ellauri036.html on line 167: ... Ne kantavat pinnallaan tuhansia iäti vaihtuvia olentoja; nämä olennot ovat myöskin liikkeessä, ne ristivät toistensa teitä, ne painautuvat hetkeksi toinen toistaan vasten, ne vajoavat maahan ja toisia nousee niiden sijaan. Missä ei elämää ole, sinne sitä tunkeutuu, missä ilmaa puuttuu, sinne sitä virtaa; kaikki on järjestettyä, lainmukaista, kultaisin kirjaimin ja tulisin vertauskuvin määrättyä, kaikki kulkee taivaisen soiton mukaan tuntemattomia teitään ikuisuuteen.
ellauri043.html on line 196:

Miten usein olenkaan kadehtinut myös laivoja, joiden purjeet muistuttavat siipiä, ja varsinkin kun ne kuskaa poies niitä, jotka on käyny mulla kylässä! Kyllä meillä oli sitten mukavaa! Millaista paisuttelua! Kukaan ei ole kiinnostanut mua yhtä paljon kuin Ammon; se kertoi mulle Rooman matkastaan, katakombeista, Colosseumista, julkkisnaisten hellyydestä, ja tuhannesta muusta jutusta!… Ja sit mä en suostunut lähtee messiin! Mix ihmeessä mä izepäisesti jatkan tämmöstä elämää? Mun ois pitänyt jäädä Nitrian munkkilaan, kun ne mua niin pyysivät. Niillä on omakotisellit, ja silti ne seukkaa keskenään. Sunnuntaisin trumpetti kuzuu ne kirkkoon, jossa ne saa kolme martinia, tai ruoskaa jos ne ei tottele, varastelee tai tunkeutuu johkin sopimattomaan, sillä niillä on kuri tapissa.


ellauri069.html on line 341: Germaanien vuorilla, Vetelys yhtyy uudelleen huuliharppuunsa. (Se putosi vessanpöntöstä osassa X.) Hän antaa perixi yrittämästä eziä Jamfin tekojen merkitystä. Uutispaperista, Laiskis oppii atomipommin pudotuxesta Hiroshiman päälle. Hänellä on visio mulkerosta sateenkaaresta joka tunkeutuu maahan; kokemus on tunteenomaisesti tuhoisa. Hänestä tulee "pirskaleita" ja häntä ei voi käsittää kokonaisena henkilönä, "kokonaislukuluomana", enää. (Onko tähänkään saakka voi hyvin kysyä.)
ellauri105.html on line 303: 2. Kun. 18:21 Katso, sinä luotat nyt Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat.

ellauri115.html on line 659: Ei mikään aineellinen luomus ole izessään aktiivinen, ja mä oon tosi aktiivinen. Turhaan sä yrität tästä jankata; mä tunnen sen, ja tää tunne puhuu mulle niin kovalla äänellä että järjen ääni hukkuu siihen. Mulla on ruumis johon muut ruumiit joskus tunkeutuvat, ja se puolestaan tunkeutuu niihin; ei ole mitään epäilystä tästä edestakaisesta liikkeestä; mut mun halu on riippumaton mun aisteista; mä suostun tai mä panen vastaan; mä annan perixi tai pääsen päälleppäin; ja mä tiedän mainiosti izessäni milloin mä oon saanut mitä mä tahdoin ja millon mä vaan annoin perixi mun passiohedelmälle. Mulla on aina tahdonvoimaa, muttei aina voimaa tehdä mitä mä tahdon. Kun mä annan perään kiusaajalle mä antaudun ulkoisen kalun ohjattavaxi. Kun mä syytän izeäni tästä heikkoudesta, mä kuuntelen vaan mun tahtoa; mä oon mun paheideni orja, mutta vapaa mies katumaan niitä uudestaan ja uudestaan; tää vapauden tunne ei koskaan häviä musta, paizi kunmä teen ize väärin ja kun mä pitkän päälle estän sielunääntä protestoimasta ruumiin arvovallalle.
ellauri131.html on line 1078: Tout l’hiver va rentrer dans mon être : colère, Talvi kaikkineen tunkeutuu mun sisälle:
ellauri142.html on line 453: Monet yrittävät paeta kiusauksia, ja he seuraavat niitä paljon enemmän! Pelkästään matalalennolla emme voi niitä voittaa; mutta kärsivällisen pyllistelyn kautta meistä tulee vahvempia. Se, joka ei ole maahan juurtunut, edistyy vain vähän; Kiusaukset palaavat hänelle pian, ja hän tuntee ne vielä voimakkaammin. Siksi joku sanoi: "Yritä parantaa hulluus sen luomisessa kokonaan ja kokonaan. Mutta turhaan lääkäri tulee, kun pahuus on juurtunut." Ensin alaston ajatus tunkeutuu sieluun, sitten eloisa esitys, himo ja syntinen herätys ja hyväksyntä on olemassa.
ellauri142.html on line 757: UUTISVÄLÄYS: Polakit on käsittämättömiä kusipäitä, setämieslinjan pahimpia edustajia. Saatanallisia paavin palvojia. Paavikin pelkää niitä. Elämän tulena ne tunkeutuu hengittäviin ruumiisiin, tekohengitykseen yhdistyneenä ne valmistaa vaan yhdenlaista makkaraa. Epäsikiöiden äitien sydämet pysähtyvät leikkaussaliin vietäessä. I am levitating now.
ellauri163.html on line 690: Lyra matkustaa Asrielin maailmojen välisen avauksen läpi Cittàgazzeen, kaupunkiin, jonka denizenit löysivät tavan matkustaa maailmojen välillä. Cittàgazzen holtiton teknologian käyttö on julkaissut ankeuttajia, jotka tuhoavat aikuisia sieluja, mutta joille lapset ovat immuuneja, mikä tekee maailmasta tyhjän aikuisista. Täällä Lyra tapaa ja ystävystyy Will Parryn kanssa, 12-vuotiaan pojan kanssa maailman Oxfordista. Will, joka äskettäin tappoi miehen suojellakseen sairasta äitiään, on törmännyt Cittàgazzeen yrittäessään löytää kauan kadoksissa olleen isänsä. Lyra tunkeutuu Willin (meidän) maailmaamme ja tapaa tohtori Marja Mähösen, fyysikon, joka tutkii pimeää ainetta, joka on samanlainen kuin Pöly Lyran maailmassa. Lyra rohkaisee tohtori Mähöstä yrittämään kommunikoida hiukkasten kanssa, ja kun hän tekee niin, he (puheliaat hiukkaset) käskevät häntä matkustamaan Cittàgazze-maailmaan. Lyran alethiometrin varastaa lordi Boreal alias Sir Charles Laxrom, rouva Coulterin liittolainen, joka on löytänyt tien Willin Oxfordiin ja perustanut sinne kodin.
ellauri185.html on line 701: Tämän terveen, tasapainoisen katsomustavan edustajana, missä aito, vetistämätön ihanteellisuus onnellisesti yhtyy terävään todellisuustajuun, on Luther syvästi ilahduttavana vastakohtana Tolstoin sairaalloisesti pingoitetulle, haaveelliselle ja yksipuoliselle ideologialle. Nämä molemmat suuret miehet rinnakkain asetettuina ovat muuten valtava näky. Ne ovat kuin Tweedledum ja Tweedledoo. Molemmat he olivat totisia, suurmittaisia, korkeimman arvoasteen Jumalanetsijöitä. Molemmilla heillä oli tuo metafyysinen totuuden jano, joka kaikkialla kohdistuu suuriin pääasioihin ja tunkeutuu ongelmien syvimpään pohjaan saakka eikä koskaan tyydy puolinaisuuksiin. Molemmat ovatkin ankarasti taistelleet ihmiselämän suurimpien alkuongelmien kanssa. Taistelleet todellista Jaakopin taistelua sen kukistamattoman Jumalan etsijäinnon elähyttäminä, jonka tunnussana on: "en päästä sinua, ennenkuin siunaat minut"! Molemmat olivat myöskin yhtä pelottomia totuuden julistajia kuin rehellisiä ja vakavia totuudenetsijöitä. Vain sillä erolla että Tolstoi löysi pelkkiä paskoja mutta Luther osui reiän keskelle.
ellauri246.html on line 512: Brodsky käyttää usein metaforisia Decoar, raunioita, siruja. Hänen sielunsa on temppeli ja vertaa raunioita, fragmentteja. Kärsimystä verrataan, onko se nyt pommitusten vastustuskyky tai säteilytauti. Joskus Brodskin kasvot tykkää rauniot. Jokainen, joka tiesi hänet, totesi, että BrodSky ui hyvin nopeasti. Täältä se perustuu suuren harmaaseen paikkaan Brodskin 1970-luvuilla. Harmaalla värillä on anti-systhien tila. Lisäksi jalokivi, Glaciation tunkeutuu BrodSkin työhön ikään kuin hänellä olisi aina kylmä. Kylmän motiivi on orgaanisesti yhteydessä yksinäisyyden motiiviin, joka Brodskin siirtotyöläisessä työssä on poikkeuksellinen paikka: kokoelmilla "Osa puheenvuoro" (1975-76), "Autumn Yastreb Creek" (1976-83) , "Uranialle" (1984-87), "Elämä hajallaan olevalla valolla" (1985-86). Missä lyyrinen sankari on esitetty, hän on aina yksin. Ei kukaan jaa "Loom Cut viipaloituja runoja". Jos Venäjällä oli vastaus hänen runoihinsa (Lemonit muistelee, kuten Kharkovissa, Brodskin opiskelijat, jotka vuokraavat Brodsky per yö, niin että he eivät löytäneet tekstejä), sitten ulkomailla - Alpopulation. Se näyttää Brodsky ja "Top Secret" kuoleman ajatus, itsemurhasta, hänen moraalinen ja psykologinen tilansa on niin raskas. Barbizon Terras on kuvattu runoilijan saapuessa pieneen amerikkalaiseen kaupunkiin. Se ratkaistiin hotelliin, taittaa asioita ja yhtäkkiä, yhtäkkiä käytöstä, rysähtää kattokruunu koukusta. Riittävä psykologisesta tyhjöstä, jossa runoilija tuntuu tyhjyydestä. Tämä muutos myöhässä luovuudessa käy ilmi autiomaassa. "Puheeni on osoitettu ... siinä tyhjyydessä, jonka reunat ovat laajan aavikon reunat." Tyhjyys - это elämän metafora Yhdysvalloissa. Runko ei ideoi tätä elämää ollenkaan ja kuvaa Yhdysvaltoja impersonaalisten naamioiden valtakunnaksi. Tietenkään ei ole sama tyhjä elämä, kun Neuvostoliiton ihmiset ovat johtavia amerikkalaisia, heitä tuetaan, mutta myös siellä "tänään, se on edelleen kiinteä huomenna." Jokainen päivä on uusi eilinen. Muutokset muuttavat vain vuodenaikoja. Tietoja tästä tyhjöstä, tässä hämmentyneessä ympäristössä Brodsky kertoi monissa runoissa, mukaan lukien "Quintet" (1977):
ellauri254.html on line 1060: Meillä on muodostumassa uusi ihmiskerros. urotekoihin valmis ja hyökkäyskykyinen poroporvari. Hän on viekas, vaarallinen ja tunkeutuu joka rakoon. Tämä uusi poroporvarikerros on sisäisesti paljon järjestyneempi kuin ennen. Se on nykyään vaarallisempi vihollinen kuin minun nuoruuteni päivinä.
ellauri267.html on line 667: Tuo hölmö tunkeutuu sisään, raakana tähän suureen tapaukseen,

ellauri267.html on line 764: ja tunkeutuu saumaan kuin keskiyön susi, tai suur lammas.

ellauri336.html on line 545: Käsiteltäessä kaikenlaista kapinaa on tärkeää, että vanhemmat siirtävät välittömästi syyllisyyden lastensa päälle eikä itselleen. Lapsemme ovat hyvin vaikuttavia, eikä heidän asiaansa auta länsimaisen kulttuurin vetovoima, joka tunkeutuu voimakkaasti juutalaisten kodin (bajs) pyhyyteen. Tämä saa erilaisia muotoja sopimattomasta lukumateriaalista (The Orthodox) televisioon ja Internetiin. Lapsemme ovat niin haavoittuvia vieläzer-haran verkoille ja tuhon polulle. Opettajat voivat välittömästi havaita, ketkä lapset ovat altistuneet television, väkivaltaisten tietokonepelien, CD- ja DVD-levyjen, Internetin ja matkapuhelimien haitallisille ja syövyttävälle vaikutukselle . Entä Internetin vaarat? Tiedän nuoren, joka samaan aikaan kuin hän daf yomi shiur leikki, joutui yhdellä hiiren napsautuksella alttiina myrkylliselle moraalittomalle materiaalille. Shiur oli tietysti vain peittely, jonka alla oli kovaa pornoa. Juutalaiset pornokuvat tuppaavat olemaan huonoja.
ellauri345.html on line 52: Kantin "moraalin metafysiikkaan" perustuva avioliiton määritelmä, jota kerta toisensa jälkeen pidetään esimerkkinä tiukasta mallista tai seniilin äijän myöhäisajan uteliaisuudesta, on ylevin tuote suhteesta, joka on lahjomattomasti totta, tunkeutuu äärettömästi syvemmälle tosiasiaan kuin emotionaalinen päättely tekee. Itse faktasisältö, joka syntyy vain filosofisesta näkökulmasta - tai tarkemmin sanottuna: filosofisesta kokemuksesta - pysyy molemmille suljettuna, mutta missä toinen johtaa pohjattomaan, toinen osuu juuri siihen maahan, jossa todellinen tieto muodostuu. Siksi hän selittää avioliiton "kahden eri sukupuolta (Dodi! välihuutaa tähän apokryfinen Päivi Räsänen) olevan ihmisen liitoksi heidän seksuaalisten ominaisuuksiensa molemminpuolisen hallussapidon vuoksi. – Lasten synnyttämisen ja kasvattamisen tarkoitus voi aina olla luonnon tarkoitus, jota varten hän istutti sukupuolten taipumuksen toisiaan kohtaan; Mutta se tosiasia, että naimisiin menneen henkilön on pidettävä tämä päämäärä mielessä, ei vaadi tämän liiton legitiimiyttä; Muuten, jos siitto ja synnytys lakkaisi, avioliitto hajoaisi itsestään." Tietenkin se oli filosofin räikein virhe, että hän ajatteli tämän avioliiton luonteen määritelmän perusteella pystyvänsä osoittamaan sen moraalisen mahdollisuuden, jopa välttämättömyyden, ihan päättelyn avulla ja siten vahvistamaan sen laillisen todellisuuden. Ainoa asia, joka voidaan päätellä avioliiton objektiivisesta luonteesta, on sen turmeltuminen, sillä ristiinsuihkintaa ei voi millään estää (15% linnunpoikasista on käenpoikia) - ja siihen Kant yhtäkkiä tuleekin. Mitä sekin siitä tiesi, sinkku kaappihomo.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri365.html on line 352: Eikö olekin mahtavaa nähdä, kuinka palvelujohtajuuden käsite tunkeutuu läpi Raamatun?
ellauri383.html on line 90: Pohjimmiltaan kyse on siitä, kuinka 1900-luvun poliittinen väkivalta ja tämä DDR tunkeutuu perheisiin, ihmissuhteisiin, ystävyyssuhteisiin. Kuinka se tuhoaa ne ja hallitsee. Väkivaltaa on myös Länsi-Saksassa, mutta uskon, että sillä on erilainen järjestelmä, joteskin kivempi.
ellauri402.html on line 410: Dracula on Bram Stokerin goottilainen kauhuromaani, joka julkaistiin 26. toukokuuta 1897. Epistolaarinen romaani, kertomus liittyy kirjeisiin, päiväkirjamerkintöihin ja sanomalehtiartikkeleihin. Siinä ei ole yhtä päähenkilöä, ja se alkaa asianajajan Jonathan Harkerin kanssa, joka lähtee liikematkalle transilvanialaisen aatelismiehen, kreivi Draculan linnaan. Harker pakenee linnasta saatuaan tietää, että Dracula on vampyyri, ja kreivi muuttaa Englantiin ja vaivaa Whitbyn merenrantakaupunkia. Pieni ryhmä, jota johtaa Abraham Van Helsing, tutkii, metsästää ja tappaa Draculaa, lyövät hänen sydämensä, mestaavat hänen päänsä ja täyttävät hänen suunsa valkosipulilla. Hän löysi nimen Dracula Whitbyn julkisesta kirjastosta lomallaan, koska hän ajatteli sen tarkoittavan paholaista romaniaksi. Christopher Craft kirjoittaa, että kreivi Draculan aiheuttama ensisijainen seksuaalinen uhka on, että hän "viettelee, tunkeutuu ja [ja] tyhjentää toisen miehen" Jonathan Harkerin innostuessa siitä, että kolme naamiona ja edustajana toimivaa vampyyrinaista tunkeutuu häneen hänen homoseksuaalisen halunsa vuoksi.
ellauri408.html on line 636: Sitten vihainen jumalatar tarttuu hänen merkkiinsä ja tähtää kapeaan porsaanreikään kahden istuvan norsunluupilarin välissä. Nämä kaksi pilaria tukivat ihailtavaa muotohahmoa ja valkoista kuin hopea. Se oli luonnon pyhäkkö, jossa kaikkeinpyhin sijaitsee, peitetty arvokkaalla käärinliinalla, joka sisältää tuoksuvan silmun. Tämän patsaan ympärillä tehdään ihmeitä, jotka ovat paljon erikoisempia kuin Medusan pään edessä. Tämän jälkeen rakastaja tunkeutuu pyhiinvaeltajana sauvansa ja kassin kanssa Bel-Accueiliin. Kirjoittaja lopettaa kertomalla, kuinka päästäkseen ruusuun hänen täytyi pakottaa pyhäkön ovi sauvansa kanssa ja kuinka hän pitkien ponnistelujen jälkeen lopulta onnistui poimimaan herkullisen silmun. Lopuksi lopuksi, mitä vittua tämä kaunokainen pyytää ennen lähtöään nappia takas rakastajalta? Toistamme, että nappi on naisen kaunein koriste; se on hänen neitsyytensä, Hän ei voi ottaa sitä takaisin, kun hän on antanut sen, etkä sinäkään voi palauttaa silmua ruusupensaalle, kun se on poimittu. Tämä ajatus tässä on melkein säädytöntä.
xxx/ellauri168.html on line 357: Tämä salainen maailmanjärjestyksen hallitus joka yhä suuremmassa määrin hallitsee meidän elämäämme toimii monien salamyhkäisten operaattoreiden ja ryhmien kautta. Jotta he kykenisivät pitämään salassa tällaiset valtavan suuret operaatiot he tarvitsevat miljoonia mielenhallinta-orjia maailmanlaajuisesti kuten myös lukuisia vapaaehtoisia palvelijoita. Päällisin puolin, EPIC on vain toinen salainen sotilasyksikkö. Tämä virasto (El Paso Intelligence Center -- EPIC) ei ilmeisesti ole pelkästään lainsäädännöllinen virasto vaan toimii FINCEN:in (=Talousrikosten voimaannutusyxikkö) alaisuudessa. Tällä yksiköllä on asemapaikka Ft. Blississä, joka pitää sisällään armeijan ja ilmavoimien yksikköjä. USA:n vaalit ovat manipuloituja, eikä ole enää ihmisten hallitusta joka olisi ihmistä varten ja ihmisten hallitsema (jos on koskaan edes ollutkaan). Stop The steal! huutaa voipää semihirmulisko pää punasena. Amerikkalaiset pysyvät aloillaan koska he uskovat että he valitsevat hallituksen joka hallitsee heitä. Mielenhallinta tunkeutuu kaikialle, eikä sitä käytetä ainoastaan hyviin tarkoituksiin kuten seksiorjien luomiseen, vaan hallitsemaan yhteiskuntaa kaikilla tasoilla. Sallimmeko me edelleen varjohallituksen johtavan meitä? Sallimmeko? Sallimmeko me heidän kertovan meille että näiden asioiden täytyy pysyä salassa "kansallisen turvallisuuden" vuoksi, kun todellisuudessa he ajavat ainoastaan KANSALLISEN ORJUUDEN etua?
xxx/ellauri174.html on line 43: o Neilikka (tai varsinainen tekoliha), joka on asetettu Välittäjälle ja kiinnittynyt häneen, joka ― tunkeutuu ja läpäisee elävöitävän nesteen, ― sisältää kehon jäljitelmän piirteet ja linjat sekä kehon erityiset ja henkilökohtaiset emanaatiot. Toistaa: Luiden repousses, Suonireliefit, Lihakset, Mallin seksuaalisuus, kaikki kehon mittasuhteet jne.
xxx/ellauri286.html on line 216: Tieto määritellään aseeksi ja vieläpä vaaralliseksi sellaiseksi, koska se on halpa, universaali, helposti saatavilla, sen kantama on loputon ja se tunkeutuu kaikkien valtion rajojen läpi ilman rajoitteita. Näin vaarallisena ja mahtavana sanaa ja merkitystä, siis tietoa, pidetään Venäjän sodankäyntiteoriassa.
xxx/ellauri312.html on line 252: havaittuaan, että se tunkeutuu rutiininomaisesti kansalaisten yksityisiin
xxx/ellauri379.html on line 105: Marlow saa höyrylaivansa komentoon sekä eurooppalaisten ja afrikkalaisten miehistön miehittämiseen, joista jälkimmäistä Conrad häpeämättömästi stereotypioi "kannibaaleiksi". Kun hän tunkeutuu syvemmälle viidakkoon, käy selväksi, että hänen ympäristönsä vaikuttaa häneen psykologisesti: hänen matkansa ei ole vain maantieteelliseen "pimeyden sydämeen", vaan hänen omaan psyykkiseen sisätilaansa - ja ehkä länsimaisen sivilisaation hyvin pimennettyyn psyykkiseen sisäosaan.
26