ellauri030.html on line 764: Sen kyllä mainizee antiikkisetkin, esim. Aristoteles, esim komediassa kun sanotaan "tyyppi kävelee jalassa vaan rakot" tulee yllätys, ja mainizee myös sanaleikit. Cicerokin sanoo et tavallisin tyyppi vizejä on jossa odotetaan jotain ja tuleekin jotain toista, ja odotuxen pettyessä nauretaan. Standup-koomikot veistää tästä leivän päälle juustoa. Vizin loppu on epäsuhtainen alun kaa. Eka filosofi joka tästä löi oikein rumpua oli Beattie (1779).
ellauri049.html on line 259: Eräs ajankohtaan nähden poikkeuksellinen aihepiiri Sarkian runoudessa olivat pohdinnat pahuudesta ja hyvyydestä, korostunut pasifismi ja ajatus kaikkien ihmisten välisestä veljeydestä. Tämä saattoi olla nuoren Sarkian kokeman sisällissodan seurausta kuin myös 1920-luvulla suoritetun asepalvelun vaikutusta. Varsinkin viimeisessä, toisen maailmansodan aikana syntyneessä runokokoelmassaan Sarkia käsittelee ihmisen kovaa kohtaloa ja osaa maailmassa. Njoo tosiaankin, ilmapiiri oli vähän toisenlainen 30-luvulla. Mut Sarkia tuleekin rotinkaisista.
ellauri061.html on line 1164: Ensiksi on todettava, että kaikkea sitä tuleekin oman päänsä menoksi keksittyä! Kehittäessäni Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta tiedostin kyllä sen riskin, joka muiden suosittelemissa kirjoissa piilee. Mutta toisaalta ihmiselle tekee ihan hyvää välillä lukea jotain muutakin kuin sitä omaa suosikkiosastoa.
ellauri065.html on line 691: Mikä on pommi? Exponentiaalinen kasvutapahtuma, korkoa korolle kapitalismia. Rypälepommilla ei voi voittaa väestöpommia, sillä väestöllä on liikaa rypäleitä persiissä. Ei pommi-isku ole yhtään käsittämättömättömämpi kuin ne muutkaan räjähdyxet. Rottakonsilio on ahtaalla. Mitä tahansa tuleekin me selviämme siitä. Onx tää nyt joku lohtunami?
ellauri094.html on line 170: Arvoisa puhemies! Monelle suomalaiselle kirkko on tärkeä, ei välttämättä enää hengellisenä kotina vaan suunnistamista helpottavana maamerkkinä. Olemme monesta tutkimuksestakin nähneet, että suomalaiset eivät jaa enää välttämättä kovin paljon yhteisiä arvoja, mutta monet arvostavat kirkkoa instituutiona ja myös sitä työtä, mitä kirkko tekee. Ja sen takia uskon, että jos kirkon sisällä tuleekin vakavia ristiriitoja, jopa oikeusprosesseja, tämän kautta — syntyy, kuten tässä hyvin edellä kuvattiin, tämmöisiä oikeustaisteluja — kukaan meistä, toivon ainakin niin, ei pitäisi sitä toivottavana tilana tulevaisuudessa. Sen takia minusta on tärkeää, että voisimme täällä laajoin joukoin tukea tätä pontta numero 1. Tämä numero 2 on sitten erillinen asia, joka koskee adoptiokysymystä, mutta minusta sekin on erittäin perusteltu, ja kuten edellä totesin, tuen myös sitä voimakkaasti.
ellauri101.html on line 245: Tärkeä oivallus Greimaxelta aktanttimallissa on että sankari on nilkki. Siitä näkyy näät että herra se on herrallakin. Jeesus on suoritusportaassa toteuttamassa iskän tahtoa vaikka tuleekin sitten tuomizemaan loppuja porukoita iskän apulaisena. Eli siis selevä nilkki, tollanen välikappale, työrukkanen. Hän on oikea käteni kiittää Jehova. En tiedä mitä tekisin ilman sitä. Hommat menis ihan vasemmalla kädellä. No vasenkätinenhän se on toi poikakin.
ellauri144.html on line 689: Poinzina on että tän kurjan vaelluxen murheen laaxossa voi oikeestaan kokonaankin blokata umpikypärällä jossa pyörii metatronin video. Oman ruman naaman ei tarvi näkyä kun sijalla on ziljoonasta tavixesta morfattu avatar. Tässä on paljon samoja elementtejä kuin kristittyjen taivastoivossa. Vaikka viesti tuleekin Metatronilta, jota ei ole minun raamatussani, vaan Talmudissa. Kylä musta grapson olisi ollut nimenä paljon parempi, se on ilmestyskirjasta.
ellauri162.html on line 342: Jean des Esseintesin kotilinna oli Lurps. Vanhemmista sillä oli vain pelonsekainen muisto. Sellaisista tuleekin iisisti tunnekylmiä narsisteja. Sillä oli suippo, yllättävän vaalea parta ja ilme samaan aikaan penseä ja viekas. (Jori on tässä kohtaa kazonut izeänsä peiliin.) Jesuiitat pilasivat Huishaisin orvon sankarin.
ellauri185.html on line 676: "Kaikesta tästä selviää, miten ovat oikein ymmärrettävät nuo Kristuksen sanat: 'älkää vastustako pahaa' j.n.e. Kyseessä on vaan uudelleennussittuja kristityitä koskeva heitto. Kristus on niillä tahtonut sanoa, että kristityn pitää olla valmis omasta puolestaan kärsimään kaikkea pahaa ja vääryyttä eikä hän saa omasta puolestaan kostaa, ei myöskään etsiä oikeuden suojaa, sillä itse hän ei tarvitse maallista valtaa ja oikeutta omaksi suojakseen. Mutta toisten puolesta hän saa, vieläpä hänen tuleekin vaatia kostoa, oikeutta, suojaa ja apua ja tehdä sen saamiseksi, mitä hän ikinä voi. Niin pitää myöskin häntä itseään esivallan joko omasta alotteestaan tai muitten toimesta auttaa ja suojella hänen itsensä tarvitsematta tehdä siinä suhteessa valituksia, anomuksia tai alotteita. Jollei niin tapahdu, niin silloin tulee kristityn antaa nylkeä ja häväistä itseään ja olla vastustamatta pahaa, niinkuin Kristuksen sanat kuuluvat. Ja saat olla varma siitä, ettei tämä Kristuksen oppi ole mikään vain täydellisille annettu neuvo, kuten meidän "sofistimme väärin ja valheellisesti uskottelevat, vaan se on yleinen ankara käsky kaikille kristityille" (E.m.t. S. 245-246)
ellauri220.html on line 407: Ensimmäinen ja viimeinen tilaisuus lähes aidon demokratian testaamiseen ryssissä oli vuoden 1996 presidentinvaaleissa. Tärkein vaaleihin liittyvä kysymys oli, valitaanko Jeltsin toiselle kaudelle ja saako hän näin mahdollisuuden jatkaa markkinatalouden rakentamista vai tuleeko valtaan kommunistipuolueen puheenjohtaja Zjuganov, jolla oli laaja kannatus. Koska riski Zjuganovin valinnalle oli suuri, oligarkit lahjoittivat valtavat määrät ruplia Jeltsinin vaalikassaan. Sen lisäksi kassaan virtasi miljoonia dollareita myös länsimaista, jotka pelkäsivät Zjuganovin vievän maan takaisin neuvostoaikaan. Vaalit olivat Venäjän johdolle oppitunti siitä, miten vaaleihin voidaan – ja joidenkin mielestä tuleekin – vaikuttaa eli rahalla. Myöhemmin vaikutuskeinoihin liitettiin mielipidevaikuttaminen internetin välityksellä.
ellauri283.html on line 457: Kun suunnittelin aikanaan auton ostoa, tulin alitajuisesti tietoisexi automerkeistä ja olin näkevinäni esim volkkareita vähän joka paikassa. Sama herkistyminen näyttää toistuvan nyt Aahrikan uutisten parissa. Viattomasta 60-luvun Tibbetistä tuleekin opas kolonialistiseen Afrikkaan.
ellauri334.html on line 147: Vizikästä oli miten kaikki 2014 Krimin jälkeiset propaganda-aihelmat oli saatu siiretyxi Amerikan törkeälle 50-luvulle. Siellä oli Odesa yhdellä ässällä ja kaxoisagentteja jotka puolustivat lännen asiaa venäjää murtavien venäläisagenttien ollessa aika tuhmia tukkansa amerikkalaisittain alas laskeneelle kirjastonmyyjälle. Pöyhkeästä Camillasta oli tullut rasvainen tarjoilija. No pääasiahan on että on unelma, samantekevää että se toteutuu vain rikkaille. Sillä ehkäpä rikas tuleekin juuri minusta!
ellauri345.html on line 52: Kantin "moraalin metafysiikkaan" perustuva avioliiton määritelmä, jota kerta toisensa jälkeen pidetään esimerkkinä tiukasta mallista tai seniilin äijän myöhäisajan uteliaisuudesta, on ylevin tuote suhteesta, joka on lahjomattomasti totta, tunkeutuu äärettömästi syvemmälle tosiasiaan kuin emotionaalinen päättely tekee. Itse faktasisältö, joka syntyy vain filosofisesta näkökulmasta - tai tarkemmin sanottuna: filosofisesta kokemuksesta - pysyy molemmille suljettuna, mutta missä toinen johtaa pohjattomaan, toinen osuu juuri siihen maahan, jossa todellinen tieto muodostuu. Siksi hän selittää avioliiton "kahden eri sukupuolta (Dodi! välihuutaa tähän apokryfinen Päivi Räsänen) olevan ihmisen liitoksi heidän seksuaalisten ominaisuuksiensa molemminpuolisen hallussapidon vuoksi. – Lasten synnyttämisen ja kasvattamisen tarkoitus voi aina olla luonnon tarkoitus, jota varten hän istutti sukupuolten taipumuksen toisiaan kohtaan; Mutta se tosiasia, että naimisiin menneen henkilön on pidettävä tämä päämäärä mielessä, ei vaadi tämän liiton legitiimiyttä; Muuten, jos siitto ja synnytys lakkaisi, avioliitto hajoaisi itsestään." Tietenkin se oli filosofin räikein virhe, että hän ajatteli tämän avioliiton luonteen määritelmän perusteella pystyvänsä osoittamaan sen moraalisen mahdollisuuden, jopa välttämättömyyden, ihan päättelyn avulla ja siten vahvistamaan sen laillisen todellisuuden. Ainoa asia, joka voidaan päätellä avioliiton objektiivisesta luonteesta, on sen turmeltuminen, sillä ristiinsuihkintaa ei voi millään estää (15% linnunpoikasista on käenpoikia) - ja siihen Kant yhtäkkiä tuleekin. Mitä sekin siitä tiesi, sinkku kaappihomo.
xxx/ellauri044.html on line 408: Kultasuusta tuleekin loppupeleissä kaksikon der Führer. Rudolf Hessistä (1894-1987) tuli ensin vara-Führer, mut vielä aadofimaisempi Göring ajoi ohize. Mitäs nazit tykkäs Hessen kirjasta? Eivät varmaan tykänneet, vaikka diggasivat Nietscheä. Narkissos ilmesty 1929, nazien kannatuxen noustessa. 39-vuotias Aadolf styylasi puolta nuoremman veljentyttärensä Gelin kaa. Niillä oli aika ihanaa. Rudolf Hess näyttää lueskelevan Narkissosta ja Kultasuuta vielä vankilaoloissa. Ellei se ollut joku muu kirja.
xxx/ellauri104.html on line 1114: ”Aviosääty on pyhä, sillä Jumala itse on sen asettanut, kun hän ensimmäisen ihmisen luotuansa sanoi: Ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Aviosäädyn pyhänä esikuvana on Kristuksen ja seurakunnan keskinäinen suhde, niin että samoinkuin Kristus on yksi seurakuntansa kanssa, myös miehen ja vaimon tulee olla yksi keskinäisessä rakkaudessa. Tästä kirjoittaa apostoli Paavali: Vaimot olkaa miehillenne alamaiset, niin kuin Herralle. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä… Miehen tulee, uskollisena kutsumuksessaan, huolehtia perheensä ajallisesta ja iankaikkisesta hyvästä… Niinikään tulee vaimon rakastaa ja kunnioittaa miestänsä. Hänen tulee muistaa olevansa annettu miehen avuksi, ja sen vuoksi mielellään auttaa häntä… Vaimo on miehen kunnia, sanoo Paavali, sentähden tuleekin hänen käyttäytyä sen mukaisesti.”
xxx/ellauri138.html on line 348: Koska nuorhegeliläiset pitävät mielikuvia, ajatuksia, käsitteitä, joksikin aivan itsenäiseksi muuttamiaan tajunnan tuotteita yleensä ihmisten tosiasiallisina kahleina — aivan samoin kuin vanhahegeliläiset selittivät ne inhimillisen yhteiskunnan todellisiksi yhdyssiteiksi — käy ymmärrettäväksi, että nuorhegeliläisten tuleekin taistella vain näitä tajunnan illuusioita vastaan. Koska heidän kuvitelmiensa mukaan ihmisten suhteet, heidän kaikki tekonsa ja käyttäytymisensä, kahleensa ja rajoituksensa ovat heidän tajuntansa tuotteita, niin nuorhegeliläiset asettavat johdonmukaisesti ihmisille moraalisen vaatimuksen — korvata heidän nykyinen tajuntansa inhimillisellä, kriittisellä tai egoistisella tajunnalla ja kumota siten omat rajoituksensa. Tämä vaatimus tajunnan muuttamisesta toiseksi huipentuu vaatimukseen olevaisen uudenlaisesta tulkitsemisesta, ts. sen hyväksymisestä antamalla sille toisenlaisen tulkinnan. Nuorhegeliläiset ideologit ovat näennäisesti »maailmaa järkyttävistä» fraaseistaan huolimatta suurimpia konservatiiveja. Nuorimmat heistä ovat löytäneet toiminnalleen täsmällisen ilmaisun vakuuttaessaan taistelevansa ainoastaan »fraaseja» vastaan. He unohtavat kuitenkin, että noiden fraasien vastapainoksi he esittävät vain fraaseja ja että taistellessaan ainoastaan tämän maailman fraaseja vastaan he eivät suinkaan taistele todellista, olevaa maailmaa vastaan. Ainoana tuloksena tästä filosofisesta kritiikistä oli vain muutama ja sitä paitsi yksipuolinen uskonnonhistoriallinen selitys kristinuskosta; nuorhegeliläisten kaikki muut väitteet antavat vain lisäväriä vaatimukselle, että heidän mitätöntä selittelyään olisi pidettävä maailmanhistoriallisena löytönä.
xxx/ellauri173.html on line 835: Mutta ― jos et jäisikään sen suhteen hallitsevaksi!... ― Tässä, rakas herra, muodostamme välillemme ikuisen symbolin: minä , Edustan tiedettä sen obeliskien kaikkivaltiudella: sinä, apinakööriä ja sen kuivunutta asteriskia. Riski on tämä: Mitäs jos muovisesta käskyläisestä tuleekin domina?!
xxx/ellauri237.html on line 391: Kesä, kesä. Lettu elo. Miten monta kertaa ihminen voi tai uskaltaa rakastua? Varsinkin, kun on rakastunut ja rakastanut oikein syvästi, löytänyt sexikumppaninsa ja sitten tuleekin eri tavoin hylätyksi vuosien varrella. Sellainen ei ole rakkautta, sellainen on julmaa ja raastavaa, musertavaa ja lohdutonta.
xxx/ellauri239.html on line 633: Tämän jälkeen on sitten mielestään ensimmäisessä mahdollisessa hiljaisessa ja vähiten epäilyttävässä ajankohdassa eli viikonloppuaamuna lähtenyt siirtämään kroppaa autoon, että saisi sen kämpästä pois siltä varalta, että seuraavalla kerralla tullessaan poliisit tuleekin sisään asti.
xxx/ellauri388.html on line 560: Ihminen voi elämää katsella kahdella tapaa. Joko hän tuntee elämänsä siksi ajanjaksoksi, joka kuluu alkaen hänen ruumiillisesta syntymisestänsä hänen ruumiilliseen kuolemaansa. Taikka tuntee hän elämänsä riippumattomaksi tästä lyhyestä ajanjaksosta, käsittää olevansa ajassa ainoastaan jotakin erityistä tehtävää varten ja pitää itseänsä muuten iankaikkisuuden, ajattomuuden eli hengen lapsena. Nämät kaksi katsantotapaa ilmaisevat eri uskoja. Sillä uskohan ei ole mitään muuta kuin se, mitä ihminen uskoo elämän olevan. Jos joskus tuleekin ajatelleeksi iankaikkisuutta ja "mitä tulee tämän elämän jälkeen", — jos vaikka on vakuutettu siitä, että "löytyy elämää kuonpuoleisessakin, ja siellä kämmenten karvoitusta kazotaan",— niin ei se vielä läheskään merkitse, että uskoo iankaikkisuuteen. Sillä iankaikkisuuteen uskoo vasta silloin kuin uskoo, että iankaikkisuus määrää minun tehtäväni nykyisessä elämässä. Voipi ajatella iankaikkisuutta, voipi saarnata siitä ja kuitenkin teossa näyttää pitävänsä tehtävänään personallisten tarkoitusten saavuttamista tässä ajallisessa elämässä, eli siis ei uskovansa iankaikkisuuteen. Jos on vallalla toinen näistä uskoista, niin se synnyttää erilaista toimintaa ihmisen puolelta, kuin jos hänessä on vallalla toinen. Uskoessa elämän alun ja lopun olevan näkyvissä ihminen tietysti rupee itsellensä puuhaamaan tätä hänen personallista oloaan niin tyydyttäväksi, mukavaksi ja turvatuksi kuin mahdollista. Personallista elämää tarkoittavat silloin sekä hänen tulevaisuuden haaveensa että jokapäiväiset tehtävänsä. Mutta käsittäessä elämää ikuisuuden kannalta ihminen hakee ennen kaikkea tehtävää ikuisuudelta, eikä rupea tätä lyhyttä elämänjaksoa varten rakentamaan jotakin erikoista itselleen eikä täkäläiselle tulevaisuudelleen. Tämän aikaa voi olla vaikka aidanvizaxena pyykkipoika pippelissä, kuha loppuaika menee yläpilvessä.
20