ellauri023.html on line 218: - Nyt minulle on selvinnyt raamatun totuudet uudella tavalla. Olen omasta puolestani päättänyt

ellauri024.html on line 1269: Ongelma on vaan että totuudet kuin tää korkkiruuvi,

ellauri040.html on line 161: Milläs pysäkillä mä seison tässä? No että maailma on vaan yxi, mut kaikki siitä tehdyt totuudet on yxinkertaistuxia, siis kaikki valheita. Ja kaikkien filosofien palkka juoxee siitä, et ne vetää kotiinpäin. Six just Don Niiniluodon porukat ja Jyrkin Derrida ym kamanvetäjät puhuu ohi toistensa. Se on ihan tarkoitus. Niiden kodit on eri suunnilla. Eine haluakaan mitään kompromisseja, se yhteisymmärrys syntyy vaan jos noi kääntyy meidän kannalle.
ellauri051.html on line 1245: 648 All truths wait in all things, 648 Kaikki totuudet odottavat kaikessa,
ellauri077.html on line 647: Kaikki pysyvät totuudet on lausuttuina klisheitä. Aurinko nousee idästä. Hauki on kala, pallo pyöreä, vesi märkää.
ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri115.html on line 705: Jumala on intelligentti, mutta miten älykäs? Mies on älykäs kun se järkeilee, mut Korkeimman Tiedustelijan ei tarvize järkeillä; ei sillä ole premissejä eikä johtopäätöxiä, ei sillä ole edes lauseita. [Sillä on vaan yxittäisiä sanoja.] Korkein tiedustelija on kokonaan intuitiivinen, se näkee mitä on ja mitä pitäis olla; kaikki totuudet on sille 1 ja sama, kuten kaikki paikat on vaan 1 paikka ja koko aika vaan 1 sekuntti. Miehen voima käyttää keinoja kuten Viagraa, jumalan voima on omavoimainen. Kirkas valo jo kävelyvauhdissa. Jumala voi koska se tahtoo; sen tahto on sen haba. Jumala on hyvä; tää on varma nakki; mutta mies löytää onnensa oman tiiminsä menestyxessä. Jumalan onni on järjestyxenrakkaus, se on anaalis-obsessiivinen psykopaatti. Sillä järjestyxellä se pitää yllä olevaa, ja yhdistää osia toisiinsa kuin leegoja. Jumala vaan on; tästä mä oon varma. God is just, eli jumala vaan on. Ich bin nur. Se seuraa sen hyvyydestä [vai oliko se toisinpäin?]; miehen vääryys ei ole Jumalan työtä, vaan sen omaa; se moraalinen oikeus joka on filosofien tavallinen moite Sallimuxelle on mulle todistus sen olemassaolosta. Mutta miehen oikeus on että jokainen saa ansionsa mukaan; Jumalan oikeus muodostuu että se vaatii meiltä tiliä siitä mitä se on meille antanut.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri158.html on line 417: Vielä täytyy ottaa huohmioon se mahis että Spinoza kuin muinaiset kreikkalaiset, ajatteli että kausaatiokin on jotain loogista. Niinhän voi ehkä ajatella, jos vaan 1 maailma on mahdollinen. Kaikki mikä ei tapahdu on vaan mahootointa, kaikki mahdollinen on välttämätöntä. Boxi ja timantti redusoituu pois. Kaikki totuudet on käsitteellisiä, koska ei ole mitään kontingenttia. Jos Spinoza tosiaan ajatteli noin, mä olen pettynyt.
ellauri164.html on line 136: Hallusinaaatioita on ziljoona. Se on varmaan se mikä mulla aina on: ei uskoa historiaan, unohdan aapistotuudet. Mä vaikenen: runoilijat ja visionäärit eivät olis kateita. Mä olen 1K kertaa rikkaampi, ollaan ahnaita kuin meri.
ellauri285.html on line 466: "Ikuisia totuuksia ovat ne totuudet, joita jokainen sukupolvi joutuu vuorollaan kumoamaan, sukupolvesta sukupolveen."
ellauri285.html on line 546: "Vanhat totuudet löytää kun kiertää samaa kehää."
ellauri299.html on line 423: Erityisesti matemaattiset totuudet eivät olisi mahdollisia ilman oletusta ikuisesta mielestä, jossa ne asuvat:
ellauri349.html on line 153: Eskin tunnetotuudet kaihtavat exaktia formulointia. Onkohan tässä kirjassa yhtään ajatusta, vaiko vain näitä klisheitä, klisheitä? E. Saarisen ajatuxia E. Saarisesta. Saarisen oleminen ilmeni narsistisen Sartren sanoin "olemisena izelleen". En sunkaan ole vähän narsisti? Pipsan ansiosta olen sitä kenties hieman vähemmän. Puhun Aalto-yliopiston tulijoille kulmakarvat torakkamaisesti heiluen leipääntyneesti voimaisella äänellä räjähdysvoimasta. Jörn Donner paskiainen ei ollut ainoastaan narsisti vaan röyhkeä kylmä ilkimys. Psykopaatti pikemminkin. Eski taitaa olla oikeastaan Surku Yniäinen, joka menee mezään wannabeenä ulvomaan isojen pahojen susien perään, ja luikkii sitten kotiin Pipsan luo pelkämään puuvillainen häntä koipien välissä.
xxx/ellauri104.html on line 1336: Filosofian ja kirjallisuudentutkimuksen totuudet ovat aina aika- ja kulttuurisidonnaisia. Höpsistä, ei ne sit ole totuuxia, pelkkiä miälipiteitä.
xxx/ellauri130.html on line 481: Elämistä ei paljon auta totuudet eikä kuvitelmat.Jean RostandMKILL!
xxx/ellauri157.html on line 166: Jatkuva taistelu ruuasta ja lisääntymisestä (ei sukupuolisesta tyydytyxestä, hölmö Iisko, se on sivuasia) on kaikkien eläinlajien alkuperä. Apinat jotka jatkuvasti tappavat toisiaan oikeastaan vain täyttävät luomakunnan suurta suunnitelmaa. Malthus kiisti kaikki Raamatun puheet että Jumala muka kavahtaa verenvuodastusta. (Mitä vittua, Jahvehan siellä heiluu ase tanassa ihan päällimmäisenä?) Todellisuudessa hän oli rakentantu maailman vasitusten sellaisexi, että veri vuotaisi, että lapset kuolisivat nälkään ja että muutkin eläimet söisivät toisiaan. Luin nämä totuudet ja tiesin ettei kukaan voisi väittää niitä väärixi, ja silti minusta tuntui samaan aikaankuin olisin niellyt myrkkyä. Suljin tämän hirvittävän kirjan ja avasin toisen samanlaisen, aloin selailla Raamattua. Sama Mooses joka sanoi "älä tapa", sanoi myös: "Älä säästä yhtäkään joka hengittää". Eihän tässä mitään ristiriitaa ole, kun ottaa huomioon kenen tiimistä on puhe. Eli justiinsa sama sanoma kuin Darwinilla.
xxx/ellauri170.html on line 207: On whom those truths do rest, Jonka varassa on totuudet
xxx/ellauri174.html on line 67: Aivan kuten kaikki ihmisen toiminta (yhdessä minkä tahansa muun olennon toiminnan kanssa) on täysin riippuvainen Jumalasta, niin myös kaikki ihmisen tietämys. Tai siltä ainakin tuntui Malebranchesta. Ja että ihmisten tieto on riippuvainen jumalallisesta ymmärryksestä tavalla, joka on analoginen tapa, jossa ruumiiden liike on riippuvainen jumalallisesta tahdosta. Kuten René Descartes, Malebranche katsoi, että ihmiset saavuttavat tiedon ideoiden kautta – mielen aineettomien esitysten kautta. Mutta kun Descartes uskoi, että ideat ovat mentaalisia kokonaisuuksia, Malebranche väitti, että kaikki ideat ovat olemassa vain Jumalassa. Nämä ideat ovat siksi luomattomia ja riippumattomia finiteistä mielistä. Kun pääsemme käsiksi niihin älyllisesti, ymmärrämme objektiivisen totuuden. Malebranche määritteli "totuuden" ideoiden väliseksi suhteeksi: koska nämä ideat ovat Jumalassa, ne ovat ikuisia ja muuttumattomia, ja näin ollen ainoat nimen arvoiset totuudet ovat itse ikuisia ja muuttumattomia. Malebranche jakoi nämä ideoiden väliset suhteet kahteen luokkaan: suuruussuhteisiin ja laatusuhteisiin tai täydellisyyteen. Ensimmäiset muodostavat "spekulatiivisia" totuuksia, kuten geometrian totuuksia, kun taas jälkimmäiset muodostavat "käytännön" etiikan totuuksia. Eettiset periaatteet ovat Malebranchelle siksi jumalallisia perustaltaan, yleismaailmallisia sovelluksissaan, ja ne on löydettävä älyllisen mietiskelyn avulla, aivan kuten geometriset periaatteet ovat.
xxx/ellauri178.html on line 55: Nytpä lähden siis vertaamaan miten törkyturvan goin Baileyn ja selvästi siivomman juuden Nadelin tiiliskivenkokoiset vaihtoehtoiset totuudet kohtelee Claire Blumenthalia. Beetle Bailey oli Phillu Roth bändäri, joten voi odottaa että sen tilityxessä Phillua silitellään ja sen naiset saa kylmää kyytiä.
xxx/ellauri208.html on line 949: Toisaalta Idströmin proosa välittää postmodernia kuvaa maailmasta, jossa entiset totuudet ovat pettäneet, jossa todellisuutta on mahdotonta hallita ja jossa ulkoisen ja mielensisäisen todellisuuden väliset rajat hämärtyvät. Toisaalta esiin nousevat ennen muuta modernistiset teemat: ahdistus, kauhu ja kärsimys, nuo Anders Gärderudin virsikirjan lisälehdet. Idströmistä tulee ihmiselämän ja ihmissuhteitten raadollisten puolien – alistamisen, hyväksikäytön, väkivallan, julmuuden ja pahan olon – tarkkanäköinen ja pelkäämätön tutkija ja erittelijä. Pohjimmiltaan hänen teoksissaan on yhä uudestaan kyse rakkauden kaipuusta ja pyrkimyksestä selvitä elämässä usein ainoina suojina tunteitten tukahduttaminen ja epäonnistumaan tuomittu pyrkimys itseriittoisuuteen ja välinpitämättömyyteen. Hänen teoksensa käsittelevät yhtä aikaa modernia ja samalla ajatonta kokemusta ja antavat sille muodon. Kokemuksen luonteesta johtuen tuloksena ei ole kauneuden estetiikkaan, vaan modernin groteskin brutaaliin ja julmasti eläytymättömään estetiikkaan perustuvaa taidetta.
xxx/ellauri265.html on line 186: Tosi hauska päästä puhumaan totuudesta, vahvistaa Pallo. Kun kiistelijöillä on eri käsityxet totuudesta on tosi vaikeaa päästä yhteisymmärryxeen. Silloin ovat vaihtoehtoiset totuudet ja valeuutiset tosi hyvät olemassa. Jokainen voi valita niistä omansa ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tätä kuzutaan kommunikatiivisexi kapitalismixi.
xxx/ellauri265.html on line 200: Puolitotuudet on hyödyllisiä yhdelle puolelle ja vaarallisia toiselle. Hyvin paha, joisivat kaikki vaan tätä meidän kokomaitoa. Mixei voida olla poliittisia vastustajia ja silti yhtä mieltä faktoista? Propaganda esim Pravda on hyvin vaarallinen totuuden laji, koska sillä voidaan agitoida ihmisiä. Agitoituneet ihmiset ovat vaarallisia. Yhden puolen viihdepuhe paljastuu toisen vihapuheexi. Totuus ei pala tulessa. Jää palaa.
xxx/ellauri265.html on line 202: Vanhat totuudet on turvallisia joskin tylsiä, toisto tyylikeinona, tiedelehtikään ei myy ilman uutisia. Mieluiten hyviä, mutta huonotkin myyvät paremman puutteessa. Köhisevä emeritus rehtori ei kyllä hätkäytä, on se sevverran kuivakka.
xxx/ellauri312.html on line 914: Aika samanlainen on tässä idis Hölderlinillä kuin Rortylla: kaikki tää turinointi jumalista on fiktio, se on vain keino hoitaa asioita jotka oikeasti tekee apinoista onnellisia, nimittäin lain kirjain sekä kiinteä ja irtain omaisuus. Plus pano tietysti, mutta siitä ei tällä kertaa puhuta. Oliko Hölderlin muuten homo vaiko ainoastaan hullu kuin pullosta tullut? Riki Sorsa haluaa panna kovat tieteet lunastuxeen, siitä tässä on viime kädessä kymysys. Vizi mikä vetelys. "Finding new, newer, more interesting, more fruitful ways of speaking", kuten sentimentalismi, paskanjauhanta ja vaihtoehtoiset totuudet. Ei siltä että niissä mitään uutta olisi, onhan samaa sontaa hangottu jo maailman sivu.
xxx/ellauri354.html on line 610: Tämä ei tarkoita systemaattisen raamatuntutkistelun merkitystä. Itse opiskelin vuosia systemaattista teologiaa, ekklesiologiaa, soteriologiaa, eskatologiaa, kristillistä oppia, Uuden ja Vanhan testamentin tutkimuksia, N. T Kreikkaa ja jotain hepreaa jne, mutta silti epäilemättä tarvitsen Hengellisen ilmoituksen apua ymmärtääkseni todella syvemmät totuudet.
26