Aamu tuli 4. kesäkuuta 1916, mikä oli traagista Austro-Unkarin joukoille.
ellauri322.html on line 314: Joseph Wrightin muotokuvat maisema-asetelmissa ovat meille tuttuja, hänen istujansa huokuvat terveyttä ja hehkua, pukeutuvat hienoihin ja täyteläisiin väreihin liittyviin vaatteisiin – materiaalit, jotka ovat hänen tyylinsä tunnusmerkki ja jotka viittaavat hänen istujiensa mukavuuteen ja vaurauteen. Tämä maalaus, ei kuitenkaan ole suoraviivainen muotokuva, vaan kohtaus kirjallisuudesta. Maria on surullinen hahmo Laurence Sternen teoksesta A Sentimental Journey (julkaistu 1768). Hän on menettänyt järkensä rakastajansa hylkäämisen jälkeen, ja maaseudulla vaeltaessaan Parson Yorick tapaa hänen matkallaan Ranskan halki. Akuutteja tunteita täynnä olevat romaanit ja runous olivat suosittuja 1700-luvun lopulla. Maalaessaan traagista sankaritarta Wright seurasi tätä nykyajan suuntausta, jossa melankoliset hahmot löytävät lohtua luonnosta.
ellauri345.html on line 416: Kun Ottilie kuolee anorektikkona, hän on romaanissa ilmaissut kuinka ruoka usein vastusti häntä myös onnellisempina aikoina. Ottilien olemassaolo, jota Gundolf kutsuu pyhäksi, ei ole niinkään pyhittämätön, koska hän olisi tehnyt rikoksen hajoavaa avioliittoa vastaan, vaan pikemminkin siksi, että hän on ulkonäöltään ja muuttuessaan kohtalokkaan väkivallan kohteena aina kuolema, tekemättä päätöksiä hänen elämänsä jatkuu. Tämä syytön, syytön asuminen kohtalon avaruudessa antaa hänelle ohikiitävissä katseissa jotain traagista.
ellauri345.html on line 418: Gundolf voi siis puhua "tämän teoksen patoksesta" "ei vähemmän traagisen ylevänä ja järkyttävänä kuin se, josta Sophoclean Oidipus tulee". Ennen häntä Francois-Poncet oli tehnyt jotain vastaavaa vanhentuneessa, paxuxi paisuneessa kirjassaan "affinites valinnaisista aineista". Ja silti tämä on virheellisin tuomio. Sillä sankarin traagisissa sanoissa päätöksen harjalle on kiivetty, jonka alla myytin syyllisyys ja viattomuus nielevät toisensa kuiluun. Velkaantumisen ja viattomuuden lisäksi tämä maailma perustuu hyvään ja pahaan, mikä on vain sankarin ulottuvilla, mutta ei koskaan arkalla tytöllä. Siksi on tyhjää puhetta ylistää heidän "traagista puhdistumistaan". Mikään ei voisi olla epätraagisempaa kuin tämä surullinen loppu.
ellauri398.html on line 657: Keski-Arabian heimot ennen islamin menestystä, ja Imru' al-Qaisin traagista
ellauri421.html on line 283: Dolmatovsky eli 79-vuotiaaksi. Ja hän olisi voinut elää pidempään, jos ei olisi tapahtunut traagista onnettomuutta. Runoilija poistui Kirjallisuuden instituutin rakennuksesta, kun auto ajoi hänen päälleen. Aluksi näytti siltä, että isku ei ollut voimakas. Runoilija ei muuttanut suunnitelmiaan - hän aikoi mennä dachaan. Dolmatovskin yli ajaneen auton kuljettaja vei runoilijan asemalle, jossa hän nousi junaan sen sijaan, että olisi mennyt lääkäriin. Jälleen hänen tavaramerkkinsä optimismi. Ja kevytmielisyyttä, jonka hän tunnisti itsestään. Ja hän sanoi, että ilman häntä hän ei luultavasti olisi kokenut kaikkea elämässään, mitä hänen piti kokea. Hän saapui dachaan. Ja pari päivää myöhemmin hän sairastui. Tätä jatkui vuoden. Vuonna 1994 Evgeniy Dolmatovsky kuoli jättäen jälkeensä yli 20 runokokoelmaa, muistojen ja laulujen kirjan, jotka nyt auttavat muita vaikeina aikoina.
xxx/ellauri044.html on line 1342: olevansa säälittävä häviäjä. Se on traagista,
xxx/ellauri103.html on line 131: – On kuitenkin surullista ja traagista, että kun halutaan suitsia ja tuhota vanhaa suvaitsemattomuutta, ahdistellaankin tätä uutta, parannettua suvaitsemattomuutta. Mäkin suvaizen tosi paljon tota suvaizemattomuutta, mutta rajansa kaikella.
xxx/ellauri103.html on line 134: – Toivon, että hän on oikeassa. Olisi traagista, jos nämä arvot ovat jotenkin vanhentuneet. Oikeus jumalanpilkkaajien kivittämiseen on kyllä vielä vanhempi. Soratötteröitä ja teräviä kiviä on autiomaat täynnä. Mullakin on niitä puutarhassa, niistä saa kivoja mosaiikkeja.
xxx/ellauri116.html on line 469: Kuolema korjasi valitettavasti pian myös Georgen rakastajattaret ja lehtolapsen. Mielenterveysongelmista kärsinyt Preston heittäytyi newyorkilaisen hotellin ikkunasta vuonna 1946. Evans, oletetun lehtolapsen Michael Canfieldin oletettu biologinen äiti, ei koskaan päässyt ylitse lapsen antamisesta adoptoitavaksi. Hän tappoi itsensä vuonna 1951. Ei traagista mutta valitettavaa.
xxx/ellauri121.html on line 234: ”Hän ei koskaan toipunut siitä. Isoisä oli juuri pitänyt juhlapuheita valkoisille, säveltänyt heille marssin, ja sitten valkoiset ampuivat hänet. Se oli valtava järkytys, eikä kukaan vaivautunut edes selittämään Almalle, mitä oli tapahtunut. Isoäidin päiväkirjamerkinnät tuolta ajalta ovat traagista luettavaa. Hän oli aivan pihalla.”
xxx/ellauri125.html on line 493: Pepun heroja on Hawthorne, Melville ja Thoreau. Aiheina avionrikkojat, homopetterit ja veronkiertäjät. Se on amerikkalaista individualismia. Peppua pelottaa kamalasti kuolema. Kaddishista se ei muuta ymmärrä kuin että taas on 1 juutalainen kuollut. Se on traagista, kuten Niklas sanoisi.
xxx/ellauri354.html on line 111: Ehkä Marquez on liian innostunut pippelistään. Hän on aivan liian hyvä luomaan tämän tyhjyyden tunteen ja tämän elämän joutomaan. Se ei todellakaan ole kaikki /se/ traagista. Se on vain niin surullista, etten voi kuvailla sitä.
xxx/ellauri417.html on line 153: Ompa traagista miten paljon luutarhassa on luurankoja. Onko kuoleminen ylipäänsä tarpeellista? Vizi Ookke Hookkan on huono filosofi ja vielä kehnompi darwinisti. Muhoilevan rovastin tarjoilema slavofiilihihhuli Vladimir Solovjovin lause1 on obscurum per obscurius. Siinäkin taas aimo antikommunisti. Syvällä ne suuret kalat kutevat. "Hän näki Venäjän kansan erityisen tehtävän." Miksi filosofi Vladimir Solovjov uskoi Venäjän yhdistävän koko ihmiskunnan? Koska Hän näki ihmiskunnan tulevaisuuden kaikkien kristittyjen yhdistämisessä, mikä lopettaisi sodat. Ja avainrooli tässä yhdistymisessä oli Venäjällä ja Venäjän kansalla keskeisimpänä periaatteena. Sisältä kaikki olemme 19-vuotiaita. Vad tull, kylmä ainakin oon selkeästi septuagenaari sisältä ja päältä.
24