ellauri019.html on line 578: kuulemme, haistamme, maistamme ja tunnemme. Kuudes aisti on heikosti kehittynyt paizi jarmolla, sillä on perssilmä ozassa.
ellauri019.html on line 642: Tiedänhän minä, että taas sain monen naisen karvat pystyyn. Ei se mitään, karvatuppi pystyssä on mullakin. Siitähän tässä juuri onkin kysymys, etten minä teitä alistaa halua, vaan päin vastoin, alistamalla ylistää, teidän kanssa hyöriä Rakkaudessa, sopusoinnussa ja vällyissä. Mutta Raamattu on auktoriteetti ja minun on pakko olla alamainen Jumalan sanalle, enkä lähde edes kyselemään miksi. Älkää hyvät naiset hemmetissä tekään. Hedelmistä me sen tunnemme, melooneista tunsimme myös Eevan, joka salaa nielas kranaatin. Aatami kaiveli varmaan silläkin hetkellä varpaitaan, joka oli paljon mielenkiintoisempaa puuhaa kuin hedelmäpuu. Munien kaivelusta puhumattakaan.
ellauri026.html on line 194: Emme halua elää pinnallisesti. Haluamme olla vakavissamme toistemme kanssa, ystäviemme kanssa, työmme kanssa. Vakavuudessa on jotain yltäkylläistä, aistillista. Se on jotain, mitä kohtaan tunnemme syvää nälkää.” (Ketkä me? Puhuisit vaan omasta kohen.)
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri142.html on line 549: ”Mitä ulkonaisesti tunnemme, se tapahtuu luonnonvalossa. Paitsi tätä valoa löytyy apinoilla toinen valo, keinovalo, jonka kautta tunnemme henkisiä asioita." (Th. Paracelsus)
ellauri155.html on line 247: Läski Juntti Riiheloisen…Me Kaikkihan tunnemme jo ennestään…Oli MÄTÄ….Jo Syntyessään..
ellauri161.html on line 203: Nyölö jatkaa siitä, minkä osaa parhaiten, eli analysoi musiikkimaailmaa ja jaarittelee artisteista. Arvostelun jälkeen suositellaan levyjä, joista "voisit pitää" (ja me Spotifyn käyttäjäthän tunnemme ilmiön). Tämä on näennäiskritiikkiä, joka kelluu irrallaan maailmasta. Siltä ei juuri odoteta moraalista tai filosofista otetta, argumentaatiota koskien maailmaamme, muutosvaatimuksia.
ellauri210.html on line 113: On niin kiehtova kokemus, että joudun perustelemaan teorioitani Mmea kohtaan. Yvette ja Max-setä. Toivon vain, että se olisi mahdollista muuten kuin kirjallisesti, huolimatta huonosta puheestani ja heikentyneestä kuulostani. Ja minulla ei todellakaan ole aikomustakaan antaa periksi sen tunnustuksen lisäksi, että tiedämme niin vähän. Tiedät esimerkiksi, että Charlie Chaplin on ollut viime päivinä Wienissä. Melkein minäkin olisin nähnyt hänet, mutta täällä oli hänelle liian kylmää ja hän lähti taas nopeasti. Hän on epäilemättä suuri taiteilija; varmasti hän esittää aina yhtä ja samaa hahmoa; vain heikko, köyhä, avuton, kömpelö nuori, jolle asiat kuitenkin lopulta menevät hyvin. Luuletko nyt, että tätä roolia varten hänen täytyy unohtaa oma egonsa? Päinvastoin, hän soittaa aina vain itseään, kuten hän oli varhaisessa synkässä nuoruudessaan. Hän ei pääse eroon noista vaikutelmista ja saa tähän päivään asti itselleen korvauksen tuon elämänsä menneen ajanjakson turhautumisesta ja nöyryytyksistä. Hän on niin sanotusti poikkeuksellisen yksinkertainen ja läpinäkyvä tapaus. Ajatus siitä, että taiteilijoiden saavutukset liittyvät läheisesti heidän lapsuusmuistoihinsa, vaikutelmiinsa, sortoa ja pettymyksiä, on jo tuonut meille paljon valistusta ja siitä syystä tullut erittäin suureksi kallisarvoinen meille. Uskalsin kerran lähestyä analyyttisesti yhtä suurimmista, joista tunnemme valitettavasti hyvin vähän: Leonardo da Vinciä. Pystyin ainakin tekemään todennäköiseksi, että Pyhä Anna, Neitsyt ja lapsi, jossa voit vierailla Louvrea ei voida täysin ymmärtää (ymmärrettävä) ilman merkittävää lapsuuden historiaa Leonardo. Eikä voisi, ehkä paljon muutakaan.
ellauri241.html on line 729: We know her woof, her texture; she is given Me tunnemme sen kuteet, hiänen tekstuurinsa; hiän on annettu
ellauri282.html on line 279: sadun tenhon tunnemme taikaa,
ellauri327.html on line 256: Uusi Seelanti: Sota, sota! Tietysti sota! Ja totta kai! Kaikkihan Suomen tunnemme ja muistamme! Pieni, sitkeä, sisukas. lännen etuvartiokansa idan rietasta sarvikyytä vastassa.. siispä sota! Kirottu olkoon idän barbaaribolshevikkisarvikyysappermentti! Kolminkertaisesti kirottu. Well, siispä sota Suomelle! Sota! Sappermentti, pappenheim! We suspect there has been some foul play!
ellauri330.html on line 111: Joten "subjektiivisten kokemusten" saaminen ei ole havainnoinnin muoto, eikä se muodosta todistusperustetta ymmärrykseni ympärilläni olevasta maailmasta. Uusaristotelialaiset väittävät, että karteesiset uskovat virheellisesti, että tunnemme subjektiiviset kokemukset samalla tavalla kuin aineelliset esineet. Huomaa, että tässä on syyllinen Descartesin ajattelun uudelleenmäärittely tietoisuuden kannalta: Descartesin mukaan mielessä ei voi olla mitään, mitä tietoisuuden valo ei valaise. Mutta tämä on väärin. Emme ole tietoisia emmekä tiedostamattomia kaikesta, mitä havaitsemme. Toisin kuin tarkkaileminen, katseleminen, tarkasteleminen tai kuunteleminen, havainnointikykyinen tietoisuus jostakin on kognitiivisen vastaanottavuuden muoto. Ei voi vapaaehtoisesti tai tarkoituksella tulla tai olla havainnollisesti tietoiseksi jostakin, eikä ketään voi määrätä tietoiseksi jostakin. Voidaan olla tietoisia vain sellaisista havainnointikohteista, jotka kiinnittävät ja pitävät huomiomme. Uusaristoteelinen monismi on käsitteellisesti järkevä vaihtoehto.
ellauri345.html on line 381: Mestarissa ja Elective Affinitiesissa taiteellisen tyylin määrää ehdottomasti se, että tunnemme narsistisen kertojan kaikkialla. Simmel kutsuu sitä kahteen kertaan ulostetuxi. Goethe varaa mustasukkaisesti oikeuden hallita yksin runoutensa alueella.
ellauri345.html on line 565: Tärkeä näkökohta: meidän ei pitäisi sekoittaa halun aiheuttamaa verenTUNGOSTA sisäiseen PAKKOON, joka tulee ehdollistetusta egostamme. Emme periaatteessa VOI tukahduttaa egomme pakko-impulssia. Meidän TÄYTYY seurata häntä tai tunnemme pahaa ja syyllisyyttä. Voimme HELPOSTI tukahduttaa sydänkenttämme halun ja alistaa sen egomme pakottamiselle. Tästä johtuen esiinnymme jokapäiväisessä elämässämme enimmäkseen egomme käytöksellä ja vain suhteellisen harvoin sydänkenttämme (itserakkautemme, sisäisen pikkuveljemme) edustajana.
ellauri345.html on line 608: No loppujen lopuksi EI ole tärkeää tietää kaikkea tätä tarkasti. Meidän ei tarvitse tarkistaa tai tutkia kehojamme tieteellisesti. Riittää, jos TIEDÄMME (ja tunnemme) sydämissämme, että olemassaolollamme on eri tasoja/ulottuvuuksia ja että olemme yhtä aikaa sekä muodottomana (energeettisesti) että tanakasti etukenossa (kehon kanssa). Meitä on siis KAKSI – tai jopa KOLME, jos osaamme oikein käyttää kullia ja pillua.
ellauri348.html on line 256: Chinmoy työskenteli yli 40 vuotta maailmanrauhan puolesta. Hän oli vuonna 2007 ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hänen yksinkertainen viestinsä oli, että maailmanlaajuinen rauha alkaa henkilökohtaisesta rauhasta, rauhasta ihmisen sydämessä: "Kun elämme sydämessä, tunnemme, että olemme kaikki yhtä perhettä. Kun elämme puossa, tunnemme, että on liian ahdasta."
ellauri359.html on line 213: Rakkaus on sitä, että haluamme antaa omamme toiselle ja tunnemme hänen ilonsa omaksemme. Rakkaus teossa on työtä ja tekoa. Taivas on käyttöjen valtakunta.
ellauri384.html on line 153: jota tunnemme jaloille asioille, vanhenee,
ellauri392.html on line 150: Lutherin pääsy nolosta predestinaatio- opista on pistää pää pensaaseen kuin jänö, tai hiekkaan emumaisesti. "Mutta tämä on juuri sellainen asia, jota vaan ei pidä miettiä. Sellaiset yritykset oman järkemme ja voimamme kautta katsoa asioita, joita Jumala ei ole ilmoittanut Raamatussa, ovat syntejä." Hän sanoo saman Genesis-luennossaan : "Näin olen opettanut kirjassani Tahdon orjuudesta ja muualla, nimittäin, että on tehtävä ero, kun käsitellään tietoa tai pikemminkin aihetta, jumaluudesta. Sillä täytyy keskustella joko kätketystä Jumalasta tai ilmestyneestä Jumalasta [eli Jumalasta sellaisena kuin me hänet tunnemme Kristuksen kautta, armon Jumalasta].
xxx/ellauri126.html on line 573: Muistot palaavat: arpi poskessa ja fläkki keittiön kerniliinassa. Mitä enemmän työstämme muistoja sitä kevyemmäxi tunnemme olomme.
xxx/ellauri166.html on line 241: Silloin tapahtuu, että mekin nauramme, koskapa seurakunnan viholliset puhuvat joutavia asioita. Sillä se, että Pyhä Henki sanoo Jumalan nauravan ja pilkkaavan jumalattomia, tapahtuu meidän tähtemme, että mekin nauraisimme Jumalan kanssa. Naura sinäkin. Mutta me tunnemme, että tämä nauraminen on meille miltei mahdotonta. Siksi me emme naura, vaan itkemme, annamme rohkeutemme lannistua, epäilemme ja teemme tällä tavalla koko elämämme katkeraksi. Mutta ilman syytä. Sillä mitä me saamme sillä aikaan, vaikka murehtisimme kuolemaamme saakka? Maailmaa ei näet voida auttaa eikä perkele muutu murehtimisesta koskaan hyväntahtoisemmaksi.
xxx/ellauri168.html on line 195: Cisco Caramba ja minä Fritz tunnemme että meillä on vastuu kertoa sinulle koko totuus sellaisena kuiin me tiedämme sen, se mitä sinä teet tällä totuudella on sinusta kiinni. Tämä kirja selittää monia okkultistisia ajatuksia ja uskomuksia, joista monia ei ole koskaan aiemmin julkisesti paljastettu. On olemassa tärkeä syy miksi näitä okkultistisia ajatuksia ja uskomuksia tuodaan esille, meidän täytyy tutkia meidän vihollistamme ja sitä kuinka tämä ajattelee. USA:n armeija käytti intiaaneja tarkkailemaan intiaaneja. Kenraali MacArthur opiskeli japanilaisexi kyetäkseen lyömään japanilaisia. Kristus tunsi henkilökohtaisesti Saatanan. Joku apostoli sanoi: "Me emme ole suinkaan tietämättömiä Saatanan juonista." Yhä uudestaan, tämä kirjailija on nähnyt ylhäisten kirkonmiesten tekevän vapaamuurareiden kädenpuristuksia, esittäen koodisanoja, jne. tavallisten ihmisten edessä, ja kristityt eivät näe sitä. Toisaalta kristityt haluavat todisteet siitä mitä tapahtuu, mutta toisaalta, he eivät ole halukkaita oppimaan sitä kuinka tunnistaa se mitä vastustaja tekee. Tällainen kaksimielisyys on auttanut kirkkoja muuttumaan -- surullista sanoa -- illuminaattien julkisivuksi.
xxx/ellauri232.html on line 259: Rukousrukous voi olla motivaatiokone. Kiinnittämällä huomiota kaikkiin Amidahissa esittämiimme pyyntöihin ymmärrämme nopeasti, että maailma sellaisena kuin sen tunnemme, ei ole ihanteellinen. Seurauksena on, että sanomme itsellemme, että tämä ei ole maailma, sellaisena kuin haluaisin sen olevan.
xxx/ellauri259.html on line 69: Peruspiirre, josta suomalaisen tunnemme, on se mitä Toini Havu kutsuu purnaavaisuudeksi, Suomalainen on izepäinen piru. Korpisuomalainen itsepäisyys on pysyttänyt kansankulttuurimme omalla pohjallaan, tunne omasta pihasta, jonne vieraan ei ole hyvä tulla (Get off my property! hän sanoo kuten viulunsoittaja vaikkakaan ei katolla), on varjellut henkilökohtaista vapauttamme. Uskon, että parhaimmassakin tosisuomalaisessa tulisi tämän piirteen esiintyä.
xxx/ellauri259.html on line 227: Yxi hetki rukoilemme jalat ristissä, seuraavalla vedämme rähmällämme wiixeen jotain hoitoa ilman korzua. Maailma on täynnä kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta; niin nopeasti kuin poistamme joitain, lisää näyttää ryntäävän tilalle. Pyhät kertovat meille, ja me myös tunnemme, että rakastava Jumala toimii tässä luomakunnassa, mutta emme voi sovittaa tätä yhteen sen kanssa, mitä näemme ympärillämme. Tätä monimutkaista tilannetta, jossa olemme, kutsutaan Myrskyluodon Mayaksi.
xxx/ellauri280.html on line 179: Monet ovat kirjoittaneet Israelista ja sen historiasta, kuten Pasi Turunen ”Israel Jumalan silmäterä, maailman silmätikku” (Kuva ja Sana 2017), Rony Smolar ”Täällä Rony Smolar, Jerusalem” (Aikamedia 2017). Ester Toivonen-Siirala on kirjoittanut Israelin matkaoppaan ”Israelissa tapahtui” (Kuva ja Sana 1970), josta tämä lainaus: ”Joskus kuulee vielä sanottavan, että kibutsi on jäljitelmä kolhoosista. Se on kyllä erehdys, sillä kibutsi on täysin vapaaehtoinen ja itsenäinen yhteistalous. Se ei ole valtion synnyttämä ja ylläpitämä kuten kolhoosi.” Ester Toivonen-Siiralan tunnemme siitä, koska hän voitti ylähampaisesti Miss Suomi -kilpailun 1933 ja oli tönkkö elokuvanäyttelijä. Esteristä lilsää tuonnempana.
xxx/ellauri357.html on line 318: Kehoa, elävää kehoa sellaisena kuin sen tunnemme, harkitsemme myöhemmin.
xxx/ellauri388.html on line 525: Maailman historian alkuaikoina ovat siittimellisistä tarpeista riippumattomat olosuhteet tehneet naisen miehen orjaksi. Jos sukupuolet olisivat tasaväkiset, jos niillä siittimellisissä suhteissa olisi vapaa valta valita ja hylätä, jos he merkitsisivät yhtä rakkauden kaikilla asteilla, alkaen mielipiteiden vaihdosta, siihen yhtymiseen saakka, jonka tarkoitus on jälkeläisten synnyttäminen, — minä luulen, että tämä tasa-arvoisuus miehen ja naisen välillä ehkäisisi sitä liiallista yhtymisen halua, joka on vallinnut miestä siitä saakka kuin me ihmiselämää tunnemme, ja joka silloin läheni ja nyt on melkein maniia, mikä tuottaa koko ihmissuvun onnettomuuden.
28