ellauri024.html on line 1348: Jos von Wrightin kulttuurikritiikki olisi vain säälittävää ja naurettavaa, en vaivautuisi edes kritisoimaan sitä. Se on kuitenkin myös yleisesti arvostettua. Tämä karu tosiseikka saattaa tosin johtua samoista syistä kuin se, etei kuolemansairaalle kerrota totuutta hänen omasta tilastaan. Samoin jos joku vanhus laskee alleen tai paperille, niin siitä ei kai pitäisi jatkuvasti huomautella. Ylimielisyyttä ei pidä sekoittaa omahyväisyyteen: von Wrightin kritisointi on yhtä helppoa kuin eläimenrääkkäys. Emme ole kexineet hänen "kulttuurikritiikilleen" muuta käyttöä kuin tuhon mittarina toimimisen. Mitä useammat kiittävät hänen arvokkaita oivalluxiaan, sitä selvempää on, ettemme välty tuholta: matka on liian pitkä ja aikaa liian vähän.
ellauri032.html on line 248: Eliotin mielestä on epähienoa uskoa jeesuxen sanaan ihmeiden voimalla, pikemminkin päinvastoin, pitäis uskoa ihmeisiin koska jeesus sanoo niin. No ei se kyllä niinpäin mennyt jeesuxen aikana, tää on myöhempien aikojen pyhistelijöiden sievistelyä. Et jeesus ois sanonu: Kato mä kävelen järvellä! ja kazomo ois vaan nyökkinyt, jes, jes, indeed sir, if you say so. Valitettava tosiseikka on, ettei Eliotin kaltaiset tolkun ihmiset usko ihmeisiin, ne on lastensatua. Ne poimii uskonnoistakin vaan helpoiten sulavia haarukkapaloja. Rusinat niinku pullasta.
ellauri046.html on line 500: Mut sehän on se surullinen tosiseikka et apinan niinkuin muidenkin elukoiden motiivit tulee liskoaivoista. Tää paljonpuhuttu aivokuori, Poirotin pienet harmaat solut on vaan väline, jolla päästään toteuttamaan liskoaivon kolme käskyä: EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Koiraan elämän tavoite on saavutettu kun kamat ovat pussissa, loppu on naaraan päänsärkyä.
ellauri112.html on line 144: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»
ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa?
ellauri135.html on line 795: Ensinnäkin kirjailija on aivan kuten hänen sankarinsa, kuoli linnun rintakehästä, mutta ei taistelukentällä vaan kaksintaistelussa. Toiseksi runo "Testamentti" Lermontov kirjoitti, kun hänen vanhempansa eivät enää olleet elossa, hänen isoäitinsä pysyi, mutta hän ei pitänyt häntä läheisenä ystävällenä ja tunsi häntä ristiriitaisia tunteita. Naapurin kuva, Mikhail Yuryevich, olisi voitu erottaa monista naisista, joita hän ihasteli ja katsoi hänen mussoistaan. Todennäköisesti hänellä oli mielessä Varvara Lopukhin - tämä tosiseikka on analyysi.
ellauri142.html on line 672: Ja mixi? Koska niitä PELOTTAA niin vitusti se väistämätön tosiseikka, että ennen pitkää niillekin kirstunkansi kolahtaa. Silloin miehen nenä / kattoon yltää, eikä maailma tunnut miltään / Ei maailma tunnu miltään. SE on PELOTTAVAA! Mikä tahansa on parempi kuin se! Usko mihin tahdot, niin siitä tulee totta, sun mielessä.
ellauri330.html on line 175: Meillä nykyisin on joku vimma sotkea kaikenlaiset yliopisto-opiskelijat ja amiskalaiset ja kaikki sekaisin. Sitten ihmetellään kun ovat omissa oloissaan ja voivat pahoin. Ja kerrostaloissa asuvat huumenuoret ja vanhukset sekaisin ja sitten ihmetellään kun vanhus ei liiku missään ja syrjäytyy asuntoonsa. Ennen myös työpaikoilla oli omat asuntolansa. Yhteinen piha, yhteiskeittiö ja yhteissauna eivät vastaa nykyisiä käsityksiä asumismukavuudesta mutta mielenterveyttä ja kaikkien joukkoonkuulumisen tunnetta ne kyllä palvelivat. Väheksymme sitä tosiseikkaa, että olemme laumaeläimiä.
ellauri343.html on line 34: On erittäin vaikea pitää mielessä seuraava ilmeinen tosiseikka: siitä että yhdet ovat pahixia ja väärässä EI seuraa että niiden vastustajat olisivat hyvixiä ja oikeassa.
ellauri375.html on line 32: Viikko elinaikaa jäljellä, jos tähystysleikkaus menee fataalisti perseelleen. Vastaansanomaton tosiseikka on että olen tähän mennessä täysin tympääntynyt jokaiseen apinan onnen kolmeen kirjaimeen. Ei nappaa syöminen, juominen eikä rikastuminen (E!), ei porno eikä naida napsehtiminen (F!), eikä edes mätkintä tai nirhaus (K!). Ei tarvi seurata uutisia eikä jännittää, ihan sama kuka voittaa kuka häviää, käykö niin tai näin. Kaikkien uskontojen viisaat sanoisivat että olen tavoittanut mielenrauhan, ataraxian, nirvanan, kun ei tee mieli enää mitään. Se jäi niiltä hokaamatta, että elämä on tässä vaiheessa aivan kuolettavan ikävää. Kaikki apinoiden E!F!K! puuha on niin vitun saman toistoa.
xxx/ellauri174.html on line 87: Tossa okkasionalismissa on musta sikäli vinha perä, että vaikka kaikki onkin lähes determinististä (kvantteja lukuunottamatta), niin yhtä determinististä on se että porukat pelaa pelejä tietämättä ollenkaan kuka tulee voittamaan, ja sixi ne yrittää hampaat irvessä. Ja vaikka tosiseikka on, että enimmäxeen isommat, vahvemmat ja ilkeämmät voittavat, niin ei aina, ja sixi nyhverötkin yrittävät. Se että ne päättelevät näin ja koittavat sixi seppoilla huoollakin menestyxellä, on sekin determinististä, mutta lopputulos ei välttämättä ole ennustettava. Sillä ennustettavuus on eri asia kuin determinismi. Determinististä se on kaaoskin.
xxx/ellauri174.html on line 456: Muistutan teitä siitä, että rakkauden onnen kieli, samoin kuin sen ilmaisut kuolevaisista piirteistä, eivät ole niin vaihtelevia, koska salainen halu säilyttää jo ennestään harkittu epätoivonne kuitenkin inspiroi sinua olettamaan sitä edelleen! Aika epäselvä ilmaisu, mutta tosiseikka on että apinat haluat aina samoja noin 3-5 asiaa uudestaan ja uudestaan muttei mitään yhtä samaa niistä kokoajan vaan vuoronperään: unta, ruokaa, juomaa, naintia, liikuntaa ja viihdettä. Mukaanlukien Simo Knuuttilan listaamat tiede, taide, uskonto ja urheilu. Ehkä vähän jännitystä ja tappamista silloin tällöin. Siinä se, paratiisimainen päivä apinalle. Ja kyllä ristiinsuihkinta silloin tällöin on kiva mausteena, jotta pikku munat ja siimahännätkin saa vähän mendelöidä.
xxx/ellauri417.html on line 547: För muslimer går det inte at visa håret för män på gatan. För Fru Svensson går det inte at visa dem tuttarna och könshåret. Sä var är skillnaden? Det är Amerika och Bad Bush som främst är att tacka för muslimernas negativa press idag. Muslimerna borde inte ha bråkat när anglosaxerna tog över deras oljefält. Man måste ha nån stats kokard på pannan annars är man terrorist. Det var dumt. Röyhkeitä olivat kuin rotat jotka tulee ylös viemäristä ja jyrsäsevät julkeasti pystyapinaa. Muslimien mustamaalaus on tuttua ristiretkistä. Reviireistä kun tulee kiistaa, mikään ei ole mukavampaa kuin demonisoida vastapuolta ja kehua retostella omia. Vaikka eittämätön tosiseikka on että kummatkin on paskiaisia, vain eri tavalla.
14