Mutta tekikö ne niin! Ne ei kuunnellu mua! Se joka vastusti mua - nuori kähäräpartainen miehenkorsto - heitti mulle kylmän rauhallisesti tekastuja vastaväitteitä; ja sillä aikaa kun mä ezin sanoja, kaikki tuijotti mua ilkeän näköisinä haukahdellen kuin hyeenat. Voi vinde! Voisimpa ajaa ne maasta keisarin avulla, tai paremminkin nirhata ne, runtata ne läjään, nakata kuralolloon kärsimään! Kärsinhän minäkin, hittolainen!
ellauri105.html on line 188: kamariin päin. Suutarisen emäntä tuijotti heidän peräänsä korventavin silmin. "No nil!" hän toisti vihkipariin päin.
ellauri108.html on line 369: Jemeninjuutalainen rusehtava Shoshana suoristi mustan kikkaran tukkansa mennessään esittäytymään Hannun vanhemmille Ritvalle ja Paavolle. Opettajapariskunta tuijotti sitä mesmeröityneenä ja suhauttelivat sen nimen äshiä keittiössä kuin vihaiselle koiralle: Sh sh. Olis Hannun kannattanut kuzua sitä vaan suomalaisittain Susannaxi, niin eivät olis ainakaan ässhät shuhissheet. Suomalaiset Susannat on pääsääntöisesti platinum blondeja, toki poikkeuxiakin on, esim. Susanna Ruokamo.
ellauri132.html on line 520: he stared hän tuijotti
ellauri216.html on line 238: Tulipalo kirjastossa. Tero rahjustaa poispäin ziljoonan arvoinen postilla sylissä. Todnäk se sytytti sen ize. Serafim luotti Teroon kuin talousliberaali toiseen. Varattomat veljet tuijottivat kirjastonsa paloa ja varmaan tunsivat menettäneensä jotakin. Vaikka siellä oli vain kirjoja. Kaikilla oli kännyt tallessa, ei siis huolen häivää. Terolla oli nyt ainoana hallussaan Dionysioxen postillan ykköspainos. Se itki vaikkei ollut ketään nussittavaa lähellä. Tero ja Suzän kiitää tähtitaivaan alla eri suuntiin. Suzänilla on kapeet kasvot ja laaja perse. Modiglianin naisihanne.
xxx/ellauri010.html on line 1197: tuijotti mun pärstää ja tervehti:

xxx/ellauri057.html on line 1325: Niin tai näin, minun on naisen sukuelimen mystifiointia vaikea allekirjoittaa, oli kyseessä sitten miesnero tai tietäjänainen. Eikö neroudesta ja inspiraatiosta ole jo luovuttu, siirrytty pois runokiemuroista, joita Vaara tuijotti eikä izekään aina ymmärtänyt? Too Lyrical, Didn't Read.
xxx/ellauri104.html on line 1020: Kari Peizamo: Minä olen ollut vain kahden politiikon lähellä. Toinen oli Li Andersson, joka junassa tuijotti kirjaansa tiiviisti vastapäätä, kun minä ryystin kaljaa pullon suusta nahkaliiveissäni ja aurinkolaseissani.
xxx/ellauri129.html on line 277: Lari näki sen taas. Naapurin nurmikon poikki kulki punainen kovakuoriaismainen esine ja katosi aidan taa. Mikä se oli? Hän tuijotti nurmikolle, vaikkei olisi halunnut. Mitä väliä sillä oli? Mutta jos väliä ei ollut, miksi todistella, ettei väliä ollut? Hän tunsi asian monimutkaistuvan ja yhdisti nopeasti kolme punaista: punainen esine – punainen mönkijä – punainen muoviämpäri, jolla Vilja oli istunut. Kun esine tuli taas esiin, hän ymmärsi sen olevan robottiruohonleikkuri.
xxx/ellauri175.html on line 472: Kun hän kohotti katseensa, hämmästyneenä ja upeista kyynelistä märkänä hänen silmiinsä, jota hän piti vapisevana käsissään, hän huomasi, että tämä oli nostanut päänsä ja tuijotti häntä. Suudelma, jolla hän harjasi hänen huuliaan imeen niiden hengitystä, sammui yhtäkkiä; epämääräinen meripihkan ja ruusujen tuoksu oli saanut hänet vapisemaan päästä jalkaan hänen tajuamatta salama, joka oli juuri häikäissyt hänen ymmärryksensä kauhealla tavalla.
xxx/ellauri175.html on line 660: Se näytti aikakautemme ansiosta egyptiläisen arkun täydellisyydestä, joka on Kleopatran hypogeumin arvoinen. Oikealle ja vasemmalle onttoihin seiniin oli järjestetty tusina sinkittyä tinanauhaa, kuten hautajaispapyruksia, käsikirjoitus, lasitanko ja muita esineitä. Edison, nojaten valtavan ukkoskoneen kimaltelevaan pyörään, tuijotti tiukasti lordi Ewaldia, joka eteni häntä kohti.
xxx/ellauri175.html on line 689: Ainutlaatuinen juttu! se oli Edison, joka oli hätkähtänyt sanasta ja tuijotti Hadalya. Hän iski yllättäen otsaansa, hymyili, kumartui hyvin nopeasti ja työnnettyään sivuun Andréïn mekon pohjan, painoi sormensa sinisten saappaiden kantapäähän. - Mitä tuo oli ? kysyi lordi Ewald terävästi.
xxx/ellauri200.html on line 402: Sisar Ibinabo tuijotti häntä hämmästyneenä. Tuli hiljaista. Toiset tytöt katselivat heitä odottavasti. "Mitä sinä sanoit?" sisar Ibinabo kysyi hiljaa antaen Ifemelulle mahdollisuuden esittää anteeksipyynnön, ottaa sanansa takaisin. Mutta Ifemelu ei voinut pysäyttää itseään, hänen sydämensä hakkasi kuin nopeutetussa filmissä. "Päällikkö Omenka on niitä, jotka ovat mukana 419-huijauksessa, kaikki sen tietävät", hän sanoi. "Tämä kirkko kuhisee 419-miehiä. Miksei voi sanoa suoraan, että sali on rakennettu rikollisten rahoilla?" "Se on Jumalan työtä", sisar Ibinabo sanoi hiljaa. "Jos et pysty tekemään Jumalan työtä, häivy. Mene."
xxx/ellauri208.html on line 597: Oli biologian tunti. Opettaja oli kipeänä. Katsoimme luontodokumenttia mangusteista, mankeloidun rotan näköisistä pikkupedoista. Mangustit kiipesivät päivälevon jälkeen paskanhajuisista koloistaan Serengetillä tai jossain muussa afrikkalaisen viranomaiskorruption perslävessä. Mangustit asettuivat pesäkummulle takajaloilleen, kaulaansa kurkottaen, mietteliäinä, mustin silmänympäryksin, muistuttaen Karhukoplan veljenpoikia, ja tuijottivat tasangolla törmäileviä villieläinlaumoja tiiviinä ryhmänä kuin eloonjäämistaistelun tuomitseva demarikomitea. Pörröiset vauvamangustit huojuivat evoluution keskellä unisina ja paahteen tylsistyttäminä, kurttuisin kulmin, ja lysähtelivät kumoon. Tytöt huokailivat. Ihania, ihan kuin ihmisiä, he kuiskivat luokassa, jonka ikkunoiden eteen oli vedetty pimennysverhot. Ja olivathan mangustit ihania, kun niitä katsoi oikealla tavalla, ihmisestä käsin, kun niiden mittana käytti ihmistä. Minä satuin vilkaisemaan ympärilleni muiden keskellä, edessäni pulpetilla viisisormiset käteni, näin lähellä häämöttävät kasvot, jotka tuijottivat sinertävä ruutua ja kuuntelivat lukijan eläytyvää puhetta. Ajattelin: Ihan kuin mangusteja. Palleani jännittyi. Minua huimasi. En saanut katsetta tarkennettua. Luokan tuttuus katosi, ja ihmisten. Ylle tulvahti pimeä, jota ei valaissut mikään oppivelvollisuus. Pimeä nieli seinien topografiset kartat. Pimeän kosketuksesta styroxinen Unkarin väestöpyramidi mureni ja tuprusi ryhmätyötaulun tähtikarttaan. Ikkunalaudalle lokeroidut Pahtavaaran malminäytteet putosivat paperimassakuun näkymättömälle puolelle Moskovanmereen, tyhjiin pyyhkiytyivät kansantuotteen kasvua osoitta graafit. Nicaragualaisen pihvilihan vientireitit ja uhanalaisen oselotin levinneisyysalue. Suurten jokisuistojen murtovesialueet huuhtoivat mennessään lasikaapin jyrsijät ja formaliiniin säilötyn kyyn ja violettisuonisen lehmänsilmän. Minä istuin sen katoamisen keskellä, hiljaisena, pyörteessä, kahdeksantoistavuotiaana, selitykset kadottaneena, ylettömän todellisuudentunnun vallassa, kun pimeään hävisi kaikki minkä olin uskonut jonain päivänä tietäväni. Jäljellä oli tunteikas olentolauma tuijottamassa sinertävää utua. Huh, ajattelin. Se pyyhki yli väkivalloin. Käteni vapisivat, korvani soivat. Vähitellen pelko lakkasi. Puristin kämmenillä poskiani. Ajattelin, että sen täytyi olla aivojen verenkiertohäiriö. Ajattelin olevani poikkeusyksilö. Jos sille yrittäisi antaa nimen, sen täytyisi olla taitoa olla tietämättä mitään.
xxx/ellauri252.html on line 273: Jeesus tuijotti tuijottamistaan, äännähtämättä, karvaton pikku kalu kovana. Rakastelun tahti kiihtyi, Gabriel pusersi Marian vielä suhteellisen kauniit rinnat molempiin käsinsä, ja nyt olivat Gabrielin sormet lujasti kinni Marian pakaroissa, kynnet raapivat niitä raidallisıxi ja nyt Gabriel nosti Mariaa takapuolesta ylös ja pudotti taas alas, pumppasi, nosti ja laski niin nopeasti, että se vaikutti melkein mahdottomalta ja sitten menten Gabriel irrotti toisen kätensä ja työnsi sladdin edestäpäin Marian jalkoväliin, minkä jälkeen muutaman perusteellisen piston perästä Maaria tuli ulisten ja Gabi ähkien. Rakas, sanoivat ne molemmat tempun päätteexi. Ezellasta kandaulismia. Siihen oli Handellakin taipumusta.
xxx/ellauri280.html on line 476: Mukana kisoissa oli myös myöhemmin filmitähtenä kuuluisaksi tullut Regina Linnanheimo. Missinä ei voinut olla enää maitokaupan myyjänä, koska jotkut asiakkaat tuijottivat vain kannuja, ja niin hän päätti palata kotiin Haminaan.
xxx/ellauri356.html on line 47: Mä tulin sulottoman naisartistin käteen Kaivopuistossa. Se oli aika noloa. Sinä päivänä Lauri tuijotti koko kävelymatkan alaspäin ja itki - hiekka rapisi boozien alla. Perillä hänet sidottiin heti kiinni.
18