ellauri143.html on line 1643: Duhkha (paaliksi दुक्ख; sanskritiksi दुःख, duḥkha) on eräs keskeinen buddhalaisuuden käsite, jota Buddha käytti ensimmäisen jalon totuuden yhteydessä. Sana suomennetaan usein kärsimykseksi. Duhkhan merkitys on kuitenkin paljon laajempi – sillä tarkoitetaan kaikkia kielteisiä tunnetiloja aina lievästä vitutuxesta fyysiseen ja henkiseen kipuun. Termille ei ole yhtä ainoaa sopivaa suomennosta. Se voidaan kääntää esimerkiksi epätyydyttäväksi, epätäydelliseksi, turhauttavaksi tai pysymättömäksi. Sananmukaisesti se tarkoittaa pahaa paikkaa, pakkorakoa.
ellauri348.html on line 1036: Yksi kriittinen vastaus positiiviseen psykologiaan koskee "toksista positiivisuutta". Myrkyllinen positiivisuus on sitä, kun ihmiset eivät täysin tunnusta, käsittele tai hallitse inhimillisten tunteiden koko kirjoa, mukaan lukien viha ja suru. Tämä kritiikin tyylilaji väittää, että positiivinen psykologia asettaa liian paljon painoarvoa "positiiviselle ajattelulle samalla kun se syrjäyttää haastavat ja vaikeat kokemukset sivuun". Ihmiset, jotka jahtaavat jatkuvasti positiivisia kokemuksia tai korkean subjektiivisen hyvinvoinnin tiloja, voivat vahingossa leimata negatiivisia tunnetiloja, kuten masennusta, tai tukahduttaa luonnolliset tunnereaktiot, kuten surun, katumuksen tai stressin. Lisäksi ihmiset voivat kokea haitallisia fyysisiä, sydän- ja verisuonisairauksia ja hengityselimiä, jos ne eivät salli negatiivisten tunnetilojen kokemista tai tukahdutetaan ja piilotetaan negatiivisia emotionaalisia reaktioita. Toksisen positiivisuuden vastustajat kannattavat negatiivisten tunnetilojen hyväksymistä ja masennuxen täydellistä kokemista.
xxx/ellauri075.html on line 530: Tämä oli Cranen esikoiskirja ja nauttii arvoa varhaisena amerikkalaisen naturalismin edustajana, jossa otetaan voimakkaasti kantaa kasvuolosuhteiden vaikutukseen mahdollisuuksiin elämässä, siis vastoin perinteistä amerikkalaista unelmaa että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Ja vaikka realismissa pysytäänkin niin vedetään myös vähän melodraaman puolelle, mikä sinänsä sopii hyvin (melodraamat kun olivat aikakauden alaluokkaisten kaupunkilaisten hupina ja sellaista katsellaan kirjassakin), ja paisuttelulla saadaankin hyvin tunnetiloja esiin lukijasta, harvassa taitavat olla niin kyyniset lukijat että kirjan esitetyt epäoikeudenmukaisuudet eivät edes vähän nostata tunteita.
xxx/ellauri126.html on line 373: Monesti hän ei myöskään ymmärrä kysymystä eikä vastaa kysymyxiin taikka vastaa niihin epämääräisesti tai vaikeaselkoisesti. Hänen kuulonsa on valikoiva ja kiusalliset aiheet sivuutetaan hiljaisuudella. Tästä huolimatta hänen puheensa vaikuttaa uskottavalta, koska hän näyttelee taitavasti kaikkia tunnetiloja ja hänen sanatulvansa ja izekeskeinen esiintymisensä sokaisevat helposti muut. Aggressiot ilmenevät verbaalisina hyökkäyxinä, juonitteluna, panetteluna, valituxina ja juoruina. Hän ei ole aidosti kiinnostunut muiseta ihmisistä, vaan hän on oppinut käyttäytymään hyväxytyllä tavalla jopa niin, että hän antaa jopa hyvinkin myötätuntoisen, luotettavan ja hurmaavan kuvan. Hän manipuloi ja valehtelee oman etunsa mukaisesti. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinainen valehtelu vaan hänen rajattomuuttaan ja kaikkivoipaisuuttaan heijastava kaventunut maailmankuva. Joskus hän jopa väittää tietävänsä, mitä toiset ajattelevat. Mä nään! Köyhtyessään narsisti alkaa muistuttaa tyhjiin puristettua sitruunaa, tai norsunvittua.
xxx/ellauri200.html on line 531: Romaaninikkarien kaikki henkilöt puhuu nikkarin äänellä, ne on vaan sen pompittimia. Narsistinen Aino miettii millasena se ois muistettava. Mankelin kaikki henkilöt huomaa izessään eri tunnetiloja.
5