Kun tätä kirjoitan on toukokuu
ellauri003.html on line 1105: Maalis-, huhti-, toukokuu: ei mittään
ellauri015.html on line 1142: Kaarlo Fredrik (Kalle) Krappe (10. toukokuuta 1904 Lappi Tl – 19. helmikuuta 1983) oli suomalainen pakinoitsija ja kirjailija. Krappe toimi jatkosodan alkuvaiheissa JR 56:n I pataljoonan kranaatinheittiöjoukkueen ykkösheittöiden johtajana. Hän joutui jättämään rintamapalvelun terveydellisistä syistä marraskuussa 1941. Krappe kirjoitti pakinoita ja runoja.
ellauri028.html on line 510: Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on (oli) aforistinen kiteyttäjä. Se löytyy kaljupäisen Tontin plokista Unohdettuja runoilijoita.
Sysmän entisen pankin seinässä on Kaarlo Sarkian muistolaatta. Kai Kalle asui siellä ennenkuin siitä tuli pankki, ellei sitten ollut siellä velan panttina. Niklaxen eka tyttöystävä, juutalainen Hanna jätti Rauhixen pihalle muistolaatan ekoista känneistä.
ellauri032.html on line 39: Jean Calvin (alkujaan Cauvin; 10. heinäkuuta 1509 Noyon – 27. toukokuuta 1564 Geneve) oli ranskalaissyntyinen uskonpuhdistaja. Hän jatkoi Ulrich Zwinglin ] (1 January 1484 – 11 October 1531) reformoidun kirkon opillista perinnettä. Hän perusti kalvinismin, yhden protestanttisen kristinuskon oppisuunnista.
ellauri047.html on line 188: Wolfenbüttelissä hänestä tuli 7. toukokuuta 1770 kirjastonhoitaja prinssi Augustin kirjastoon (Herzog August Bibliothek). Siellä hän löysi Theophilus Presbyterin keskiaikaisen teoksen Schedula diversarum artium, josta hän julkaisi teoksen Vom Alter der Ölmalerey aus dem Theophilus Presbyter vuonna 1774
ellauri047.html on line 1018: Kaarle Laurentius (Kalle) Sorainen (sukunimi vuoteen 1936 Sandelin; 14. toukokuuta 1893 Pori – 14. marraskuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen opettaja, filosofi ja kirjallisuuden tutkija.
ellauri048.html on line 546: Tää on runo/paasaus nro 1000. On toukokuun 16 pnä,
ellauri049.html on line 225: Kaarlo (Kalle) Sarkia (alkuperäiseltä nimeltään Kaarlo Teodor Sulin) (11. toukokuuta 1902 Kiikka – 16. marraskuuta 1945 Sysmä) oli suomalainen runoilija ja esteetikko. Hän suomensi ranskalaista runoutta. Hänestä on käytetty myös nimitystä ”suomalainen Apollo”.
ellauri049.html on line 275: Juhani Alarik Siljo (vuoteen 1906 Sjögren, 3. toukokuuta 1888 Oulu – 6. toukokuuta 1918 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja runoilija.
ellauri049.html on line 392: Elokuussa 1871 Rimbaud lähetti töitään runoilija Paul Verlainelle, joka kutsui hänet Pariisiin. Rimbaud saapui kaupunkiin syyskuussa 1871 ja vietti kolme kuukautta Verlainen ja tämän vaimon luona. Rimbaud’n ja Verlainen välille muodostui suhde, joka aiheutti skandaalin. Rimbaud palasi Charlevilleen maaliskuussa 1872, mutta Verlaine kutsui hänet takaisin Pariisiin jo toukokuussa. Heinäkuussa Verlaine jätti perheensä ja muutti Rimbaud’n kanssa Lontooseen, missä he viettivät seuraavan talven. Huhtikuussa 1873 Rimbaud jätti mieleltään järkkyneen Verlainen ja palasi kotitilalleen Ranskaan, missä hän kirjoitti teoksensa Kausi helvetissä. Samana vuonna Verlaine ja Rimbaud tapasivat vielä Lontoossa ja Brysselissä, missä Verlaine ampui Rimbaudia ja sai kahden vuoden vankeustuomion.
ellauri049.html on line 396: Afrikassa Rimbaud’n oikea polvi kipeytyi, ja siihen kehittyi syöpä. Sairauden takia hän joutui palaamaan Ranskaan 9. toukokuuta 1891. Jalka amputoitiin 27. toukokuuta 1891. Hän asettui Marseilleen, jossa kuoli 10. marraskuuta 1891. Hui! mullakin on polvi kipeä, ja lonkka. Onkohan niihin kehittynyt syöpä? Jo lapsena mä olin hirmu luulosairas, ja samanlainen vielä vanhuxena. Inhoon lääkäreitä ja lääkkeitä.
ellauri050.html on line 496: Lokakuusta 1911 toukokuuhun 1912 Rilke asui Duinon linnassa lähellä Triesteä. Hän aloitti siellä runokokoelmansa Duinon elegiat kirjoittamisen. Teos valmistui vasta helmikuussa 1922. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa runoilija oli Saksassa. Hänen ei ollut mahdollista palata Pariisiin, ja suurimman osan sota-ajasta hän viettikin Münchenissä. 11. kesäkuuta 1919 hän siirtyi Sveitsiin.
ellauri051.html on line 478: Walter ”Wilt” Whatman (31. toukokuuta 1819 Long Island, New York, Yhdysvallat – 26. maaliskuuta 1892 Camden, New Jersey, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen runoilija, esseisti, journalisti ja humanisti. Hänen tunnetuin teoksensa on runokokoelma Pössyä (alkuteos Leaves of Grass). Ei se ollut mikään länkkäri, vaan city slicker, dick licker.
ellauri052.html on line 261: Alexander Pope (21. toukokuuta 1688 Lontoo – 30. toukokuuta 1744 Twickenham, Middlesex, Englanti) oli aikansa johtava englantilainen runoilija ja satiirikko. Hän on William Shakespearen ja Alfred Tennysonin ohella siteeratuimpia brittirunoilijoita ja hänen tuotantonsa on vaikuttanut myöhempään valistusajatteluun.
ellauri052.html on line 273: Viimeisinä vuosinaan Pope sairasti astmaa ja oli ajoittain osittain harhainen. Hän aloitti vielä uuden eeppisen Brutus-nimisen vapaamittaisen runon sekä aikoi uudistaa vanhoja runojaan. Suunnitelmat jäivät toteutumatta, sillä hän kuoli 30. toukokuuta 1744. Hänet on haudattu St Mary’s Church -kirkkoon Twickenhamiin.
ellauri052.html on line 622: Jiddu Krishnamurti (11. toukokuuta 1895 Madanapalle, Intia – 17. helmikuuta 1986 Kalifornia, Yhdysvallat) oli Intiassa syntynyt filosofi ja elämäntaidon opettaja.
ellauri052.html on line 624: Jiddu Krishnamurti syntyi 11. toukokuuta 1895 Madanapallessa, eteläisessä Intiassa keskiluokkaiseen, vähävaraiseen bramiiniperheeseen. Isä Jiddu Narianah oli pikkuvirkamies brittien hallinnossa ja Teosofisen seuran jäsen, ja äiti Jiddu Sanjeevamma oli Krishna-jumalan palvelija, raotti ovea. Perheen yhdestätoista lapsesta aikuisiksi selviytyi kuusi. Krishnamurti oli sairaalloinen lapsi ja edistyi koulussa hitaasti. Äiti kuoli 1905 ja perhe köyhtyi isän jäätyä eläkkeelle 1907. Kaksi vuotta myöhemmin isä pääsi kuitenkin teosofeille töihin.
ellauri053.html on line 46: 4. toukokuuta – Vuoden 1952 Miss Universumiksi valitun Armi Kuuselan ilmoitettiin solmineen avioliiton filippiiniläisen liikemiehen Virgilio Hilarion kanssa.
ellauri053.html on line 47: 10. toukokuuta – Itäsaksalaisen Chemnitzin kaupungin nimi muutettiin Karl-Marx-Stadtiksi.
ellauri053.html on line 48: 29. toukokuuta – Sir Edmund Hillary ja Tenzing Norgay nousivat ensi kertaa Mount Everestin huipulle.
ellauri053.html on line 63: 11. lokakuuta – Isojoella löydettiin 17. toukokuuta kadonneen Kyllikki Saaren ruumis suohautaan peitettynä.
ellauri054.html on line 511: Robert Browning (7. toukokuuta 1812 – 12. joulukuuta 1889) oli brittiläinen runoilija, joka on erityisesti tunnettu dramaattisista monologeistaan kuten ”Porphyria’s Lover” ja ”My Last Duchess”. Browning on yksi tunnetuimmista viktoriaanisen ajan runoilijoista. Browning avioitui 1846 Elizabeth Barrettin kanssa, ja pari asui 1840-luvulta alkaen Firenzessä, Italiassa.
ellauri055.html on line 620: Jean de La Bruyère s. elokuu 1645, Pariisi, Ranska - 10. toukokuuta 1696, Versailles oli ranskalainen kirjailija, moralisti ja satiirikko, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan Les Caractères de Théophraste traduits du grec avec Les Caractères ou les moeurs de ce siècle, jota pidetään yhtenä Ranskan kirjallisuuden mestariteoksista. Ei se ollut aatelinen vaan tavallinen rotinkainen.
ellauri055.html on line 709: Pär Lagerkvist (23. toukokuuta 1891 – 11. heinäkuuta 1974) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951.
ellauri055.html on line 970: Teuvo Pakkala (alun perin Teodor Oskar Johaninpoika Frosterus, 9. huhtikuuta 1862 Oulu – 7. toukokuuta 1925 Kuopio) oli suomalainen kirjailija. Pakkala lasketaan 1880–1890-lukujen realisteihin, ja häntä on usein nimitetty myös naturalistiksi. Onkohan se isotissiselle Janinalle sukua? Ei kai, sehän olikin Frostell, nyttemmin Fry. And bring some shit for my Fry.
ellauri058.html on line 199: Pekkanen halvaantui vaikeasti 1949 ja joutui opettelemaan uudelleen kaiken aina puhumista ja kävelemistä myöten. Toipumisen aikana syntyi kuitenkin hänen lapsuudestaan kertova Lapsuuteni-teos, joka sai erittäin alentuvan myönteisen vastaanoton. Vuonna 1955 Pekkanen valittiin yllättäen akateemikoksi V. A. Koskenniemeltä vapautuneelle paikalle. Vaakku varmaan pyörähteli haudassa kuin Iita Kärpänen. Akateemikkona hän ehti olla vain kaksi vuotta, sillä hän kuoli aivoverenvuotoon 30. toukokuuta 1957 ollessaan Kööpenhaminassa luontaishoitolassa toipumassa.
ellauri060.html on line 264: Juhani Peltonen syntyi 12. toukokuuta 1941. Hänen kuolemastaan tuli 25. helmikuuta kuluneeksi 13 vuotta. Kirjailijan leski Tuula Nurmi kertoi pariskunnan yhteiselosta Radio Hämeen haastattelussa. Jussi oli Korson poikia. Niillä oli siellä ompputila. Juhani heitti lusikan nurkkaan Lopella. Varmaan tappoi izensä viinalla.
ellauri060.html on line 1104: Eka Agapetus googlessa on paavi Rakastettava. Agapetus oli roomalaissyntyinen katolisen kirkon paavi, jonka paavius kesti alle vuoden 13. toukokuuta 535 – 22. huhtikuuta 536. Hän kuoli Konstantinopolissa, josta hänen ruumiinsa siirrettiin Roomaan 20. syyskuuta 535. Hän oli murhatun papin poika, josta tuli Rooman piispojen tuomiorovasti kunnes hänet valittiin paaviksi. (Eipä valittu Barkmannia paavixi. Tuomiorovastixikin pääsi ihan armosta. Pojat pettyneinä muutti nimen Carlsonixi.) Hän oli hyvin iäkäs tullessaan valituksi paaviksi, ja vastusti areiolaisia kiivaasti. Paasikivi ja Kekkonen oli Soinin areiolaisia. Areiolaisten mielestä poika oli vain jehovan puhetta, ei jumala. No tulihan tähän liuta selityxiä.
ellauri064.html on line 169: Fredrik Granatenhjelm (alk. Granatenhielm; 1. toukokuuta 1708 Odensjö, Barnaps, Smoolanti – 13. joulukuuta 1784 Helsinki) oli ruotsalaissyntyinen majuri, joka palveli Viaporin varuskunnassa. Hän oli filantrooppi, ja harrasti ”puhdasta elämää” ja hyväntekeväisyyttä. Hänen hautansa, niin sanottu vapaamuurarin hauta, sijaitsee Helsingin Kaisaniemen puistossa.
ellauri064.html on line 425: Tämän jutun seurauksena åkerblomilaisten seurakunta Kokkolassa hajosi keväällä 1923 ja Marian palatsina tunnettu liikkeen jäsenten asuintalo myytiin. Liikkeen johtajat ja noin 220 jäsentä muutti samassa yhteydessä Kokkolasta Helsinkiin, jossa liike hankki ns. Toivolan huvilan Meilahdesta. Maria Åkerblom jäi joulukuussa 1923 kiinni kangasvarkauksista ja päätyi lopulta lääninvankilasta mielentilatutkimuksiin Kammion sairaalaan. Heinäkuussa 1924 Åkerblomin liikkeen jäsenet yrittivät ampua Kokkolassa Suntin suulla veneellä kaupunkiin tulossa olleen nimismies E. Weneliuksen, joka haavoittui vakavasti murhayrityksessä. Wenelius oli toiminut syyttäjänä Åkerblomin liikettä koskeneessa väärävala-jutussa. Tekijät saatiin kiinni Jyväskylässä, ja selvisi, että he olivat saaneet Maria Åkerblomilta ohjeen raivata Wenelius pois tieltä. Åkerblom karkasi helmikuussa 1925 Kammion sairaalasta mutta palasi julkisuuteen toukokuussa sen jälkeen, kun Turun hovioikeus oli hylännyt häntä vastaan nostetun syytteen varkauksista. Korkein oikeus tuomitsi kuitenkin Åkerblomin tässä jutussa kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen, jolloin Åkerblom katosi uudestaan helmikuussa 1926, kunnes hänet vangittiin heinäkuussa 1926 Toivolan huvilassa.
ellauri064.html on line 448: Bilderbergin alkuunpanija oli puolalaissyntyinen Joseph Retinger, joka oli toisessa maailmansodassa Britannian SOE:n agentti ja kiertävä diplomaatti. Sodassa Retinger toimi linjojen takana Puolassa. Sodan jälkeen hän paneutui kamppailuun yhtenäisen Euroopan puolesta CIA:n tuella. Hänen toimintansa seurauksena 29. toukokuuta 1954 Alankomaiden Oosterbeekin Hotel de Bilderbergissä järjestettiin kolmipäiväinen huippusalainen kokous, jossa 75 eri alojen merkittävää henkilöä 14 maasta pyrki keskustelemalla yksimielisyyteen maailmanpoliittisista aiheista. Tunnetuin osallistujista oli liikemies David Rockefeller. Osallistujajoukon toivottivat tervetulleiksi Retinger itse ja toinen Bilderbergin perustajahahmoista Alankomaiden prinssi Bernhard.
ellauri064.html on line 477: Roope Scrooge Ankka (ent. MacAnkka) (12. toukokuuta 1887, Glasgow – 21. tammikuuta 2007, Ankkalinna) oli maailman rikkain henkilö ja Life-lehden listan mukaan Maailman historian suurituloisin, joka ei urallaan tehnyt lahjoituksia (paitsi Yhdysvaltain asevarustamolle). Hän oli myös yksi maailman iäkkäimmistä henkilöistä sekä vanhin elossa ollut sotanorsu ja Hitler. Vuoteen 2020 mennessä hän olisi ollut maailman vanhin ankka. Eikä siinä kaikki! Yhdysvaltalaiset ja englantilaiset tiedemiehet ovat löytäneet 425 miljoonaa vuotta vanhan fossiilin, jolla on maailman vanhin penis. Tälle 5 millimetriä pitkälle oliolle on annettu nimeksi Colymbosathon ecplecticos, joka tarkoittaa ällistyttävää uiveloa, jolla on suuri penis.
ellauri064.html on line 491: Keskityin äskeisessä blogijulkaisussani 16 -vuotiaan ruotsalaisen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin käynnistämään globaaliin koululakkoliikkeeseen. Koululakkoliike on kuitenkin yhteydessä toiseen kansainväliseen protestiliikkeeseen nimeltä Elokapina (eng. Extinction Rebellion), joka sai alkusa Iso-Britanniassa toukokuussa 2018. Greta itse osallistui elokapinoitsijoiden tilaisuuteen Lontoossa tämän vuoden huhtikuussa. Liikkeen suomalainen verkkosivu julistaa: ”Globaali kapina alkaa” ja kutsuu Pohjoismaissa asuvia ihmisiä osallistumaan Berliinissä lokakuussa järjestettäviin massa-aktioihin. Liikkeen johtajien mukaan elokapina on ”yhtenäinen, pitkän aikavälin globaali voima, ei jokin kipinä kattilassa.” Kaikkien poliittisten liikkeiden tapaan elokapinalla on myös oma symbolinsa, ympyrän sisällä oleva pelkistetty tiimalasi. Tuleeko siitä pian yhtä pelätty symboli kuin natsien hakarististä tai kommunistien sirpistä ja vasarasta? Liikkeen päämääriin kuuluu mm. hallitusten painostaminen lainsäädäntöön, joka nollaisi nettohiilipäästöt vuoteen 2025 mennessä ja mobilisoida 3,5 prosenttia väestöstä kansalaistottelemattomuuteen ja massaprotesteihin.
ellauri065.html on line 555: - Tuuha sieki vaa peremmäl! Mie paan siul teeveen lämpiimää. Ensin hän oletti sotilaspalvelijan lähtevän hakemaan vanhaa hitaasti käynnistyvää Salora-televisiota. Kun sotilaspalvelija sitten palasi saliin kantaen tarjottimella samovaaria, kermanekkaa ja kuppeja, Lampião oivalsi palvelijan tarkoittaneen teevettä. Kielimuuri oli taas tukkinut keskusteluyhteyden. Tästähän beatlestukkainen nilkki oli juuri varoittanut. Erimielisyydet johtuvat kielitaidon puutteesta. Lukekaa kapustaa!
Lahtarisika Hannu tajusi että sotilaspalvelija oli kuin nuorennettu uusintapainos Antero Rokasta, rammasta kulkurista joka 1940-luvun alussa kylvi kauhua itärajalla. Rintamalla oli tapahtunut 2 hyvin raakaa sexuaalirikosta. Miesten antamat tuntomerkit sopivat täydellisesti Rokkaan. Ylen sankea priha. Juanikas virtaheponen ei pidä Väpistä, se on huomattu jo ennenkin. No aika paskahan se olikin miehexeen. Sekin oli.
25.10.2015 Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli suomalainen maanviljelijä, joka oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antero Rokan esikuva. Tämä käy ilmi Väinö Linnan Pylkkäälle lähettämästä kirjeestä. (Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955)
Viljam Pylkäs sai elää pitkän elämän. Hänet siunattiin haudan lepoon helmikuussa 1999 kunnioitettuna sotaveteraanina. Siitä tilanteesta ei Valkjärveltä kotoisin oleva suppliikkimies enää osannut luistella ulos. Juanikas virtaheponen ei pidä itäsuomalaisista. Väpi oli kyllä hämäläinen, Urjalan poikia, sankarien syntysijoilta. Jostain syystä Pylkästä ei mainita Quoran suurten suomalaisten badassien listalla. Siellä on Lauri Törni, se yx leukapuoli tarkkampuja, Mannerheim ja Lalli. Lälli kooros puuttuu myös. Er. epm.
ellauri071.html on line 420: Arthur Edward Waite (2. lokakuuta 1857 — 19. toukokuuta 1942) oli okkultisti ja yksi Rider-Waite-Tarot-korttien kehittäjistä. Erehdyttävästi Wilho Pylkkäsen näköinen nuorena. Ne onkin melkein ikätovereja.
ellauri092.html on line 449: Kaarle Leopold Krohn (10. toukokuuta 1863 Helsinki – 19. heinäkuuta 1933 Sammatti) oli suomalainen kielitieteilijä, kansanrunouden tutkija ja Helsingin yliopiston suomalaisen ja vertailevan kansanrunoustutkimuksen professori.
ellauri093.html on line 148: "Watchman" Nee (kiin. 倪柝聲, 4. marraskuuta 1903 Shantou, Kiina – 30. toukokuuta 1972 Anhuin provinssi, Kiinan kansantasavalta) oli kiinalainen kristitty julistaja ja kirjailija. Hänet pidätettiin vuonna 1952, ja hän eli loppuelämänsä vankilassa. Se oli köyhä ritari joka sanoi Nii.
ellauri093.html on line 163: Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. (Ilmeisesti 20v kakku siis. ) Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen lähestyä Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsoen kurjuudessa ja nöyryytettynä, syöden Maon pyllynreikiä. Taivaassa tilipussi kasvoi sitä paremmin. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty kristillisiä hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972 ihan kuin minkä tahansa tavallisen vinkuintiaanipakanan.
ellauri098.html on line 43: Noin vuosi sitten aloittelin tuskaista lukuprojektiani, Paavo Haavikon Kansakunnan linjaa osana Suomen juhlavuoden 101-kirjaa projektia. Ensimmäinen arpa osui tosiaan luultavasti kaikista haastavimpaan teokseen koko listalta. Toisen arpani suhteen oli parempi tuuri: sain luettavakseni Ollin pakinoita mustapartaisesta miehestä. Vielä toukokuussa tämä marraskuun bloggauspäivä vaikutti käsittämättömän kaukaiselta, mutta noin vain taas aika kului.
ellauri102.html on line 404: Naomi Klein (s. 8. toukokuuta 1970 Montreal, Kanada) on kanadalainen toimittaja, kirjailija, professori ja aktivisti. Hänet tunnetaan erityisesti globalisaatiota ja kapitalismia arvostelevista teoksistaan No Logo (2000), Tuhokapitalismin nousu (2007) ja Tämä muuttaa kaiken (2014). Klein on vuodesta 2018 viestinnän, kulttuurin, feminismin ja fennistiikan tutkimuksen professori Rutgersin yliopistossa. Siellä se jatkaa Auli Hakulisen numeron 42 saappaissa.
ellauri105.html on line 511: Unknown 4. toukokuuta 2021 klo 16.40 Mefodi oli meillä Merikadulla useaan kertaan. Matkoilla Müncheniin ja muualle Saksaan tuolloin 1968 aikoihin, aina vuodesta 1965, jolloin ystävystyi perheemme kanssa. Vastaa
ellauri109.html on line 238: Into Kalervo Auer (16. lokakuuta 1890 Viipuri – 6. toukokuuta 1948 Tampere) oli suomalainen aktivisti, jääkärivärväri ja Špalernajaan vangittu ”kalterijääkäri”
Hengen aatelia koko pullukka.
ellauri109.html on line 243: Into Auer kuoli Tampereen yleisessä sairaalassa 6. toukokuuta 1948. Hautapaikka Kalevankankaalla jäi merkitsemättä, koska yksin ja tukijoitta jääneen miehen hautakivelle ei löytynyt maksajaa.
ellauri109.html on line 671: John Dryden (19. elokuuta 1631 – 12. toukokuuta 1700) oli aikansa johtava hahmo englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän työskenteli näytelmäkirjailijana, runoilijana, kääntäjänä ja kirjallisuuskriitikkona. Andrew Chesterman piti sitä kääntäjien suojeluspyhimyxenä.
ellauri110.html on line 1005: Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maailma on sana, josta hänet parhaiten tunnetaan.
ellauri112.html on line 404: Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (3. toukokuuta 1469 – 21. kesäkuuta 1527) oli firenzeläinen renessanssin ajan filosofi ja valtiomies.
ellauri115.html on line 312: Ralliautoilija ja europarlamentaarikko Ari Vatanen herätti huomiota ilmastonmuutosta koskevilla lausunnoillaan. Hän sanoi 23. toukokuuta 2009, että ihmisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta. 27. toukokuuta hän julkaisi verkkosivuillaan oikaisun, jossa hän totesi muun muassa, että ”olemme joka tapauksessa menossa kohti lämpökuolemaa, joskin viipeellä”. Kesäkuussa 2009 kokoomuksen pitkäaikainen poliitikko ja kansanedustaja Ben Zyskowicz arvosteli Vatasta toukokuussa esitettyjen ilmastonäkemysten johdosta ja väitti, että näkemykset veivät puolueelta ääniä tuolloin pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa.
ellauri115.html on line 484: Samuel Clarke (11. lokakuuta 1675 – 17. toukokuuta 1729) oli englantilainen filosofi. Hän vaikutti teologian, matematiikan, metafysiikan ja filologian aloilla. Ei ihmekään että Rousseau ryömi sen viitan alle lällättämään Voltairelle.
ellauri118.html on line 446: Boris Leonidovitš Pasternak (ven. Борис Леонидович Пастернак: 10. helmikuuta (J: 29. tammikuuta) 1890 Moskova – 30. toukokuuta 1960 Peredelkino) oli merkittävä venäjänjuutalainen runoilija ja kirjailija. Boris Pasternak tunnetaan Venäjällä ennen kaikkea juhlittuna runoilijana. Hän on yksi neljästä Stalinin ajan johtavasta runoilijasta, muiden ollessa Anna Ahmatova, Marina Tsvetajeva ja Osip Mandelstam.
ellauri118.html on line 795: Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi.
ellauri131.html on line 63: Peep Koort (28. toukokuuta 1920 Tartto – 2. kesäkuuta 1977 Tallinna) oli virolaissyntyinen kasvatustieteilijä ja agronomi. Hän toimi Uppsalassa ILU-instituutin johtajana 1961–1970 ja Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professorina 1964–1977. Hän julkaisi oppikirjoja muun muassa Kasvatus ja suunnittelu (Gaudeamus, 1973). Hänen isänsä oli taiteilija Jaan Koort.
ellauri131.html on line 523: Ilmiö oman ajattelun kaikkivoipuudesta ja materiaalisesta onnesta, jota sen avulla voi saavuttaa, on ollut olemassa jo ennen Tiktokia. Ilmiöstä on puhuttu sekä manifestointina että vetovoiman lakina, eivätkä kaikki siihen uskovat ole teinejä tai parikymppisiä. Muun muassa tv-juontaja ja yrittäjä Vappu Pimiä puhui aiheesta toukokuussa Anna-lehdessä:
ellauri131.html on line 750: Noel Thomas David Gallagher (s. 29. toukokuuta 1967 Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, joka tunnetaan erityisesti urastaan rock-yhtye Oasiksen kitaristina, musiikillisena johtajana ja lauluntekijänä. 1980-luvulla Gallagher työskenteli pätkätyöläisenä rakennusalalla ja Inspiral Carpets -yhtyeen roudarina. Palattuaan Manchesteriin vuonna 1991 hän liittyi kitaristiksi Oasikseen, jossa hänen veljensä Liam Gallagher oli laulajana.
ellauri131.html on line 758: Steven Patrick Morrissey, s. 22. toukokuuta 1959 Davyhulme, Lancashire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen laulaja ja sanoittaja. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla brittiläisen vaihtoehtorockyhtyeen The Smithsin sanoittajana ja laulajana. Yhtyeen hajottua vuonna 1987 hän siirtyi soolouralle. Tältäkään hepulta tai noilta sepiltä en ole kuullut yhtään viisua.
ellauri133.html on line 273: Se: Toinen luku (engl. It: Chapter Two) on vuonna 2019 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen kauhuelokuva, jonka on ohjannut Andy Muschietti ja käsikirjoittanut Gary Dauberman. Elokuva on jatko-osa vuoden 2017 elokuvalle Se. Molemmat osat perustuvat Stephen Kingin romaaniin Se vuodelta 1986. Elokuva sijoittuu 27 vuotta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen vuoteen 2016. Bill Skarsgård palaa Pennywisen rooliin. Elokuvan ensimmäinen traileri julkaistiin 9. toukokuuta 2019.
ellauri141.html on line 638: Hilda Helena Huntuvuori, vuoteen 1906 Hollmén (8. toukokuuta 1887 Laitila[1] – 17. kesäkuuta 1968 Toijala[2]) oli suomalainen opettaja ja kirjailija.
ellauri142.html on line 613: Helena Petrovna Blavatsky o.s. (von) Hahn (ven. Елена Петровна Ган, Jelena Petrovna Gan), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) – 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Blavatsky oli karismaattinen johtaja ja kiistelty hahmo. Hänellä oli suuri vaikutus itämaisen esoteerisuuden leviämisessä länsimaissa.
ellauri142.html on line 1020: Alphonse Louis Constant, (8. helmikuuta 1810 – 31. toukokuuta 1875) oli ranskalainen okkultisti ja maagikko. Nimi ”Eliphas Lévi”, jolla hän kirjoitti kirjansa, oli hänen yrityksensä kääntää etunimensä Alphonse ja Louis hepreankielisiksi. Lévi oli pariisilaisen suutarin poika. Hän kävi pappisseminaareissa ja alkoi opiskella katolisen papin virkaa varten. Samaan aikaan hän kuitenkin rakastui ja lopetti opintonsa ilman pappisvihkimystä. Hän kirjoitti lukuisia lyhyitä uskonnollisia teoksia: Des Moeurs et des Doctrines du Rationalisme en France ('rationalismin moraalisista tavoista ja opeista Ranskassa', 1839) oli vastavalistuksen kulttuurillinen lentolehtinen. La Mère de Dieu ('Jumalan äiti', 1844) johti kahteen lyhyeen vankilatuomioon. Se seurasi kahta radikaalia lentolehtistä L'Evangile du Peuple ('Ihmisten evankeliumi', 1840), ja Le Testament de la Liberté ('Vapauden testamentti'), jotka julkaistiin vallankumouksen vuonna 1848. Lévi oli lyhyen aikaa naimisissa kirjailija Claude Vignonin kanssa. Alphonse oli kalju partapozo.
ellauri144.html on line 195: José Julián Martí Pérez (28. tammikuuta 1853, Havanna, Kuuba – 19. toukokuuta 1895, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, kansallissankari ja maan itsenäisyystaistelun henkinen johtohahmo. Kuubassa häntä pidetään maan yhtenäisyyden symbolina, ja häneen viitataan nimellä El Apostol de la Independencia Cubana (suom. Kuuban itsenäisyyden apostoli).
ellauri144.html on line 255: José Martí yritti myös kahdesti johtaa Tampassa ja Miamissa asuvista kuubalaispakolaisista muodostamansa armeijakunnat Kuubaan. Ensimmäinen yritys epäonnistui. Toisella yrittämällä he pääsivät maihin, mutta saivat välittömästi taistelukosketuksen espanjalaisiin joukkoihin. Taistelusta käytetään nimeä Dos Riosin taistelu (Batalla de Dos Rios), ja sen katsotaan olevan yksi merkittävimmistä käännekohdista maan itsenäisyystaistelun kulussa. José Martí haavoittui taistelussa vakavasti ja menehtyi saamiinsa vammoihin 19. toukokuuta 1895.
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri160.html on line 321: Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on aforistinen kiteyttäjä. (Valitut runot, Pekka Parkkinen - Kihniön Kukka ja Kirja Oy)
ellauri160.html on line 379: Parkkisen usko huumorin keventävään voimaan ja elämän rikauteen loppui toukokuussa 1992. Myös Pekka Parkkinen (1940-1992) tappoi itsensä, tai oikeammin Gummerus murhasi hänet ostettuaan W+G:n, niin kuin minultakin Gummerus julkaisi häneltä yhden kokoelman ja siihen se tyssäsi… ennen itsemurhaa Pekka julkaisi kirjan “Kaulukset pystyssä”. 9cm kikkeli oli kai jo nuupahtanut.
ellauri163.html on line 632: Pantalaimon on Lyran demoni. Kuten kaikki lasten pahat henget, hän vaihtaa muotoa olennosta toiseen usein. Kun Lyra saavuttaa murrosiän, hän ottaa mäntynäädän pysyvän muodon sekä hajun. Pantalaimon ja Lyra seuraavat isäänsä lordi Asrielia, kun hän matkustaa äskettäin löydettyyn Cittagazzen maailmaan, jossa Lyra tapaa Willin. Pyhä Panteleimon eli Panteleimon Parantaja (m.kreik. Παντελεήμων, Panteleēmōn, kreik. Παντελεήμων, Panteleímon), myös Pantalone, oli kristitty marttyyri ja pyhimys, joka sai surmansa Diocletianuksen vainoissa vuonna 305. Pantalone syntyi Nikomedeiassa noin vuonna 275. Hänen vanhempansa olivat rikas senaattori Eustorgios ja tämän kristitty vaimo Eubulia. Hänestä tuli menestyksekäs lääkäri, jota itse keisari Galerius halusi omaksi lääkärikseen. Pyhä Hermolaos käännytti Pantaleimonin kristityksi, ja parannettuaan ihmeellisesti sokean miehen, Pantaleimon käännytti puolestaan isänsä. Tämä kuoli pian sen jälkeen, ja jätti Pantalonelle suuren omaisuuden. Tämä vapautti orjansa ja jakoi omaisuutensa köyhille, ja paransi ihmisiä ottamatta maksua. Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on entinen Oulun metropoliitta. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013.
ellauri164.html on line 300: Jeanne d’Arc [ʒan daʁk] eli ”Orléansin neitsyt” (La Pucelle d’Orléans) (6. tammikuuta 1412 Domrémy, Ranskan kuningaskunta – 30. toukokuuta 1431 Rouen, Ranskan kuningaskunta) on Ranskan kansallissankari ja katolisen kirkon pyhimys. Jeanne tuli kuuluisaksi uskonnollisista näyistään, joissa häntä kehotettiin pelastamaan Ranska. Vuonna 1429 hän johti ranskalaissotilaita Orléansin taistelussa ja osallistui kuningas Kaarle VII:n kruunaukseen Reimsissä. Myöhemmin englantilaiset tuomitsivat hänet noituudesta ja polttivat hänet roviolla.
ellauri164.html on line 319: Jeanne d’Arc poltettiin roviolla kerettiläisenä 30. toukokuuta vuonna 1431 oikeasti tästä housujutusta ja ehkä vähän siksikin, että hän piti Jumalaa paavia korkeampana auktoriteettina. Haiskahtaa protestantismilta.
ellauri184.html on line 486: Glasgow’ssa Skotlannissa 12. toukokuuta 1887 syntynyt Roope Ankka loi käytännössä yksin erään historian suurimmista finanssi-imperiumeista. Aiemmin mahtavan, mutta 1700-luvulla pahasti köyhtyneen MacAnkan suvun viimeinen miespuolinen vesa lähti nuorena Amerikkaan ja päätyi Klondikeen ja Alaskaan, missä rikastui kullankaivajana ja loi perustan myöhemmille liiketoimilleen. Ankka tunnettiin seudulla pelättynä hahmona, joka oli armoton muita valtauksenanastajia kohtaan.
ellauri198.html on line 232: Ei kylä ollut tämä! Delmore oli muistaaxeni Salen Humboldtin lahjan esikuva, suuri runoilijalupaus josta Sale sittemmin ajoi oikealta ohize tyytyväisenä terävä kyynärpää avoauton ikkunasta ulkona. Delmore muisteli ehkä Memorial Day Massacrea holokaustia odotellessa. Kaatuneiden muistopäiväpäivän verilöylyssä vuonna 1937 Chicagon poliisilaitos ampui kymmeniä aseettomia mielenosoittajia ja kaatoi niistä 10 Chicagossa 30. toukokuuta 1937. Tapaus tapahtui Little Steel -iskun aikana Yhdysvalloissa. Tästä vähäpätöisenä pidetystä eventistä on artikkeli Uikipediassa vain usaxi ja venäjäxi.
ellauri206.html on line 152: Hänelle tehtiin teeveekazojien kustannuxella hoitoa Kuwaitissa ja myöhemmin Lontoossa, jossa hänelle varustettiin robottiproteesit, jotka Kuwaitin hallitus maksoi. Hän ei enää käytä käsiä, koska hän piti niitä liian painavina ja raskaina, vaikka käyttikin keinotekoisia aseita koulun aikana, jotta hän ei kiinnittäisi huomiota itseensä. Hän osallistui Hall Schoolin Wimbledoniin. Limbless Association (LA) perusti rahaston Irakin konfliktin amputoitujen auttamiseksi. Vuonna 2004 Ali Abbas Storyn kirjoitti Alista Jane Warren ja julkaisi Harper Collins. Hänet esitettiin 60 Minutes -ohjelmassa 13. toukokuuta 2007. Hänet esiteltiin Time - lehden syyskuun 2011 numerossa. Todnäk myös Kalutuissa Paloissa.
ellauri206.html on line 220: Muriseva Vanessa Blue on musta yhdysvaltalainen pornografinen näyttelijä ja ohjaaja. Hänet otettiin mukaan AVN: n Hall of Fameen vuonna 2013. Syntyi: 27. toukokuuta 1974 (ikä 48 vuotta), Long Beach, Kalifornia, Yhdysvallat. vanessablue.com on lakannut toimimasta. Sic transit gloria semimundi. Viiskymppisillä pilluilla ei ole enää kysyntää.
ellauri206.html on line 267: Gérard de Nerval (oik.Gérard Labrunie; 22. toukokuuta 1808 Pariisi, Ranska - 26. tammikuuta 1855 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja toimittaja. Nerval kuului Théophile Gautier'n ystäviin, ja hän liikkui 1830-luvulta alkaen romantikkojen piirissä. Nerval esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Ei ihmekään että heput ignoreerasi. Théophile Gautier rappellera dans La Presse du 30 janvier 1853 les mots de Goethe écrits au jeune traducteur : "je ne me suis jamais si bien compris qu'en vous lisant". Nervalin haudalla seisoo Obelix.
ellauri206.html on line 475: Laulaja Behm ilmoitti toukokuussa 2022 kihlautuneensa Liukkosen kanssa. Jotain puoliseiskan arvoista sentään aina tapahtuu.
ellauri207.html on line 388: Kello on viisi toukokuun viimeisenä sunnuntaiaamuna. Helatorstai meni, Jeesus kilahti ja taivaaseen vilahti. Helluntai on tänä vuonna myöhässä kuten pääsiäinenkin, vasta viikon kuluttua. Jolla ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä. Ringduvan vet det och morsar enträget på gården:
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri210.html on line 1456: Charles Perrault (12. tammikuuta 1628 Pariisi, Ranska – 16. toukokuuta 1703 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1697 julkaisemastaan satukokoelmasta Hanhiemon tarinoita (ransk. Les Contes de ma mère l'Oye). Varsinaiselta ammatiltaan Perrault oli asianajaja, ja hän toimi myös julkisten rakennusten tarkastajana. Hänen oikea nimensä oli Jaakko Parantainen. Les oies marchent dans la cour. Pas les oeufs, zihihihihi. Perrault oli varakas porvari, kuinkas muuten.
ellauri213.html on line 403: Taistelujen isä Abu Nidal (arab. أبو نضال, ʾAbū Niḍāl; toukokuu 1937–16. elokuuta 2002), oik. Sabri Khalil al-Banna, (arab. صبري خليل البنا, Ṣabrī Ḫalīl al-Bannā) oli palestiinalainen poliittinen johtaja, palkkasoturi ja Fatahin vallankumousneuvoston (arab. فتح المجلس الثوري, Fatḥ al-majlis aṯ-ṯawriyy) perustaja. Fatahin vallankumousneuvosto tunnettiin myös Abu Nidal -järjestönä (ANO). Valtansa huipulla 1970- ja 1980-luvuilla Abu Nidalia eli ”taistelun isää” pidettiin laajalti maailman vaarallisimpana terroristijohtajana.
ellauri216.html on line 461: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella 12. toukokuuta 2001, ensimmäistä kertaa vuoden 1928 jälkeen, "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen kuva toimitettiin Moskovaan Vapahtajan Kristuksen katedraaliin lokakuussa samana vuonna uskovien palvontaa varten ikoni siirrettiin Jekaterinburgiin. Vuonna 2002 "Fedorovskaya"-kuvake tavattiin Arkangelin ja Pietarin hiippakunnissa. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella vuonna 2003 ihmekuva toimitettiin jälleen Moskovaan, missä sitä säilytettiin Pyhän Danilovin luostarin Kolminaisuuden katedraalissa.
ellauri216.html on line 499: Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on suomalainen ortodoksinen piispa ja kirjailija. Hän on entinen Oulun metropoliitti. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013 heti kun pääsi.
ellauri216.html on line 522: Patriarkka Nikon (7. toukokuuta 1605 – 17. elokuuta 1681) oli paha mies joka sotki koko ortodoxian. Nikon pyrki uudistamaan jumalanpalveluxen tekstejä ja poistamaan muotiin tulleita länsimaalaistyylisiä kuvakkeita. Hän muutti myös jumalanpalveluxen marssijärjestystä. Ensin Esa sitten Tero, eikä toisinpäin. Vaikka muutokset olivat ulkoisia, ne kohtasivat suurta vastustusta. Lukutaidottomat papit protestoivat, kun heidän olisi pitänyt opetella uuden käsikirjan mukaiset tekstit. Vanhan jumalanpalvelusjärjestyksen puolustajia kutsutaan vanhauskoisiksi. Tsaarin ollessa sotarintamalla Puolassa vuonna 1657 hän nimitti Nikonin sijaisekseen. Nikon oli valtansa huipulla. Hän kohtasi voimakasta vastustusta, joka liittyi enemmän maallisen ja hengellisen vallan valtataisteluun kuin uudistusten sisältöön. Tsaari Aleksein palattua Puolasta johdon välit viilenivät. Nikon erosi virastaan ja ilmoitti vetäytyvänsä luostariin vapaaxi kirjailijaxi.
ellauri216.html on line 1054: 1700-luvun alussa Pietari I aloitti taistelun pääsystä Itämerelle ja Venäjän laajentumisesta luoteeseen. Vuonna 1702 (11. lokakuuta ( 22 )) Venäjä valloitti Noteburgin linnoituksen (nimettiin uudelleen Shlisselburgiksi ) ja keväällä 1703 Nevan suulla sijaitsevan Nienschanzin linnoituksen. Täällä 16. (27.) toukokuuta 1703 aloitettiin Pietarin rakentaminen. ja Venäjän laivaston tukikohta, Kronshlotin linnoitus (myöhemmin Kronstadt ) sijaitsi Kotlinin saarella. Sotakampanjan aikana 1710 Venäjän armeija onnistui valloittamaan Viipurin. Samaan aikaan tsuhnien Ingermanlandin maakunnan pohjalle syntyi ikivanha venäläinen Pietarin lääni.
ellauri216.html on line 1087: Vuonna 1930 luostarissa oli 300 veljeä ja 100 työläistä ja palkkatyöläistä. Munkit söivät niukasti, kuten seuraa 13. toukokuuta 1930 päivätystä vanhempien veljien kokouksen pöytäkirjasta: "Luostarin veljet syövät yksinomaan kasvisruokaa, kalaa... he saavat palan leipää vain juhlapäivinä... he syövät kasviöljyä... Rajallisilla varoilla luostari yrittää säästää kaikessa... Tämän lisäksi... ruokkii köyhiä pyhiinvaeltajia ja muita ilmaiseksi, mikä ei maksa [yhdessä] kymmeniä tuhansia markkoja... tekee yksityisiä lahjoituksia eikä tästä eteenpäin kieltäydy auttamasta niin paljon kuin mahdollista".
ellauri217.html on line 290: Heinz G. Konsalik, oikealta nimeltään Heinz Günther, (s. 28. toukokuuta 1921 Köln, Saksa – 2. lokakuuta 1999 Salzburg, Itävalta) oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi noin 160 romaania, joita on myyty maailmanlaajuisesti ainakin 83 miljoonaa kappaletta.
ellauri217.html on line 463: Esisopimus aluksen myynnistä, sisaraluksensa kanssa, tanskalaiselle DFDS A/S -varustamolle. Sopimuksen mukaan alus luovutettaisiin toukokuussa 1990.
ellauri220.html on line 135: Jayne Mansfield (synt. Vera Jayne Palmer, 19. huhtikuuta 1933 Bryn Mawr, Pennsylvania – 29. kesäkuuta 1967 Slidell, Louisiana) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, malli ja laulaja, joka työskenteli sekä Broadwaylla että Hollywoodissa. Hän oli myös yksi 1950- ja 1960-lukujen johtavista seksisymboleista ja julkisuuden henkilöistä. Pelkästään syyskuun 1956 ja toukokuun 1957 välisenä aikana Mansfield esiintyi noin 2 500 uutiskuvassa ja niillä runkattiin kuivixi noin 122 000 000 kullia ympäri maailmaa.
ellauri238.html on line 229: Sarah, alun perin Ingrid Hella Irmelinde Kirsch, o.s. Bernstein (16. huhtikuuta 1935 Limlinggrode, Harz, Saksa – 5. toukokuuta 2013 Schleswig-Holstein, Saksa) oli harppisaksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan lähinnä tuotteliaana runoilijana, mutta hän julkaisi myös proosaa ja käännöskirjallisuutta. Teosten joukossa oli lastenkirjallisuuttakin. Kirsch loikkasi länteen 1977. Hän muutti nimensa muotoon Sarah vastalauseena juutalaisvastaisuudelle, eli siis se oli jutku, ja sillä oli selässä ainakin 40 mustaa luomea (Pentti oli laskenut ja raportoi niistä kotona Tulla-Liinalle. WTF.)
ellauri238.html on line 697:
ellauri238.html on line 701: Untola vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa Helsingistä laivalla Suomenlinnaan teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan kompastuneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanoivat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen. Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila – legenda jo eläessään on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus:
ellauri238.html on line 703: »Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli 'pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin'. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö rva Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.»
ellauri238.html on line 705: Ajan henkeä kuvaa, että senaattori A. Osw. Kairamo oli juuri Untolan kuolinpäivän aattona lähettänyt Suomenlinnan komendantille Carl von Wendtille kirjeen, jossa hän kiinnitti tämän huomiota siihen, että vankien joukossa pitäisi olla yksi kaikkein pahimmista kansankiihottajista, Untola. Komendantin vastauskirje kuului näin: ”Senaattori K. Herra A. Osw. Kairamo. Herra Senaattorin kirjailija Maiju Lassilaa koskevan ystävällisen kirjeen johdosta toukokuun 20. päivältä minulla on ilo ilmoittaa, että kuten päivälehdistä on jo käynyt ilmi, kyseessäoleva mies on jo ammuttu. Suurimmalla kunnioituksella Carl von Wendt.”
ellauri241.html on line 880: And mid-May's eldest child, Ja toukokuun puolivälin vanhin lapsi,
ellauri242.html on line 184: Toukokuussa 1942 tappion jälkeen "Hunting for Bustards" (sax. Trappenjagd) -operaatiossa Kerchiä puolustavat Krimin rintaman yksiköt oli pakko evakuoida Tamanin niemimaalle. Evakuoinnin käsiteltyä 51. armeijan ryhmää johti Krimin rintaman päämajan sotilaskoulutusosaston päällikkö eversti Pavlo Yagunov . 14. toukokuutahänet nimitetään tähän tehtävään ja hän alkaa samana päivänä muodostaa erillisiä pataljooneja ja iskuryhmiä reservin henkilöstöstä. Näihin yksiköihin kuuluivat reservin komentajat ja sotilashenkilöstö, 1. rintaman reservirykmentin henkilökunta, useita satoja sotakoulujen kadetteja, NKVD:n 276. kiväärirykmentin taistelijat ja komentajat, 95. rajarykmentti - ensimmäinen ja toinen pataljoona ottivat vastaan asemat pohjoiseen. Myös peitto-osastoissa oli sotilaita eri yksiköistä ja rintaman yksiköistä, joita 13.5. alkoi esiintyä louhoksissa. Iltapäivällä 14. toukokuuta peitto-osastolla oli yli 4 000 henkilöä, yksityiset yritykset olivat puhtaasti komentajien. Nuori luutnantti S.S. Shaidurov kirjoitti muistelmissaan, että reservin komentohenkilökunta oli lähes täysin aseeton. Kaupungista lähteneiden sotilaiden ja Kerchin asukkaiden kustannuksella peittoryhmä kasvoi useisiin tuhansiin, Suuriin katakombeihin piiloutui vainottuja kristittyjä yli 10 000 ja pienissä kyykki noin 3 000. Katakombivaruskuntia johtivat Jagunov ja M. G. Povazhny.
ellauri242.html on line 186: Jagunovin osasto otti ensimmäisen taistelun 14. toukokuuta lähellä Kydirlezin kylää - saksalaiset joukot menivät nopeasti Adzhi-Mushkaihin ohittaen naureskellen hajallaan olevat neuvostojoukot, jotka olivat vetäytymässä asemistaan Bagerovosta; puolustusyksikkö, jossa oli osia 157. jalkaväkidivisioonasta, onnistui pysäyttämään ja työntämään takaisin Saksan joukot tuhoten kokonaista 3 panssarivaunua.
ellauri242.html on line 188: Päivän päätteeksi 17. toukokuuta saksalaiset joukot miehittivät Majakkien ja Žukovkan siirtokuntia ja 18. päivän yönä he yrittivät murtautua puolustuksen läpi lähellä Voikovin mukaan nimettyä laitosta. Tämän jälkeen Adzhim-Ushkai piiritettiin kokonaan.
ellauri242.html on line 190: Neuvostoliiton suojayksiköt pitivät 18.- 19. toukokuuta kapeaa rantakaistaletta lähellä Yenikalea, josta viimeinen kuorma-autokuljetus hävittäjineen lähti 20. päivänä. Samaan aikaan Yagunovin yksikön ansiosta noin 120 000 ihmistä evakuoitiin; suojahävittäjät käskettiin pitämään asemat "erityiskäskyihin asti", joita he eivät koskaan saaneet.
ellauri242.html on line 192: Toukokuun 19. päivänä osa everstiluutnantti G. M. Burminin komennossa olevaa armeijaa – 600–2000 ihmistä – murtautui kivitehtaalle Voikovin mukaan nimetystä tehtaasta. Pienemmät yksiköt samasta suunnasta taistelivat 22. toukokuuta asti.
ellauri242.html on line 198: Koska kukaan ei odottanut tällaista tapahtumien kulkua, kivilouhokset eivät olleet valmiita pitkäaikaiseen piiritykseen. Suuria vesi-, ruoka- ja ammusvarastoja ei valmistettu, ja juomaveden kaivoja oli vain ulkona; jokaiseen juomavarastojen täydentämiseen tähtäävään käyntiin liittyi taistelu. Sotilaiden mukaan yksi ämpäri vettä vastasi ämpäriä menetettyä verta. Olisi kannattanut juoda verta mieluummin. Saksalaiset joukot arvasivat näiden purkausten syyt ja tuhosivat kaivot lähellä kivilouhoksia - niitä oli kaksi Aji-Mushkaissa - "makea" ja "suolainen". Ruoasta, vedestä, aseista ja ammuksista oli katastrofaalinen pula, tilanne oli saavuttamassa kriittistä pistettä. Lisäksi natsisotilaat alkavat käyttää räjähteitä tunneleiden täyttämiseen ja syyllistyivät myrkyllisten kaasujen pumppaamiseen katakombeihin – ensimmäiset kaasuhyökkäykset tapahtuivat toukokuun lopussa. Tätä nazit eivät kyllä myöntäneet. Valehtelivat raukat nälissään.
ellauri242.html on line 221: Krimin silta (Крымский мост, Krymski most) eli Kertšinsalmen silta (Керченский мост, Kertšenski most) on Kertšinsalmen ylittävä silta, joka yhdistää Krimin niemimaan Venäjään. Se on Euroopan pisin silta, ja se koostuu rinnakkaisista rata- ja maantiesilloista. Silta rakennettiin sen jälkeen, kun Venäjä oli vuonna 2014 miehittänyt Ukrainalle kuuluvan Krimin. Silta valmistui vuonna 2018. Sillan itäpää on Tamanin niemimaalla ja länsipää Krimillä Kertšin niemimaalla Kertšin kaupungin luona. Sillan avajaisissa toukokuussa 2018 Venäjän presidentti Vladimir Putin ajoi sillan yli kuorma-autolla. Euroopan unioni, Ukraina ja Yhdysvallat tuomitsivat sillan avaamisen.
ellauri243.html on line 86: Tarantino kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen vuonna 1998, mutta kamppailtuaan lopetuksen kanssa, hän päätti lykätä kuvauksia ja ohjata kaksiosaisen elokuvan Kill Bill. Ohjattuaan elokuvan Grindhouse: Death Proof (2007), Tarantino jatkoi Kunnottomien paskiaisten työstämistä. Elokuvan kuvaukset alkoivat lokakuussa 2008, ja se kuvattiin Saksassa ja Ranskassa 75 miljoonan dollarin budjetilla. Kunnottomat paskiaset sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 20. toukokuuta 2009. Se ilmestyi elokuvateattereihin elo–syyskuussa 2009 Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
ellauri244.html on line 73: Harri Erkki William Sirola (28. toukokuuta 1958 Helsinki – 16. elokuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.
ellauri244.html on line 103: Anja Kyllikki Kauranen - kirjailija-terapeuttinimi Anja Snellman - s. 23. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja yleis- sekä seksuaaliterapeutti. Anja Kauranen syntyi ja kasvoi Helsingin Kalliossa. Hän kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa. Vuosina 1973–1981 Anja Kauranen opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa englantilaista filologiaa, soveltavaa psykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1977 ja filosofian maisteriksi 2017 44 vuoden tiukan opiskelun päätteexi.
ellauri244.html on line 112: Anja Kauranen 26 ja Harri Sirola 22 styylasivat vuonna 1980-81. Yllättävän vanhoina, Sonjakin oli jo elävän leski. Tyrnävä Anja oli Harria 4v vanhempi. Ällöttävä 80-luku oli alussa. Me mentiin naimisiin sinä kesänä ja lähdettiin Bostoniin, vältyttiin koko sirkuxesta. Molemmat on syntyneet toukokuussa. Anja on iältään Petterin ja mun puolivälissä. Aika vanha korppu sekin kolho pullanaama siis jo on. Harri oli hintelähkö kurnusimppu, Anja hukkapätkä mutta isoluinen. Yhdestä asiasta emme tingi - bob-pokkareihin valitaan vain parhaat. Eka painos ilmestyi 1996, toinen 2016 kirjasta tehdyn leffan siivellä. Silloin Harri oli hienontunut metrojunan pyörissä jo 15v, se teki henkkoht ratkaisun 2001 elokuussa WTC tornien kaatumista odotellessa.
ellauri245.html on line 611: Ruanda tunnetaan toiselta nimeltään tuhansien mäkien maana. Ruanda sijaitsee lähes Afrikan keskustassa, ja sen maasto on kumpuilevaa ruohotasankoa. Pohjoisessa maasto on vuoristoista ja sieltä löytyvät maan tulivuoret, kun taas idässä Kiva-järveltä löytyvät sisämaan parhaat rannat. Ruandan kansallispuistot ovat maan tärkeimpiä matkailukohteita, mutta vuorigorillojen maasta löytyy myös pieni, elegantti pääkaupunki Kiguli. Paras aika vierailla on kesäkuusta syyskuuhun ja joulukuusta helmikuuhun. Voimakkaampi sadekausi ulottuu tavallisesti maaliskuusta toukokuulle.
ellauri246.html on line 60: Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi ihailijakirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.
ellauri246.html on line 86: Erik Lindegren (5. elokuuta 1910 Luulaja – 31. toukokuuta 1968 Tukholma) oli ruotsalainen kirjailija ja kääntäjä.
ellauri246.html on line 189: Joseph Brodsky (alun perin Iosif Aleksandrovitš Brodski, ven. Иосиф Александрович Бродский, 24. toukokuuta 1940 Leningrad, Neuvostoliitto – 28. tammikuuta 1996 New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen runoilija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1987. Selvä pysähtyneisyyden ajan poliittinen broileri. Kaikki njeuvostoliittolaiset dynypalkitut ovat pokanneet länkkäreille ja pyllistäneet kotimaahansa, paizi Solohov, joka pyllisti vasta vähän lopuxi. Se ei ole sattumaa, se on ukkotemian huolellisen propagandatyön tulosta.
ellauri246.html on line 347: Mielenkiintoisia tosiasioita Brodskin biografiasta, runoilijan henkilökohtaisesta elämästä esitetään edelleen huomioita. Äskettäin päätti talvisodan Suomen kansa, alle kuukausi oli Ranskan tappioon. Tällaisessa pienessä, häiritsevässä asennossa 24. toukokuuta 1940 Leningradin valokuvaajan perheessä ja kirjanpitäjän hän syntyi pojaksi. Hieman yli vuosi ennen suuren isänmaallisen sodan alkua. Siinä hän oli koko elämänsä lapsuuden, jonka se riistää häneltä. Tukholman kirjeessä Yakov Gordin selitti paikallisen tilanteen Schorasin ja syntien kanssa heidän lapsuudensa perusteella, mutta päinvastoin. (No en minäkään tosta mitään ymmärrä.)
ellauri246.html on line 568: Iosip Alexandrovich syntyi 24. toukokuuta 1940 Leningradissa. Hän syntyi juutalaisessa perheessä, isä Alexander Ivanovich Brodsky - sotilasvalokuva, äiti Maria Moiseevna Volpert - kirjanpitäjä. Tulevan runoilun lapsuus oli sodassa, hänen isänsä tuolloin taisi palvella Japanissa, Joseph ja äiti evakuoitiin Cherepovetsille. Lapsuuden jälkeen koulun ikä, kun runoilija puhui eri haastatteluissa, hän jo oli kokenut painostusta muilta kansalaisuudestaan, mutta hän ei koskaan kieltäytynyt siitä, että hän oli juutalainen.
ellauri247.html on line 70: Helsingissä, toukokuun 1. päivänä 1948.
ellauri248.html on line 204: Salomén äiti vei 21-vuotiaan tyttärensä Roomaan. Siellä Salomé tutustui kirjailija Paul Réehen, jonka kanssa hän aloitti suhteen. Muutaman kuukauden kuluttua, 13. toukokuuta 1882, Réen ystävä Friedrich Nietzsche liittyi heihin. Kolmikko eli ja matkusti tiiviisti yhdessä, kunnes Nietzsche irtautui kolmikosta.
ellauri249.html on line 50: Muinaisten roomalaisten keskuudessa oli liike-elämän jumalana Merkurius, joka ihmeellisen osuvan mielleyhtymän ansosta oli myös varkaiden ja puhujien jumala. Roomalaiset, jotka suhtautuivat ansaitun halveksivasti kauppiaisiin, kuvittelivat näkevänsä yhtäläisyyden varkauden ja kaupanteon välillä, ja samasta syystä he myös rinnastivat huijauxen ja kaunopuheisuuden. Siispä varkailla, kauppiailla ja kaunopuhujilla oli yhteinen jumala. Joka vuoden toukokuun 17. kauppiaat pitivät suuren juhlan ja marssivat kulkueessa Merkuriuksen temppeliin pyytääkseen jumalaltaan onnea kaupanteon yhteydessä alkavana vuonna suoritettaville petkutuksille.
ellauri249.html on line 351: Vuonna 1959 Hruštšov vieraili ensimmäisenä neuvostojohtajana Yhdysvalloissa. Liennytyksen kuitenkin päätti Gary Powersin ohjaaman U-2-vakoilukoneen alasampuminen 1. toukokuuta 1960 Neuvostoliiton yllä. Pariisin kokouksen aikana 16. toukokuuta 1960 Hruštšov vaati Eisenhowerilta anteeksipyyntöä U-2-vakoilulennoista Neuvostoliiton yllä. Anteexipyyntöä ei kuulunut. Tapaus päätti konferenssin.
ellauri254.html on line 140: Veniamin Aleksandrovitš Kaverin (ven. Вениами́н Алекса́ндрович Каве́рин, oikea sukunimi Zilber, Зи́льбер; 19. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1902 Pihkova – 2. toukokuuta 1989 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija. Veniamin Kaverin syntyi sotilasmuusikon perheeseen. Hän opiskeli Pihkovan kymnaasissa, suoritti keskikoulun loppuun Moskovassa ja pääsi vuonna 1919 Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 1920 Kaverin muutti Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan Pietarin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä Itämaisten kielten instituutin arabian kielen osastossa.
ellauri254.html on line 333: Vuonna 1932 Stalin järjesti Zinovjevin ja Kamenevin uudelleen erotetuiksi puolueesta ja karkotetuiksi Siperiaan oikeisto-opposition tukijoina, mutta heidät armahdettiin vielä toukokuussa 1933 ja hyväksyttiin takaisin puolueeseen. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevin ja Kamenevin väitettiin olleen ”moraalisesti osallisia” tapahtuneeseen, joten heidät erotettiin jälleen puolueesta ja vangittiin. He tunnustivat syyllisyytensä saadakseen lievemmät tuomiot. Tammikuussa 1935 Zinovjev tuomittiin salaisessa oikeudenkäynnissä kymmenen ja Kamenev viiden vuoden vankeuteen. Samassa yhteydessä yli 600 Zinovjevin entistä leningradilaista tukijaa karkotettiin Siperiaan.
ellauri254.html on line 566: Gorkin poika Maksin Peškov kuoli toukokuussa 1935 ja Gorki itse kesäkuussa 1936. Stalin ja kansankomissaarien neuvoston puhemies (vastasi pääministeriä) Molotov olivat kantamassa hänen arkkuaan hautajaisissa. Myöhemmin 1938 Buharinin oikeudenkäynnissä tuotiin esiin syytös, että Genrih Jagodan johtama Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD olisi myrkyttänyt Gorkin.
ellauri254.html on line 604: Claude-Henri de Rouvroy, Saint-Simonin kreivi (17. lokakuuta 1760 Pariisi – 19. toukokuuta 1825 Pariisi) oli ranskalainen taloustieteilijä ja filosofi, jota pidetään ranskalaisen sosialismin perustajana. Saint-Simonin mukaan historia on jatkuva prosessi, jossa jokainen aikakausi lopulta muodostuu kehityksen jarruksi, josta on siirryttävä seuraavaan aikakauteen. Kehityksen välttämättömyyden syy on ilmiöiden sisältämissä ristiriidoissa. On suuntauduttava kohti parempaa tulevaisuutta.
ellauri254.html on line 665: Maastakarkotuksen jälkeen Trotski eli maanpaossa aluksi turkkilaisella Prinkipon saarella lähellä Istanbulia, sillä kaupungissa asui paljon valkoisia venäläisiä, jotka eivät suhtautuneet vallankumouksen syrjäytettyyn johtohahmoon suopeasti. 18. helmikuuta 1929 Trotski anoi poliittista turvapaikkaa Ranskasta ja Saksasta. Hänen Turkista saamansa oleskelulupa umpeutui 1. toukokuuta 1929.
ellauri254.html on line 683: Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Lenin lähetti Kamenevin Venäjälle, jossa tämä ohjeisti bolševikkien edustajat duumassa vastustamaan sotaa. Kamenev pidätettiin ja karkotettiin Siperiaan marraskuussa 1914. Hän vapautui vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen ja matkusti niin ikään Siperian-karkotuksesta vapautuneen Stalinin kanssa Pietariin, jossa he muodostivat maaliskuun lopussa bolševikkien tilapäisen johdon. Kamenevista tuli myös Pravdan päätoimittaja, joskin hänet korvattiin Stalinilla toukokuun alussa. Kamenev ja Stalin kehottivat puoluetta antamaan varauksellista tukea väliaikaiselle hallitukselle, mutta Venäjälle palannut Lenin kumosi tämän ohjeen huhtikuun teeseissään, jotka kehottivat suoraan seuraavaan vallankumoukseen. Kamenev pelkäsi ennenaikaisesti aloitetun vallankumouksen epäonnistuvan ja asettui avoimesti vastustamaan Leninin uutta linjaa. Varovainen linja henkilöityi vuonna 1917 juuri Kameneviin. Tästä huolimatta hänet vangittiin vähäksi aikaa niin sanottujen heinäkuun levottomuuksien yhteydessä.
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri256.html on line 225: Gorkin poika Maksin Peškov kuoli toukokuussa 1935 ja Gorki itse kesäkuussa 1936. Stalin ja kansankomissaarien neuvoston puhemies ja cocktailin ystävä Molotov olivat kantamassa hänen arkkuaan hautajaisissa. Myöhemmin 1938 Buharinin oikeudenkäynnissä tuotiin esiin syytös, että Genrih Jagodan johtama Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD olisi myrkyttänyt Gorkin, mikä oli kyllä täyttä puppua, dementoi Molotov.
ellauri258.html on line 299: Giovannino (Giovanni) Oliviero Giuseppe Guareschi (1. toukokuuta 1908 Fontanelle di Roccabianca, Italia – 22. heinäkuuta 1968 Cervia, Italia) syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Fontanelle di Roccabiancassa lähellä Parmaa. Hänen isänsä Primo Augusto Guareschi myi polkupyöriä ja maatalouskoneita, äiti Lina Maghenzani oli kansakoulun opettaja. Perheen muutettua Parmaan 1914 perheen isä yritti huonolla menestyksellä uutta alaa kiinteistönvälittäjänä ja teki lopulta 1925 konkurssin, mitä seurasi vuosikymmenen kestänyt oikeusprosessi. Perheen jouduttua talousahdinkoon Giovanninolla oli vaikeuksia viedä lukion käyntiä päätökseen. Koulun jälkeen Guareschi oikoluki ja toimitti fasistilehtiä. Hänen mukanaan muutti Milanoon kenkäkaupan myyjä Ennia Pallini, jonka kanssa hän avioitui 1940. Ehti viettää eri syistä useita vuosia vankilassa Saxassa ja saapasmaassa ennenkuin kuoli sydäriin täytettyään 60.
ellauri260.html on line 78: "Der Personalismusta" käytti ensimmäisen kerran F. D. E. Schleiermacher (1768–1834) kirjassaan Über die Religion vuonna 1799. Amos Bronson Alcott, paljon tunnetumman Louisa M. Alcottin isä, Emersonin tuillaeläjä, näyttää olleen ensimmäinen amerikkalainen, joka käytti termiä ja kutsui sitä vuoden 1863 esseessä "opiksi, jonka mukaan maailman perimmäinen todellisuus on jumalallinen henkilö, joka ylläpitää maailmankaikkeutta jatkuvalla luovan tahdon teolla". Termin "amerikkalainen personalismi" loi Walt Whitman (1819–1892) esseessään "Personalism", joka julkaistiin The Galaxy -lehdessä toukokuussa 1868. Wilt Whatmanilla oli paljon omakohtaista kokemusta perseistä. Vuonna 1903 Charles Renouvier julkaisi teoksen Le Personnalisme, joka toi sanan myös ranskaksi. Sana "personalismi" ilmestyi ensimmäisen kerran tietosanakirjana Hastingsin uskonnon ja etiikan tietosanakirjan IX osassa vuonna 1915 Ralph T. Flewellingin artikkelissa.
ellauri262.html on line 538: Kirjeiden versiot julkaistiin alun perin viikoittain anglikaanisessa aikakauslehdessä Vartija (The Guardian) sodan aikana, toukokuusta marraskuuhun 1941. Hei onkos tää se sama Guardian joka pyytää rahaa koko ajan netissä? Veikkaan että on. Kirjassa on johdanto, jossa selitetään, kuinka kirjoittaja päätti kirjoittaa tarinansa.
ellauri262.html on line 620: Ensiesitys Suomessa 14. toukokuuta 2006
ellauri263.html on line 503: Jelena Petrovna Blavatskaja (Gan)), Еле́на Петро́вна Блава́тская (Ган), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) - 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli naisseikkailija, spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Jelena oli itätyttö nykyisestä Ukraiinasta.
ellauri263.html on line 574: Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Ennen kuin asiaa oli päästy käsittelemään, The Sunin lakimiehet myönsivät, etteivät pysty todistamaan moraalittomuussyytettä, johon kanne perustui. Keväällä 1891 Lontooseen levisi influenssaedipemia. Blavatsky sai myös tartunnan, ja hän kärsi useita päiviä kovasta kuumeesta. Keskipäivällä, 8. toukokuuta Helena Blavatsky kuoli Avenue Road 19.ssä kolmen läheisen oppilaansa läsnä ollessa. Hänen kuolemansa päätti myös kesken olleen oikeuskanteen. The Sun julkaisi Blavatskyn kuoleman johdosta W. Q. Judgen artikkelin hänen elämästään ja ilmoitti, että heitä oli johdettu harhaan tohtori Couesin taholta.
ellauri263.html on line 576: Blavatskyn ruumis tuhkattiin Wokingissa Etelä-Englannissa 11. toukokuuta 1891, ja hänen tuhkansa jaettiin teosofien kolmen pääkeskuksen, New Yorkin, Madrasin ja Lontoon kesken.
ellauri264.html on line 731: Neuvostoliiton hallitus julisti alueen juutalaisten kansalliseksi alueeksi 1928. Se oli tarkoitettu Neuvostoliiton juutalaisille, vaikka juutalaisilla ei ollut minkäänlaista historiallista yhteyttä alueeseen. Siitä tuli luvattu maa vasta Stalinin ansiosta. Siunatut olkoot hänen kätösensä. Piirikunnasta tuli autonominen alue 7. toukokuuta 1934. Juutalaisten autonomisen alueen asukasluku vuonna 2010 oli 176 600 ja väestötiheys 4,9 as./km². Väkiluku on laskussa. Väestö on keskittynyt Siperian radan varrelle alueen pohjoisosaan.
ellauri270.html on line 162: Puusilta kunnostettiin vankityönä toukokuun loppuun mennessä. Englannin ilmavoimien pommitus 24. kesäkuuta pudotti kolmannen kaaren terässillasta ja vaurioitti puusiltaa lopulta niin, että liikenne joen yli pysähtyi koko sodan loppuajaksi.
ellauri275.html on line 87: Iljan kamuja oli Fr. Peter Kharischirashvili, georgialainen hierojamonkki, joka kuului entiseen San Lazzaron saaren mehitaristiseen seurakuntaan Konstantinopolissa, ja lähetettiin palvelemaan Gruusian kansan katollisia tarpeita. Pius IX vahvisti seurakunnan 29. toukokuuta 1875.
ellauri275.html on line 670: Venäjä oli tunnustanut Georgian itsenäisyyden 7. toukokuuta vuonna 1920 solmitussa Moskovan sopimuksessa, eikä Georgian valloittamisesta oltu Moskovassa yksimielisiä. Hyökkäyksen pääsuunnittelijat olivat kaksi vaikutusvaltaista georgialaissyntyistä neuvostovirkamiestä, Josif Stalin ja Grigori Ordžonikidze, jotka saivat luvan hyökätä Georgiaan neuvostojohtaja Vladimir Leniniltä 14. helmikuuta 1921, maan "talonpoikien ja työläisten kapinan" tukemisen verukkeella. Neuvostojoukot valtasivat Georgian pääkaupungin Tbilisin raskaiden taisteluiden jälkeen ja julistivat Georgian SNT:n syntyneeksi 25. helmikuuta 1921. Maan loppuosa saatiin vallatuksi kolmen viikon sisällä, mutta neuvostovalta Georgiassa vakiintui vasta syyskuussa vuonna 1924. Turkin miehitys Georgian luoteisosassa lähes samanaikaisesti (helmi–maaliskuussa 1921) uhkasi kehittää kriisin Moskovan ja Ankaran välille, ja se johti merkittäviin alueluovutuksiin Neuvosto-Venäjältä Turkille Karsin sopimuksessa.
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 881: Charles Wharton Stork (12. helmikuuta 1881 – 22. toukokuuta 1971) oli amerikkalainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä. Charles Wharton Stork syntyi Philadelphiassa 12. helmikuuta 1881 Theophilus Kierrolle ja Hannah (Wharton) Storkille. Hän valmistui Haverford Collegesta ja Harvardin yliopistosta ja opetti englannin laitoksella Pennsylvanian yliopistossa. Hän kuoli Philadelphiassa 22. toukokuuta 1971.
ellauri276.html on line 927: Mary Pix (1666 – 17. toukokuuta 1709) oli englantilainen kirjailija ja näytelmäkirjailija. Aphra Behnin ihailijana ja Susanna Centlivren kollegana Pixiä on kutsuttu "hyperlinkiksi palautus- ja augustilaisten naiskirjailijoiden välillä ".
ellauri276.html on line 956: George Belton lauloi kappaleen Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa Madehurstissa, Arundelissa, Sussexissa 29. tammikuuta 1967 Sean Daviesille ja Tony Walesille. Tämä tallenne julkaistiin samana vuonna kuin hänen EFDSS-albuminsa All Jolly Fellows… nimikappale ja vuonna 2020 hänen Musical Traditions -antologiassa A True Furrow To Hold. Karl Dallasin Lewes Armsissa, Mount Placessa, Lewesissä, Sussexissa 11. toukokuuta 1974 tekemä live-tallennus julkaistiin vuonna 1975 Transatlantic-albumilla "lauluja ja tarinoita Sussexin pubissa", The Brave Ploughboy .
ellauri276.html on line 1300: Samaa sukupuolta olevien avioliitto Massachusettsissa on tunnustettu laillisesti 17. toukokuuta 2004 lähtien, koska Massachusetts Supreme Judicial Court (SJC) päätti asiassa Goodridge v. Department of Public Health, jonka mukaan Massachusettsin perustuslain mukaan oli perustuslain vastaista sallia vain päinvastaiset. seksiparit naimisiin. Massachusettsista tuli kuudes lainkäyttöalue maailmassa (Alankomaiden, Belgian, Ontarion, Brittiläisen Kolumbian ja Quebecin jälkeen), joka laillisti samaa sukupuolta olevien avioliitot. Se oli ensimmäinen Yhdysvaltain osavaltio, jossa avattiin avioliitto samaa sukupuolta olevien parien kanssa. Niiden osuus osavaltion kaikista avioliitoista oli noin 4 %.
ellauri277.html on line 144: 1909 Gibran aloitti lyijykynällä tuherrettujen muotokuvien sarjan, jota hän myöhemmin kutsui "Taiteen temppeliksi", jossa oli "ajan kuuluisia mies- ja naistaiteilijoita" ja "muutamia Gibranin sankareita menneiltä ajoilta.", kuten Mary Haskell. Kesäkuussa 1910 Ameen Rihani, jonka Gibran oli tavannut PaPaPariisissa, joka oli kuusi vuotta vanhempi kuin Gibran, oli Gibranin roolimalli jonkin aikaa ja ystävä ainakin toukokuuhun 1912 asti. Gibranin elämäkerran kirjoittaja Robin Waterfield väittää, että vuoteen 1918 mennessä "kun Gibranin rooli muuttui vihaisen nuoren miehen roolista profeetan rooliksi, Rihani ei voinut enää toimia paradigmana." Pojille tuli bänät.
ellauri277.html on line 149: Gibran esitti kopion kirjastaan Egyptissä asuneelle libanonilaiskirjailijalle May Ziadehille ja pyysi tätä arvostelemaan sitä. Hiänen vastauksensa 12. toukokuuta 1912 ei täysin hyväksynyt Gibranin rakkausfilosofiaa. Pikemminkin hiän pysyi kaikessa kirjeenvaihdossaan melko kriittisenä Gibranin länsimaisia ajatuksia kohtaan. Silti heillä oli vahva emotionaalinen kiintymys neiti Ziadehiin kuolemaansa asti. Taaskaan ei muka pistetty, pantu eikä laitettu sitä sinne. Uskokoon ken haluaa.
ellauri278.html on line 273: Joulukuusta 1930 toukokuuhun 1941 Molotov oli kansankomissaarien neuvoston (Sovnarkom) puhemies eli Neuvostoliiton hallituksen pääministeri. Ukrainan suurten katovuosien aikana 1932–1933 Molotov oli viljatoimitusten erikoiskomission johtaja Ukrainassa. Huolimatta nälänhädästä, johon jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen (holodomor), hänen onnistui kerätä nälkää kärsivältä alueelta 4,2 miljoonaa tonnia viljaa 4,6 miljoonan tonnin tavoitteesta pois kuljetettavaksi (minne?).
ellauri278.html on line 277: Politbyroon jäsenenä Molotov hyväksyi lukuisia kansanvihollisten joukkoteloituksia. 5. maaliskuuta 1940 politbyroo hyväksyi Lavrenti Berijan valmisteleman 25 700 Puolan älymystön jäsenen teloituksen, johon sisältyi myös 14 700 puolalaista sotavankia. Katyńin verilöylynä tunnetusta tapahtumasta syytettiin sodan jälkeen saksalaisia. Molotov luopui pääministerin tehtävistä toukokuussa 1941, jolloin Stalin otti viran itselleen.
ellauri278.html on line 352: Teloitukset kestivät huhtikuun alusta toukokuun puoliväliin 1940 osana leirien "purkamisoperaatiota". KGB: n puheenjohtajan A. N. Shelepinin muistiinpanossa (1959) ilmoitettujen tietojen mukaan ammuttiin yhteensä 21 857 ihmistä, joista 4 421 ihmistä ammuttiin Katynissa, 3 820 henkilöä Harkovassa, 6 311 henkilöä Kalininissa ja 7 305 henkilöä leireissä ja vankiloissa Länsi-Ukrainassa ja Länsi-Valko-Venäjällä.
ellauri278.html on line 368: Komission havaintojen mukaan puolalaiset tapettiin huhti-toukokuussa 1940. Huolimatta luotien saksalaisesta alkuperästä, jonka saksalaiset, kuten raportissa todettiin, yrittivät piilottaa kaikin mahdollisin tavoin, PKK:lla ei ollut epäilystäkään NKVD:n syyllisyydestä: "ja NKVD:n luotettujen työntekijöiden, Katynin rikoksen tekijöillä saattoi olla mitä tahansa alkuperää olevia aseita", puolalaiset huomauttivat.
ellauri278.html on line 543: 5. toukokuuta 1941 pitämässään puheessa Stalin ilmoitti, että Saksa oli sotilaallinen uhka ja puna-armeijan tuli valmistautua sitä vastaan nopeasti. Vuoden 1941 ensimmäisten kuukausien aikana raja-alueiden linnoitustöitä alettiin suunnitella, mutta ohjeet saatiin valmiiksi vasta toukokuussa ja hyökkäyksen alkaessa kesäkuussa suunnitelmat olivat vielä kesken. Myös yleisen liikekannallepanon suunnitelmat olivat kesken saksalaisten hyökättyä.
ellauri279.html on line 406: 31. toukokuuta 1974 - Italian journalistiliiton kultaisen klisee -palkinnon jako .
ellauri281.html on line 272: Joulukuusta 1930 toukokuuhun 1941 Molotov oli kansankomissaarien neuvoston (Sovnarkom) puhemies eli Neuvostoliiton hallituksen pääministeri. Ukrainan suurten katovuosien aikana 1932–1933 Molotov oli viljatoimitusten erikoiskomission johtaja Ukrainassa. Huolimatta nälänhädästä, johon jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen (holodomor), hänen onnistui kerätä nälkää kärsivältä alueelta 4,2 miljoonaa tonnia viljaa 4,6 miljoonan tonnin tavoitteesta pois kuljetettavaksi (minne?).
ellauri281.html on line 276: Politbyroon jäsenenä Molotov hyväksyi lukuisia kansanvihollisten joukkoteloituksia. 5. maaliskuuta 1940 politbyroo hyväksyi Lavrenti Berijan valmisteleman 25 700 Puolan älymystön jäsenen teloituksen, johon sisältyi myös 14 700 puolalaista sotavankia. Katyńin verilöylynä tunnetusta tapahtumasta syytettiin sodan jälkeen saksalaisia. Molotov luopui pääministerin tehtävistä toukokuussa 1941, jolloin Stalin otti viran itselleen.
ellauri281.html on line 351: Teloitukset kestivät huhtikuun alusta toukokuun puoliväliin 1940 osana leirien "purkamisoperaatiota". KGB: n puheenjohtajan A. N. Shelepinin muistiinpanossa (1959) ilmoitettujen tietojen mukaan ammuttiin yhteensä 21 857 ihmistä, joista 4 421 ihmistä ammuttiin Katynissa, 3 820 henkilöä Harkovassa, 6 311 henkilöä Kalininissa ja 7 305 henkilöä leireissä ja vankiloissa Länsi-Ukrainassa ja Länsi-Valko-Venäjällä.
ellauri281.html on line 367: Komission havaintojen mukaan puolalaiset tapettiin huhti-toukokuussa 1940. Huolimatta luotien saksalaisesta alkuperästä, jonka saksalaiset, kuten raportissa todettiin, yrittivät piilottaa kaikin mahdollisin tavoin, PKK:lla ei ollut epäilystäkään NKVD:n syyllisyydestä: "ja NKVD:n luotettujen työntekijöiden, Katynin rikoksen tekijöillä saattoi olla mitä tahansa alkuperää olevia aseita", puolalaiset huomauttivat.
ellauri281.html on line 542: 5. toukokuuta 1941 pitämässään puheessa Stalin ilmoitti, että Saksa oli sotilaallinen uhka ja puna-armeijan tuli valmistautua sitä vastaan nopeasti. Vuoden 1941 ensimmäisten kuukausien aikana raja-alueiden linnoitustöitä alettiin suunnitella, mutta ohjeet saatiin valmiiksi vasta toukokuussa ja hyökkäyksen alkaessa kesäkuussa suunnitelmat olivat vielä kesken. Myös yleisen liikekannallepanon suunnitelmat olivat kesken saksalaisten hyökättyä.
ellauri282.html on line 219: Władysław Albert Anders (11. elokuuta 1892 – 12. toukokuuta 1970) oli Puolan armeijan kenraali ja myöhemmin elämässään oikeistopoliitikko ja Puolan merkityxettömän pakolaishallituksen merkittävä jäsen Lontoossa.
ellauri282.html on line 408: Thomas Merton OCSO (31. tammikuuta 1915 – 10. joulukuuta 1968) oli amerikkalainen trappistimunkki, kirjailija, teologi, mystikko, runoilija, sosiaalinen aktivisti ja vertailevan uskonnon tutkija. 26. toukokuuta 1949 hänet vihittiin katoliseen pappeuteen ja hänelle annettiin nimi "isä Louis". Hän kuului Gethsemanin luostariin Bardstownin lähellä Kentuckyssa ja oli siellä kirjoilla vuodesta 1941 kuolemaansa asti, vaikka kuoli jossain Kaakkois-Aasiassa nussiretkillä (siitä enemmän alempana).
ellauri282.html on line 444: 5. tammikuuta 1949 Merton matkusti junalla Louisvilleen ja haki Yhdysvaltain kansalaisuutta. Samana vuonna julkaistiin Seeds of Contemplation, The Tears of Blind Lions, The Waters of Siloe ja The Seven Storey Mountainin brittiläinen painos otsikolla Elected Silence. 19. maaliskuuta Mertonista tuli ritarikunnan diakoni, ja 26. toukokuuta (helatorstaina) hänet vihittiin papiksi pitäen ensimmäisen messunsa seuraavana päivänä. Kesäkuussa luostari vietti satavuotisjuhlavuottaan, jonka kunniaksi Merton kirjoitti kirjan Gethsemani Magnificat muistoksi. Marraskuussa Merton aloitti opettaa mystistä teologiaa Getsemanin aloittelijoille, josta hän nautti suuresti. Tähän mennessä Merton oli valtava menestys luostarin ulkopuolella, ja The Seven Storey Mountainia on myyty yli 150 000 kappaletta. Seuraavina vuosina Merton kirjoitti monia muita kirjoja, jotka keräsivät laajan lukijakunnan. Hän tarkisti Seeds of Contemplationin useita kertoja ja piti varhaista painostaan virhealttiina ja epäkypsänä. Ihmisen paikka yhteiskunnassa, näkemykset yhteiskunnallisesta aktivismista ja erilaiset lähestymistavat mietiskelevään rukoukseen ja elämään nousivat hänen kirjoituksissaan jatkuviin teemoihin.
ellauri282.html on line 581: John Edward Masefield OM (1. kesäkuuta 1878 – 12. toukokuuta 1967) oli englantilainen runoilija ja kirjailija sekä runoilijavoittaja (poet laureate) vuosina 1930–1967. Hänen tunnetuimpiaan teoksia ovat lastenromaanit Midnight Folk ja The Box of Delights sekä runot Ikuinen armo (Everlasting Mercy) ja Merikuume (Sea Sickness).
ellauri282.html on line 627: Vuoden 1966 lopulla Masefieldille kehittyi kuolio nilkkaan. Tämä levisi hänen jalkaansa ja hän kuoli tulehdukseen 12. toukokuuta 1967. Johnun poika kaatui äkshönissä siellä jossain 1942.
ellauri283.html on line 363: Tyytymättömyys huipentui toiseen vallankaappaukseen 25. toukokuuta 1969. Vallankaappausjohtaja eversti Gaafar Nimeirysta tuli pääministeri, ja uusi hallinto lakkautti parlamentin ja kielsi kaikki poliittiset puolueet.
ellauri283.html on line 423: Al-Bashirin syrjäyttämisen jälkeen Sudanese Professionals Associationin ja "demokraattisten" oppositioryhmien järjestämät katuprotestit jatkuivat ja kehottivat hallitsevaa siirtymäkauden sotilasneuvostoa (YMCA) "välittömästi ja ehdoitta" eroamaan siviilijohtaman siirtymäkauden hallituksen puolesta. ja kehottaa muita uudistuksia Sudanissa. Neuvottelut YMCA:n ja siviiliopposition välillä yhteisen siirtymähallituksen muodostamiseksi käytiin huhtikuun lopulla ja toukokuussa, mutta ne pysähtyivät, kun Rapid Support Forces ja muut YMCA:n turvallisuusjoukot tappoivat 128 ihmistä Khartumin joukkomurhassa 3.6.2019.
ellauri284.html on line 388: 31. toukokuuta 1930 (92-vuotias)
ellauri285.html on line 349: Mary Robinson (s. 21. toukokuuta 1944) on irlantilainen poliitikko ja Irlannin ensimmäinen naispresidentti, joka hallitsi maata 1990–1997. Hän oli myös ensimmäinen Irlannin presidentti, jota ei valittu keskustaoikeistolaisen valtapuolueen Fianna Fáilin riveistä.
ellauri285.html on line 701: Mitterrand tuli toimeen Helmut Kohlin kanssa, mikä paransi huomattavasti ranskalais–saksalaisia suhteita. Yhdessä he auttoivat synnyttämään Maastrichtin sopimuksen, joka allekirjoitettiin 7. helmikuuta 1992. Mitterrandin viimeinen presidenttikausi päättyi toukokuussa 1995. Hänen seuraajakseen valittiin Jacques Chirac.
ellauri290.html on line 50:
ellauri290.html on line 61: Vuoden 1948 (tai ensimmäinen) arabien ja Israelin välinen sota oli vuoden 1948 Palestiinan sodan toinen ja viimeinen vaihe. Se alkoi virallisesti Ison-Britannian Palestiina-mandaatin päättymisen jälkeen keskiyöllä 14. toukokuuta 1948; Israelin itsenäisyysjulistus oli annettu aiemmin samana päivänä, ja arabivaltioiden sotilasliitto saapui Britannian Palestiinan alueelle aamulla 15. toukokuuta.
ellauri290.html on line 65: 15. toukokuuta 1948 sisällissota muuttui konfliktiksi Israelin ja arabivaltioiden välillä Israelin edellisenä päivänä antaman itsenäisyysjulistuksen seurauksena. Egypti, Transjordan, Syyria ja retkikunta Irakista saapuivat Palestiinaan. Hyökkäysjoukot ottivat haltuunsa arabialueet ja hyökkäsivät välittömästi Israelin joukkoja ja useita juutalaisia siirtokuntia vastaan. Kymmenen kuukautta kestäneet taistelut käytiin enimmäkseen Britannian mandaatin alueella sekä Siinain niemimaalla ja Etelä-Libanonissa useiden aselepojaksojen keskeyttäen.
ellauri290.html on line 87: David Ben-Gurion julisti 14. toukokuuta 1948 Israelin valtion perustetuxi ja vuoden 1948 Palestiinan sota eteni toiseen vaiheeseensa arabivaltioiden armeijoiden väliintulon myötä ja vuoden 1948 arabien ja Israelin välisen sodan alkaessa.
ellauri290.html on line 217: Arvioitu luku 1 380 000, joka edustaa Palestiinan koko arabiväestöä toukokuun puolivälissä 1948, ilman asukkaiden karkottamista, saatiin käyttämällä ohjenuorana vuonna 1948 tapahtunutta arabiväestön kasvua 114 000:lla. vuosien 1945 ja 1946 24 kuukauden jakson ja laskemalla arvioitu lisäys 17,k2 kuukauden ajanjaksolle 1947 toukokuun 1948 puoliväliin. On ymmärrettävä, että tämä ei ehkä ole oikea menetelmä korotuksen laskemiseen väkiluvussa, mutta tuloksena olevan luvun katsotaan olevan tarpeeksi lähellä antaakseen käsityksen siitä, mikä arabiväestö olisi voinut olla 15. toukokuuta 1948, ellei Palestiinaa koskevaa mandaattia olisi päätetty;
ellauri290.html on line 234: Kun brittiläiset joukot miehittivät Pyhän maan vuonna 1918, juutalaiset, joita oli tuolloin 56 000 700 000 asukkaasta, omistivat vain kaksi prosenttia Palestiinan kokonaispinta-alasta. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana juutalaiset ostivat lisää maata ja nostivat heidän kokonaisomistuksensa mandaatin päättymispäivänä 15. toukokuuta 1948 5,67 prosenttiin maan kokonaismaa-alasta.
ellauri290.html on line 253: Mitä tulee valtion omistukseen tai Palestiinan julkisiin maihin, niihin kuuluvat maat, jotka vaihtelevat suuresti paitsi fyysisiltä ominaisuuksiltaan, myös hallituksen omistuksen ja valvonnan laajuudelta ja luonteelta. Mandaatin lopussa toukokuussa 1948 oli suuria alueita, joilla valtion tarkkaa etua ei ollut vielä määritetty. Palestiinan osavaltion domain koostui seuraavan tyyppisistä omaisuudesta:
ellauri290.html on line 363: 15. toukokuuta 1948 Palestiinaa koskeva mandaatti päättyi virallisesti ja brittiläiset joukot ja hallinto muuttivat pois maasta. Aiemmin alkaneet satunnaiset sionistien hyökkäykset tehostettiin ja huipentuivat 250 miehen, naisen ja lapsen verilöylyyn Deir Yasinissa 9. huhtikuuta 1948, mikä johti muslimiväestön ja kristittyjen pakoon sionistijoukkojen toiminta-alueella. Menestymistensä rohkaisemana sionistit alkoivat hyökätä ja miehittivät Tiberiaksen ja Samakhin kaupungit 19. huhtikuuta; Haifa, 22. huhtikuuta; Jaffa 29. huhtikuuta; Katamonin kortteli Jerusalemissa 30. huhtikuuta; Safad 10. toukokuuta; Beisan 11. toukokuuta; ja Acre 14. toukokuuta 1948. Arabivaltiot tulivat Palestiinan muslimi- ja kristittyjen asukkaiden apuun ja saapuivat Palestiinan maaperälle ensimmäistä kertaa 15. toukokuuta 1948 jälkeen, Taistelut jatkuivat muutaman viikon, mutta ne loppuivat turvallisuusneuvoston antaman tulitaukomääräyksen seurauksena, minkä jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien sovittelija kreivi Folke Bernadotte aloitti pyrkimyksensä rauhan aikaansaamiseksi kiisteltyjen osapuolten välille. Sionistit murhasivat kuitenkin kreivi Bernadotten heti, kun he saivat tietää, että hänen rauhansuunnitelmiinsa sisältyi jakopäätöksen jälkeen hankittujen alueiden palauttaminen.
ellauri290.html on line 580: Israelin viranomaisten säätämät lait arabien omaisuuden pakkolunastuksesta ja luovuttamisesta Palestiinassa 15. toukokuuta 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin, ja vuoden 1955 loppuun, oli:
ellauri290.html on line 594: New Yorkin arabitietokeskuksen tutkimusosaston suorittamassa yksityiskohtaisessa tutkimuksessa näistä laeista tohtori Fayez Sayegh tiivisti näiden lakien määräykset seuraavasti: Ensimmäinen virallinen Israelin julkilausuma miehitettyä arabiomaisuutta koskevasta politiikasta sisältyi "Hylättyihin". Areas Ordinance, 5708 - 1948”, joka julkaistiin 30. kesäkuuta 1948, mutta jonka 4 artiklan mukaan julistettiin ”voimaan takautuvasti 16. toukokuuta 1948 alkaen.* Tämän lain mukaan Israelin hallitus valtuutettiin julistaa "hylätyksi alueeksi" minkä tahansa alueen tai paikan, jonka:
ellauri290.html on line 866: Sionistijohtajat tapasivat Biltmore-hotellissa New Yorkissa toukokuussa 1942 ja vaativat rajoittamatonta juutalaisten maahanmuuttoa ja juutalaisten liittovaltion perustamista. Satoja tuhansia holokaustista selviytyneitä pidettiin Hävyxiin joutuneiden henkilöiden leireissä (DP Camps), jotka haluavat mennä pakolliseen Palestiinaan (mandaatti-Filisteaan). Britit saivat paljon kansainvälistä painostusta Yhdysvaltain presidentiltä Harry Trumanilta, muuttaakseen maahanmuuttopolitiikkaansa. Huolimatta Britannian riippuvuudesta amerikkalaisesta taloudellisesta avusta, britit kieltäytyivät väittäen, että he joutuivat kokemaan liikaa vastustusta arabien ja juutalaisten taholta jo Palestiinassa ja pelkäsivät, mitä tapahtuisi, jos useampi koukkunokka pääsisi maahan. Kieltäytyminen valkoisen kirjan politiikan poistamisesta suututti ja radikalisoi Yishuvia. Yishuvin miliisiryhmät ryhtyivät sabotoimaan Britannian infrastruktuuria Palestiinassa ja jatkamaan laitonta maahanmuuttoa. Vuonna 1946 britit vastasivat Yishuvin ponnisteluja ja aloitti kaksi viikkoa kestäneen juutalaisten etsinnät, joita epäillään Britannian vastaisista toimista, pidättäen monia Haganahin johtajia. Kun britit etsivät Haganahia, Irgunia ja Lehi hyökkäsivät persepuolelta brittijoukkoja vastaan. Tunnetuin heidän hyökkäyksistään oli King David -hotelliin, joka on Britannian sotilaskomento ja British Criminal Investigation Division. Tämä paikka valittiin, koska muutamaa viikkoa aikaisemmin Haganasta takavarikoitiin ja tuotiin sinne suuri määrä asiakirjoja. Huolimatta Yishuvin varoituksesta ja kehotuksesta evakuoida rakennus, brittiviranomaiset päättivät olla antautumatta paineelle. Yishuv hyökkäsi joka tapauksessa aiheuttaen 91 kuoleman, joista 28 oli brittiläisiä ja 17 Palestiinan juutalaisia. Varsinainan holokausti sekin.
ellauri290.html on line 868: Vuoteen 1947 mennessä briteillä oli Palestiinassa 100 000 sotilasta, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä ja suojella itseään. Ison-Britannian mandaatti aiheutti suuria kuluja valtiovarainministeriölle, ja se pakotti heidät esittämään Palestiinan ongelman Yhdistyneille Kansakunnille 15. toukokuuta 1947. Yhdistyneet Kansakunnat ehdotti Britannian Palestiina-mandaattien jakamista kahteen osavaltioon – arabien ja juutalaisiin (YK:n päätöslauselma). 181). Juutalaiset hyväksyivät sen, kun taas arabit ilmoittivat tekevänsä kaikkensa estääkseen sen.
ellauri290.html on line 870: AHC, joka päätti estää päätöslauselman 181 voimaantulon, alkoi hyökätä ja piirittää juutalaisia. Britit asettuivat arabien puolelle [ tähänkin tarvitaan lainaus ] yrittääkseen estää jishuvia aseistamasta itseään. Jerusalemia piiritettiin ilman aseita, ruokaa tai vettä. Väliaikainen hallitus vaikutti avuttomalta, kunnes se sai suuren aselähetyksen Tšekkoslovakiasta. Arabien nyhverön Jerusalemin piirityxen katkaisuoperaation menestys tshekkiaseilla sai Herra Resitentti Harry S. Ruuumanin ymmärtämään, että juutalaiset pystyisivät suojelemaan itseään. Yhdysvallat päätti siksi tukea juutalaisen valtion perustamista, vitut arabeista. Kyllä juutalaiset ovat siistimpiä, ja ymmärtävät koronoton päälle. 14. toukokuuta 1948 juutalaiset julistivat Israelin itsenäiseksi valtioksi ja britit vetäytyivät Palestiinasta.
ellauri294.html on line 122: Turkkilaisten kiukku nousi Kreikan miehitettyä Smyrnan (nyk. İzmir) toukokuussa 1919. Kaupunki ympäristöineen oli määrätty Kreikalle Sèvresin rauhansopimuksessa, jonka sulttaani oli hyväksynyt ympärysvaltojen painostuksesta, mutta jota parlamentti ei ikinä ratifioinut. Sodan lopuksi osmanien hallitus oli täysin romahtanut, ja rauhansopimuksella suurin osa maata jaettiin voittajavaltojen kesken.
ellauri294.html on line 369: Ottomaanien valtakunnan tappion jälkeen ensimmäisessä maailmansodassa voittajat aikoivat jonkin aikaa jakaa suuret osat Anatoliasta vastaaviksi vaikutusalueiksi ja tarjosivat Turkin läntiset alueet Kreikalle Sèvresin sopimuksen nojalla. 15. toukokuuta 1919 Kreikan armeija laskeutui Smyrnaan , mutta Kreikan tutkimusmatka Keski- Anatoliaan oli tuhoisa sekä tälle maalle että paikallisille Anatolian kreikkalaisille . Syyskuuhun 1922 mennessä Kreikan armeija oli lyöty ja viimeiset kreikkalaiset sotilaat lähtivät Smyrnasta 8. syyskuuta 1922.
ellauri294.html on line 625: Ylipainoinen DeLuise kuoli unissaan munuaisten vajaatoimintaan 4. toukokuuta 2009 Saint Johnin terveyskeskuksessa Santa Monicassa, Kaliforniassa, 75 -vuotiaana. Hän oli taistellut syöpää vastaan yli vuoden ennen kuolemaansa ja kärsi myös korkeasta verenpaineesta ja diabeteksesta.
ellauri294.html on line 685: Kathleen ja Charles Newport of Greeley ilmoittavat Amelia Newport of Greeleyn kihlauksesta Denverin Spencer Wagnerin kanssa. Newport osallistui Denverin yliopistoon. Hän työskentelee opettajana. Wagner opiskeli Denverin yliopistossa. Hän työskentelee opettajana. Hän on Priscillan ja Dennis Wagnerin poika Colorado Springsistä. Häät on suunniteltu 27. toukokuuta.
ellauri297.html on line 510: Mauno Pekkala (27. tammikuuta 1890 Sysmä (!) – 30. kesäkuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen Metsähallituksen pääjohtaja ja vasemmistolainen poliitikko. Hän oli ainoa Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL) edustanut Suomen pääministeri. Hän vastusti voimakkaasti jatkosotaa edeltänyttä armeijan liikekannellepanoa. Pekkala varoitti Helsingissä Neuvostoliiton tiedustelupäällikkönä toiminutta Jelisei Jelisejeviä Saksan hyökkäyksestä ja Suomen osallistumisesta siihen. Pekkala luovutti Jelisejeville tiedot presidentti Risto Rytin hallitukselle 31. toukokuuta 1941 esittämästä tilannekatsauksesta. Josif Stalin ei kuitenkaan uskonut Jelisejevin hänelle välittämiä tietoja tai pitänyt saksalaisten aiheuttamaa uhkaa tarpeeksi vakavana eikä siksi ryhtynyt tarvittaviin toimiin hyökkäyksen varalta.
ellauri299.html on line 280: Frank Lake (6. kesäkuuta 1914 – 10. toukokuuta 1982) oli brittiläinen psykiatri ja yksi pastoraalisen neuvonnan pioneereista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1962 hän perusti Kliinisen teologian yhdistyksen, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä papistosta tehokkaampia kuuntelijoina ymmärtämään ja hyväksymään seurakuntalaistensa henkilökohtaisten vaikeuksien psykologinen alkuperä (katso lyhennetty kliininen teologia, luku 1, Kuuntelemisen merkitys ja arvo dialogi'). Hänen vuonna 1958 aloittamansa pastoraalisen neuvonnan koulutukseen kuitenkin värvättiin lopulta eri alojen ammattilaisia ja maallikoita eri kirkkokunnista. Seminaareihin osallistui useita tuhansia ihmisiä plus Patti Mulkkinen.
ellauri299.html on line 289: Lake kuoli valitettavasti haimasyöpään toukokuussa 1982 vain 68-vuotiaana. Pesäpuupää itki katkerasti ja imi piippua niin että piipunpesä korahteli. Vähän se arvasi että ize kuolisi vuotta nuorempana.
ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
ellauri301.html on line 200: Ezellasta on Hämeen Koskella Päijät-Hämeessä Lahti-Tampere tien varressa. Aamusella herätessä Länsi-Käpylässä kuuluu Pasilan ratapihalta ankeaa raiteiden kalketta kun junat ajavat vaihteiden ylize. Särkee selkää, kylkeä ja nyt myös poskihammasta. On sadepäivä toukokuun loppupuolella elämän loppusuoralla.
ellauri302.html on line 581: Moshe Chaim Luzzatto (hepreaksi : משה חיים לוצאטו, myös Moses Chaim, Moses Hayyim, myös ihan vaan Luzzato) (1707 – 16. toukokuuta 1746 (26 Iyar 5506) (26 Iyar 5506, RaרLd, Hebrew aHany מח"ל ), oli huomattava italialainen juutalainen rabbi, kabbalisti ja filosofi.
ellauri308.html on line 193: Arvo ”Poika” Tuominen (alk. Arvid; 5. syyskuuta 1894 Hämeenkyrö – 27. toukokuuta 1981 Tampere) oli suomalainen tuuliviiri vasemmistopoliitikko, hälläpyörä oppimaton lehtimies. Hän kirjoitti useita muistelmakirjoja, joista varsinkin Kremlin kellot (1956), Sirpin ja vasaran tie (1956) ja Maan alla ja päällä (1958) saivat laajan lukijakunnan ja vaikuttivat monien suomalaisten nurjiin käsityksiin Neuvostoliitosta ja kommunistisesta liikkeestä.
ellauri308.html on line 269: Otto Wilhelm (Ville tai Wille, O. W.) Kuusinen (Neuvostoliitossa ven. Отто Вильгельмович Куусинен, Otto Vilgelmovitš Kuusinen, 4. lokakuuta 1881 Laukaa – 17. toukokuuta 1964 Moskova) oli suomalainen poliitikko, joka loi suuren osan urastaan Neuvostoliitossa. Kuusinen oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja vuosina 1911–1913, Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) pitkäaikainen johtohenkilö ja Terijoen hallituksen (1939–1940) johtaja. Kuusinen kuului myös Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon ja on korkeimmalle politiikassa noussut suomalainen, kun Max Jakobsonia ei valittu Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriksi vuonna 1971. Kuusinen palkittiin Leninin kunniamerkillä viidesti.
ellauri308.html on line 275: Sodan käännyttyä tappiolliseksi Kuusinen pakeni tuhansien muiden mukana neuvosto-Venäjälle ja kääntyi nopeasti bolševikiksi. Aluxi Otto hankki Suomeen uutta aseellista kapinaa. Salanimellä Otto Willebrand hän hipsi Suomeen 27. toukokuuta 1919. Tuloxeton kyyristely Pohjoisrannassa ja Ruåzissa sai Kuusisen muuttamaan mielipiteitään uuden vallankumouksen potentiaalista ja hän alkoi kritisoida SKP:n alkuaikojen taktiikkaa. Osan SKP:n johtajista saatua surmansa Pietarissa niin sanotun revolveriopposition järjestämässä verilöylyssä syytettiin Kuusista kähminnästä. Kuusinen oli Tukholmassa koko ajan suihkussa.
ellauri308.html on line 300: 1970-luvun taistolainen opiskelijaliike käytti usein tunnusta ”Eteenpäin Otto Wille Kuusisen viitoittamaa tietä!”. Kuusinen kuoli näet maksasyöpään toukokuussa 1964 Moskovassa. Lisäxi vuonna 1936 Kuusinen rakastui palavasti itseään 31 vuotta nuorempaan armenialaiseen Marina Amiragovaan. Pari pysyi yhdessä Kuusisen kuolemaan saakka. He eivät olleet virallisesti naimisissa mutta vaikenivat asiasta, kuten myös vuonna 1937 syntyneestä Violetta-tyttärestä, joka eli vain 11 kuukautta.
ellauri308.html on line 456: Karl Berngardovitš Radek (31. lokakuuta 1885, Lviv – 19. toukokuuta 1939, Verhneuralsk) oli Neuvostoliitossa vaikuttanut puolalainen bolševikki ja Kommunistisen internationaalin varhaisvaiheen johtaja.
ellauri308.html on line 466: Henryk Adam Aleksander Pius Sienkiewicz (5. toukokuuta 1846 Wola Okrzejska, Puola – 15. marraskuuta 1916 Vevey, Sveitsi) oli puolalainen toimittaja, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja eeppisten kirjallisten ansioidensa vuoksi. Hänet muistetaan parhaiten historiallisista romaaneistaan. Kansainvälisesti tunnettu menestyskirja on Quo Vadis (1896).
ellauri308.html on line 537: Bedny kuitenkin sai ahkerasti lipomalla hitaasti takaisin Stalinin suosion toisen maailmansodan aikana. Bednyn runo Neuvostoliiton voiton muistoksi julkaistiin Pravdassa 3. toukokuuta 1945. Hän kuoli kaksi viikkoa myöhemmin, 19. toukokuuta. Bednyn komeasta vaimosta ei löydy kummostakaan kuvaa eikä strategisia mittoja.
ellauri310.html on line 631: Ryōichi Sasakawa (笹川 良一, Sasakawa Ryōichi, 4. toukokuuta 1899 Mini City, Osaka – 18. heinäkuuta 1995 Tokio) oli japanilainen rikollinen ja epäilyttävä liikemies, äärioikeistolainen poliitikko ja hyväntekijä. Hän syntyi Minohissa Osakassa. 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana hän oli aktiivinen sekä rahoituksen että politiikan parissa ja tuki aktiivisesti Japanin sotaponnisteluja, mukaan lukien omien puolisotilaallisten yksikköjensä kunnon nostaminen. Hänet valittiin Japanin parlamenttiin sodan aikana. Japanin tappion jälkeen hänet vangittiin joksikin aikaa, häntä syytettiin vetelästi sotarikoksista, ja sitten hän saavutti taloudellista menestystä erilaisissa yrityshankkeissa, mukaan lukien moottorivene-ajopelit (Kyōtei) ja laivanrakennus. Hän tuki antikommunistista toimintaa, mukaan lukien Maailman antikommunistinen liitto.
ellauri315.html on line 255: Aleksanteri Kerenski syntyi Simbirskissä (nykyään Uljanovskissa ) Volgan varrella 4. toukokuuta 1881 ja oli perheen vanhin poika. Hänen isänsä Fjodor Mihailovitš Kerenski oli opettaja ja paikallisen lukion johtaja, ja hänet ylennettiin myöhemmin julkisten koulujen tarkastajaksi. Hänen isoisänsä Mihail Ivanovitš palveli pappina Kerenkan kylässä Gorodishchenskyn alueella Penzan maakunnassa vuodesta 1830.
ellauri315.html on line 294: Mihail Vasilyevich Aleksejev (venäjäksi : Михаил Васильевич Алексеев) (15. marraskuuta [OS 3. marraskuuta] 1857 – 8. lokakuuta [OS 25. syyskuuta] 1918) oli Venäjän keisarillisen armeijan kenraali ensimmäisen sisällissodan ja Venäjän sisällissodan aikana. Vuosina 1915-1917 hän toimi tsaari Nikolai II :n Stavkan esikuntapäällikkönä ja helmikuun vallankumouksen jälkeen sen ylipäällikkönä Venäjän väliaikaisen hallituksen alaisuudessa maaliskuusta toukokuuhun 1917. Myöhemmin hänellä oli päärooli perustamassaan Vapaaehtoisessa armeija Venäjän sisällissodassa. Hän kuoli vuonna 1918 urheasti sydämen vajaatoimintaan taistellessaan bolshevikkia vastaan Volgan alueella.
ellauri315.html on line 298: Maaliskuusta toukokuuhun 1917 Aleksejevin asema oli epäselvä. Toimiessaan väliaikaisen hallituksen ylipäällikkönä ja myöhemmin neuvonantajana hän vastusti Neuvostoliittoa ja armeijan demokratisointia. Hänen tavoitteenaan oli ensin estää Kornilov-liikkeen (ks. Kornilovin afääri) kehittyminen sisällissodaksi. Samana päivänä kuin Aleksejev saapui päämajaan, hän pidätti kenraali Lavr Kornilovin ja hänen miehensä ja lähetti heidät vankilaan Bykhoviin (kaupunki Mogilevin alueella Valko-Venäjällä), josta he kepoon "irtautuivat" kenraali Nikolai Dukhoninin avulla.
ellauri315.html on line 308: Jäämarssi (venäjäksi: Ледяной походъ), jota kutsutaan myös ensimmäiseksi Kuuban-kampanjaksi (venäjäksi: Первый кубанскій походъ), sotilaallinen vetäytyminen kesti helmikuusta toukokuuhun 1918, oli yksi Venäjän sisällissodan 1921-1917 huippuhetkistä. Pohjoisesta etenevän puna-armeijan hyökkäyksen alaisena vapaaehtoisarmeijan, jota joskus kutsutaan myös valkoiseksi kaartiksi, joukot alkoivat vetäytyä Rostovin kaupungista etelään kohti Kubania, toivoen saavansa Stepan Razinin Donin kasakkojen tuen Moskovan bolshevikkisakkia vastaan. Kyseinen Rostov (ven. Росто́в) on noin 32 000 asukkaan kaupunki Venäjän Jaroslavlin alueella, Nerojärven rannalla. Rostov on kaupungin virallinen nimi, mutta siitä käytetään yleensä nimeä Rostov Veliki (ven. Росто́в Вели́кий), Mahtava Rostov, erotuksena Donin Rostovista, joka on nykyään suurempi kaupunki, vähän niinkuin Kuopio ja Lahti.
ellauri315.html on line 389: Vuoden 1916 lopussa serbipataljoona tuhoutui ja Gajda loukkasi kuin kirppu Tšekkoslovakian legioonaan (30.1.1917) esikuntakapteeniksi ja nousi nopeasti sotilaallisen hierarkian läpi. Legioonan evakuoinnin aikana toukokuussa 1918 Trans-Siperian rautatien kautta legioonan ja bolshevikien sopu katkesi. Tšekkoslovakian sotilaat valtasivat nopeasti suuret rautatieosuudet Volgan itäpuolella.
ellauri315.html on line 400: Kun toinen maailmansota päättyi, Gajda vangittiin (12. toukokuuta 1945) ja häntä kidutettiin kovasti. Hän käytännössä menetti näkönsä vankilassa. Huhtikuussa 1947 hänet tuotiin oikeuden eteen "fasismin ja nazismin levittämisestä", josta syyttäjä vaati elinkautista tuomiota. Gajdan syyllisyys ei ollut läheskään selvä, ja tuloksena saatu kahden vuoden tuomio mahdollisti hänet poistumaan vankilasta pian sen jälkeen. Rahatonna ja unohdettuna hän kuoli muutamia kuukausia myöhemmin. Vankilassa olis ollut vara parempi, elinkausi pitempi.
ellauri316.html on line 294: Antti Oskari Tokoi (ent. Antti Hirvi; Toko on Torkkeli tai Tuomas, Tokoi on Tokola. 15. toukokuuta 1873 Kannus – 4. huhtikuuta 1963 Leominster, Massachusetts, Yhdysvallat) oli suomalainen poliitikko ja toimittaja. Hän oli Suomen työväenliikkeen alkuvuosien keskeisiä hahmoja. Tokoi kävi kansakoulun ja työskenteli renkinä. Hän lähti vuonna 1891 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli muun muassa kaivosmiehenä, tutustuen sikäläiseen ammattiyhdistystoimintaan. Hän palasi vuonna 1900 Suomeen Kannukseen maanviljelijäksi ja kauppiaaksi. Hänet valittiin vuonna 1905 Kannuksen elinkeinoasiamiehexi ja vuoden 1907 vaaleissa eduskuntaan SDP:n listalta. Vuonna 1912 Tokoista tuli SAJ:n puheenjohtaja. Vuonna 1913 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi, ja 1917 hänet nimitettiin Suomen Senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Tuolloin hänestä tuli maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri. Miespuolinen Sanna Marin, vaikka rumempi.
ellauri316.html on line 442: [ˈsaxərəf], 1. 8toukokuuta 1921 – 14. joulukuuta 1989) oli
ellauri316.html on line 787: ja pyrki pakenemaan joukkoineen länteen ja antautui länsiliittoutuneille toukokuussa 1945. Länsiliittoutuneilla ei kuitenkaan ollut kiinnostusta antaa turvapaikkaa natsien kanssa yhteistyötä tehneille ryssille. Vlasov ja muut yksikköön kuuluneet sotilaat palautettiin Neuvostoliittoon Operaatio Kölihaalauxessa.
ellauri316.html on line 854: Huhtikuun lopussa 1945 Espanjan diktaattori Francisco Franco myönsi Vlasoville poliittisen turvapaikan ja lähetti hänelle erikoiskoneen, joka oli valmis toimittamaan Vlasovin Espanjaan. Vlasov kieltäytyi hylkäämästä sotilaita. 12. toukokuuta 1945 sen miehitysvyöhykkeen, jossa Vlasov sijaitsi, amerikkalainen komentaja, Yhdysvaltain armeijan kapteeni R. Donahue, ehdotti Vlasovin salaa viemistä syvälle Amerikan miehitysvyöhykkeelle tarjoamalla hänelle ruokakortteja ja asiakirjoja. Vlasov kolmatta kertaa elämässään kieltäytyi jättämästä alaisiaan. Bemaria ei jätetä.
ellauri317.html on line 485: Helmikuun vallankumouksen jälkeen hänet vapautettiin oikeusministeri Ai-Ai Kerenskyn määräyksestä ja 8. maaliskuuta 1917 hän saapui Tšitaan ja sieltä toukokuussa Moskovaan, jossa hän alkoi soittaa yhtä pääkappaleista, nim. rooleja vasemmiston sosialististen vallankumouksellisten keskuudessa. Liityttyään puolueen vasemman siiven järjestelytoimistoon hän työskenteli Petrogradin organisaatiossa, puhui sotilasyksiköissä, työläisten keskuudessa vaatien sodan lopettamista, maiden siirtoa talonpojille ja valtaa neuvostoille. Hän teki yhteistyötä Zemlya i Volya -sanomalehden kanssa, toimi Frank Sinatran My Way -lehden toimittajana ja oli Znamya Truda -lehden toimituskunnan jäsen erikoisalana poliittisten lausuntojen tekeminen. Spiridonova valittiin puheenjohtajaksi ylimääräisissä ja II kokovenäläisissä talonpoikaiskongresseissa, työskenteli keskusjohtokomiteassa ja koko Venäjän keskusjohtokomitean talonpoikaisosastossa.
ellauri317.html on line 540: Pavlo Petrovitš Skoropadski (ukrainaksi : Павло Петрович Скоропадський "pikaloikka" ; 15. toukokuuta [ OS 3. toukokuuta] 1873 – 26. huhtikuuta 1945) oli ukrainalainen aristokraatti, armeija ja valtionjohtaja, Ukrainan armeijan keisarillisen armeijan kenraali. Skoropadskyista tuli Ukrainan hetmani vallankaappauksen jälkeen 29. huhtikuuta 1918.
ellauri317.html on line 547: Syntynyt 15. toukokuuta 1873 Wiesbaden, Hessen-Nassau, Preussi, Saksan valtakunta
ellauri317.html on line 722: Häntä pidettiin keskitysleireillä Irkutskissa, Tšeljabinskissa ja Jekaterinburgissa. Tammikuussa 1921 hänet vapautettiin ja määrättiin palvelemaan "sotilaallisena asiantuntijana" Priuralin sotilaspiirin päämajassa Jekaterinburgissa. Kuitenkin 20. toukokuuta 1921 hänet pidätettiin uudelleen syytettynä Jaroslavlin kansannousun johtamisesta ja lähetettiin Moskovaan, missä hän vankilassa ollessaan kirjoitti muistelmia (todennäköisimmin tämä oli kuulusteluraporttien käsittelyä). Vähän ennen kuolemaansa hän puhui vankilassaoloajastaan:
ellauri317.html on line 794: Suosittu Purishkevich, jota Vladimir Kokovtsov kuvaili hurmaavaksi, epävakaaksi mieheksi, joka ei voinut viipyä minuuttiakaan yhdessä paikassa, valittiin Bessarabian ja Kurskin maakunnan toisen, kolmannen ja neljännen keisarillisen duuman varaedustajaksi. Hän sai mainetta loistavista puheistaan ja skandaalimaisesta käytöksestään, kuten puhumisesta 1. toukokuuta vaaleanpunainen neilikka (kai) sepaluxessa. Hän oli kovan linjan kannattaja sacerdotal itsevaltiuden ja venäläistämisen luomaan yhtenäisyyttä. Purishkevichin vihamielisyyden juutalaisia kohtaan aiheutti hänen käsityksensä, että he olivat "vallankumouksellisen liikkeen etujoukkoja". Hän halusi, että heidät kaikki karkotettaisiin Kolymaan. Hän uskoi, että "kadetit, sosialistit, älymystö, lehdistö ja yliopistoprofessorien neuvostot" olivat kaikki juutalaisten hallinnassa.
ellauri318.html on line 37: Jens Jacob Lapidus (s. 24. toukokuuta 1974) on ruotsalainen asianajaja ja dekkarikirjailija. Kirjailija käyttää edustamastaan kirjallisuudenlajista nimitystä "Stockholm noir". Teosten tapahtumat sijoittuvat Tukholman alamaailmaan.
ellauri318.html on line 193: Poliittinen hajaannus Krimillä syveni entisestään, kun Krimin parlamentti toukokuussa 1994 hyväksyi uudelleen vuoden 1992 perustuslain, joka mahdollisti alueen irtautumisen Ukrainasta ja liittymisen Venäjään. Päätös salli jopa asekaartin perustamisen. Venäjä varoitti Ukrainaa voimankäytöstä Krimiä vastaan.
ellauri321.html on line 356: "Oodi kreikkalaiselle urnille" on englantilaisen romanttisen runoilijan John Keatsin toukokuussa 1819 kirjoittama runo, joka julkaistiin ensimmäisen kerran nimettömänä Annals of the Fine Artsissa vuodelta 1819.
ellauri323.html on line 62: VITA SACKVILLE-WEST kirjoitti The Edwardians huvikseen ja tehdäkseen rahaa. Hän sai idean kirjasta ollessaan lomalla miehensä Harold Nicolsonin kanssa Rapallossa keväällä 1929, "ja aion kirjoittaa sen tänä kesänä ja tehdä omaisuuteni", hän kirjoitti Virginia Woolfille. "Se tulee olemaan sellainen vitsi, ja kaikki ovat vakavasti suuttuneita." Woolfs' Hogarth Pressin oli määrä julkaista se, ja Vita piti Virginia Woolfin ajan tasalla sen edistymisestä. "Se on aivan täynnä aristokratiaa. Pidätkö siitä? Minusta tuntuu, että jo pelkästään snobisista syistä sen pitäisi olla erittäin suosittu." Se oli. Kun The Edwardians ilmestyi toukokuussa 1930, oli heti selvää, että Hogarth Pressillä oli suosittu menestys käsissään. "Vitan kirja on niin bestseller, että Leonard ja minä vedämme rahaa kuin simpukoita verkosta", Virginia Woolf kertoi veljenpojalleen Quentin Bellille kesäkuun alussa. "Myymme noin 800 joka päivä." Myynti oli ylittänyt 20 000:n jo heinäkuun lopussa. Yhdysvalloissa, jossa sen julkaisi Doubleday, Doran, se oli kirjallinen kilta -kirja kuukauden kirja. Se jatkoi myyntiä; se on käännetty useille kielille ja dramatisoitu näyttämölle; se oli Vita Sackville-Westin kaupallisesti menestynein kirja.
ellauri325.html on line 98: Jeltsin erotti 1990-luvun lopulla neljä pääministeriä ja vuonna 1998 koko hallituksensa. Seuraavana vuonna parlamentti yritti asettaa presidentin syytteeseen siitä, että hän olisi muun muassa edesauttanut Neuvostoliiton hajoamista. Jeltsin kuitenkin selvisi toukokuun 1999 epäluottamuslauseesta, jonka antoi duuman oppositio, demokraatit ja kommunistit.
ellauri325.html on line 163: Hei mitä lavastaja Roy eli "Juan Batiste Montabuan", siviilissä Tapio Vilpponen otti myöskin osaa propagandatalkoisiin! Arkadi Avertshenkon tyylilajissa. Tapio Vilpponen (31. toukokuuta 1913 Rauma – 31. elokuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Vilpponen kirjoitti useita kioskilukemistoja (El Zorron seikkailut, Tilly, Pekka Lipponen junior) sekä nelisensataa jatkojännäriä. Kexittyään Jussi-palkinnon hän oli itse ensimmäisiä Jussi-palkittuja vuonna 1944, kun hänet palkittiin parhaasta lavastuksesta elokuvaan Herra ja ylhäisyys. Juan Batiste Montabuan on selvä plagiaatti Simo Penttilästä. Zorron porukat on käytkaz yxyhteen TJA Heikkilän, tai Punavyön sivuvaunuineen. Inkkari Tacho on Tlacan kopio. Vilpponen oli Hirvosta 15v nuorempi. Heikon kuulonsa vuoxi hänkään ei joutunut ruotuun.
ellauri325.html on line 323: Unto Seppänen oli kajahtanut Karjalasta. Seppänen (15. toukokuuta 1904 Helsinki – 22. maaliskuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja.
ellauri325.html on line 409: Aarne Oskar Aake Jermo, vuoteen 1935 asti Johansson, (8. toukokuuta 1920 Kalanti – 22. lokakuuta 1980 Ristiina) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija.
ellauri325.html on line 576: Rautatievirkamies Kemppi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 28. joulukuuta 1916 ja komennettiin Suomeen toukokuussa 1917.
ellauri326.html on line 348: Kokonaisuudessaan Suomen puolustusvoimien ostaman ja saaman materiaalin arvon laskettiin (toukokuun lopulla 1940 laaditun arvion perusteella) olleen noin 4,6 miljardia markkaa, joka vuoden 2008 euroiksi muutettuna tarkoittaa noin 1, 474 miljardin euron summaa. Vuonna 1938 hyväksytyn puolustusvoimien perushankintaohjelman mukaan sotatarvikkeiden hankintaan olisi tullut käyttää seuraavan seitsemän vuoden aikana noin 2,7 miljardia markkaa. Euromääräiseksi muutetun rahasumman suhteuttamisessa tulee ehdottomasti huomioida myös tuon aikaisten avustaneiden valtioiden silloiset taloudelliset mahdollisuudet. Tämän lisäksi Suomi vastaanotti merkittävää kansainvälistä humanitääristä apua. (Haha)
ellauri326.html on line 365: Belgian myymän tai luovuttaman materiaalin arvo oli myös noin 500 miljoonaa markkaa, joskin luku on erittäin epävarma Saksan aloitettua hyökkäyksensä maahan jo toukokuussa 1940.
ellauri326.html on line 570: Toinen Prahan defenestraatio vuonna 1618 tunnetaan tapahtumana, joka käynnisti kolmikymmenvuotisen sodan. Kaksi vuotta aiemmin Böömin valtaistuimelle oli noussut kiihkokatolinen Ferdinand II, jonka käskystä protestanttien uskonnonvapautta rajoitettiin. Böömin protestantit pitivät tätä keisari Rudolf II:n myöntämän uskonnonvapauden loukkauksena. 23. toukokuuta 1618 joukko protestantteja tunkeutui Prahan linnaan ja heitti ulos ikkunasta kaksi katolista neuvosherraa, Wilhelm Slavatan ja Jaroslav Borsita von Martinicin, sekä näiden kirjurin. Kaikki kolme säilyivät hengissä 15-metrisestä ilmalennosta putoamalla linnan puutarhassa olleeseen lantakasaan; tosin katolilainen propaganda väitti myöhemmin enkeleiden varjelleen heitä. Defenestraatiosta alkanut sisällissota Böömin katolisten ja protestanttien välillä kärjistyi lopulta kolmikymmenvuotiseksi sodaksi.
ellauri327.html on line 451: 39-vuotiasta Hirviniemeä syytettiin kahdesta seksuaalisesta ahdistelusta, jotka olivat syytteen mukaan tapahtuneet 30. kesäkuuta 2018 Hämeenlinnassa. Hirviniemi oli kutsunut kotiinsa kaksi 17-vuotiasta tyttöä ja kosketellut heitä muun muassa paidan alta alaselästä sekä etu- ja takapuolesta. Toinen tytöistä soitti hätäpuhelun, jolloin paikalle saapui poliisipartio. Asian oikeuskäsittely alkoi Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa 17. toukokuuta 2019. Kanta-Hämeen käräjäoikeus hylkäsi Hirviniemeä koskeneet syytteet 7. kesäkuuta. Ratkaisun mukaan teot eivät olleet omiaan loukkaamaan asianomistajien seksuaalista itsemääräämisoikeutta eivätkä täyttäneet seksuaalisen ahdistelun kriteerejä. Hirviniemen kyrpä ei ollut ennättänyt luukulle, poliisien häriköinnin takia. Käräjäoikeuden mukaan oli ilmeistä, että tytöt ainakin jossain määrin reagoivat Hirviniemen käytökseen keskimääräistä herkemmin ja voimakkaammin. Kumpikaan tyttö ei ollut vaatinut Hirviniemelle rangaistusta tai itselleen korvauksia. Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen. Turun hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen 4. joulukuuta 2020 ja katsoi Hirviniemen syylliseksi tekoihin muttei tuominnut rangaistusta pikkupillujen vähäarvoisuuden takia.
ellauri327.html on line 472: Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana, ”korpikirjailijana”. Pulkkila on ex kunta Siikajoen latvoilla. Ilmari sinnitteli lähes satavuotiaaaxi Hesassa. Kianto oli alun perin nimeltään Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi vuonna 1906.
ellauri327.html on line 542: Siten vuodesta 1992 lähtien valtuuskunnat Washingtonista ja Moskovasta alkoivat mennä Ukrainaan. Amerikkalaiset ehdottivat koko ydinarsenaalin tuhoamista, ja venäläiset pyysivät siirtämään kaikki ydinaseet Venäjälle. Kaikki taktiset ydinaset siirrettiin viipymättä Venäjän tehtaille tuhottavaksi jo vuoden 1992 ensimmäisellä puoliskolla, ja viimeinen erä saapui Venäjälle toukokuun alussa, 25 päivää etuajassa.
ellauri328.html on line 379: Tämä palautus sisältää "Gilgamesh Dream Tablet -tabletin", joka sisältää osan Gilgamesh-eeposta, joka löydettiin Irakista vuonna 1853. Jordanian Antiquities Association myi sen antiikkikauppiaalle vuonna 2003 ja myi huutokauppakamari Hobby Lobbylle vuonna 2003. 2014 1,6 miljoonalla dollarilla. Huutokauppatalo valehteli esineen saapumisesta markkinoille ja väitti, että se oli ollut markkinoilla Yhdysvalloissa vuosikymmeniä. Syyskuussa 2019 liittovaltion viranomaiset takavarikoivat tabletin, ja toukokuussa 2020 jätettiin siviilivalitus sen menettämisestä. Heinäkuussa 2021 Yhdysvaltain oikeusministeriö ilmoitti takavarikoineensa Hobby Lobbyn Gilgamesh-tabletin palauttamista varten Irakiin.
ellauri328.html on line 385: Vuodesta 2009 lähtien Hobby Lobbyn edustajia "varoitettiin", että heidän ostamansa esineet ryöstettiin todennäköisesti Irakista. Ostot oli tehty Raamattumuseolle, jota yritys sponsoroi. Vuonna 2018 Yhdysvaltain New Yorkin itäisen piirin käräjäoikeus määräsi Hobby Lobbyn palauttamaan esineet ja maksamaan 3 000 000 dollarin sakon. Hobby Lobby palautti yli 5500 tuotetta toukokuussa 2018. Niiden joukossa oli lähes 4000 tablettia, joiden piti olla kadonneesta Irisagrigin kaupungista, jotka oli toimitettu Hobby Aulaan "laattanäytteiksi" merkittynä.
ellauri328.html on line 439: Yksityiskohdat tästä hämmästyttävästä yrityksestä, jota yritettiin 19. toukokuuta 1980, sisältyvät näyttelyvideoon, mukaan lukien live-materiaalia robottiveneestä. Valitettavasti juuri ennen kuin he saavuttivat laukaisupisteen, johon he hinasivat robottivenettä, heidän paluuveneensä lähetys epäonnistui ja heidän oli keskeytettävä tehtävä. Uskomatonta, he eivät antaneet periksi.
ellauri330.html on line 358: Werner Sombart ( / ˈ v ɜːr n ər ˈ z ɒ m b ɑːr t / ; saksaksi: [ˈzɔmbaʁt] ; 19. tammikuuta 1863 – 18. toukokuuta 1941) oli saksalainen taloustieteilijä , historioitsija ja sosiologi. "Nuorimman historiallisen koulun " johtaja oli yksi johtavista Manner-Euroopan yhteiskuntatieteilijöistä 1900-luvun ensimmäisellä neljänneksellä. Termi myöhäinen kapitalismi on akkreditoitu hänelle. Kapitalismiin liittyvä luovan tuhon käsite on myös hänen kekkansa. Hänen magnum opuksensa oli Der moderne Kapitalismus . Sitä julkaistiin 3 osana vuosina 1902–1927. Kapitalismuksessa hän kuvaili neljä vaihetta kapitalismin kehityksessä sen varhaisimmista iteraatioista sen kehittyessä feodalismista, jota hän kutsui protokapitalismiksi varhaiseen, korkeaan ja lopulta myöhäiseen kapitalismiin, Spätkapitalismus, ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Sombartilta on myös Die Juden und das Wirtschaftleben. Samaan aikaan toisaalla hirveä puolijuutalainen Alois Hitler suomi Adolf poikaansa.
ellauri330.html on line 554: Kun kreivi F. L. Heiden tuli Suomen kenraalikuvernööriksi, niin hän osoitti halua ottaa selvää Suomen kielellisen enemmistön olosuhteista ja asemasta. Näin hänen ja kielellisen enemmistön välille kehittyi luottamuksellinen suhde, mikä puolestaan ärsytti ruotsinkielistä yläluokkaa. Ehkä merkittävin seuraus tästä Heidenin asenteesta oli kun hän 11. toukokuuta 1882 kutsui Yrjö-Koskisen senaatin makuukamaritoimituskunnan jäseneksi. Yleisesti Yrjö-Koskisen todettiin senaatissa edustavan suomalaista puoluetta ja sen katsantotapaa, vaikka senaatti ei varsinaisesti ollut puoluepoliittisesti järjestäytynyt organisaatio.
ellauri331.html on line 223: 9. toukokuuta 2022, Venäjän voitonpäivänä, Venäjän hyökkäyksen aikana Ukrainaan Lenita.ru näytti lyhyesti tietoa Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan tavalla, joka ei ollut hallituksen määräysten tai Lenita.ru:n pakollisten ohjeiden mukainen. Artikkeleita julkaistiin siviilien joukkomurhasta, ryöstelystä, venäläisten joukkojen hylätyistä ruumiista, Mariupolin tuhoamisesta, sensuurista, valtion valheista kuolleiden sotilaiden omaisille, hyökkäyksiä lehdistönvapautta vastaan ja paljon muuta. Lenta.ru:n toimittajat Egor Polyakov ja Alexandra Miroshnikova ovat ilmoittaneet olevansa näiden artikkeleiden kirjoittajat ja kertoneet tarvitsevansa nyt uusia työpaikkoja, asianajajia ja poliittista turvapaikkaa. Sisältö poistettiin nopeasti, mutta se löytyy Wayback Machinesta. Varmaan velmut saivat noppelaan töitä VoA:sta.
ellauri331.html on line 304: Derk Sauer, ahnas hollantilainen kustantaja, joka tuli Moskovaan vuonna 1989, suunnitteli muuttaakseen pienen, kahdesti viikossa ilmestyvän Moskovan Guardian- nimisen lehdensä maailmanluokan päivälehden. Sauer toi Meg Bortinin ensimmäiseksi toimittajakseen toukokuussa 1992, ja tiimi käytti päämajakseen Radisson Slavyanskaya -hotellin huonetta.
ellauri331.html on line 357: Novaja Gazeta julkaisi 26. marraskuuta 2001 Oleg Lurien artikkelin, jossa todettiin, että Sergei Pugatšovin johtaman International Industrial Bankin johto oli sekaantunut rahanpesuun Bank of New Yorkissa. Pugatsjovin pankki nosti sanomalehteä vastaan kunnianloukkauskanteen vedoten taloudellisiin menetyksiin, koska useiden sen asiakkaiden väitettiin muuttaneen tiliensä ehtoja tavalla, joka sai pankin menettämään rahaa julkaisun takia. Pankki voitti 28. helmikuuta 2002 oikeudenkäynnin Moskovan Basmannin kunnanoikeudessa ja sai 15 miljoonan ruplan (noin 500 000 dollarin) tulonmenetyksen, ennennäkemättömän summan venäläisille sanomalehdille, joka saattoi heikentää Novaja Gazetan olemassaoloa, varsinkin kun 22. helmikuuta sama Basmanny-tuomioistuin määräsi Novaya Gazetan maksamaan noin miljoona dollaria Krasnodarin alueen korkeinta tuomaria vastaan esitetystä korruptioepäilystä. Huhtikuussa tuomioistuin vahvisti päätöksen International Industrial Bankin tapauksessa uudelleen. Kuitenkin 27. toukokuuta 2002 päivätyssä artikkelissa Novaja Gazetan toimittaja Julia Latynina paljasti, että kanteessa mainitut pankin kolme asiakasta olivat sen tytäryhtiöitä tai muuten sen hallituksen määräysvallassa, ja väitti, että Novaja Gazeta oli pyytänyt rikostutkinnan aloittaminen pankin toiminnasta. Tämän seurauksena International Industrial Bank luopui kesäkuussa 2002 korvausvaatimuksestaan.
ellauri331.html on line 361: 25. heinäkuuta 2014 lehti avattiin sanoilla "Vergeef ons, Nederland" / "Прости, Голландия" ("Anteeksi meille, Alankomaat" sekä hollanniksi että venäjäksi) vastauksena Malaysia Airlinesin lennon 17 katastrofiin. Sitten oli tää emävale sinivalaasta, izemurha"haasteesta" Vittu että noi netti"haasteet" jaxaa vituttaa. "Sinivalas" nousi ensimmäisen kerran uutisiin toukokuussa 2016 venäläisen Novaja Gazeta -sanomalehden artikkelissa, joka yhdisti monet toisiinsa liittymättömät lasten itsemurhat venäläisen VK - sosiaalisen verkoston "F57"-ryhmään kuulumiseen. Moraalisen paniikin aalto pyyhkäisi Venäjää. Myöhemmin plärää kritisoitiin siitä, että se yritti luoda syy-yhteyden siellä, missä sellaista ei ollut, eikä yhdenkään itsemurhan havaittu olevan seurausta ryhmätoiminnasta. Peliin liittyvistä itsemurhaväitteistä on raportoitu maailmanlaajuisesti, mutta yhtäkään ei ole vahvistettu. Eli jälleen 1 ankka tältä rähmäplärältä. Komsomolskaja Pravdan aikana ei tällästä pelleilyä oisi siedetty. Kaverit olisi pantu seinää vasten ja ammuttu.
ellauri331.html on line 369: Novaya Gazeta.Europe -lehden ensimmäinen painettu numero ilmestyi 6. toukokuuta 2022 Latvian lehtikioskissa Riiassa ja verkossa osoitteessa novayagazeta.eu. Painetun version julkaisee Rīgas Viļņi Riiassa, Latviassa. Eli ei tämäkään kuulu enää tänne. Venäjän valtakunnansyyttäjä nimesi 28.6.2023 Novaya-Gazeta Europen ei-toivotuksi organisaatioksi, eikä ihmekään. Eikä ihme sekään että tää läpyskä on saanut sen 77 palkkntoa länkkäreiltä, rauhannoobelia myöden. Kommunitsheskij molodezh pyörii haudassaan.
ellauri331.html on line 516: Televiestinnän, tietotekniikan ja joukkoviestinnän alan liittovaltion valvontapalvelu perustettiin uudelleen toukokuussa 2008. Päätöslauselma numero 419 "Federal Service for Supervision in the Sphere of Telecom, Information Technologies and Mass Communications" hyväksyttiin 6. helmikuuta 2008.
ellauri331.html on line 621: Isä Jack valmistui Harvardista vuonna 1950, hänestä tuli Associated Pressin toimittaja 40 vuodeksi kylmän sodan aikana ja hän oli Moskovassa neljä vuotta toimistopäällikkönä heinäkuusta 1968 alkaen käsitellen Richard Nixonin matkaa Moskovaan 22.–30. toukokuuta 1972 lieventämisen aikana. Hän (Charlie) on julkaisija ja Russia Insider, antisemitistinen verkkosivusto, joka esittää itsensä vaihtoehtona länsimaisille semitistisille uutiskertomuksille. Bausmanilla on yhteyksiä uusnatsiryhmään The Right Stuff, ja hän osallistui tammikuun 6. päivän hyökkäyksiin Yhdysvaltain Capitolille. Bausman muutti Venäjälle itsensä julistautuneena poliittisena pakolaisena tammikuun 6. päivän hyökkäyksen jälkeen. Hän esiintyy säännöllisesti Venäjän valtion tiedotusvälineissä.
ellauri331.html on line 688: Vuoden 2016 demokraattisen kansallisen komitean sähköposti vuosi kokoelman demokraattipuolueen vaalilautakunnan (DNC) sähköposteja, jotka yksi tai useampi salanimellä " Guccifer 2.0 " toimiva hakkeri varasti (joiden väitetään olevan Venäjän tiedustelupalvelun hakkereita jonkun heitukan Muellerin esittämien syytteiden mukaan.) DCLeaks vuodatti nämä sähköpostit kesä- ja heinäkuussa 2016 ja WikiLeaks 22. heinäkuuta 2016, juuri ennen vuoden 2016 demokraattien kansalliskokousta. Tämä kokoelma sisälsi 19 252 sähköpostiviestiä ja 8 034 liitettä DNC:ltä, Yhdysvaltain demokraattisen puolueen hallintoelimeltä. Vuoto sisältää sähköpostit seitsemältä DNC:n avainhenkilön jäseneltä, ja se on peräisin tammikuusta 2015 toukokuuhun 2016. 6. marraskuuta 2016 WikiLeaks julkaisi toisen erän DNC-sähköposteja ja lisäsi kokoelmaansa 8 263 sähköpostiviestiä. Sähköpostit ja asiakirjat osoittivat, että demokraattisen puolueen kansallinen komitea suosi Clintonia ja teki raakaa pilaa kilpailijasta Bernie Sandersista esivaaleissa. Nämä tiedotteet aiheuttivat merkittävää haittaa Clintonin kampanjalle, ja niitä on mainittu mahdollisena myötävaikuttavana tekijänä hänen menetykseensä yleisvaaleissa Donald Trumpia vastaan.
ellauri334.html on line 138: Mulk määrittelee itsensä poliittisesti maltilliseksi. Hän kertoi toukokuussa 2022 äänestäneensä Yhdysvaltain vaaleissa aina demokraattista puoluetta, mutta aikoo seuraavissa vaaleissa äänestää republikaaneja. Hän myös sanoi aikovansa muuttaa ostamansa Twitterin linjan vasemmistolaisesta maltilliseksi ja toivotti kaikkien poliittisten näkökantojen edustajat tervetulleiksi kuha luovuttavat yhteystietonsa. Mulk johtaa mm. Aspergerin oireyhtymää. Hänellä on 11 lasta joista 9 on elävien kirjoissa, tosin ainakin 1 ei tahdo olla siittäjänsä kanssa missään tekemisissä. Vaihtaa nimeä ja sukupuolta mieluummin. Ei ihme, lasten nimet on X,Y,Z ja R2D2.
ellauri335.html on line 419: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.
ellauri339.html on line 101: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.
ellauri339.html on line 654: Deynegan ryhmä on tähän mennessä käyttänyt noin 5 miljoonaa dollaria laitteisiin. Lahjoittajat on listattu siisteillä riveillä hyväntekeväisyysjärjestön verkkosivuilla, ja lahjoitukset vaihtelevat muutamasta sentistä 50 000 dollariin. "Haluan vain auttaa armeijaani taistelemaan pahiksia vastaan", hän sanoo. "Emme halua sählätä tappavien laitteiden kanssa." On totta, että lämpötähtäimet eivät itsessään ole tappavia, mutta väite on harhaanjohtava: Myöhään yönä toukokuussa 2015 Skorokhod muutti sieppaamaan separatistien puoluetta. Ilman kiikaria hän sanoo, että hän olisi horjahtanut pimeydessä toivoen löytävänsä heidät ensin. Sen avulla hän pystyi havaitsemaan heidän lämpötunnistuksensa ja suuntaamaan kivääritulen puolen tusinalta mieheltään ja 0,50-kaliiperisen konekivääriryhmältä, kunnes kaikki separatistit olivat vainaita.
ellauri340.html on line 398: Säännöstöä tarkistettiin useita kertoja vuoden 1971 aikana, alun perin 28. tammikuuta, jotta se sallisi muun muassa joskus "sympaattisen kuvauksen rikollisesta käyttäytymisestä... [ja] virkamiesten korruptiosta" ("niin kauan kuin se on kuvattu poikkeuksellisena ja syyllinen rangaistaan") sekä joidenkin rikollisten toimintojen salliminen tappaa lainvalvontaviranomaisia ja "vihottelun ehdottaminen, mutta ei esittäminen". Lause "Viehaava asento ei ole hyväksyttävä" poistettiin. Myös äskettäin sallittuja olivat "vampyyrit, haamut ja ihmissudet... kun niitä käsitellään klassisen perinteen mukaisesti, kuten Frankenstein, Dracula ja muut korkealuokkaiset kirjalliset teokset, jotka ovat kirjoittaneet Edgar Allan Poe, Saki, Conan Doyle ja muut arvostetut kirjailijat, joiden teoksia luetaan kouluja ympäri maailmaa". Zombit, joilla ei ollut tarvittavaa "kirjallista" taustaa, pysyivät tabuina. Kiertääkseen tämän rajoituksen Marvel kutsui 1970-luvun puolivälissä eri haitilaisten superroistojen näennäisesti kuolleita, mielenhallinnassa olevia seuraajia revenanteixi (zuvembies). Tämä käytäntö siirtyi Marvelin supersankarilinjalle: The Avengers -elokuvassa, kun reanimoitu supersankari Wonder Man palaa kuolleista, häntä kutsutaan "zuvembieksi". DC-sarjakuvat julkaisivat oman zombitarinansa Swamp Thing #16:ssa (toukokuu 1975), jossa vainajat nousevat haudoistaan, kun taas sielua syövä demoni esiintyy Swamp Thing #15:ssä (huhtikuu 1975).
ellauri341.html on line 458: Adolf Eichmann (19. maaliskuuta 1906 Saksan keisarikunta Solingen, Preussi, Saksa - 31. toukokuuta 1962 Ramla, Israel) oli Endlösungin kansliapäällikkö. Eichmannia (56 vuotta) pidetään holokaustin (”lopullinen ratkaisu”, saks. Endlösung) toteutuksen organisoijana. Hän järjesti keskitysleireille lähetettävien ihmisten tunnistamisen ja kuljetukset. Eichmann toimi päätöksentekijänä ja toteuttajana Saksan juutalaiskysymyksissä, häntä on pidetty kulissien takana toimivana pääpyövelinä, ja hänet tuomittiin sen vuoksi Israelissa kuolemaan.
ellauri341.html on line 462: Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu sai asiasta vihiä, mutta maan hallitus empi Eichmannin paljastamista, sillä se pelkäsi Eichmannin kertovan korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen entisistä natsiyhteyksistä. Saksa kertoi kuitenkin tietonsa vuonna 1958 Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle, mutta CIA ei reagoinut asiaan, eikä kumpikaan maa ilmoittanut asiasta Eichmannia etsiville israelilaisille. Uskottuaan vihdoin miten pieni talo Adolfilla oli Buenos Airesissa, Mossadin joukot kaappasivat Eichmannin Peter Malkinin johdolla Argentiinassa 11. toukokuuta 1960 maan lakien vastaisesti, ilman argentiinalaisten viranomaisten lupaa. Eichmann lennätettiin 21. toukokuuta 1960 salaa El Alin Bristol Britannia 4X-AGE -lentokoneella Israeliin. Argentiina katsoi tapauksen suvereniteettinsa loukkaamiseksi, kutsui Israelin-suurlähettiläänsä kotiin ja vaati YK:n turvallisuusneuvostoa koolle. Turvallisuusneuvosto päätti äänin 8–6, että Israelin oli ”sopivalla tavalla” hyvitettävä Argentiinalle sen kärsimä suvereniteetin loukkaus. (Mikähän se oli?)
ellauri341.html on line 466: Eichmann esitti myös suomalaisissa lehdissä julkaistun toivomuksen, että hänen ruumiinsa vietäisiin teloituksen jälkeen Linzille ja tuhkattaisiin siellä tehdyn virallisen ruumiinavauksen jälkeen. Eichmann hirtettiin muutama minuutti ennen keskiyötä 31. toukokuuta 1962 Ramlan vankilassa
ellauri342.html on line 427: Maxwell "Bogey" Bodenheim (26. toukokuuta 1891 – 6. helmikuuta 1954) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija. Chicagon kirjallisuuden hahmona hän meni myöhemmin New Yorkiin, jossa hänet tunnettiin Greenwich Village Bohemiansin kuninkaana. Hänen kirjoittamisensa toi hänelle kansainvälistä mainetta 1920-luvun jazz-ajan aikana.
ellauri343.html on line 269: 18. toukokuuta innostunut Bobi saapui Sortavalaan, mutta kuuli itse paikalla, ettei tilanne kehittynytkään poliittisesti suotuisasti. Sivén kotiutui Sortavalaan ja alkoi tutustua karjalaisuuteen. Sivén luki Sortavalassa seuraavat teokset: Martti Pihkalan Minkälainen Suomi meidän on luotava?, Ilmari Kiannon Vienan kansan kohtalossa I. K. Inhan Inhaa kansallista itsetutkiskelua ja Gustave Le Bonin sosiaalipsykologinen Joukkosielu.
ellauri344.html on line 215: Nikolai Laine (Gippijev) (27. toukokuuta 1920 Repola – 18. helmikuuta 1984) oli Neuvostoliitossa asunut suomeksi ja venäjäksi kirjoittanut vienankarjalainen kirjailija. Hän oli neuvostokansalaisen näköinen.
ellauri346.html on line 123: Mykola Oleksandrovich Shchors (25. toukokuuta (6. kesäkuuta) 1895, Snovsk, Velikoschimelsk Volost, Horodnyan lääni, Tšernihivin lääni, Venäjän valtakunta - 30. elokuuta 1919, Biloshitsin kylä, Korostenskyn piiri, Oblastin provinssin piiri, nyt Volostenskin piiri, Volostenskin piiri, Korostensk Province Ukraina on ukrainalainen Neuvostoliiton sotilashahmo, yksi bolshevikkien sotilaskomentajista Neuvostoliiton ja Ukrainan välisen sodan aikana. Ukrainan punakaartin kapinallisten ryhmittymien jäsen. 1930-luvulla Neuvostoliiton propaganda alkoi aktiivisesti käyttää Shchorsin kuvaa ihmiskilpenä.
ellauri346.html on line 137: Toukokuussa 1919 hän teki kaikkensa säilyttääkseen kurin ja varmistaakseen divisioonansa taistelukyvyn, mutta ei tukenut Grigorivin kapinaa. Grigorjevin kapina (Grigorjevin kapina, Grigorjevshchyna , toukokuun sotilaspoliittinen kriisi Neuvostoliitossa) on suurin kapina bolshevikkihallitusta vastaan Ukrainassa, joka syntyi muodostetun Ukrainan neuvostoarmeijan 6. Ukrainan Neuvostodivisioonan rykmenttien esityksen jälkeen. Hersonin maakunnassa Grigorjevin komennossa. Kapinan tärkeimmät tapahtumat tapahtuivat 7.–31. toukokuuta 1919, ja niihin liittyi kapinallisten sotilasyksiköiden toimien ohella joukko väestön bolshevikkien vastaisia mielenosoituksia. Viime kädessä tämä johti Neuvostoliiton hallinnon radikaaliin epävakauteen ("toukokuun sotilaspoliittinen kriisi").
ellauri349.html on line 230: Hiän syntyi Belgiassa 3. toukokuuta 1930 ja aloitti yliopistokoulutuksensa Louvainin katolisessa yliopistossa. Siellä hiän vuonna 1955 puolusti Paul Valérya stilistisen väitöskirjan avulla.
ellauri349.html on line 258: Erkki Samuli Pirtola (18. toukokuuta 1950 Rautalampi – 23. tammikuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija. Pirtolan mielestä "Todellinen taiteen emämaa löytyykin lastentarhoista, Steiner-kouluista, undergroundista, hullujenhuoneilta, presidentin muistikirjasta, betonigraffiteista, oudoista yöllisistä performansseista, ufokuvista, viidakkoshamaanin houreista..." Paskanmarjat Erkki, graffitit on järjestään pyllyn rumia. Mitä vittua, jotain presidentin nuolua?
ellauri349.html on line 380: Roy Frederick Baumeister [1] ( / ˈ b aʊ m aɪ s t ər / ; syntynyt 16. toukokuuta 1953) on Eskin ikätoveri, yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi, joka tunnetaan työstään, joka koskee minää, sosiaalista hylkäämistä, kuuluvuutta, seksuaalisuutta ja sukupuolieroja, itseä, hallintaa, itsetuntoa, itseään tuhoavaa käytöstä, motivaatiota, ml aggressio, tietoisuutta ja vapaata tahtoa. Eli taas tätä talousliberaalin postillaa.
ellauri349.html on line 438: Hän (Piere siis) toimi aluksi latinalaisen patristiikan johdolla, ennen kuin hänen tuolinsa nimettiin uudelleen "Hellenistisen Kreikan teologiat ja mystiikka ja antiikin lopu" vuonna 1972. Hänestä tuli professori Collège de Francessa vuonna 1983, jossa hän siirtyi hellenistisen ja roomalaisen ajattelun historian puheenjohtajaksi. Vuonna 1991 hän jäi eläkkeelle tästä tehtävästä tullakseen ammattikorkeakoulun kunniapuheenjohtajaksi; hänen viimeinen luentonsa oli 22. toukokuuta samana vuonna. Hän päätti viimeisen luentonsa sanomalla: "Viime analyysissä voimme tuskin puhua siitä, mikä on tärkeintä." Täähän on hei ihan etymologisesti mystifiointia. Samaa peukuttivat Lättänenä 7. kirjeessä ja juutalainen homo Wittgenstein. Ja nyt Suomen Sokrates, E. Saarinen.
ellauri349.html on line 523: Almog valmistui Oxfordista tohtoriksi vuonna 1983, minkä jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin filosofi David Kaplanin kutsumana. Almog oli vuosina 1983–1984 Stanfordin yliopiston ja vuodesta 1984 lähtien Kalifornian yliopiston filosofian professori opettaen matemaattista logiikkaa, metafysiikkaa, kielifilosofiaa ja filosofian historiaa. Hän kyllästyi Yhdysvaltoihin ja amerikkalaiseen filosofiaan. Almog päätyi vuonna 2014 Turun yliopiston filosofian professoriksi tavattuaan Olli Koistisen eräässä konferenssissa. Olli Ilmari Koistinen (s. 11. toukokuuta 1956 Oulu) on suomalainen filosofi ja teoreettisen filosofian emeritusprofessori. Hän toimi vuosina 2002–2022 Turun yliopiston teoreettisen filosofian professorina. Koistinen on tutkinut työssään muun muassa filosofian historiaa ja klassikoita. Hän johti Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikin suomennostyötä, joka valmistui vuonna 2013. Olli kuuluu luokkaan (n.h.). Almogilla on 2 lasta muttei vaimoa.
ellauri349.html on line 525: Filosofian oppiaineessa juhlistettiin 3. toukokuuta professori Joseph Almogin syntymäpäivää. Dekaanin ojennettua tiedekunnan kukkatervehdyksen laitoksen johtaja Olli Koistinen piti juhlapuheen, jossa hän kiitti Almogia oppiaineen puolesta tehdystä työstä.
ellauri350.html on line 88: Heinz Kohut (3. toukokuuta 1913 – 8. lokakuuta 1981) oli itävaltalaissyntyinen amerikkalainen psykoanalyytikko , joka tunnetaan parhaiten itsepsykologian kehittämisestä.
ellauri350.html on line 89: Kohut syntyi 3. toukokuuta 1913 Wienissä, Itävallassa , Felix Kohutin ja Else Kohutin (os. Lampl) perheeseen. Hän oli perheen ainoa lapsi. Kohutin vanhemmat olivat Alsergrundissa eli yhdeksännessä piirissä asuvia assimiloituja juutalaisia, jotka olivat menneet naimisiin kaksi vuotta aikaisemmin. Hänen isänsä oli innokas konserttipianisti, mutta hylkäsi unelmansa ensimmäisen maailmansodan kokemusten traumatisoimiseksi ja muutti liiketoimintaan Paul Bellakin kanssa. Hänen äitinsä avasi oman myymälänsä joskus sodan jälkeen, mitä vain harvat naiset tekivät tuolloin Wienissä. Elsen suhdetta poikaansa on kuvattu "narsistiseksi kietoutumiseksi".
ellauri350.html on line 267: Maya Angelou ( / ˈ æ n dʒ ə l oʊ / ⓘ AN -jə-loh; synt. Marguerite Annie Johnson; 4. huhtikuuta 1928 – 28. toukokuuta 2014) oli amerikkalainen muistelijoiden kirjoittaja, runoilija jakansalaisoikeusaktivisti. Hän sai kymmeniä palkintoja ja 50 kunniakirjaa.
ellauri350.html on line 301: Hän kävi läpi tämän prosessin "lumotakseen" itsensä, ja kuten hän sanoi vuonna 1989 British Broadcasting Corporationin haastattelussa, "elä uudelleen tuska, tuska, Sturm und Drang ". Hän asettui ajassa, josta hän kirjoitti, jopa traumaattisista kokemuksista, kuten raiskauksestaan Caged Bird -elokuvassa, "kerromaan inhimillisen totuuden" elämästään. Angelou kertoi pelanneensa korttia päästäkseen lumoavaan paikkaan ja päästäkseen muistoihinsa tehokkaammin käsiksi. Hän sanoi: "Voi kestää tunnin päästä siihen, mutta kun olen siinä - ha! Se on niin herkullista!" Hän ei pitänyt prosessia katarsina; pikemminkin hän löysi helpotusta "totuuden kertomisesta". (Wats the diff?). Angelou kuoli aamulla 28. toukokuuta 2014 86-vuotiaana.
ellauri351.html on line 248: Leon Festinger (8. toukokuuta 1919 – 11. helmikuuta 1989) oli yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi, joka loi kognitiivisen dissonanssin ja sosiaalisen vertailun teoriat. Aiemmin hallitsevan biheivioristisen sosiaalipsykologian näkemyksen hylkääminen osoittamalla inhimillisen käyttäytymisen ärsyke-vasteen ehdollistamisen riittämättömyyttä johtuu suurelta osin hänen teorioistaan ja tutkimuksestaan.
ellauri351.html on line 249: Festinger syntyi Brooklynissa New Yorkissa 8. toukokuuta 1919 venäläis-juutalaissiirtolaisten Alex Festingerin ja Sara Solomon Festingerin perheeseen. Hänen isänsä, kirjontavalmistaja, oli "jättänyt Venäjän radikaalina ja ateistina ja pysyi uskollisena näille näkemyksille koko elämänsä ajan".
ellauri351.html on line 598: Wilma Schlizewski (alun perin Hannele Laine, ennen vuotta 2001 Hantta Krause, s. 6. toukokuuta 1958 Kuusankoski) on suomalainen tatuointitaiteilija ja entinen televisiojuontaja. Schlizewski-nimi on peräisin puolalaissyntyiseltä isoäidiltä Martalta. Hän seurusteli 1980-luvulla lävistystaiteilija Yazkan kanssa. Schlizewski jäi kiinni törkeästä rattijuopumuksesta 28. joulukuuta 2021 ajettuaan autoa 1,7 promillen humalassa.
ellauri351.html on line 714: Charles-Marie Gustave Le Bon ( ranska: [ɡystav lə bɔ̃] ; 7. toukokuuta 1841 – 13. joulukuuta 1931) oli johtava ranskalainen pölymatti, jonka kiinnostusalueita olivat antropologia, psykologia, sosiologia, lääketiede, keksintö ja fysiikka. Bonesin kolleega! Hänet tunnetaan parhaiten vuoden 1895 teoksestaan Psychologie des Foules, jota pidetään yhtenä joukkopsykologien tärkeimmistä teoksista.
ellauri352.html on line 460: Eugen Kogon syntyi juutalaisen lääkärin aviottomana pojana, joka kuoli vain kaksi vuotta syntymänsä jälkeen. Buchenwaldissa Otto Kippin ja Ferdinand Römhildin neuvosta Kogonista tuli toukokuussa 1943 lääkintävirkailija keskitysleirin lääkärille Erwin Ding-Schulerille, joka johti Buchenwaldin keskitysleirin lavantautikoeasemaa. Omien lausuntojensa mukaan Kogon pystyi rakentamaan työnsä kautta lähes luottamuksellisen suhteen Ding-Schuleriin. Ding-Schuler pelasti Kogonin hengen 8. huhtikuuta 1945 salakuljettamalla hänet ulos Buchenwaldista simpanssilaatikossa ja viemällä hänet kotiinsa. Kogon odotti laatikossa ensisijaisesti uuden yhteiskunnan rakentamista - EU:ta, jossa Kogonin käsityksen mukaan tulisi yhdistää kristinusko ja sosialismi. Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet suurelta osin eristäytyneenä Königstein im Taunusissa, missä hän kuoli jouluaattona vuonna 1987. Kogon oli naimisissa lapsuudenystävänsä Margarethe Langin (1902–1989) kanssa vuodesta 1927. Avioliitosta syntyivät lapset Alexius, Michael ja Cornelia.
ellauri353.html on line 313: Elizabeth Hobbs Keckley (helmikuu 1818 – toukokuu 1907) oli afro-amerikkalainen ompelija, aktivisti ja kirjailija, joka asui Washington DC:ssä. Hiän oli Mary Todd Lincolnin henkilökohtainen treenari ja uskottu. Hiän kirjoitti omaelämäkerran.
ellauri353.html on line 389: Stalin ammutti Babelin talvisodan aikana. NKVD pidätti Babelin 15. toukokuuta 1939 terrorismista ja vakoilusta väärennetyillä papereilla ja hänet teloitettiin Babelin vastalauseista huolimatta 27. tammikuuta 1940.
ellauri353.html on line 458: Helmi-maaliskuussa (1937) bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean täysistunnossa, kun hän keskusteli N.I. Bukharinin ja A.I. Rykovin kysymyksestä, hän kannatti heidän erottamistaan puolueesta, "saamista oikeuden eteen ja ammuttavaxi". toukokuussa 1937, kun kyseltiin M. N. Tukhachevskyn ja Y. E. Rudzutakin puolueesta erottamisesta, hää kirjoitti: "Tietenkin puolesta. Nämä roistot on teloitettava. Ja se pirun Babel myös."
ellauri353.html on line 486: Voitto Batozin taistelussa 1.–2. kesäkuuta (22.–23. toukokuuta) 1652 antoi Ukrainan valtiolle mahdollisuuden voittaa tosiasiallinen itsenäisyys. Bohdan Khmelnytskyin hetmanaus johti käännekohtaan Euroopan yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä, jonka alueelle ilmestyi suvereeni Ukraina, vaikkakin lyhyeksi ajaksi, kaikilla poliittisen ja taloudellisen vallan ominaisuuksilla. Ukrainan valtion rajat määritettiin muinaisten ukrainalaisten maiden rajoissa. Häntä pidetään Ukrainan kansallissankarina.Suuri ukrainalainen runoilija Taras Savchenko käsitteli toistuvasti Bohdan Khmelnytskyin kuvaa sekä runollisissa että taiteellisissa teoksissaan. Tällänen siitä tuli:
ellauri359.html on line 55: Unelmapäivien ja Grahamen voiton, The Wind in the Willows -julkaisun välillä on kymmenen vuoden tauko. Tuon vuosikymmenen aikana Grahamesta tuli isä. Pikkupoikassaan Alastairissa näkemänsä itsepäinen ja itsepäinen luonne muuttui herra rupikonnaksi, joka on yksi sen neljästä päähahmosta. Alastair tappoi itsensä radalla ollessaan 19-vuotias opiskelija Oxfordin yliopistossa 7. toukokuuta 1920. Hänen kuolemansa kirjattiin tahattomaksi kuolemaksi kunnioituksesta isäänsä kohtaan. Kirjan hahmo, joka tunnetaan nimellä Ratty, on saanut inspiraationsa hänen hyvästä ystävästään ja kirjailijastaan Sir Arthur Quiller-Couchista. Grahame mainitsee tämän allekirjoitetussa kopiossa, jonka hän antoi Quiller-Couchin tyttärelle Foy Felicialle.
ellauri360.html on line 389: Venäjän armeijaa yli 30 vuotta palvellut Mannerheim sen sijaan savustettiin ulos valkoisen armeijan ylipäällikön tehtävistä toukokuun lopussa. Ratsuväenkenraaliksi ylennetty Mannerheim oli itsekin täysin suivaantunut valtionhoitajaksi 27.5.1918 nimitetyn P.E. Svinhufvudin hallituksen vahvaan saksalaismielisyyteen.
ellauri360.html on line 391: Saksalaiset jäivät sisällissodan päätyttyä Suomeen, sillä Svinhufvud oli jo 4. toukokuuta esittänyt von der Goltzille asiasta toivomuksen. Saksan asevoimien ylijohto suostui tähän 29.5.1918, Mannerheimin erottua ylipäällikön tehtävistä. Tämä merkitsi sitä, että von der Goltzista tuli lähes tulkoon Suomen todellinen hallitsija, eräänlainen rautakansleri, joka piti langat käsissään.
ellauri362.html on line 166: Thomas Jefferson Hogg (24. toukokuuta 1792 – 27. elokuuta 1862) oli brittiläinen asianajaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romanttisesta ystävyydestään romanttisen runoilijan Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Hogg kasvoi Durhamin kreivikunnassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Lontoossa. Hän ja Shelley ystävystyivät opiskellessaan University Collegessa Oxfordissa ja pysyivät läheisinä Shelleyn kuolemaan asti. Oxfordissa ollessaan he tekivät yhteistyötä useissa kirjallisissa projekteissa, jotka huipentuivat heidän yhteiseen karkotukseensa "The Necessity of Atheism" -nimisen esseen julkaisemisen jälkeen. He pysyivät hyvinä ystävinä, mutta heidän suhteensa oli joskus kireä, koska Hogg oli romanttisesti kiinnostunut lörppävittuisista naisista, jotka olivat romanttisessa suhteessa Shelleyn kanssa. Suurin osa hänen kirjoittamistaan fiktioista oli huonoxi arvioitua. Hänen tunnetuin kirjallinen teoksensa oli Percy Bysshe Shelleyn elämä, runoilijan keskeneräinen elämäkerta. Vaikka kirja oli hyvin tutkittu ja maalasi selkeän kuvan Shelleystä nuorena miehenä, sitä kritisoitiin Percyn esittämisestä negatiivisesti. Kärsittyään kihdistä Hogg kuoli unissaan. Uni jäi kesken viimeinen.
ellauri362.html on line 410: Myöhemmin asiaan sekaantui vielä 1 juutalainen kallonkutistaja, Zvi Lothane (syntynyt 21. toukokuuta 1934 Lublinissa , Puolassa, nimellä Hersz Szuldyner), myös Henry Lothane, joskus Henry Zvi Lothane , on israelilais-amerikkalainen psykoanalyytikko, psykiatri ja yliopistoprofessori. Hänen vanhempansa kutsuivat häntä "Henioksi" tai "Henrykiksi". Israelissa etunimi "Hersz" muutettiin muotoon "Zvi" ja nimi oli nyt "Zvi Szuldiner".
ellauri367.html on line 158: Traci Lords (oik., pitelee tissejä), syntynyt Nora Louise Kuzma; 7. toukokuuta 1968 on yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja entinen pornografinen näyttelijä. Hän tuli aikuisten elokuvateollisuuteen käyttämällä väärennettyä syntymätodistusta salatakseen olevansa kaksi vuotta alle 18-vuotiaana. Lisäksi kaikki hänen aikuisille suunnatut elokuvansa viimeistä lukuun ottamatta kiellettiin lapsipornografiana. Poistuttuaan pornografiateollisuudesta kaksi päivää sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 18 vuotta, Lords ilmoittautui Lee Strasbergin teatteri-instituuttiin, jossa hän opiskeli menetelmänäyttelijää tullakseen valtavirran näyttelijäksi. Kuzma on julkisesti ilmaissut tukensa LGBT-yhteisölle ja Abelin eläinten säädyttömyyttä vastustavalle SINA liikkeelle.
ellauri367.html on line 193: Rakovski toimi köigi maide proletaarlased liikkeissä joutuen karkotetuksi maasta toisensa jälkeen. Mentyään ensi kerran Venäjälle vuonna 1900 hänet karkotettiin nopeasti, minkä jälkeen hän tuki Venäjän sosialisteja rahoittamalla perinnöstään Iskra- ja Pravda-lehtiä. Vuosina 1904–1907 Rakovski vaikutti jälleen Romaniassa, jossa hän perusti sosialistisen puolueen. Vuoden 1907 talonpoikaiskapinan jälkeen hänet julistettiin iäksi karkotetuksi Romaniasta ja häneltä poistettiin siellä kaikki kansalaisoikeudet. Päätös johti hänen kannattajiensa väkivaltaisiin mellakoihin, joten se kumottiin vuonna 1912. Rakovski vastusti Balkanin maiden osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan, ja kuului vuonna 1915 perustetun sodanvastaisen Balkanin vallankumouksellisen sosiaalidemokraattisen työväenliiton keskusjohtoon. Hän osallistui samana vuonna Zimmerwaldin konferenssiin tämän järjestön edustajana. Romanian liityttyä sotaan Rakovski pidätettiin vuonna 1916. Hän oli vankina Iașissa toukokuuhun 1917, jolloin venäläiset sotilaat vapauttivat hänet. Hän meni sen jälkeen Venäjälle, jossa sortui yhteistyöhön bolševikkien kanssa. Vladimir Burtsev vaati Venäjän väliaikaista hallitusta pidättämään hänet vaarallisena henkilönä, joten hän pakeni syksyllä 1917 Ruotsiin ja oli siellä lokakuun vallankumouksen puhjetessa.
ellauri369.html on line 334: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri369.html on line 393: On Herpes, Hero-Worship, & the Heroic in History on skotlantilaisen esseistien, historioitsijan ja filosofin Thomas Carlylen kirja, jonka on julkaissut James Fraser , Lontoo, vuonna 1841. Se on kokoelma kuudesta toukokuussa 1840 pidetystä luennosta merkittävistä historiallisista aiheista. lukuja. Se ilmaisee Carlylen uskon sankarillisen johtajuuden tärkeyteen.
ellauri370.html on line 630: Vuonna 1453 Breslaussa tapahtui pienehkö pogrom. Langewiesestä Oelsin läheltä kotoisin oleva maanviljelijä oli syyttänyt juutalaisia isännän häpäisemisestä. Juutalaiset vanhimmat olivat ottaneet haltuunsa velkaisia isäntiä ja ruoskivat niitä kepeillä ja näin häväisivät heidät. Kuningas valtuutti Capistranon tutkimaan. Tämän seurauksena 2. toukokuuta 1453 kaikki 318 juutalaista Breslaussa ja lähiseudulla vangittiin Breslauhun ja tunnustukset hankittiin kidutuksen avulla. Capistrano poltti 41 juutalaista roviolla ja loput karkotettiin kaupungista, mutta lapset täytyi jättää taakse ja kastaa väkisin. Taskin tuttu tematiikka Al Holin leiriltä. Juutalaisten omaisuus takavarikoitiin, mikä Cohnin mukaan oli pogromin todellinen motiivi. Niin aina. Pelkästään arkistosta Cohn löysi yksitoista kirjasta velkakirjeitä, jotka olivat kuuluneet juutalaisille. Siellä oli myös suuria varastoja muista juutalaisten omistamista tavaroista. Vuonna 1455 Breslaun kaupunki sai kuningas Ladislaus Postumukselta peruskirjan Privilegium de non tolerandis Judaeis ("etuoikeus olla suvaitsematta juutalaisia"), joka oli voimassa de jure vuoteen 1744 saakka.
ellauri372.html on line 486: Hudibras on vireä sinfoninen runo, jonka Samuel Butler (1613–1680) kirjoitti sankarillisella pilatyylillä ja joka julkaistiin kolmessa osassa vuosina 1663, 1664 ja 1678. Toiminta sijoittuu lystikkään vallankumouxen viimeisiin vuosiin, noin 1658–1658. 60, juuri ennen Kaarle II: n palauttamista kuninkaaksi toukokuussa 1660.
ellauri373.html on line 272: Vuonna 1922 vaino voimistui ja otti uusia muotoja. Varojen etsimisen verukkeella nälkään näkevän väestön auttamiseksi noudatettiin asetusta kaikkien kirkoiden ja luostareiden kaikkien kallisarvoisten koristeiden ja arvoesineiden takavarikoimisesta . Neuvostoliiton julkaisuissa julkaistujen tietojen mukaan 15. toukokuuta 1922 mennessä 48 provinssin talousosastot saivat kirkoilta takavarikoituja arvoesineitä : kultaa 700 puutaa hopeaa 17 961 puutaa, timantteja 33 796 kappaletta, helmiä 3 puutaa, 15 80 000 jalokiveä, 28 kiloa esineitä, joissa on timantteja, helmiä ja muita kiviä.
ellauri374.html on line 41: Nikolai Dmitrievich Sazonov (5. [17.] toukokuuta 1858 - 19. marraskuuta [2. joulukuuta] 1913, Pietari) - Venäjän valtiomies, julkisuuden ja zemstvo-hahmo, valtionduuman 3. kokouksen jäsen, maanomistaja, hevoskasvattaja, Kamariherran asema. Korkeimman Dvoran perinnöllinen aatelinen, ortodoksinen.
ellauri374.html on line 261: Venäjän Yhdysvaltain-suurlähettiläs kreivi Arthur Cassini luonnehtii vuoden 1903 pogromia taloudellisesti ahdingossa olevien talonpoikien reaktioksi juutalaisille velkojille 18. toukokuuta 1903 annetussa haastattelussa. Venäjällä on ihan hyviäkin juutalaisia. Tämä pogrom auttoi vakuuttamaan kymmeniä tuhansia Venäjän juutalaisia lähtemään länteen tai Palestiinaan. Se inspiroi varhaisia itsepuolustusliigoja Ze´ev Jabotinskyn kaltaisten johtajien alaisuudessa. Väpelönnäköinen sankarillinen Zhabotinsky perusti Joseph Trumpeldorin kanssa Britannian armeijan juutalaisen legionin ensimmäisessä maailmansodassa. Myöhemmin hän perusti useita juutalaisia järjestöjä, mukaan lukien puolisotilaallisen ryhmän Betar Latviassa, nuorisoliikkeen Hatzohar ja militanttijärjestö Irgun Mandatory Palestiinassa.
ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
ellauri381.html on line 76: Venäjän rakastettu presidentti Vladimir Putin perusteli 9. toukokuuta 2022 Moskovassa pitämässään puheessa Ukrainan hyökkäystä toteamalla välittömän vastakkainasettelun "uusnatseja, Banderaa" vastaan. Deutsche Wellen mukaan ukrainalaiset tiedotusvälineet julkaisevat Ivan Denisovizistä todisteita siitä, kuinka venäläiset vainosivat ukrainalaisia sotavankeja ja siviilejä epäiltynä myötätunnosta Banderaa kohtaan.
ellauri381.html on line 221: Voiton paraatissa tepasteli ensin Karjalan rintaman yhdistetty rykmentti. Siitä lähtien perinteisesti 9. toukokuuta pidetyissä voiton paraateissa Karjalan rintaman standardi on kannettu ensimmäisenä rintaman standardien joukossa, koska siellä fasistit heittivät kilvet tienoheen ensinnä.
ellauri381.html on line 499: 14. toukokuuta 1950 hän kirjoitti vaimolleen: "Olen edelleen elossa, terve, iloinen, elämässäni ei ole vielä muutoksia", ja 19. päivänä hänet siirrettiin Butyrkan vankilaan ja lähetettiin sitten leiriin.
ellauri381.html on line 575: Huhti-toukokuuhun 1956 saakka Solženitsyn opetti koulussa ja oli kiireinen kirjallisten teosten parissa: hän kirjoitti näytelmän, runoja, valmistautui "Saaristoon" jne. 30. tammikuuta 1956 hän lähetti kirjeen Neuvostoliiton ministerille. Puolustus G.K. Zhukov, jossa hän pyysi hänen apuaan "pakotuksen poistamiseen", "rikosrekisterin poistamiseen" ja "määräysten palauttamiseen". 24. helmikuuta 1956 uusi vetoomus lähetettiin. N.S. Hruštšov pyysi tällä kertaa "täydellistä kuntoutusta". "Täysin odottamatta huhtikuussa 1956", kirjoitti N.A. Reshetovskaya ensimmäisissä muistoissaan - sain kirjeen Sanyalta. Hän kertoi minulle, että hänet vapautettiin maanpaosta ja hänen rikosrekisterinsä oli selvitetty. 20. kesäkuuta Solženitsyn lähti Kok-Terekistä, jossa hän palveli maanpaossa, ja lähti Moskovaan. Siellä hän tapasi monia tuntemiaan ihmisiä ja rehvasteli niille.
ellauri382.html on line 403: Vuonna 1894 84-vuotias Savi meni naimisiin Dora Richardsonin kanssa, joka oli yhden hänen orj--- osakasviljelysvuokralaisensa orvoksi jäänyt tytär. Tuolloin sanomalehtitietojen mukaan Dora oli 15-16-vuotias. Yhdysvaltain vuoden 1900 väestönlaskennan mukaan hän syntyi toukokuussa 1882, mikä viittaa siihen, että hän saattoi olla niinkin nuori kuin 12, kun hän meni naimisiin Cassius M. Clayn kanssa. Saven lapset vastustivat yhdyntää, mutta Saven kerrottiin asentaneen tykin oveensa karkottaakseen kaikki, jotka aikoivat häiritä häntä. Hiänen ikänsä ja värisävynsä oli kiusallinen kysymys, mikä johti ministerin, joka oli mieluusti naida naputtanut hiäntä, peruuttamaan 3v liiton jälkeen vastahakoisesti pois tiukasta raosta.
ellauri383.html on line 179: Oulunkylän rautakaupan Paulan baarissa oli duunarien ja vanhusten kalakeitto päässyt loppumaan. Pöydällä oli Iltalehti suurin ozikoin: Putinilla on vastoinkäymisten viikko edessä. Tarkemmin lukien joku toimittaja Himanen koittaa siinä hikisesti kääntää toukokuun voitonpäivän ja virkaanastujaiset noloixi vastoinkäymisixi Voldemarille. Ja lisäxi esittää toiveikkuutta että Putin olisi jotenkin vakavasti sairaana. Vähän tässä on pahansuovan propagandan makua. Ozikointi ei oikein vastannut laihaa sisältöä.
ellauri383.html on line 543: Tämän tekniikan esittely hälventää jälleen myyttejä sen tuhoutumattomuudesta. Näyttelyssä nuoret ihmiset eivät voi vain nähdä omin silmin sotilaidemme menestyksiä, vaan myös tuntea kuuluvansa Venäjän tulevaan voittoon. Näytteitä amerikkalaisesta ja eurooppalaisesta sotateollisuudesta on esillä Moskovan Voitonmuseon vieressä toukokuun loppuun asti. Näyttelyyn voi tutustua päivittäin klo 10.00-20.00. Sisäänpääsy on ilmainen.
ellauri383.html on line 551: Tiedämme jo paljon. Mutta tänään, Pyhän lomamme aattona 9. toukokuuta, on erityinen tilaisuus muistaa jälleen kerran paitsi jo tunnetut luvut ja tosiasiat, jotka eivät katoa edes 79 vuotta voiton jälkeen, mutta myös puoliksi unohdetut. Tai kokonaan. Muistimme ei saa ruostua.
ellauri383.html on line 612: Niinisalon harjoituskentällä maan lounaisosassa järjestetään 26.huhtikuuta-14. toukokuuta sotilaspelit "Arrow-24" (Arrow 24). Niihin osallistuu 2 600 suomalaista sotilasta ja noin 500 kalustoa. Ah-64e Apache-taisteluhelikoptereita saapui Albionista, cv9035-panssariajoneuvoja Virosta, Scimitar-rynnäkköpanssarivaunuja ja Spartan-panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja Latviasta. Baltian liittoutuneet lähettivät yhteensä jopa 300 "soldaten". He harjoittelevat hyökkääviä operaatioita ja myös hyvin koordinoitua vuorovaikutusta.
ellauri383.html on line 614: Ilmapuolustusjoukkojen sotaharjoitukset on määrä järjestää 14.-23. toukokuuta lännessä Lohtajassa. Heihin liittyy Bundeswehrin edustajia. Tykistöyksiköt opettelevat yhdessä Yhdysvaltain asevoimien kanssa ampumaan venäläisiä Rowayarvin harjoitusalueella Lapissa 13.-25. toukokuuta.
ellauri383.html on line 616: Niitä seuraavat harjoitukset Repo 24 (27. -31. toukokuuta). Ne tapahtuvat Venäjän rajan välittömässä läheisyydessä Kumenlaakson alueella. Niihin on tarkoitus ottaa mukaan noin 2,1 tuhatta varusmiestä. Samaan aikaan Helsingin lähellä jyrisee Scimitar 24-harjoitus, johon osallistuu 4,8 tuhatta sotilasta Porin panssariprikaatista (nopean toiminnan joukot) ja Utin jääkärirykmentistä (erikoisjoukot).
ellauri383.html on line 618: Huipentuma on manööverit "Northern Forest-24" (Northern Forest 24), suunniteltu 26.-31. toukokuuta. He sijoittuvat Pohjois-Rowayarvin harjoitusalueelle lähelle Venäjän rajaa. Niihin osallistuu 4,5 tuhatta suomalaista varusmiestä, 2 tuhatta "vierasta" Yhdysvalloista ja 400 viikinkien jälkeläistä Norjasta.
ellauri383.html on line 620: Eikä siinä kaikki. Naton toiminta pohjoisella sivustalla tapahtuu suurimpien harjoitusten "Steadfast Defender 24" (Steadfast Defender 24) puitteissa, jotka toteutetaan helmikuun alusta toukokuun loppuun ennätysjoukon (90 tuhatta sotilasta) kanssa kaikista blokin maista.
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri384.html on line 189: Heller syntyi 1. toukokuuta 1923 Coney Islandilla Brooklynissa köyhien juutalaisten Lena ja Isaac Donald Hellerin pojaksi Venäjältä. Jo lapsena hän rakasti kirjoittamista; teini-iässä hän kirjoitti tarinan Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen ja lähetti sen New York Daily Newsille, joka hylkäsi sen.
ellauri390.html on line 260: Natasha vie Annan käskystä vastasyntyneen tyttärensä nimettömänä Shadurskyjen taloon, joka tulee prinssin vaimon tiedoksi. Prinssi kääntyy kenraali von Spiltzen puoleen, joka luovuttaa tytön Amalia Potapovnan laitokselle. Kenraalin vaimo tekee vähän kaikkea: pientä kiristystä, pientä parittelua ja intiimipalveluita nuorille neitsyille. Kohtaus Mordenkon ja prinsessan paljastamisesta ja prinssin iskusta kasvoihin saa hänen vaimonsa synnyttämään ennenaikaisesti. Prinsessa Shadurskajan pojan, jota ei otettu ruhtinastaloon, ottaa isä, joka on häpeän vuoksi jäänyt kerjäläiseksi, vailla työtä ja elantonsa koronkiskolla. Kirjoittaja hahmotteli tarkasti tapahtumien ajan: "5. toukokuuta 1838 nuori nainen heittää vastasyntyneen tytön prinssi Dmitri Shadurskyn taloon...". Orjuus lakkautetaan yli 20 vuoden kuluttua.
ellauri390.html on line 369: Toukokuussa 1808 Kari Malm johti 150 miehen erikoisosastoa, jonka tehtävänä oli hävittää venäläisten varastot Iisalmessa ja Kuopiossa. Hän vangitsi 9. toukokuuta ilman taistelua satamiehisen venäläisosaston Taipaleessa, minkä jälkeen tie oli auki Kuopioon. Malm valloitti Kuopion 12. toukokuuta 1808 ja sai palkkiona ylennyksen majuriksi. Hän jatkoi etenemistään virkauralla Juvalle saakka, josta siirtyi heinäkuussa Joensuuhun ja karkotti siellä olleet venäläiset käyttäen apunaan talonpoikia. Hän voitti 10. elokuuta Pälkjärven taistelussa 600 miehen kokoisella joukolla 2 000 miehen vahvuisen venäläisosaston ja eteni jopa Venäjän puolelle rajaa, mutta joutui lopulta perääntymään ylivoiman edessä Sandels-oluen muun armeijan luo. Everstiluutnantiksi ylennetty Malm osallistui lokakuun 1808 lopussa Koljonvirran taisteluun. Sandels-olut passitti hänet 11. marraskuuta takaisin Koljonvirralle johtamaan vastaiskua, mutta tuolloin Malm haavoittui päähän ja jäi venäläisten vangiksi.
ellauri391.html on line 125: Huonohampainen Karl Barth (10. toukokuuta 1886 Basel, Sveitsi – 10. joulukuuta 1968 Basel) oli vaikutusvaltainen sveitsiläinen deformoitu teologi. Pastori Barth oli yksi niin sanotun uusortodoksisen liikkeen keskeisistä ajattelijoista. Jossain vaiheessa pastori Barth kehitti Friedrich Go-Cartin kanssa dialäktista teologiaa.
ellauri391.html on line 340: Aleksei Stepanovitš Homjakov ( venäjäksi : Алексей Степанович Хомяков ; 13. toukokuuta [ OS 1. toukokuuta] 1804 – 5. lokakuuta [ OS 23. syyskuuta] 1860) oli venäläinen teologi, taiteilija ja filosofi. Hän perusti slavofiililiikkeen yhdessä Ivan Kirejevskin kanssa, ja hänestä tuli yksi sen arvostetuimmista teoreetikoista. Hänen poikansa Nikolai Khomyakov oli duuman kovin puhuja.
ellauri392.html on line 591: P.S. Prof. Cathy Caruth, Cynthia Chase ja Jonathan Culler, kaikki englanninkielinen ja vertaileva kirjallisuus, olivat niiden 51 tukijan joukossa, jotka allekirjoittivat tukikirjeen NYU:n professori Avital Ronellille, saksantutkimus ja vertailevalle kirjallisuus, toukokuussa sen jälkeen, kun hänet todettiin syylliseksi valmistuneen opiskelijan seksuaaliseen häirintään. Mitäs nyt, kiimaiset opiskelijathan ne ahdistelevat meitä professoreja. Joskus on vain pakko antaa ihan säälistä. Huom. asiaa mutkistaa että ahdistelija on meidän ikäinen prahalainen nähtävästi bisexuaali naisoletettu. Avital puolustautui että Nimrod ja hän olivat molemmat homoja.
xxx/ellauri044.html on line 900: Bertel Johan Sebastian Gripenberg (10. syyskuuta 1878 Pietari – 5. toukokuuta 1947 Sävsjö, Ruotsi) oli suomenruotsalainen runoilija ja aatelismies.
xxx/ellauri056.html on line 376: Pedro Calderón de la Barca y Barreda (17. tammikuuta 1600 – 25. toukokuuta 1681) oli espanjalainen barokin ajan näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä Espanjan merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Hän kirjoitti yli sata näytelmää, muun muassa uskonnollisia näytelmiä, laulunäytelmiä, vakavia draamoja ja komedioita. Calderón syntyi vaatimattomaan perheeseen Madridssa, opiskeli jesuiittojen koulussa ja myöhemmin teologiaa Salamancan yliopistossa. Hän otti osaa kuninkaan sotaretkille, kirjoitti lipevästi hovin liepeillä ja lopulta ryhtyi katoliseksi papiksi. Kirjallisen uransa Calderón aloitti 20-vuotiaana runoilijana, ensimmäiset näytelmät ilmestyivät muutamia vuosia myöhemmin.
xxx/ellauri056.html on line 519: Kant käytti hiljaisen vuosikymmenensä pohtien ratkaisua esitettyyn ongelmaan. Kun hän lopetti hiljaisuuden toukokuussa 1781, hänen vastauksensa oli Puhtaan järjen kritiikki. Vaikka Kritiikki on nykyään eräs filosofian historian kuuluisimmista teoksista, siitä ei välitetty juuri lainkaan sen ensimmäisellä julkaisukerralla. Kirja oli pitkä, alkuperäisenä saksankielisenä painoksena yli 800 sivua, ja se oli kirjoitettu kuivalla koulufilosofisella tyylillä. Se sai vain muutamia arvosteluja, ensimmäisen ilmestyessä vasta tammikuussa 1782, eivätkä arvostelijat ymmärtäneet Kritiikin vallankumouksellista luonnetta. Kant pettyi teoksen saamaan vastaanottoon. Hän kuitenkin ymmärsi teoksen epäselvyyden ja kirjoitti teoksen Prolegomena, joka teki yhteenvedon Kritiikin pääkohdista.
xxx/ellauri056.html on line 556: Johann Gottlieb Fichte (19. toukokuuta 1762 Rammenau – 29. tammikuuta 1814 Berliini) oli saksalainen filosofi. Hän kuuluu merkittävimpiin saksalaisen idealismin edustajiin. Häntä pidetään joskus saksalaisen nationalismin ja antisemitismin isänä, vaikkakin tahtomattaan. Moni muukin tulee jonkun nolon lapsen isäxi ihan tahtomattaan.
xxx/ellauri057.html on line 1165: Elin Vaara (oik. Kerttu Elin Vehmas o.s. Sirén; vuodesta 1926 Viljanen, vuodesta 1930 Virtanen, vuodesta 1937 Vaaskivi, vuodesta 1944 Vehmas; 29. toukokuuta 1903 Tampere – 26. joulukuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen runoilija, tatukirjailija ja tuomentaja.
xxx/ellauri057.html on line 1338: Katri Vala (oik. Karin Alice Heikel o.s. Wadenström, 11. syyskuuta 1901 Muonio – 28. toukokuuta 1944 Eksjö, Ruotsi) oli puolixi suomenruozalainen opettaja, runoilija ja suomentaja.
xxx/ellauri057.html on line 1344: Katri Vala kuoli tubiin Eksjön parantolassa 28. toukokuuta 1944 42-vuotiaana. Hänelle pidettiin omaisten ja Ruotsin kirjailijaliiton järjestämät hautajaiset siellä, mutta tuhkaläjä siirrettiin sodan päätyttyä Suomeen toukokuussa 1945, ja haudattiin hänen kuolemansa vuosipäivänä Marjatanmäen puistoon, joka myöhemmin nimettiin Katri Valan puistoksi. Katri käänsi jotain Moa Martinsonia, ja Arvid Mörne käänsi Katria. Manus manum lavat.
xxx/ellauri059.html on line 471: Girolamo (Hieronymus) Savonarola (21. syyskuuta 1452 Ferrara – 23. toukokuuta 1498 Firenze) oli italialainen dominikaanimunkki ja parannussaarnaaja. Hän saarnasi aikalaistensa löyhää moraalia vastaan.
xxx/ellauri059.html on line 475: Kun Medicit oli häädetty Firenzen johdosta, Savonarola muodosti kaupungista teokratian, jonka kuninkaaksi julistettiin Kristus. Varakuninkaana perintöä odotellessa toimi Arola. Paavi Aleksanteri VI, joka ensi alkuun oli osoittanut Savonarolaa kohtaan ymmärtämystä, tyrmistyi kun kaupunki ei suostunutkaan tukemaan häntä taistelussa Ranskaa vastaan. Pitkälti poliittisista syistä hän ekskommunikoi Savonarolan 12. toukokuuta 1497 syyttäen häntä ”harhaoppisuudesta, lahkolaisuudesta ja Pyhän istuimen halveksimisesta”. Hän myös kielsi Savonarolaa saarnaamasta. Savonarola tottelikin paavin käskyä jonkin aikaa, mutta aloitti saarnaamisen pian uudestaan. Paavin kielto sai hänet kääntymään entistä kiivaammin katolisen kirkon hierarkiaa vastaan.
xxx/ellauri059.html on line 479: Muokkaa Helmikuussa 1497 Savonarola lähetti suuren joukon nuoria kannattajiaan Tintti-julisteineen (jotka tunnettiin nimellä ”fanciulli”) kulkemaan läpi Firenzen ja takavarikoimaan kaiken, mikä voisi johtaa ihmisiä syntiin ja turmelukseen. Näihin turmelusta tuottaviin esineisiin ei laskettu vain ”pakanallisia” kirjoituksia (tai sellaisia, joita Savonarola piti pakanallisina) ja pornografisia kuvia, vaan myös ”ylellisyysesineitä” kuten maalauksia, hienoja huonekaluja, koruja, ylellisiä vaatteita, pelikortteja ja kosmetiikkaa. Useat firenzeläiset luovuttivat vapaaehtoisesti esineitään, joko todellisesta katumuksesta tai seurausten pelossa. 7. ja 17. helmikuuta 1497 kaupunkilaisilta kootut esineet tuhottiin ”turhuuksien roviolla”, valtavan suurella roviolla, joka oli koottu Firenzen keskusaukiolle, Piazza della Signorialla. Maalari Sandro Botticelli heitti omakätisesti tuleen useita maalauksiaan, ilmeisesti seurausten pelossa. Toisaalta on todettava, että useat Firenzen kansalaiset, heidän joukossaan myös munkkeja ja pappeja, vastustivat Savonarolan ”puhdistuksia”. Toimenpiteitä vastustivat ennen muuta Basilica di Santa Crocen fransiskaanit ja Santa Maria Novellan dominikaanit. Rangaistusuhan alla Savonarolan kannattajatkin käänsivät hänelle selkänsä, ja Savonarola hirtettiin ja poltettiin roviolla kerettiläisyydestä syytettynä 23. toukokuuta 1498 Piazza della Signorialla - samassa paikassa, jossa oli roihunnut hänen ”turhuuksien rovionsa”.
xxx/ellauri075.html on line 536: Jean Rhys (24. elokuuta, 1890 Roseau, Dominica – 14. toukokuuta, 1979 Exeter, Britannia), alkuperäiseltä nimeltään Ella Gwendolen Rees Williams, oli brittiläis-dominicalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on romaani Siintää Sargassomeri (1966), jonka tapahtumat kertovat Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin ullakolle päätyvän vaimon menneisyydestä.
xxx/ellauri086.html on line 112: Jukka Tapani Gustafsson (s. 2. tammikuuta 1947 Turku) on suomalainen poliitikko, joka on toiminut kansanedustajana vuodesta 1987 asti. Kevään 2011 eduskuntavaaleja seuranneiden hallitusneuvottelujen jälkeen hänet valittiin nimitettäväksi Jyrki Kataisen hallituksen opetusministeriksi. Hän jatkoi opetusministerinä toukokuuhun 2013 asti, jolloin hänen seuraajakseen valittiin aiemmin saman hallituksen asunto- ja viestintäministerinä toiminut Krista Kiuru.
xxx/ellauri086.html on line 730: Myöhemmin lehti alkoi julkaista myös hänen omia journalistisia artikkeleitaan sekä runojaan ja novellejaan. Vuonna 1835 Poe meni mahdollisesti salaa naimisiin 13-vuotiaan serkkunsa Virginia Clemmin kanssa. Hän avioitui vaimonsa kanssa uudelleen julkisesti toukokuussa 1836. Virginia sai vuonna 1842 verensyöksyn ja eli horisontaalisesti liikuntakyvyttömänä, kunnes kuoli vuonna 1847 tuberkuloosiin. Vaimonsa kuoltua Poe teki kolme yhtäaikaista kiihkeää yritystä aloittaa uusi avioliitto, mutta hänen kosiskelunsa kohteet torjuivat hänet. Lisääkö liian aikaisia siemensyöxyjä? Oliko Leonoora sit toi Virginia?
xxx/ellauri087.html on line 727: Helmikuun 14. päivänä 1911 Madero ylitti Meksikon rajan johtaakseen joukkojaan. Vallankumousjoukot huomasivat seuraavien kuukausien aikana, kuinka rappeutuneeksi Díazin armeija oli tullut. Sitä johtivat iäkkäät kenraalit ja joukoilta puuttuivat niin kuri, järjestys, yhtenäisyys kuin tehokkuuskin. Vallankumoukselliset saivat tästä havainnosta uutta voimaa. Liittovaltion joukkojen komentajan antautuminen Juárezissa 10. toukokuuta merkitsi lopun alkua Díazille. Neuvotteluissa sovittiin, että Díaz eroaa ja Francisco León de la Barrasta tulee väliaikainen presidentti, joka järjestää vaalit. Díaz erosi 25. toukokuuta ja purjehti Pariisiin. Vallankumousjoukot määrättiin hajotettaviksi, mutta useat vallankumousryhmät, muun muassa Emiliano Zapatan johtama talonpoikaisarmeija, kuitenkin vastustivat hajotusmääräystä.
xxx/ellauri104.html on line 814: Matti Hermanni Pulkkinen (1. toukokuuta 1944 Nurmes - 17. toukokuuta 2011 Lapinlahti), ei se sama Lapinlahti jossa viihtyi Alexis Kivi vaan se toinen. Aika pitkään Pulkku vielä kituutti aivohalvauxen jälkeen (23 v). Kuoli vuotta mua nuorempana (siis vuotta nuorempana kuin minä nyt).
xxx/ellauri114.html on line 162: Yöllä 1 hullu huitoi hyttysmailan kanssa enemmän kuin 1 viisas jaxoi vekuttaa. (Vuoden kuluttua, toukokuun lopulla 2022,
xxx/ellauri114.html on line 231: Tisza tulvii, Ilona, Ilona! Päijänne on 40cm normaalia korkeammalla sulamavesien ja toukokuun sateiden takia. Tänä vuonna toukokuu oli kylmä kuin ryssän helvetti ja sateinen. Rauhixen beach on kokonaan veden alla. Kymijoessa menee 2x tavanomainen määrä vettä. Päijänne lähentelee tulvarajoja. Joki tulvii, siis Vehkaoja. Sateet tulivat. Louis Bromfield. Me saatiin em. kirja ilmatteexi Puuppaajalta kun tilattiin sieltä Ilmattarentien keittiökalusteet.
xxx/ellauri121.html on line 142: Toivo Kuula kuoli toukokuussa 1918 ryyppyillan päätteeksi epäselvissä olosuhteissa. Nyt surmatun ja surmaajaksi epäillyn lapsenlapset tapasivat ja alkoivat puhua isoisistään.
xxx/ellauri121.html on line 144: Toivo Kuulaa ammuttiin vappuyönä 1918, mutta hän kuoli vasta 18. toukokuuta. Vaimo Alma sairaalavuoteen vierellä Viipurissa.
xxx/ellauri121.html on line 150: Miehet on saattanut yhteen yksi Suomen tunnetuimmista selvittämättömistä veriteoista, säveltäjä Toivo Kuulan kuolema toukokuussa 1918.
xxx/ellauri121.html on line 154: Mitä toukokuussa 1918 oikein tapahtui? Tässä vaiheessa on syytä kerrata molempien isoisien tarinat.
xxx/ellauri121.html on line 165: Jääkäreiden ja Toivo Kuulan tiet kohtasivat Viipurissa toukokuussa 1918. Sota oli silloin jo ratkennut. Toivo Kuulalle valkoisten saapuminen kaupunkiin oli juhlahetki.
xxx/ellauri121.html on line 184: Luoti osui maahan kaatunutta Toivo Kuulaa päähän, ja säveltäjä loukkaantui vakavasti. Hänen sydämensä pysähtyi, mutta se käynnistettiin kamferiruiskeella. Sairaalassa Kuula tuli tajuihinsa, keskusteli vaimonsa Alman kanssa, eli useita päiviä vaihtelevassa tilassa ja kuoli vasta 18. toukokuuta 1918.
xxx/ellauri123.html on line 655: Dwayne Douglas Johnson (s. 2. toukokuuta 1972 Hayward, Kalifornia), paremmin tunnettu nimellä The Rock, on yhdysvaltalainen näyttelijä ja showpainija. Johnson laulaa Disney-animaatiossa Vaiana kappaleen "You're Welcome". Johnson on kolmannen sukupolven painija, sillä hänen isänsä ja isoisänsäkin olivat painijoita. Painiuransa aikana ja sen jälkeen hän on esiintynyt monissa elokuvissa, kuten Muumin paalu, Skorpionikuningas, Pako viidakkoon, Walking Tall, Gridiron Gang, Be Cool, Doom, The Game Plan sekä Fast & Furious 5, 6, 7 ja 8. Vuonna 2016 Johnson oli Forbes-lehden mukaan maailman parhaiten palkattu näyttelijä 64,5 miljoonan dollarin vuosituloillaan ja samoin vuonna 2018 89 miljoonan dollarin tuloillaan. Isänsä (Rocky Johnson) puolelta hän on tummaihoinen kanadalainen (engl. Black Canadian) ja äitinsä (Ata Johnson o.s. Maivia) puolelta samoalainen. Sekä isä Rocky että äidin adoptioisä Peter Maivia kuuluvat showpainin WWE Hall of Fame -kunniagalleriaan. Myös isoäiti Lia Malvia toimi lajin parissa johtaen Polynesian Pro Wrestling -promootiota Havaijilla. (Mummu Ruokamo.) Miamin yliopistosta hänellä on tutkinto kriminologiasta. Hävittyään Intercontinental Championship -tittelin Owen Hartille 28. huhtikuuta 1997 ja toivuttuaan loukkaantumisesta Johnson liittyi Nation of Domination talliin loppuvuodesta 1997. Samalla Johnson muutti painihahmoaan. Hyvänä hahmona tunnettu Rocky Maivia oli nyt karismaattinen kiusaaja The Rock, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Lopulta maaliskuussa 1998 hän syrjäytti Faarooqin Nation of Domination tallin johtajan asemasta. The Rock ryhtyi samalla myös pilkkaamaan WWF:n televisiojuontajia, erityisesti David Attenboroughia.
xxx/ellauri124.html on line 698: Johanna Tukiainen: Hei Johanna (CD-single+video, kesäkuu 2011) 4-ever (toukokuu
xxx/ellauri124.html on line 699: 2013) I’ll Be Waiting (toukokuu 2013) Apinamies (Julia ja Johanna Tukiainen)
xxx/ellauri124.html on line 778: Lallin kanssa toukokuussa 2016. Keväällä 2018 Tukiainen muutti Helsingin
xxx/ellauri125.html on line 70: François Boucher (29. syyskuuta 1703 Pariisi – 30. toukokuuta 1770 Pariisi) oli ranskalainen rokokoo-ajan kuuluisa taidemaalari, suunnittelija ja nenänkaivertaja. Hän syntyi Pariisissa ja toimi maalari François Le Moynen oppipoikana. Suurin hänen innoittajansa oli kuitenkin maalari Jean-Antoine Watteau, jonka useita kuvia hän kaiversi vaikka ne oli aika kehnoja.
xxx/ellauri125.html on line 78: Uusklassismia kohti siirryttäessä Broucher menetti suosiota. Denis Diderot kritisoi Boucherin teoksia niiden teennäisyydestä sekä Boucherin tavasta halventaa omaa vaimoaan käyttämällä tätä mallina esimerkiksi teoksessa Odaliski. Boucher ei antanut valistusfilosofin lannistaa itseään, vaikkakin tämä kritiikki toimi myöhemmin yllykkeenä Boucherin maineen mustaamiselle. François Boucher kuoli 30. toukokuuta 1770 Pariisissa.
xxx/ellauri125.html on line 197: 5. joulukuuta 2015) ja Psalm 103 (9. toukokuuta 2019).
xxx/ellauri125.html on line 632: Munamiehen maailma on Riku Niemisen luoman ja esittämän hahmon Munamiehen musiikkialbumi, joka ilmestyi 18. toukokuuta 2011. Se sisältää singlet ”Pidä huolta” ja ”Pomppufiilis”, sekä varta vasten Munamiehelle sävellettyjä kappaleita. Artisteina ovat muiden muassa Michael Monroe, Pedro Hietanen, ja kappaleiden sanoituksista vastaa ainakin Pekka Eronen, jos muut vetäytyvät vastuusta.
xxx/ellauri125.html on line 659: Sandro Botticelli (1. maaliskuuta 1445 Firenze – 17. toukokuuta 1510 Firenze), oikealta nimeltään Alessandro di Mariano di Vanni Filipepi, oli italialainen taidemaalari, joka oli varhaisrenessanssin merkittävimpiä taiteilijoita sekä firenzeläisen humanismin huomattavin ja omalaatuisin tulkitsija.
xxx/ellauri126.html on line 324: Erik Homburger Erikson (15. kesäkuuta 1902 – 12. toukokuuta 1994) oli tanskalais-saksalais-yhdysvaltalainen psykologi, joka tutki kehityspsykologiaa.
xxx/ellauri128.html on line 404: Theodor Reik (12. toukokuuta 1888 Wien — 31. joulukuuta 1969 New York) oli itävaltalais-saksalainen kirjallisuustieteilijä ja psykoanalyytikko, niin kutsutun maallikkoanalyysin uranuurtaja.
xxx/ellauri129.html on line 230: Riku Korhonen toukokuussa 2009 näyttää narsistilta. Se täyttää ensi kevännä 50v.
xxx/ellauri129.html on line 318: Korhonen nousi julkisuuteen toukokuussa 2009, jolloin hänen tähän asti vaativin työkohteensa nousi kiertoradalle Ariane 5 -kantoraketilla. Hänen kahdeksassa kuukaudessa vuonna 2005 valmistamansa avaruuspeili toimi kiertoradalla Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Herschel-avaruusobservatiossa, jonka toiminta-aika oli lähes 4 vuotta. 2018 laukaistiin ESAn ADM-Aeolus-kaukokartoitussatelliitti, jonka peilit on hiottu Opteonilla.
xxx/ellauri129.html on line 597: Karl Ludwig Börne, alkujaan Loeb (Löb) Baruch, (6. toukokuuta 1786 Frankfurt am Main - 12. helmikuuta 1837 Pariisi) oli saksanjuutalainen poliittinen kirjailija ja satiirikko. Hän kuului Nuori Saksa-liikkeeseen. Börne oli alkuaan lääketieteen ylioppilas, siirtyi sitten juridisiin tutkimuksiin ja antautui lopulta sanomalehtimieheksi ja kirjailijaksi kun ei muuhun kyennyt.
xxx/ellauri129.html on line 711: George Meredith (12. helmikuuta 1828 Portsmouth, Englanti – 18. toukokuuta 1909 Box Hill, Surrey, Englanti) OM, oli viktoriaanisen ajan englantilainen kirjailija ja runoilija. Meredith syntyi Portsmouthissa Englannissa laivastoupseerin poikana. Hänet lähetettiin 14-vuotiaana herrnhutilaiseen kouluun Saksaan Neuwiediin, jossa hän oli kaksi vuotta. Meredith opiskeli oikeustiedettä tavoitteenaan asianajajan ammatti. Hän jätti lukunsa kesken ja alkoi opiskella journalismia sekä kirjoittaa runoja. Vittu näitä juristi-dropouteja piisaa kirjailijapiireissä.
xxx/ellauri139.html on line 1043: Moreau syntyi ja kuoli Pariisissa. Hänen lapsuudessaan hänen vanhempansa, jotka olivat köyhiä, muuttivat Provinsiin . Hänen isänsä, Claude-François Moreau, syntynyt Poligny Jura , otti viran professorina Collège on Provins ( Seine-et-Marne ) vuonna 1810, mutta kuoli tuberkuloosiin 16. toukokuuta 1814. Hégésippe äiti Marie Roulliot (syntynyt Jeanne -Marie Rouillot, 12. maaliskuuta 1774 Cluny Saône-et-Loire ) aloitti rouva Guérardin palveluksessa Provinsissa, ja tästä naisesta tulee Hégésippen hyväntekijä. Hégésippe aloitti opintonsa Provinsissä, ja kun Guérardin perhe muutti maahan, hänet siirrettiin Meaux'n (Seine-et-Marne) seminaariin ja myöhemmin Avonin seminaariin (lähellä Fontainebleaua ). Hänen äitinsä kuoli tuberkuloosiin 5. helmikuuta 1823, kun taas Hégésippe oli Avonin opiskelija.
xxx/ellauri157.html on line 497: Anders Johan Nygren (19. maaliskuuta 1869 Vassor, Koivulahti – 15. toukokuuta 1902 Vaasa) oli suomenruotsalainen kirjailija.
xxx/ellauri166.html on line 502: Hall aloitti kansankirkon saarnaajana vuonna 1919 Trinity Auditoriumissa Los Angelesin keskustassa. Alle vuotta myöhemmin Hall varasi ensimmäisen luentonsa, ja aiheena oli reinkarnaatio. Hall vihittiin kansankirkon ministeriksi 17. toukokuuta 1923 ja muutamassa päivässä hänet valittiin kirkkoherran "pysyväksi pastoriksi".
xxx/ellauri167.html on line 674: Timothy Francis Leary (22. lokakuuta 1920 Springfield, Massachusetts – 31. toukokuuta 1996 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija, psykologi ja tietokoneohjelmistosuunnittelija. Hän oli tunnetuimpia LSD:n nappaajia ja näkyvä osa 1960-luvun yhdysvaltalaista vastakulttuuria.
xxx/ellauri167.html on line 699: Leary kuoli eturauhassyöpään 31. toukokuuta 1996. Hänen kuolemansa kuvattiin, ja hänen viimeiset sanansa saatiin nauhalle. Viimeisillä elinhetkillään Leary sanoi pojanpojalleen Zach Learylle, ”Why not?” Leary toisti lausetta useita kertoja eri intonaatioilla ja kuoli pian sen jälkeen. Zach Learyn mukaan hänen viimeinen sanansa oli ”beautiful”.
xxx/ellauri169.html on line 106: Toinen väärä profeetta oli Jerry Falwell (11. elokuuta 1933 Lynchburg (suom. Lynkkauslinna), Virginia – 15. toukokuuta 2007 Lynchburg, Virginia). Jerry oli yhdysvaltalainen baptistipastori ja tv-evankelista, joka perusti vuonna 1979 Moral Majority -järjestön (suom. Moraalinen enemmistö). Falwell oli keskeinen hahmo yhdysvaltalaisen kristillisen oikeiston synnyssä ja sen nousussa merkittäväksi poliittiseksi tekijäksi.
xxx/ellauri169.html on line 116: Falwell löydettiin onnexi toimistostaan aamupäivällä 15. toukokuuta 2007 tajuttomana. Samana päivänä hänet todettiin sairaalassa kuolleeksi. Falwell oli aiemmin kärsinyt sydänongelmista. Ongelmien syyxi osoittautui ruumiinavauxessa, että Falwellilla ei ollut sydäntä. Vuonna 1994 Falwell tuotti ja levitti videodokumentin Clinton kroniikka: Bill Clintonin väitetyt rikolliset toimet. Videon tarkoituksena oli yhdistää Bill Clinton salaliittoon joka koski Vince Fosterin kuolemaa sekä kokaiinin salakuljetuksiin. Jaa niin ja sit oli se Lewinskyn tytön imutus. Joka oli Rothin jutkun mielestä vaan hienoa.
xxx/ellauri177.html on line 148: Outo himo vaivaa kotkaa: hän yhtäkkiä uskoi katseensa kiinnittäen katseensa kuun valaisemiin laseihin näkevänsä kirkon syttyvän sisältä uunin räjähdysmäisesti, juhlan helvetin loistolla, minne kääntyi toukokuu , kasvit, eläimet, Artaudien tyttäret, jotka raivoissaan ottivat hellapuita paljaiden reisiensä väliin. Sitten hän kumartui alaspäin ja näki Desireen pihan, täysin mustan, höyryävän. Hän ei pystynyt erottamaan selvästi kanien mökkejä, kanojen ahvenia ja ankkojen mökkejä. Se oli yksi massa, joka käpertyi hajuun ja nukkui samalla ruttohengityksellä. Tallin oven alta levisi hapan vuohen tuoksu; kun pikku possu selälleen makaamassa puhalsi raskaasti lähellä tyhjää kulhoa. Suuri kullanruskea kukko Alexandre lausui kuparisesta kurkusta huudon, joka heräsi kaukaa yksi kerrallaan kaikkien kylän kukkojen intohimoiseen huutoon.
xxx/ellauri177.html on line 192: Vaaleanpunaisen naurava elämä puhkesi sitten kukkaan: vaaleanpunaisen valkoinen, tuskin ripaus lakkaa, lunta neitsyen jaloista, joka koettelee lähteen vettä; vaaleanpunainen, huomaamattomampi kuin vilkaisevan polven lämmin valkoisuus, kuin hehku, jolla nuori käsi valaisee leveää hihaa; rehellinen vaaleanpunainen, verta satiinin alla, paljaat olkapäät, paljaat lonkat, naisen koko alaston, valolla hyväili; kirkkaan vaaleanpunainen, kukat silmuissa kurkusta, puoliavoimia kukkia huulilta puhaltaen lämpimän hengityksen tuoksua. Ja kiipeilyruusut, suuret valkoiset ruusut, jotka olivat täynnä valkoisia kukkia, pukeutuivat kaikki nämä ruusut, kaikki tämä liha, niiden rypäleiden pitsiin, heidän kevyen musliininsa viattomuuteen; kun taas siellä täällä viininväriset ruusut, melkein mustat, verenvuoto, lävistivät tämän morsiamen puhtauden intohimon haavalla. Tuoksuvan puun häät, jotka johtavat toukokuun neitsyt heinä- ja elokuun hedelmällisyyteen; ensimmäinen tietämätön suudelma, poimittu kuin kimppu, hääaamuna. Jopa ruohikolla vaahtoavat ruusut, korkeat vihreät villamekot, odottivat rakkautta. Auringonpolttamaa polkua pitkin kulkivat kukat, kasvot eteenpäin, kutsuen kevyitä tuulia niiden ohittaessa. Aukiolla avatun teltan alla kaikki hymyt loistivat. Yksikään täyttymys ei ollut samanlainen.
xxx/ellauri177.html on line 711: -- Sulje suusi! Kuoleeko puutarha koskaan! Hän nukkuu tänä talvena; hän herää toukokuussa, hän tuo meille takaisin kaiken, minkä olemme hänelle uskoneet kiintymyksistämme; suudelmamme kukkivat taas puutarhassa, valamme kasvavat takaisin ruohon ja puiden mukana... Jos näit hänet, jos kuulit hänet, hän on syvemmälle liikuttunut, hän rakastaa lempeämmin koskettavalla tavalla, tässä syyskausi, kun hän nukahtaa hedelmällisyytensä... Et enää rakasta minua, et voi enää tietää.
xxx/ellauri193.html on line 449: Laurence Fox (s. 26. toukokuuta 1978 Leeds, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen näyttelijä ja oikeistopoliitikko. Näyttelijänä hänet tunnetaan parhaiten James Hathawayn roolista vuosina 2006–2015 rikossarjassa Komisario Lewis. Sittemmin Fox on tullut tunnetuksi kansallismielisenä oikeistopoliitikkona. Vuonna 2020 hän perusti Reclaim-puolueen, joka sanoo ajavansa brittiläisten arvojen kunnioittamista ja vastustavansa niin sanottua cancel-kulttuuria. Foxin sanomiset ovat herättäneet kohuja, ja jotkut (paizi Yorkshire Post eikä Fox News) pitävät häntä rasistisena. Hän on kehottanut ihmisiä olemaan noudattamatta turvavälejä koronaviruspandemian aikaan. Persusanastoa käyttäen Mr. Fox on "nuiva".
xxx/ellauri202.html on line 38: Mihail Aleksandrovitš Šolohov (ven. Михаил Александрович Шолохов, 24. toukokuuta (J: 11. toukokuuta) 1905 – 21. helmikuuta 1984) oli venäläinen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965. Tää liittyi Rutsevin aikaiseen suojasäähän, ja oli eräänlainen Rutseville suunnattu "Hinoa John", jatka tähän tapaan, vapauta ainakin pikkukapitalistit suunnittelutalouden ikeestä.
xxx/ellauri208.html on line 283: Ratti (31. toukokuuta 1857 – 10.
xxx/ellauri208.html on line 672: Peter Johan Sandelin (30. toukokuuta 1930 Pietarsaari – 16. helmikuuta 2019 Helsinki oli suomenruotsalainen runoilija ja kuvataiteilija.
xxx/ellauri225.html on line 635: Ådalenin laukauksiksi kutsutaan Ruotsin Ådalenissa nykyisen Kramforsin kunnan alueella 14. toukokuuta 1931 paperityöläisten lakon yhteydessä tapahtuneita väkivaltaisuuksia, joissa poliisin paikalle virka-avuksi kutsumat Ruotsin puolustusvoimien joukot "avasivat tulen" rauhanomaista mielenosoituskulkuetta kohti. "Tulituksessa" kuoli viisi ja loukkaantui viisi ihmistä. Ruozin nykytilastoihin verrattuna aika heikko saalis.
xxx/ellauri225.html on line 669: Elokuvassa seurataan toukokuun 1931 tapahtumia nuoren Kjellin kautta. Hän soittaa nahkaklarinettia paikallisessa työväen soittokunnassa ja haaveilee jazzmuusikon urasta. Hän "ihastuu" tehtaanjohtajan tyttäreen Annaan, joka "tulee" raskaaksi. Elokuva oli ehdolla vuoden parhaaksi vieraskieliseksi elokuvaksi sekä Oscar-palkintogaalassa että Golden Globessa. Voiton vei kuitenkin molemmissa Costa-Gavrasin poliittinen trilleri Z – hän elää!. No voi helevetti. Ojentiko Roger Moore pokaalin?
xxx/ellauri228.html on line 536: Kirjan ensimmäinen suomenkielinen versio ilmestyi jo 1847 Otto Tandefeltin suomentamana mukaelmana, nimellä Robinpoika Kruuse. Vuonna 1961 julkaistun mukaelman maahantuonti ja levittäminen kiellettiin nk. Kynäbaari-jutussa. Kynäbaari-juttu (myös Liisa ihmemaassa -tapaus) on ollut ainut kerta, jolloin tekijänoikeuslain klassikkosuojapykälää on sovellettu käytäntöön Suomessa. Asia ratkaistiin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä vuonna 1967 (KKO 1967-II-10). Opetusministeriö päätti 11. toukokuuta 1962 kieltää kyseisten kirjojen maahantuonnin ja levittämisen Suomessa. Menettely perustui tuoreen tekijänoikeuslain 53 §:ään, jossa mainitaan sivistyksellisten arvojen vaarantaminen: teoksia ei saa muunnella tekijän kuoltua tavalla, joka on omiaan halventamaan tekijää.
xxx/ellauri229.html on line 45: Bošković syntyi Ragusassa Dalmatiassa 18. toukokuuta 1711. 15-vuotiaana, suoritettuaan tavanomaiset perus- ja aineopinnot, hän liittyi Jesuiittoihin. Kun hän oli suorittanut syventävät opinnot, jotka hän teki Itä-Saxan lukiossa, hän opiskeli Collegium Romanumissa laajennettua matematiikkaa ja fysiikkaa. Boškovićin edistyminen näissä tieteissä oli niin loistavaa, että hänet nimitettiin vuonna 1740 yliopiston matematiikan professoriksi. Bošković oli yksi varhaisimmista Fig Newtonin panovoimateorian omaksuneista eurooppalaisista tiedemiehistä.
xxx/ellauri230.html on line 156: Toukokuussa 1909 Ramstedt lähti Sakari "Serebral" Pälsin kanssa kuudennelle matkalle, tällä kertaa Mongolian keskiosiin, jossa he tekivät arkeologisia kaivauksia. Menestyksekäs matka päättyi saman vuoden lopulla. Viimeinen Ramstedtin tutkimusmatkoista suuntautui jälleen Mongoliaan, jonne hän lähti toukokuussa 1912 ylioppilas Arvo (ei Arto) Sotavallan kanssa. Viisi kuukautta kestäneellä matkalla tehtiin pyllykielitieteellisiä, arkeologisia ja maantieteellisiä tutkimuksia sekä kaivauxia mongolittarien mekoissa.
xxx/ellauri230.html on line 352: Sepustuxet Niko Jikenistä ovat sekavia kuten veriselityxet yleensä. Työnnettiinkö tosiaan 700 japsun lisäxi (oliko tässä luvussa jo taistelussa kuolleet banzait mukana?) muitakin porukoita tuhansittain avantoon? Heti maaliskuun pakkasillako vaiko vasta jäiden lähdettyä toukokuussa? Jenkit lähtivät Vladivostokista huhtikuussa ja japsut saivat siitä lähin häärätä Sahalinilla vapaasti. Jonkun jutku Gutmanin 1924 kirjoittama sepustus on näissä varmaan lähteenä. Kaveri ei ollut järin puolueeton vaan vihasi punikkeja kuin ruttoa. Kuten aina sotapropagandassa, eri osapuolten selostuxet tapahtumat poikkeavat ennustettavasti toisistaan. Kiihkottomimmalta vaikuttaa tämä versio:
xxx/ellauri230.html on line 354: Nikolajevskin välikohtaus (尼港事件, Nikō Jiken ) oli kansainvälinen konflikti Nikolayevsk-on-Amurissa (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Nikolayevsk-on-Amur) Venäjän Kaukoidässä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Russian_Far_East)Japanin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Japan) ja Kaukoidän tasavallan (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Far_Eastern_Republic) välillä Japanin väliintulon (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Japanese_intervention_in_Siberia) aikana. Huipentuma oli vangittujen japanilaisten sotavankien ja Japanin asukkaiden eloonjääneiden teloitus ilman oikeudenkäyntiä 23.-31. toukokuuta 1920, joka seurasi sissien ja Japanin armeijan välisen aseellisen selkkauksen jälkeen. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Imperial_Japanese_Army)12.-15. maaliskuuta 1920 Nikolaevsk-on-Amurissa. Vankilassa oli tuolloin yhteensä 129 japanilaista vankia sekä joukko paikallisia asukkaita ja sissejä. Kaupungin ja linnoituksen tuhoaminen ja teloitus tapahtui sen jälkeen, kun koko väestö oli evakuoitu Japanin armeijan hyökkäyksen vuoksi. Japani käytti Nikolajevskin tapausta tekosyynä oikeuttaakseen Pohjois- Sahalinin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sakhalin) takautuvan miehityksen, jonka japanilaiset miehittivät 22. huhtikuuta 1920. Wikipedia (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Nikolayevsk-on-Amur).
xxx/ellauri230.html on line 429: 1920-1950-luvulla Neuvostoliiton, Kaukoidän seuraajan, Nikolaevsk-on-Amurin konfliktin näkemyksen mukaan tapahtuman virhe oli japanilaisten sotavankien luvaton teloitus toukokuun lopussa 1920, vastoin Geneven sopimusta, ja tapahtumat Nikolaevsk-on-Amurissa 11.-15. maaliskuuta 1920, mainittiin ylilyönnin syyksi. Kaikesta syytettiin Ya. I. Tryapitsyniä, hänen mielivaltaisuutensa vuoksi hänet julistettiin anarkistiksi, tuomittiin ja ammuttiin.
xxx/ellauri230.html on line 437: Tammikuussa 1920 anarkisti Tryapitsynin komennossa oleva partisaaniyksikkö piiritti japanilaisten miehittämän Nikolaevsk-on-Amurin kaupungin. Japanilainen varuskunta antautui ja teki partisaanien kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaupunki siirrettiin partisaaneille ja japanilaisille joukoille osoitettiin erityistilat. Kahden viikon rauhanomaisen avoliiton jälkeen japanilaiset hyökkäsivät odottamatta partisaanien kimppuun. Taistelu kesti useita päiviä ja päättyi partisaanien voittoon, jotka vangitsivat noin 100 japanilaista. Kun toukokuussa tuli ilmi, että Habarovskista oli lähetetty japanilaisia apujoukkoja Nikolajevskiin, Tryapitsyn käski vetäytyä ja ampui kaupunkiin jääneet japanilaiset ja valkokaartilaiset ja sytytti kaupungin tuleen.
xxx/ellauri231.html on line 402: Huhtikuussa 1917 hän katkaisi kaikki siteet vallankumousta kannattavaan Gorkiin aiheuttaen repeämän, jota ei koskaan parannettaisi. 21. toukokuuta 1918 Bunin ja Muromtseva saivat virallisen luvan lähteä lätkimään Moskovasta Kiovaan ja jatkoivat sitten matkaansa Odessaan. Vuoteen 1919 mennessä Bunin työskenteli vapaaehtoisarmeijassa bolshevikkien vastaisen sanomalehden Iuzhnoe Slovo kulttuuriosaston toimittajana. 26. tammikuuta 1920 pariskunta nousi viimeiselle ranskalaiselle alukselle Odessassa ja oli pian Konstantinopolissa.
xxx/ellauri231.html on line 437: 2. toukokuuta 1953 Bunin jätti päiväkirjaansa muistiinpanon, joka osoittautui hänen viimeiseksi. "Tämä on kuitenkin niin mykistävän poikkeuksellista. Hyvin lyhyen ajan kuluttua minua ei ole enää - ja kaikesta maallisesta, kaikista asioista ja kohtaloista, siitä lähtien en ole tietoinen! Ja mitä minulla on jäljellä tehdä tässä on tyhmästi yrittää tietoisesti pakottaa itseeni pelkoa ja hämmästystä", hän kirjoitti.
xxx/ellauri233.html on line 249: William Adams (24. syyskuuta 1564 Gillingham, Englanti – 16. toukokuuta 1620 Hirado, Japani) oli englantilainen merenkävijä. Hän astui ensimmäisenä englantilaisena Japaniin (lukuunottamatta jollaa soutaneita matruuseja), kun hänen tumpelosti luotsaamansa laiva "Hyväntekeväisyys" haaksirikkoutui Kyūshūun huhtikuussa 1600. Japanissa hän päätyi shōgun Tokugawa Ieyasun neuvonantajaksi, ja avusti tätä valmistamaan länsimaalaisia purjealuksia. Myöhemmin hän oli merkittävä tekijä kauppayhteyksien kehittämisessä Japanin ja Englannin sekä Alankomaiden välille. Adams myös toimi useiden alusten luotsina ja kapteenina Kaakkois-Aasiassa.
xxx/ellauri233.html on line 251: Japanissa Adamsille annettiin nimet Anjin-sama, joka tarkoittaa hra luotsia, sekä Miura Anjin (jap. 三浦按針, Miuran luotsi). Adamsin elämä on toiminut innoittajana James Clavellin romaanille Shōgun. William Adams ( japani :ウヰリアム・アダムス, Hepburn : Wiriamu Adamusu ) ( 24. syyskuuta 1564 – 16. toukokuuta 1620 ) , joka tunnetaan japaniksi paremmin nimellä Miura Anjin ( japanilainen :三浦ura ,按锟 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤拇锟? , vuonna 1600, oli ensimmäinen englantilainen, joka saavutti Japanin "Hyväntekeväisyys" -nimisellä aluksella Jacob Quaeckernaeckin johdolla. Alus oli ainoa elossa oleva alus Rotterdamin itä-intialaisen yrityksen käynnistämästä viiden laivan tutkimusmatkasta (joka myöhemmin yhdistettiin United East India Companyyn, FUCK).
xxx/ellauri233.html on line 350: Ottaen huomioon ne muutamat alukset, jotka yritys lähetti Englannista ja niiden lastien huono kauppaarvo (kangas, veitset, silmälasit, intialainen puuvilla jne.), Adamsilla oli vaikutusvaltaa saamaan kauppatodistukset shōgunilta, jotta yritys voisi osallistua Punainen Hylje järjestelmään. Se teki yhteensä seitsemän roskamatkaa Kaakkois-Aasiaan vaihtelevin tuloksin. Neljää johti William Adams kapteenina. Adams nimesi vuonna 1617 hankkimansa aluksen uudelleen "Jumalan ilmaisexi lahjaksi". Sen Kiinan matka meni aivan perseelleen. Retkikunnan tarkoituksena oli ostaa raakasilkkiä, kiinalaisia tavaroita, sappapuuta, hirvennahoja ja rauskunnahoja (jälkimmäisiä käytettiin japanilaisten miekkojen kahvoihin). Aluksella oli 1 250 puntaa hopeaa ja 175 puntaa tavaraa (intialaista puuvillaa, japanilaisia aseita ja lakkatuotteita). Seurue kohtasi taifuunin lähellä Ryukyu-saaria (nykyinen Okinawa ) ja joutui pysähtymään siellä korjaamaan 27. joulukuuta 1614 toukokuuhun 1615 asti. Se palasi Japaniin kesäkuussa 1615 ilman, että se oli suorittanut kauppaa.
xxx/ellauri233.html on line 363: Adams kuoli Hiradossa, Nagasakin pohjoispuolella, 16. toukokuuta 1620 55-vuotiaana. Hänet haudattiin Nagasakiin, missä hänen hautamerkkinsä saattaa edelleen näkyä. Hänen hautapaikkansa on Saint Francis Xavierin muistomerkin vieressä . Testamentissaan hän jätti kaupunkitalonsa Edoon, lääninsä Hemiin ja 500 Englannin puntaa jaettavaksi tasaisesti hänen Englannissa ja Japanissa asuvan perheensä kesken. Cocks kirjoitti: "En voi muuta kuin olla surullinen kapteeni William Adamsin kaltaisen miehen menetyksestä, sillä hän on ollut kahden Japanin keisarin (höh? shoguninpas!) kanssa niin suosiossa kuin kukaan kristitty näissä osissa maailmaa." (Kukon päiväkirja)
xxx/ellauri235.html on line 345: Cornhillissä 26. joulukuuta 1716 syntynyt Gray oli viides Philip ja Dorothy Antrobus Grayn 12 lapsesta ja ainoa, joka selvisi lapsenkengistä. Hänen isänsä, väkivaltaisuuksiin syyllistynyt, pahoinpiteli vaimoaan; Dorothy jätti hänet jossain vaiheessa, mutta Philip uhkasi ajaa hiäntä takaa ja kostaa hiänelle, ja hiän palasi hänen luokseen. Vuosina 1725-1734 Thomas Gray osallistui Etoniin, missä hän tapasi Richard Westin ja Horace Tadpolen, voimakkaan Whig-ministerin Sir Robert Walpolen pojan. Vuonna 1734 Gray astui Peterhouse Collegeen, Cambridgen yliopistoon. Neljä vuotta myöhemmin hän jätti Cambridgen ilman tutkintoa aikoen lukea lakia Lontoon Inner Templessä. Sen sijaan hän ja Horace Walpole purjehtivat Doverista 29. maaliskuuta 1739 Manner-kiertueelle. Kaksikko riiteli Reggiossa Italiassa toukokuussa 1741; Gray jatkoi kiertuetta yksin ja palasi Lontooseen syyskuussa. Marraskuussa 1741 Greyn isä kuoli; Grayn säilyneissä kirjeissä ei ole mainintaa tästä tapahtumasta.
xxx/ellauri235.html on line 357: Äitiään lukuun ottamatta runoilijatoveri Richard West oli Greyn rakkain henkilö, ja hänen kuolemansa kulutuksen seurauksena 1. kesäkuuta 1742 oli harmaille raskas menetys. Westin kuolema inspiroi hyvin tunnettua (pääasiassa Wordsworthin käytön vuoksi) " Sonett on the Death of Richard West ", mutta se on kuitenkin vuoden lyhin ja vähiten merkittävä teos. " Oodi keväällä " (1748) on velkaa oodille, jonka West lähetti Greyn 5. toukokuuta 1742, ja Oodi on kaukainen Eton Collegen (1747) voi olla velkaa Westin "Oodi Maria Magdelenalle". "Hymn to Adversity" (1753) ja keskeneräinen "Hymn to Ignorance" (1768) viimeistelevät vuoden teoksen, joka yhdessä vuoden 1741 kanssa saattaa käsittää Grayn.
xxx/ellauri237.html on line 219: Johann Arndt (27. joulukuuta 1555 Edderitz, Saksa – 11. toukokuuta 1621 Celle, Saksa) oli saksalainen luterilainen pappi ja hartauskirjailija, jota pidetään pietismin edelläkävijänä ja josta "pietismin isä" Philipp Jakob Spener katsoi liikkeen saaneen alkunsa. Arndt toimi kirkollisissa viroissa useissa paikoissa, viimeksi Braunschweig-Lüneburgin ruhtinaskunnan ylisuperintendenttinä. Hänen tunnetuin teoksensa on Neljä kirjaa totisesta kristillisyydestä, joka on käännetty lähes kaikille Euroopan kielille.
xxx/ellauri239.html on line 52: Wayne Walter Dyer (10. toukokuuta 1940 – 29. elokuuta 2015) oli amerikkalainen itseapukirjailija ja motivoiva puhuja. Dyer suoritti kasvatustieteen pikkudiplomin ohjauksessa ja neuvonnassa mukaansa nimitetyssä Wayne State Universityssä vuonna 1970. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli lukion ohjausneuvojana ja jatkoi menestyksekkään yksityisen terapiakäytännön suorittamista. Hänestä tuli suosittu neuvonantajakoulutuksen professori St. Johnin yliopistossa (joku muukin oli äskettäin sieltä valmistunut, kukahan se oli?), jossa kirjallinen agentti lähestyi häntä laittamaan ideansa kirjamuotoon. Tuloksena oli hänen ensimmäinen kirjansa, Your Eroneous Zones (1976), yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista, jota on tähän mennessä myyty arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Jopa huomattavasti enemmän kuin ruozalaisia dekkaristeja, mutta vähemmän kuin Pauli Kanin pakinoita.
xxx/ellauri250.html on line 150: John Fante (8. huhtikuuta 1909 Denver – 8. toukokuuta 1983 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja, joka antoi merkittäviä vaikutteita Heinrich Karl Bukowskille. Woppi antoi vaikutteita sakemannille.
xxx/ellauri252.html on line 375: Piirrä Muhammed -päivä (Everybody Draw Mohammed Day) oli 20. toukokuuta 2010 vietetty maailmanlaajuinen, lähinnä internetissä tapahtunut protesti islamisteja vastaan.
xxx/ellauri252.html on line 487: Saksan hyökkäys Ranskaan toukokuussa 1940 kuitenkin sai liittoutuneet vetäytymään Norjasta, jonka jälkeen maan oli antauduttava saksalaisille, ja sen hallitus lähti maanpakoon Lontooseen.
xxx/ellauri252.html on line 489: Britit ja ranskixet teki norjalaisille kivat oharit suojellaxeen omaa tonttiaan. Ajettuaan Dietlin jo Ruåzin rajalle norjalaiset kazoi taaxeen ja näki liittolaisten painelevan jo kaukana kotiin täyttä höyryä. Dietlin porukat naureskeli vanttuisiinsa. Norja pysyi miehitettynä toukokuuhun 1945, jolloin brittijoukot saapuivat maahan, ja saksalaisjoukot antautuivat ilman vastarintaa.
xxx/ellauri253.html on line 179: Petter (Pekka) Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki – 22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Ervast toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa. Tällä Ervastilla oli kesäpaikka Sysmän Valittulassa jonne kokoontui kesäisin kahmaloittain hörhöjä.
xxx/ellauri255.html on line 167: Mihail Aleksandrovitš Bakunin (ven. Михаил Александрович Бакунин, 30. toukokuuta 1814 Prjamuhino – 1. heinäkuuta 1876 Bern) oli venäläinen aatelinen vallankumouksellinen, jota ranskalaisen Pierre-Joseph Proudhonin ohella pidetään nykyisen anarkismin oppi-isänä ja myös sen merkittävimpänä vaikuttajana. Vaijeritempun kexijä Pertti Lindfors muistutti ainakin siivottomuuden osalta jonkun verran Bakuninia vanhana. Nuori Bakunin oli enemmän Hessu Hopon näköinen. Hopo tunsi ainakin yhtä paljon julkkixia kuin Jönsy. Vanha Bakunin koitti kasvattaa yhtä hienon parran kuin Marxin Karl, muttei kasvanut. Se näytti bussin alle jääneeltä marxilaiselta. His book God and the State has been widely translated and remains in print.
xxx/ellauri255.html on line 184: Toukokuussa 1849 Bakunin oli Dresdenin kansannousun johtohahmo. Mukana olivat hänen lisäkseen myös muun muassa myöhemmin säveltäjänä maailmanmaineeseen noussut Richard Wagner sekä muuten tuntemattomaxi jäänyt arkkitehti Gottfried Semper. Epäonnistuneen kansannousun jälkeen Bakunin vangittiin Chemnitzissä ja tuomittiin yli vuoden vankeuden jälkeen kuolemaan. Chemnizissä tehdään hyvää vehnäolutta vielä tänäkin päivänä, ja rusikoidaan maahanmuuttajia. Tuomio kuitenkin muutettiin elinkautiseksi, jotta Bakunin olisi voitu viedä oikeuden eteen myös Itävalta-Unkarissa ja Venäjällä. Heinäkuussa 1850 hänet luovutettiin Itävallan viranomaisille, jotka 11 kuukauden vankeuden jälkeen langettivat Bakuninille toisen kuolemantuomion. Tämäkin muutettiin elinkautiseksi, ja toukokuussa 1851 hänet luovutettiin Venäjälle. Bakunin oli vangittuna aluksi Pietarissa sijaitsevassa Pietari-Paavalin linnoituksessa, josta hänet kolmen vuoden kuluttua siirrettiin Laatokan rannalle Pähkinälinnaan. Pähkinälinna (ven. Шлиссельбу́рг, Šlisselburg, vuoteen 1611 saakka Оре́шек, Orešek, vuosina 1611–1702 Нотебург, Noteburg ja vuosina 1944–1992 Петрокрепость, Petrokrepost, saks. Schlüsselburg, ruots. Nöteborg) on kaupunki Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan niskassa lähellä Laatokkaa 41 kilometrin päässä Pietarista. Kaupungissa asui 13 305 henkeä (vuonna 2010).
xxx/ellauri259.html on line 59: Yrjö Ilmari Larmola (5. toukokuuta 1940 Nurmijärvi – 1. heinäkuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen filosofian tohtori ja Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja. Larmolan vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Erkki Yrjö Larmola (ent. Lindfors) ja vakuutusvirkailija Irja Helena Pernaja. Larmola pääsi ylioppilaaksi 1959 ja suoritti Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1963, filosofian kandidaatin tutkinnon 1971, maisterintutkinnon 1973, lisensiaatintutkinnon 1986 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1990 tutkielmalla, joka käsitteli Eino Leinoa.
xxx/ellauri259.html on line 85: Harry Juhani "Hjallis" Hjarkimo (s. 2. marraskuuta 1953 Helsinki) on suomalainen ex-liikemies, ex-yrittäjä, ex-urheilujohtaja, ex-televisioesiintyjä, ex-purjehtija, ex-kansanedustaja ja ex-tubettaja. Hän on tullut parhaiten tunnetuksi persumaisen jääkiekkoseura Jokereiden ex-päätubettajana ja sen hallituksen ex-puheentubettajana, Hjallis-hallin (silloinen Hartwall-areena) ex-rakennuttajana ja ex-urheilumanagerina. Hän myi isänmaansa ex-pensasneuvostoliittolaisille toukokuussa 2019.
xxx/ellauri259.html on line 530: Vuoden 1982 presidentinvaalin edellä julkaistiin satiirinen kohukirja Tamminiemen pesänjakajat, jonka tekijäksi ilmoitettiin Lauantaiseura. Nimimerkin takana olivat Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä toiminut Laitinen sekä viisi muuta politiikan toimittajaa, muiden muassa HS:n myöhempi päätoimittaja Janne Virkkunen. Kun kirjan alkuperäinen kustannussopimus WSOY:n kanssa raukesi, kirjan julkaisi Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:n ”pöytälaatikkofirma” Kustannus-Valhe. WSOY:n pääjohtaja Hannu Tarmio paljasti kirjan tekijät helmikuussa 1982, mikä johti Laitisen erottamiseen ja varoitukseen muille kirjan tekijöille. HS:n toimituksen johdon perustelujen mukaan kirjan kirjoittaminen ja julkaisu vieraan kustantajan toimesta olivat loukanneet lehden journalistisia periaatteita ja hyvää lehtimiestapaa. HS:n toimittajien ammattiosasto ilmaisi heti samana päivänä tukensa Laitiselle vaatien hänen työsuhteensa palauttamista. Laitinen vei erottamisensa välimiesoikeuteen, joka totesi toukokuussa 1982 antamassaan päätöksessä erottamisen laittomaksi ja määräsi Sanoma Oy:n maksamaan Laitiselle 20 000 markan korvaukset. Tämän jälkeen Laitinen siirtyi Hymy-lehden pakinoitsijaksi loukkaamaan hyvää lehtimiestapaa monilla muilla jutuilla.
xxx/ellauri265.html on line 298: Pauli Juhani Aalto-Setälä (s. 6. toukokuuta 1966 Kankaanpää) on suomalainen toimittaja, juontaja ja media-alan sarjayritysjohtaja. Hän toimi vuosina 2009–2019 Aller Media Oy:n toimitusjohtajana.
xxx/ellauri265.html on line 471: Mika Pantzar (s. 10. toukokuuta 1956 Helsinki) on suomalainen kauppatieteiden tohtori. Hän on Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dosentti. Pantzar väitteli tohtoriksi vuonna 1991. Hän on erikoistunut teknologiatutkimukseen ja käyttäjäläheisten innovaatioiden tutkimukseen. Onko #metoosta tuttu Veijo Panzar kenties Mika Panzarin setä? Aijoo se #metoo setä onkin Veijo BALTZAR eikä Pantzar. My bad, nimet vain vaikuttivat samalta. Cultural Counsellor Veijo on kyllä ilmiselvä romsku joka pitää tanssahtelevista pikkupilluista. Niin minäkin! Kala alkoi haista. Minä myös.
xxx/ellauri273.html on line 204: