Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on (oli) aforistinen kiteyttäjä. Se löytyy kaljupäisen Tontin plokista Unohdettuja runoilijoita.
ellauri032.html on line 39: Jean Calvin (alkujaan Cauvin; 10. heinäkuuta 1509 Noyon – 27. toukokuuta 1564 Geneve) oli ranskalaissyntyinen uskonpuhdistaja. Hän jatkoi Ulrich Zwinglin ] (1 January 1484 – 11 October 1531) reformoidun kirkon opillista perinnettä. Hän perusti kalvinismin, yhden protestanttisen kristinuskon oppisuunnista.
ellauri047.html on line 188: Wolfenbüttelissä hänestä tuli 7. toukokuuta 1770 kirjastonhoitaja prinssi Augustin kirjastoon (Herzog August Bibliothek). Siellä hän löysi Theophilus Presbyterin keskiaikaisen teoksen Schedula diversarum artium, josta hän julkaisi teoksen Vom Alter der Ölmalerey aus dem Theophilus Presbyter vuonna 1774
ellauri047.html on line 1018: Kaarle Laurentius (Kalle) Sorainen (sukunimi vuoteen 1936 Sandelin; 14. toukokuuta 1893 Pori – 14. marraskuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen opettaja, filosofi ja kirjallisuuden tutkija.
ellauri049.html on line 225: Kaarlo (Kalle) Sarkia (alkuperäiseltä nimeltään Kaarlo Teodor Sulin) (11. toukokuuta 1902 Kiikka – 16. marraskuuta 1945 Sysmä) oli suomalainen runoilija ja esteetikko. Hän suomensi ranskalaista runoutta. Hänestä on käytetty myös nimitystä ”suomalainen Apollo”.
Sysmän entisen pankin seinässä on Kaarlo Sarkian muistolaatta. Kai Kalle asui siellä ennenkuin siitä tuli pankki, ellei sitten ollut siellä velan panttina. Niklaxen eka tyttöystävä, juutalainen Hanna jätti Rauhixen pihalle muistolaatan ekoista känneistä.
Lahtarisika Hannu tajusi että sotilaspalvelija oli kuin nuorennettu uusintapainos Antero Rokasta, rammasta kulkurista joka 1940-luvun alussa kylvi kauhua itärajalla. Rintamalla oli tapahtunut 2 hyvin raakaa sexuaalirikosta. Miesten antamat tuntomerkit sopivat täydellisesti Rokkaan. Ylen sankea priha. Juanikas virtaheponen ei pidä Väpistä, se on huomattu jo ennenkin. No aika paskahan se olikin miehexeen. Sekin oli.
25.10.2015 Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli suomalainen maanviljelijä, joka oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antero Rokan esikuva. Tämä käy ilmi Väinö Linnan Pylkkäälle lähettämästä kirjeestä. (Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955)
Viljam Pylkäs sai elää pitkän elämän. Hänet siunattiin haudan lepoon helmikuussa 1999 kunnioitettuna sotaveteraanina. Siitä tilanteesta ei Valkjärveltä kotoisin oleva suppliikkimies enää osannut luistella ulos. Juanikas virtaheponen ei pidä itäsuomalaisista. Väpi oli kyllä hämäläinen, Urjalan poikia, sankarien syntysijoilta. Jostain syystä Pylkästä ei mainita Quoran suurten suomalaisten badassien listalla. Siellä on Lauri Törni, se yx leukapuoli tarkkampuja, Mannerheim ja Lalli. Lälli kooros puuttuu myös. Er. epm.
Teuvo Pakkala (alun perin Teodor Oskar Johaninpoika Frosterus, 9. huhtikuuta 1862 Oulu – 7. toukokuuta 1925 Kuopio) oli suomalainen kirjailija. Pakkala lasketaan 1880–1890-lukujen realisteihin, ja häntä on usein nimitetty myös naturalistiksi. Nimen helposti sekottaa Toivo Pekkaseen, tohon sinimustaa hurmiota kokeneeseen lakkorikkuriin. Mutta kyseessä on vallan eri kaveri. Oliko se sukua isot kannunsa poisleikanneelle Janinalle? Tokkopa, Janina Päivänsäde oli Frostell, nyttemmin small Fry.
ellauri071.html on line 420: Arthur Edward Waite (2. lokakuuta 1857 — 19. toukokuuta 1942) oli okkultisti ja yksi Rider-Waite-Tarot-korttien kehittäjistä. Erehdyttävästi Wilho Pylkkäsen näköinen nuorena. Ne onkin melkein ikätovereja.
ellauri092.html on line 449: Kaarle Leopold Krohn (10. toukokuuta 1863 Helsinki – 19. heinäkuuta 1933 Sammatti) oli suomalainen kielitieteilijä, kansanrunouden tutkija ja Helsingin yliopiston suomalaisen ja vertailevan kansanrunoustutkimuksen professori.
ellauri093.html on line 148: "Watchman" Nee (kiin. 倪柝聲, 4. marraskuuta 1903 Shantou, Kiina – 30. toukokuuta 1972 Anhuin provinssi, Kiinan kansantasavalta) oli kiinalainen kristitty julistaja ja kirjailija. Hänet pidätettiin vuonna 1952, ja hän eli loppuelämänsä vankilassa. Se oli köyhä ritari joka sanoi Nii.
ellauri093.html on line 163: Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. (Ilmeisesti 20v kakku siis. ) Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen lähestyä Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsoen kurjuudessa ja nöyryytettynä, syöden Maon pyllynreikiä. Taivaassa tilipussi kasvoi sitä paremmin. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty kristillisiä hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972 ihan kuin minkä tahansa tavallisen vinkuintiaanipakanan.
ellauri102.html on line 404: Naomi Klein (s. 8. toukokuuta 1970 Montreal, Kanada) on kanadalainen toimittaja, kirjailija, professori ja aktivisti. Hänet tunnetaan erityisesti globalisaatiota ja kapitalismia arvostelevista teoksistaan No Logo (2000), Tuhokapitalismin nousu (2007) ja Tämä muuttaa kaiken (2014). Klein on vuodesta 2018 viestinnän, kulttuurin, feminismin ja fennistiikan tutkimuksen professori Rutgersin yliopistossa. Siellä se jatkaa Auli Hakulisen numeron 42 saappaissa.
ellauri105.html on line 511: Unknown 4. toukokuuta 2021 klo 16.40 Mefodi oli meillä Merikadulla useaan kertaan. Matkoilla Müncheniin ja muualle Saksaan tuolloin 1968 aikoihin, aina vuodesta 1965, jolloin ystävystyi perheemme kanssa. Vastaa
ellauri109.html on line 238: Into Kalervo Auer (16. lokakuuta 1890 Viipuri – 6. toukokuuta 1948 Tampere) oli suomalainen aktivisti, jääkärivärväri ja Špalernajaan vangittu ”kalterijääkäri”
Hengen aatelia koko pullukka.
ellauri109.html on line 243: Into Auer kuoli Tampereen yleisessä sairaalassa 6. toukokuuta 1948. Hautapaikka Kalevankankaalla jäi merkitsemättä, koska yksin ja tukijoitta jääneen miehen hautakivelle ei löytynyt maksajaa.
ellauri109.html on line 671: John Dryden (19. elokuuta 1631 – 12. toukokuuta 1700) oli aikansa johtava hahmo englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän työskenteli näytelmäkirjailijana, runoilijana, kääntäjänä ja kirjallisuuskriitikkona. Andrew Chesterman piti sitä kääntäjien suojeluspyhimyxenä.
ellauri110.html on line 1005: Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maailma on sana, josta hänet parhaiten tunnetaan.
ellauri112.html on line 405: Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (3. toukokuuta 1469 – 21. kesäkuuta 1527) oli firenzeläinen renessanssin ajan filosofi ja valtiomies.
ellauri115.html on line 312: Ralliautoilija ja europarlamentaarikko Ari Vatanen herätti huomiota ilmastonmuutosta koskevilla lausunnoillaan. Hän sanoi 23. toukokuuta 2009, että ihmisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta. 27. toukokuuta hän julkaisi verkkosivuillaan oikaisun, jossa hän totesi muun muassa, että ”olemme joka tapauksessa menossa kohti lämpökuolemaa, joskin viipeellä”. Kesäkuussa 2009 kokoomuksen pitkäaikainen poliitikko ja kansanedustaja Ben Zyskowicz arvosteli Vatasta toukokuussa esitettyjen ilmastonäkemysten johdosta ja väitti, että näkemykset veivät puolueelta ääniä tuolloin pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa.
ellauri115.html on line 484: Samuel Clarke (11. lokakuuta 1675 – 17. toukokuuta 1729) oli englantilainen filosofi. Hän vaikutti teologian, matematiikan, metafysiikan ja filologian aloilla. Ei ihmekään että Rousseau ryömi sen viitan alle lällättämään Voltairelle.
ellauri118.html on line 446: Boris Leonidovitš Pasternak (ven. Борис Леонидович Пастернак: 10. helmikuuta (J: 29. tammikuuta) 1890 Moskova – 30. toukokuuta 1960 Peredelkino) oli merkittävä venäjänjuutalainen runoilija ja kirjailija. Boris Pasternak tunnetaan Venäjällä ennen kaikkea juhlittuna runoilijana. Hän on yksi neljästä Stalinin ajan johtavasta runoilijasta, muiden ollessa Anna Ahmatova, Marina Tsvetajeva ja Osip Mandelstam.
ellauri118.html on line 795: Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi.
ellauri131.html on line 63: Peep Koort (28. toukokuuta 1920 Tartto – 2. kesäkuuta 1977 Tallinna) oli virolaissyntyinen kasvatustieteilijä ja agronomi. Hän toimi Uppsalassa ILU-instituutin johtajana 1961–1970 ja Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professorina 1964–1977. Hän julkaisi oppikirjoja muun muassa Kasvatus ja suunnittelu (Gaudeamus, 1973). Hänen isänsä oli taiteilija Jaan Koort.
ellauri131.html on line 750: Noel Thomas David Gallagher (s. 29. toukokuuta 1967 Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, joka tunnetaan erityisesti urastaan rock-yhtye Oasiksen kitaristina, musiikillisena johtajana ja lauluntekijänä. 1980-luvulla Gallagher työskenteli pätkätyöläisenä rakennusalalla ja Inspiral Carpets -yhtyeen roudarina. Palattuaan Manchesteriin vuonna 1991 hän liittyi kitaristiksi Oasikseen, jossa hänen veljensä Liam Gallagher oli laulajana.
ellauri131.html on line 758: Steven Patrick Morrissey, s. 22. toukokuuta 1959 Davyhulme, Lancashire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen laulaja ja sanoittaja. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla brittiläisen vaihtoehtorockyhtyeen The Smithsin sanoittajana ja laulajana. Yhtyeen hajottua vuonna 1987 hän siirtyi soolouralle. Tältäkään hepulta tai noilta sepiltä en ole kuullut yhtään viisua.
ellauri133.html on line 273: Se: Toinen luku (engl. It: Chapter Two) on vuonna 2019 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen kauhuelokuva, jonka on ohjannut Andy Muschietti ja käsikirjoittanut Gary Dauberman. Elokuva on jatko-osa vuoden 2017 elokuvalle Se. Molemmat osat perustuvat Stephen Kingin romaaniin Se vuodelta 1986. Elokuva sijoittuu 27 vuotta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen vuoteen 2016. Bill Skarsgård palaa Pennywisen rooliin. Elokuvan ensimmäinen traileri julkaistiin 9. toukokuuta 2019.
ellauri141.html on line 638: Hilda Helena Huntuvuori, vuoteen 1906 Hollmén (8. toukokuuta 1887 Laitila[1] – 17. kesäkuuta 1968 Toijala[2]) oli suomalainen opettaja ja kirjailija.
ellauri142.html on line 613: Helena Petrovna Blavatsky o.s. (von) Hahn (ven. Елена Петровна Ган, Jelena Petrovna Gan), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) – 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Blavatsky oli karismaattinen johtaja ja kiistelty hahmo. Hänellä oli suuri vaikutus itämaisen esoteerisuuden leviämisessä länsimaissa.
ellauri142.html on line 1020: Alphonse Louis Constant, (8. helmikuuta 1810 – 31. toukokuuta 1875) oli ranskalainen okkultisti ja maagikko. Nimi ”Eliphas Lévi”, jolla hän kirjoitti kirjansa, oli hänen yrityksensä kääntää etunimensä Alphonse ja Louis hepreankielisiksi. Lévi oli pariisilaisen suutarin poika. Hän kävi pappisseminaareissa ja alkoi opiskella katolisen papin virkaa varten. Samaan aikaan hän kuitenkin rakastui ja lopetti opintonsa ilman pappisvihkimystä. Hän kirjoitti lukuisia lyhyitä uskonnollisia teoksia: Des Moeurs et des Doctrines du Rationalisme en France ('rationalismin moraalisista tavoista ja opeista Ranskassa', 1839) oli vastavalistuksen kulttuurillinen lentolehtinen. La Mère de Dieu ('Jumalan äiti', 1844) johti kahteen lyhyeen vankilatuomioon. Se seurasi kahta radikaalia lentolehtistä L'Evangile du Peuple ('Ihmisten evankeliumi', 1840), ja Le Testament de la Liberté ('Vapauden testamentti'), jotka julkaistiin vallankumouksen vuonna 1848. Lévi oli lyhyen aikaa naimisissa kirjailija Claude Vignonin kanssa. Alphonse oli kalju partapozo.
ellauri144.html on line 224: José Julián Martí Pérez (28. tammikuuta 1853, Havanna, Kuuba – 19. toukokuuta 1895, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, kansallissankari ja maan itsenäisyystaistelun henkinen johtohahmo. Kuubassa häntä pidetään maan yhtenäisyyden symbolina, ja häneen viitataan nimellä El Apostol de la Independencia Cubana (suom. Kuuban itsenäisyyden apostoli).
ellauri144.html on line 284: José Martí yritti myös kahdesti johtaa Tampassa ja Miamissa asuvista kuubalaispakolaisista muodostamansa armeijakunnat Kuubaan. Ensimmäinen yritys epäonnistui. Toisella yrittämällä he pääsivät maihin, mutta saivat välittömästi taistelukosketuksen espanjalaisiin joukkoihin. Taistelusta käytetään nimeä Dos Riosin taistelu (Batalla de Dos Rios), ja sen katsotaan olevan yksi merkittävimmistä käännekohdista maan itsenäisyystaistelun kulussa. José Martí haavoittui taistelussa vakavasti ja menehtyi saamiinsa vammoihin 19. toukokuuta 1895.
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri160.html on line 321: Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on aforistinen kiteyttäjä. (Valitut runot, Pekka Parkkinen - Kihniön Kukka ja Kirja Oy)
ellauri163.html on line 632: Pantalaimon on Lyran demoni. Kuten kaikki lasten pahat henget, hän vaihtaa muotoa olennosta toiseen usein. Kun Lyra saavuttaa murrosiän, hän ottaa mäntynäädän pysyvän muodon sekä hajun. Pantalaimon ja Lyra seuraavat isäänsä lordi Asrielia, kun hän matkustaa äskettäin löydettyyn Cittagazzen maailmaan, jossa Lyra tapaa Willin. Pyhä Panteleimon eli Panteleimon Parantaja (m.kreik. Παντελεήμων, Panteleēmōn, kreik. Παντελεήμων, Panteleímon), myös Pantalone, oli kristitty marttyyri ja pyhimys, joka sai surmansa Diocletianuksen vainoissa vuonna 305. Pantalone syntyi Nikomedeiassa noin vuonna 275. Hänen vanhempansa olivat rikas senaattori Eustorgios ja tämän kristitty vaimo Eubulia. Hänestä tuli menestyksekäs lääkäri, jota itse keisari Galerius halusi omaksi lääkärikseen. Pyhä Hermolaos käännytti Pantaleimonin kristityksi, ja parannettuaan ihmeellisesti sokean miehen, Pantaleimon käännytti puolestaan isänsä. Tämä kuoli pian sen jälkeen, ja jätti Pantalonelle suuren omaisuuden. Tämä vapautti orjansa ja jakoi omaisuutensa köyhille, ja paransi ihmisiä ottamatta maksua. Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on entinen Oulun metropoliitta. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013.
ellauri164.html on line 300: Jeanne d’Arc [ʒan daʁk] eli ”Orléansin neitsyt” (La Pucelle d’Orléans) (6. tammikuuta 1412 Domrémy, Ranskan kuningaskunta – 30. toukokuuta 1431 Rouen, Ranskan kuningaskunta) on Ranskan kansallissankari ja katolisen kirkon pyhimys. Jeanne tuli kuuluisaksi uskonnollisista näyistään, joissa häntä kehotettiin pelastamaan Ranska. Vuonna 1429 hän johti ranskalaissotilaita Orléansin taistelussa ja osallistui kuningas Kaarle VII:n kruunaukseen Reimsissä. Myöhemmin englantilaiset tuomitsivat hänet noituudesta ja polttivat hänet roviolla.
ellauri164.html on line 319: Jeanne d’Arc poltettiin roviolla kerettiläisenä 30. toukokuuta vuonna 1431 oikeasti tästä housujutusta ja ehkä vähän siksikin, että hän piti Jumalaa paavia korkeampana auktoriteettina. Haiskahtaa protestantismilta.
ellauri184.html on line 486: Glasgow’ssa Skotlannissa 12. toukokuuta 1887 syntynyt Roope Ankka loi käytännössä yksin erään historian suurimmista finanssi-imperiumeista. Aiemmin mahtavan, mutta 1700-luvulla pahasti köyhtyneen MacAnkan suvun viimeinen miespuolinen vesa lähti nuorena Amerikkaan ja päätyi Klondikeen ja Alaskaan, missä rikastui kullankaivajana ja loi perustan myöhemmille liiketoimilleen. Ankka tunnettiin seudulla pelättynä hahmona, joka oli armoton muita valtauksenanastajia kohtaan.
ellauri198.html on line 232: Ei kylä ollut tämä! Delmore oli muistaaxeni Salen Humboldtin lahjan esikuva, suuri runoilijalupaus josta Sale sittemmin ajoi oikealta ohize tyytyväisenä terävä kyynärpää avoauton ikkunasta ulkona. Delmore muisteli ehkä Memorial Day Massacrea holokaustia odotellessa. Kaatuneiden muistopäiväpäivän verilöylyssä vuonna 1937 Chicagon poliisilaitos ampui kymmeniä aseettomia mielenosoittajia ja kaatoi niistä 10 Chicagossa 30. toukokuuta 1937. Tapaus tapahtui Little Steel -iskun aikana Yhdysvalloissa. Tästä vähäpätöisenä pidetystä eventistä on artikkeli Uikipediassa vain usaxi ja venäjäxi.
ellauri206.html on line 152: Hänelle tehtiin teeveekazojien kustannuxella hoitoa Kuwaitissa ja myöhemmin Lontoossa, jossa hänelle varustettiin robottiproteesit, jotka Kuwaitin hallitus maksoi. Hän ei enää käytä käsiä, koska hän piti niitä liian painavina ja raskaina, vaikka käyttikin keinotekoisia aseita koulun aikana, jotta hän ei kiinnittäisi huomiota itseensä. Hän osallistui Hall Schoolin Wimbledoniin. Limbless Association (LA) perusti rahaston Irakin konfliktin amputoitujen auttamiseksi. Vuonna 2004 Ali Abbas Storyn kirjoitti Alista Jane Warren ja julkaisi Harper Collins. Hänet esitettiin 60 Minutes -ohjelmassa 13. toukokuuta 2007. Hänet esiteltiin Time - lehden syyskuun 2011 numerossa. Todnäk myös Kalutuissa Paloissa.
ellauri206.html on line 220: Muriseva Vanessa Blue on musta yhdysvaltalainen pornografinen näyttelijä ja ohjaaja. Hänet otettiin mukaan AVN: n Hall of Fameen vuonna 2013. Syntyi: 27. toukokuuta 1974 (ikä 48 vuotta), Long Beach, Kalifornia, Yhdysvallat. vanessablue.com
on lakannut toimimasta. Sic transit gloria semimundi. Viiskymppisillä pilluilla ei ole enää kysyntää.
ellauri206.html on line 267: Gérard de Nerval (oik.Gérard Labrunie; 22. toukokuuta 1808 Pariisi, Ranska - 26. tammikuuta 1855 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja toimittaja. Nerval kuului Théophile Gautier'n ystäviin, ja hän liikkui 1830-luvulta alkaen romantikkojen piirissä. Nerval esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Ei ihmekään että heput ignoreerasi. Théophile Gautier rappellera dans La Presse du 30 janvier 1853 les mots de Goethe écrits au jeune traducteur : "je ne me suis jamais si bien compris qu'en vous lisant". Nervalin haudalla seisoo Obelix.
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri210.html on line 1456: Charles Perrault (12. tammikuuta 1628 Pariisi, Ranska – 16. toukokuuta 1703 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1697 julkaisemastaan satukokoelmasta Hanhiemon tarinoita (ransk. Les Contes de ma mère l'Oye). Varsinaiselta ammatiltaan Perrault oli asianajaja, ja hän toimi myös julkisten rakennusten tarkastajana. Hänen oikea nimensä oli Jaakko Parantainen. Les oies marchent dans la cour. Pas les oeufs, zihihihihi. Perrault oli varakas porvari, kuinkas muuten.
ellauri216.html on line 461: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella 12. toukokuuta 2001, ensimmäistä kertaa vuoden 1928 jälkeen, "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen kuva toimitettiin Moskovaan Vapahtajan Kristuksen katedraaliin lokakuussa samana vuonna uskovien palvontaa varten ikoni siirrettiin Jekaterinburgiin. Vuonna 2002 "Fedorovskaya"-kuvake tavattiin Arkangelin ja Pietarin hiippakunnissa. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella vuonna 2003 ihmekuva toimitettiin jälleen Moskovaan, missä sitä säilytettiin Pyhän Danilovin luostarin Kolminaisuuden katedraalissa.
ellauri216.html on line 499: Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on suomalainen ortodoksinen piispa ja kirjailija. Hän on entinen Oulun metropoliitti. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013 heti kun pääsi.
ellauri216.html on line 522: Patriarkka Nikon (7. toukokuuta 1605 – 17. elokuuta 1681) oli paha mies joka sotki koko ortodoxian. Nikon pyrki uudistamaan jumalanpalveluxen tekstejä ja poistamaan muotiin tulleita länsimaalaistyylisiä kuvakkeita. Hän muutti myös jumalanpalveluxen marssijärjestystä. Ensin Esa sitten Tero, eikä toisinpäin. Vaikka muutokset olivat ulkoisia, ne kohtasivat suurta vastustusta. Lukutaidottomat papit protestoivat, kun heidän olisi pitänyt opetella uuden käsikirjan mukaiset tekstit. Vanhan jumalanpalvelusjärjestyksen puolustajia kutsutaan vanhauskoisiksi. Tsaarin ollessa sotarintamalla Puolassa vuonna 1657 hän nimitti Nikonin sijaisekseen. Nikon oli valtansa huipulla. Hän kohtasi voimakasta vastustusta, joka liittyi enemmän maallisen ja hengellisen vallan valtataisteluun kuin uudistusten sisältöön. Tsaari Aleksein palattua Puolasta johdon välit viilenivät. Nikon erosi virastaan ja ilmoitti vetäytyvänsä luostariin vapaaxi kirjailijaxi.
ellauri216.html on line 1054: 1700-luvun alussa Pietari I aloitti taistelun pääsystä Itämerelle ja Venäjän laajentumisesta luoteeseen. Vuonna 1702 (11. lokakuuta ( 22 )) Venäjä valloitti Noteburgin linnoituksen (nimettiin uudelleen Shlisselburgiksi ) ja keväällä 1703 Nevan suulla sijaitsevan Nienschanzin linnoituksen. Täällä 16. (27.) toukokuuta 1703 aloitettiin Pietarin rakentaminen. ja Venäjän laivaston tukikohta, Kronshlotin linnoitus (myöhemmin Kronstadt ) sijaitsi Kotlinin saarella. Sotakampanjan aikana 1710 Venäjän armeija onnistui valloittamaan Viipurin. Samaan aikaan tsuhnien Ingermanlandin maakunnan pohjalle syntyi ikivanha venäläinen Pietarin lääni.
ellauri216.html on line 1087: Vuonna 1930 luostarissa oli 300 veljeä ja 100 työläistä ja palkkatyöläistä. Munkit söivät niukasti, kuten seuraa 13. toukokuuta 1930 päivätystä vanhempien veljien kokouksen pöytäkirjasta: "Luostarin veljet syövät yksinomaan kasvisruokaa, kalaa... he saavat palan leipää vain juhlapäivinä... he syövät kasviöljyä... Rajallisilla varoilla luostari yrittää säästää kaikessa... Tämän lisäksi... ruokkii köyhiä pyhiinvaeltajia ja muita ilmaiseksi, mikä ei maksa [yhdessä] kymmeniä tuhansia markkoja... tekee yksityisiä lahjoituksia eikä tästä eteenpäin kieltäydy auttamasta niin paljon kuin mahdollista".
ellauri217.html on line 290: Heinz G. Konsalik, oikealta nimeltään Heinz Günther, (s. 28. toukokuuta 1921 Köln, Saksa – 2. lokakuuta 1999 Salzburg, Itävalta) oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi noin 160 romaania, joita on myyty maailmanlaajuisesti ainakin 83 miljoonaa kappaletta.
ellauri238.html on line 229: Sarah, alun perin Ingrid Hella Irmelinde Kirsch, o.s. Bernstein (16. huhtikuuta 1935 Limlinggrode, Harz, Saksa – 5. toukokuuta 2013 Schleswig-Holstein, Saksa) oli harppisaksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan lähinnä tuotteliaana runoilijana, mutta hän julkaisi myös proosaa ja käännöskirjallisuutta. Teosten joukossa oli lastenkirjallisuuttakin. Kirsch loikkasi länteen 1977. Hän muutti nimensa muotoon Sarah vastalauseena juutalaisvastaisuudelle, eli siis se oli jutku, ja sillä oli selässä ainakin 40 mustaa luomea (Pentti oli laskenut ja raportoi niistä kotona Tulla-Liinalle. WTF.)
ellauri238.html on line 701: Untola vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa Helsingistä laivalla Suomenlinnaan teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan kompastuneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanoivat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen. Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila – legenda jo eläessään on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus:
ellauri238.html on line 703: »Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli 'pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin'. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö rva Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.»
ellauri242.html on line 184: Toukokuussa 1942 tappion jälkeen "Hunting for Bustards" (sax. Trappenjagd) -operaatiossa Kerchiä puolustavat Krimin rintaman yksiköt oli pakko evakuoida Tamanin niemimaalle. Evakuoinnin käsiteltyä 51. armeijan ryhmää johti Krimin rintaman päämajan sotilaskoulutusosaston päällikkö eversti Pavlo Yagunov . 14. toukokuutahänet nimitetään tähän tehtävään ja hän alkaa samana päivänä muodostaa erillisiä pataljooneja ja iskuryhmiä reservin henkilöstöstä. Näihin yksiköihin kuuluivat reservin komentajat ja sotilashenkilöstö, 1. rintaman reservirykmentin henkilökunta, useita satoja sotakoulujen kadetteja, NKVD:n 276. kiväärirykmentin taistelijat ja komentajat, 95. rajarykmentti - ensimmäinen ja toinen pataljoona ottivat vastaan asemat pohjoiseen. Myös peitto-osastoissa oli sotilaita eri yksiköistä ja rintaman yksiköistä, joita 13.5. alkoi esiintyä louhoksissa. Iltapäivällä 14. toukokuuta peitto-osastolla oli yli 4 000 henkilöä, yksityiset yritykset olivat puhtaasti komentajien. Nuori luutnantti S.S. Shaidurov kirjoitti muistelmissaan, että reservin komentohenkilökunta oli lähes täysin aseeton. Kaupungista lähteneiden sotilaiden ja Kerchin asukkaiden kustannuksella peittoryhmä kasvoi useisiin tuhansiin, Suuriin katakombeihin piiloutui vainottuja kristittyjä yli 10 000 ja pienissä kyykki noin 3 000. Katakombivaruskuntia johtivat Jagunov ja M. G. Povazhny.
ellauri242.html on line 186: Jagunovin osasto otti ensimmäisen taistelun 14. toukokuuta lähellä Kydirlezin kylää - saksalaiset joukot menivät nopeasti Adzhi-Mushkaihin ohittaen naureskellen hajallaan olevat neuvostojoukot, jotka olivat vetäytymässä asemistaan Bagerovosta; puolustusyksikkö, jossa oli osia 157. jalkaväkidivisioonasta, onnistui pysäyttämään ja työntämään takaisin Saksan joukot tuhoten kokonaista 3 panssarivaunua.
ellauri242.html on line 188: Päivän päätteeksi 17. toukokuuta saksalaiset joukot miehittivät Majakkien ja Žukovkan siirtokuntia ja 18. päivän yönä he yrittivät murtautua puolustuksen läpi lähellä Voikovin mukaan nimettyä laitosta. Tämän jälkeen Adzhim-Ushkai piiritettiin kokonaan.
ellauri242.html on line 190: Neuvostoliiton suojayksiköt pitivät 18.- 19. toukokuuta kapeaa rantakaistaletta lähellä Yenikalea, josta viimeinen kuorma-autokuljetus hävittäjineen lähti 20. päivänä. Samaan aikaan Yagunovin yksikön ansiosta noin 120 000 ihmistä evakuoitiin; suojahävittäjät käskettiin pitämään asemat "erityiskäskyihin asti", joita he eivät koskaan saaneet.
ellauri242.html on line 192: Toukokuun 19. päivänä osa everstiluutnantti G. M. Burminin komennossa olevaa armeijaa – 600–2000 ihmistä – murtautui kivitehtaalle Voikovin mukaan nimetystä tehtaasta. Pienemmät yksiköt samasta suunnasta taistelivat 22. toukokuuta asti.
ellauri243.html on line 86: Tarantino kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen vuonna 1998, mutta kamppailtuaan lopetuksen kanssa, hän päätti lykätä kuvauksia ja ohjata kaksiosaisen elokuvan Kill Bill. Ohjattuaan elokuvan Grindhouse: Death Proof (2007), Tarantino jatkoi Kunnottomien paskiaisten työstämistä. Elokuvan kuvaukset alkoivat lokakuussa 2008, ja se kuvattiin Saksassa ja Ranskassa 75 miljoonan dollarin budjetilla. Kunnottomat paskiaset sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 20. toukokuuta 2009. Se ilmestyi elokuvateattereihin elo–syyskuussa 2009 Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
ellauri244.html on line 73: Harri Erkki William Sirola (28. toukokuuta 1958 Helsinki – 16. elokuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.
ellauri244.html on line 103: Anja Kyllikki Kauranen - kirjailija-terapeuttinimi Anja Snellman - s. 23. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja yleis- sekä seksuaaliterapeutti. Anja Kauranen syntyi ja kasvoi Helsingin Kalliossa. Hän kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa. Vuosina 1973–1981 Anja Kauranen opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa englantilaista filologiaa, soveltavaa psykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1977 ja filosofian maisteriksi 2017 44 vuoden tiukan opiskelun päätteexi.
ellauri246.html on line 60: Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi ihailijakirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.
ellauri246.html on line 86: Erik Lindegren (5. elokuuta 1910 Luulaja – 31. toukokuuta 1968 Tukholma) oli ruotsalainen kirjailija ja kääntäjä.
ellauri246.html on line 189: Joseph Brodsky (alun perin Iosif Aleksandrovitš Brodski, ven. Иосиф Александрович Бродский, 24. toukokuuta 1940 Leningrad, Neuvostoliitto – 28. tammikuuta 1996 New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen runoilija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1987. Selvä pysähtyneisyyden ajan poliittinen broileri. Kaikki njeuvostoliittolaiset dynypalkitut ovat pokanneet länkkäreille ja pyllistäneet kotimaahansa, paizi Solohov, joka pyllisti vasta vähän lopuxi. Se ei ole sattumaa, se on ukkotemian huolellisen propagandatyön tulosta.
ellauri246.html on line 347: Mielenkiintoisia tosiasioita Brodskin biografiasta, runoilijan henkilökohtaisesta elämästä esitetään edelleen huomioita. Äskettäin päätti talvisodan Suomen kansa, alle kuukausi oli Ranskan tappioon. Tällaisessa pienessä, häiritsevässä asennossa 24. toukokuuta 1940 Leningradin valokuvaajan perheessä ja kirjanpitäjän hän syntyi pojaksi. Hieman yli vuosi ennen suuren isänmaallisen sodan alkua. Siinä hän oli koko elämänsä lapsuuden, jonka se riistää häneltä. Tukholman kirjeessä Yakov Gordin selitti paikallisen tilanteen Schorasin ja syntien kanssa heidän lapsuudensa perusteella, mutta päinvastoin. (No en minäkään tosta mitään ymmärrä.)
ellauri246.html on line 568: Iosip Alexandrovich syntyi 24. toukokuuta 1940 Leningradissa. Hän syntyi juutalaisessa perheessä, isä Alexander Ivanovich Brodsky - sotilasvalokuva, äiti Maria Moiseevna Volpert - kirjanpitäjä. Tulevan runoilun lapsuus oli sodassa, hänen isänsä tuolloin taisi palvella Japanissa, Joseph ja äiti evakuoitiin Cherepovetsille. Lapsuuden jälkeen koulun ikä, kun runoilija puhui eri haastatteluissa, hän jo oli kokenut painostusta muilta kansalaisuudestaan, mutta hän ei koskaan kieltäytynyt siitä, että hän oli juutalainen.
ellauri248.html on line 204: Salomén äiti vei 21-vuotiaan tyttärensä Roomaan. Siellä Salomé tutustui kirjailija Paul Réehen, jonka kanssa hän aloitti suhteen. Muutaman kuukauden kuluttua, 13. toukokuuta 1882, Réen ystävä Friedrich Nietzsche liittyi heihin. Kolmikko eli ja matkusti tiiviisti yhdessä, kunnes Nietzsche irtautui kolmikosta.
ellauri249.html on line 351: Vuonna 1959 Hruštšov vieraili ensimmäisenä neuvostojohtajana Yhdysvalloissa. Liennytyksen kuitenkin päätti Gary Powersin ohjaaman U-2-vakoilukoneen alasampuminen 1. toukokuuta 1960 Neuvostoliiton yllä. Pariisin kokouksen aikana 16. toukokuuta 1960 Hruštšov vaati Eisenhowerilta anteeksipyyntöä U-2-vakoilulennoista Neuvostoliiton yllä. Anteexipyyntöä ei kuulunut. Tapaus päätti konferenssin.
ellauri254.html on line 140: Veniamin Aleksandrovitš Kaverin (ven. Вениами́н Алекса́ндрович Каве́рин, oikea sukunimi Zilber, Зи́льбер; 19. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1902 Pihkova – 2. toukokuuta 1989 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija. Veniamin Kaverin syntyi sotilasmuusikon perheeseen. Hän opiskeli Pihkovan kymnaasissa, suoritti keskikoulun loppuun Moskovassa ja pääsi vuonna 1919 Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 1920 Kaverin muutti Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan Pietarin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä Itämaisten kielten instituutin arabian kielen osastossa.
ellauri254.html on line 604: Claude-Henri de Rouvroy, Saint-Simonin kreivi (17. lokakuuta 1760 Pariisi – 19. toukokuuta 1825 Pariisi) oli ranskalainen taloustieteilijä ja filosofi, jota pidetään ranskalaisen sosialismin perustajana. Saint-Simonin mukaan historia on jatkuva prosessi, jossa jokainen aikakausi lopulta muodostuu kehityksen jarruksi, josta on siirryttävä seuraavaan aikakauteen. Kehityksen välttämättömyyden syy on ilmiöiden sisältämissä ristiriidoissa. On suuntauduttava kohti parempaa tulevaisuutta.
ellauri254.html on line 665: Maastakarkotuksen jälkeen Trotski eli maanpaossa aluksi turkkilaisella Prinkipon saarella lähellä Istanbulia, sillä kaupungissa asui paljon valkoisia venäläisiä, jotka eivät suhtautuneet vallankumouksen syrjäytettyyn johtohahmoon suopeasti. 18. helmikuuta 1929 Trotski anoi poliittista turvapaikkaa Ranskasta ja Saksasta. Hänen Turkista saamansa oleskelulupa umpeutui 1. toukokuuta 1929.
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri258.html on line 299: Giovannino (Giovanni) Oliviero Giuseppe Guareschi (1. toukokuuta 1908 Fontanelle di Roccabianca, Italia – 22. heinäkuuta 1968 Cervia, Italia) syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Fontanelle di Roccabiancassa lähellä Parmaa. Hänen isänsä Primo Augusto Guareschi myi polkupyöriä ja maatalouskoneita, äiti Lina Maghenzani oli kansakoulun opettaja. Perheen muutettua Parmaan 1914 perheen isä yritti huonolla menestyksellä uutta alaa kiinteistönvälittäjänä ja teki lopulta 1925 konkurssin, mitä seurasi vuosikymmenen kestänyt oikeusprosessi. Perheen jouduttua talousahdinkoon Giovanninolla oli vaikeuksia viedä lukion käyntiä päätökseen. Koulun jälkeen Guareschi oikoluki ja toimitti fasistilehtiä. Hänen mukanaan muutti Milanoon kenkäkaupan myyjä Ennia Pallini, jonka kanssa hän avioitui 1940. Ehti viettää eri syistä useita vuosia vankilassa Saxassa ja saapasmaassa ennenkuin kuoli sydäriin täytettyään 60.
ellauri262.html on line 631: Ensiesitys Suomessa 14. toukokuuta 2006
ellauri263.html on line 503: Jelena Petrovna Blavatskaja (Gan)), Еле́на Петро́вна Блава́тская (Ган), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) - 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli naisseikkailija, spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Jelena oli itätyttö nykyisestä Ukraiinasta.
ellauri263.html on line 575: Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Ennen kuin asiaa oli päästy käsittelemään, The Sunin lakimiehet myönsivät, etteivät pysty todistamaan moraalittomuussyytettä, johon kanne perustui. Keväällä 1891 Lontooseen levisi influenssaedipemia. Blavatsky sai myös tartunnan, ja hän kärsi useita päiviä kovasta kuumeesta. Keskipäivällä, 8. toukokuuta Helena Blavatsky kuoli Avenue Road 19.ssä kolmen läheisen oppilaansa läsnä ollessa. Hänen kuolemansa päätti myös kesken olleen oikeuskanteen. The Sun julkaisi Blavatskyn kuoleman johdosta W. Q. Judgen artikkelin hänen elämästään ja ilmoitti, että heitä oli johdettu harhaan tohtori Couesin taholta.
ellauri263.html on line 577: Blavatskyn ruumis tuhkattiin Wokingissa Etelä-Englannissa 11. toukokuuta 1891, ja hänen tuhkansa jaettiin teosofien kolmen pääkeskuksen, New Yorkin, Madrasin ja Lontoon kesken.
ellauri264.html on line 731: Neuvostoliiton hallitus julisti alueen juutalaisten kansalliseksi alueeksi 1928. Se oli tarkoitettu Neuvostoliiton juutalaisille, vaikka juutalaisilla ei ollut minkäänlaista historiallista yhteyttä alueeseen. Siitä tuli luvattu maa vasta Stalinin ansiosta. Siunatut olkoot hänen kätösensä. Piirikunnasta tuli autonominen alue 7. toukokuuta 1934. Juutalaisten autonomisen alueen asukasluku vuonna 2010 oli 176 600 ja väestötiheys 4,9 as./km². Väkiluku on laskussa. Väestö on keskittynyt Siperian radan varrelle alueen pohjoisosaan.
ellauri275.html on line 87: Iljan kamuja oli Fr. Peter Kharischirashvili, georgialainen hierojamonkki, joka kuului entiseen San Lazzaron saaren mehitaristiseen seurakuntaan Konstantinopolissa, ja lähetettiin palvelemaan Gruusian kansan katollisia tarpeita. Pius IX vahvisti seurakunnan 29. toukokuuta 1875.
ellauri275.html on line 670: Venäjä oli tunnustanut Georgian itsenäisyyden 7. toukokuuta vuonna 1920 solmitussa Moskovan sopimuksessa, eikä Georgian valloittamisesta oltu Moskovassa yksimielisiä. Hyökkäyksen pääsuunnittelijat olivat kaksi vaikutusvaltaista georgialaissyntyistä neuvostovirkamiestä, Josif Stalin ja Grigori Ordžonikidze, jotka saivat luvan hyökätä Georgiaan neuvostojohtaja Vladimir Leniniltä 14. helmikuuta 1921, maan "talonpoikien ja työläisten kapinan" tukemisen verukkeella. Neuvostojoukot valtasivat Georgian pääkaupungin Tbilisin raskaiden taisteluiden jälkeen ja julistivat Georgian SNT:n syntyneeksi 25. helmikuuta 1921. Maan loppuosa saatiin vallatuksi kolmen viikon sisällä, mutta neuvostovalta Georgiassa vakiintui vasta syyskuussa vuonna 1924. Turkin miehitys Georgian luoteisosassa lähes samanaikaisesti (helmi–maaliskuussa 1921) uhkasi kehittää kriisin Moskovan ja Ankaran välille, ja se johti merkittäviin alueluovutuksiin Neuvosto-Venäjältä Turkille Karsin sopimuksessa.
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 881: Charles Wharton Stork (12. helmikuuta 1881 – 22. toukokuuta 1971) oli amerikkalainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä. Charles Wharton Stork syntyi Philadelphiassa 12. helmikuuta 1881 Theophilus Kierrolle ja Hannah (Wharton) Storkille. Hän valmistui Haverford Collegesta ja Harvardin yliopistosta ja opetti englannin laitoksella Pennsylvanian yliopistossa. Hän kuoli Philadelphiassa 22. toukokuuta 1971.
ellauri276.html on line 927: Mary Pix (1666 – 17. toukokuuta 1709) oli englantilainen kirjailija ja näytelmäkirjailija. Aphra Behnin ihailijana ja Susanna Centlivren kollegana Pixiä on kutsuttu "hyperlinkiksi palautus- ja augustilaisten naiskirjailijoiden välillä ".
ellauri276.html on line 956: George Belton lauloi kappaleen Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa Madehurstissa, Arundelissa, Sussexissa 29. tammikuuta 1967 Sean Daviesille ja Tony Walesille. Tämä tallenne julkaistiin samana vuonna kuin hänen EFDSS-albuminsa All Jolly Fellows… nimikappale ja vuonna 2020 hänen Musical Traditions -antologiassa A True Furrow To Hold. Karl Dallasin Lewes Armsissa, Mount Placessa, Lewesissä, Sussexissa 11. toukokuuta 1974 tekemä live-tallennus julkaistiin vuonna 1975 Transatlantic-albumilla "lauluja ja tarinoita Sussexin pubissa", The Brave Ploughboy .
ellauri276.html on line 1300: Samaa sukupuolta olevien avioliitto Massachusettsissa on tunnustettu laillisesti 17. toukokuuta 2004 lähtien, koska Massachusetts Supreme Judicial Court (SJC) päätti asiassa Goodridge v. Department of Public Health, jonka mukaan Massachusettsin perustuslain mukaan oli perustuslain vastaista sallia vain päinvastaiset. seksiparit naimisiin. Massachusettsista tuli kuudes lainkäyttöalue maailmassa (Alankomaiden, Belgian, Ontarion, Brittiläisen Kolumbian ja Quebecin jälkeen), joka laillisti samaa sukupuolta olevien avioliitot. Se oli ensimmäinen Yhdysvaltain osavaltio, jossa avattiin avioliitto samaa sukupuolta olevien parien kanssa. Niiden osuus osavaltion kaikista avioliitoista oli noin 4 %.
ellauri277.html on line 149: Gibran esitti kopion kirjastaan Egyptissä asuneelle libanonilaiskirjailijalle May Ziadehille ja pyysi tätä arvostelemaan sitä. Hiänen vastauksensa 12. toukokuuta 1912 ei täysin hyväksynyt Gibranin rakkausfilosofiaa. Pikemminkin hiän pysyi kaikessa kirjeenvaihdossaan melko kriittisenä Gibranin länsimaisia ajatuksia kohtaan. Silti heillä oli vahva emotionaalinen kiintymys neiti Ziadehiin kuolemaansa asti. Taaskaan ei muka pistetty, pantu eikä laitettu sitä sinne. Uskokoon ken haluaa.
ellauri278.html on line 543: 5. toukokuuta 1941 pitämässään puheessa Stalin ilmoitti, että Saksa oli sotilaallinen uhka ja puna-armeijan tuli valmistautua sitä vastaan nopeasti. Vuoden 1941 ensimmäisten kuukausien aikana raja-alueiden linnoitustöitä alettiin suunnitella, mutta ohjeet saatiin valmiiksi vasta toukokuussa ja hyökkäyksen alkaessa kesäkuussa suunnitelmat olivat vielä kesken. Myös yleisen liikekannallepanon suunnitelmat olivat kesken saksalaisten hyökättyä.
ellauri279.html on line 406: 31. toukokuuta 1974 - Italian journalistiliiton kultaisen klisee -palkinnon jako .
ellauri281.html on line 542: 5. toukokuuta 1941 pitämässään puheessa Stalin ilmoitti, että Saksa oli sotilaallinen uhka ja puna-armeijan tuli valmistautua sitä vastaan nopeasti. Vuoden 1941 ensimmäisten kuukausien aikana raja-alueiden linnoitustöitä alettiin suunnitella, mutta ohjeet saatiin valmiiksi vasta toukokuussa ja hyökkäyksen alkaessa kesäkuussa suunnitelmat olivat vielä kesken. Myös yleisen liikekannallepanon suunnitelmat olivat kesken saksalaisten hyökättyä.
ellauri282.html on line 219: Władysław Albert Anders (11. elokuuta 1892 – 12. toukokuuta 1970) oli Puolan armeijan kenraali ja myöhemmin elämässään oikeistopoliitikko ja Puolan merkityxettömän pakolaishallituksen merkittävä jäsen Lontoossa.
ellauri282.html on line 408: Thomas Merton OCSO (31. tammikuuta 1915 – 10. joulukuuta 1968) oli amerikkalainen trappistimunkki, kirjailija, teologi, mystikko, runoilija, sosiaalinen aktivisti ja vertailevan uskonnon tutkija. 26. toukokuuta 1949 hänet vihittiin katoliseen pappeuteen ja hänelle annettiin nimi "isä Louis". Hän kuului Gethsemanin luostariin Bardstownin lähellä Kentuckyssa ja oli siellä kirjoilla vuodesta 1941 kuolemaansa asti, vaikka kuoli jossain Kaakkois-Aasiassa nussiretkillä (siitä enemmän alempana).
ellauri282.html on line 444: 5. tammikuuta 1949 Merton matkusti junalla Louisvilleen ja haki Yhdysvaltain kansalaisuutta. Samana vuonna julkaistiin Seeds of Contemplation, The Tears of Blind Lions, The Waters of Siloe ja The Seven Storey Mountainin brittiläinen painos otsikolla Elected Silence. 19. maaliskuuta Mertonista tuli ritarikunnan diakoni, ja 26. toukokuuta (helatorstaina) hänet vihittiin papiksi pitäen ensimmäisen messunsa seuraavana päivänä. Kesäkuussa luostari vietti satavuotisjuhlavuottaan, jonka kunniaksi Merton kirjoitti kirjan Gethsemani Magnificat muistoksi. Marraskuussa Merton aloitti opettaa mystistä teologiaa Getsemanin aloittelijoille, josta hän nautti suuresti. Tähän mennessä Merton oli valtava menestys luostarin ulkopuolella, ja The Seven Storey Mountainia on myyty yli 150 000 kappaletta. Seuraavina vuosina Merton kirjoitti monia muita kirjoja, jotka keräsivät laajan lukijakunnan. Hän tarkisti Seeds of Contemplationin useita kertoja ja piti varhaista painostaan virhealttiina ja epäkypsänä. Ihmisen paikka yhteiskunnassa, näkemykset yhteiskunnallisesta aktivismista ja erilaiset lähestymistavat mietiskelevään rukoukseen ja elämään nousivat hänen kirjoituksissaan jatkuviin teemoihin.
ellauri282.html on line 581: John Edward Masefield OM (1. kesäkuuta 1878 – 12. toukokuuta 1967) oli englantilainen runoilija ja kirjailija sekä runoilijavoittaja (poet laureate) vuosina 1930–1967. Hänen tunnetuimpiaan teoksia ovat lastenromaanit Midnight Folk ja The Box of Delights sekä runot Ikuinen armo (Everlasting Mercy) ja Merikuume (Sea Sickness).
ellauri282.html on line 627: Vuoden 1966 lopulla Masefieldille kehittyi kuolio nilkkaan. Tämä levisi hänen jalkaansa ja hän kuoli tulehdukseen 12. toukokuuta 1967. Johnun poika kaatui äkshönissä siellä jossain 1942.
ellauri283.html on line 363: Tyytymättömyys huipentui toiseen vallankaappaukseen 25. toukokuuta 1969. Vallankaappausjohtaja eversti Gaafar Nimeirysta tuli pääministeri, ja uusi hallinto lakkautti parlamentin ja kielsi kaikki poliittiset puolueet.
ellauri284.html on line 388: 31. toukokuuta 1930 (92-vuotias)
ellauri285.html on line 349: Mary Robinson (s. 21. toukokuuta 1944) on irlantilainen poliitikko ja Irlannin ensimmäinen naispresidentti, joka hallitsi maata 1990–1997. Hän oli myös ensimmäinen Irlannin presidentti, jota ei valittu keskustaoikeistolaisen valtapuolueen Fianna Fáilin riveistä.
ellauri290.html on line 50:
ellauri290.html on line 61: Vuoden 1948 (tai ensimmäinen) arabien ja Israelin välinen sota oli vuoden 1948 Palestiinan sodan toinen ja viimeinen vaihe. Se alkoi virallisesti Ison-Britannian Palestiina-mandaatin päättymisen jälkeen keskiyöllä 14. toukokuuta 1948; Israelin itsenäisyysjulistus oli annettu aiemmin samana päivänä, ja arabivaltioiden sotilasliitto saapui Britannian Palestiinan alueelle aamulla 15. toukokuuta.
ellauri290.html on line 65: 15. toukokuuta 1948 sisällissota muuttui konfliktiksi Israelin ja arabivaltioiden välillä Israelin edellisenä päivänä antaman itsenäisyysjulistuksen seurauksena. Egypti, Transjordan, Syyria ja retkikunta Irakista saapuivat Palestiinaan. Hyökkäysjoukot ottivat haltuunsa arabialueet ja hyökkäsivät välittömästi Israelin joukkoja ja useita juutalaisia siirtokuntia vastaan. Kymmenen kuukautta kestäneet taistelut käytiin enimmäkseen Britannian mandaatin alueella sekä Siinain niemimaalla ja Etelä-Libanonissa useiden aselepojaksojen keskeyttäen.
ellauri290.html on line 87: David Ben-Gurion julisti 14. toukokuuta 1948 Israelin valtion perustetuxi ja vuoden 1948 Palestiinan sota eteni toiseen vaiheeseensa arabivaltioiden armeijoiden väliintulon myötä ja vuoden 1948 arabien ja Israelin välisen sodan alkaessa.
ellauri290.html on line 217: Arvioitu luku 1 380 000, joka edustaa Palestiinan koko arabiväestöä toukokuun puolivälissä 1948, ilman asukkaiden karkottamista, saatiin käyttämällä ohjenuorana vuonna 1948 tapahtunutta arabiväestön kasvua 114 000:lla. vuosien 1945 ja 1946 24 kuukauden jakson ja laskemalla arvioitu lisäys 17,k2 kuukauden ajanjaksolle 1947 toukokuun 1948 puoliväliin. On ymmärrettävä, että tämä ei ehkä ole oikea menetelmä korotuksen laskemiseen väkiluvussa, mutta tuloksena olevan luvun katsotaan olevan tarpeeksi lähellä antaakseen käsityksen siitä, mikä arabiväestö olisi voinut olla 15. toukokuuta 1948, ellei Palestiinaa koskevaa mandaattia olisi päätetty;
ellauri290.html on line 234: Kun brittiläiset joukot miehittivät Pyhän maan vuonna 1918, juutalaiset, joita oli tuolloin 56 000 700 000 asukkaasta, omistivat vain kaksi prosenttia Palestiinan kokonaispinta-alasta. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana juutalaiset ostivat lisää maata ja nostivat heidän kokonaisomistuksensa mandaatin päättymispäivänä 15. toukokuuta 1948 5,67 prosenttiin maan kokonaismaa-alasta.
ellauri290.html on line 363: 15. toukokuuta 1948 Palestiinaa koskeva mandaatti päättyi virallisesti ja brittiläiset joukot ja hallinto muuttivat pois maasta. Aiemmin alkaneet satunnaiset sionistien hyökkäykset tehostettiin ja huipentuivat 250 miehen, naisen ja lapsen verilöylyyn Deir Yasinissa 9. huhtikuuta 1948, mikä johti muslimiväestön ja kristittyjen pakoon sionistijoukkojen toiminta-alueella. Menestymistensä rohkaisemana sionistit alkoivat hyökätä ja miehittivät Tiberiaksen ja Samakhin kaupungit 19. huhtikuuta; Haifa, 22. huhtikuuta; Jaffa 29. huhtikuuta; Katamonin kortteli Jerusalemissa 30. huhtikuuta; Safad 10. toukokuuta; Beisan 11. toukokuuta; ja Acre 14. toukokuuta 1948. Arabivaltiot tulivat Palestiinan muslimi- ja kristittyjen asukkaiden apuun ja saapuivat Palestiinan maaperälle ensimmäistä kertaa 15. toukokuuta 1948 jälkeen, Taistelut jatkuivat muutaman viikon, mutta ne loppuivat turvallisuusneuvoston antaman tulitaukomääräyksen seurauksena, minkä jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien sovittelija kreivi Folke Bernadotte aloitti pyrkimyksensä rauhan aikaansaamiseksi kiisteltyjen osapuolten välille. Sionistit murhasivat kuitenkin kreivi Bernadotten heti, kun he saivat tietää, että hänen rauhansuunnitelmiinsa sisältyi jakopäätöksen jälkeen hankittujen alueiden palauttaminen.
ellauri290.html on line 580: Israelin viranomaisten säätämät lait arabien omaisuuden pakkolunastuksesta ja luovuttamisesta Palestiinassa 15. toukokuuta 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin, ja vuoden 1955 loppuun, oli:
ellauri290.html on line 594: New Yorkin arabitietokeskuksen tutkimusosaston suorittamassa yksityiskohtaisessa tutkimuksessa näistä laeista tohtori Fayez Sayegh tiivisti näiden lakien määräykset seuraavasti: Ensimmäinen virallinen Israelin julkilausuma miehitettyä arabiomaisuutta koskevasta politiikasta sisältyi "Hylättyihin". Areas Ordinance, 5708 - 1948”, joka julkaistiin 30. kesäkuuta 1948, mutta jonka 4 artiklan mukaan julistettiin ”voimaan takautuvasti 16. toukokuuta 1948 alkaen.* Tämän lain mukaan Israelin hallitus valtuutettiin julistaa "hylätyksi alueeksi" minkä tahansa alueen tai paikan, jonka:
ellauri290.html on line 868: Vuoteen 1947 mennessä briteillä oli Palestiinassa 100 000 sotilasta, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä ja suojella itseään. Ison-Britannian mandaatti aiheutti suuria kuluja valtiovarainministeriölle, ja se pakotti heidät esittämään Palestiinan ongelman Yhdistyneille Kansakunnille 15. toukokuuta 1947. Yhdistyneet Kansakunnat ehdotti Britannian Palestiina-mandaattien jakamista kahteen osavaltioon – arabien ja juutalaisiin (YK:n päätöslauselma). 181). Juutalaiset hyväksyivät sen, kun taas arabit ilmoittivat tekevänsä kaikkensa estääkseen sen.
ellauri290.html on line 870: AHC, joka päätti estää päätöslauselman 181 voimaantulon, alkoi hyökätä ja piirittää juutalaisia. Britit asettuivat arabien puolelle [ tähänkin tarvitaan lainaus ] yrittääkseen estää jishuvia aseistamasta itseään. Jerusalemia piiritettiin ilman aseita, ruokaa tai vettä. Väliaikainen hallitus vaikutti avuttomalta, kunnes se sai suuren aselähetyksen Tšekkoslovakiasta. Arabien nyhverön Jerusalemin piirityxen katkaisuoperaation menestys tshekkiaseilla sai Herra Resitentti Harry S. Ruuumanin ymmärtämään, että juutalaiset pystyisivät suojelemaan itseään. Yhdysvallat päätti siksi tukea juutalaisen valtion perustamista, vitut arabeista. Kyllä juutalaiset ovat siistimpiä, ja ymmärtävät koronoton päälle. 14. toukokuuta 1948 juutalaiset julistivat Israelin itsenäiseksi valtioksi ja britit vetäytyivät Palestiinasta.
ellauri294.html on line 369: Ottomaanien valtakunnan tappion jälkeen ensimmäisessä maailmansodassa voittajat aikoivat jonkin aikaa jakaa suuret osat Anatoliasta vastaaviksi vaikutusalueiksi ja tarjosivat Turkin läntiset alueet Kreikalle Sèvresin sopimuksen nojalla. 15. toukokuuta 1919 Kreikan armeija laskeutui Smyrnaan , mutta Kreikan tutkimusmatka Keski- Anatoliaan oli tuhoisa sekä tälle maalle että paikallisille Anatolian kreikkalaisille . Syyskuuhun 1922 mennessä Kreikan armeija oli lyöty ja viimeiset kreikkalaiset sotilaat lähtivät Smyrnasta 8. syyskuuta 1922.
ellauri294.html on line 625: Ylipainoinen DeLuise kuoli unissaan munuaisten vajaatoimintaan 4. toukokuuta 2009 Saint Johnin terveyskeskuksessa Santa Monicassa, Kaliforniassa, 75 -vuotiaana. Hän oli taistellut syöpää vastaan yli vuoden ennen kuolemaansa ja kärsi myös korkeasta verenpaineesta ja diabeteksesta.
ellauri294.html on line 685: Kathleen ja Charles Newport of Greeley ilmoittavat Amelia Newport of Greeleyn kihlauksesta Denverin Spencer Wagnerin kanssa. Newport osallistui Denverin yliopistoon. Hän työskentelee opettajana. Wagner opiskeli Denverin yliopistossa. Hän työskentelee opettajana. Hän on Priscillan ja Dennis Wagnerin poika Colorado Springsistä. Häät on suunniteltu 27. toukokuuta.
ellauri297.html on line 510: Mauno Pekkala (27. tammikuuta 1890 Sysmä (!) – 30. kesäkuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen Metsähallituksen pääjohtaja ja vasemmistolainen poliitikko. Hän oli ainoa Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL) edustanut Suomen pääministeri. Hän vastusti voimakkaasti jatkosotaa edeltänyttä armeijan liikekannellepanoa. Pekkala varoitti Helsingissä Neuvostoliiton tiedustelupäällikkönä toiminutta Jelisei Jelisejeviä Saksan hyökkäyksestä ja Suomen osallistumisesta siihen. Pekkala luovutti Jelisejeville tiedot presidentti Risto Rytin hallitukselle 31. toukokuuta 1941 esittämästä tilannekatsauksesta. Josif Stalin ei kuitenkaan uskonut Jelisejevin hänelle välittämiä tietoja tai pitänyt saksalaisten aiheuttamaa uhkaa tarpeeksi vakavana eikä siksi ryhtynyt tarvittaviin toimiin hyökkäyksen varalta.
ellauri299.html on line 280: Frank Lake (6. kesäkuuta 1914 – 10. toukokuuta 1982) oli brittiläinen psykiatri ja yksi pastoraalisen neuvonnan pioneereista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1962 hän perusti Kliinisen teologian yhdistyksen, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä papistosta tehokkaampia kuuntelijoina ymmärtämään ja hyväksymään seurakuntalaistensa henkilökohtaisten vaikeuksien psykologinen alkuperä (katso lyhennetty kliininen teologia, luku 1, Kuuntelemisen merkitys ja arvo dialogi'). Hänen vuonna 1958 aloittamansa pastoraalisen neuvonnan koulutukseen kuitenkin värvättiin lopulta eri alojen ammattilaisia ja maallikoita eri kirkkokunnista. Seminaareihin osallistui useita tuhansia ihmisiä plus Patti Mulkkinen.
ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
ellauri302.html on line 581: Moshe Chaim Luzzatto (hepreaksi : משה חיים לוצאטו, myös Moses Chaim, Moses Hayyim, myös ihan vaan Luzzato) (1707 – 16. toukokuuta 1746 (26 Iyar 5506) (26 Iyar 5506, RaרLd, Hebrew aHany מח"ל ), oli huomattava italialainen juutalainen rabbi, kabbalisti ja filosofi.
ellauri308.html on line 193: Arvo ”Poika” Tuominen (alk. Arvid; 5. syyskuuta 1894 Hämeenkyrö – 27. toukokuuta 1981 Tampere) oli suomalainen tuuliviiri vasemmistopoliitikko, hälläpyörä oppimaton lehtimies. Hän kirjoitti useita muistelmakirjoja, joista varsinkin Kremlin kellot (1956), Sirpin ja vasaran tie (1956) ja Maan alla ja päällä (1958) saivat laajan lukijakunnan ja vaikuttivat monien suomalaisten nurjiin käsityksiin Neuvostoliitosta ja kommunistisesta liikkeestä.
ellauri308.html on line 269: Otto Wilhelm (Ville tai Wille, O. W.) Kuusinen (Neuvostoliitossa ven. Отто Вильгельмович Куусинен, Otto Vilgelmovitš Kuusinen, 4. lokakuuta 1881 Laukaa – 17. toukokuuta 1964 Moskova) oli suomalainen poliitikko, joka loi suuren osan urastaan Neuvostoliitossa. Kuusinen oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja vuosina 1911–1913, Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) pitkäaikainen johtohenkilö ja Terijoen hallituksen (1939–1940) johtaja. Kuusinen kuului myös Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon ja on korkeimmalle politiikassa noussut suomalainen, kun Max Jakobsonia ei valittu Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriksi vuonna 1971. Kuusinen palkittiin Leninin kunniamerkillä viidesti.
ellauri308.html on line 275: Sodan käännyttyä tappiolliseksi Kuusinen pakeni tuhansien muiden mukana neuvosto-Venäjälle ja kääntyi nopeasti bolševikiksi. Aluxi Otto hankki Suomeen uutta aseellista kapinaa. Salanimellä Otto Willebrand hän hipsi Suomeen 27. toukokuuta 1919. Tuloxeton kyyristely Pohjoisrannassa ja Ruåzissa sai Kuusisen muuttamaan mielipiteitään uuden vallankumouksen potentiaalista ja hän alkoi kritisoida SKP:n alkuaikojen taktiikkaa. Osan SKP:n johtajista saatua surmansa Pietarissa niin sanotun revolveriopposition järjestämässä verilöylyssä syytettiin Kuusista kähminnästä. Kuusinen oli Tukholmassa koko ajan suihkussa.
ellauri308.html on line 457: Karl Berngardovitš Radek (31. lokakuuta 1885, Lviv – 19. toukokuuta 1939, Verhneuralsk) oli Neuvostoliitossa vaikuttanut puolalainen bolševikki ja Kommunistisen internationaalin varhaisvaiheen johtaja.
ellauri308.html on line 467: Henryk Adam Aleksander Pius Sienkiewicz (5. toukokuuta 1846 Wola Okrzejska, Puola – 15. marraskuuta 1916 Vevey, Sveitsi) oli puolalainen toimittaja, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja eeppisten kirjallisten ansioidensa vuoksi. Hänet muistetaan parhaiten historiallisista romaaneistaan. Kansainvälisesti tunnettu menestyskirja on Quo Vadis (1896).
ellauri308.html on line 539: Bedny kuitenkin sai ahkerasti lipomalla hitaasti takaisin Stalinin suosion toisen maailmansodan aikana. Bednyn runo Neuvostoliiton voiton muistoksi julkaistiin Pravdassa 3. toukokuuta 1945. Hän kuoli kaksi viikkoa myöhemmin, 19. toukokuuta. Bednyn komeasta vaimosta ei löydy kummostakaan kuvaa eikä strategisia mittoja.
ellauri310.html on line 631: Ryōichi Sasakawa (笹川 良一, Sasakawa Ryōichi, 4. toukokuuta 1899 Mini City, Osaka – 18. heinäkuuta 1995 Tokio) oli japanilainen rikollinen ja epäilyttävä liikemies, äärioikeistolainen poliitikko ja hyväntekijä. Hän syntyi Minohissa Osakassa. 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana hän oli aktiivinen sekä rahoituksen että politiikan parissa ja tuki aktiivisesti Japanin sotaponnisteluja, mukaan lukien omien puolisotilaallisten yksikköjensä kunnon nostaminen. Hänet valittiin Japanin parlamenttiin sodan aikana. Japanin tappion jälkeen hänet vangittiin joksikin aikaa, häntä syytettiin vetelästi sotarikoksista, ja sitten hän saavutti taloudellista menestystä erilaisissa yrityshankkeissa, mukaan lukien moottorivene-ajopelit (Kyōtei) ja laivanrakennus. Hän tuki antikommunistista toimintaa, mukaan lukien Maailman antikommunistinen liitto.
ellauri315.html on line 255: Aleksanteri Kerenski syntyi Simbirskissä (nykyään Uljanovskissa ) Volgan varrella 4. toukokuuta 1881 ja oli perheen vanhin poika. Hänen isänsä Fjodor Mihailovitš Kerenski oli opettaja ja paikallisen lukion johtaja, ja hänet ylennettiin myöhemmin julkisten koulujen tarkastajaksi. Hänen isoisänsä Mihail Ivanovitš palveli pappina Kerenkan kylässä Gorodishchenskyn alueella Penzan maakunnassa vuodesta 1830.
ellauri315.html on line 400: Kun toinen maailmansota päättyi, Gajda vangittiin (12. toukokuuta 1945) ja häntä kidutettiin kovasti. Hän käytännössä menetti näkönsä vankilassa. Huhtikuussa 1947 hänet tuotiin oikeuden eteen "fasismin ja nazismin levittämisestä", josta syyttäjä vaati elinkautista tuomiota. Gajdan syyllisyys ei ollut läheskään selvä, ja tuloksena saatu kahden vuoden tuomio mahdollisti hänet poistumaan vankilasta pian sen jälkeen. Rahatonna ja unohdettuna hän kuoli muutamia kuukausia myöhemmin. Vankilassa olis ollut vara parempi, elinkausi pitempi.
ellauri316.html on line 294: Antti Oskari Tokoi (ent. Antti Hirvi; Toko on Torkkeli tai Tuomas, Tokoi on Tokola. 15. toukokuuta 1873 Kannus – 4. huhtikuuta 1963 Leominster, Massachusetts, Yhdysvallat) oli suomalainen poliitikko ja toimittaja. Hän oli Suomen työväenliikkeen alkuvuosien keskeisiä hahmoja. Tokoi kävi kansakoulun ja työskenteli renkinä. Hän lähti vuonna 1891 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli muun muassa kaivosmiehenä, tutustuen sikäläiseen ammattiyhdistystoimintaan. Hän palasi vuonna 1900 Suomeen Kannukseen maanviljelijäksi ja kauppiaaksi. Hänet valittiin vuonna 1905 Kannuksen elinkeinoasiamiehexi ja vuoden 1907 vaaleissa eduskuntaan SDP:n listalta. Vuonna 1912 Tokoista tuli SAJ:n puheenjohtaja. Vuonna 1913 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi, ja 1917 hänet nimitettiin Suomen Senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Tuolloin hänestä tuli maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri. Miespuolinen Sanna Marin, vaikka rumempi.
ellauri316.html on line 442: [ˈsaxərəf], 1. 8toukokuuta 1921 – 14. joulukuuta 1989) oli
ellauri316.html on line 854: Huhtikuun lopussa 1945 Espanjan diktaattori Francisco Franco myönsi Vlasoville poliittisen turvapaikan ja lähetti hänelle erikoiskoneen, joka oli valmis toimittamaan Vlasovin Espanjaan. Vlasov kieltäytyi hylkäämästä sotilaita. 12. toukokuuta 1945 sen miehitysvyöhykkeen, jossa Vlasov sijaitsi, amerikkalainen komentaja, Yhdysvaltain armeijan kapteeni R. Donahue, ehdotti Vlasovin salaa viemistä syvälle Amerikan miehitysvyöhykkeelle tarjoamalla hänelle ruokakortteja ja asiakirjoja. Vlasov kolmatta kertaa elämässään kieltäytyi jättämästä alaisiaan. Bemaria ei jätetä.
ellauri317.html on line 540: Pavlo Petrovitš Skoropadski (ukrainaksi : Павло Петрович Скоропадський "pikaloikka" ; 15. toukokuuta [ OS 3. toukokuuta] 1873 – 26. huhtikuuta 1945) oli ukrainalainen aristokraatti, armeija ja valtionjohtaja, Ukrainan armeijan keisarillisen armeijan kenraali. Skoropadskyista tuli Ukrainan hetmani vallankaappauksen jälkeen 29. huhtikuuta 1918.
ellauri317.html on line 547: Syntynyt 15. toukokuuta 1873 Wiesbaden, Hessen-Nassau, Preussi, Saksan valtakunta
ellauri317.html on line 722: Häntä pidettiin keskitysleireillä Irkutskissa, Tšeljabinskissa ja Jekaterinburgissa. Tammikuussa 1921 hänet vapautettiin ja määrättiin palvelemaan "sotilaallisena asiantuntijana" Priuralin sotilaspiirin päämajassa Jekaterinburgissa. Kuitenkin 20. toukokuuta 1921 hänet pidätettiin uudelleen syytettynä Jaroslavlin kansannousun johtamisesta ja lähetettiin Moskovaan, missä hän vankilassa ollessaan kirjoitti muistelmia (todennäköisimmin tämä oli kuulusteluraporttien käsittelyä). Vähän ennen kuolemaansa hän puhui vankilassaoloajastaan:
ellauri317.html on line 794: Suosittu Purishkevich, jota Vladimir Kokovtsov kuvaili hurmaavaksi, epävakaaksi mieheksi, joka ei voinut viipyä minuuttiakaan yhdessä paikassa, valittiin Bessarabian ja Kurskin maakunnan toisen, kolmannen ja neljännen keisarillisen duuman varaedustajaksi. Hän sai mainetta loistavista puheistaan ja skandaalimaisesta käytöksestään, kuten puhumisesta 1. toukokuuta vaaleanpunainen neilikka (kai) sepaluxessa. Hän oli kovan linjan kannattaja sacerdotal itsevaltiuden ja venäläistämisen luomaan yhtenäisyyttä. Purishkevichin vihamielisyyden juutalaisia kohtaan aiheutti hänen käsityksensä, että he olivat "vallankumouksellisen liikkeen etujoukkoja". Hän halusi, että heidät kaikki karkotettaisiin Kolymaan. Hän uskoi, että "kadetit, sosialistit, älymystö, lehdistö ja yliopistoprofessorien neuvostot" olivat kaikki juutalaisten hallinnassa.
ellauri318.html on line 37: Jens Jacob Lapidus (s. 24. toukokuuta 1974) on ruotsalainen asianajaja ja dekkarikirjailija. Kirjailija käyttää edustamastaan kirjallisuudenlajista nimitystä "Stockholm noir". Teosten tapahtumat sijoittuvat Tukholman alamaailmaan.
ellauri325.html on line 163: Hei mitä lavastaja Roy eli "Juan Batiste Montabuan", siviilissä Tapio Vilpponen otti myöskin osaa propagandatalkoisiin! Arkadi Avertshenkon tyylilajissa. Tapio Vilpponen (31. toukokuuta 1913 Rauma – 31. elokuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Vilpponen kirjoitti useita kioskilukemistoja (El Zorron seikkailut, Tilly, Pekka Lipponen junior) sekä nelisensataa jatkojännäriä. Kexittyään Jussi-palkinnon hän oli itse ensimmäisiä Jussi-palkittuja vuonna 1944, kun hänet palkittiin parhaasta lavastuksesta elokuvaan Herra ja ylhäisyys. Juan Batiste Montabuan on selvä plagiaatti Simo Penttilästä. Zorron porukat on käytkaz yxyhteen TJA Heikkilän, tai Punavyön sivuvaunuineen. Inkkari Tacho on Tlacan kopio. Vilpponen oli Hirvosta 15v nuorempi. Heikon kuulonsa vuoxi hänkään ei joutunut ruotuun.
ellauri325.html on line 324: Unto Seppänen oli kajahtanut Karjalasta. Seppänen (15. toukokuuta 1904 Helsinki – 22. maaliskuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja.
ellauri325.html on line 410: Aarne Oskar Aake Jermo, vuoteen 1935 asti Johansson, (8. toukokuuta 1920 Kalanti – 22. lokakuuta 1980 Ristiina) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija.
ellauri326.html on line 570: Toinen Prahan defenestraatio vuonna 1618 tunnetaan tapahtumana, joka käynnisti kolmikymmenvuotisen sodan. Kaksi vuotta aiemmin Böömin valtaistuimelle oli noussut kiihkokatolinen Ferdinand II, jonka käskystä protestanttien uskonnonvapautta rajoitettiin. Böömin protestantit pitivät tätä keisari Rudolf II:n myöntämän uskonnonvapauden loukkauksena. 23. toukokuuta 1618 joukko protestantteja tunkeutui Prahan linnaan ja heitti ulos ikkunasta kaksi katolista neuvosherraa, Wilhelm Slavatan ja Jaroslav Borsita von Martinicin, sekä näiden kirjurin. Kaikki kolme säilyivät hengissä 15-metrisestä ilmalennosta putoamalla linnan puutarhassa olleeseen lantakasaan; tosin katolilainen propaganda väitti myöhemmin enkeleiden varjelleen heitä. Defenestraatiosta alkanut sisällissota Böömin katolisten ja protestanttien välillä kärjistyi lopulta kolmikymmenvuotiseksi sodaksi.
ellauri327.html on line 453: 39-vuotiasta Hirviniemeä syytettiin kahdesta seksuaalisesta ahdistelusta, jotka olivat syytteen mukaan tapahtuneet 30. kesäkuuta 2018 Hämeenlinnassa. Hirviniemi oli kutsunut kotiinsa kaksi 17-vuotiasta tyttöä ja kosketellut heitä muun muassa paidan alta alaselästä sekä etu- ja takapuolesta. Toinen tytöistä soitti hätäpuhelun, jolloin paikalle saapui poliisipartio. Asian oikeuskäsittely alkoi Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa 17. toukokuuta 2019. Kanta-Hämeen käräjäoikeus hylkäsi Hirviniemeä koskeneet syytteet 7. kesäkuuta. Ratkaisun mukaan teot eivät olleet omiaan loukkaamaan asianomistajien seksuaalista itsemääräämisoikeutta eivätkä täyttäneet seksuaalisen ahdistelun kriteerejä. Hirviniemen kyrpä ei ollut ennättänyt luukulle, poliisien häriköinnin takia. Käräjäoikeuden mukaan oli ilmeistä, että tytöt ainakin jossain määrin reagoivat Hirviniemen käytökseen keskimääräistä herkemmin ja voimakkaammin. Kumpikaan tyttö ei ollut vaatinut Hirviniemelle rangaistusta tai itselleen korvauksia. Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen. Turun hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen 4. joulukuuta 2020 ja katsoi Hirviniemen syylliseksi tekoihin muttei tuominnut rangaistusta pikkupillujen vähäarvoisuuden takia.
ellauri327.html on line 474: Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana, ”korpikirjailijana”. Pulkkila on ex kunta Siikajoen latvoilla. Ilmari sinnitteli lähes satavuotiaaaxi Hesassa. Kianto oli alun perin nimeltään Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi vuonna 1906.
ellauri328.html on line 439: Yksityiskohdat tästä hämmästyttävästä yrityksestä, jota yritettiin 19. toukokuuta 1980, sisältyvät näyttelyvideoon, mukaan lukien live-materiaalia robottiveneestä. Valitettavasti juuri ennen kuin he saavuttivat laukaisupisteen, johon he hinasivat robottivenettä, heidän paluuveneensä lähetys epäonnistui ja heidän oli keskeytettävä tehtävä. Uskomatonta, he eivät antaneet periksi.
ellauri330.html on line 358: Werner Sombart ( / ˈ v ɜːr n ər ˈ z ɒ m b ɑːr t / ; saksaksi: [ˈzɔmbaʁt] ; 19. tammikuuta 1863 – 18. toukokuuta 1941) oli saksalainen taloustieteilijä , historioitsija ja sosiologi. "Nuorimman historiallisen koulun " johtaja oli yksi johtavista Manner-Euroopan yhteiskuntatieteilijöistä 1900-luvun ensimmäisellä neljänneksellä. Termi myöhäinen kapitalismi on akkreditoitu hänelle. Kapitalismiin liittyvä luovan tuhon käsite on myös hänen kekkansa. Hänen magnum opuksensa oli Der moderne Kapitalismus . Sitä julkaistiin 3 osana vuosina 1902–1927. Kapitalismuksessa hän kuvaili neljä vaihetta kapitalismin kehityksessä sen varhaisimmista iteraatioista sen kehittyessä feodalismista, jota hän kutsui protokapitalismiksi varhaiseen, korkeaan ja lopulta myöhäiseen kapitalismiin, Spätkapitalismus, ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Sombartilta on myös Die Juden und das Wirtschaftleben. Samaan aikaan toisaalla hirveä puolijuutalainen Alois Hitler suomi Adolf poikaansa.
ellauri330.html on line 554: Kun kreivi F. L. Heiden tuli Suomen kenraalikuvernööriksi, niin hän osoitti halua ottaa selvää Suomen kielellisen enemmistön olosuhteista ja asemasta. Näin hänen ja kielellisen enemmistön välille kehittyi luottamuksellinen suhde, mikä puolestaan ärsytti ruotsinkielistä yläluokkaa. Ehkä merkittävin seuraus tästä Heidenin asenteesta oli kun hän 11. toukokuuta 1882 kutsui Yrjö-Koskisen senaatin makuukamaritoimituskunnan jäseneksi. Yleisesti Yrjö-Koskisen todettiin senaatissa edustavan suomalaista puoluetta ja sen katsantotapaa, vaikka senaatti ei varsinaisesti ollut puoluepoliittisesti järjestäytynyt organisaatio.
ellauri331.html on line 223: 9. toukokuuta 2022, Venäjän voitonpäivänä, Venäjän hyökkäyksen aikana Ukrainaan Lenita.ru näytti lyhyesti tietoa Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan tavalla, joka ei ollut hallituksen määräysten tai Lenita.ru:n pakollisten ohjeiden mukainen. Artikkeleita julkaistiin siviilien joukkomurhasta, ryöstelystä, venäläisten joukkojen hylätyistä ruumiista, Mariupolin tuhoamisesta, sensuurista, valtion valheista kuolleiden sotilaiden omaisille, hyökkäyksiä lehdistönvapautta vastaan ja paljon muuta. Lenta.ru:n toimittajat Egor Polyakov ja Alexandra Miroshnikova ovat ilmoittaneet olevansa näiden artikkeleiden kirjoittajat ja kertoneet tarvitsevansa nyt uusia työpaikkoja, asianajajia ja poliittista turvapaikkaa. Sisältö poistettiin nopeasti, mutta se löytyy Wayback Machinesta. Varmaan velmut saivat noppelaan töitä VoA:sta.
ellauri331.html on line 357: Novaja Gazeta julkaisi 26. marraskuuta 2001 Oleg Lurien artikkelin, jossa todettiin, että Sergei Pugatšovin johtaman International Industrial Bankin johto oli sekaantunut rahanpesuun Bank of New Yorkissa. Pugatsjovin pankki nosti sanomalehteä vastaan kunnianloukkauskanteen vedoten taloudellisiin menetyksiin, koska useiden sen asiakkaiden väitettiin muuttaneen tiliensä ehtoja tavalla, joka sai pankin menettämään rahaa julkaisun takia. Pankki voitti 28. helmikuuta 2002 oikeudenkäynnin Moskovan Basmannin kunnanoikeudessa ja sai 15 miljoonan ruplan (noin 500 000 dollarin) tulonmenetyksen, ennennäkemättömän summan venäläisille sanomalehdille, joka saattoi heikentää Novaja Gazetan olemassaoloa, varsinkin kun 22. helmikuuta sama Basmanny-tuomioistuin määräsi Novaya Gazetan maksamaan noin miljoona dollaria Krasnodarin alueen korkeinta tuomaria vastaan esitetystä korruptioepäilystä. Huhtikuussa tuomioistuin vahvisti päätöksen International Industrial Bankin tapauksessa uudelleen. Kuitenkin 27. toukokuuta 2002 päivätyssä artikkelissa Novaja Gazetan toimittaja Julia Latynina paljasti, että kanteessa mainitut pankin kolme asiakasta olivat sen tytäryhtiöitä tai muuten sen hallituksen määräysvallassa, ja väitti, että Novaja Gazeta oli pyytänyt rikostutkinnan aloittaminen pankin toiminnasta. Tämän seurauksena International Industrial Bank luopui kesäkuussa 2002 korvausvaatimuksestaan.
ellauri331.html on line 369: Novaya Gazeta.Europe -lehden ensimmäinen painettu numero ilmestyi 6. toukokuuta 2022 Latvian lehtikioskissa Riiassa ja verkossa osoitteessa novayagazeta.eu. Painetun version julkaisee Rīgas Viļņi Riiassa, Latviassa. Eli ei tämäkään kuulu enää tänne. Venäjän valtakunnansyyttäjä nimesi 28.6.2023 Novaya-Gazeta Europen ei-toivotuksi organisaatioksi, eikä ihmekään. Eikä ihme sekään että tää läpyskä on saanut sen 77 palkkntoa länkkäreiltä, rauhannoobelia myöden. Kommunitsheskij molodezh pyörii haudassaan.
ellauri331.html on line 621: Isä Jack valmistui Harvardista vuonna 1950, hänestä tuli Associated Pressin toimittaja 40 vuodeksi kylmän sodan aikana ja hän oli Moskovassa neljä vuotta toimistopäällikkönä heinäkuusta 1968 alkaen käsitellen Richard Nixonin matkaa Moskovaan 22.–30. toukokuuta 1972 lieventämisen aikana. Hän (Charlie) on julkaisija ja Russia Insider, antisemitistinen verkkosivusto, joka esittää itsensä vaihtoehtona länsimaisille semitistisille uutiskertomuksille. Bausmanilla on yhteyksiä uusnatsiryhmään The Right Stuff, ja hän osallistui tammikuun 6. päivän hyökkäyksiin Yhdysvaltain Capitolille. Bausman muutti Venäjälle itsensä julistautuneena poliittisena pakolaisena tammikuun 6. päivän hyökkäyksen jälkeen. Hän esiintyy säännöllisesti Venäjän valtion tiedotusvälineissä.
ellauri335.html on line 419: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.
ellauri339.html on line 101: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.
ellauri341.html on line 465: Adolf Eichmann (19. maaliskuuta 1906 Saksan keisarikunta Solingen, Preussi, Saksa - 31. toukokuuta 1962 Ramla, Israel) oli Endlösungin kansliapäällikkö. Eichmannia (56 vuotta) pidetään holokaustin (”lopullinen ratkaisu”, saks. Endlösung) toteutuksen organisoijana. Hän järjesti keskitysleireille lähetettävien ihmisten tunnistamisen ja kuljetukset. Eichmann toimi päätöksentekijänä ja toteuttajana Saksan juutalaiskysymyksissä, häntä on pidetty kulissien takana toimivana pääpyövelinä, ja hänet tuomittiin sen vuoksi Israelissa kuolemaan.
ellauri341.html on line 469: Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu sai asiasta vihiä, mutta maan hallitus empi Eichmannin paljastamista, sillä se pelkäsi Eichmannin kertovan korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen entisistä natsiyhteyksistä. Saksa kertoi kuitenkin tietonsa vuonna 1958 Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle, mutta CIA ei reagoinut asiaan, eikä kumpikaan maa ilmoittanut asiasta Eichmannia etsiville israelilaisille. Uskottuaan vihdoin miten pieni talo Adolfilla oli Buenos Airesissa, Mossadin joukot kaappasivat Eichmannin Peter Malkinin johdolla Argentiinassa 11. toukokuuta 1960 maan lakien vastaisesti, ilman argentiinalaisten viranomaisten lupaa. Eichmann lennätettiin 21. toukokuuta 1960 salaa El Alin Bristol Britannia 4X-AGE -lentokoneella Israeliin. Argentiina katsoi tapauksen suvereniteettinsa loukkaamiseksi, kutsui Israelin-suurlähettiläänsä kotiin ja vaati YK:n turvallisuusneuvostoa koolle. Turvallisuusneuvosto päätti äänin 8–6, että Israelin oli ”sopivalla tavalla” hyvitettävä Argentiinalle sen kärsimä suvereniteetin loukkaus. (Mikähän se oli?)
ellauri341.html on line 473: Eichmann esitti myös suomalaisissa lehdissä julkaistun toivomuksen, että hänen ruumiinsa vietäisiin teloituksen jälkeen Linzille ja tuhkattaisiin siellä tehdyn virallisen ruumiinavauksen jälkeen. Eichmann hirtettiin muutama minuutti ennen keskiyötä 31. toukokuuta 1962 Ramlan vankilassa
ellauri342.html on line 427: Maxwell "Bogey" Bodenheim (26. toukokuuta 1891 – 6. helmikuuta 1954) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija. Chicagon kirjallisuuden hahmona hän meni myöhemmin New Yorkiin, jossa hänet tunnettiin Greenwich Village Bohemiansin kuninkaana. Hänen kirjoittamisensa toi hänelle kansainvälistä mainetta 1920-luvun jazz-ajan aikana.
ellauri343.html on line 269: 18. toukokuuta innostunut Bobi saapui Sortavalaan, mutta kuuli itse paikalla, ettei tilanne kehittynytkään poliittisesti suotuisasti. Sivén kotiutui Sortavalaan ja alkoi tutustua karjalaisuuteen. Sivén luki Sortavalassa seuraavat teokset: Martti Pihkalan Minkälainen Suomi meidän on luotava?, Ilmari Kiannon Vienan kansan kohtalossa I. K. Inhan Inhaa kansallista itsetutkiskelua ja Gustave Le Bonin sosiaalipsykologinen Joukkosielu.
ellauri344.html on line 215: Nikolai Laine (Gippijev) (27. toukokuuta 1920 Repola – 18. helmikuuta 1984) oli Neuvostoliitossa asunut suomeksi ja venäjäksi kirjoittanut vienankarjalainen kirjailija. Hän oli neuvostokansalaisen näköinen.
ellauri346.html on line 123: Mykola Oleksandrovich Shchors (25. toukokuuta (6. kesäkuuta) 1895, Snovsk, Velikoschimelsk Volost, Horodnyan lääni, Tšernihivin lääni, Venäjän valtakunta - 30. elokuuta 1919, Biloshitsin kylä, Korostenskyn piiri, Oblastin provinssin piiri, nyt Volostenskin piiri, Volostenskin piiri, Korostensk Province Ukraina on ukrainalainen Neuvostoliiton sotilashahmo, yksi bolshevikkien sotilaskomentajista Neuvostoliiton ja Ukrainan välisen sodan aikana. Ukrainan punakaartin kapinallisten ryhmittymien jäsen. 1930-luvulla Neuvostoliiton propaganda alkoi aktiivisesti käyttää Shchorsin kuvaa ihmiskilpenä.
ellauri346.html on line 137: Toukokuussa 1919 hän teki kaikkensa säilyttääkseen kurin ja varmistaakseen divisioonansa taistelukyvyn, mutta ei tukenut Grigorivin kapinaa. Grigorjevin kapina (Grigorjevin kapina, Grigorjevshchyna , toukokuun sotilaspoliittinen kriisi Neuvostoliitossa) on suurin kapina bolshevikkihallitusta vastaan Ukrainassa, joka syntyi muodostetun Ukrainan neuvostoarmeijan 6. Ukrainan Neuvostodivisioonan rykmenttien esityksen jälkeen. Hersonin maakunnassa Grigorjevin komennossa. Kapinan tärkeimmät tapahtumat tapahtuivat 7.–31. toukokuuta 1919, ja niihin liittyi kapinallisten sotilasyksiköiden toimien ohella joukko väestön bolshevikkien vastaisia mielenosoituksia. Viime kädessä tämä johti Neuvostoliiton hallinnon radikaaliin epävakauteen ("toukokuun sotilaspoliittinen kriisi").
ellauri349.html on line 230: Hiän syntyi Belgiassa 3. toukokuuta 1930 ja aloitti yliopistokoulutuksensa Louvainin katolisessa yliopistossa. Siellä hiän vuonna 1955 puolusti Paul Valérya stilistisen väitöskirjan avulla.
ellauri349.html on line 258: Erkki Samuli Pirtola (18. toukokuuta 1950 Rautalampi – 23. tammikuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija. Pirtolan mielestä "Todellinen taiteen emämaa löytyykin lastentarhoista, Steiner-kouluista, undergroundista, hullujenhuoneilta, presidentin muistikirjasta, betonigraffiteista, oudoista yöllisistä performansseista, ufokuvista, viidakkoshamaanin houreista..." Paskanmarjat Erkki, graffitit on järjestään pyllyn rumia. Mitä vittua, jotain presidentin nuolua?
ellauri349.html on line 380: Roy Frederick Baumeister [1] ( / ˈ b aʊ m aɪ s t ər / ; syntynyt 16. toukokuuta 1953) on Eskin ikätoveri, yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi, joka tunnetaan työstään, joka koskee minää, sosiaalista hylkäämistä, kuuluvuutta, seksuaalisuutta ja sukupuolieroja, itseä, hallintaa, itsetuntoa, itseään tuhoavaa käytöstä, motivaatiota, ml aggressio, tietoisuutta ja vapaata tahtoa. Eli taas tätä talousliberaalin postillaa.
ellauri349.html on line 438: Hän (Piere siis) toimi aluksi latinalaisen patristiikan johdolla, ennen kuin hänen tuolinsa nimettiin uudelleen "Hellenistisen Kreikan teologiat ja mystiikka ja antiikin lopu" vuonna 1972. Hänestä tuli professori Collège de Francessa vuonna 1983, jossa hän siirtyi hellenistisen ja roomalaisen ajattelun historian puheenjohtajaksi. Vuonna 1991 hän jäi eläkkeelle tästä tehtävästä tullakseen ammattikorkeakoulun kunniapuheenjohtajaksi; hänen viimeinen luentonsa oli 22. toukokuuta samana vuonna. Hän päätti viimeisen luentonsa sanomalla: "Viime analyysissä voimme tuskin puhua siitä, mikä on tärkeintä." Täähän on hei ihan etymologisesti mystifiointia. Samaa peukuttivat Lättänenä 7. kirjeessä ja juutalainen homo Wittgenstein. Ja nyt Suomen Sokrates, E. Saarinen.
ellauri349.html on line 523: Almog valmistui Oxfordista tohtoriksi vuonna 1983, minkä jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin filosofi David Kaplanin kutsumana. Almog oli vuosina 1983–1984 Stanfordin yliopiston ja vuodesta 1984 lähtien Kalifornian yliopiston filosofian professori opettaen matemaattista logiikkaa, metafysiikkaa, kielifilosofiaa ja filosofian historiaa. Hän kyllästyi Yhdysvaltoihin ja amerikkalaiseen filosofiaan. Almog päätyi vuonna 2014 Turun yliopiston filosofian professoriksi tavattuaan Olli Koistisen eräässä konferenssissa. Olli Ilmari Koistinen (s. 11. toukokuuta 1956 Oulu) on suomalainen filosofi ja teoreettisen filosofian emeritusprofessori. Hän toimi vuosina 2002–2022 Turun yliopiston teoreettisen filosofian professorina. Koistinen on tutkinut työssään muun muassa filosofian historiaa ja klassikoita. Hän johti Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikin suomennostyötä, joka valmistui vuonna 2013. Olli kuuluu luokkaan (n.h.). Almogilla on 2 lasta muttei vaimoa.
ellauri349.html on line 525: Filosofian oppiaineessa juhlistettiin 3. toukokuuta professori Joseph Almogin syntymäpäivää. Dekaanin ojennettua tiedekunnan kukkatervehdyksen laitoksen johtaja Olli Koistinen piti juhlapuheen, jossa hän kiitti Almogia oppiaineen puolesta tehdystä työstä.
ellauri350.html on line 88: Heinz Kohut (3. toukokuuta 1913 – 8. lokakuuta 1981) oli itävaltalaissyntyinen amerikkalainen psykoanalyytikko , joka tunnetaan parhaiten itsepsykologian kehittämisestä.
ellauri350.html on line 89: Kohut syntyi 3. toukokuuta 1913 Wienissä, Itävallassa , Felix Kohutin ja Else Kohutin (os. Lampl) perheeseen. Hän oli perheen ainoa lapsi. Kohutin vanhemmat olivat Alsergrundissa eli yhdeksännessä piirissä asuvia assimiloituja juutalaisia, jotka olivat menneet naimisiin kaksi vuotta aikaisemmin. Hänen isänsä oli innokas konserttipianisti, mutta hylkäsi unelmansa ensimmäisen maailmansodan kokemusten traumatisoimiseksi ja muutti liiketoimintaan Paul Bellakin kanssa. Hänen äitinsä avasi oman myymälänsä joskus sodan jälkeen, mitä vain harvat naiset tekivät tuolloin Wienissä. Elsen suhdetta poikaansa on kuvattu "narsistiseksi kietoutumiseksi".
ellauri350.html on line 267: Maya Angelou ( / ˈ æ n dʒ ə l oʊ / ⓘ AN -jə-loh; synt. Marguerite Annie Johnson; 4. huhtikuuta 1928 – 28. toukokuuta 2014) oli amerikkalainen muistelijoiden kirjoittaja, runoilija jakansalaisoikeusaktivisti. Hän sai kymmeniä palkintoja ja 50 kunniakirjaa.
ellauri350.html on line 301: Hän kävi läpi tämän prosessin "lumotakseen" itsensä, ja kuten hän sanoi vuonna 1989 British Broadcasting Corporationin haastattelussa, "elä uudelleen tuska, tuska, Sturm und Drang ". Hän asettui ajassa, josta hän kirjoitti, jopa traumaattisista kokemuksista, kuten raiskauksestaan Caged Bird -elokuvassa, "kerromaan inhimillisen totuuden" elämästään. Angelou kertoi pelanneensa korttia päästäkseen lumoavaan paikkaan ja päästäkseen muistoihinsa tehokkaammin käsiksi. Hän sanoi: "Voi kestää tunnin päästä siihen, mutta kun olen siinä - ha! Se on niin herkullista!" Hän ei pitänyt prosessia katarsina; pikemminkin hän löysi helpotusta "totuuden kertomisesta". (Wats the diff?). Angelou kuoli aamulla 28. toukokuuta 2014 86-vuotiaana.
ellauri351.html on line 248: Leon Festinger (8. toukokuuta 1919 – 11. helmikuuta 1989) oli yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi, joka loi kognitiivisen dissonanssin ja sosiaalisen vertailun teoriat. Aiemmin hallitsevan biheivioristisen sosiaalipsykologian näkemyksen hylkääminen osoittamalla inhimillisen käyttäytymisen ärsyke-vasteen ehdollistamisen riittämättömyyttä johtuu suurelta osin hänen teorioistaan ja tutkimuksestaan.
ellauri351.html on line 249: Festinger syntyi Brooklynissa New Yorkissa 8. toukokuuta 1919 venäläis-juutalaissiirtolaisten Alex Festingerin ja Sara Solomon Festingerin perheeseen. Hänen isänsä, kirjontavalmistaja, oli "jättänyt Venäjän radikaalina ja ateistina ja pysyi uskollisena näille näkemyksille koko elämänsä ajan".
ellauri351.html on line 598: Wilma Schlizewski (alun perin Hannele Laine, ennen vuotta 2001 Hantta Krause, s. 6. toukokuuta 1958 Kuusankoski) on suomalainen tatuointitaiteilija ja entinen televisiojuontaja. Schlizewski-nimi on peräisin puolalaissyntyiseltä isoäidiltä Martalta. Hän seurusteli 1980-luvulla lävistystaiteilija Yazkan kanssa. Schlizewski jäi kiinni törkeästä rattijuopumuksesta 28. joulukuuta 2021 ajettuaan autoa 1,7 promillen humalassa.
ellauri351.html on line 714: Charles-Marie Gustave Le Bon ( ranska: [ɡystav lə bɔ̃] ; 7. toukokuuta 1841 – 13. joulukuuta 1931) oli johtava ranskalainen pölymatti, jonka kiinnostusalueita olivat antropologia, psykologia, sosiologia, lääketiede, keksintö ja fysiikka. Bonesin kolleega! Hänet tunnetaan parhaiten vuoden 1895 teoksestaan Psychologie des Foules, jota pidetään yhtenä joukkopsykologien tärkeimmistä teoksista.
ellauri353.html on line 389: Stalin ammutti Babelin talvisodan aikana. NKVD pidätti Babelin 15. toukokuuta 1939 terrorismista ja vakoilusta väärennetyillä papereilla ja hänet teloitettiin Babelin vastalauseista huolimatta 27. tammikuuta 1940.
ellauri353.html on line 486: Voitto Batozin taistelussa 1.–2. kesäkuuta (22.–23. toukokuuta) 1652 antoi Ukrainan valtiolle mahdollisuuden voittaa tosiasiallinen itsenäisyys. Bohdan Khmelnytskyin hetmanaus johti käännekohtaan Euroopan yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä, jonka alueelle ilmestyi suvereeni Ukraina, vaikkakin lyhyeksi ajaksi, kaikilla poliittisen ja taloudellisen vallan ominaisuuksilla. Ukrainan valtion rajat määritettiin muinaisten ukrainalaisten maiden rajoissa. Häntä pidetään Ukrainan kansallissankarina.Suuri ukrainalainen runoilija Taras Savchenko käsitteli toistuvasti Bohdan Khmelnytskyin kuvaa sekä runollisissa että taiteellisissa teoksissaan. Tällänen siitä tuli:
ellauri359.html on line 55: Unelmapäivien ja Grahamen voiton, The Wind in the Willows -julkaisun välillä on kymmenen vuoden tauko. Tuon vuosikymmenen aikana Grahamesta tuli isä. Pikkupoikassaan Alastairissa näkemänsä itsepäinen ja itsepäinen luonne muuttui herra rupikonnaksi, joka on yksi sen neljästä päähahmosta. Alastair tappoi itsensä radalla ollessaan 19-vuotias opiskelija Oxfordin yliopistossa 7. toukokuuta 1920. Hänen kuolemansa kirjattiin tahattomaksi kuolemaksi kunnioituksesta isäänsä kohtaan. Kirjan hahmo, joka tunnetaan nimellä Ratty, on saanut inspiraationsa hänen hyvästä ystävästään ja kirjailijastaan Sir Arthur Quiller-Couchista. Grahame mainitsee tämän allekirjoitetussa kopiossa, jonka hän antoi Quiller-Couchin tyttärelle Foy Felicialle.
ellauri359.html on line 141: Pikin ikäinen Karmela Bélinki (s. 19. toukokuuta 1947 Helsinki) on suomalainen toimittaja, tutkija ja kirjailija. Elämä muokkaa. Bélinki työskenteli työvoimaministeriössä, Suomen ulkomaankauppaliitossa, kieltenopettajien liitossa ja Yleisradiossa, kunnes hänet vuonna 1997 nimitettiin Suomalais-norjalaisen kulttuuri-instituutin ensimmäiseksi johtajaksi Osloon. Bélinki on toiminut sekä kotimaisissa että kansainvälisissä juutalaisjärjestöissä. Vuonna 1984 Bélinki esitti Helsingin yliopistossa väitöskirjaksi englanninkielisen tutkimuksen naisasialiikkeen historiasta. Tutkimus sai painoluvan, mutta väitöstilaisuudessa molemmat vastaväittäjät ehdottivat sen hylkäämistä. Tapausta puitiin myöhemmin muun muassa väittelijän moottoriturvan ja oikeusmurhan kannalta.
ellauri360.html on line 397: Saksalaiset jäivät sisällissodan päätyttyä Suomeen, sillä Svinhufvud oli jo 4. toukokuuta esittänyt von der Goltzille asiasta toivomuksen. Saksan asevoimien ylijohto suostui tähän 29.5.1918, Mannerheimin erottua ylipäällikön tehtävistä. Tämä merkitsi sitä, että von der Goltzista tuli lähes tulkoon Suomen todellinen hallitsija, eräänlainen rautakansleri, joka piti langat käsissään.
ellauri362.html on line 166: Thomas Jefferson Hogg (24. toukokuuta 1792 – 27. elokuuta 1862) oli brittiläinen asianajaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romanttisesta ystävyydestään romanttisen runoilijan Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Hogg kasvoi Durhamin kreivikunnassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Lontoossa. Hän ja Shelley ystävystyivät opiskellessaan University Collegessa Oxfordissa ja pysyivät läheisinä Shelleyn kuolemaan asti. Oxfordissa ollessaan he tekivät yhteistyötä useissa kirjallisissa projekteissa, jotka huipentuivat heidän yhteiseen karkotukseensa "The Necessity of Atheism" -nimisen esseen julkaisemisen jälkeen. He pysyivät hyvinä ystävinä, mutta heidän suhteensa oli joskus kireä, koska Hogg oli romanttisesti kiinnostunut lörppävittuisista naisista, jotka olivat romanttisessa suhteessa Shelleyn kanssa. Suurin osa hänen kirjoittamistaan fiktioista oli huonoxi arvioitua. Hänen tunnetuin kirjallinen teoksensa oli Percy Bysshe Shelleyn elämä, runoilijan keskeneräinen elämäkerta. Vaikka kirja oli hyvin tutkittu ja maalasi selkeän kuvan Shelleystä nuorena miehenä, sitä kritisoitiin Percyn esittämisestä negatiivisesti. Kärsittyään kihdistä Hogg kuoli unissaan. Uni jäi kesken viimeinen.
ellauri362.html on line 410: Myöhemmin asiaan sekaantui vielä 1 juutalainen kallonkutistaja, Zvi Lothane (syntynyt 21. toukokuuta 1934 Lublinissa , Puolassa, nimellä Hersz Szuldyner), myös Henry Lothane, joskus Henry Zvi Lothane , on israelilais-amerikkalainen psykoanalyytikko, psykiatri ja yliopistoprofessori. Hänen vanhempansa kutsuivat häntä "Henioksi" tai "Henrykiksi". Israelissa etunimi "Hersz" muutettiin muotoon "Zvi" ja nimi oli nyt "Zvi Szuldiner".
ellauri367.html on line 158: Traci Lords (oik., pitelee tissejä), syntynyt Nora Louise Kuzma; 7. toukokuuta 1968 on yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja entinen pornografinen näyttelijä. Hän tuli aikuisten elokuvateollisuuteen käyttämällä väärennettyä syntymätodistusta salatakseen olevansa kaksi vuotta alle 18-vuotiaana. Lisäksi kaikki hänen aikuisille suunnatut elokuvansa viimeistä lukuun ottamatta kiellettiin lapsipornografiana. Poistuttuaan pornografiateollisuudesta kaksi päivää sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 18 vuotta, Lords ilmoittautui Lee Strasbergin teatteri-instituuttiin, jossa hän opiskeli menetelmänäyttelijää tullakseen valtavirran näyttelijäksi. Kuzma on julkisesti ilmaissut tukensa LGBT-yhteisölle ja Abelin eläinten säädyttömyyttä vastustavalle SINA liikkeelle.
ellauri370.html on line 703: Vuonna 1453 Breslaussa tapahtui pienehkö pogrom. Langewiesestä Oelsin läheltä kotoisin oleva maanviljelijä oli syyttänyt juutalaisia isännän häpäisemisestä. Juutalaiset vanhimmat olivat ottaneet haltuunsa velkaisia isäntiä ja ruoskivat niitä kepeillä ja näin häväisivät heidät. Kuningas valtuutti Capistranon tutkimaan. Tämän seurauksena 2. toukokuuta 1453 kaikki 318 juutalaista Breslaussa ja lähiseudulla vangittiin Breslauhun ja tunnustukset hankittiin kidutuksen avulla. Capistrano poltti 41 juutalaista roviolla ja loput karkotettiin kaupungista, mutta lapset täytyi jättää taakse ja kastaa väkisin. Taskin tuttu tematiikka Al Holin leiriltä. Juutalaisten omaisuus takavarikoitiin, mikä Cohnin mukaan oli pogromin todellinen motiivi. Niin aina. Pelkästään arkistosta Cohn löysi yksitoista kirjasta velkakirjeitä, jotka olivat kuuluneet juutalaisille. Siellä oli myös suuria varastoja muista juutalaisten omistamista tavaroista. Vuonna 1455 Breslaun kaupunki sai kuningas Ladislaus Postumukselta peruskirjan Privilegium de non tolerandis Judaeis ("etuoikeus olla suvaitsematta juutalaisia"), joka oli voimassa de jure vuoteen 1744 saakka.
ellauri373.html on line 272: Vuonna 1922 vaino voimistui ja otti uusia muotoja. Varojen etsimisen verukkeella nälkään näkevän väestön auttamiseksi noudatettiin asetusta kaikkien kirkoiden ja luostareiden kaikkien kallisarvoisten koristeiden ja arvoesineiden takavarikoimisesta . Neuvostoliiton julkaisuissa julkaistujen tietojen mukaan 15. toukokuuta 1922 mennessä 48 provinssin talousosastot saivat kirkoilta takavarikoituja arvoesineitä : kultaa 700 puutaa hopeaa 17 961 puutaa, timantteja 33 796 kappaletta, helmiä 3 puutaa, 15 80 000 jalokiveä, 28 kiloa esineitä, joissa on timantteja, helmiä ja muita kiviä.
ellauri374.html on line 41: Nikolai Dmitrievich Sazonov (5. [17.] toukokuuta 1858 - 19. marraskuuta [2. joulukuuta] 1913, Pietari) - Venäjän valtiomies, julkisuuden ja zemstvo-hahmo, valtionduuman 3. kokouksen jäsen, maanomistaja, hevoskasvattaja, Kamariherran asema. Korkeimman Dvoran perinnöllinen aatelinen, ortodoksinen.
ellauri374.html on line 261: Venäjän Yhdysvaltain-suurlähettiläs kreivi Arthur Cassini luonnehtii vuoden 1903 pogromia taloudellisesti ahdingossa olevien talonpoikien reaktioksi juutalaisille velkojille 18. toukokuuta 1903 annetussa haastattelussa. Venäjällä on ihan hyviäkin juutalaisia. Tämä pogrom auttoi vakuuttamaan kymmeniä tuhansia Venäjän juutalaisia lähtemään länteen tai Palestiinaan. Se inspiroi varhaisia itsepuolustusliigoja Ze´ev Jabotinskyn kaltaisten johtajien alaisuudessa. Väpelönnäköinen sankarillinen Zhabotinsky perusti Joseph Trumpeldorin kanssa Britannian armeijan juutalaisen legionin ensimmäisessä maailmansodassa. Myöhemmin hän perusti useita juutalaisia järjestöjä, mukaan lukien puolisotilaallisen ryhmän Betar Latviassa, nuorisoliikkeen Hatzohar ja militanttijärjestö Irgun Mandatory Palestiinassa.
ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
ellauri381.html on line 76: Venäjän rakastettu presidentti Vladimir Putin perusteli 9. toukokuuta 2022 Moskovassa pitämässään puheessa Ukrainan hyökkäystä toteamalla välittömän vastakkainasettelun "uusnatseja, Banderaa" vastaan. Deutsche Wellen mukaan ukrainalaiset tiedotusvälineet julkaisevat Ivan Denisovizistä todisteita siitä, kuinka venäläiset vainosivat ukrainalaisia sotavankeja ja siviilejä epäiltynä myötätunnosta Banderaa kohtaan.
ellauri381.html on line 221: Voiton paraatissa tepasteli ensin Karjalan rintaman yhdistetty rykmentti. Siitä lähtien perinteisesti 9. toukokuuta pidetyissä voiton paraateissa Karjalan rintaman standardi on kannettu ensimmäisenä rintaman standardien joukossa, koska siellä fasistit heittivät kilvet tienoheen ensinnä.
ellauri381.html on line 499: 14. toukokuuta 1950 hän kirjoitti vaimolleen: "Olen edelleen elossa, terve, iloinen, elämässäni ei ole vielä muutoksia", ja 19. päivänä hänet siirrettiin Butyrkan vankilaan ja lähetettiin sitten leiriin.
ellauri383.html on line 553: Tiedämme jo paljon. Mutta tänään, Pyhän lomamme aattona 9. toukokuuta, on erityinen tilaisuus muistaa jälleen kerran paitsi jo tunnetut luvut ja tosiasiat, jotka eivät katoa edes 79 vuotta voiton jälkeen, mutta myös puoliksi unohdetut. Tai kokonaan. Muistimme ei saa ruostua.
ellauri383.html on line 614: Niinisalon harjoituskentällä maan lounaisosassa järjestetään 26.huhtikuuta-14. toukokuuta sotilaspelit "Arrow-24" (Arrow 24). Niihin osallistuu 2 600 suomalaista sotilasta ja noin 500 kalustoa. Ah-64e Apache-taisteluhelikoptereita saapui Albionista, cv9035-panssariajoneuvoja Virosta, Scimitar-rynnäkköpanssarivaunuja ja Spartan-panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja Latviasta. Baltian liittoutuneet lähettivät yhteensä jopa 300 "soldaten". He harjoittelevat hyökkääviä operaatioita ja myös hyvin koordinoitua vuorovaikutusta.
ellauri383.html on line 616: Ilmapuolustusjoukkojen sotaharjoitukset on määrä järjestää 14.-23. toukokuuta lännessä Lohtajassa. Heihin liittyy Bundeswehrin edustajia. Tykistöyksiköt opettelevat yhdessä Yhdysvaltain asevoimien kanssa ampumaan venäläisiä Rowayarvin harjoitusalueella Lapissa 13.-25. toukokuuta.
ellauri383.html on line 618: Niitä seuraavat harjoitukset Repo 24 (27. -31. toukokuuta). Ne tapahtuvat Venäjän rajan välittömässä läheisyydessä Kumenlaakson alueella. Niihin on tarkoitus ottaa mukaan noin 2,1 tuhatta varusmiestä. Samaan aikaan Helsingin lähellä jyrisee Scimitar 24-harjoitus, johon osallistuu 4,8 tuhatta sotilasta Porin panssariprikaatista (nopean toiminnan joukot) ja Utin jääkärirykmentistä (erikoisjoukot).
ellauri383.html on line 620: Huipentuma on manööverit "Northern Forest-24" (Northern Forest 24), suunniteltu 26.-31. toukokuuta. He sijoittuvat Pohjois-Rowayarvin harjoitusalueelle lähelle Venäjän rajaa. Niihin osallistuu 4,5 tuhatta suomalaista varusmiestä, 2 tuhatta "vierasta" Yhdysvalloista ja 400 viikinkien jälkeläistä Norjasta.
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri384.html on line 189: Heller syntyi 1. toukokuuta 1923 Coney Islandilla Brooklynissa köyhien juutalaisten Lena ja Isaac Donald Hellerin pojaksi Venäjältä. Jo lapsena hän rakasti kirjoittamista; teini-iässä hän kirjoitti tarinan Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen ja lähetti sen New York Daily Newsille, joka hylkäsi sen.
ellauri390.html on line 262: Natasha vie Annan käskystä vastasyntyneen tyttärensä nimettömänä Shadurskyjen taloon, joka tulee prinssin vaimon tiedoksi. Prinssi kääntyy kenraali von Spiltzen puoleen, joka luovuttaa tytön Amalia Potapovnan laitokselle. Kenraalin vaimo tekee vähän kaikkea: pientä kiristystä, pientä parittelua ja intiimipalveluita nuorille neitsyille. Kohtaus Mordenkon ja prinsessan paljastamisesta ja prinssin iskusta kasvoihin saa hänen vaimonsa synnyttämään ennenaikaisesti. Prinsessa Shadurskajan pojan, jota ei otettu ruhtinastaloon, ottaa isä, joka on häpeän vuoksi jäänyt kerjäläiseksi, vailla työtä ja elantonsa koronkiskolla. Kirjoittaja hahmotteli tarkasti tapahtumien ajan: "5. toukokuuta 1838 nuori nainen heittää vastasyntyneen tytön prinssi Dmitri Shadurskyn taloon...". Orjuus lakkautetaan yli 20 vuoden kuluttua.
ellauri390.html on line 371: Toukokuussa 1808 Kari Malm johti 150 miehen erikoisosastoa, jonka tehtävänä oli hävittää venäläisten varastot Iisalmessa ja Kuopiossa. Hän vangitsi 9. toukokuuta ilman taistelua satamiehisen venäläisosaston Taipaleessa, minkä jälkeen tie oli auki Kuopioon. Malm valloitti Kuopion 12. toukokuuta 1808 ja sai palkkiona ylennyksen majuriksi. Hän jatkoi etenemistään virkauralla Juvalle saakka, josta siirtyi heinäkuussa Joensuuhun ja karkotti siellä olleet venäläiset käyttäen apunaan talonpoikia. Hän voitti 10. elokuuta Pälkjärven taistelussa 600 miehen kokoisella joukolla 2 000 miehen vahvuisen venäläisosaston ja eteni jopa Venäjän puolelle rajaa, mutta joutui lopulta perääntymään ylivoiman edessä Sandels-oluen muun armeijan luo. Everstiluutnantiksi ylennetty Malm osallistui lokakuun 1808 lopussa Koljonvirran taisteluun. Sandels-olut passitti hänet 11. marraskuuta takaisin Koljonvirralle johtamaan vastaiskua, mutta tuolloin Malm haavoittui päähän ja jäi venäläisten vangiksi.
ellauri391.html on line 125: Huonohampainen Karl Barth (10. toukokuuta 1886 Basel, Sveitsi – 10. joulukuuta 1968 Basel) oli vaikutusvaltainen sveitsiläinen deformoitu teologi. Pastori Barth oli yksi niin sanotun uusortodoksisen liikkeen keskeisistä ajattelijoista. Jossain vaiheessa pastori Barth kehitti Friedrich Go-Cartin kanssa dialäktista teologiaa.
ellauri391.html on line 340: Aleksei Stepanovitš Homjakov ( venäjäksi : Алексей Степанович Хомяков ; 13. toukokuuta [ OS 1. toukokuuta] 1804 – 5. lokakuuta [ OS 23. syyskuuta] 1860) oli venäläinen teologi, taiteilija ja filosofi. Hän perusti slavofiililiikkeen yhdessä Ivan Kirejevskin kanssa, ja hänestä tuli yksi sen arvostetuimmista teoreetikoista. Hänen poikansa Nikolai Khomyakov oli duuman kovin puhuja.
ellauri393.html on line 557: Andrusovon rauhan ehdot vahvistettiin Moskovassa 16. toukokuuta 1686 solmitussa niin sanotussa ikuisessa rauhassa sopimusosapuolten kesken. Sopimuksessa sovittiin, että Dneprin vasen ranta jää Moskovan haltuun Kiova mukaan lukien, mistä Moskova maksaa 146 000 ruplan korvauksen ja että Kiovan alueen eteläosa ja Bratslavin alue jäävät asuttamatta neutraaleiksi alueiksi. Andrusovon kylä sijaitsee linnuntietä noin 64 kilometriä Smolenskista lounaaseen
ellauri396.html on line 232: Hän on Harvardin professorin ja Enlightenment Now -kirjailijan Steven Pinkerin tukema ( "eloisa ja oivaltava kirja - pelit eivät ole vain hauskoja pelejä: niiden avulla voimme tutkia maailman monimutkaisuutta" ). Teoksessa Your Move muut kirjoittajat Jonathan Kay ja Joan Moriarity käsittelevät otsikoita Trumpin Amerikasta kulttuuriseen omaksumiseen, transsukupuolisten identiteettien taloudelliseen päätöksentekoon, poliittisesta korrektiudesta Alpha-persoonallisuuksiin ja paljon muuta tutkimalla lautapelejä – mikä heidän mukaansa paljastaa paljon enemmän arvoistamme, historiastamme, peloistamme, politiikastamme, ihmissuhteistamme ja identiteetistämme kuin televisio, elokuvat tai musiikki koskaan pystyvät. Mitä lautapelit voivat kertoa meille sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, kolonialismista, kiihkoilusta, kapitalismista ja muista uutisia hallitsevista kuumista näppäinongelmista? Kay erosi Mursun päätoimittajan tehtävästä 14. toukokuuta 2017 kulttuurin omistamista koskevan kiistan jälkeen, jossa hän hylkäsi alkuperäiskansojen huolen käytännössä. Kulttuurinen omiminen pöytäpelaamisen maailmassa: kuinka lautapeli nimeltä "Greenland" antoi Kaylle laajemman kontekstin ja ymmärryksen Pohjois-Amerikan ja Euroopan alkuperäiskansojen kusetusta kohtaan kuin hän pystyi koskaan poimimaan aikoinaan luokkahuoneessa.
ellauri399.html on line 224: Seuraavina vuosina hiän oppi häneltä tien sydämen elinikäisen kaipauksen täydelliseen täyttymykseen: täydelliseen rakkauteen, jumalalliseen rakkauteen – kaiken kuluttavaan rakkauteen, joka koetaan yhdessä sielumme ikuisen rakkaan kanssa. Käytännön tasolla hän auttoi Yoganandaa käyttämällä pikakirjoitusta hänen nauhamaisen puheensa nauhoittamiseen. Yoganandan ja hänen seuraajansa Rajarsi Janakkalan anakondan kuoleman jälkeen SRF:n hallitus valitsi Daya Matan SRF/YSS:n kolmanneksi presidentiksi ja henkiseksi johtajaksi vuonna 1955. Daya Mata tapasi Elvis Presleyn 1960-luvulla, ja hän ajoittain antoi hiänelle henkisiä neuvoja. 5. toukokuuta 1892 syntynyt James Jesse Lynn oli Paramahansa Yoganandan johtava oppilas ja merkittävä liikemies Kansas Cityssä, Missourin alueella. Kun hän tapasi Yoganandan vuonna 1932, hän oli itsetehty vakuutusmiljonääri, ja hän jätti myöhemmin yhteensä noin kuuden miljoonan dollarin suuruisen lahjoituksen Yoganandan järjestölle Self-Realization Fellowship (SRF). Kaikexi onnexi hän kuoli 3v myöhemmin annettuaan liikkeelle kaikkensa. Kaikki Anakondan opetuslapset olivat joko miljonäärejä tai naisia, tai molempia. En saarnaa minkään periaatteen tähden, vaan ainoastaan ansaitaxeni (ja päästäxeni hilloviivalle: tytön joka kaupungista ezin) - ja se riittää asiaxeni!
ellauri401.html on line 517: Ruusu-Ristin looshityö järjestettiin tälläselle vapaamuuraripohjalle vuonna 1926. Ruusuristityö yhdistettiin vapaamuurariuteen 22. toukokuuta. Areopagi 12:sta tehtiin yxin tein Ruusu-Risti-vapaamuurareita, ja Ervast vihittiin sen ensimmäiseksi suurmestariksi. Seremoniat auttoivat tekemään kokoontumisista rauhan hetkiä, jolloin katseet ajatukset kääntyvät toisiin asioihin kuin arkiryskeeseen. Vähän kuin Pafos-seminaarit.
ellauri402.html on line 410: Dracula on Bram Stokerin goottilainen kauhuromaani, joka julkaistiin 26. toukokuuta 1897. Epistolaarinen romaani, kertomus liittyy kirjeisiin, päiväkirjamerkintöihin ja sanomalehtiartikkeleihin. Siinä ei ole yhtä päähenkilöä, ja se alkaa asianajajan Jonathan Harkerin kanssa, joka lähtee liikematkalle transilvanialaisen aatelismiehen, kreivi Draculan linnaan. Harker pakenee linnasta saatuaan tietää, että Dracula on vampyyri, ja kreivi muuttaa Englantiin ja vaivaa Whitbyn merenrantakaupunkia. Pieni ryhmä, jota johtaa Abraham Van Helsing, tutkii, metsästää ja tappaa Draculaa, lyövät hänen sydämensä, mestaavat hänen päänsä ja täyttävät hänen suunsa valkosipulilla. Hän löysi nimen Dracula Whitbyn julkisesta kirjastosta lomallaan, koska hän ajatteli sen tarkoittavan paholaista romaniaksi. Christopher Craft kirjoittaa, että kreivi Draculan aiheuttama ensisijainen seksuaalinen uhka on, että hän "viettelee, tunkeutuu ja [ja] tyhjentää toisen miehen" Jonathan Harkerin innostuessa siitä, että kolme naamiona ja edustajana toimivaa vampyyrinaista tunkeutuu häneen hänen homoseksuaalisen halunsa vuoksi.
ellauri403.html on line 48:
ellauri403.html on line 303: Walter (Zeev) Laqueur (s. 26. toukokuuta 1921 Breslaussa ; † 30. syyskuuta 2018 Washington DC: ssä) oli saksalais-juutalaista alkuperää oleva amerikkalainen historioitsija ja toimittaja. Laqueur muisti hänen kotikaupunkinsa yllä leijuvan Graf Zeppelin -ilmalaivan ja vuoden 1930 Reichstag-vaalit, joista kansallissosialistit nousivat toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Vuonna 1935 tai 1936 hän ymmärsi vanhempiensa rohkaisemana tarpeen lähteä maasta. Hän saapui Jerusalemiin Palestiinaan Triesten kautta marraskuussa 1938. Samaan aikaan toisaalla loput porukoista paloi Hitlerin uunissa piparkakkuina. Laqueur aloitti kibbutsien kiertueen pääasiassa Jordanin laaksossa ja Jezreelin tasangolla. Israelissa yleinen suuntaus on siirtynyt pois kibbutsin ihanteista - mutta ei parempaan suuntaan. Ehkä kibbutsikokeilu jää ihmiskunnan aikakirjoihin vain utopistisena välipalana, jolla on paikallinen merkitys.
ellauri403.html on line 410: Pian vuoden 2013 presidentinvaalien jälkeen Georgian käytyä liian kuumaxi Saakašvili loikkasi Ukrainaan tukemaan Ukrainan Euromaidan - liikettä ja Revolution of Dignity -liikettä. 26. heinäkuuta 2017 Petro Porošenko riisti Saakašvililta (oleskeli tuolloin Yhdysvalloissa) Ukrainan kansalaisuuden, ja hänestä tuli kansalaisuudeton henkilö. Hän palasi Ukrainaan kannattajaryhmän kanssa Puolan kautta, mutta hänet pidätettiin helmikuussa 2018 ja karkotettiin. Saakashvili muutti Alankomaihin , missä hän sai pysyvän oleskeluoikeuden . 29. toukokuuta 2019 hän palasi Ukrainaan, kun vasta valittu presidentti Volodymyr Zelenskyy palautti kansalaisuutensa.
ellauri403.html on line 426: Venäjän vuoden 2014 Krimin liittämisestä Venäjään Zelensky sanoi, että realistisesti puhuen Krimin palauttaminen Ukrainan hallintaan olisi mahdollista vasta Venäjän tai Ukrainan hallinnonvaihdoksen jälkeen. Vastauksena päinvastaisiin ehdotuksiin hän totesi huhtikuussa 2019 pitävänsä Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia "vihollisena". 2. toukokuuta 2019 Zelenskyy kirjoitti Facebookissa, että "raja on ainoa asia, joka Venäjällä ja Ukrainalla on yhteistä". No molemmilla on pieni pelle presidentti nimeltä Vladimir.
ellauri403.html on line 428: Zelenskyy vastustaa Nord Stream 2 -maakaasuputkea Venäjän ja Saksan välillä ja kutsuu sitä "vaaralliseksi aseeksi, ei vain Ukrainalle vaan koko Euroopalle". 25. toukokuuta 2022 Zelenskyy sanoi, että "Ukraina taistelee, kunnes se saa takaisin kaikki alueensa".
ellauri405.html on line 170: Shiraz on baháʼí-uskon perustajan Bábin ( Siyyid ´Ali-Muhammad, 1819–1850) syntymäpaikka. Tässä kaupungissa illalla 22. toukokuuta 1844 hän julisti ensimmäisen kerran tehtävästään uuden jumalallisen ilmoituksen kantajana. Tästä syystä Shiraz on baháʼílaisten pyhä kaupunki, ja kaupunki, erityisesti Bábin talo, tunnistettiin pyhiinvaelluspaikaksi. Koska Iranissa vallitsee vihamielinen ilmapiiri baháʼísia kohtaan, talo on ollut toistuvien hyökkäysten kohteena; talo tuhoutui vuonna 1979, päällystettiin kaksi vuotta myöhemmin ja muutettiin parkkipaikaxi.
ellauri419.html on line 78: Michael Rockefeller syntyi 18. toukokuuta 1938 Nelson ja Mary Headhunter Rockefellerin viidentenä ja viimeisenä lapsena .
ellauri419.html on line 356: La Bruyèren elämän viimeiset vuodet olivat omistettu uuden teoksen valmistelulle, jonka hän oli saanut Bossuet'n kanssa käydyistä keskusteluistaan, nimittäin Dialogues sur le Quiétisme , jonka hän jätti kesken. Se ja pomo Bossuet eivät pitäneet pietisteistä kuten Mme Guyon ja Fénélon, koska nämä nuolivat voit hierarkian leivältä. Hän kuoli Versaillesissa 10. päivän yönä 11. toukokuuta 1696, apopleksiakohtaukseen. Hän oli hyvin syönyt, juonut ja iloinen eikä ollut koskaan ollut parempi. Keskiviikko ja torstai, kello yhdeksään illalla, kuluivat vierailuilla ja kävelyillä ilman mitään aavistustakaan; hän illallisti hyvällä ruokahalulla, ja yhtäkkiä hän menetti puheensa ja hänen suunsa vääntyi. Verenvuoto, oksentelu, tupakkaperäruiske, mikään ei auttanut... "Tämä on menetys meille kaikille; pahoittelemme sitä selvästi," Bossuet itse kirjoitti puolestaan: "Koko hovi katui sitä, ja herra prinssi enemmän kuin kaikki muut." 'Olin tuntenut hänet liian hyvin, että katuisin häntä," prinssi vahvisti. La Bruyère kuoli sinkkuna ja köyhänä. Epäiltiin että myrkynkylväjä oli myrkytetty.
ellauri419.html on line 399: Iltalehti uutisoi Venäjän propagandasta, koska ilmiö koskettaa läheisesti myös Suomea ja suomalaisia. Iltalehti ja kolme muuta suomalaista mediaa on kielletty Venäjällä. Vastauksena EU:n neuvoston 17. toukokuuta tekemään päätökseen kieltää "kaikki lähetystoiminta" kolmessa venäläisessä mediassa (RIA Novosti, Izvestia ja Rossiyskaya Gazeta), joka tulee voimaan tänään, 25. kesäkuuta, pääsylle asetetaan vastarajoituksia. Vastuu tällaisesta tapahtumien kehityksestä on yksinomaan Euroopan unionin ja järjestön maiden johdolla, jotka tukivat tällaista päätöstä.
ellauri421.html on line 257: Neuvostoliiton pääromantikko Jevgeni Dolmatovski. Laulun "The Night is Short" kirjoittaja pakeni kuolemalta kahdesti. / Cheprunov / RIA Novosti. 5. toukokuuta 1915 syntyi Evgeniy Dolmatovsky , kappaleiden "Kaikki ympärillä on muuttunut siniseksi ja vihreäksi", "Odotat, Lizaveta, terveisiä ystävältä", "Rakas kaupunki voi nukkua rauhassa", kirjoittaja. Yö on lyhyt, pilvet nukkuvat, ja makaa kämmenilläni, tuntematon kätesi", "Ja vuodet lentää". Niitä muistetaan, rakastetaan ja lauletaan tänäkin päivänä.
ellauri422.html on line 94: Welch fruchtbare Nachrichten aus Magdeburg, wo Menschen die Adventszeit in Frieren und Gemeinheit verlieren wollten. Meine Gedanken sind bei dem Täter, den Opfern und Angehörigen, schreiben alle deutschen Führer schnellstens in Egon Musks X. Magdeburgin ryöstö tapahtui 20. toukokuuta 1631 kolmikymmenvuotisen sodan aikana, kun Johann Tillyn johtama katolinen armeija piirityksen jälkeen valtasi ja ryösti Magdeburgin kaupungin. Silminnäkijän mukaan Pappenheimin ratsuväki oli raainta: he raiskasivat naisia ja sitoivat heitä hevostensa jalustimiin, keihästivät lapsia ja heittivät niitä tuleen. Tuhoa jatkui useita päiviä. 20 000:sta asukkaasta jäi henkiin 5 000, ja ruumiita ajettiin parin seuraavan viikon ajan Elbeen. Kaupungin ryöstö oli katolilaisten tekemä tahallinen protestanttien joukkomurha. Saksan kielessä oli pitkään ryöstön jälkeen käytössä verbi magdeburgisieren, joka tarkoittaa täydellistä tuhoamista tai tuhotyötä. Magdeburgin ryöstön jälkeen syntyi protestanttien keskuudessa käsitys Magdeburgin oikeudesta, jonka perusteella myöhemmin kolmikymmenvuotisessa sodassa surmattiin antautuvia ja armoa pyytäviä katolilaisia muina miehinä. Tilly sai sittemmin perusteellisesti turpaansa Breitenfeldissä. Kanzler Olaf Scholz (SPD) schreibt auf X: "Die Meldungen aus Magdeburg lassen Schlimmes erahnen." Melon Usk jolle asia ei mitenkään kuulu vaatii Scholzin eroa. Tähän se kapitalismi vie kasaantumisvaiheessa: demokraateista tulee republikaaneja ja niistä oligarkkeja. Näin se meni jo antiikin Kreikassa. Hesarin pöntöt kirjoittaa "Madgeburgissa." Niiden maantieto on Hunger Gamesista.
xxx/ellauri044.html on line 900: Bertel Johan Sebastian Gripenberg (10. syyskuuta 1878 Pietari – 5. toukokuuta 1947 Sävsjö, Ruotsi) oli suomenruotsalainen runoilija ja aatelismies.
xxx/ellauri056.html on line 375: Pedro Calderón de la Barca y Barreda (17. tammikuuta 1600 – 25. toukokuuta 1681) oli espanjalainen barokin ajan näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä Espanjan merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Hän kirjoitti yli sata näytelmää, muun muassa uskonnollisia näytelmiä, laulunäytelmiä, vakavia draamoja ja komedioita. Calderón syntyi vaatimattomaan perheeseen Madridssa, opiskeli jesuiittojen koulussa ja myöhemmin teologiaa Salamancan yliopistossa. Hän otti osaa kuninkaan sotaretkille, kirjoitti lipevästi hovin liepeillä ja lopulta ryhtyi katoliseksi papiksi. Kirjallisen uransa Calderón aloitti 20-vuotiaana runoilijana, ensimmäiset näytelmät ilmestyivät muutamia vuosia myöhemmin.
xxx/ellauri056.html on line 555: Johann Gottlieb Fichte (19. toukokuuta 1762 Rammenau – 29. tammikuuta 1814 Berliini) oli saksalainen filosofi. Hän kuuluu merkittävimpiin saksalaisen idealismin edustajiin. Häntä pidetään joskus saksalaisen nationalismin ja antisemitismin isänä, vaikkakin tahtomattaan. Moni muukin tulee jonkun nolon lapsen isäxi ihan tahtomattaan.
xxx/ellauri057.html on line 1165: Elin Vaara (oik. Kerttu Elin Vehmas o.s. Sirén; vuodesta 1926 Viljanen, vuodesta 1930 Virtanen, vuodesta 1937 Vaaskivi, vuodesta 1944 Vehmas; 29. toukokuuta 1903 Tampere – 26. joulukuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen runoilija, tatukirjailija ja tuomentaja.
xxx/ellauri057.html on line 1338: Katri Vala (oik. Karin Alice Heikel o.s. Wadenström, 11. syyskuuta 1901 Muonio – 28. toukokuuta 1944 Eksjö, Ruotsi) oli puolixi suomenruozalainen opettaja, runoilija ja suomentaja.
xxx/ellauri057.html on line 1344: Katri Vala kuoli tubiin Eksjön parantolassa 28. toukokuuta 1944 42-vuotiaana. Hänelle pidettiin omaisten ja Ruotsin kirjailijaliiton järjestämät hautajaiset siellä, mutta tuhkaläjä siirrettiin sodan päätyttyä Suomeen toukokuussa 1945, ja haudattiin hänen kuolemansa vuosipäivänä Marjatanmäen puistoon, joka myöhemmin nimettiin Katri Valan puistoksi. Katri käänsi jotain Moa Martinsonia, ja Arvid Mörne käänsi Katria. Manus manum lavat.
xxx/ellauri059.html on line 471: Girolamo (Hieronymus) Savonarola (21. syyskuuta 1452 Ferrara – 23. toukokuuta 1498 Firenze) oli italialainen dominikaanimunkki ja parannussaarnaaja. Hän saarnasi aikalaistensa löyhää moraalia vastaan.
xxx/ellauri059.html on line 475: Kun Medicit oli häädetty Firenzen johdosta, Savonarola muodosti kaupungista teokratian, jonka kuninkaaksi julistettiin Kristus. Varakuninkaana perintöä odotellessa toimi Arola. Paavi Aleksanteri VI, joka ensi alkuun oli osoittanut Savonarolaa kohtaan ymmärtämystä, tyrmistyi kun kaupunki ei suostunutkaan tukemaan häntä taistelussa Ranskaa vastaan. Pitkälti poliittisista syistä hän ekskommunikoi Savonarolan 12. toukokuuta 1497 syyttäen häntä ”harhaoppisuudesta, lahkolaisuudesta ja Pyhän istuimen halveksimisesta”. Hän myös kielsi Savonarolaa saarnaamasta. Savonarola tottelikin paavin käskyä jonkin aikaa, mutta aloitti saarnaamisen pian uudestaan. Paavin kielto sai hänet kääntymään entistä kiivaammin katolisen kirkon hierarkiaa vastaan.
xxx/ellauri059.html on line 479: Muokkaa Helmikuussa 1497 Savonarola lähetti suuren joukon nuoria kannattajiaan Tintti-julisteineen (jotka tunnettiin nimellä ”fanciulli”) kulkemaan läpi Firenzen ja takavarikoimaan kaiken, mikä voisi johtaa ihmisiä syntiin ja turmelukseen. Näihin turmelusta tuottaviin esineisiin ei laskettu vain ”pakanallisia” kirjoituksia (tai sellaisia, joita Savonarola piti pakanallisina) ja pornografisia kuvia, vaan myös ”ylellisyysesineitä” kuten maalauksia, hienoja huonekaluja, koruja, ylellisiä vaatteita, pelikortteja ja kosmetiikkaa. Useat firenzeläiset luovuttivat vapaaehtoisesti esineitään, joko todellisesta katumuksesta tai seurausten pelossa. 7. ja 17. helmikuuta 1497 kaupunkilaisilta kootut esineet tuhottiin ”turhuuksien roviolla”, valtavan suurella roviolla, joka oli koottu Firenzen keskusaukiolle, Piazza della Signorialla. Maalari Sandro Botticelli heitti omakätisesti tuleen useita maalauksiaan, ilmeisesti seurausten pelossa. Toisaalta on todettava, että useat Firenzen kansalaiset, heidän joukossaan myös munkkeja ja pappeja, vastustivat Savonarolan ”puhdistuksia”. Toimenpiteitä vastustivat ennen muuta Basilica di Santa Crocen fransiskaanit ja Santa Maria Novellan dominikaanit. Rangaistusuhan alla Savonarolan kannattajatkin käänsivät hänelle selkänsä, ja Savonarola hirtettiin ja poltettiin roviolla kerettiläisyydestä syytettynä 23. toukokuuta 1498 Piazza della Signorialla - samassa paikassa, jossa oli roihunnut hänen ”turhuuksien rovionsa”.
xxx/ellauri075.html on line 536: Jean Rhys (24. elokuuta, 1890 Roseau, Dominica – 14. toukokuuta, 1979 Exeter, Britannia), alkuperäiseltä nimeltään Ella Gwendolen Rees Williams, oli brittiläis-dominicalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on romaani Siintää Sargassomeri (1966), jonka tapahtumat kertovat Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin ullakolle päätyvän vaimon menneisyydestä.
xxx/ellauri087.html on line 727: Helmikuun 14. päivänä 1911 Madero ylitti Meksikon rajan johtaakseen joukkojaan. Vallankumousjoukot huomasivat seuraavien kuukausien aikana, kuinka rappeutuneeksi Díazin armeija oli tullut. Sitä johtivat iäkkäät kenraalit ja joukoilta puuttuivat niin kuri, järjestys, yhtenäisyys kuin tehokkuuskin. Vallankumoukselliset saivat tästä havainnosta uutta voimaa. Liittovaltion joukkojen komentajan antautuminen Juárezissa 10. toukokuuta merkitsi lopun alkua Díazille. Neuvotteluissa sovittiin, että Díaz eroaa ja Francisco León de la Barrasta tulee väliaikainen presidentti, joka järjestää vaalit. Díaz erosi 25. toukokuuta ja purjehti Pariisiin. Vallankumousjoukot määrättiin hajotettaviksi, mutta useat vallankumousryhmät, muun muassa Emiliano Zapatan johtama talonpoikaisarmeija, kuitenkin vastustivat hajotusmääräystä.
xxx/ellauri104.html on line 814: Matti Hermanni Pulkkinen (1. toukokuuta 1944 Nurmes - 17. toukokuuta 2011 Lapinlahti), ei se sama Lapinlahti jossa viihtyi Alexis Kivi vaan se toinen. Aika pitkään Pulkku vielä kituutti aivohalvauxen jälkeen (23 v). Kuoli vuotta mua nuorempana (siis vuotta nuorempana kuin minä nyt).
xxx/ellauri121.html on line 144: Toivo Kuulaa ammuttiin vappuyönä 1918, mutta hän kuoli vasta 18. toukokuuta. Vaimo Alma sairaalavuoteen vierellä Viipurissa.
xxx/ellauri121.html on line 184: Luoti osui maahan kaatunutta Toivo Kuulaa päähän, ja säveltäjä loukkaantui vakavasti. Hänen sydämensä pysähtyi, mutta se käynnistettiin kamferiruiskeella. Sairaalassa Kuula tuli tajuihinsa, keskusteli vaimonsa Alman kanssa, eli useita päiviä vaihtelevassa tilassa ja kuoli vasta 18. toukokuuta 1918.
xxx/ellauri123.html on line 655: Dwayne Douglas Johnson (s. 2. toukokuuta 1972 Hayward, Kalifornia), paremmin tunnettu nimellä The Rock, on yhdysvaltalainen näyttelijä ja showpainija. Johnson laulaa Disney-animaatiossa Vaiana kappaleen "You're Welcome". Johnson on kolmannen sukupolven painija, sillä hänen isänsä ja isoisänsäkin olivat painijoita. Painiuransa aikana ja sen jälkeen hän on esiintynyt monissa elokuvissa, kuten Muumin paalu, Skorpionikuningas, Pako viidakkoon, Walking Tall, Gridiron Gang, Be Cool, Doom, The Game Plan sekä Fast & Furious 5, 6, 7 ja 8. Vuonna 2016 Johnson oli Forbes-lehden mukaan maailman parhaiten palkattu näyttelijä 64,5 miljoonan dollarin vuosituloillaan ja samoin vuonna 2018 89 miljoonan dollarin tuloillaan. Isänsä (Rocky Johnson) puolelta hän on tummaihoinen kanadalainen (engl. Black Canadian) ja äitinsä (Ata Johnson o.s. Maivia) puolelta samoalainen. Sekä isä Rocky että äidin adoptioisä Peter Maivia kuuluvat showpainin WWE Hall of Fame -kunniagalleriaan. Myös isoäiti Lia Malvia toimi lajin parissa johtaen Polynesian Pro Wrestling -promootiota Havaijilla. (Mummu Ruokamo.) Miamin yliopistosta hänellä on tutkinto kriminologiasta. Hävittyään Intercontinental Championship -tittelin Owen Hartille 28. huhtikuuta 1997 ja toivuttuaan loukkaantumisesta Johnson liittyi Nation of Domination talliin loppuvuodesta 1997. Samalla Johnson muutti painihahmoaan. Hyvänä hahmona tunnettu Rocky Maivia oli nyt karismaattinen kiusaaja The Rock, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Lopulta maaliskuussa 1998 hän syrjäytti Faarooqin Nation of Domination tallin johtajan asemasta. The Rock ryhtyi samalla myös pilkkaamaan WWF:n televisiojuontajia, erityisesti David Attenboroughia.
xxx/ellauri125.html on line 70: François Boucher (29. syyskuuta 1703 Pariisi – 30. toukokuuta 1770 Pariisi) oli ranskalainen rokokoo-ajan kuuluisa taidemaalari, suunnittelija ja nenänkaivertaja. Hän syntyi Pariisissa ja toimi maalari François Le Moynen oppipoikana. Suurin hänen innoittajansa oli kuitenkin maalari Jean-Antoine Watteau, jonka useita kuvia hän kaiversi vaikka ne oli aika kehnoja.
xxx/ellauri125.html on line 78: Uusklassismia kohti siirryttäessä Broucher menetti suosiota. Denis Diderot kritisoi Boucherin teoksia niiden teennäisyydestä sekä Boucherin tavasta halventaa omaa vaimoaan käyttämällä tätä mallina esimerkiksi teoksessa Odaliski. Boucher ei antanut valistusfilosofin lannistaa itseään, vaikkakin tämä kritiikki toimi myöhemmin yllykkeenä Boucherin maineen mustaamiselle. François Boucher kuoli 30. toukokuuta 1770 Pariisissa.
xxx/ellauri125.html on line 197: 5. joulukuuta 2015) ja Psalm 103 (9. toukokuuta 2019).
xxx/ellauri125.html on line 632: Munamiehen maailma on Riku Niemisen luoman ja esittämän hahmon Munamiehen musiikkialbumi, joka ilmestyi 18. toukokuuta 2011. Se sisältää singlet ”Pidä huolta” ja ”Pomppufiilis”, sekä varta vasten Munamiehelle sävellettyjä kappaleita. Artisteina ovat muiden muassa Michael Monroe, Pedro Hietanen, ja kappaleiden sanoituksista vastaa ainakin Pekka Eronen, jos muut vetäytyvät vastuusta.
xxx/ellauri125.html on line 659: Sandro Botticelli (1. maaliskuuta 1445 Firenze – 17. toukokuuta 1510 Firenze), oikealta nimeltään Alessandro di Mariano di Vanni Filipepi, oli italialainen taidemaalari, joka oli varhaisrenessanssin merkittävimpiä taiteilijoita sekä firenzeläisen humanismin huomattavin ja omalaatuisin tulkitsija.
xxx/ellauri126.html on line 324: Erik Homburger Erikson (15. kesäkuuta 1902 – 12. toukokuuta 1994) oli tanskalais-saksalais-yhdysvaltalainen psykologi, joka tutki kehityspsykologiaa.
xxx/ellauri128.html on line 408: Theodor Reik (12. toukokuuta 1888 Wien — 31. joulukuuta 1969 New York) oli itävaltalais-saksalainen kirjallisuustieteilijä ja psykoanalyytikko, niin kutsutun maallikkoanalyysin uranuurtaja.
xxx/ellauri129.html on line 597: Karl Ludwig Börne, alkujaan Loeb (Löb) Baruch, (6. toukokuuta 1786 Frankfurt am Main - 12. helmikuuta 1837 Pariisi) oli saksanjuutalainen poliittinen kirjailija ja satiirikko. Hän kuului Nuori Saksa-liikkeeseen. Börne oli alkuaan lääketieteen ylioppilas, siirtyi sitten juridisiin tutkimuksiin ja antautui lopulta sanomalehtimieheksi ja kirjailijaksi kun ei muuhun kyennyt.
xxx/ellauri129.html on line 711: George Meredith (12. helmikuuta 1828 Portsmouth, Englanti – 18. toukokuuta 1909 Box Hill, Surrey, Englanti) OM, oli viktoriaanisen ajan englantilainen kirjailija ja runoilija. Meredith syntyi Portsmouthissa Englannissa laivastoupseerin poikana. Hänet lähetettiin 14-vuotiaana herrnhutilaiseen kouluun Saksaan Neuwiediin, jossa hän oli kaksi vuotta. Meredith opiskeli oikeustiedettä tavoitteenaan asianajajan ammatti. Hän jätti lukunsa kesken ja alkoi opiskella journalismia sekä kirjoittaa runoja. Vittu näitä juristi-dropouteja piisaa kirjailijapiireissä.
xxx/ellauri139.html on line 1044: Moreau syntyi ja kuoli Pariisissa. Hänen lapsuudessaan hänen vanhempansa, jotka olivat köyhiä, muuttivat Provinsiin . Hänen isänsä, Claude-François Moreau, syntynyt Poligny Jura , otti viran professorina Collège on Provins ( Seine-et-Marne ) vuonna 1810, mutta kuoli tuberkuloosiin 16. toukokuuta 1814. Hégésippe äiti Marie Roulliot (syntynyt Jeanne -Marie Rouillot, 12. maaliskuuta 1774 Cluny Saône-et-Loire ) aloitti rouva Guérardin palveluksessa Provinsissa, ja tästä naisesta tulee Hégésippen hyväntekijä. Hégésippe aloitti opintonsa Provinsissä, ja kun Guérardin perhe muutti maahan, hänet siirrettiin Meaux'n (Seine-et-Marne) seminaariin ja myöhemmin Avonin seminaariin (lähellä Fontainebleaua ). Hänen äitinsä kuoli tuberkuloosiin 5. helmikuuta 1823, kun taas Hégésippe oli Avonin opiskelija.
xxx/ellauri157.html on line 497: Anders Johan Nygren (19. maaliskuuta 1869 Vassor, Koivulahti – 15. toukokuuta 1902 Vaasa) oli suomenruotsalainen kirjailija.
xxx/ellauri166.html on line 502: Hall aloitti kansankirkon saarnaajana vuonna 1919 Trinity Auditoriumissa Los Angelesin keskustassa. Alle vuotta myöhemmin Hall varasi ensimmäisen luentonsa, ja aiheena oli reinkarnaatio. Hall vihittiin kansankirkon ministeriksi 17. toukokuuta 1923 ja muutamassa päivässä hänet valittiin kirkkoherran "pysyväksi pastoriksi".
xxx/ellauri167.html on line 674: Timothy Francis Leary (22. lokakuuta 1920 Springfield, Massachusetts – 31. toukokuuta 1996 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija, psykologi ja tietokoneohjelmistosuunnittelija. Hän oli tunnetuimpia LSD:n nappaajia ja näkyvä osa 1960-luvun yhdysvaltalaista vastakulttuuria.
xxx/ellauri167.html on line 699: Leary kuoli eturauhassyöpään 31. toukokuuta 1996. Hänen kuolemansa kuvattiin, ja hänen viimeiset sanansa saatiin nauhalle. Viimeisillä elinhetkillään Leary sanoi pojanpojalleen Zach Learylle, ”Why not?” Leary toisti lausetta useita kertoja eri intonaatioilla ja kuoli pian sen jälkeen. Zach Learyn mukaan hänen viimeinen sanansa oli ”beautiful”.
xxx/ellauri169.html on line 106: Toinen väärä profeetta oli Jerry Falwell (11. elokuuta 1933 Lynchburg (suom. Lynkkauslinna), Virginia – 15. toukokuuta 2007 Lynchburg, Virginia). Jerry oli yhdysvaltalainen baptistipastori ja tv-evankelista, joka perusti vuonna 1979 Moral Majority -järjestön (suom. Moraalinen enemmistö). Falwell oli keskeinen hahmo yhdysvaltalaisen kristillisen oikeiston synnyssä ja sen nousussa merkittäväksi poliittiseksi tekijäksi.
xxx/ellauri169.html on line 116: Falwell löydettiin onnexi toimistostaan aamupäivällä 15. toukokuuta 2007 tajuttomana. Samana päivänä hänet todettiin sairaalassa kuolleeksi. Falwell oli aiemmin kärsinyt sydänongelmista. Ongelmien syyxi osoittautui ruumiinavauxessa, että Falwellilla ei ollut sydäntä. Vuonna 1994 Falwell tuotti ja levitti videodokumentin Clinton kroniikka: Bill Clintonin väitetyt rikolliset toimet. Videon tarkoituksena oli yhdistää Bill Clinton salaliittoon joka koski Vince Fosterin kuolemaa sekä kokaiinin salakuljetuksiin. Jaa niin ja sit oli se Lewinskyn tytön imutus. Joka oli Rothin jutkun mielestä vaan hienoa.
xxx/ellauri193.html on line 449: Laurence Fox (s. 26. toukokuuta 1978 Leeds, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen näyttelijä ja oikeistopoliitikko. Näyttelijänä hänet tunnetaan parhaiten James Hathawayn roolista vuosina 2006–2015 rikossarjassa Komisario Lewis. Sittemmin Fox on tullut tunnetuksi kansallismielisenä oikeistopoliitikkona. Vuonna 2020 hän perusti Reclaim-puolueen, joka sanoo ajavansa brittiläisten arvojen kunnioittamista ja vastustavansa niin sanottua cancel-kulttuuria. Foxin sanomiset ovat herättäneet kohuja, ja jotkut (paizi Yorkshire Post eikä Fox News) pitävät häntä rasistisena. Hän on kehottanut ihmisiä olemaan noudattamatta turvavälejä koronaviruspandemian aikaan. Persusanastoa käyttäen Mr. Fox on "nuiva".
xxx/ellauri202.html on line 38: Mihail Aleksandrovitš Šolohov (ven. Михаил Александрович Шолохов, 24. toukokuuta (J: 11. toukokuuta) 1905 – 21. helmikuuta 1984) oli venäläinen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965. Tää liittyi Rutsevin aikaiseen suojasäähän, ja oli eräänlainen Rutseville suunnattu "Hinoa John", jatka tähän tapaan, vapauta ainakin pikkukapitalistit suunnittelutalouden ikeestä.
xxx/ellauri208.html on line 283: Ratti (31. toukokuuta 1857 – 10.
xxx/ellauri208.html on line 672: Peter Johan Sandelin (30. toukokuuta 1930 Pietarsaari – 16. helmikuuta 2019 Helsinki oli suomenruotsalainen runoilija ja kuvataiteilija.
xxx/ellauri225.html on line 635: Ådalenin laukauksiksi kutsutaan Ruotsin Ådalenissa nykyisen Kramforsin kunnan alueella 14. toukokuuta 1931 paperityöläisten lakon yhteydessä tapahtuneita väkivaltaisuuksia, joissa poliisin paikalle virka-avuksi kutsumat Ruotsin puolustusvoimien joukot "avasivat tulen" rauhanomaista mielenosoituskulkuetta kohti. "Tulituksessa" kuoli viisi ja loukkaantui viisi ihmistä. Ruozin nykytilastoihin verrattuna aika heikko saalis.
xxx/ellauri228.html on line 536: Kirjan ensimmäinen suomenkielinen versio ilmestyi jo 1847 Otto Tandefeltin suomentamana mukaelmana, nimellä Robinpoika Kruuse. Vuonna 1961 julkaistun mukaelman maahantuonti ja levittäminen kiellettiin nk. Kynäbaari-jutussa. Kynäbaari-juttu (myös Liisa ihmemaassa -tapaus) on ollut ainut kerta, jolloin tekijänoikeuslain klassikkosuojapykälää on sovellettu käytäntöön Suomessa. Asia ratkaistiin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä vuonna 1967 (KKO 1967-II-10). Opetusministeriö päätti 11. toukokuuta 1962 kieltää kyseisten kirjojen maahantuonnin ja levittämisen Suomessa. Menettely perustui tuoreen tekijänoikeuslain 53 §:ään, jossa mainitaan sivistyksellisten arvojen vaarantaminen: teoksia ei saa muunnella tekijän kuoltua tavalla, joka on omiaan halventamaan tekijää.
xxx/ellauri229.html on line 45: Bošković syntyi Ragusassa Dalmatiassa 18. toukokuuta 1711. 15-vuotiaana, suoritettuaan tavanomaiset perus- ja aineopinnot, hän liittyi Jesuiittoihin. Kun hän oli suorittanut syventävät opinnot, jotka hän teki Itä-Saxan lukiossa, hän opiskeli Collegium Romanumissa laajennettua matematiikkaa ja fysiikkaa. Boškovićin edistyminen näissä tieteissä oli niin loistavaa, että hänet nimitettiin vuonna 1740 yliopiston matematiikan professoriksi. Bošković oli yksi varhaisimmista Fig Newtonin panovoimateorian omaksuneista eurooppalaisista tiedemiehistä.
xxx/ellauri230.html on line 354: Nikolajevskin välikohtaus (尼港事件, Nikō Jiken ) oli kansainvälinen konflikti Nikolayevsk-on-Amurissa (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Nikolayevsk-on-Amur) Venäjän Kaukoidässä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Russian_Far_East)Japanin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Japan) ja Kaukoidän tasavallan (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Far_Eastern_Republic) välillä Japanin väliintulon (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Japanese_intervention_in_Siberia) aikana. Huipentuma oli vangittujen japanilaisten sotavankien ja Japanin asukkaiden eloonjääneiden teloitus ilman oikeudenkäyntiä 23.-31. toukokuuta 1920, joka seurasi sissien ja Japanin armeijan välisen aseellisen selkkauksen jälkeen. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Imperial_Japanese_Army)12.-15. maaliskuuta 1920 Nikolaevsk-on-Amurissa. Vankilassa oli tuolloin yhteensä 129 japanilaista vankia sekä joukko paikallisia asukkaita ja sissejä. Kaupungin ja linnoituksen tuhoaminen ja teloitus tapahtui sen jälkeen, kun koko väestö oli evakuoitu Japanin armeijan hyökkäyksen vuoksi. Japani käytti Nikolajevskin tapausta tekosyynä oikeuttaakseen Pohjois- Sahalinin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sakhalin) takautuvan miehityksen, jonka japanilaiset miehittivät 22. huhtikuuta 1920. Wikipedia (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Nikolayevsk-on-Amur).
xxx/ellauri231.html on line 402: Huhtikuussa 1917 hän katkaisi kaikki siteet vallankumousta kannattavaan Gorkiin aiheuttaen repeämän, jota ei koskaan parannettaisi. 21. toukokuuta 1918 Bunin ja Muromtseva saivat virallisen luvan lähteä lätkimään Moskovasta Kiovaan ja jatkoivat sitten matkaansa Odessaan. Vuoteen 1919 mennessä Bunin työskenteli vapaaehtoisarmeijassa bolshevikkien vastaisen sanomalehden Iuzhnoe Slovo kulttuuriosaston toimittajana. 26. tammikuuta 1920 pariskunta nousi viimeiselle ranskalaiselle alukselle Odessassa ja oli pian Konstantinopolissa.
xxx/ellauri231.html on line 437: 2. toukokuuta 1953 Bunin jätti päiväkirjaansa muistiinpanon, joka osoittautui hänen viimeiseksi. "Tämä on kuitenkin niin mykistävän poikkeuksellista. Hyvin lyhyen ajan kuluttua minua ei ole enää - ja kaikesta maallisesta, kaikista asioista ja kohtaloista, siitä lähtien en ole tietoinen! Ja mitä minulla on jäljellä tehdä tässä on tyhmästi yrittää tietoisesti pakottaa itseeni pelkoa ja hämmästystä", hän kirjoitti.
xxx/ellauri233.html on line 249: William Adams (24. syyskuuta 1564 Gillingham, Englanti – 16. toukokuuta 1620 Hirado, Japani) oli englantilainen merenkävijä. Hän astui ensimmäisenä englantilaisena Japaniin (lukuunottamatta jollaa soutaneita matruuseja), kun hänen tumpelosti luotsaamansa laiva "Hyväntekeväisyys" haaksirikkoutui Kyūshūun huhtikuussa 1600. Japanissa hän päätyi shōgun Tokugawa Ieyasun neuvonantajaksi, ja avusti tätä valmistamaan länsimaalaisia purjealuksia. Myöhemmin hän oli merkittävä tekijä kauppayhteyksien kehittämisessä Japanin ja Englannin sekä Alankomaiden välille. Adams myös toimi useiden alusten luotsina ja kapteenina Kaakkois-Aasiassa.
xxx/ellauri233.html on line 251: Japanissa Adamsille annettiin nimet Anjin-sama, joka tarkoittaa hra luotsia, sekä Miura Anjin (jap. 三浦按針, Miuran luotsi). Adamsin elämä on toiminut innoittajana James Clavellin romaanille Shōgun. William Adams ( japani :ウヰリアム・アダムス, Hepburn : Wiriamu Adamusu ) ( 24. syyskuuta 1564 – 16. toukokuuta 1620 ) , joka tunnetaan japaniksi paremmin nimellä Miura Anjin ( japanilainen :三浦ura ,按锟 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤拇锟? , vuonna 1600, oli ensimmäinen englantilainen, joka saavutti Japanin "Hyväntekeväisyys" -nimisellä aluksella Jacob Quaeckernaeckin johdolla. Alus oli ainoa elossa oleva alus Rotterdamin itä-intialaisen yrityksen käynnistämästä viiden laivan tutkimusmatkasta (joka myöhemmin yhdistettiin United East India Companyyn, FUCK).
xxx/ellauri233.html on line 363: Adams kuoli Hiradossa, Nagasakin pohjoispuolella, 16. toukokuuta 1620 55-vuotiaana. Hänet haudattiin Nagasakiin, missä hänen hautamerkkinsä saattaa edelleen näkyä. Hänen hautapaikkansa on Saint Francis Xavierin muistomerkin vieressä . Testamentissaan hän jätti kaupunkitalonsa Edoon, lääninsä Hemiin ja 500 Englannin puntaa jaettavaksi tasaisesti hänen Englannissa ja Japanissa asuvan perheensä kesken. Cocks kirjoitti: "En voi muuta kuin olla surullinen kapteeni William Adamsin kaltaisen miehen menetyksestä, sillä hän on ollut kahden Japanin keisarin (höh? shoguninpas!) kanssa niin suosiossa kuin kukaan kristitty näissä osissa maailmaa." (Kukon päiväkirja)
xxx/ellauri235.html on line 357: Äitiään lukuun ottamatta runoilijatoveri Richard West oli Greyn rakkain henkilö, ja hänen kuolemansa kulutuksen seurauksena 1. kesäkuuta 1742 oli harmaille raskas menetys. Westin kuolema inspiroi hyvin tunnettua (pääasiassa Wordsworthin käytön vuoksi) " Sonett on the Death of Richard West ", mutta se on kuitenkin vuoden lyhin ja vähiten merkittävä teos. " Oodi keväällä " (1748) on velkaa oodille, jonka West lähetti Greyn 5. toukokuuta 1742, ja Oodi on kaukainen Eton Collegen (1747) voi olla velkaa Westin "Oodi Maria Magdelenalle". "Hymn to Adversity" (1753) ja keskeneräinen "Hymn to Ignorance" (1768) viimeistelevät vuoden teoksen, joka yhdessä vuoden 1741 kanssa saattaa käsittää Grayn.
xxx/ellauri237.html on line 219: Johann Arndt (27. joulukuuta 1555 Edderitz, Saksa – 11. toukokuuta 1621 Celle, Saksa) oli saksalainen luterilainen pappi ja hartauskirjailija, jota pidetään pietismin edelläkävijänä ja josta "pietismin isä" Philipp Jakob Spener katsoi liikkeen saaneen alkunsa. Arndt toimi kirkollisissa viroissa useissa paikoissa, viimeksi Braunschweig-Lüneburgin ruhtinaskunnan ylisuperintendenttinä. Hänen tunnetuin teoksensa on Neljä kirjaa totisesta kristillisyydestä, joka on käännetty lähes kaikille Euroopan kielille.
xxx/ellauri239.html on line 52: Wayne Walter Dyer (10. toukokuuta 1940 – 29. elokuuta 2015) oli amerikkalainen itseapukirjailija ja motivoiva puhuja. Dyer suoritti kasvatustieteen pikkudiplomin ohjauksessa ja neuvonnassa mukaansa nimitetyssä Wayne State Universityssä vuonna 1970. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli lukion ohjausneuvojana ja jatkoi menestyksekkään yksityisen terapiakäytännön suorittamista. Hänestä tuli suosittu neuvonantajakoulutuksen professori St. Johnin yliopistossa (joku muukin oli äskettäin sieltä valmistunut, kukahan se oli?), jossa kirjallinen agentti lähestyi häntä laittamaan ideansa kirjamuotoon. Tuloksena oli hänen ensimmäinen kirjansa, Your Eroneous Zones (1976), yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista, jota on tähän mennessä myyty arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Jopa huomattavasti enemmän kuin ruozalaisia dekkaristeja, mutta vähemmän kuin Pauli Kanin pakinoita.
xxx/ellauri250.html on line 150: John Fante (8. huhtikuuta 1909 Denver – 8. toukokuuta 1983 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja, joka antoi merkittäviä vaikutteita Heinrich Karl Bukowskille. Woppi antoi vaikutteita sakemannille.
xxx/ellauri252.html on line 375: Piirrä Muhammed -päivä (Everybody Draw Mohammed Day) oli 20. toukokuuta 2010 vietetty maailmanlaajuinen, lähinnä internetissä tapahtunut protesti islamisteja vastaan.
xxx/ellauri253.html on line 179: Petter (Pekka) Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki – 22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Ervast toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa. Tällä Ervastilla oli kesäpaikka Sysmän Valittulassa jonne kokoontui kesäisin kahmaloittain hörhöjä.
xxx/ellauri255.html on line 167: Mihail Aleksandrovitš Bakunin (ven. Михаил Александрович Бакунин, 30. toukokuuta 1814 Prjamuhino – 1. heinäkuuta 1876 Bern) oli venäläinen aatelinen vallankumouksellinen, jota ranskalaisen Pierre-Joseph Proudhonin ohella pidetään nykyisen anarkismin oppi-isänä ja myös sen merkittävimpänä vaikuttajana. Vaijeritempun kexijä Pertti Lindfors muistutti ainakin siivottomuuden osalta jonkun verran Bakuninia vanhana. Nuori Bakunin oli enemmän Hessu Hopon näköinen. Hopo tunsi ainakin yhtä paljon julkkixia kuin Jönsy. Vanha Bakunin koitti kasvattaa yhtä hienon parran kuin Marxin Karl, muttei kasvanut. Se näytti bussin alle jääneeltä marxilaiselta. His book God and the State has been widely translated and remains in print.
xxx/ellauri259.html on line 59: Yrjö Ilmari Larmola (5. toukokuuta 1940 Nurmijärvi – 1. heinäkuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen filosofian tohtori ja Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja. Larmolan vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Erkki Yrjö Larmola (ent. Lindfors) ja vakuutusvirkailija Irja Helena Pernaja. Larmola pääsi ylioppilaaksi 1959 ja suoritti Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1963, filosofian kandidaatin tutkinnon 1971, maisterintutkinnon 1973, lisensiaatintutkinnon 1986 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1990 tutkielmalla, joka käsitteli Eino Leinoa.
xxx/ellauri265.html on line 298: Pauli Juhani Aalto-Setälä (s. 6. toukokuuta 1966 Kankaanpää) on suomalainen toimittaja, juontaja ja media-alan sarjayritysjohtaja. Hän toimi vuosina 2009–2019 Aller Media Oy:n toimitusjohtajana.
xxx/ellauri265.html on line 471: Mika Pantzar (s. 10. toukokuuta 1956 Helsinki) on suomalainen kauppatieteiden tohtori. Hän on Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dosentti. Pantzar väitteli tohtoriksi vuonna 1991. Hän on erikoistunut teknologiatutkimukseen ja käyttäjäläheisten innovaatioiden tutkimukseen. Onko #metoosta tuttu Veijo Panzar kenties Mika Panzarin setä? Aijoo se #metoo setä onkin Veijo BALTZAR eikä Pantzar. My bad, nimet vain vaikuttivat samalta. Cultural Counsellor Veijo on kyllä ilmiselvä romsku joka pitää tanssahtelevista pikkupilluista. Niin minäkin! Kala alkoi haista. Minä myös.
xxx/ellauri273.html on line 204: