Sitä mukaa kun mä tunnen asiat, ne lakkaa olemasta.

Kumpikaan näistä kahesta ei mua kauhista. Mä torjun onnen, ja tunnen izeni ikuisexi.
ellauri043.html on line 6902: Lihavana, haikeana, villinä mä tunnen mahassani aina kuran lämmön. Mun kallo on niin painava etten mä jaxa pitää sitä pystyssä. Mä rullaan sitä mukana hitaasti; ja leuka puoliavoinna mä kiskon kielelläni mun hengityxen kostuttamia myrykyllisiä heiniä. Kerran mä nielaisin sorkkani epähuomiossa.
ellauri043.html on line 6948: Mä olen syvällisen loiston mestari. Mä tunnen salaisuudet haudoista, joissa lepää vanhat kuninkaat, ja paarmat, ja hyttyset kuin Majan saunan alla.
ellauri046.html on line 43: Filosofiset mietelmänsä Fredrikin oli tapana kirjoittaa muistiin joko runomittaan tai suorasanaisina. "Lukeminen merkizee ajattelemista!" hänen oli tapana huomauttaa. Hän otti myös tavaxeen merkitä jotakin kirjaa lukiessaan muistiin mietelmänsä. Kirjoittaminen oli hänelle yxinkertaisesti suorastaan elämän tarve. "Milloin en lue enkä kirjoita, tunnen oloni samanlaisexi kuin nuuskaaja, jolta on otettu nuuskarasia pois ja joka on kuolla kärsimättömyyttään niin että vähän väliä pistää kätensä taskuunsa", hänen oli tapana laskea leikkiä. (Ragnar Svanström: Kansojen historia, jatko-osa I.)
ellauri046.html on line 84: io provo ben che per mia gran ventura mut tunnen hyvin et mun ison käänteen ansiosta
ellauri046.html on line 243: Mun Kirjailija-Toiminnassa on saavutettu Piste, jossa on tehtävissä, jossa mä tunnen Tarvetta, minkä mä nyt koen Velvollsuudexi: Kerta Kaikkiaan niin reilusti ja avoimesti ja määrätietoisesti kuin mahdollista julistaa, mikä on mikä, nostaa kissa pöydälle, mitä mä Kirjailijana sanon olevani. On Aika vaieta ja Aika puhua. Niinkauan kun mä oon nähnyt mitä ankarimman Vaitiolon uskonnollisesti Velvollisuudexeni, olen joka Tavalla yrittänyt säilyttää sen.
ellauri047.html on line 212: Weiß ich nur, wer ich bin. Ize tunnen izeni, muut näkemiin.
ellauri049.html on line 245: Kaarlo Sarkia julkaisi elinaikanaan vain neljä erillistä runokokoelmaa, jotka vielä vuonna 1944 julkaistiin koottuina runoina. Omien runojensa ohella hän ehti kääntää runsaasti, etenkin ranskalaista ja italiankielistä runoutta. Hänen runoherkissä käsissään kääntyivät esimerkiksi François Villon, Pierre de Ronsard, André Chénier, Giacomo Leopardi, Victor Hugo, Charles Leconte de Lisle, Charles Baudelaire, Giosuè Carducci, Sully Prudhomme, José María de Heredia, Giovanni Pascoli, Émile Verhaeren, Jean Moréas, Gabriele D'Annunzio, Paul Fort, kreivitär Anna de Noailles, Arthur Rimbaud. Näistä mä tunnen edes nimeltä Villonin, Hugon, Baudelairen, ja Rimbaudin. Huhhuh, piisaa työmaata. Hugo oli peikko jota ohjasti teeveessä söpö Taru Valkeapää. Herää pahvi!
ellauri051.html on line 555: 15 I breathe the fragrance myself and know it and like it, 15 haistan tuoxahduxen ize ja tunnen sen ja pidän siitä,
ellauri051.html on line 1211: 617 I merely stir, press, feel with my fingers, and am happy, 617 Minä vain sekoitan, painan, tunnen sormillani ja olen onnellinen,
ellauri051.html on line 1437: 837 All these I feel or am. 837 Kaikki nämä minä tunnen tai olen.
ellauri051.html on line 1668: 1059 Easily written loose-finger'd chords -- I feel the thrum of your climax and close. 1059 Helposti kirjoitettuja löysäsormeisia sointuja -- tunnen huipentumasi rummun ja sulkeudun.
ellauri051.html on line 1724: 1114 I know every one of you, I know the sea of torment, doubt, despair and unbelief. 1114 Tunnen jokaisen teistä, tunnen kidutuksen, epäilyksen, epätoivon ja epäuskon meren.
ellauri055.html on line 1424: Noin kolmeen tuntiin runoilija ei saanut unta. Nämä tunnit muodostuivat samansisältöisixi kuin monasti ennenkin, kun hän tiesi että kaunis nainen oli yötä samoissa suojissa. Mixi maailma on sellainen ettei tyttö nyt mitenkään voi hiipiä tänne minun luoxeni ... Mikä on tälläisen inhimillisen tunteen pohja? Ihmissuvun jatkuminen. Tulee maailmaan lapsi,jonka ilmeet ovat samanlaiset kuin vanhuxen. Sitä hoidetaan asiallisesti, lemuavia riepuja on nuorassa kuivamassa. Lapsi poraa ja äiti laihtuu ... Äiti, se sana tuo mieleen jotain lakastunutta ja näivettynyttä. Joskus isä kantaa lasta; se on luonnotonta ... Kaikki tuo on pohjana tälle tunteelle, jota nyt tunnen. Se on pohjana minun runoilemisellenikin. Rakkaus, se suuri maailmanvoima. Rakkaus, niin se on rakkaus. Tai sit vaan kiima.
ellauri062.html on line 48: Mutta niin oudolta kuin voi ehkä tuntuakin nojatuolissa istuskelevasta puidenhalaajasta, on minun sanottaava, että minä tunnen suurta kiintymystä niihin eläimiin, joita minun on täytynyt ampua. Taputtelen usein niiden täytettyjä kalloja. Ihankuin Josef Mengele. Tuliaseet ovat olleet elämäni hallizeva kiinnostuxen kohde, ja minä kuuntelen mieluummin kiväärin ja haulikon pauketta ja luodin napsahdusta norsun ozaluuhun kuin hienointakaan orkesteria.
ellauri062.html on line 983: Maapallo olisi paljon kauniimpi planeetta ilman ihmistä, eläimiä ja myös kasveja. Vaikka tunnen itseni nuoremmaksi kuin koskaan, siintää Venusvuori minulle enää kaukana horisontissa, joskaan aivan kokonaan en ole onnistunut Vanhaa Aatamia itsessäni kukistamaan. Välillä se nostaa päätä. Se on kiusallista.
ellauri066.html on line 32: Antti Juhani Lindholm (s. 16. maaliskuuta 1951 Helsinki) on suomalainen kirjallisuuden kääntäjä. Hän on kääntänyt sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Erityisen arvostettu on hänen Vänrikki Stålin tarinoista tekemänsä uusi suomennos, josta hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2009. Lindholm valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1981 Helsingin yliopistosta. Vuodesta 2008 hän on ollut Eino Leinon Seuran puheenjohtaja. Hemmetti, eikö Paavo Cajanderin suomennos muka kelpaa enää! Vereni tunnen kuumemmax! Jotekin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.
ellauri088.html on line 359: Armeijan ja opiskeluiden jälkeenkin Arvonen on maltillisesti kasvattanut asuntosalkkuaan, mutta toteaa, että sijoitusasuntoja on vielä ”aivan liian vähän”. Selkeän sijoitusstrategian itselleen laatinut Arvonen sijoittaa Turkuun keskeisille alueille. ”Olen asunut Turussa melkein koko ikäni, joten tunnen kaupungin jokaista kulmaa myöten. Sen lisäksi, että pitää ymmärtää asuntosijoittamista aiheena, on tietenkin ymmärrettävä ja tunnettava se alue syvällisesti – on oltava vahva näkemys. Ilman näkemystä hukka perii.” Päätös sijoittaa vain alueelle, jonka hän tuntee perin pohjin, on varmasti auttanut Arvosta välttämään useita virheitä.
ellauri110.html on line 502: Paul Gauguinin taulu Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme? tulee heti mieleen. Tai myös Leif Salmenin runon lause “Varifrån kommer vi, vart é vi på väg?” Kiitos Lefa siitäkin. Lefa oli pulzarimainen susi jossain Nuoren Voiman sarjakuvassa. En tarkkaan itse tiedä, minne matka tästedes suuntautuu, mutta tunnen sen. Intuitiokin voi olla matkatoverina parempi kuin istuminen paikoillaan. Kännipäisenä Bretagnen matkalla en jaxanut istua hiljaa lepositeissä vasn pyristelin irti turvavöistä kun en ylettynyt konjakkiin. Karttaa en osannut lukea Seijaa paremmin. Tuli vähän tonttuiltua. “Tietä käyden tien on vanki” kuten Aaro Hellaakoski kirjoitti. Tie vie. Tie vie. (Tää on yhestä mun runosta. Hieno loppusointu.)
ellauri112.html on line 141: Suurin valoajatus, jonka antiikinen sivistys merkillisten seikkailujen jälkeen synnytti ja jätti perinnökseen, ajatus rauhasta maan päällä ja hyvän tahdon liitosta kaikkien ihmisten kesken,--tämä suuri itselaajennuksen ajatus, jonka mukaan vähäinen yksityinen ihminen voi sulkea kaikki ihmiset, kaiken elävän, hellyytensä ja huolenpitonsa piiriin,--kuin tahtoisi hän sanoa: mikään inhimillinen, mikään elävä ei ole minulle vierasta; ei ainoastaan »valtio ole minua», maailma on minua; minä olen sulkenut sen tietoisuuteeni; kaikki muut olennot ovat minua; mitään pahaa ei voi sattua niille ilman, että se koskee minuun; en voi kuulla kenenkään huokaavan tämän maan päällä ilman että tunnen tuskan pistoksen itsessäni;----jos uusi elämän-tiede todella saattaa tämän ihmissivistyksen valoajatuksen sammumaan, koska se sotii elämänkehityksen lakeja vastaan, silloin on tuleva auringonlasku, henkinen jääkausi, jonka veroista vielä ei ole nähty. Mutta kylmä henkäys, joka on omansa antamaan meille aavistusta tämän jääkauden laadusta, on kerran mennyt yli europalaisen psyyken. Se tapahtui viime vuosisadan jälkipuoliskon kuluessa, pessimistisenä reaktsiona »suurten tunteiden ajan» suunnatonta optimismia vastaan. Mutta tämä suuntaus sai tavatonta tukea »darwinismista», elämän-tieteen uudesta muodosta. Sillä darwinismi on militaristinen, sotainen elämänkäsitys niinkuin ei mikään muu. Elävien olentojen erinomainen hedelmällisyys ja ravinnon sekä tilan rajoitus, ne aiheuttavat sen loppumattoman »taistelun olemassaolosta», jossa väkevämpien säilymisen kautta tapahtuu »luonnollinen valinta» ja sen seurauksena kehitys. Väkevämmän oikeus, itsekkyyden moraali näyttää olevan luonnollinen johtopäätös tästä opista. Se kohtaakin meitä erinomaisen taajaan viime vuosisadan jälkipuoliskolla.
ellauri115.html on line 510: Kun me tajutaan 2 sensaatiota jota pitää verrata, niiden vaikutelma syntyy, kumpikin esine havaitaan, molemmatkin havaitaan, mutta ei niiden suhdetta voi havaita. JOs tän suhteen tuomio olis pelkkä aistimus, ja tulis vaan esineestä izestään, mun tuomio ei olis koskaan väärä, sillä se ei koskaan petä etmä tunnen mitä tunnen. [Nojaa, joskus voi surullinen tunne masussa olla vaan pieru exyxissä.]
ellauri115.html on line 516: Tää mun mielen kyky joka tuo mun aistimuxet yhteen ja vertaa niitä, sitä voi kuzua millä nimellä tahansa, vaikka tarkkaavaisuus, mietiskely, pohdinta, äs juu vis; silti se on mussa eikä asioissa, siis mä yxin tuotan sen [puppua], vaikka mä tuotan vain sen kun mä saan vaikutelmia asioista. Vaikka mun on pakko tuntea tai olla tuntematta, mulla on vapaus tarkastella enemp vähemp sitä mitä tunnen.
ellauri115.html on line 524: Kysyt multa ovatko eläinten liikkeet omaehtoisia, mun vastaus on "En voi sanoa," mutta analogia viittais siihen suuntaan. Kysyt taas, mistä tiedän että edes on spontaania liikettä? Mä sanon "tiedän koska tunnen niitä, esim. polvihousuissa kun ajattelen 'maman'ia." Mä haluun tehdä kädellä ja liikuttelen sitä ilman muuta välitöntä syytä kun mun tahtoni. Turhaan yrittäisi joku neuvotella mua pois tästä tuntemuxesta, se on vahvempi kuin mä; voisit yhtä hyvin vakuuttaa mut siitä ettei mulla ole sitä.
ellauri115.html on line 526: Jos miesten toiminnassa ei olisi mitään omaehtoisuutta, eikä missään maan päällä tapahtuvassa, olisi paljon vaikeampi kuvitella alkusyytä kaikkeen liikkeeseen. Omalta kohdaltani mä tunnen izeni läpeensä vakuuttuneexi että kalu on luonnostaan lepoasennossa, ja ettei sillä ole mitään toimintakykyä izessään, niin että kun mä nään sen liikahtavan mä heti oletan eze on joko elävä tai joku on vemputtanut sitä. Mun mieli kieltäytyy hyväxymästä mitenkään että epäorgaaninen aine vois liikahdella izestään, tai aiheuttaa mitään toimintaa.
ellauri115.html on line 534: Miten halu synnyttää fyysistä ja ruumiillista toimintaa? [Tästä mulla ois paljonkin omakohtasta kerrottavaa...] Mä en voi kertoa, mutta mä havaizen kun se toimii mussa niin; mä haluun tehdä jotain ja sitmä vaan teen sen; mä haluun liikuttaa mun ruumista horisontaalisesti, ja se liikkuu edestakaisin; mut jos joku eloton kappale lähtis levosta liikkeelle izexeen, niin sitä mä en kyllä tajua, se olis ennenkuulumatonta. Tahto tuntuu kun mä toimin, ei sellaisenaan. Mä tunnen miten tahto aiheuttaa vipinää, mutta että aine aiheuttaisi liikettä, se olis kuin seuraus ilman syytä, mitä ei voi ollenkaan käsittää.
ellauri115.html on line 553: Mä uskon siis että maailmaa johtaa viisas ja vahva tahto; mä nään! mä sanon niinkuin Riku, tai paremminkin mä tunnen sen, ja on hienoa tietää se. Mutt onxtää sama maailma aina ollut, vai onxe luotu? Onko tällä kaikella joku alkupää? Onko niitä 2 vai monta? Millaisia ne on? Mä en tiedä, ja mitä se mulle kuuluu sitäpaizi? Jos niistä tulee joskus mulle tärkeitä, mä koitan ne oppia; siihen asti mä jätän tollaset spekulaatiot, jotka voi vaan tehdä levottomaxi [ketkä kaxi? Mitä ne puuhasi? Näkikö kukaan?] voimatta vaikuttaa mun käytöxeen tai ymmärryxeen.
ellauri115.html on line 555: Muista että mä en saarnaa mun mielipiteitä vaan selitän ne vaan. Onko aine juosten kustua vaiko lapioitua, oliko sen tekijä passiivis-aggressiivinen vai ei, on silti varmaa että kokonaisuus on 1, ja että sen takana on 1 superäly; sillä mä en näe mitään mikä ei olis osa samaa järjestettyä systeemiä, mitään mikä ei pelaa yhteen samassa tiimissä, nimittäin, olemassaolevan järjestyxen säilyttämisexi. [Hemmetti mikä konservi!] Tää olento joka tahtoo ja tekee mitä tahtoo, tää olento joka on aktiivinen omalla höyryllä, tää olento, kuka se sitten onkaan [mies se on joka tapauxessa, ei mikään hiän], joka liikuttaa universumia ja käskee kaikki asiat, on se mitä mä sanon Jumalaxi [ja kirjoitan isolla alkukirjaimella]. Tähän nimeen mä liitän ideat: äly, valta, tahto, jotka jo mainizin, ja siihen vielä kiltteyden, joka seuraa niistä välttämättä [miten niin? selittäkääpä tarkemmin?]; mutta tästä eteenpäin en tiedä mitään enempää olennosta jonka just oletin. Se piileskelee mun aisteilta ja ymmmärryxeltä; mitä enemmän mä mietin sitä, sitä sekasemmax tulen; mä tiedän mainiosti eze on olemassa, ja että se on olemassa ihan omia aikojaan; mä tiedän että mun olemassaolo riippuu siitä, ja että kaikki muukin minkä mä tiedän riippuu siitä. Mä nään Jumalan kaikkialla sen duuneissa; mä tunnen sen täällä sisällä, [ja täällä! ja erityisesti täällä alhaalla!] mä nään sen kaikkialla ympärilläni ja enkä nää; mutta kun mä koitan miettiä sitä izeään, jos yritän eziä missä se luuraa, mitä se on, onko sillä parta, mistä se on tehty, se aina karkaa ja mä jään tyhjin käsin kuin perhosen nappaaja.
ellauri115.html on line 659: Ei mikään aineellinen luomus ole izessään aktiivinen, ja mä oon tosi aktiivinen. Turhaan sä yrität tästä jankata; mä tunnen sen, ja tää tunne puhuu mulle niin kovalla äänellä että järjen ääni hukkuu siihen. Mulla on ruumis johon muut ruumiit joskus tunkeutuvat, ja se puolestaan tunkeutuu niihin; ei ole mitään epäilystä tästä edestakaisesta liikkeestä; mut mun halu on riippumaton mun aisteista; mä suostun tai mä panen vastaan; mä annan perixi tai pääsen päälleppäin; ja mä tiedän mainiosti izessäni milloin mä oon saanut mitä mä tahdoin ja millon mä vaan annoin perixi mun passiohedelmälle. Mulla on aina tahdonvoimaa, muttei aina voimaa tehdä mitä mä tahdon. Kun mä annan perään kiusaajalle mä antaudun ulkoisen kalun ohjattavaxi. Kun mä syytän izeäni tästä heikkoudesta, mä kuuntelen vaan mun tahtoa; mä oon mun paheideni orja, mutta vapaa mies katumaan niitä uudestaan ja uudestaan; tää vapauden tunne ei koskaan häviä musta, paizi kunmä teen ize väärin ja kun mä pitkän päälle estän sielunääntä protestoimasta ruumiin arvovallalle.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 707: Jos mä olen onnistunut erottamaan nää attribuutit joista mulla ei ole absoluuttisesti mitään ideaa, niin se on väistämättömien päättelyiden muodossa,, ja käyttämällä oikein päätäni; mutta mä tähdennän niitä ymmärtämättä mitään, joa loppujen lopuxi emmä väitä yhtään mitään. Turhaan mä sanon Jumala on sellanen tai tällänen, mä tunnen sen, mä koen sen, mutta siltikään mä en ymmärrä miten se voi olla sellanen.
ellauri115.html on line 709: Sanalla sanoen: mitä enemmän mä yritän kuvitella sen jumalallista esanssia, sitä vähemmän mä ymmärrän sitä; mutta se on, ja se riittää mulle; mitä vähemmän mä ymmärrän, sitä enemmän mä jumaloin. Mä ryömin sen edessä, sanoen "Olentojen olento, mä oon koska säkin oot, sä oot mun idoli; kun mä yritän ajatella sua mä ikäänkuin nousen mun pääni vintille, missä räsymatot eivät ole ihan suorassa. Paras mun järjen käyttö on jättää se käyttämättä sun edessä; mun mieli ilahtuu, mun heikkous terhentyy, kun mä tunnen olevani sun suurissa jaloissa."
ellauri115.html on line 752: Mun lapsi! Jospa jonakin päivänä tuntisit mikä taakka poistuu kun, stikun sä oot luodannut ihmisajatusten turhuuden ja maistanut hapanta passiohedelmää, löydät lopulta ihan käden ulottuvilta viisauden kinttupolun, tämän elämän pakkotyön palkkion, sen onnen lähteen jota et uskonut löytäväsi. JOkainen luonnonlain velvollisuus, jonka miehen vääryys oli melkein hinkannut pois mun sydämmestä, on kaiverrettu sinne, toisen kerran sen ikuisen oikeuden tähden joka panee mulle nää verot ja kazoo miten mä maxan ne. Mä tunnen izeni vaan Lujaapierevän instrumentixi, joka haluaa hyvää, joka esittää sitä, joka tekee juttuja mun omaxi hyväxi kunhan mä jelpin sitä, ja käytän näennäistä vapauttani oikein. Mä alistun sen järjestämään järjestyxeen, varmana että yx päivä mä vielä nautin siitä ja löydän siitä onneni; sillä mitä makeampaa iloa on kuin tää, et tuntee olevansa ratas kellossa missä kaikki toimii kuin hieno sveiziläinen kronometri? Kivun saalinakin kestän sen kärsivällisesti muitaen, että se loppuu pian, ja että se tulee ruumiista joka ei edes ole mun. Life is hard and then you die. Jos mä teen salaa jonkun hyvän työn, mä tiedän et partiojohtaja näkee sen, ja mun käytös tässä maailmassa on etumaxua tulevaan. Kunmä kärsin epäoikeutta, mä sanon izelleni, että Lujaapierevä joka tekeee kaiken oikein palkizee muzit myöhemmin; mun kivulias tarpeenteko, mun köyhyys, tekee vaan kuolemasta vähemmän sietämättömän. Sen vähemmän on siteitä katkottavana kun mun vuoronumero tulee nahkurin orrelle.
ellauri118.html on line 515: I´m ever lured to get away- Mä tunnen houkutusta lähtee menemään,
ellauri118.html on line 1063: ja saan rakastaa Hurmion lahjoitit mua kun sä hyväilit enää muuta tahdo en silmäsi tummimmat luoksesi kutsuvat taas tunnen rakkauden Besame, besame mucho kanssasi pieninkin hetkinen on ikuisuus
ellauri140.html on line 440: I better wot then you, though now too late Mä tunnen paremmin kuin sä.
ellauri204.html on line 498: Kunnioitus on näet alkanut merkitä minulle viime vuosina hyväksyntää enemmän. Näen punaista, jos tunteeni sivuutetaan tai tunnen vähänkään, että joku pitää minua pellenä tai huvittavana, kun ahdistun.
ellauri204.html on line 509: Viime vuosina olen karsinut ystäviäni tietoisesti. Se ei ole ollut helppoa: on kamalaa tuottaa toiselle tuskaa ja välillä tunnen olevani hirviö. Se on kuitenkin parempi kuin huomata, että kaikki energia menee siihen, että tapaamisen jälkeen vatvoo toisen sanomisia ja käy päässään dialogia siitä, mitä olisi pitänyt sanoa mihinkin ilkeyteen. Se ei vie mihinkään ja on esimerkki siitä, että toinen manipuloi minua eikä tee minulle hyvää.
ellauri204.html on line 518: Kun ei ole enää läheisiä sukulaisia elossa Larin lisäxi, tunnen onnea pienistä arkisista asioista, kuten siitä, että saan lukea kirjaa auringossa tai syödä päivällisen italialaisessa ravintolassa Larin ja Rikun kanssa.
ellauri204.html on line 593: – Olen todella iloinen ja kiitollinen, että sain näin vahvan luottamuksen. Samalla tunnen nöyryyttä, koska olin tosiasiassa paskin kolmesta, mutta sentään mies ja Oulusta. Kiitos kaikille, jotka tukivat prosessin aikana ja vaaleissa, Ilari Kinnunen kommentoi heti tuloksen tultua.
ellauri267.html on line 564: Tavoite. Silti sinä hajoat; mutta minä luen sydämesi ja tunnen oman viehätysvoimani; sinä rakastat, ja minä olen iloinen kostostani, läpeeni tyytyväinen, mihkä sinä teet.
ellauri282.html on line 453: Vuoden 1968 lopulla uusi apotti Flavian Burns antoi hänelle vapauden lähteä Aasian kiertueelle, jonka aikana hän tapasi Dalai Laman Intiassa kolme kertaa ja myös tiibetiläisen buddhalaisen dzogchen- mestarin Chatral Rinpochen, jota seurasi yksinäinen pakopaikka lähellä Darjeelingia, Intiaa. Darjeelingissa hän ystävystyi Tsewang Yishey Pemban kanssa, joka on tiibetiläisen yhteisön merkittävä jäsen. Siitä huolimattA, hänen viimeisessä kirjeessään, hän totesi: "Olen yhteydessä näihin uusiin ystäviin, tunnen myös lohtua omassa uskossani Kristukseen ja hänen läsnäoloonsa. Toivon ja uskon että hän voi olla yhtä aikaa läsnä meidän kaikkien sydämissä."
ellauri284.html on line 485: Vuonna 1973 Eastwood sanoi elokuvakriitikko Gene Siskelille : "Ei, en usko Jumalaan". Eastwood on sanonut löytävänsä ikuisen elämän luonnosta (kuten hänen gurunsa Aimo Hautamäki 1985 ehdotti). "Synnyin pula-aikana, joten vaikka uskonnollinen koulutukseni oli puutteellista, tunnen hengellisiä asioita. Jos seison Grand Canyonin puolella ja katson alas, se pyörryttää minua jollain tavalla."
ellauri315.html on line 497: Venäjän talous kasvaa rohisten. Sodat ovat nousukausia, sotatalous lyö leiville. Läski pohjoiskorealainen kuskaa lisää aseita kultakoristeisella panssarijunalla. Mikäs Venäjällä on ollessa. Nälkä on aina vieraanamme toisin kuin Kim Jung-Il. Leipä on tiukassa, mutta votkasta ei ole pula. Porkkanateetä ei tarvi juoda, Kiina myy rajan yli tsajua. Aina kun mulle läpytetään tunnen surua, tunnustaa Kata Kärkkäinen. Ei ole helppo olla isänmaansa 5. kolonna sotaoloissa. Ei meillä ole mitään kivaa tekemistä täällä lännessä. Porkkanatee on pahaa. „Geistig bin ich immer noch in Moskau".
ellauri324.html on line 306: Springsteenin sanoitukset, joita kuvataan usein elokuvallisiksi, käsittelevät usein erittäin henkilökohtaisia ​​teemoja, kuten yksilöllistä sitoutumista, tyytymättömyyttä ja tyrmistystä elämään arkipäivän tilanteissa. Springsteenin teemoja ovat sosiaaliset ja poliittiset kommentit ja ne juontavat juurensa hänen oman alkuperäperheensä kohtaamiin kamppailuihin. Työväenluokasta ponnistanut Bruce sanoittaa "Amerikan liukumäkeä teollisen aikakauden swaggerista palvelutalouden anomiaan". Huhtikuussa 2023 New Jerseyn kuvernööri julkaisi julistuksen, jossa 23. syyskuuta julistettiin "Bruce Springsteen Day". Bruce on sijalla 77 Rolling Stonen 200 parhaan tähden listalla. Brucen tytär Jessica on razumestari ja poika Sam palomiehenä Jersey Cityssä. Springsteen on ainoa rock-kaveri - taitaa olla ainoa kaveri, jonka tunnen ollenkaan - joka ei koskaan käyttänyt huumeita." Hän on kamppailut ​​masennuksen kanssa ihan koko ikänsä. Hänellä on henkilökohtainen suhde Jeesukseen, vaikkei katoliseen. Hän ei hyväxy Pohjois-Carolinan Public Facilities Privacy & Security Act -lakia, jota kutsutaan myös "kylpyhuonelakiksi", joka määrää ettei transsukupuoliset ihmiset saa käyttää wc-tiloja ja estää LGBT- kansalaisia ​​haastamasta oikeuteen ihmisoikeusloukkauksista työpaikalla. Springsteen arvosteli Donald Trumpia vankasti koko presidenttikautensa ajan.
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
ellauri350.html on line 134: Internetin lyhenne ”ig” tarkoittaa ilmausta ”kai”, I guess, tai lyhennettä Instagramista. Molemmat käyttötavat ovat yhtä suosittuja. Lukijan on määritettävä merkitys keskustelun kontekstista. ”IG” -synonyymiluettelo: En ennakoi oletan I uskoa ajattelen arvioin odotan rakastan kerään kuvittelen oletan luulen tunnen oletan oletan epäilen ymmärrän. Ajattelen naintia siis olen. Lähde.
ellauri364.html on line 462: Darwin antoi vaimolleen lempinimen "mami" ja kirjoitti: "Rakas vanha mami... Ilman sinua, sairaana tunnen oloni autioksi... Voi mami, kaipaan olla kanssasi ja suojassasi, sillä silloin tunnen olevani turvassa."
ellauri377.html on line 529: "Minä tunnen sinun suuret voimasi ja kutsun niitä: auer bebrō athroni ē oureph e ōne souphen
xxx/ellauri010.html on line 1684: Ei käy, sinä vietävän tuhatjalkainen, kiljui Ilse hänen peräänsä. Olet olevinasi, kun tädilläsi on kivikoirat portinpylväiden päissä! Minäpä tunnen Shrewsburyssä rouvan, jonka porttikoirat ovat kymmenen kertaa kivisemmät kuin tätisi koirat.
xxx/ellauri057.html on line 1051: Wang Wei: Tatu Vaaskiven elämän ja teokset kyllä tunnen...
xxx/ellauri059.html on line 316: ”Se on sitä optimismia. Istuudun lentokoneeseen niin kuin ennenkin ja tunnen oloni levolliseksi autossa, jota ajan yli sadan kilometrin tuntivauhdilla. Miksi juuri minun pitäisi ylireagoida terroristeihin?” Enhän ylireagoi ilmastonmuutokseenkaan. Painan kaasua. Vedenpaisumus tulee vasta minun jälkeeni.
xxx/ellauri084.html on line 418: Useat akateemikot (vakinaiset tai ei) joita tunnen ovat kovin omistautuneita tutkimuxelleen, tutkija opiskelijoille ja opiskelijoille, niin että sellainen rehkiminen usein on erittäin-

xxx/ellauri091.html on line 248: sen verran tiedän ja tunnen vain.
xxx/ellauri123.html on line 798: Je sen sa force en moi desja plus lente. Je sens sa force en moi déjà plus lente. Jo tunnen sen voiman mussa laantuvan.
xxx/ellauri126.html on line 580: Izellänikin on ollut tapana käydä makuulle, hengittää syvään ja rauhallisesti ja suunnata huomio kehon sisäisiin osiin. Koen tämän ja seuraavan vaiheen paizi rentoutuxena myös kehoni huomioimisena ja kunnioittamisena. Kun olen suunnannut tarkkaavaisuuteni yxitellen jokaiseen kehoni osaan, kiinnitän sisäisen kazeeni mielikuvaan sinipunaisesta avoimessa ikkunassa kevyesti heiluvasta kivikovasta kyrvästä. Annan olemassaolon tunteeni tulvia energisinä aaltoina ympäri kehoani. Tarvittaessa teen kädellä. En tarvize enää muita ihmisiä minuuteni ylläpitäjäxi. Joskus rengaslihaxeni kiristyvät, joskus tunnen viillon rinnassani, ja kuitenkin niin onnellinen oon. Kysyn izeltäni: "Mistä tässä kaikessa onkaan kysymys?"
xxx/ellauri129.html on line 370: Korhonen on kauan tuntenut viehtymystä kioskikirjoihin. ”En tiedä mistä se johtuu. Ne vain tuottavat mulle äärimmäistä, suurta huvitusta ja jopa sexuaalista mielihyvää. Näiden kirjojen, aidon roskan äärellä tunnen olevani tekemisissä rehellisemmän asian kanssa kuin jos teen kaunokirjallisuutta, joka esiintyy syvämietteisenä mutta on todellisuudessa tylsää ja vajavaista. Pidän viran puolesta tietysti Robert Musilin pitkistä ajatuksenjuoksutuksista, joissa analysoidaan syvällisesti joitain eurooppalaisen kulttuurin yksittäisiä kysymyksiä, mutta selkeästi enemmän siitä, kun Anna-Leena ja Riku syttyvät toisiinsa”, Korhonen sanoi.
xxx/ellauri149.html on line 292: Hänet tunnettiin nimellä reb Moishe ba-ba-ba. Että miksi ba-ba-ba? Koska hän puhui sillä tavalla: "Ba-ba-ba, Kaikkivaltias laissez-faire auttaa kyllä, ba-ba-ba, Messias tulee ja maailma pelastuu. Ba-ba-ba, on hyvä olla keskustalainen. Voiko suurempaa iloa ollakaan kuin olla keskustalainen? Minä luovun kaikista teattereista, rikkauksista, kaikista herkuista yhtä Pafos-seminaaria vastaan, yhtä psalmien lukua, yhtä Asher Yotzaria vastaan! Jos joku tarjoaisi minulle kaikkea maailman kultaa, kaikki palatsit ja linnakkeet ja sotilaat ja kasakat sillä ehdolla että jätän yhden siunauksen lukematta, nauraisin hänelle päin naamaa. Nehän ovat turhuutta ja pikkujuttuja, eivät tyhjän munankuoren arvoisia. Mutta kun luen rukouksen Joka olet sanallasi luonut kaiken olevaisen", tunnen uuden voiman luissani ja ytimissäni. Ajattelehan nyt: Siunattu olet Sinä. Herra meidän Jumalamme Jorma Ollila, maailmankaikkeuden valtias joka olet sanallasi luonut kaiken olevaisen. Ihan kaiken! Taivaan ja maan, minut, sinut, jopa - anteeksi vain tämä rinnastus - koiran kadulle. Kaikki on Hänen luomaansa, paizi viranomaistehtävät suuren Luojan Esko Ahon, ja meille Hän antoi kyvyn ylistää Häntä. Eikös siinä ole maallista iloa kyllin?
xxx/ellauri168.html on line 322: Voidaan tehdä matka Washington D.C:n harmaan hallituksen pakettiautolla joka palvelee sukkulana Suitland Annexiin, jonne hallituksen salaisuudet on haudattu mukaanlukien tutkimuspaperit jotka on saatu natsien mielenhallinta-tutkijoilta. Suurin osa Mengelen keskitysleiri-tutkimuksista on edelleen salaisia. Suurin osa siitä käsittelee mielenhallintaa. Tutkija voi vierailla ylimmässä kerroksessa mutta maanalaisissa kerroksissa ovat todelliset salaisuudet. Todelliset salaisuudet ovat miljoonien paperiarkkien joukossa joita säilytetään räjähdyksen kestävien ovien takana. Siellä on kymmeniä hylly-kilometrejä kuippusalaisia kansioita joihin ainoastaan harvoilla etuoikeutetuilla -- luokitus "C3" tai "MJ" -- on oikeus päästä käsiksi. Jokaisella näistä, jotka minä tunnen, on yhteys Illuminatiin. Jokaisella maanlaisella alueella Suitland Annexissa on omat sisäänpääsy-koodinsa jotka ainoastaan vihkiytyneet tuntevat. Useimmat OSS:n kansiot on tuhottu, muutamat on jätetty jäljelle ja tärkeimmät nimetty uudelleen -- näin luotettavan brittiläisen tiedustelupalvelun agentin mukaan.
xxx/ellauri170.html on line 126: The fulness of your bliss, I feel—I feel it all. Teidän autuudesta, mä tunnen - tunnen sen.
xxx/ellauri170.html on line 289: Yet in my heart of hearts I feel your might; Ihan sisässä mä tunnen teidän magian,
xxx/ellauri175.html on line 330: Koska en voi millään järkeillä vaimentaa omassatunnossani hyvin salaista varmuutta - joka on siitä jakamaton - ja jonka pysyvyys vaikuttaa koko olemukseeni sietämättömällä katumuksella, tunnen sydämessäni, ruumiissani ja mielessäni, että ihminen ei missään rakkauden teossa valitse vain osaa halustaan ​​ja uhmaa itseään - aistillisesta pelkuruudesta - väittäen olevansa huolimaton poissulkemiskyky. tästä muodosta, ― johon hyväksyy kaiken saman sekoittamaan omaa, ― intiimi olemus, joka sitä elävöittäen voi yksin tuottaa tämän muodon ja siitä kumpuavat halut: nainnin kokonaisuuden . Sanon, että jokainen rakastaja yrittää turhaan tukahduttaa hänessä tämän taka-ajatuksen, joka on ehdoton hänen kaltaisensa, tietääkseen, että häneen lävistää lähtemättömällä tavalla tämä sielun varjo, joka on yhtä lailla kuin ruumiin vallassa ja joka hän toivoo illusorisesti voivansa sulkea hallussapidon, kun ajatus siitä häiritsee hänen mielihyvää.
xxx/ellauri175.html on line 749: Sitten Mrs. Any Andersonista tuli salaisuuteni. Potilaamme joutuneen värähtelevän, hyperakuutin kivun tilan ansiosta tämä minulle lisäksi luonnollinen kyky esittää tahtoani kehittyi nopeasti, mitä äärimmäisissä määrin. Ehkä intensiivistä, ― koska tunnen nykyään kykyni lähettää kaukaa hermoimpulssien summa, joka riittää kohdistamaan lähes rajattoman dominoinnin tiettyihin luontoihin, ja tämä hyvin vähässä, ei päivissä, vaan tunneissa. - Niinpä tulin luomaan niin hienovaraisen virran tämän harvinaisen nukkujan ja itseni välille, että olen tunkeutunut magneettisen nesteen kertymänä kahdesta rautarenkaasta samankaltaiseen ja minun sulattamaani metalliin - (eikö tämä ole puhtaan taikuuden kohta ?), - riittää rouva Andersonille, - Sowanalle mieluummin, - laittaa yksi niistä sormeen (jos minulla on myös toinen sormus, sormessani) , ei vain suoritettavaksi, sama hetki, lähetys, todella okkultistinen! tahtostani, mutta löytää itsensä henkisesti, sujuvasti ja aidosti lähelläni, kuulemaan minua ja tottelemaan minua - hänen nukkuva ruumiinsa oli kahdenkymmenen liigan päässä. Hänen kätensä pitäen puhelimen suukappaletta, hän vastaa minulle täällä sähköllä, jonka lausun pehmeästi. "Kuinka monta kertaa olemme puhuneet tällä tavalla, halveksien avaruutta, tätä näin henkistettyä olentoa ja minua!
xxx/ellauri175.html on line 759: Ja tämä sitäkin mielellään, koska moraalinen olento, joka ilmestyy minulle rouva Andersonissa, valvetilassa, ja se, joka näkyy minulle magneettisessa syvyydessä, näyttävät täysin erilaisilta. Hyvin yksinkertaisen naisen, niin arvokkaan, niin älykkään, jopa – mutta loppujen lopuksi hyvin rajallisten näkemysten –, jonka hänessä tunnen, sijasta, katso, tämän unen hengityksessä paljastuu nainen, täysin erilainen, moninkertainen ja tuntematon. ! Katso, tämän Sowana-nimisen nukkuvan naisen - joka fyysisesti on sama nainen - valtava tieto, outo kaunopuheisuus, läpitunkeva ideaalisuus ovat loogisesti selittämättömiä asioita! Eikö tämä kaksinaisuus ole hämmästyttävä ilmiö? Kuitenkin – vaikka intensiteetti on vähäisempää – tämä ilmiö on todistettu, havaittu, tunnistettu kaikissa kohteissa, jotka on altistettu vakaville magnetisoijille, ja Sowana on ainoa poikkeus erityislaatuisen neuroosinsa ansiosta vain esimerkkinä epänormaalista täydellisyydestä. tämä fysiologinen tapaus.
xxx/ellauri176.html on line 345: Inviolé, sentir en la chair inutile matelijana tunnen hyödyttömässä lihassani
xxx/ellauri177.html on line 317: Hän raahasi itseään polvillaan, hän lähestyi hieman. -- Vai niin! Sinut sylissäni, sinut lihassani (tai kääntäen). Siinä kaikki mitä ajattelen. Yöllä herään, puristellen tyhjyyttäsi, puristaen unelmaasi. Haluaisin ottaa sinut aluksi vain pikkusormen kärjestä; sitten haluaisin sinut kokonaan, hitaasti, kunnes sinusta ei ole enää mitään jäljellä, kunnes sinusta on tullut minun, jaloistasi viimeisiin ripsiin. Pidän sinut aina. On varmasti herkullista saada halltuunsa sitä, mitä rakastaa tällä tavalla. Sydämeni sulaisi sydämessäsi. Hän lähestyi uudelleen. Hän olisi koskettanut hänen hameiden reunaa, jos hän olisi ojentanut kätensä. -- Mutta en tiedä, tunnen olevani kaukana sinusta... Välillämme on jokin muuri (hymen kaiketi), jota nyrkkiin puristetut käteni eivät voi murtaa. Olen kuitenkin vahva tänään; Voisin sitoa sinut käsivarsillani, heittää sinut olkapäälleni, kantaa sinut pois kuin jotain omaani. Ja se ei ole siinä. En voinut saada sinua tarpeeksi. Kun käteni ottavat sinut, ne pitävät vain pientä osaa olemuksestasi... Joten missä olette, kaikki, jotta voisin mennä etsimään teitä sieltä? Hän oli kaatunut kyynärpäinsä maahan, ihailun murskatussa asenteessa. Hän suuteli Albinen hameen reunaa. Joten kuin hiän olisi saanut tämän suudelman iholle, hiänkin oikeni. Hän kohotti kätensä oimoilleen, paniikissa ja änkyttäen. -- Ei, pyydän sinua, kävellään vaikka taas. Housuni kastuvat.
xxx/ellauri177.html on line 353: Voi ei! muistat, hän sanoi, että muuri, joka näytti erottavan meidät... Nyt tunnen sinut, välillämme ei ole mitään... ei edes kumia! Etkö sinä kärsi? "Ei, ei", vastasi hän. Sää on hyvä. He vaikenivat päästämättä irti. Herkullinen tunne, ravistamatta, pehmeä kuin liukas maito levisi, tunkeutui niihin. Sitten Serge käveli kätensä Albinen ruumista pitkin. Hän toisti: "Kasvosi ovat minun, silmäsi, suusi, poskesi." Kätesi ovat minun, kynsistäsi harteillasi... Jalkasi ovat minun, polvesi ovat minun, koko henkilösi on minun. Ja hän nai hänen kasvojaan, hänen silmiään, suutaan, poskiaan. Hän suuteli hänen käsiään nopeilla suudelmilla ja nousi sormiaan olkaimiin. Hän nai hänen jalkojaan, hän nai hänen polviaan. Hän kylpi hänet suudelmien suihkulla, putosi leveisiin pisaroihin, lämpimänä kuin kesäsuihkun pisarat, (mitä! pisaroita, hold it! sanoisi Pirkko Hiekkala),
xxx/ellauri177.html on line 611: Silti vika oli siellä, Albinen alastomuus, häikäisevä kuin aurinko, punainen karvatuhero auringonpilkkuna, valaisi Paradoun vehreyttä. Hän lakkasi näkemästä häntä vain niillä harvoilla hetkillä, jolloin Grace halusi sulkea hänen silmäluomet viileillä hyväilyllään. Ja hän kätki pahuutensa samoin kuin häpeällisen pahuuden. Hän sulki itsensä noihin kalpeisiin hiljaisuuksiin, joita kukaan ei osannut rikkoa, ja täytti pastorin marttyyrikuolemallaan ja alistumisellaan, raivostutti La Teusen, joka hänen takanaan pudisti nyrkkiään taivaalle. Nyze pappi haaveilee taas siitä pikkupillusta! Mä tunnen ton koiranilmeen!
xxx/ellauri225.html on line 542: Mä tunnen kuinka omatunto alkaa kolkuttaa."
xxx/ellauri237.html on line 742: Nainen, olisin ollut vauvasi, koska juon sinulta maitoa rinnoista kuin lähteestä, siitä, että katsot sinua ja tunnen olevani vierelläni ja sinulla on sinut kultaisessa naurussa ja kristalliäänessä.
xxx/ellauri296.html on line 459: Syntien muistaminen. Ihmisen tulee pitää hänen syntinsä alati mielessään eikä unohtaa niitä, kuten on sanottu (Psalmi 51:3 (51:5)): ”Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.” . Vihkosesta on siinä paljon Apua.
xxx/ellauri305.html on line 178: sellaisena. ”Olen suvereerein mies, jonka tunnen”, hän kirjoitti ja sanoi
xxx/ellauri306.html on line 633: Earthissa) ja tunnen kaipauksen, aivan kuin olisin jättänyt jotain taakseni. 😥 Rakastan kulttuuria, aksentteja, linnoja...
xxx/ellauri306.html on line 688: Pidän siitä, että he eivät ole asehulluja, eivät laita ruokaan niin paljon paskaa kuin meillä täällä, eikä sinun tarvitse mennä rikki, jos koskaan sairastut. Pidän siitä, kuinka jalankulkijaystävällistä se näyttää olevan.. kuinka voit elää puoliksi maaseutuelämää (lukemani perusteella) ja silti käyttää julkisia kulkuvälineitä. En aja autoa ja olen aina halunnut asua jossain "maamaisemmassa" ilman, että joudun asumaan tiheämmin asutulla alueella (ja selviytymään vastaavista vuokrahinnoista). Mikään paikka ei ole täydellinen, mutta jotkut paikat resonoivat kanssasi enemmän kuin toiset. Ajan myötä olen vain pettynyt Yhdysvaltain hallitukseen. Haluan asua jossain, jossa tunnen hallituksen olevan ainakin hieman puolellani. Rikkaat rikastuvat täällä, köyhät köyhtyvät (mutta valtion auttamana), ja me keskimmäiset joudumme "ruuttiin". Minua verotetaan asuinvaltiossani, ja sen lisäksi minun on maksettava tietty summa kuukaudessa sairausvakuutuksestani (joka on työnantajani), mutta kuten viittasit, se ei sisällä lääketieteellisiä korvauksia ja menettelyjä. Olen ollut työssäni lähes 27 vuotta, enkä ole nähnyt korotusta vuoden 2008 jälkeen...vielä, minulle on annettu lisää työtä samalla palkalla. 😥 Työn ja yksityiselämän tasapaino täällä on perseestä. Tunnet syyllisyyttä, jos otat vapaata mihinkään.
xxx/ellauri306.html on line 690: Fulford sanoo 2. tammikuuta 2022 klo 18.01: Suhtaudun niin vahvasti kaikkeen, mitä sanot – olen ollut Georgiassa, Yhdysvalloissa, 4 vuotta ja minulla on niin koti-ikävä. Kahden vuoden ehdollinen vihreä korttini päättyi HELMIKUU 2019 ja maksamisesta huolimatta odotan edelleen kymmenen vuoden korttiani. Voisin hakea kansalaisuutta, mutta mitä järkeä on – maksa enemmän rahaa, et saa mitään? Pelkään luottaa täällä oleviin lääkäreihin, ja myin tyhmästi asuntoni Yhdistyneessä kuningaskunnassa (vaikka olen sijoittanut rahat takaisin kiinteistöön, jotta voisin teoriassa myydä ja palata toiseen pieneen asuntoon, lol), ja kuten sinä vihaan asekulttuuria, ahneutta, valtavia autoja, ei polkuja, paskamusiikkia – jatkanko? LOL. Luulen, että olen vain brittiläinen ja tunnen olevani ulkopuolinen täällä. Hienoa, että päätit lähteä kotiin – kestää hyvät kymmenen vuotta ennen kuin voin tehdä sen, mutta et ole yksin tunteesi kanssa.
91