ellauri012.html on line 311: Tehdäkseni tän helpommaksi, kerron miksi pakotin sut menee ekana luostariin; ja anna anteeksi jos tällä suututan nyt sut, tää on osa mun suunnitelmaa saada sut vihaiseksi mulle. Kun mun kassien kävi köpelösti, olin vitun vihainen, ja pidin kaikkia muita äijiä mun kilpakosijoina. Rakkaus on epäluuloinen kuin piru. Pelkäsin yhtä jos toista koska olin niin defekti, näinhän mun oman esimerkin uskottomuudesta, ja siksi pelkäsin että sä joka olit niin tottunut saamaan multa munaa, menisit uuden kanssa aika äkkiä. Mustasukkaisuus voi uskoa vaikka mitä kauheaa. Halusin varmistaa ettet pääse tekee musta aisankannattajaa. Siks uskottelin niin kovasti että sun pitää mennä luostariin; että säädyllisyys ja meidän ystävyys jo edellytti sitä; ja että sun turvallisuuskin vaati sen. Sellaisen koston jälkeen mitä mulle tehtiin, sä et oisi turvassa muualla kuin luostarissa.
ellauri012.html on line 440: Pyhimys joka on tottunut kumartamaan jumalalle kuolee ihan mielellään. Se odottaa iloisena (sanoo Tri Gregorios) tuomaria, joka varmasti antaa sille hyvät pisteet. Sitä ei pelota jättää tää kurja loukko ja mennä salin puolelle. Toisin on syntisellä, sanoo sama kirkkoiskä, se pelkää, ja syystä, se kauhistuu jo ekaa taudin oiretta; kuolema on sille kamalaa koska se pelkää pahan tuomitsijan tuloa; ja koska se on niin usein murjonut teidän armoanne, ei se nää mitään ulospääsyä kostotoimista.
ellauri016.html on line 328: Helenan oli muun muassa tarkoitus olla mukana Jorma Uotisen 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueella, joka jouduttiin perumaan koronapelin takia. Helena Lindgren viihtyy sinkkuna. He ovat edelleen niin läheisiä, että Helena käy jopa pesettämässä pikkuhousunsa Jormalla. Uotinen uutuuskirjassaan hehkuttaa Helenaa mm. rasittavaksi ja vaativaksi. ”Vastenmielinen pullanmussuttaja”, Helena kertoo elämäkerrassa ajatelleensa leivosta välipalaksi syövästä Uotisesta. Lindgreniä ja Uotista yhdistää samanlainen huumori ja työväenluokan perhetausta. Toki paljon muutakin, molemmat mm. pitävät jormasta sieltä takaata. Jorman äiti ei pitänyt Helenasta, oli jo tottunut ajatuxeen että jorma hääri etupiässä takapiässä. Jormaa ärsytti Niklaksen äänekkyys ja huomionhakuisuus. Toisaalta Jorma osasi hemmotella hyvin valituilla lahjoilla. Jorma mm. osaa tunnistautua Veikkauxen peleissä, mikä tuottaa Helenalle vieläkin vaikeuxia. Ja mikä tärkeintä: heillä on samanlainen huumori.
ellauri018.html on line 649: Herra B.n huono luonne selviää. Se on pois pilattu paskianen. Hänen rakas äitinsä hemmoitteli hänet pilalle. Kukaan ei saanut puhutella häntä tai sanoa mitään vastaan hänen lasna ollessaan; ja niinollen hän ei ole tottunut hillizemiseen eikä voi sietää vähintäkään seikkaa, mikä käy ristiin hänen rajun tahtonsa kanssa.
ellauri019.html on line 743: Ulkosatraappi Pekka Haavisto joutui nöyrtymään kansan edessä. Meinas viedä Isixen lapset niiden suomalaisilta äideiltä. Uuämmän pikku apupojan piti olla syntipukkina. Suivaantunut Pekka antoi heitukalle potkut kun ei suostunut. Nyt saa ize polvillaan ryömiskellä hemmon edessä. No siihenhän se on hyvin tottunut. Antaakohan apupoika sille enää, edes anteexi.
ellauri019.html on line 748: Hyvä suunnitelma. Pekka Haavisto kokeneena perämiehenä luotaisi reitin omin vehkein takamatkalla, suunnistaisi Perämeren ruskeissa pilssivesissä, avais tarpeen tullen railoa perämelalla. Pekalla on vankka taustakoulutus sellaiseen, se on ylioppilas, Komposti-lehden entinen päätoimittaja ja Koijärvi-liikkeen veteraani, tottunut puunhalaaja. Etenkin hyväilee parruja.
ellauri020.html on line 410: Lähes kaikki eläkeläiset sanoo olevansa kovin kiireisiä. Kai six ettei ajateltas niiden olevan yxinäisiä, istuvan kotona kädet ristissä pyöritellen peukaloita odotellen noutajaa. Kenties niistä oikeesti tuntuu kiireiseltä, kun on vaikka tukkasuihkupäivä eikä sen päälle enää ehdi tehdä juuri mitään, paizi lämmittää vähän einestä ja kattoo telkkarista joku sarja, ja niin on päivä pulkassa. Katrinka on tottunut saamaan paljon aikaan päivässä, niin että hyväntekeväisyysgaalat, kiitoskortit, tyttölounaat, kampaaja ja manikyyri kahdesti viikossa jättää vielä liikaa luppoaikoja. Kun se ostaa 16 huoneen pikku koperron ensiasuntolainalla, sen maalailu ja paperointi tuo kaivattua sisältöä elämään.
ellauri045.html on line 358: Kirstin mies kävi huorissa. Se oli aina pitänyt naisista, rakasti niitä, oli aina niin tosissaan. Niinkuin Hannukin. Samalla kun se vonkaa Liisalta se paneskelee Kirsiä. Kirsin voisi antaa Ahoselle ja Kaleville, mutta. Hannu on siihen jo tottunut, ja Kirsi ON mukava.
ellauri045.html on line 367: No seuraava pano Lahessa on vappuheila Marja-Liisa. Se on tanakampi kuin Hannu on tottunut, mutta vaikuttaa mukavalta. Jalat kuin pylväät, niiden välisessä ahdingossa se tuttu halkio, pidin siitä. No ei, tämä sorsa jäi ampumatta siipirikolta Hannulta. Seuraava Liisa kapakassa on ujon oloinen, mutta sanoo välillä jotain josta pidin. Ei ole tanakka. Mutta sillä on se Sami, ja se honaa ettei Hannu pidä siitä kunnolla. Sit on vielä se Liisa jota Hannu stalkkaa lenkkipolulla. Just tämmösistä hemmoista tulee raiskaajat. Niillä on niin ikävä halkiota. Mitä tahansa. Tytär Solja on muuten mukava, se jopa halus mennä Hannun kanssa naimisiin pienenä, mut se on vaan tytär, ja Stenmanien suku tyrehtyy sen mukana. Ne on sentään aatelisia, vaikka väärän koivun takaa.
ellauri050.html on line 147: Jos tää koskettaa nyt sua, sinuna mä kazoisin tilannetta joka pännii sua- työ, rakkaussuhde, terveys, tms. ja kazoisin sitä uudestaan, ehkä siinä on jotain jota et näe koska olet siihen liian tottunut, "sokeutunut" koska se on niin tuttua tai olet juuttunut (väärään?) käsityxeen tilanteesta. Voisit kysyä tänä aamuna jonkun erityisen kymysyxen, kuten "mitä mun elämässä (työssä, terveydessä, suhteessa tms.) mä en nyt näe?", ja sitten kuusailla merkkejä keskusteluista jotka kuulet, piiseistä radiossa, tv-mainoxista, lehtijutuista, jne. ja kazoa mitä nousee esiin.
ellauri055.html on line 844: Alma tulee pelikentälle. Onkos vainiolla joutilasta hankoa? huutaa kuumana Paavo-isäntä. - Jaskan hanko on joutilas, se on enemmänkin tottunut läpitöihin. Alma osaa kyllä heiluttaa herkkuhaarukkaa. Vähän myöhäänhän se tulee, mutta eihän tarte niin kohdallensa osuakaan, onhan reikiä useampia. Ja voihan ehtoopuolella sit jatkaa huhkintaa. Vinoilevat muut.
ellauri061.html on line 367: HORATIO Custom hath made it in him a property of easiness. HORATIO No se on niin tottunut ezitä se ei heiluta.
ellauri061.html on line 1027: – En todellakaan ollut tottunut ajatukseen, ettei lasta tule, vaan se oli Katin nyrkin jälkeen suurin pelkoni, Jari Tervo sanoo Seura-lehden haastattelussa.
ellauri088.html on line 394: Iltarytmiin aikaisemmin tottunut Arvonen onnistui kääntämään rytminsä aamupainotteiseksi vain nousemalla aikaisin ylös ja menemällä ajoissa nukkumaan.
ellauri088.html on line 444: Olen valitettavasti huomannut Twitterin nopeatempoisuuden altistaneen minut viestinnällisille virheille, joita en asialliseen vuorovaikutukseen perustuvassa työssäni tee. Myönnän, etten ole vielä tottunut olemaan julkisesti suurennuslasin alla ehdokkaana ja puolueen edustajana. Samasta ongelmasta kärsi Donald Trump, ja heitettiinkö sitä ulos? Ai heitettiin? No voi nössö sentään!
ellauri105.html on line 341: 43. Mutta minä ajattelin: se on tottunut huoruuteen vanhuudesta, ei se taida lakata huoruudestansa.

ellauri107.html on line 298: Peppu kohotteli 60-luvulla jutkukulmakarvoja kuin torakka ampiaisten keittiössä ja loisi varakkaiden olohuoneessa. Ryyppi Susanin vuosikertaviinejä ja ikävystyi sen seurassa. Susan oli ihan liian vaatimaton ja totteli liian kesysti. Peppu oli tottunut juutalaisten rähisevään meininkiin. Se ois tarvinnut jonkun joka panee sen oikeasti kuriin. Siitä se ois tykännyt. Ei sillä muuten edes eteen ottanut. Joku sen tumpelointiin tympääntynyt tyttö kysyi onko totta että se yritti katkaista hinttikierteen? Kalikka kalahti ja Peppu älähti, koitti riisua tytön sukkahousuja. Ei siitä mitään tullut, ja tyttö jätti ovenrakoon viestin seuraaville tulijoille: ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Hui kauhistus: Puo harkizi jopa Suomeen muuttoa. Onnexi ei vakavissaan, meillähän on jo vahva ääni oikealta Ben Zyskoviz.
ellauri140.html on line 479: Ay wont in desert darknesse to remaine, Se oli tottunut mustiin pehmyreihin,
ellauri155.html on line 567: Tehtävämme on kunnioittaa heitä, koska juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa, jonka kautta Herra halusi ilmoittaa itsensä. Lisäksi kristittyjen palvoma Messias oli juutalainen. Juutalaiset eivät kuitenkaan ole muita parempi kansa, vaikka ovatkin erityisasemassa Jumalan silmissä. Jehova on vaan jotenkin niihin tottunut.
ellauri160.html on line 693: – Haastavinta tässä on ollut se, että on pitänyt olla niin auki ja täysin avoinna. Mutta olen molempiin kyllä tottunut. Pääasia että pojilla piisaa paalua. Seuraavissa työjutuissani minun ei tarvitse koko ajan näyttää omaa elämääni. Riittää kun näytän tissejäni. Sekin on aika raskasta kun ne on niin isot, kyllä se ihan työstä käy. Kun pitää EAT! ja FUCK! muidenkin edestä tälläsinä Suomen Kardashianeina. Tämä on minun ruumiini, joka on teidän edessänne annettu Nikolle ja Stefulle. Ota sinäkin kaikin mokomin pikku maistiainen. Koepala realitya. Byööööörf.
ellauri183.html on line 352: Calvin: Sitäpaizi olen tottunut naimaan edestäpäin.
ellauri185.html on line 432: 41. Mixi olemme epäloogisia? Puhukaa vain izestänne. Graham Lawless kannattaa National Rifle Associationia, sen on kaikki mitä noista väärennetyistä luvuista voi päätellä. 2000-luvulla ei enää yritetäkään prosenttilaskua. Suolapitoisuus ilmoitetaan grammoina hehtogrammassa. Steven Pinkerkin oli kauhistua, mutta huh, data olikin väärennettyä. No se on siihen tottunut. Ilmastonmuutoxen kieltäjät ovat kuuroja tieteellisille faktoille. NRA:n paukkina on kuurouttanut ne. Taloustilanteiden järkiperäiseen käsittelyyn on peliteoriaa ja niin edelleen. Ei siihen mitään marxismia tarvita. Ovatko epärationaaliset uskomuxet pääsemässä niskan päälle? Kyllä selvästi! Uskoon, toivoon ja rakkauteen liittyvän sanaston käyttö on kasvanut somessa räjähdysmäisesti, ja tietoon, laskelmointiin ja tunnekylmyyteen liittyvät on pahasti tappiolla. Samoin 1. ja 2. persoonan pronominien suhteessa kolmanteen. Siitä kiitän Sinuas Herra! Seurauxena on yliluonnollisia uskomuxia, valeuutisia ja salaliittoteorioita. Näemme sen mitä haluamme nähdä. Will to believe. Usko on luja luottamus siihen mitä ei näe. Absurdimpi parempi.
ellauri196.html on line 618: Chicagossa pula-aikana oli slummeja ja rotanpuremia lapsia. Sale oli niihin yhtä tottunut kuin demokraatit norsuihin. Hauska nähdä mikä on viisikymppisen akateemisen free enterprise jutkun käsitys ay-liikkeestä. Kuten saattoi arvata ei korkea. Sen mielestä ne ovat kateita. Niin ovatkin, tasa-arvo on ainoa asia joka tyydyttää kateita. Ja ääliöitä koska ne eivät osaa ize vetkutella pinnalle hengittelemään hyttysentoukkana kuten Sale. Koska ne on harmitonta laahusta joista on bisinixille pelkkää harmia.
ellauri213.html on line 346: Jalkaväkikomppaniasta tulee ensimmäinen Suomessa vieraileva Yhdysvaltain armeijan yksikkö. Arrow-harjoitukseen tulee noin 160 miestä ja 17 vanhentunutta panssaroitua Stryker-taisteluajoneuvoa. – Isoisäni oli Suomesta ja hän puhui pääasiassa suomea siihen asti kun olin kahdeksanvuotias, joten olen tottunut kuulemaan kieltänne. Valitettavasti en kuitenkaan osaa sitä, Lagemann selittää. Mutta yleensä riittää puhua amerikanenglantia riittävän kovalla äänellä.
ellauri254.html on line 148: Kauniita oraita! Kankeita, suurisuisia, mutta silti vittu! Monilla on venehattu vinossa, samoin aivot, mutta se on ohimenevää! Olen nyt tottunut pitämään kirjallisuutta vallankumousasiana. Mitään suurta ei synny kommunismin ulkopuolella. Serapionin kaverit eeku vähenenevät...
ellauri274.html on line 117: 1:21:15 диктата гегемония не привыкли что им все позволено привыкли плевать на весь мир1:21:15 määräävä hegemonia ei ole tottunut siihen, että kaikki on sallittua heille, jotka ovat tottuneet sylkemään koko maailmaan
ellauri275.html on line 344: Oli nähtävissä, että olin tottunut osuuteeni, En ole pelkuri. Käteni on kiinteä.
ellauri276.html on line 127: Kuningas ihmetteli sellaista halua, jota kutsuttiin mestarin olkalaukuiksi. Hän tuli vahvalla patulla ahven taskussa, laski kyntäjän lattialle ja katsotaanpa hänestä. Yefim on tottunut piiskaamiseen - varhaisesta iästä lähtien hän rankaisi tätiään, minkä jälkeen isäntä jatkoi, kunnes maaorjien kuningas vapautti hänet.
ellauri286.html on line 193: Vapaampi ilmapiiri eli sade mahdollisti sen, että löysin kielen Viron lähihistorialle. Ensin aihe livahti romaanikäsikirjoitukseeni metaforien ja symbolien muodossa, toisin sanoen juuri rivien välien kautta, joilla olin tottunut käsittelemään asiaa, ja vähitellen niiden avulla löysin kielen, jolla kirjoittaa aiheesta suoraan russofobista vihapuhetta. 2000-luvun alku oli siihen sopiva hetki, 9/11 jälkeen Bushin aikoihin ei tarvinnut vihapuhetta paljon hävetä.
ellauri288.html on line 490: Jumalan mielestä kokonaisuus on kaunis ja hyvä, vaikka osat eivät sitä ole. Silmit hän käskee kääntää sen puoleen, "joka näyttää parhaalta izestä". Jumala väittää että tämä maailma on kuitenkin jokseenkin onnistunut, tosin vasta useamman yrityksen jälkeen. Edelliset, epäonnistuneet maailmat jumala on hävittänyt ja hänellä oli kiusaus hävittää myös tämä. Vaikka "siitä on kuitenkin tullut niin kaunis" ja siinä elää "monia hyviäkin ihmisiä". Myöhemmin tulee vielä ilmi, että jumala antaa maailman olla vain sen takia, että hän on tottunut siihen. Eli olemassaolo on täten jumalan tottumus, rutiini! Kiinalainen panee jumalan rutiininomaisesti kuriin välineellä, joka muistuttaa kärpäslätkää.
ellauri294.html on line 272: Pedot, joihin olet tottunut, ovat sinun omia tekojasi. Onneksi pääset eroon lamasta, jos olet – olet tarpeeksi hyvä!
ellauri294.html on line 629: Metsässä vaelteleva koira vakoili leijonaa ja oli tottunut pienempään riistaan, jahtasi ja luuli tekevänsä hienon louhoksen. Tällä hetkellä leijona tajusi, että häntä ajettiin takaa; niinpä hän pysähtyi hetkeksi, ja ryntäsi takaa-ajurinsa kimppuun ja huusi kovaa: "Kau!" Koira käänsi välittömästi hännän ja pakeni. Kettu, nähdessään tämän juoksevan karkuun, pilkkasi häntä ja sanoi: "Ho! ho! Siellä menee pelkuri, joka ajoi leijonaa ja pakeni sillä hetkellä, kun hän karjui!"
ellauri313.html on line 50: Tuukka Pietarinen on 23 -vuotias helsinkiläinen estetiikan ja teoreettisen filosofian opiskelija ja tottunut käsitteelliseen ajatteluun.
ellauri330.html on line 185: Kyllä näin on. Itse olin naimisissa 31 vuotta josta käytännössä yksin 20 vuotta. Nyt leskenä toista kymmentä vuotta. Eli yksin oloon olen tottunut. Viihdyn näin. Tosin joskus mietin tulevaa kun ikääkin alkaa karttua ja vaivojakin tulee lisää. Yritän pitää mielen virkeänä liikkumalla ja lukemalla kirjoja. Elokuvissakin käynti välistä on mukavaa vaikka ihmispaljoudessa en viihdykkään. Laadukkaat brittisarjat ovat aivan perseestä. Kenenkään kanssa en voi ajatella yhdessä asua. Se homma on niin nähty ja koettu.
ellauri339.html on line 507: Muistutetaan, että laulaja ja malli Alena Kravets sanoi Alla Pugatšovan kärsivän Kyproksella. Hänen mukaansa taiteilija on tottunut olemaan supertähti, ja kun hän on poissa, hän jää ilman huomiota yleisöltä.
ellauri342.html on line 195: "Kyllä, lapseni, tulet näkemään hänet", sanoi hyvä paavi hyvin liikuttuneena... Ja koska rakastat tätä rohkeaa petoa niin paljon, en halua sinun enää asuvan kaukana hänestä. Tästä päivästä lähtien liitän sinut henkilööni ensimmäiseksi sinappiksi... kardinaalini huutavat, mutta harmi! Olen tottunut siihen... Tule etsimään meidät huomenna, vespereiden jälkeen, annamme sinulle arvotunnuksesi kapituksemme läsnäollessa, ja sitten... Vien sinut katsomaan muulia, ja sinä tulkaa viiniköynnökseen meidän kahden kanssa... hei! Hei! Mennään! mennä...

ellauri342.html on line 196: -- Kyllä, lapseni, saatat nähdä hänet, sanoi hyvä, ja tähän mennessä hyvin liikuttunut Paavi, ja koska välität niin paljon rakkaasta, en halua sinun niin asua liian kaukana. Tästä päivästä eteenpäin nimitän sinut jäseneksi läsnäolo pääsinappivalmistajan toimistossa... Kardinaalini tekevät protesti, mutta mitä sitten; Olen melko tottunut siihen.... Tule tapaamaan meitä huomenna vesperin jälkeen annamme sinulle toimistosi tunnusmerkit osastomme läsnäollessa ja sitten... Vien sinut katsomaan muuli ja voit seurata meidät viinitarhaan... No, no, tehdään se....
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri371.html on line 268: Yleinen äänioikeus. Tätä varten meidän täytyy saada kaikki äänestämään luokkien eroamatta ja pätevyys vahvistaa enemmistön absolutismia, jota ei voi saavuttaa älykkäillä sensuureilla edes korkealuokkaiset... Opetettuani kaikkia tällä tavalla itsetarkoituksen ajatukselle murramme goyim-perheen merkityksen ja sen kasvatuksellisen arvon ymmärtäminen, poistakaamme yksittäisten mielien erottaminen, mikä meidän johtamamme joukko ei salli minkäänlaista edistymistä tönäyttää, ei edes puhua: hän on tottunut kuuntelemaan vain meittiä, maksamme hänelle kuuliaisuudesta ja huomiosta. Tällä luomme sellaisen sokean voiman, että kun et voi liikkua muualle kuin agenttiemme hallintaan, jonka olemme sijoittaneet johtajien siihen yhteen paikkaan.
ellauri371.html on line 372: Teollisuuden ongelmat. Me häiritsemään tottunut joukko ihmisiä, jotka ovat hervottomia keskustelemaan asioista nim. poliitikot, etsimme nyt uusia, oletettavasti kysymyksiä. Hänen asiansa ovat teollisuuden asioita. Tällä alalla aina he ovat vihaisia ​​itselleen. Massat suostuvat pysymään passiivisina, pidä tauko oletettavasti poliittisesta toiminnasta (torveilusta jonka olemme jo opettaneet heille) taistelemaan heidän kanssaan goyim-hallitusten kautta, vain ehdonalaisuudessa ehdot uusille ammateille, joista ilmoitimme. Heille kutsumme sitä myös poliittiseksi suunnaksi.
xxx/ellauri056.html on line 696: Joskus 1970-luvun alkupuolella naapurin emäntä Kerttu Syrjälä tuli uskoon ja tilasi Matin kotiin Hyvä Sanoma -lehden. Erityisesti Mattia kiinnostivat entisten ryyppymiesten uskoontulokertomuxet. Lehti tulee meille vieläkin, Matti kertoo innostuneena. Täydellinen jumalankieltäjä en ole koskaan ollut, Matti muistuttaa. Matti kertoi Kaleville tulevansa seurakuntaan. Kalevi oli tottunut Ma----
xxx/ellauri057.html on line 1417: Vaaskivi tahtoi nähdä paljon palmuja. Ei ottanut Elinaa mukaan Italiaan. Ne oli menneet naimiaisiin 1937, kai ne oli jo kyllästyneet toistensa naamoihin. Münchenissä Tatu hukkasi hattunsa. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Veneziassa tarjottiin ihmeellisen värisiä kalaruokia (kalasta ei Tatu pitänyt, minkään värisestä). Elina kai tuli sittenkin perässä. Firenze ja Rooma oli hienoja. Taorminassakin kävivät, niinkuin mekin. Maxuttomaan rantaan lasinsirpaleisiin astumaan. Sinne oli Empedokles pudottanut tohvelinsa...
xxx/ellauri076.html on line 467: Olavi oli tottunut jakamaan lauman vuohiin ja lampaisiin. Se oli sen duunia. Lampaiden puolella oli sihiseviä lakuhattuja. Pahisten puolella oli pastori Schmidt ja baptistit. Paavin palvojista puhumattakaan. Tai ryssänuskoisista. Kuvainpalvojia. No kyllä Olavikin näytti rainoja. Ja otti ääninauhalle syysjuhlia. Meillä on ne vielä Rauhixen vintillä. Jonain päivänä me vielä kazotaan ja kuunnellaan ne kaikki.
xxx/ellauri091.html on line 214: John Mott ei ole järin tunteisiin vetoava puhuja. Älyllinen selkeys ja johdonmukaisuus leimaa hänen esityxiänsä. Helsingissä hän ei ehtinyt valmistautua, hyvä että ehti vaihtaa matkanahkatakkinsa moitteettoman esitelmöizijänasuun. Tällä kertaa hänellä oli löyhät housut ja leopardipikkutakki. Mainoxista päätellen hän oli tottunut täysiin saleihin. No nyt ei ainakaan tarvinnut huutaa. Varmaan hän laivalla sumusireenin puhallellessa oli ajatellut: "Johan tuo on kuin tuomiopäivän pasuuna. Jumala tarkoittaa että minun tulee nyt hiljentyä hänen eteensä. Kiinteät tulot silti odottavat."
xxx/ellauri126.html on line 107: Puret hammasta yhteen ja annat asian olla. Olethan jo tottunut älämölöön! 1%
xxx/ellauri148.html on line 143: Minä pelkäsin joka kerta kun katselin miten hän työskenteli korkealla mukulakivikatujen yläpuolella. Seistessään korkeuksissa Moshe Blecher näytti mieheltä jolla on yliluonnolliset voimat, joka on tottunut ihmeisiin ja jota tavalliset lait eivät koske. Hän saattoi äkkiä pysähtyä ja kohottaa päänsä kuin odottaisi että minä hetkenä hyvänsä ilmaantuu enkeli tai serafi tuomaan pelastuksen viestiä. Moshe Blecher asui kellariasunnossa, mutta se oli soma Ja siisti. Öljylampussa oli aina tuli. Vuoteet oli sijattu. Missään ei virunut riepuje niin kuin muissa kellariasunnoissa Seinän vierellä oli kirjakaappi.
xxx/ellauri154.html on line 62: Ruozin kunkun Kustaa 3:n (noin) tallirenki opasti mihkä reikään täytyy panna naisia kun ei se ollut tottunut käyttämään muita kuin Maurin ja muiden kavereiden peräreikiä. Jag hittar inte hålet! vinku kunkku. Ei auttanut kuin tallirengin näyttää mallia. Suomen tasavallan marsalkka valkoisessa hatussa piti univormun alla naisten alusvaatteita. Leikkisää.
xxx/ellauri157.html on line 199: Itchelen kysymys on väärin asetettu: Mixi ei? Aistinvaraiset elukat syö ja väistelevät toisiaan. Pedosta se tuntuu tosi hyvältä, saalista se voi kyllä vähän kirpasta. Jonsei kirpasisi, saalis ei ymmärtäisi juosta karkuun. Siinä se. Sattuminen viivästyttää kuolemista. Elukat optimoituvat välttämään molempia, siinä koko juttu. Jos ne eivät optimoisi, ei niitä olisi, joku optimisti olisi jo syönyt ne. Ja tätä simppeliä maailman menoa rupee sitten joku ohimokiharainen laiha hederpoika suremaan. Sillä on ollut liian hyvät oltavat. Se on liian kauan syönyt muita esim kanoja tulematta syödyxi, että sen mielestä asiassa on jotain epäreilua. Ei ole. Kaikki muut elukat ottaa tän vaan annettuna eikä lähde sitä turhaan problematisoimaan. Tekevät vain parhaansa ja kazovat mihin se riittää. Se on apinalla ahneutta vittu, ja narsismia, sitäse on eikä mitään muuta. Ravintoketjun johtavana petona se on tottunut aina voittamaan.
xxx/ellauri173.html on line 846: Edison oli jo nappannut puhelinjohdon verhoista ja huutanut kaksi nimeä laitteeseen. Tuolla, yötuulessa, puiston päässä, kellon soitto, täällä ripustusten vaimentamana, vastasi hänelle. – Monta tuhatta suudelmaa! sanoi Edison isällisesti tenaville soittimen suukappaleeseen puhaltaen siihen useita suudelmia, ei sentään tuhatta. Amerikkalaisena se oli tottunut lupaamaan enemmän kuin piti.
xxx/ellauri175.html on line 431: Saapuessaan vaahtopenkin lähelle hän istui ensimmäisenä. Lordi Ewald, joka oli tottunut kuulemaan hänen jatkuvasti toistavan itsekkyyttä tai banaalia hölynpölyä, odotti kärsivällisesti muutamaa uutta yksilöä.
xxx/ellauri177.html on line 679: Hänet arvattaisiin papixi, kaikki loukkaisivat Albinea. Turhaan hän yritti pestä pois pappeuden, hän kantoi aina mukanaan sen surullista kalpeutta, suitsukkeen hajua. Entä jos hänellä olisi joku päivä lapsia? Tämä odottamaton ajatus sai hänet aloittamaan. Hän tunsi outoa vastenmielisyyttä. Hän luuli, ettei hän pitäisi niistä. Heitä olisi kuitenkin kaksi, pieni poika ja pieni tyttö. Hän työnsi heidät pois polviltaan ja kärsi siitä, että tunsi heidän kätensä lepäävän hänen vaatteillaan, mutta ei ottanut muiden isien iloa räjäyttää niitä. Hän ei ollut tottunut tähän lihaansa, joka hänestä aina näytti hikoavan hänen epäpuhtauksiaan ihmisenä. Erityisesti pikkutyttö häiritsi häntä suurilla silmillään, joiden syvyyksissä naisen hellyys jo loisti. Mutta ei, hänellä ei olisi lapsia, hän välttäisi kauhua, jonka hän tunsi näkevänsä raajojensa kasvavan takaisin ja elävän ikuisesti. Joten toivo olla impotentti oli hänelle hyvin suloinen. Epäilemättä hänen miehisyytensä oli mennyt pois hänen pitkän nuoruutensa aikana. Se päätti hänet. Illalla hän pakenisi Albinen kanssa, syteen tai saveen.
xxx/ellauri201.html on line 86: Kohta veti Isokukko-Uljas suuren kyrpänsä kokonaan ulos. Minun runneltu vakoseni tärisi ja pillunhuulet levällään roikkuivat. Vaan sitten alkoi uudestaan sisään sovittamaan. Nyt kävi jo sentäs vähäsen paremmin se homma. Kova oli kuitenkin minulla koettelemus, liiankin iso oli sille miehelle vehje kasvanut. Ai ai ai, vaan kaikkeen minäkin olen tottunut, siihen mahtimulkkuunkin, Uljaksen sukunuijaan. Isokukko-Uljas ähkäisi, että tämmöistä tämä oli ollut useinkin, piti saada vittu tottumaan isoon kyrpään, ennen kuin pääsi kunnolla nussimaan. Kohta uskalsi jo hiljalleen edestakaisin nytkytellä, vielä teki tiukkaa minulle. Kehaisi se Isokukko-Uljas, että minulla oli pysynyt vittu tiukkana, ei ollut liiasta käytöstä päässyt venymään eikä löystymään. Vanhemmilla ja monta mukulaa tehneillä voi niinkin olla. Lapsenteosta kun puhui, sain minä läähätetyksi, ettei sitten sisään laskisi. Samaahan minä pyysin jokaiselta mieheltä, jonka sänkyyni laskin. En halunnut tiineeksi tulla. Ei vastannut Isokukko-Uljas siihen mitään, jatkoi vaan hiljaista liikettään ja sai minut taasen kerran herkistymään, voihkaisemaankin.
xxx/ellauri218.html on line 164: Vieläkin kaduttaa etten antanut Isolle T:lle vaikka se nimtuten multa kauniisti pyysi. Olisin saanut nuolla ja puristella kahmalontäydeltä valtavia lolloja muuten petiitiltä ja sievähköltä misulta. Ja olishan siellä alempana epäilemättä ollut tummakarvaista hilloviivaakin tarjolla. Oliskohan ne lollot vähän arastuttaneet. En ollut sellaisiin tottunut.
xxx/ellauri231.html on line 501: «Воротись, я сроднился с тобой!» "Takaisin, olen tottunut puunaamaasi!"
xxx/ellauri237.html on line 70: Konttinen näät murhattiin kotipihallensa Vihdissä 1. syyskuuta 1969. Häntä oli kuristettu, potkittu ja isketty viikatteella eri puolille kehoa. Murhaaja, silloin 19-vuotias mies, jäi kiinni vasta kahden kuukauden kuluttua murhasta. Mies tunnusti murhan poliisille kuulustelussa, johon hänet oli viety sen jälkeen, kun hän oli uhkaillut kotiinsa kylään tullutta serkkuaan veitsellä. Motiivina oli kosto: mies oli ollut aikoinaan Konttisen oppilaana ja väitti, että Konttinen opetti häntä huonosti lukemaan ja pakotti tämän syömään pahaa kouluruokaa, johon mies ei ollut tottunut. Konttinen oli myös miehen kertomuksen mukaan haukkunut häntä "itkupilliksi", koska tämä oli purskahtanut itkuun Konttisen komentelun takia.
xxx/ellauri239.html on line 440: Haakon ei ollut tottunut alkoholinkäyttäjä mutta sitä tottuneempi 22-vuotiaan balettiemättimen käyttäjä. Se bylsii maastohiihtoliiton talouspäällikön tytärtä, jolle se on antanut pillunnuohouxesta hyvityxexi upouuden MacBookin. Vähemmästäkin! Haakon oli jopa asentanut koneeseen kaiken valmiixi.
xxx/ellauri239.html on line 772: Tuollaisessa tilanteessa ei kyllä järkevää suunnitelmaa hatusta vetämään, jos ei ole tottunut käsiään likaamaan tai mitään fyysistä töitä tekemään.
xxx/ellauri253.html on line 198: Viipurin moottoritie loppui Koskenkylässä jossa oli hyviä autioita runkkumökkejä sankan kuusikon seassa. Siellä vintillä kyrpä seisoi jäykkänä pizisissä pikkuhousuissa. Se työntyi tanakasti näkyviin resorista särkyneessä peilissä. Pienen käsittelyn jälkeen sen päästä ruiskahti rentouttavasti ruokalusikallinen herkullista mälliä. Heikki Ervasti oli niin luvannut. Pauli Pykälä syyttää sosialistivaltiota kaipitalistien ketkutempuista. Ei se osaa oikein muuta kuvitella, se on niihin niin tottunut.
xxx/ellauri259.html on line 509: Pera oli silmät kiinni eikä voinut valikoida hänestä pääsevia ääniä. Se oli täysin uusi tilanne. Hän oli klassinen mies. joka oli tottunut pitämään homman hanskassa, nyt hän oli täysin ja ihanasti sen armoilla, mitä Tiian suu ja kieli seuraavaksi keksivät tehdä hänen jormansa silkkisillä pinnoilla. Tua näki, että tuppikullin omistaja ei ollut tottunut tämäntapaiseen vuosihuoltoon, ja tuo tieto teki työskentelystä vielä nautittavamman. Hänellä oli suussaan vain miehen tattispala mutta sen mukana kaikki, hän tiesi, että yksinkertaisella lutkuttamisella hän saisi ihmeitä aikaan. Hän pystyi päättämään, aukaisisiko miehen hanan nyt vai vasta minuutin päästä. Hän lutkutti suutaan ja puristi samalla kahvan juuresta. Välillä hän lompsautti sen suustaan tuulettumaan, sen sinipunainen silkkinen pää huohotti ja tykytti omistajansa sydämenlyöntien tahdissa. Tiia veti nahkaloimen sen päälle mutta heti tuli ikävä ja hän kuroi nahan pois. Pera alkoi pitää kovempaa ääntä, josta Tiia veti oikeat johtopäätökset. Hän könysi Peran jalkojen väliin, vaikka ratti ja polkimet olivat pahasti tiellä. Hän kiskoi Peran housut kunnolla alas, laittoi molemmat kätensä miehen pakaroiden alle ja "nappasi" mulkun ilmasta poskeen. Sitten hän alkoi veivata Peraa pakaroista ja vastasi näin huoltotoimenpiteen rytmipuolesta.
xxx/ellauri261.html on line 568: Steinin persoona oli hallitseva ja itsevarma, ja hänellä oli tapana istuutua suurimmalle, muita tuoleja korkeammalle istuimelle keskelle huonetta. Ihme pullistelija! Hän oli tottunut johtamaan puhetta pariisilaisella kaunokirjallisuuden näyttämöllä ja uskoi, että Shakespearen jälkeen vain hän ja ehkäpä myös Henry James olivat tehneet mitään englannin kielen kehittämiseksi. ”Juutalaiset”, hän sanoi kerran – eikä vain piloillaan – ”ovat onnistuneet saamaan aikaan ainoastaan kolme aitoa neroa, Jeesuksen, Spinozan ja minut.
xxx/ellauri286.html on line 193: Vapaampi ilmapiiri eli sade mahdollisti sen, että löysin kielen Viron lähihistorialle. Ensin aihe livahti romaanikäsikirjoitukseeni metaforien ja symbolien muodossa, toisin sanoen juuri rivien välien kautta, joilla olin tottunut käsittelemään asiaa, ja vähitellen niiden avulla löysin kielen, jolla kirjoittaa aiheesta suoraan russofobista vihapuhetta. 2000-luvun alku oli siihen sopiva hetki, 9/11 jälkeen Bushin aikoihin ei tarvinnut vihapuhetta paljon hävetä.
xxx/ellauri292.html on line 337: Hulda esiintyy heprealaisessa Raamatussa vain yhdeksässä jakeessa, 2. Kun. 22:13–20 , 2. Aikakirja 34:22–28.. Tämä lyhyt kertomus riittää tekemään selväksi, että Huldaa pidettiin profeettana, joka oli tottunut puhumaan Jumalan sanaa lyhyesti suoraan ylipapeille ja kuninkaallisille virkamiehille, joille korkeat virkamiehet tulivat anomaan, jotka kertoivat kuninkaille ja kansoille heidän kohtalostaan, joilla oli valta määrittää, mikä oli ja mikä ei ollut aito laki, ja kuka puhui ankaralla käskyllä ​​toimiessaan profeettana. Siitä huolimatta Raamattu ei tarjoa Huldasta sellaista nippelitietoa kuin se tyypillisesti tarjoaa meille miehisille profeetoille. Me todellakin jäämme tietämään enemmän hänen miehensä taustasta kuin tiedämme hänen omastaan, ja hänen persoonallisuudestaan ​​tiedämme suurelta osin hänen aviomieheltään. Miehen mukaan Hulda oli varsinainen pirttihirmu, pahempi kuin Pekka Puupään Justiina.
xxx/ellauri292.html on line 490: Siten saamme tietää, että Apollonius kysyi, oliko heillä kultaista vettä [teetä]. Mikä fiksu ja ihmeellinen kysymys! Ja hän kysyi myös miehistä, jotka asuvat maan alla, ja muista, joita kutsutaan possuiksi ja varjojalkaiksi miehiksi, ja hän kysyi, oliko heidän joukossaan martichora-niminen nelijalkainen eläin, jolla on pää kuin miehellä, mutta joka kilpailee kooltaan leijonan kanssa, kun taas sen pyrstöstä tulee kyynärän pituisia karvoja kuin piikkejä, mitä se on tottunut ampua kuin nuolet niitä metsästäjiä kohti. [Piikkisika]
xxx/ellauri293.html on line 240: Etkä, sanoo hän, syö nahkiaista etkä polypussia etkä seepia; toisin sanoen, sinun ei pidä tulla sellaisten miesten kaltaiseksi, kun olet tottunut keskustelemaan heidän kanssaan, jotka ovat täysin pahoja ja tuomittu kuolemaan. Sillä niin nämä kalat ovat yksin kirottuja, ja vaeltelevat suassa, eivätkä ui niin kuin muut kalat, vaan kaatuilevat syvyyden pohjalla olevassa liassa.
xxx/ellauri295.html on line 481: Se on muuttanut sitä paljon. Olen ollut enemmän tai vähemmän duunari koko työurani ja kirjoittaminen avasi näkökulman aivan uuteen maailmaan. On ollut yllättävää huomata, että minulla voi olla annettavaa silläkin saralla. Kirjan luominen on työtä aivan toisella tapaa kuin mihin olen tottunut. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, ja bongailen työn alla olevaan tarinaan aiheita jatkuvasti sekä nykypäivästä että omista kokemuksistani. Se on kaiken kaikkiaan hyvin antoisaa.
xxx/ellauri296.html on line 443: Käännä teot toiseen suuntaan. Miten? Ihminen, jota pornografia veti puoleensa – kumartakoot hän silmänsä maata kohti; herjaus – opiskelkoot hän Tooraa. Jokaisella ruumiinosalla, jolla hän oli tottunut tekemään syntiä, totelkoot hän sillä ruumiinosalla käskyä… Kääntäkööt kikkelillä vaikka sivuja. Ihminen, jonka jalat juoksivat rikkomusta tekemään – juoskoot hän huolehtimaan käskystä. Ihminen, jonka suu puhui kapinallisuutta, puhukoot hän totuutta ja viisautta…
xxx/ellauri303.html on line 352: Dr. Alswanger pääsee naimisiin Estherin kanssa, joka on niin epätoivoinen Morris Plotkinin kuoltua velkaisena että "naisi vaikka kissan." Dr. Alswanger oli tottunut nöyryytyxiin. Esther jatkoi teitittelyä häiden jälkeenkin. Pääsiköhän kissa koskaan nuolemaan Estherin wiixiä.
67