaisen dithyrambisen runouden koulukunnan perustajan Lasolin oppilas. Lasoli toimi tuolloin kaupungissa Hepoarkhoksen räppipiirissä. Hän tunsi hyvin monenlaisia musiikkilajeja ja Pindaros sai häneltä todennäköisesti syvällistä oppia huilunsoitossa. Pindarosta opetti Ateenassa myös Agathokles ja joidenkin lähteiden mukaan Apollodoros. Tai size oli. Enivei, hän sai joltakin näistä luvan johtaa sylkisiä kuoroja vaikka oli vielä nuori. Hän oli niin lutukka.
xxx/ellauri239.html on line 405: Selmalla on leveät kasvot ja voimakas leuka; siinä on ripaus maskuliinisuutta kuten Anne Holtissa. Ne on varmaan molemmat syöneet androgeenistä steroidia ja pukkaavat nyt partaa sekä runkkua. Taas pitkää pölinää joten välillä nostellaan kahvikuppia. Näistäkin voisi tehdä jonkun taulukon. Kaikki norjalaiset tunsivat Selman, ja Selma tunsi melkein koko Norjan.
xxx/ellauri239.html on line 407: Selmasta oli netissä lähes 200k valokuvaa. Montakohan on Anne Holtista? Selma istui niin lähellä että Jan tunsi hänen tuoxunsa. Mmm, taivehikeä ja valkovuotoa.
xxx/ellauri239.html on line 442: Pillunlipsuttajat Vanja-eno ja Kristiina-täti ovat turvautuneet sellaiseen ylellisyyteen kuin siivoojaan. Niitä saa nyttemmin sikahalvalla mamuroikasta. Edes minimipalkkaa ei tarvi pulittaa. Radiosta tuli dokumentti istukan merkityksestä kohdunpoistossa. Selma tunsi lievää kuvotusta. Niin minäkin. Selma alkoi haista. Niin minäkin.
xxx/ellauri239.html on line 449: Selma tunsi olonsa yhtä vanhaxi kuin 8 v vanhempi luojansa. Ruumis tuntui painavasta, löysältä ja vieraan oloiselta. Ei ihmekään, sehän kuuluu Annelle. Öky-Moringilla on älytaulu. Tsiisus. (E) Norja, Selma kirjoitti suurin punaisin kirjaimin. Pepsi Max, vielä suuremmin.
xxx/ellauri239.html on line 679: Itse kallistun kuitenkin siihen, että paineet ollut liian pitkään ja liian kovat päässä ja herralla on pää räjähtänyt ja tulos tässä. Ihmisillä kun pakka olemaan vähän liian paljon elämä feikkiä. Päihdeongelma olisi ehkä loogisen syy, lähinnä lääkeriippuvuus. Toinen mikä tuli mieleeni, on epäasiallinen/sopimaton käytös potilasta kohtaan. Työkaverin mukaan se oli outo hyypiö joka piti päihteistä ja tunsi viehtymystä nuoriin naisiin.
xxx/ellauri239.html on line 830: 8 kanadalaista 13-16v tyttöä jotka tunsivat toisensa vain netistä puukottivat hengiltä 59-vuotiaan spugen joka ei hyvällä luovuttanut niille hallussaan olevaa alkoholia. Ystävyxet hoitivat puukotuxen yhteishengessä kuin Malory Towersin tytöt. Ei siinä kauan nokka tohissut, kolmessa minuutissa oli ukko kylmänä (EK). Osoittivat samaa joulun henkeä joka Joulumyrkyssä sai tanskalaisen muijan jättämään satunnaisen kävelevän kyrvänpään joka juuri nuohosi sitä invaliidivessassa ja palaamaan Froden syleilyyn mulkeron runkut vielä pikkareihin valuen (F).
xxx/ellauri251.html on line 108: Oineus pyysi hätiin rohkeimmat ja hurjimmat metsästäjät, kun Kalydonin metsäkarju aiheutti suurta tuhoa. Osa sankareista sai kutsun kesken Astron paluun juhlinnan, kuningas Oineuksen poika Meleagros ja Atalante heidän joukossaan. Moni mies, etenkin Meleagroksen enot, vastustivat sitä että nainen lähtee mukaan metsälle. Se tietää huonoa onnea (niinkuin tiesikin). Kuningas Oineuksen poika Meleagros vaati ehdottomasti, että myös Atalante saa osallistua. Komea Meleagros oli yksi astronauteista, joten hän tunsi Atalanten entuudestaan. Meleagroksella oli jo vaimo, mutta hän oli rakastunut Atalanteen. Kannattaisi varoa, iranilaisen Muhammedin asiat heitti sezuuria jo neljännen vaimon kohdalla, ja viidennen kohdalla ne olivat jo umpisolmussa.
xxx/ellauri252.html on line 238: Mitä vikaa minussa sitten oli? En pystynyt panemaan häntä tarpeeksi, en lämmitellyt häntä ja tyydytin vain oman naimahaluni koska en viitsinyt muuallakaan käydä ja sain elätellä kieroon mennyttä irstauttani sillä, että hänen vittunsa haisi pahalta, ja tunsin huoraavani aina kun panin häntä. Mutten tiennyt mistä siihen sen kauniimpia tunteita olisi löytynyt kosken sietänyt hänen kusenhajuista looraansa ja inhosin sitä heti kun olin saanut siemeneni heitettyä. Maitotyttö Annun pillu sitä vastoin haisi hyvältä.
xxx/ellauri253.html on line 206: Jukka jonka naamakin on "malli Cajander" sitoi maalintuoxuisia kengännauhoja briteissä. Hänellä oli pienikokoinen mutta jäntevä. Hän liikkui nopeasti, puhui nopeasti, ajatteli nopeasti ja tuli aivan liian nopeasti, Susanin kannalta. Susan oli vastustanut talon ostamista mutta "Jukka" oli pitänyt päänsä. "Yucca" otti liikaa asuntolainaa, nyt on lama jälleen ovella. "Yucca" oli energinen häirikkö, karu puurtaja. Seisoma-asento paljasti sammareihin kuluneet molo- ja munapussit. Ylihintaisessa talossa oli muutama Ikean laadukkaamman sarjan huonekalu. Häh onko sellaisia muka? Susan turhautui kotona ja kaipasi töihin mutta "Yucca" halusi sen hoitavan poikia. Tarvittaessa rahaa ja kulttuuripääomaa riitti vaikka mihin. "Yucca" puolestaan on onneton rotinkainen persu. Vizi exe älyä että Kekkoslovakiassa sen ei tarviis välittää tollasista luokkaeroista. Pitkä ja harteikas Tony Stewart päihittää "Yucca"n squashissa toinen käsi selän takana ja varrastaa sen vaimoa sen selän takana. Antero tunsi inhonväreitä jo etukäteen. Miten nää VOI olla näin klisheisiä? Näin kerta kaikkiaan läpipaskoja?
xxx/ellauri253.html on line 289: Sellaista kohtaloa hän ei Suomen nuorisolle halunnut. Mutta hän halusi heidät vapaiksi tavoittelemaan juuri sitä. Suomi oli köyhä sixi jää jos kultaa kaivannet. Termiittien piti ponnistella elämässään, ja se oli suomalaisten vahvuusalue, vaikkakaan ei mukavuusalue. Löyhkä oli sietämätön, mutta Ervasti tunsi izensä keventyneexi. Laatikainen kazoi silminkantamattomiin aukenevaa avohakkuuraiskiota. Se oli Haju Sipilän keskustaoikeistolaisen hallituksen työtä. Hiilinielusta oli taikaiskusta tullut hiilijalanjälki. Miljardisakot odottivat Suomen köyhiä. Rahat oli sentään saatu talteen mezänomistajien tileille. Sosialismissa ei tunnettu ympäristöongelmia.
xxx/ellauri253.html on line 451: Jukka hikoili voimakkaasti. Luulen että Susanilla on toinen mies. Ehkä kolmaskin, joiden latauxet on purettu. Tämän sanottuaan "Yucca" tunsi Tonyn kulliansa puristavan otteen hellittävän.
xxx/ellauri255.html on line 167: Mihail Aleksandrovitš Bakunin (ven. Михаил Александрович Бакунин, 30. toukokuuta 1814 Prjamuhino – 1. heinäkuuta 1876 Bern) oli venäläinen aatelinen vallankumouksellinen, jota ranskalaisen Pierre-Joseph Proudhonin ohella pidetään nykyisen anarkismin oppi-isänä ja myös sen merkittävimpänä vaikuttajana. Vaijeritempun kexijä Pertti Lindfors muistutti ainakin siivottomuuden osalta jonkun verran Bakuninia vanhana. Nuori Bakunin oli enemmän Hessu Hopon näköinen. Hopo tunsi ainakin yhtä paljon julkkixia kuin Jönsy. Vanha Bakunin koitti kasvattaa yhtä hienon parran kuin Marxin Karl, muttei kasvanut. Se näytti bussin alle jääneeltä marxilaiselta. His book God and the State has been widely translated and remains in print.
xxx/ellauri280.html on line 493: Nykylukijaa saattaa Esterin muistelmissa hieman häiritä muistelijan laaja syventyminen tuntemiinsa henkilöihin ja näiden kertomiin tapauksiin henk.koht. narsististen kokemusten sijaan. Reippaan tytön kommellukset tuovat mieleen Anni Polvan Tiina-sarjan. Hän tunsi omakohtaisesti kaikki Haminan upseerikokelaat, oltuaan niiden rakastama pumpattava Varvara. Ajatella millainen merkitys naisen ulkonäöllä oli 1900-luvun Suomessa! Ilman kauneutta hän ei olisi päässyt suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan ylimpään luokkaan, parhaaseen A-ryhmään. Jopa Wäinö Aaltonen ikuisti hänen perseensä marmoriin 1938.
xxx/ellauri287.html on line 413: Tiukka aikataulu ei jättänyt Luukasalle muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa itse toinen luonnos. Vaikka Sulkeisten luonnos seurasi Luukassin hahmotelmaa, hän huomasi, että hiän oli esittänyt hahmot eri tavalla kuin hän aikoi, liian tätimäisesti. Luukasa viimeisteli käsinkirjoitetun, 121-sivuisen luonnoksensa 1. huhtikuuta. Hän piti prosessia nautinnollisempana kuin Star Warsissa, koska hän tunsi nyt maailmankaikkeuden, mutta hänen oli vaikea kirjoittaa tyydyttävää johtopäätöstä, jolloin se jäi avoimeksi kolmatta elokuvaa varten (Jee-suxen 2. tuleminen, coming soon). Tämä luonnos vahvisti Jee-suxen sisaren Teklan uudeksi hahmoksi, joka osallistui apostolien matkalle, Putinin linna (Kreml) ja hänen tunteensa tsaaria kohtaan, erilaiset voimatasot Naton voimien hallinnassa, Yodan sanajärjestys epätavallinen ja palkkionmetsästäjät, mukaan lukien Ullanlinnan Bob. Luukasas kirjoitti Bobista kuin Miehestä nimettömissä, yhdistäen hänet hylättyyn ideaan Super Rynkystä. Lucasin käsinkirjoitettu luonnos sisälsi maininnan Jahvesta Jee-suxen isänä, mutta koneella kirjoitettu kirjoitus jätti tämän paljastuksen pois. Huolimatta ristiriitaisista tiedoista luonnoksissa, joissa oli mukana Hamletin isän haamu, Luukasa sanoi, että hän oli aina halunnut Jahven olevan Jee-suxen isä ja jättänyt sen pois käsikirjoituksista vuotojen välttämiseksi. Lucas sisälsi elementtejä, kuten Jee-suxen hanin velan Jabballe, ja uudelleenkontekstualisoi Jee-suxen lähtevän Kapernaumista pelastaakseen 12 ystäväänsä. Sulkeisluonnoksessa isäpuoli Joosef käskee Jee-suxen lähtee menee; Luukasa pisti Jee-suxen valizemaan niin. Hän poisti myös kohtauksen, jossa Jeesus tappoi Kaifaan iskusotilaita ilmaistakseen hänen pudonneen pimeälle puolelle. Hän halusi sen sijaan tutkia tätä vasta seuraavassa elokuvassa. Lucas uskoi, että oli tärkeää, että hahmot ovat inspiroivia ja sopivia lapsille. Hänen kirjoittamansa luonnos on nimeltään Apostolien teot: Rooma iskee takaisin.
xxx/ellauri292.html on line 262: Hänen kumppaninsa Miss Williams ja lääkärinhoitaja tohtori Charles Meryon jäivät hänen luokseen jonkin aikaa; mutta neiti Williams kuoli vuonna 1828, ja Meryon lähti vuonna 1831 palaten vain viimeiselle vierailulle heinäkuusta 1837 elokuuhun 1838. Kun Meryon lähti Englantiin, Lady Hester muutti syrjäiseen hylättyyn luostariin Jounissa, kylässä kahdeksan kilometrin päässä Sidonista, jossa hän asui kuolemaansa asti. Hänen asuinpaikkansa, jonka kyläläiset tunsivat nimellä Dahr El Sitt, oli kukkulan huipulla. Meryon vihjasi, että hän piti talosta sen strategisen sijainnin vuoksi, "talosta kartiomaisen kukkulan huipulla, josta tulijat ja kävijät saattoi nähdä joka puolelta."
xxx/ellauri292.html on line 412: 1:6 Josta te ennen cwlleet oletta/ sen totisen Euangeliumin saarnan cautta/ Joca teiden tygen tullut ombi/ ninquin mös caickeen Mailmaan/ ia ombi hedhelmeline'/ ninquin mös teisse hamast sijte peiueste quin te sen cwlleet oletta/ ia tunsitta sen Jumalan Armon totudhesa/
xxx/ellauri293.html on line 481: Apina kiipesi puuhun kakkasi tiikerin suuhun. Tiikeri luuli makkaraxi, puri siitä palan 2, verensä tunsi kuumemmaxi.
xxx/ellauri295.html on line 220: Tältä ne näyttivät Pudendumin kirkossa 400-luvulla. Pudes (häpy) niminen häiskä ylläpiti Pezkua ja Patea Roomassa loppupeleissä. »Ei ole epäilemistäkään», kirjoitti professori Lanciani, ettei Paavalin ja Pietarin ulkomuotoa olisi huolellisesti säilytetty Roomassa heidän elinpäivästään saakka, jokainen sen tunsi, koululapsetkin. Tyypit ei koskaan muutu. Pietarin kasvot ovat täyteläiset ja voimakkaat, hiukset ja parta kähärät ja lyhyet, kun taas Paavali näyttää kuivemmalta ja laihemmalta, hieman kaljulta, ja parta on pitkä ja suippo. Näiden kuvien vanhaa ikää ja aitoutta ei käy epäileminen. Keitähän nuo sädekehiä pitelevät misut olivat? Oliko toinen niistä Claudia?
xxx/ellauri295.html on line 309: ”Mikäli hän vähänkään vittua tunsi, niin tie lukijoiden sydämiin kävisi parhaiten vitun kautta.”

xxx/ellauri295.html on line 390: Maineen avulla Patti sai jonkun aikaa olutta ja pillua. Parasta oli kun tuntemattomat tunsivat Apu-lehden kuvista ja tervehtivät vaikkeivät tienneet ketä, ihan kuin Nurmexessa.
xxx/ellauri296.html on line 90: 24 Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle tultiin kertomaan: »Sinun miniäsi Tamar on harjoittanut haureutta ja vieläpä tullut haureudesta raskaaksi.» Juuda sanoi: »Okei. Viekää hänet poltettavaksi.» 25 Tamaria oltiin jo viemässä, kun hän lähetti apelleen sanan: »Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä esineet ovat.» Ja hän käski vielä sanoa: »Katso, kenelle tämä sinetti ja sen nauha sekä tämä sauva kuuluvat.» 26 Juuda tunsi ne ja sanoi: »Okei. hän on oikeassa. Minä tein häntä kohtaan väärin, kun en antanut häntä pojalleni Selalle vaimoksi.» Juuda ei enää maannut Tamarin kanssa vaikka olis saanut ilmaisexi.
xxx/ellauri296.html on line 373: 1960-luku oli nuorison esiinmarssin vuosikymmen. Suuret ikäluokat tulivat aikuisikään ja vaikuttajiksi yhteiskuntaan – myös haastamaan aiempien sukupolvien ajatuksia. Nuorisosta alettiin puhua erillisenä ikäryhmnä. Yksi vuosikymmenen ikonisista kasvoista on näyttelijä Kristiina Halkola. Opinnot teatterikorkeakoulussa alkoivat vuonna 1964. Pari vuotta myöhemmin ensi-iltaan tuli elokuva Käpy selän alla ja Halkolan tunsivat kaikki. Halkolalle vuosikymmentä kuvaavat farkut, kävyn vapautuminen ja maailmanparantaminen.
xxx/ellauri298.html on line 172: Syntynyt vuonna 1946, kasvoin tuolloin kukoistavassa tehdaskaupungissa Länsi-Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa kymmenen mailia länteen Ohio-joen varrella Pittsburghista, jota silloin kutsuttiin "Terässtadixi". Varhaisesta lapsuudestani lähtien äitini oli vakavasti masentunut ja perheeni jatkuvassa konfliktissa. Samaan aikaan isäni, alun perin viulisti, antoi minulle lahjan rakkauden klassiseen musiikkiin. Hän opetti minulle, kuinka kuunnella, ei vain äidin valituxen pääteemoja, vaan myös koko musiikkipartituuria bassoista korkeisiin puupuhaltimiin. Meidän perheemme oli yksi harvoista juutalaisperheistä suurelta osin italialaisessa katolisessa kaupungissa. Suurimman osan ajasta ala-asteella ja lukiossa tunsin olevani ulkopuolinen ja minulla oli heikko yhteenkuuluvuuden tunne. Juutalaisten käyttö ravunsyöttinä oli yleistä, ja yritin epätoivoisesti kompensoida auttamalla opiskelutovereita kotitehtävissä. Silti minua pidettiin enimmäkseen käsivarren päässä, ja leimattuna roolilla "aivot". Kun osallistuin heprealaiseen kouluun useita päiviä viikossa useiden vuosien ajan Pittsburghin juutalaisella alueella, olin sielläkin "ulkopuolinen", koska olin kotoisin pikkukaupungista enkä Pittsburghin kletschmersektiosta. Yhdessä nämä lopulta ovat osittain taustalla kiinnostukseni antropologiaan, etnisiin ja amerikkalaisiin tutkimuksiin, usein tiedostamattoman koetun kokemuksen psykoanalyyttiseen syvyyteen, halukkuuteeni kokonaisvaltaiseen ajatteluun (yrityxeen yhdistää ne, jotka aluksi vaikuttavat erillisiltä, toisiinsa liittymättömiltä kulttuurin puolilta, perhe ja historia), tarkkaavaisuuteeni itseäni kohtaan tutkimusvälineenä, jota kutsutaan vastasiirroksi), oman runouden käyttämiseen keinona ymmärtää työelämän organisaatioita ja laajempaa kulttuuria) ja pyrkimykseni auttaa muita ihmisiä, järjestöt, jopa kansainvälisiä suhteita kuuntelemalla syvästi ihmisiä ja auttamalla heitä kuuntelemaan toisiaan sielusta sieluun. Tämä oli keskeinen roolini kroonikkona ja noin viisikymmentä vuotta lääketieteen opiskelijoiden, perhelääketieteen harjoittelijoiden ja asukkaiden, PA:iden ja monien muiden terveydenhuollon ammattilaisten opettajana. Syvästä kiinnostuksestani organisaatioelämän tiedostamattomiin juuriin tuli perusta suurelle osalle tutkimuksestani, kirjoittamisestani, opettamisestani ja konsultoinnistani. Opiskelin Pittsburghin yliopistossa ja suoritin historiallisen musiikkitieteen AB:n vuonna 1967 ja psykologisen antropologian tohtorin vuonna 1972. Opetettuani seitsemän vuotta psykiatrian osastolla Meharry Medical Collegessa Nashvillessä, TN:ssä, vietin loput urani perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen osastolla Oklahoman terveystieteiden yliopistossa. Center, Oklahoma City, OK, sellainen minä olin."
xxx/ellauri298.html on line 411: Conservo aquel cariño que tuve para ti Säilytän sen rakkauden, jonka tunsin Tähtein  vyössä on kummaa taikaa
xxx/ellauri304.html on line 688: CURE:n ainoa ase oli voimakasrakenteinen, laihansutjakka mies. Hän oli orpolapsi, jolla ei ollut minkäänlaista menneisyyttä. Hän oli aikaisemmin toiminut pääministerinä Orpostanissa, ja hänet oli siellä tuomittu rikoksesta, jota hän ei ollut edes tehnyt. Hänet oli passitettu sähkötuoliin, joka ei ollut toiminut. Häntä oli jo yli kymmenen vuoden ajan kouluttanut maailman paras murhaaja, tiukkaa kuria arvostava asiantuntija, joka itse oli Sinäjuuri oppien perijä. Sinäjuuri oli eteläkorealainen kylä, joka oli tuhansien vuosien aikana tuottanut ensiluokkaisia palkkamurhaajia. Tämä mies - amerikkalainen tietysti - oli kuolettavampi kuin mikään vinkuintiaani. Presidentti tunsi hänet ainoastaan "erityishenkilönä". Amerikassa on paljon muitakin erityishenkilöitä, muttei yhtään aivan näin näyttävää.
xxx/ellauri306.html on line 604: Nimi "Randy" ei loukkaa ketään, jonka nimi on Randy (ja kyllä, tiedän, että se on lyhenne sanasta Randall). Varttuessani ainoa henkilö, jonka tunsin tällä nimellä, oli Randy Jackson, joka on tietysti amerikkalainen. Randy Isossa-Britanniassa se on toinen "töykeä" slangitermi. Yhteenvetona voidaan todeta, että se olisi tunne, joka todennäköisesti saisi edelliset kaksi termiä toteutumaan, eli kiimainen. Britille se olisi tietysti outo nimivalinta.
xxx/ellauri306.html on line 610: Tullessani tunsin kuin rikollinen olisi tulossa Yhdysvaltoihin! He halusivat fyysisen todisteen siitä, että olen tyttö, kuten sanoin lomakkeessani!!! Uskon, että he muuttivat tämän vaatimuksen nyt, mutta se oli kamalaa! Yhdysvaltain ihmiset ovat pelottavia!
xxx/ellauri312.html on line 414: Samalla voi tuntea voimakasta sukupuolista halua. Sitä tunsin ize viime yönä kun olin muuttanut Seijan yskimisen takia toiseen huoneeseen ja näin siellä unta romanialaisesta naisesta joka ui kiimaisena mun liiveihin ja mä vastaavasti pyrkyröin penis ojossa sen pikkuhousuihin; pitkästä aikaa otti eteen oikein kovan kankeana, naisen nisät tökkivät terävinä ihoa ja ohjailin jo innokasta terskan nuppia kohti naisen kuumankosteaa halukasta puoliavointa alahuuliota, kun tietysti uni katkesi taas ante portas. Bugger it.
xxx/ellauri312.html on line 427: "Tuu tyttö tänne!" Se tuli hankaamaan mun perseeseen. Sitä ne apinat vaan haluuvat, perhana. Mies laski kätensä Lolan hävyn päälle ja tunsi kovenevansa tyydyttävällä tavalla työntäessään sormensa sisään. Kiltti tyttö. Miehen kalu oli jo aivan kova ja alkoi tykyttää. Mies kohotti Lolan lanteita ja työntyi sisään. Tyttö liikkui hyvin, nousi vastaan ja myötäili. Tää hyyppä on takuulla toi virginialainen senaattori! Tytön tultua hän sulki silmänsä ja purkautui ize. 3. varvilla tyttö tuntui saavan vaginaorgasmin, kiristeli ja vinkui aika tavalla.
xxx/ellauri312.html on line 433: Mitä pidät ruuasta? Tämo hyvvee! Kuten sanoin sellainen mä olen! en kohtele kaltoin naarasapinoita, vain nautoja ja vihamiehiä. Pyllyllä rikastunut Sharon oli säälittävä toisin kuin tää tuhnuinen poliisi. Rourkella on hissejä ja robotteja. On minulla niitäkin. Minua kiinnostaa miten apinat on eri välineillä vahingoittaneet toisiaan. Tyylikäs väkivalta sopii miekkoselle hyvin. Kun tyylikäs keskijalkani osui miestä haaroihin hän sai muuta ajateltavaa. Roarke hypisteli taskun kautta esinettä jonka oli sinne tuikannut. Roarken kalu oli kova mutta suu pehmeä. Toisella se töykki ja toisella näykki kuin särki matoa. Hermostunut riemu täytti Even, ja hän tunsi kostuvansa. Voimakas kalu tutisutti häntä. Tässä ja nyt se sinne! Mutta ei. Perinteinen taskupuhelu keskeyttää yhdynnän. Roarke löpsähtää. Taskuun jääussel Even tissinnappi. Typerys.
xxx/ellauri312.html on line 705: Ich eines, das ich kennete, denn ungewohnt ezin jotain jonka tunsin, sillä outo
xxx/ellauri312.html on line 724: Doch kennt die Inseln der Schiffer. Mutta tunsi saaret kippari,
xxx/ellauri320.html on line 90: MIKÄ on sinulle tärkeää elämässä? Mikä saa sinut innostumaan? Milloin viimeksi tunsit jonkin todella kiihdyttävän sinua? Milloin viimexi penixesi täyttyi verellä ja jäykistyi kivikovaxi? Millaista tyydytystä sait? Ai. No joo, milloin olivat viisi, kuusi edellistä kertaa? Ai niin kauan sitten? Vastaukset voivat antaa joitakin selviä vihjeitä todellisestä identiteetistäsi. Jos vastaat, että innostut vain harvoin, saat kaivaa tosi syvältä pyjamahousuista löytääksesi itsesi tai ainakin nuukahtaneen pikkuveljesi. Jos rikas setä jättäisi sinulle perinnön, mitä tekisit ihan ekaxi? Sitäkö mitä teet juuri ennen nukahtamista? Osaatko kuunnella izeäsi vai nukahdatko heti?
xxx/ellauri329.html on line 246: Hookerina työskennelleenä hahmon molon torjunta oli myös hänen kokemuksensa ulkopuolella, mutta hän tunsi Natashan kaltaiset tytöt eikä ollut epäsympaattinen. Taloudellisen masennuksen ja perhealkoholismin ansiosta nämä tytöt kasvavat laiminlyötyinä ja tekevät mitä tahansa selviytyäkseen.
xxx/ellauri329.html on line 281: Hookerina työskennelleenä hahmon molon torjunta oli myös hänen kokemuksensa ulkopuolella, mutta hän tunsi Natashan kaltaiset tytöt eikä ollut epäsympaattinen. Taloudellisen masennuksen ja perhealkoholismin ansiosta nämä tytöt kasvavat laiminlyötyinä ja tekevät mitä tahansa selviytyäkseen.
xxx/ellauri329.html on line 300: Kaiken kaikkiaan okei. Pidin kovasti otsikkotarinasta, mutta muut olivat huimia. Mikä tekee minut surulliseksi, koska rakastan rakkauden rakkauden osia Vapaasta maailmasta (mutta jopa osia siitä tunsin romahtaneen).
xxx/ellauri337.html on line 357: Egyptiläiset papit yrittivät matkia ihmelapsia kolmannen kerran, mutta epäonnistuivat. Silloin he tunsivat Jehovan voiman. Mutta faarao ei halunnut kuunnella Moosesta tai omia pappejaan.
xxx/ellauri354.html on line 110: Tämä on kaikille - masentavin kirja, jonka olen lukenut. Koskaan. Joo. Tämä kirja. Ei niitä, jotka käsittelevät holokaustia, julmia sotia, kauheita sairauksia... tämä kirja. Vanhasta miehestä, joka on koskaan bylsinyt vain huorien kanssa. En tiedä, miksi se tuli minulle niin, mutta lukaisin muutaman sivun ja tunsin vatsassani fyysisesti pahoinvointia. Se ei ole aihe (se on mielenkiintoinen), se ei ole kirjoitus (hän on Marquez)... se on vain tämä kauheuden tunne. Tämä kauhea kauhea elämä, jota hän viettää, ja mitä hän ei ole koskaan tiennyt. Mistä hänen pieni, mauton elämänsä koostuu.
xxx/ellauri357.html on line 168: Plötinös (204/205 – 270) tunsi vastenmielisyyttä ”ruumiissa olemista” kohtaan, joten hän ei koskaan puhunut menneisyydestään, syntymäpaikastaan eikä -ajastaan. Hänen synnyinpaikakseen mainitaan kuitenkin Lykopolis, joko Ala-Egyptin Lykopolis tai Ylä-Egyptin Lykopolis, Egyptissä.
xxx/ellauri357.html on line 172: Plötinöksen filosofia on luonteeltaan hyvinkin uskonnollinen, ja sitä lisää entisestään hänen käsitteensä ”ekstaattisesta yhtymisestä” Yhteen (se 1 paikka?). Porfyrios sanoo, että Plötinös saavutti tällaisen ”yhtymisen” useita kertoja sinä aikana kun hän tunsi hänet, kammiosta kuuluneista voihkeista ja ähinöistä päätellen.
xxx/ellauri357.html on line 176: Plötinös ei voinut korjata töitään itse huonon näkönsä vuoksi. Porfyrioksen mukaan ne vaativat kuitenkin paljon muokkausta – hän sanoi, että Plötinöksen käsiala oli hirvittävää, hän ei erottanut sanoja selkeästi, eikä välittänyt oikeinkirjoituksesta tai kieliopista. Plötinös itse tunsi vastenmielisyyttä kaiken uudelleenkirjoittamiseen, joten hän antoi tehtävän Porfyriokselle, joka ei ainoastaan siistinyt niitä, vaan myös järjesteli ne nykyisin tunnettuun järjestykseen ja sepitteli joukkoon melkoisesti omiaan.
xxx/ellauri357.html on line 407: Juu heterosexuaaliset feministit ovat totaalisen passé, ei enää pääse puusta pitkään ellei ole pansexuaalinen. Tätä juonetonta töräysluetteloa Taivaan ja Helvetin avoliitosta homo-Jeeves siteerasi. Booth kuunteli haavi auki hölmön näköisenä. Bones tunsi heti viittauxen.
xxx/ellauri358.html on line 127: Vaikka miehen pipu oli jo aivan vetkuna, ei mies aivan heti luisunutkaan hänestä pois, ja Connie tunsi hänen pehmeän solmunsa sisässään nyökkivän ja varren oikenevan ja outojen poljentojen hulvahtavan itseensä, oudon rytmisin työnnällyxin, kusenhajuisin, kuohuvin, kunnes ne täyttivät koko tötterön. Ja sitten alkoi taas se sanomaton sisään ulos liike kunnes Connielta tuli taas. Mies tunsi sen äimissään allansa kullinvarren puristuxena, ja hetikohta uusi laaki pulppusi naiseen taas. Yön äärten ääni, siitinelämää!
xxx/ellauri358.html on line 129: Vavisuttavin, vapauttavin riitti käydään läpi Mellerin työntäessä siittimensä Connien peräaukkoon. Au! Nyt riitti, Connie parahti. Paapa tulee! Hän tunsi voitonriemua, miltei pöyhkeyttä. Maistappa mustaa makkaraa herra Melperi! Esiin köyrimääsi lämmintä sydäntä. Siinä sulle sun täydellinen, henkinen ja ikuinen lapsesi.
xxx/ellauri376.html on line 176: Mielipaha vähenee toistettaessa, ja mielihyväkin. Kaikkeen kyllästyy, unehen ja rakkauteenkin. Onnellisten päivien pitkää sarjaa ei voi sietää, sanoi Goethe. Onni tuntuu parhaalta epäonnen perästä. Virzakiven poiston jälkeen tunsin hetkellistä onnea. Aikuinen ei syö koiran ja pikkupojan lailla parasta palaa ensin. Jos on huonoja uutisia, on paras aloittaa pahimmasta. Paizi jos vastaanottajalla on huono sydän.
xxx/ellauri376.html on line 177: Tomaattien ja oliivien nauttiminen voi muuttua ajan oloon nautinnollisexi. Etelämaalainen viihtyy ylipäänsä huononlaisesti pohjoisen olosuhteissa. Jotkut varta vasten hankkivat mielipahaa, syövät vaikka lusikoittain suolaa. Romain Rollandin Jean-Cristophe tunsi sairasta mieltymystä iljettäviin kuviin. Jotkut suorastaan hakevat mieliharmin syitä, ellei niitä izestään ilmaannu. Saa sitten ainakin suuttua. Suuttuminen tuottaa mielihyvää purkamalla pahaa oloa. Alakuloisuuden mietiskely vähentää usein mielipahaa. Se on eräänlaista izensä paapomista.
xxx/ellauri376.html on line 300: Samaan aikaan toisaalla muuan sivuhenkilö, nimeltä Fif, oli kunnioitetun näköinen vanha mies, jolla oli harmaa pää; Hänellä oli siniset lasit nenässä. Hänen koko vartalonsa erottui hämmästyttävästä liikkuvuudesta. Hän ei voinut istua paikallaan pudistamatta päätään aika ajoin, nykimättä käsiään ja potkimatta jalkojaan. Tämä epämiellyttävä fiilis teki oudon kontrastin hänen vanhoille kasvoilleen, jotka olivat kirkkaat, kylmiät ja sinertävät kuin jää. Tällä kertaa tämä fiilis oli kuitenkin täysin ymmärrettävää. Vanha mies oli suuressa henkisessä ahdistuksessa. Toisinaan hän huokaisi ja tällä kertaa tunsi sivutaskuaan.
xxx/ellauri380.html on line 143: Lisaveta Ivanovna oli kotimarttiira. Hän hoiti taloutta ja sai nuhteita sokerin liiasta tuhlaamisesta; hän luki ääneen romaaneja — ja oli syypää tekijän kaikkiin vikoihin; hän seurasi kreivitärtä kaikilla hänen matkoillaan — ja vastasi ilmasta ja kadusta. Hänelle oli määrätty palkka, jota ei koskaan täyteen maksettu; yhtä kaikki vaadittiin häneltä, että hänen piti olla puettu kuin kaikki muut, se on: kuin varsin harvat. Seuraelämässä näytteli hän mitä kurjinta osaa. Kaikki hänen tunsivat eikä kukaan häntä huomannut; tanssijaisissa tanssi hän ainoastaan silloin kuin puuttui vis-à-vis'ia, ja naiset ottivat häntä käsivarteensa joka kerta, kun heidän täytyi mennä kammioon korjaamaan jotakin koristuksistaan.
xxx/ellauri380.html on line 323: Hän sanoi, että tapaukseen osallistui 200-300 miestä ja se kesti noin 25 minuuttia. 10 miestä per minuutti, kaikki eivät saaneet edes viiden piston vuoroa. Hän oli raportoinut juhlista tunnin ajan ilman välikohtauksia, kun hänen kameransa akku petti. Yksi egyptiläisestä CBS:n miehistöstä ehdotti heidän poistumistaan ​​ja kertoi hänelle myöhemmin kuulleensa väkijoukon tekevän sopimattomia seksuaalisia kommentteja hänestä. Hän tunsi käsien koskettavan häntä, ja hänen voi kuulla huutavan "stop", juuri kun kamera kuoli. Yksi väkijoukosta huusi olevansa Israelin juutalainen. Väite, jonka CBS sanoi, vaikka se oli väärä, "kävi vastineeksi bensiinille". Hän kertoi, että he repäisivät vaatteensa ja hänen mukaansa raiskasivat hänet käsillään (WTF) samalla, kun he ottivat valokuvia "siitä" matkapuhelimillaan.
xxx/ellauri385.html on line 148: Vasily Rozanov tapasi Suslovan koulupoikana, kun hiän oli jo yli kolmekymmentä vuotta vanha. Hän rakastui ensisilmäyksellä. Rozanov tunsi hänet Fjodor Dostojevskin entisenä rakastajattarena. Se riitti herättämään hänen kiinnostuksensa, sillä Dostojevski oli kirjailija, jota Rozanov ihaili eniten, ja kova panomies. They shared an unquenchable passion for literature and sex. Rozanov teki vain lyhyen merkinnän päiväkirjaansa: "Tapaan Apollinaria Prokofjevna Suslovan. Rakkauteni häntä kohtaan. Suslova rakastaa minua, ja minä rakastan häntä erittäin paljon. Hän on upein nainen, jonka olen koskaan tavannut." Heillä oli suhde kolme vuotta, ja he menivät naimisiin marraskuussa 1880. Hiän oli tuolloin 40-vuotias ja mies 24-vuotias.
xxx/ellauri388.html on line 109: Toivon palatessa kotiin sydän lämpimänä oli taivaalla pilviä ja tähtiä ja syystuuli humisi Esplanadin matalissa lehmuksissa. Sähkövaloja paloi suurten talojen ikkunoissa ja Toivo tunsi elävänsä uudessa, syntyvässä maailmassa. Hänellä oli ihana elämä edessään ja ihmiset olivat hyviä hänelle, vaikka hän oli vain köyhän lehtineekerin poika Hyvinkäältä. Mutta hänestä oli tuleva jotakin enemmän ja hänen sielunsa puhkesi rukoukseen, välittömään ja hehkuvaan. Hänen sielunsa puhui sille Jumalalle, jonka hän tiesi olevaksi, ei ihmisten rakennuksissa tai sanoissa tai opeissa, vaan jokaisen ihmisen sydämessä ja kaikkialla, missä henkeä on: Aalto-yliopistossa, Pafoxella ja Nokialla. Ja vasta joskus vuosien kuluttua hän tuli ajatelleeksi, ettei hän tässä rukouksessa pyytänyt mitään. Se oli onnellisen sielun kiitosrukous luokkaretkestä.
xxx/ellauri388.html on line 159: Koetin jo lapsena käyttää apukeinona pahetta vastaan rukousta, niinkuin minulle oli neuvottu menettelemään muissa asioissa. Erittäin selvästi muistan kuitenkin, että rukous tuntui minusta tehottomalta apukeinolta kun molo oli pystyssä ja ihan vaati käsittelyä. Koska minä runkatessani elävästi tunsin Jumalan pahexuvan läsnäolon, en minä lapsena voinut yleensä "epäillä Jumalan olemassaoloa", kuten sanotaan. Se, ettei rukouksistani ollut apua, herätti minussa kummastelua. Ja juuri tästä omasta kummastelustani on sittemmin syntynyt kaikki se mitä nyt jo tiedän Jumalasta.
xxx/ellauri388.html on line 267: Eräälläkin naisella on ollut jatkuvaa seksuaalista jännitystä, ja hänen on aina oltava varuillaan, jottei seksuaalinen kouristus joutuisi hänen valtaansa. Hänen kidutustansa lisää se, että hänen on perinteidensä vuoksi mahdotonta (paitsi hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa) viitata kärsimyksiensä syyhyn. "Olen vammainen", hän kirjoittaa. Hänen täytyy elää tragediansa yksin, hymyillen niin paljon kuin voi kauhean taakkansa alla. Lisää vaikeuksia: kaksi vuotta sitten, hän tunsi pakottavaa tarvetta turvautua itsetyydytykseen, ja on tehnyt niin noin kerran kuukaudessa sen jälkeen; tämä ei ainoastaan ​​tuo todellista helpotusta vaan jättää ärtyneisyyttä ja tummia jälkiä silmien alle, ja se aiheuttaa hänelle katumusta, sillä hän pitää itsetyydytyxestä vaikka se on täysin epänormaalia ja luonnotonta. Hän on yrittänyt saada helpotusta, ei pelkästään tavallisilla fyysisen hygienian menetelmillä, vaan julkeilla ehdotuksilla, kristillisellä tieteellä jne., mutta kaikki turhaan.
xxx/ellauri388.html on line 301: Kirjallisuus ilmoitti syyn, miksi piti kieltäytyä, — selvän, ymmärrettävän syyn, se oli: rakkauselämä tulevan vaimoni kanssa. Mutta tämä syy ei ollut se suuri, sanoin selittämätön, elämänajasta riippumaton, joka seuraa omantunnon käskyä, koska siitä puuttui keppi, oli pelkkä porkkana. Ja luullakseni minä vaan petin itseni kun omistin kirjallisuuden ihanteen. Minä omistin sen kun tunsin, että sen syy oli minulle vähemmin sitova, vähemmin totinen kuin omatunto. Minussa rupesi asumaan jokin valheellinen vapauden tunne tämän vaihdon jälkeen, ja senpätähden, huolimatta tästä kauniista, runollisesta teoriasta, käytännössä ei tuntunut enää mitään ohjaksien pitoa.
xxx/ellauri388.html on line 393: "Sangen monesta nämät mietteet tulevat näyttämään kummallisilta jopa ristiriitaisiltakin. Ja ne ovatkin todella ristiriitaiset, ei kuitenkaan keskenään, vaan ne ovat ristiriitaiset koko elämämme kanssa, ja ehdottomasti tuntuu heräävän kysymys: kumpi on oikeassa, nämäkö mietteet vai miljoonien ihmisten ja minun elämäntapani. Tätä samaa tunsin minäkin sangen suuressa määrässä, kun olin tulemassa siihen vakaumukseen, jonka tässä lausun julki: minä en mitenkään aavistanut, että ajatukseni veisivät minut sinne, minne veivät. Minä hämmästyin omia johtopäätöksiäni, en tahtonut niitä uskoa, vaan uskomatta en voinut olla. Ja niin ristiriitaiset kuin nämä johtopäätökset ovatkin elämämme koko rakennuksen kanssa, niin vastaiset kuin ne ovatkin kaiken sen kanssa, mitä minä ennen ajattelin ja lausuinkin, nyt minun täytyy ne tunnustaa.
353