ellauri038.html on line 245: Perusopiskelijana otin kurssin “Kant to 1900” Richard Rortyltä Princetonissa (en siis ole mikään turha jätkä), ja kurssissa oli pari opintoviikkoa Nietzschestä. Notta tuona sunnuntaina aloin tehdä Nietzsche-kotilaskua - Nietzschen julkaisematonta esseetä "Vaihtoehtoisesta totuudesta extra moraalisessa mielessä". Se vetos muhun kovaa ja sen koommin olen ollut hurjan kiinnostunut Nietzschestä. Julkaisin sen esseen sittemmin omalla nimellä.
ellauri041.html on line 344: Se on kuitenkin vain puolet totuudesta, koska Tommi Melender tarjoaa monia riemastuttavia ja karmivia hetkiä. "Marcelia huvitti ajatus, että häntä varten koottaisiin itsemurhien estämiseen erikoistunut iskuryhmä. Se murtaisi oven ja ryntäisi hänen asuntoonsa kuin terroristisolun tukikohtaan. Parhaassa tapauksessa hän tulisi siinä tohinassa ammutuksi." (Huoh, huoh, huoh. Olipa riemastuttavaa. Ammutuxi saisi tulla Tommin mukana myös karmiva Jukka Petäjä.)
ellauri042.html on line 330: Jos peukuttaa mielenkiintoa, niin totuudesta vähän väliä: kaikki

ellauri050.html on line 1193: von Einer Wahrheit yhdestä totuudesta
ellauri050.html on line 1199: von aller Wahrheit! Kaikesta totuudesta!
ellauri112.html on line 153: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri115.html on line 474: Jos filosofit pystyisivät ilmoittamaan totuuden, kuka niistä välittäisi tehdä niin? Jokainen tietää että sen oma järjestelmä on yhtä hutera kuin loppujen, mutta pitää kiinni siitä koska se on sen. Ei ole yhtäkään joka, jos se sattuisi hokaamaan totuuden ja vääryyden eron, pitäisi mieluummin kiinni omasta valheestaan kuin toisen löytämästä totuudesta. Missä on filosofi joka ei pettäisi koko maailmaa oman kunniansa nimissä? Jos se pystyy pääsemään kukoxi tunkiolle, jos se pystyy päihittämään kilpailijat, mitä muuta se voi toivoa? Uskovien joukossa se ois ateisti, ateistioen joukossa uskovainen.
ellauri145.html on line 713: Esimerkiksi esipuheessa toistuu suomalaisessa keskustelussa kiusallisen yleinen käsitys symbolismin ”täsmällisestä kuvakielen ilmaisuvoimasta, kuvakielen totuudesta”, kun symbolismi nimenomaan pyrki pois kuvallisuudesta musiikinkaltaiseen epätarkkuuteen ja aavistettavuuteen, kuten des Esseinteskin toteaa ihailemiensa Paul Verlainen ja Stéphane Mallarmén kohdalla.
ellauri185.html on line 597: Mutta vaikka Tolstoi oppiaan perustellessaan sen sisäisen mahdottomuuden pakottamana joskus joutuu turvautumaan sangen ala-arvoisiinkin todisteluihin, niin on kuitenkin hänen ehdoton rehellisyytensä ja vilpittömyytensä kaiken epäilyn yläpuolella. Hän puolustaa tätä oppia, koska hän on vilpittömästi vakuutettu sen oivallisuudesta ja totuudesta. Hänelle ei johdu hetkeksikään mieleen, että vastustuskiellon periaate, niin ymmärrettynä ja toteutettuna kuin hän sen tekee, tekisi mahdottomaksi ei ainoastaan valtion, vaan myöskin kaiken ihmisten yhteiselämän ja siten lopulta myöskin yksilöitten elämän. Hän on päin vastoin vakuutettu siitä, että ihmisten yhteiselämä vasta sitten muodostuisi oikein rauhalliseksi, turvatuksi ja onnelliseksi, kun ei mikään väkivalta enää ole rauhaa ja järjestystä turvaamassa.
ellauri277.html on line 172: Gibran oli myös suuri syyrialaisen runoilijan ja kirjailijan Francis Marrashin ihailija, jonka teoksia Gibran oli opiskellut Collège de la Sagessessa. Shmuel Morehin mukaan Gibranin omat teokset heijastavat Marrashin tyyliä, mukaan lukien joidenkin hänen teostensa rakenne ja "hänen [monet] ideansa orjuudesta, koulutuksesta, naisten vapauttamisesta, totuudesta, ihmisen luonnollisesta hyvyydestä ja turmeltuneesta. yhteiskunnan moraali." Bushrui ja Jenkins ovat maininneet Marrashin käsitteen yleismaailmallisesta rakkaudesta erityisesti jättäessään "syvän vaikutuksen" Gibraniin.
ellauri288.html on line 194: Länsimainen vaihtoehtoinen käsitys totuudesta (amerikkalaisten kehittämä pragmaattinen totuusmääritelmä) ei ole itsestäänselvyys maassa, jossa valtio on adoptoinut neuvostokäsitykset faktoista. Marxismi-leninismin opit eivät tunnustaneet objektiivista tai absoluuttista totuutta. Roskaa, kylläpäs tunnustivat, nimittäin historiallisen materialismin totuuden. Kirjaimellisesti kaikki tiesivät, etteivät Neuvostoliiton vaalit olleet vapaita. Siitä huolimatta vaalituloksiin suhtauduttiin kuin ne olisivat faktoja. Faktoja ne olivatkin. Ehdokasasettelu jo takasi että proletariaatin diktatuuri säilyisi. Ei siitä ollut mitään väärinkäsityxiä.
ellauri328.html on line 397: Vaikka Raamattumuseo väittää, että se on ei-lahkollinen ja "ei poliittinen eikä käännytä", hallituksen jäsenet allekirjoittavat "uskonlausuman" Raamatun totuudesta. Raamatun museo perii sisäänpääsymaksun. Museossa on ruokailumahdollisuuksia, mukaan lukien Manna-ravintola, joka tarjoilee kosher-ruokaa, sekä Maito- ja hunajakahvila.
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri364.html on line 249: Hermostuneiden lasten käsittely on laaja ongelma. Luonteenvikoja on jo aivan pikkulapsilla. Pieneen vauvaan tepsii lavemangi (Olavi). Joskus voi probleemalapsikin osoittaa aivan hämmästyttävää mielenlujuutta, esim. melkein stoalaista kykyä sietää kipua. Suurinta levottomuutta herättävät sellaiset heikkoudet, jotka koskevat luonnetta ja jotka lapsilla useimmiten ilmenevät epärehellisyytenä. Laiskottelu ja muu tottelemattomuus eivät sinänsä ole niin vaarallisia, mutta keksityt tekosyyt ja selitykset tekevät nämä piirteet kovin ikäviksi. Ja kuitenkin on itsepäinen, järkevä uhma ilman pienintäkään kaunisteluviettiä oikeastaan vieläkin ikävämpää! Lapsi on lähempänä omaa luontoaan, jos hän väittää olevansa syytön. Lapsuusvuosien ylistetty mielikuvitus ilmenee etenkin toiveajatteluna, vaikeutena erottaa valhe totuudesta. Kaikkein eniten vanhemmat kauhistuvat, kun epärehellisyys tulee ilmi näpistelynä (Riitta). Nykyään kuitenkin tiedetään, ettei lapsen epäluotettavuuden eikä pikkuvalheiden tarvitse herättää sen suurempaa pelkoa. Useimmat pikku syntiset - ja niitä on paljon! - kasvavat täysin hyviksi yhteiskunnan jäseniksi, vaikkapa lihavixi kääntäjixi. Useimmat aikuiset eivät nimittäin myöskään ole niin kovin kykeneviä vastustamaan kiusauksia. He pystyvät vain hiukan paremmin arvostelemaan päämäärää, keinoja ja tilannetta. Ei tosin voida kieltää, että myös omatunto, eli pelisilmä, sanan varsinaisessa ja kunnioitettavassa merkityksessä, kehittyy meissä vähitellen kasvuvuosina. Ensimmäisiä spontaanisia eetillisiä tunteita näyttää olevan toveruus ja sen velvoitukset, jotka kehittyvät myöhemmällä lapsuuden iällä pelkän totunnaisen kuuliaisuu- den ja rangaistuksenpelon kauden jälkeen. Klaaniajattelu kehittyy, tit for tat, viranomaisille ei vasikoida.
ellauri371.html on line 376: "On vain yksi totuus." Liberaalien utopistien rooli tulee olemaan tyyliin lapset leikitään vihdoin, kun meidän valtakuntamme au-lapset tunnustetaan. Siihen asti he palvelevat meitä hyvin. Annan sinulle palvelua. Siksi lähetämme edelleen mieleen kaikenlaisia ​​fantastisten teorioiden keksintöjä, mutta vdukh vydukh ja oletettavasti progressiivinen: olemmehan me täysin menestys. Varjohallitus käänsi edistyksen myötä aivottomia päitä eikä goimien joukossa ole sellaista mieltä, joka näkisi sen. Tämä sana kätkee häiriötekijän totuudesta kaikessa tapauksissa, joissa asia ei koske aineellisia keksintöjä kuten sateenvarjot, sillä on vain yksi totuus, siinä ei ole sijaa edistymiselle. Edistys, vääränä ideana, toimii totuuden pimennyksenä. Se hyödyttää meitä, niin ettei kukaan muu tiedä, paitsi me, Jumalan valitut, niks, sen vartijat.
xxx/ellauri084.html on line 612: Eri tilanteista tuli eri painotuxet. Pyllyverhomiehen pointti oli että kaikki kyllä on tietoisia absoluuttisesta totuudesta, vaikka eivät tunnusta. Pitäis tunnustaa! Kierkegaard oli enempi kiinnostunut avantohypystä. Hyppää vaan, kyllä Jee-suxet ottaa vastaan, niinkuin rokkikonsertissa. Ei tää ole järjetöntä, uskonnossa ei ole kysymyskään mistään järjestä.
xxx/ellauri126.html on line 410: Narsisti ei aina muista maksaa velkojaan, eikä hänen ystävänsä uskalla kysellä niiden perään, koska pelkää narsistin suuttumista. Narsistin ystävyysverkosto koostuu usein myötäilijöistä, jotka eivät uskalla sanoa omia mielipiteitään, jos ne eroavat narsistin julistamasta totuudesta.
xxx/ellauri127.html on line 852: Tuohon aikaan Keats kirjoitti ystävälleen Baileylle: "En ole varma mistään muusta kuin sydämen rakkauden eheydestä ja mielikuvituksen totuudesta – sen mikä valtaa mielikuvituksen kauniina, on oltava totta." (Palturia.) Tämä siirtyi myöhemmin runon "Oodi kreikkalaiselle uurnalle" loppuriveiksi "'Beauty is truth, truth beauty' – that is all / you know on earth, and all ye need to know", minkä Aale Tynni kääntää: ”'On totta kaunis, kaunista on tosi.' – Vain sen me tiedämme, se riittääkin.”
xxx/ellauri169.html on line 157: Walt rakasti tutkia Charlie Chaplinia. Hän teki muistiinpanoja tämän ruumiinkielestä, kasvojen ilmeistä ja improvisoinnista. Hän luki myös kaiken mahdollisen animaatiosta ja sarjakuvien piirtämisestä. Salassa, Waltista tuli pornokuningas. Eräs uhri muistaa että hän oli sadistinen ja että hän nautti pornofilmeistä. Hänen kiinnostuksensa lapsiin oli kaukana altruistisesta. Lapsille neuvottiin että heidän tulisi kutsua Waltia nimellä "Uncle Walt". Seksuaalisten ongelmiensa takia Walt antoi luvan että hänen sukuelimensä upotettiin jäähän neljäksi tunniksi kerrallaan. Ei tainnut olla Unca Donald kaukana totuudesta kuzuessaan Disneytä twitterissä namusedäxi.
xxx/ellauri187.html on line 323: Sofi väittää että länsimainen käsitys totuudesta poikkeaa jotenkin itämaisesta. Ei se poikkea, kumpikin vetää yhtä kovaa omasta päästä köydestä.
xxx/ellauri265.html on line 85: Seuraava teema liittyy puheen totuudellisuuteen. Kuulijan näkökulmasta on tärkeää tietää, puhutaanko hänelle totta vai ei. Tätä tarkoitusta varten ihmisille kehittyy osana kommunikaatiotaitoja niin sanottu episteeminen valppaus, millä viitataan kykyyn erottaa totuus epätotuudesta. Totuus on itsessään vaikea filosofinen käsite, josta jakson vieras filosofi Ilkka Niiniluoto on kirjoittanut paljon. Hän totesi jaksossa, että ihmisellä on totuuden ja tiedon kaipuu, mutta samalla ihmisen kyky käyttää mielikuvitusta johtaa välillä ajattelemaan totuudenvastaisesti. Iso filosofinen kiistakysymys on, voiko ihminen ylipäätänsä saada totuudenmukaista tietoa ulkomaailmasta vai värittyykö kaikki tieto, kun se suodattuu aistien ja ihmisen päässä olevien mielikuvien kautta hänen tietoisuuteensa. Ilkka on pohtinut paljon myös tieteellisen tiedon luonnetta: miten se eroaa arkitiedosta ja kokemustiedosta.
xxx/ellauri265.html on line 186: Tosi hauska päästä puhumaan totuudesta, vahvistaa Pallo. Kun kiistelijöillä on eri käsityxet totuudesta on tosi vaikeaa päästä yhteisymmärryxeen. Silloin ovat vaihtoehtoiset totuudet ja valeuutiset tosi hyvät olemassa. Jokainen voi valita niistä omansa ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tätä kuzutaan kommunikatiivisexi kapitalismixi.
xxx/ellauri287.html on line 522: Vuonna 363, vähän ennen kuin Julianus lähti Antiokiasta aloittaakseen kampanjansa Persiaa vastaan, hän salli juutalaisten rakentaa uudelleen temppelinsä ponnistelunsa mukaisesti kristinuskoa vastaan. Pointti oli, että temppelin jälleenrakentaminen tekisi tyhjäksi Jeesuksen profetian sen tuhoamisesta vuonna 70, jonka kristityt olivat maininneet todisteena Jeesuksen totuudesta. Mutta tulipalot syttyivät ja pysäyttivät projektin. Takuulla olivat ristinterroristien sytyttämiä.
xxx/ellauri289.html on line 222: Rutherford kutsui ja viljeli vastustusta julkisuustarkoituksiin pyrkiäkseen houkuttelemaan syrjäytyneitä yhteiskunnan jäseniä ja vakuuttamaan jäsenet siitä, että ulkopuolinen vaino oli todiste heidän taistelunsa totuudesta palvella Jumalaa. Vähän sellaista Paavalimaista taktiikkaa.
xxx/ellauri319.html on line 300: Pikku-Venäjä ei koskaan ollut valtio... Heimolla voi olla vain kansanlauluja, mutta sillä ei voi olla runoilijoita, vain suurilla kansakunnilla on suuria runoilijoita... Hohol on elävä todiste tästä totuudesta, hänen teoksistaan ​​löytyy monia ikuisia ukrainalaisia ​​elementtejä joita ei ole eikä voi olla venäläisessä proosassa, mutta kuka kutsuu sitä ukrainaksi?
25